KHO:2014:69

Poliisin tietojärjestelmien käyttämistä koskeneet lokitiedot eivät olleet julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella yleisöjulkisia. Nämä salassa pidettävät lokitiedot eivät koskeneet lokitietoja pyytänyttä henkilöä itseään vaan tietojärjestelmien käyttäjiä. Lokitietoja pyytäneen henkilön tiedonsaantioikeus ei siten voinut perustua julkisuuslain 12 §:ään vaan julkisuuslain 11 §:ssä asianosaisen tiedonsaantioikeudesta säädettyyn.

Julkisuuslain 11 § ei mahdollistanut tiedonsaantioikeutta siinä tilanteessa, jossa lokitietoja pyytänyt vasta epäili, että häntä koskevien poliisin tietojärjestelmiin sisältyvien tietojen käyttäminen ei ollut ollut asianmukaista. Lokitietoja koskeva asianosaisen tiedonsaantioikeus saattoi perustua vain siihen, että tiedot vaikuttivat tai olivat voineet vaikuttaa jonkin poliisissa vireillä olevan tai olleen, tiedon pyytäjää koskevan asian käsittelyyn.

Poliisilaitoksen Poliisihallitukselta haltuunsa saamat lokitiedot koskivat ajanjaksoa, jonka osalta poliisilaitos oli sisäisenä laillisuusvalvontana selvittänyt, millä perusteella eräät sen henkilökuntaan kuuluvat olivat kysyneet lokitietoja pyytänyttä henkilöä koskevia tietoja poliisin tietojärjestelmistä. Mainittu henkilö oli tässä laillisuusvalvonnassa ollut julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitetussa asianosaisen asemassa. Lokitiedot olivat voineet vaikuttaa laillisuusvalvonta-asian käsittelyyn. Poliisilaitoksen esittämän perusteella ei ilmennyt, että lokitietojen antaminen olisi vaarantanut poliisin tehtävien suorittamista tai poliisin henkilökuntaan kuuluvien turvallisuutta siten, että tietojen antaminen olisi ollut julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua. Henkilöllä oli oikeus saada poliisilaitokselta nämä lokitiedot.

Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 11 § 1 ja 2 momentti, 12 § sekä 24 § 1 momentti 7 kohta

Päätös, josta valitetaan

Kuopion hallinto-oikeus 11.10.2012 nro 12/0388/2

Asian aikaisemmat vaiheet

AN on 14.12.2010 päivätyllä Pohjois-Savon poliisilaitokselle osoitetulla mutta Pohjois-Karjalan poliisilaitokselle toimitetulla kirjelmällään pyytänyt lokitiedot, jotka koskevat hänen rekisteritietojensa katsomista ajalta 1.1.2000–14.12.2010. Asia on siirretty Pohjois-Savon poliisilaitoksen ratkaistavaksi.

BN on 29.3.2011 päivätyllä Pohjois-Karjalan poliisilaitokselle osoitetulla kirjelmällään pyytänyt lokitiedot, jotka koskevat hänen ja hänen lastensa CN:n, DN:n ja EN:n rekisteritietojen katsomista ajalta 1.1.2005–29.3.2011. Asia on siirretty Pohjois-Savon poliisilaitoksen ratkaistavaksi.

Pohjois-Savon poliisilaitos on päätöksellään 19.4.2011 kieltäytynyt luovuttamasta lokitietoja N:ille. Päätöksen perusteluissa on todettu muun ohella, että lokitiedot ovat tiedonhakua, eivät siis sellaisia asiakirjoja, joista tieto tulisi luovuttaa asianomaiselle. Lokitiedot eivät kuulu myöskään henkilötietolain 26 §:n mukaisen tarkastusoikeuden piiriin.

Kuopion hallinto-oikeus on BN:n ja AN:n valituksen johdosta antamallaan päätöksellä 11.11.2011 nro 11/0424/2 kumonnut Pohjois-Savon poliisilaitoksen päätöksen 19.4.2011 ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Asian tarkastelun lähtökohtia

Lokitietojen keräämisellä toteutetaan rekisterinpitäjälle säädettyä velvollisuutta valvoa henkilötietojen käsittelyä ja toisaalta valvoa tietojenkäsittelyä viranomaisessa. Rekisterin suojaamiseksi toteutettuun lokiin tallentuu rekisteriä käyttävien henkilöiden henkilötietoja. Yleisen käsityksen mukaan lokitietojen tarkastusoikeus on ilman erityislainsäädäntöä (esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annettu laki) vain rekisterin henkilötietoja käsittelevillä henkilöillä itsellään (näin esimerkiksi EOA 1433/4/05, antopäivä 8.2.2007, ja Tietosuojavaltuutetun toimisto: Käyttäjälokin tietojen käsittely henkilötietolain mukaan. Asiaa tietosuojasta 1/2003, 10.2.2003).

Rekisteröity, jonka eduksi lokijärjestelmä on luotu, voi kuitenkin olla oikeutettu saamaan tietoonsa sen, kuka häntä koskevia tietoja on käsitellyt, julkisuuslain asianosaiselle kuuluvan tiedonsaantioikeuden nojalla. Näin ollen hallinto-oikeus on tutkinut valituksen viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) mukaisena asiana.

Viranomaisen asiakirja

Valituksenalaisen päätöksen perusteena olevista asiakirjoista ilmenee, että rekisterinpitäjänä toimiva Poliisihallitus on luovuttanut Pohjois-Savon poliisilaitokselle N:ien ilmoittamalta ajankohdalta lokitiedot kaikista käyttäjistä, jotka ovat poliisin henkilörekisteristä kyselleet N:ien tietoja.

Pohjois-Savon poliisilaitoksen päätöksen mukaan lokitietoja ei ole pidettävä viranomaisen asiakirjana, koska kyse on viranomaisen sisäistä koulutusta, tiedonhakua tai muuta sisäistä käyttöä varten hankitusta asiakirjasta.

