Päästöoikeuksista tehdyt valitukset ratkaistu

Julkaistu 1.7.2005

Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut yksitoista laitoskohtaisista päästöoikeuksista tehtyä valitusta. Kaksi valitusta hyväksyttiin osittain ja asiat palautettiin valtioneuvostolle uudelleen käsiteltäväksi, loput yhdeksän hylättiin.

Ratkaisuista kaksi julkaistaan ennakkopäätöksenä. Ensimmäisessä (KHO:2005:46) on kysymys päästöoikeuksien kohtuullistamisesta ja toisessa (KHO:2005:47) kaukolämpöverkon kohtelusta oikeuksia jaettaessa. KHO:ssa on vielä yksi päästöoikeuksia koskeva valitus, jonka ratkaisemista on valittajan pyynnöstä siirretty.

Kaikkien valitusten kohteena oli valtioneuvoston joulukuussa 2004 tekemä päätös, jolla 533 laitokselle myönnettiin päästökauppalaissa tarkoitetut päästöoikeudet vuosille 2005-2007.

Enimmäkseen valitukset koskivat päästöoikeuksien kohtuullistamisratkaisujen lainmukaisuutta. Yksittäisissä tapauksissa päästöoikeuksia voidaan kohtuullistaa päästökauppalaissa mainituilla perusteilla. Useimmat valitukset hylättiin, koska esimerkiksi liiketaloudelliset syyt eivät käy perusteeksi.

Useassa valituksessa oli myös kyse siitä, oliko valtioneuvoston käyttämä menetelmä kaukolämpöverkossa olevien laitosten päästöoikeuksien jaosta lainmukainen.

Valtioneuvostolle palautettavat ratkaisut eivät koskeneet suuria oikeuskysymyksiä, vaan palauttamisen syyt löytyvät menettelyvirheistä tai päätöksenteon jälkeen saadusta uudesta selvityksestä.

Korkein hallinto-oikeus ei ratkaisuillaan muuttanut maksutta jaettujen päästöoikeuksien määrää. Valtioneuvoston laitoskohtaiset päästöoikeudet ovat kahta nyt palautettua ja yhtä käsittelyssä olevaa valitusta lukuun ottamatta lainvoimaisia. KHO:ssa hyväksytyillä valituksilla ei ole vaikutusta lainvoimaisiin päätöksiin muiden laitosten päästöoikeuksista.

Päästökaupan taustaa

Päästökaupan taustalla on YK:n ilmastosopimus ja sitä täsmentävä ns. Kioton pöytäkirja, jonka EU:n jäsenvaltiot ratifioivat 2002 ja joka tuli voimaan helmikuussa 2005. Pöytäkirjassa määritellään teollisuusmaille sitovat velvoitteet vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä.

EU:n vähennysvelvoite on keskimäärin kahdeksan prosenttia vuodessa kaudella 2008-2012. Vähennys lasketaan 1990 päästöjen määrästä. EU:n jäsenvaltiot ovat jakaneet vähennysvelvoitteet ns. taakanjakosopimuksella. Ensi vaiheessa velvoitteet koskevat vain hiilidioksidia.

Suomi on pannut päästökauppadirektiivin toimeen päästökauppalailla ja -asetuksella 2004. Lain mukaan laitokselle on haettava päästölupa, jota vastaan myönnetään päästöoikeuksia. Oikeuksien laskentaperusteista ja -menetelmistä on säännökset ja ohjeet.

Päästöoikeuksien kokonaismäärästä tai uusille osallistujille varatusta osuudesta tehdystä valtioneuvoston päätöksestä ei saa valittaa. Sen sijaan laitoksille myönnetyistä päästöoikeuksista voi valittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Ratkaistut valitukset

Päästökauppalakiin omaksutun ns. perintömenetelmän mukaan kunkin laitoksen saamien päästöoikeuksien määrä perustuu laitoksen päästöhistoriaan, useimmiten vuosiin 1998-2002. Laitoksille jaetaan oikeuksia niiden vertailuvuosina toteutuneiden päästöjen eikä esimerkiksi tuotannon kasvuennusteiden perusteella.

Monessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tulleessa valituksessa perintömenetelmää pidettiin kohtuuttomana. KHO:n oli valituksia ratkaistessaan otettava huomioon, että menetelmän käyttäminen oli omaksuttu päästökauppalaissa. Menetelmän hyväksymisen edellytyksiä oli nimenomaisesti käsitelty myös lain eduskuntakäsittelyssä. KHO:n päätöksessä onkin jouduttu selostamaan laajalti eduskunnan asiakirjoja.

Päästöoikeuksia voidaan kohtuullistaa päästökauppalaissa säädetyin edellytyksin tapauksissa, joissa perintömenetelmästä on seurannut alhainen päästöoikeuksien määrä ja ilmeisen kohtuuton lopputulos. Päästökauppalaissa on nimenomaisesti säädetty perusteista ja niihin rinnastettavista syistä, joiden vuoksi oikeuksien määrää voidaan kohtuullistaa. Muut syyt eivät voi olla kohtuullistamisen perusteena.

Toinen useassa valituksessa esiin tullut kysymys oli kaukolämpöverkossa olevien laitosten päästöoikeuksien jaossa käytetyn menetelmän lainmukaisuus. Lain mukaan samaan verkkoon kuuluvia laitoksia käsitellään yhtenä kokonaisuutena. Kaukolämpöverkolle kokonaisuutena lasketut päästöoikeudet kohdistetaan yksittäisille laitoksille siinä suhteessa kuin niillä on ollut hiilidioksidipäästöjä yhteisinä toimintavuosina 1998 jälkeen.

Kun kaukolämpöverkko oli ollut toiminnassa ennen vuotta 1998, samaa laskentaperustetta on KHO:n mukaan noudatettava, vaikka verkkoon olisi 1998 jälkeen tullut uusi laitos.

Lisätietoja:
Tiedotuspäällikkö Teuvo Arolainen, 010 364 0206
Hallintoneuvos Irma Telivuo, 010 364 0341