KHO:n ”ensimmäinen nainen”

Korkein hallinto-oikeus oli toiminut jo lähes 40 vuotta, ennen kuin se sai ensimmäisen naispuolisen jäsenensä. Naisia oli toki ollut töissä tuomioistuimessa aivan sen perustamisesta lähtien, mutta vasta vuonna 1956 nainen nimitettiin ensimmäistä kertaa hallintoneuvokseksi hoitamaan tuomarin virkaa.

Lemmikki Kekomäki

Lemmikki Kekomäki (o.s. Yrjö-Koskinen) oli 54-vuotias pitkän linjan hallintojuristi, kun hänet nimitettiin järjestyksessä 41. hallintoneuvokseksi korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Hänestä tuli samalla Pohjoismaiden ensimmäinen naisjäsen korkeimmissa tuomioistuimissa.

Kekomäki syntyi Lopella 17.9.1902 vapaaherra Lauri Almos Yrjö-Koskisen ja kansakoulunopettaja Fanny Ossia Schönemanin perheeseen. Hänen isoisänsä oli senaattori ja sanomalehtimies Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen.

Kekomäki kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1921 ja suoritti ylemmän oikeustutkinnon vuonna 1927. Hän oli tuolloin Suomen kymmenes naisjuristi. Varatuomarin arvon Kekomäki sai 1931. Hän avioitui saman vuoden kesäkuussa varatuomari Esko Kekomäen kanssa ja heille syntyi neljä lasta, poika ja kolme tytärtä.

Pitkä ura hallintolain parissa

Ajan tapaan Kekomäki työskenteli opintojensa ohessa. Hän toimi laskuapulaisena asutushallituksessa, vt. kamreerina metsähallituksessa ja ylimääräisenä notaarina sosiaaliministeriössä.

Kekomäki työskenteli ajoittain ylimääräisenä virkamiehenä korkeimmassa hallinto-oikeudessa vuodesta 1928 lähtien, mutta vakituisen notaarin viran hän sai vuonna 1936. Vuoden kuluttua seurasi nimitys alemman palkkausluokan nuoremmaksi hallintosihteeriksi ja vuonna 1939 ylemmän palkkausluokan nuoremmaksi hallintosihteeriksi. Kekomäki toimi myös korkeimman hallinto-oikeuden kansliapäällikkönä kolme vuotta. Vanhemmaksi hallintosihteeriksi hänet nimitettiin 1953 ja lopulta hallintoneuvokseksi syyskuussa 1956.

Kekomäki jäi eläkkeelle vuonna 1971. Työvuosia hänelle kertyi korkeimman hallinto-oikeuden vakituisena virkamiehenä kaikkiaan 35.

Tunnettu ja palkittu

Oman aikansa uranainen kiinnosti myös tuon ajan mediaa. Kotiliesi julkaisi joulunumerossaan 1956 laajan jutun Kekomäen pariskunnasta otsikolla ”Kahden neuvoksen koti”. Puoliso Esko Kekomäki työskenteli kirkkoneuvoksena.

Helsingin Sanomissa vuonna 1996 julkaistussa muistokirjoituksessa Kekomäen kerrottiin työskennelleen pääasiassa kotona, ruokasalin kirjoituspöydän ääressä. Vain kansliapäällikkönä ollessaan hänellä oli oma työhuone korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Istunnossa Kekomäki esitteli asiat aina suomeksi, vaikka monet hallintoneuvoksista puhuivat istunnossa ruotsia. Häntä kuvailtiin tunnolliseksi ja oikeamieliseksi.

Kekomäestä tuli itsenäisyyspäivänä 1960 ensimmäinen Suomen Valkoisen Ruusun 1. luokan komentajamerkin saanut nainen. Vuoden 1971 itsenäisyyspäivänä hänet palkittiin Suomen Leijonan ritarikunnan suurristillä.

Lemmikki Kekomäki kuoli 93-vuotiaana Helsingissä huhtikuun 8. päivänä vuonna 1996.

Lähteet: Korkein hallinto-oikeus 1918-1968, Suomen lakimiehet 1988, Helsingin Sanomat 20.4.1996

 
Julkaistu 8.3.2018