Julkisuuslain esitöiden mukaan kyseisiä koulutusta, tiedonhakua tai muuta sisäistä käyttöä varten hankittuja asiakirjoja ovat virkatoiminnan apuvälineet, kuten julkaisut ja sähköiset sanakirjat. Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan lokitiedot eivät kuulu tämän niin sanotun kirjastoklausuulin piiriin.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus pitää nyt kyseessä olevia lokitietoja Pohjois-Savon poliisilaitoksen hallussa olevina viranomaisen asiakirjoina.

Lokitietojen oikeudellinen luonne ja yleisöjulkisuus

Henkilötietolain 32 §:n 1 momentin mukaan rekisterinpitäjän on toteutettava tarpeelliset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi asiattomalta pääsyltä tietoihin ja vahingossa tai laittomasti tapahtuvalta tietojen hävittämiseltä, muuttamiselta, luovuttamiselta, siirtämiseltä taikka muulta laittomalta käsittelyltä. Tietosuojavaltuutetun toimiston edellä mainitussa julkaisussa "Käyttäjälokin tietojen käsittely henkilötietolain mukaan. Asiaa tietosuojasta" 1/2003, 10.2.2003 on todettu, että lokin avulla tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tarkoitus on valvoa ja tarvittaessa reagoida rekisteröidyn turvaksi, että rekisteröityjä koskevia henkilötietoja käsitellään annettujen ehtojen, määräysten ja lain mukaisesti. Lokia voidaan käyttää myös tilastotarkoitusta varten esimerkiksi tietoliikenteen kapasiteetin seurantaan, kustannusten jakoon eri toimipisteille tai toimintayksiköille ja teknisten ongelmien selvittämiseen. Asiakkaita koskevat tiedot eivät sisälly lain tarkoittamassa mielessä tähän rekisterin suojaamiseksi perustettuun tapahtumalokiin, vaikka ne teknisesti ilmenisivätkin sanotusta tapahtumalokista. Lokitiedot muodostavat itsenäisen rekisterin, jolla on sisällöllisesti yhteinen käyttötarkoitus.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan salassapidettäviä ovat muun ohessa tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista. Mainittua lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tietojärjestelmien turvajärjestelyihin kuuluvat paitsi fyysistä suojausta koskevat tiedot, myös lokijärjestelmät, joiden avulla kirjataan järjestelmien käyttöä. Lainkohtaan sisältyy niin sanottu vahinkoedellytyslauseke, jonka mukaan olettamana on salassapito. Tietoja näistä asiakirjoista voidaan siten antaa, jos on ilmeistä, ettei siten vaaranneta turvajärjestelyjen toteutumista. Lokitietoja sisältävät asiakirjat eivät ole kyseisen lainkohdan perusteella lähtökohtaisesti julkisia.

Hallinto-oikeuden käsityksen mukaan mainitun lainkohdan tarkoitus on nimenomaan tietojärjestelmän suojaaminen. Sen perusteella tieto lokimerkinnöistä voitaisiin luovuttaa silloin kun on ilmeistä, että esimerkiksi tieto lokin olemassaolosta, lokimerkinnöistä tai tieto siitä, millaisia lokeja järjestelmä kerää, ei vaaranna järjestelmän turvallisuutta.

Sen lisäksi, että lokitiedot eivät ole julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan lähtökohtaisesti julkisia, hallinto-oikeuden käsityksen mukaan poliisin rekisterin lokitietoihin saattaa liittyä myös muita poliisin toimintaan ja julkiseen etuun liittyviä salassapitoperusteita.

Lokitietojen julkisuutta on tarkasteltava myös siltä kannalta, että lokitiedot muodostavat itsenäisen henkilörekisterin. Näin ollen kyseisten tietojen luovuttamiseen on sovellettava myös julkisuuslain henkilötietojen luovuttamista koskevia säännöksiä.

N:ien asianosaisasema

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa on säädetty poikkeuksista asianosaisen tiedonsaantioikeuteen.

Edellä mainitun säännöksen mukaisesti, jos asiakas on julkisuuslain asianosaisen asemassa selvitettäessä tietojenkäsittelyyn liittyviä väärinkäyttöepäilyjä, hänelle voi syntyä asianosaisen tiedonsaantioikeuden nojalla oikeus saada lähtökohtaisesti muuten salaisia lokitietoja koskevat merkinnät tapahtumalokista.

Saadun selvityksen mukaan AN:n ja BN:n yksilöimättömät lokitietopyynnöt ovat edenneet siten, että valituksenalaisen päätöksen tekohetkellä Pohjois-Savon poliisilaitoksella on ollut käynnissä N:iin kohdistuneista poliisin rekisteriin tehdyistä kyselyistä selvitys sisäisenä laillisuusvalvontana. Asiassa on ratkaistava kysymys siitä, onko BN:lle ja AN:lle syntynyt tässä poliisilaitoksen selvityksessä asianosaisen asema, jonka pohjalta olisi arvioitava heidän oikeuttaan saada tieto lokitiedoista. Tässä arvioinnissa hallinto-oikeus on ottanut huomioon seuraavia seikkoja.

N:t ovat pyytäneet lokitiedot pystyäkseen käyttämään viranomaiseen kohdistuvaa valvontaoikeuttaan ja valvomaan etuaan. Poliisilaitos on käynnistänyt selvityksen alun alkaen N:ien lokitietopyyntöjen johdosta. Selvityksen tarkoitus on ollut ratkaista, onko jonkun virkamiehen osalta syytä ryhtyä rikosoikeudellisiin tai työnjohdollisiin toimenpiteisiin. Valituksenalaisessa päätöksessään poliisilaitos on, paitsi hylännyt N:ien lokitietoja koskevan pyynnön, lisäksi ilmoittanut, että se ilmoittaa N:ille erikseen myös, mikäli selvityksen johdosta ryhdytään toimenpiteisiin jonkun virkamiehen osalta. Poliisilaitos on 30.5.2011 antamassaan päätösasiakirjassa todennut, että kahden nimetyn poliisimiehen osalta esitutkinta on kesken ja että sisäisenä laillisuusvalvontana toteutettu selvitys ei anna aihetta muihin toimenpiteisiin.

