Korkein hallinto-oikeus hylkäsi saamelaiskäräjien hallituksen purkuhakemuksen

Julkaistu 5.7.2019

Korkein hallinto-oikeus on tänään hylännyt saamelaiskäräjien hallituksen hakemuksen lainvoiman saaneiden päätösten purkamisesta. Hakemus kohdistui yhteensä 97:ään korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011 ja 2015 antamaan päätökseen, joissa korkein hallinto-oikeus oli saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä tehdyn valituksen johdosta määrännyt henkilön merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.

Hakemuksen keskeisenä perusteena olivat YK:n ihmisoikeuskomitean 1.2.2019 antamat näkökannat. Ihmisoikeuskomitea oli katsonut Suomen loukanneen kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (KP-sopimus) 25 ja 27 artiklassa tarkoitettuja oikeuksia sen vuoksi, että korkeimman hallinto-oikeuden niin sanotuissa kokonaisarviointipäätöksissä omaksuma tulkinta saamelaiskäräjälain 3 §:ssä säädetyistä vaaliluetteloon kuulumisen määräytymisperusteista ei ollut perustunut kohtuullisiin ja objektiivisiin perusteisiin.

Korkein hallinto-oikeus katsoi purettavaksi haettujen 33 päätöksen osalta, etteivät ne olleet purkuhakemuksessa tarkoitettuja kokonaisarviointipäätöksiä. Päätöksissä henkilö oli määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon joko kieliperusteella (saamelaiskäräjälaki 3 § 1 kohta) tai jälkeläisperusteella (saamelaiskäräjälaki 3 § 3 kohta). Näiden päätösten osalta korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen yksimielisesti. Yksi näistä päätöksistä on julkaistu vuosikirjapäätöksenä (KHO 2019:89).

Purettavaksi haetuista päätöksistä 64 koski henkilöitä, jotka oli määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon kokonaisarvioinnin perusteella, sekä kyseisten henkilöiden jälkeläisiä. Näiden päätösten osalta korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen äänestyksen jälkeen. Yksi näistä päätöksistä on julkaistu vuosikirjapäätöksenä (KHO 2019:90).

Korkein hallinto-oikeus katsoi ihmisoikeuskomitean ratkaisuista poiketen, ettei se ollut kokonaisarviointia tehdessään syrjäyttänyt saamelaiskäräjälain 3 §:ssä mainittuja objektiivisia kriteerejä eikä soveltanut säännöstä virheellisesti päätöksentekohetkellä käytettävissä olleen kansainvälisoikeudellisen käytännön valossa. Näistä näkemyseroista huolimatta korkein hallinto-oikeus ei kyseenalaistanut ihmisoikeuskomitean näkökantoja KP-sopimuksesta ja kansainvälisen oikeuden muista lähteistä johdettavien alkuperäiskansojen kollektiivisia oikeuksia koskevien määräysten tulkinnasta, kuten ryhmähyväksynnän merkityksestä.

Purkuperusteiden osalta korkein hallinto-oikeus totesi, etteivät kyseiset hakemuksen kohteena olevien päätösten jälkeen annetut ihmisoikeuskomitean ratkaisut olleet hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, vaan asiaa oli arvioitava 2 kohdassa tarkoitetun ilmeisesti väärän lain soveltamisen kannalta. Tältä osin ylimpien tuomioistuinten käytännössä oli annettu merkitystä sille, olisiko lain soveltajan pitänyt jo olemassa olevan ratkaisukäytännön valossa olla tietoinen kansainvälisen valvontaelimen tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa tästä ylimpien tuomioistuinten vakiintuneesta linjasta.

Korkein hallinto-oikeus siten katsoi, ettei kokonaisarviointipäätösten purkamiselle ollut hallintolainkäyttölaissa tarkoitettua perustetta.

Korkein hallinto-oikeus on tänään postittanut päätökset saamelaiskäräjien hallitukselle ja vaalilautakunnalle sekä kullekin päätöksen kohteena olevalle henkilölle.

Tiedotteen liitteenä ovat vuosikirjapäätökset. Ratkaisuselosteet on julkaistu myös pohjoissaameksi ja inarinsaameksi.

Yhteystiedot:
Päivi Musakka, viestintäpäällikkö, 050 341 1347, paivi.musakka(at)oikeus.fi


Linkit

Sivun alkuun |