Hallinto-oikeus arvioi, että edellä kuvatun selvityksen perusteella on kysymys siten N:ien oikeuksista, että he ovat asiassa asianosaisen asemassa. Näin ollen N:ien tiedonsaantioikeutta lokitiedoista on arvioitava asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevien säännösten perusteella.

Asian palauttaminen

Asianosaisen poliisin rekisterin lokitietojen tiedonsaantioikeutta koskeva kysymys ei ole tässä prosessissa saadun selvityksen perusteella ratkaistavissa. On myös tarkoituksenmukaista, että poliisilaitos ottaa asiaan ensi asteena kantaa. Näin ollen hallinto-oikeus palauttaa asian Pohjois-Savon poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. Poliisilaitoksen tulee julkisuuslaissa tarkoitetulla tavalla ja lain edellä mainitut lokitietoja ja asianosaisjulkisuutta koskevat säännökset huomioon ottaen ratkaista N:ien oikeus lokitietoihin. Asia on ratkaistava siltä osin kuin on kysymys hankituista lokitiedoista, joiden perusteella poliisilaitoksella on suoritettu sisäinen laillisuusvalvonta.

Hallinto-oikeus toteaa vielä, että se ei ole hankkinut nähtäväkseen tässä asiassa kysymyksessä olevia lokitietoja, koska tätä ei ole pidettävä tarpeellisena asian ratkaisun kannalta. Hallinto-oikeus ei ole tässä ratkaisussaan ottanut kantaa lokitietoihin siltä osin kuin on kysymys mahdollisesti vireillä oleviin rikosprosesseihin liittyvistä lokitiedoista.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi julkisuuslain 3 §, 5 §, 13 §:n 2 momentti ja 16 §:n 3 momentti.

Pohjois-Savon poliisilaitos on varannut BN:lle tilaisuuden tulla kuulluksi.

BN ja AN ovat 1.2.2012 päivätyssä vastineessaan vaatineet, että poliisilaitos luovuttaa heidän käyttöönsä kaikkien niiden henkilöiden tiedot (nimi, virka-asema, ajankohdat, perusteet tietojen katsomiselle), jotka ovat katsoneet poliisin hallussa olevia N:ien rekisteritietoja. Vaatimus koskee BN:n, AN:n ja CN:n tietoihin tehtyjä kyselyjä aikavälillä 1.1.2000–13.2.2012. Tiedot tulee antaa yksilöityinä huolimatta siitä, onko rekisteritietoja katsonut henkilö syyllistynyt säännösten vastaiseen rekisteritietojen katsomiseen vai onko tietojen katsomiselle ollut säännösten mukainen peruste. Lisäksi N:t ovat vaatineet, että poliisilaitos luovuttaa heidän käyttöönsä teettämänsä selvityksen, jossa N:ien tietoja katsoneet poliisihenkilöt ovat perustelleet tietojen käytön lainmukaisuutta.

Poliisilaitoksen päätös

Pohjois-Savon poliisilaitos on päätöksellään 5.3.2012 päättänyt luovuttaa BN:lle ja AN:lle poliisilaitoksen suorittaman sisäisen laillisuusvalvonnan asiakirjat, jotka perustuvat hankittuihin lokitietoihin. Poliisilaitos on päättänyt olla luovuttamatta lokitietoja, jotka eivät ole johtaneet sisäiseen laillisuusvalvontaan.

Poliisilaitoksen päätöksen perusteluina on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asia on ratkaistava siltä osin kuin on kysymys hankituista lokitiedoista, joiden perusteella poliisilaitoksella on suoritettu sisäinen laillisuusvalvonta.

Käyttölokijärjestelmän tiedot ovat lähtökohtaisesti salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3, 5 ja 7 kohtien perusteella.

Laillisuusvalvonta-asiakirjat voidaan luovuttaa N:ille vaarantamatta edellä mainituissa lainkohdissa turvattavia intressejä. Laillisuusvalvonta-asiakirjojen luovuttaminen N:ille ei ole vastoin julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua.

Käyttölokijärjestelmä on henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 8 §:n mukaisesti pysyvä, Poliisihallituksen ja muiden poliisirekisterien rekisterinpitäjien sekä poliisille tietoja luovuttavien viranomaisten rekisterinpitäjien käyttöön tarkoitettu henkilörekisteri. Tiedon antaminen siitä, kuka on käsitellyt poliisin tietojärjestelmiin rekisteröityjä tietoja (lokitiedot), voi paljastaa meneillään olevia poliisin tehtäviä rikosten ennalta estämiseksi, paljastamiseksi, selvittämiseksi ja syyteharkintaan saattamiseksi. Rikosten ehkäisemisen ja syytteeseen saattamisen kaltaisen tärkeän yleisen edun suojaamiseksi lokitietoja ei luovuteta asianosaisille. Tiedot eivät muodosta asiakirjaa, joihin N:illä olisi asianosaisasema. Oikeudesta saada lokitietoja on erikseen säädetty eräissä erityislaeissa. Poliisin osalta tällaista erityissääntelyä ei ole.

Hallinto-oikeuden valituksenalainen ratkaisu

Kuopion hallinto-oikeus on BN:n, AN:n, CN:n, DN:n ja EN:n valituksen johdosta antamallaan päätöksellä 11.10.2012 kumonnut Pohjois-Savon poliisilaitoksen päätöksen 5.3.2012 ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on todennut, että poliisilaitoksen on luovutettava BN:lle ja AN:lle lokitiedot niistä poliisin henkilökuntaan kuuluneista henkilöistä, jotka ovat katsoneet N:iä ja heidän alaikäisiä lapsiaan CN:ää, DN:ää ja EN:ää koskevia tietoja poliisin hallussa olevista tietojärjestelmistä.

Hallinto-oikeus on lisäksi velvoittanut poliisilaitoksen korvaamaan valittajille oikeudenkäyntikuluina arvion perusteella 500 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antopäivästä lukien. Muilta osin kuluvaatimus on hylätty.

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovelletut oikeusohjeet

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn.

Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua.

Saman lain 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä.

Arviointia ja johtopäätökset

Valittajat ovat poliisilaitokselle antamassaan vastineessa 1.2.2012 vaatineet, että poliisilaitoksen tulee luovuttaa heidän käyttöönsä hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti kaikkien niiden henkilöiden tiedot (nimi, virka-asema, ajankohdat, perusteet tietojen katsomiselle), jotka ovat katsoneet poliisin hallussa olevia heidän rekisteritietojaan. Valittajat ovat vielä lausuneet, että tiedot tulee antaa heille yksilöityinä huolimatta siitä, onko rekisteritietoja katsonut henkilö syyllistynyt säädösten vastaiseen rekisteritietojen katsomiseen vai onko tietojen katsomisella ollut säädöksien mukainen peruste.

Poliisilaitoksen ei olisi tullut vastineesta johtuen rajata valituksenalaisessa päätöksessään pyyntöä koskemaan vain niitä lokitietoja, joiden perusteella poliisilaitos oli suorittanut sisäisen laillisuusvalvonnan. Tässä ratkaisussaan hallinto-oikeus, kun vielä otetaan huomioon valituskirjelmässä esitetty vaatimuksen kirjoittamistapa, on tämän johdosta tulkinnut tietopyynnön laajemmin kuin aikaisemmassa saman hallinto-oikeuden päätöksessä 11.12.2011. Kun vielä otetaan huomioon poliisilaitoksen valituksenalaisen päätöksen sisältö, hallinto-oikeuden aikaisempi päätös ei rajoita asian tällaista tutkimista käsiteltävänä olevassa asiassa.

Poliisilaitos on valituksenalaisessa päätöksessään lausunut, että se ei luovuta lokitietoja valittajalle siksi, että se on tarpeellista tärkeän yleisen edun suojaamiseksi.

Hallinto-oikeus on hallintolainkäyttölain 33 §:ssä tarkoitetun selvittämisvelvollisuutensa perusteella pyytänyt poliisilaitokselta kirjeellään 31.8.2012 tarkemman selvityksen siitä, mikä on se poliisilaitoksen päätöksessä mainittu yleinen etu, joka estää tietojen luovuttamisen. Poliisilaitos on vastannut 4.9.2012, että lokitietojen hankkiminen on aikaa vievää ja kallista. Kansalaiset saattaisivat ryhtyä pyytämään poliisilta kyseisiä tietoja myös haitantekomielessä. Tiedonhankintaan Poliisihallitukselta ei ryhdytä ilman yksilöityä perusteltua syytä, vaan syytä epäillä -kynnyksen tulee käytännössä ylittyä.

Poliisilaitoksen ilmoittamia syitä ei voida pitää sellaisena erittäin tärkeänä yleisenä etuna tai muunakaan julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa eikä 12 §:ssä tarkoitettuna perusteena jättää pyydetty tieto antamatta. Myöskään syy, että yksittäiset henkilöt ryhtyisivät pyytämään aktiivisesti itseään koskevia tietoja, ei ole kyseisen säännöksen tarkoittama peruste evätä pyyntöä.

Poliisilaitoksen selvityksestä 4.9.2012 ilmenee vielä, että poliisilaitos on edelleen siinä käsityksessä, että poliisilaitos voi luovuttaa henkilölle häntä itseään koskevia tietoja vain sen johdosta, että henkilö perustellusta syystä epäilee, että poliisi on vastoin lakia tutkinut tietojärjestelmistään kyseistä henkilöä koskevia tietoja. Edellä mainitut julkisuuslain säännökset eivät kuitenkaan edellytä sitä, että tiedot pitäisi antaa vain siinä tilanteessa, että tietoja katsoneista henkilöistä on käynnistetty sisäinen valvonta. Jos tätä edellytettäisiin, riippuisi kyseessä oleva tiedon saaminen siitä, onko viranomainen ryhtynyt valvontatoimiin. Tiedonsaantioikeus ei voi tässä tapauksessa riippua viranomaisen toiminnasta.

Julkisuuslain 16 §:n tarkoitus ei ole sinänsä rajoittaa itse tiedonsaantioikeutta. Valittajien asiassa esittämää pyyntöä on pidettävä riittävän yksilöitynä ja rajattuna. Poliisilaitos ei ole osoittanut asiassa olevan mainitussa pykälässä tarkoitettua estettä tietopyynnön toteuttamiselle.

Edellä mainituista syistä hallinto-oikeus kumoaa poliisilaitoksen päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvolli³nen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuu³tonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallinto-oikeus on edellä mainituin tavoin katsonut, että poliisilaitos on tulkinnut virheellisesti julkisuuslakia. Olisi siten kohtuutonta, että valittajat joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tarkemman selvityksen puuttuessa hallinto-oikeus on arvioinut ne 500 euroksi.

Valittajien vaatimus, että poliisilaitoksen tulisi korvata heille myös aikaisemmasta oikeudenkäynnistä hallinto-oikeudessa aiheutuneet kulut, on jo hylätty mainitussa aikaisemmassa hallinto-oikeuden päätöksessä. Kyseiset kulut eivät ole aiheutuneet nyt meneillään olevasta oikeudenkäynnistä. Siksi tämä kuluvaatimus on hylättävä.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on sovellettuina oikeusohjeina mainittu perusteluissa mainittujen oikeusohjeiden lisäksi julkisuuslain 3 § ja hallintolainkäyttölain 18 §:n 3 momentti ja 19 §.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veijo Tarukannel, Katja Rytkönen ja Kirmo Saastamoinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pohjois-Savon poliisilaitos on valituksessaan vaatinut, että Kuopion hallinto-oikeuden päätös 11.10.2012 kumotaan ja N:ien valitus poliisilaitoksen päätöksestä 5.3.2012 hylätään. Vaatimuksen perusteluina on uudistettu aikaisemmin esitetty ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Poliisilaitoksen päätös perustuu hallinto-oikeuden 11.11.2011 antamaan päätökseen. Asia on ratkaistu siltä osin kuin kysymys on lokitiedoista, joiden perusteella poliisilaitoksella on suoritettu sisäinen laillisuusvalvonta. Laillisuusvalvonta-asiakirjat on luovutettu N:ille.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan poliisilaitoksen tulee luovuttaa lokitiedot. Koska päätöksestä ei ilmene ajankohtaa, miltä ajalta lokitiedot tulisi luovuttaa, päätöksessä tarkoitettaneen valittajien vaatimaa aikaa. Poliisilaitoksen käsityksen mukaan lokitietoja ei tallenneta Haltikissa niin, että niitä olisi saatavissa viittä vuotta vanhemmalta ajalta.

Henkilö, jonka tietojärjestelmään talletetut tiedot ovat olleet käsittelyn kohteina, voi asianosaisjulkisuutta koskevien säännösten nojalla olla oikeutettu saamaan tietoonsa, kuka häntä koskevia tietoja on käsitellyt.

Käyttölokijärjestelmän tiedot ovat salassa pidettäviä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 3, 5 ja 7 kohtien nojalla. Tietojen antaminen paljastaisi poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä ja järjestelmien turvajärjestelyjä tavalla, joka voisi jatkossa vaarantaa rikosten ehkäisemistä ja selvittämistä. Tiedoista käy ilmi, miten ja minkälaisissa tilanteissa ja tehtävissä poliisi ja muut esitutkintaviranomaiset hakevat ja käsittelevät tietoja. Rikosten ehkäisemisen, paljastamisen, selvittämisen ja syytteeseen saattamisen kaltaisten erittäin tärkeiden yleisten etujen suojaamiseksi tiedot ovat salassa pidettäviä myös asianosaisilta julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdan perusteella.

Poliisilaitoksen käsityksen mukaan se ei ole tulkinnut lakia virheellisesti, minkä vuoksi ei ole kohtuutonta, että N:t joutuisivat pitämään oikeudenkäyntikulut vahinkonaan.

BN ja hänen asiakumppaninsa ovat selityksessään lausuneet, että Pohjois-Savon poliisilaitoksen on luovutettava vaatimuksen mukaiset lokitiedot. Tiedot on luovutettava paitsi julkisuuslain, myös asiaan liittyvän laillisuusvalvonnan perusteella. Poliisilaitoksen tulkinta asianosaisjulkisuudesta on outo. Poliisilaitoksen on maksettava hallinto-oikeuden määräämät oikeudenkäyntikulut ja lisäksi se on velvoitettava korvaamaan N:ien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen.

Pohjois-Savon poliisilaitos on vastaselityksessään uudistanut aikaisemmin esittämänsä. Poliisilaitos on lausunut, että rekisterinpitäjä on Poliisihallitus. Poliisilaitos on henkilökuntansa osalta selvittänyt lokitiedot, tehnyt laillisuusvalvonnan ja luovuttanut nämä tiedot hallinto-oikeuden aikaisemman päätöksen mukaisesti N:ille.

Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt poliisilaitoksen vastaselityksen tiedoksi N:ille.

BN on toimittanut lisäkirjelmän, jossa hän on pyytänyt, että eduskunnan oikeusasiamiehen rekisteritietoasioissa tekemät päätökset diaarinumerot 1433/4/05, 4058/4/08 ja 4084/4/10 otetaan huomioon.

BN on toimittanut lisäkirjelmän, johon hän on oheistanut sisäasiainministeriön poliisiosaston vastauksen 8.9.2009 BN:n 18.8.2009 saapuneeseen kirjoitukseen. BN:n mukaan vastauksesta käy yksiselitteisesti selville, että hänellä on oikeus saada käyttöönsä vaatimansa lokitietorekisteri.

BN on lausunut lisäksi muun ohella, että Pohjois-Savon poliisilaitos ei luovuttanut lokitietoja AN:lle ja CN:lle, vaikka se luovutti osan tiedoista BN:lle. Myös AN ja CN olivat tehneet tutkintapyynnön tietojensa luvattomasta katsomisesta. Lähtökohta on se, että asianomistajia tulee kohdella tasavertaisesti.

Pohjois-Savon poliisilaitos teki lokitietoasiassa sisäisen laillisuusvalvonnan, jota koskevassa päätöksessä 30.5.2011 todettiin, että asia ei aiheuta toimenpiteitä muiden poliisihenkilöiden osalta. On kuitenkin kiistatonta, että tällä hetkellä neljä virkamiestä on tutkinnassa mahdollisen virkavelvollisuuden rikkomisen osalta. Henkilörekisteririkokset ovat vanhentuneet, koska poliisi ei aloittanut itse tutkintaa. Pohjois-Savon poliisilaitoksen toiminnasta syntyy kuva, että se pyrkii kaikin keinoin suojelemaan säännösten vastaisesti toimineita ja toimivia poliisivirkamiehiä, kun on kysymys poliisin tekemistä yksityisyyden suojan loukkauksista.

BN on toimittanut lisäkirjelmän, jossa on lausuttu muun ohella seuraavaa:

Oulun syyttäjänvirastossa on tutkittavana poliisista esitettyjä rikosepäilyjä, joista kaksi liittyy korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Tutkittavina ovat kolme poliisia sekä poliisipäällikkö X. BN:ää koskevien tietojen katsominen sekä X:n vastaus sisäisestä laillisuusvalvonnasta olivat totuudenvastaisia, mistä syystä asiassa aloitettiin rikostutkinta. On tärkeätä, että BN saa tietoonsa kaikki häntä sekä CN:ää ja AN:ää koskevia tietoja katsoneet poliisivirkamiehet, koska poliisin toimintaan ja sen sisäiseen laillisuusvalvontaan ei voida luottaa. Lisäksi mahdolliset henkilörekisteririkokset eivät saa vanhentua.

Pohjois-Savon poliisilaitos ei ole toiminut perustuslain 2 §:n mukaisesti, koska säännöksiä ei ole noudatettu, eikä 6 §:n mukaisesti, koska AN:n ja CN:n rekisteritietoja ei ole tarkastettu ja BN:n rekisteritiedot on tarkastettu ja annettu puutteellisesti. Poliisilaitos ei ole toiminut myöskään perustuslain 21 ja 22 §:n mukaisesti, koska se ei ole turvannut asian oikeudenmukaista käsittelyä ja perusoikeuksia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään siltä osin kuin Kuopion hallinto-oikeus on velvoittanut Pohjois-Savon poliisilaitoksen luovuttamaan BN:lle ja AN:lle lokitiedot niistä poliisin henkilökuntaan kuuluneista henkilöistä, jotka ovat katsoneet BN:ää, AN:ää, CN:ää, DN:ää ja EN:ää koskevia tietoja poliisin tietojärjestelmistä jäljempää perusteluista ilmenevänä vuosille 2009 ja 2010 ajoittuvana ajanjaksona. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta.

Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se on velvoittanut poliisilaitoksen luovuttamaan BN:lle ja AN:lle lokitiedot niistä poliisin henkilökuntaan kuuluneista henkilöistä, jotka ovat katsoneet BN:ää, AN:ää, CN:ää, DN:ää ja EN:ää koskevia tietoja poliisin tietojärjestelmistä muuna kuin edellä tarkoitettuna vuosille 2009 ja 2010 ajoittuvana ajanjaksona.

2. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Pohjois-Savon poliisilaitos on velvoitettu korvaamaan N:ien oikeudenkäyntikuluja.

N:ien vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Pääasiaratkaisu

Sovellettavat ja asiaan muutoin liittyvät oikeusohjeet

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 1 §:n 1 momentin mukaan viranomaisten asiakirjat ovat julkisia, jollei mainitussa tai muussa laissa erikseen toisin säädetä.

Julkisuuslain 3 §:n mukaan mainitussa laissa säädettyjen tiedonsaanti³oikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallintatapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa vapaasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan.

Julkisuuslain 5 §:n 1 momentin mukaan asiakirjalla tarkoitetaan mainitussa laissa kirjallisen ja kuvallisen esityksen lisäksi sellaista käyttönsä vuoksi yhteen kuuluviksi tarkoitetuista merkeistä muodostuvaa tiettyä kohdetta tai asiaa koskevaa viestiä, joka on saatavissa selville vain automaattisen tietojenkäsittelyn tai äänen- ja kuvantoistolaitteiden taikka muiden apuvälineiden avulla. Pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa.

Julkisuuslain 9 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada tieto viranomaisen asiakirjasta, joka on julkinen.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen mainitussa laissa säädetään. Kun vain osa asiakirjasta on salassa pidettävä, tieto on annettava asiakirjan julkisesta osasta, jos se on mahdollista niin, ettei salassa pidettävä osa tule tietoon.

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin mukaan hakijalla, valittajalla sekä muulla, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee (asianosainen), on oikeus saada asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta tieto muunkin kuin julkisen asiakirjan sisällöstä, joka voi tai on voinut vaikuttaa hänen asiansa käsittelyyn. Pykälän 2 momentin 1 kohdan mukaan asianosaisella, hänen edustajallaan ja avustajallaan ei ole edellä 1 momentissa tarkoitettua oikeutta asiakirjaan, josta tiedon antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeätä yksityistä etua.

Julkisuuslain 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto hänestä itsestään viranomaisen asiakirjaan sisältyvistä tiedoista 11 §:n 2 ja 3 momentissa säädetyin rajoituksin, jollei laissa toisin säädetä.

Julkisuuslain 14 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan viranomaisen asiakirjan antamisesta päättää se viranomainen, jonka hallussa asiakirja on, jollei 15 §:n 3 momentissa tai muualla laissa toisin säädetä.

Julkisuuslain 22 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen asiakirja on pidettävä salassa, jos se tässä tai muussa laissa on säädetty salassa pidettäväksi tai jos viranomainen lain nojalla on määrännyt sen salassa pidettäväksi taikka jos se sisältää tietoja, joista on lailla säädetty vaitiolovelvollisuus.

Julkisuuslain 23 §:n 2 momentin viimeisen virkkeen mukaan asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa ei saa ilmaista sivullisille asianosaisaseman perusteella saatuja salassa pidettäviä tietoja, jotka koskevat muita kuin asianosaista itseään. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 tai 2 momentissa tarkoitettu henkilö ei saa käyttää salassa pidettäviä tietoja omaksi taikka toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi. Asianosainen, hänen edustajansa tai avustajansa saa kuitenkin käyttää muita kuin asianosaista itseään koskevia tietoja, kun kysymys on sen oikeuden, edun tai velvollisuuden hoitamista koskevasta asiasta, johon asianosaisen tiedonsaantioikeus on perustunut.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, muun ohella:

7) henkilöiden, rakennusten, laitosten, rakennelmien sekä tieto- ja viestintäjärjestelmien turvajärjestelyjä koskevat ja niiden toteuttamiseen vaikuttavat asiakirjat, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei vaaranna turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista;

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 1 §:n 1 momentin (761/2003) mukaan mainittua lakia sovelletaan poliisilain (493/1995) 1 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi tarpeellisten henkilötietojen automaattiseen käsittelyyn ja muuhun henkilötietojen käsittelyyn silloin, kun henkilötiedot muodostavat tai niiden on tarkoitus muodostaa henkilörekisteri tai sen osa. Henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan henkilötietolakia (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999) siltä osin kuin henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetussa laissa tai muussa laissa ei toisin säädetä.

Poliisin tietojärjestelmiä koskevat säännökset ovat henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 2–8 §:ssä.

Henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 20 §:n (761/2003) 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan poliisin henkilörekisterin tietojen luovuttamisesta päättää rekisterinpitäjä tai rekisterinpitäjän tähän tehtävään määräämä muu poliisiyksikkö.

Pyydetyt tiedot ja kysymyksenasettelu

BN ja AN ovat kuulemismenettelyn yhteydessä Pohjois-Savon poliisilaitokselle antamassaan 1.2.2012 päivätyssä vastineessa esittämässään tietopyynnössä vaatineet, että poliisilaitos luovuttaa heidän käyttöönsä kaikkien niiden henkilöiden tiedot (nimi, virka-asema, ajankohdat, perusteet tietojen katsomiselle), jotka ovat katsoneet poliisin hallussa olevia N:ien rekisteritietoja. Vaatimus koski BN:n, AN:n ja CN:n tietoihin tehtyjä kyselyjä aikavälillä 1.1.2000–13.2.2012. Tiedot tuli antaa yksilöityinä huolimatta siitä, onko rekisteritietoja katsonut henkilö syyllistynyt säännösten vastaiseen rekisteritietojen katsomiseen vai onko tietojen katsomiselle ollut säännösten mukainen peruste. Lisäksi N:t olivat vaatineet, että poliisilaitos luovuttaa heidän käyttöönsä teettämänsä selvityksen, jossa N:ien tietoja katsoneet poliisihenkilöt ovat perustelleet tietojen käytön lainmukaisuutta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Pohjois-Savon poliisilaitoksen olisi tullut ratkaista BN:n ja AN:n tietopyyntö sen sisältöisenä kuin se oli esitetty heidän 1.2.2012 päivätyssä vastineessaan. Aiemmin N:t ovat lisäksi pyytäneet lokitiedot DN:ää ja EN:ää koskevien rekisteritietojen katsomisen osalta.

Poliisilaitos on päätöksellään 5.3.2012 antanut N:ille tekemänsä sisäisen laillisuusvalvonnan asiakirjat. Asiassa ei siis ole kysymys siitä, voidaanko nämä asiakirjat N:ille luovuttaa.

Poliisilaitoksen valituksesta on siten ratkaistava, onko poliisilaitoksen tullut luovuttaa N:ille muut 1.2.2012 päivätyssä vastineessa tarkoitetut tiedot, jotka asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella ovat osittain poliisilaitoksen hallussa sen Poliisihallitukselta saamiin poliisin tietojärjestelmien käyttämistä koskeviin lokitietoihin sisältyvinä.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Poliisilaitos on päätöksessään 5.3.2012 ja valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle vedonnut muun ohella siihen, että käyttölokijärjestelmän tiedot ovat salassa pidettäviä. Käyttölokijärjestelmän tiedot ovat poliisin tietojärjestelmien turvajärjestelyjä koskevia, eikä asiassa voida pitää ilmeisenä, että tiedon antaminen niistä ei vaarantaisi turvajärjestelyjen tarkoituksen toteutumista. Käyttölokijärjestelmän tiedot ovat näin ollen salassa pidettäviä ainakin julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella.

Koska N:ien pyytämät lokitiedot ovat salassa pidettäviä, heillä ei ole oikeutta saada niitä yleisöjulkisuutta koskevien julkisuuslain säännösten perusteella. Poliisin tietojärjestelmien käyttämistä koskevien lokitietojen antamisesta ei myöskään ole laissa erikseen säädetty. Koska pyydetyt lokitiedot eivät koske N:iä itseään vaan poliisin tietojärjestelmien käyttäjiä, N:ien tiedonsaantioikeus ei voi perustua myöskään julkisuuslain 12 §:ssä säädettyyn. Heidän tiedonsaantioikeutensa voi siten perustua ainoastaan siihen, mitä julkisuuslain 11 §:ssä säädetään asianosaisen oikeudesta tiedonsaantiin.

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen HE 30/1998 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 11 §:n kohdalla muun ohella seuraavaa:

"Asianosaisella on oikeus saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta sekä asiakirjasta, joka ei vielä ole julkinen, jos asiakirja voi tai on voinut vaikuttaa asian käsittelyyn. Asianosaisen tiedonsaantioikeus koskee luonnollisesti myös julkisia asiakirjoja.

Asiakirjalla, joka voi tai on voinut vaikuttaa asian käsittelyyn, tarkoitetaan asiakirjaa, joka kysymyksessä olevassa asiassa on viranomaiselle esitetty tai jonka viranomainen asiaa käsitellessään on itse hankkinut tai laatinut. Lisäedellytys on, että asiakirja tosiasiallisesti voi tai on voinut vaikuttaa asian käsittelyyn. Viranomaisen ratkaisun sisältöön asiakirjan ei välttämättä tarvitse olla vaikuttanut.

(- - -)

Asianosaisella olisi oikeus saada tieto asiakirjan sisällöstä asiaa käsittelevältä tai käsitelleeltä viranomaiselta. Asianosaisen tiedonsaantioikeuden perusteella ei siten voisi saada esimerkiksi toista henkilöä koskevaa salassa pidettävää tietoa viranomaiselta sillä perusteella, että tietoja pyytävä tarvitsee tietoa käytettäväksi toisessa viranomaisessa vireillä olevassa muussa asiassa. Säännöksessä ei siten ole kysymys asianosaisen tiedonhankintakeinosta laajemmin.

Asianosaisen määritelmä on sananmuodoltaan säilytetty sellaisena kuin se on voimassa olevassa laissa. Asianosaisella tarkoitetaan ehdotuksessa paitsi hallinto- tai lainkäyttöasian varsinaisia osapuolia myös muuta luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, jonka oikeutta, etua tai velvollisuutta asia koskee. Hallintokantelun tekijällä on asianosaisen tiedonsaantioikeus silloin, kun kantelu koskee hänen omaa oikeuttaan, etuaan tai velvollisuuttaan, mutta muissa kantelutapauksissa ei.

Tarkoitus on, että kukaan ei voi keinotekoisen muutoksenhaun turvin laajentaa tiedonsaantioikeuttaan siitä, mikä se yleistä tiedonsaantioikeutta koskevien säännösten mukaan on. Vaikka ehdotuksessa lähdetäänkin siitä, että muutoksenhakija on yleensä asianosainen, ei muutoksenhakija saa asianosaisen asemaa tekemällä valituksen sellaisessa tapauksessa, jossa hänellä selvästikään ei olisi valitusoikeutta.

Säännös koskee vain sellaisia vireillä olevia tai olleita asioita, joissa päätetään tai on päätetty jonkun oikeudesta, edusta tai velvollisuudesta. Pykälässä tarkoitetusta asianosaistilanteesta ei yleensä ole kysymys esimerkiksi silloin, kun tietoja pyydetään asiakirjasta, joka on laadittu viranomaisen tosiasiallisen toiminnan yhteydessä. Asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevat säännökset voivat kuitenkin tulla sovellettaviksi edellä tarkoitettuihin asiakirjoihin, jos ne liittyvät asian vireille saattamiseen tai käsittelyyn, kuten tietojen saaminen potilasasiakirjoista hoitovirhettä koskevassa asiassa. Henkilöllä on oikeus saada tietoja tosiasiallisen toiminnan yhteydessä syntyneistä asiakirjoista lakiehdotuksen 12 §:n nojalla."

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentin sanamuodon perusteella lainkohtaan perustuva tiedonsaantioikeus voi tulla kysymykseen vain tilanteessa, jossa viranomaisessa on tai on ollut vireillä jokin kysymyksessä olevan asianosaisen oikeutta, etua tai velvollisuutta koskeva asia. Tiedonsaantioikeus ei siten lähtökohtaisesti synny esimerkiksi tilanteessa, jossa poliisin tietojärjestelmien käyttäminen ei ole liittynyt päätöksentekoon vaan poliisin tosiasialliseen toimintaan.

Mainitun lainkohdan sanamuodon perusteella tiedonsaantioikeuden edellytyksenä on lisäksi, että tieto tietojärjestelmän käyttämisestä voi tai on voinut vaikuttaa lokitiedon pyytäjää koskevan asian käsittelyyn.

Julkisuuslain 11 §:n 1 momentti ei siten lähtökohtaisesti luo tiedonsaantioikeutta esimerkiksi siinä tilanteessa, jossa lokitietojen pyytäjä vasta epäilee, että häntä koskevien poliisin tietojärjestelmiin sisältyvien tietojen käyttäminen ei ole ollut asianmukaista. Tällöin viranomaisessa ei vielä ole mitään asiaa vireillä, vaan tietopyyntö esitetään asian mahdollista myöhempää vireille saattamista silmällä pitäen.

Poliisin tietojärjestelmien käyttämistä koskevia lokitietoja koskeva tiedonsaantioikeus voi siten perustua vain siihen, että pyydetyt tiedot vaikuttavat tai ovat voineet vaikuttaa jonkin poliisissa vireillä olevan tai olleen, tiedon pyytäjää koskevan asian käsittelyyn. Tietopyynnön hyväksyminen edellyttää lisäksi, että julkisuuslain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuja syitä, jotka estävät tietojen antamisen asianosaisellekin, ei ole käsillä. Näiden syiden olemassaolo on tutkittava jokaisen tietopyynnön osalta erikseen. Poliisin tietojärjestelmien käyttämistä koskevien tietojen osalta on kussakin tapauksessa erityisesti arvioitava, onko tiedon antaminen niistä julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua.

Pohjois-Savon poliisilaitoksen esittämän mukaan se on saanut Poliisihallitukselta haltuunsa lokitiedot poliisin tietojärjestelmiin sisältyvien N:ien rekisteritietojen käyttämisestä noin kymmenen kuukauden ajalta. Asiakirjojen perusteella on pääteltävissä, että lokitiedot ajoittuvat vuosille 2009 ja 2010. Sanotun ajanjakson osalta poliisilaitos on sisäisenä laillisuusvalvontana selvittänyt, millä perusteella eräät poliisilaitoksen henkilökuntaan kuuluvat olivat kysyneet BN:n ja AN:n tietoja poliisin tietojärjestelmistä.

Edellä tarkoitettu sisäinen laillisuusvalvonta on julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettu N:ien oikeutta koskeva vireillä ollut asia. Koska N:t ovat tässä laillisuusvalvonnassa olleet asianosaisen asemassa ja koska heidän pyytämänsä lokitiedot ovat voineet vaikuttaa tämän asian käsittelyyn, heillä on julkisuuslain mainitun säännöksen perusteella oikeus saada tieto Pohjois-Savon poliisilaitoksen hallussa olevista laillisuusvalvontaan liittyvistä lokitiedoista vuosilta 2009 ja 2010. Poliisilaitoksen esittämän perusteella ei ole ilmennyt, että lokitietojen antaminen vaarantaisi poliisin tehtävien suorittamista tai poliisin henkilökuntaan kuuluvien turvallisuutta siten, että tietojen antaminen olisi julkisuuslain 11 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vastoin erittäin tärkeää yleistä tai yksityistä etua.

Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole perusteita muuttaa siltä osin kuin se on velvoittanut poliisilaitoksen luovuttamaan BN:lle ja AN:lle lokitiedot niistä poliisin henkilökuntaan kuuluneista henkilöistä, jotka ovat katsoneet BN:ää, AN:ää, CN:ää, DN:ää ja EN:ää koskevia tietoja poliisin tietojärjestelmistä edellä tarkoitetun vuosille 2009 ja 2010 ajoittuvan ajanjakson osalta.

Sitä vastoin muiden tietopyynnössä tarkoitettujen ajanjaksojen osalta asiakirjoista ei ilmene, että Pohjois-Savon poliisilaitoksessa olisi ollut vireillä sellaisia julkisuuslain 11 §:n 1 momentissa tarkoitettuja N:iä asianosaisina koskevia asioita, joiden käsittelyyn heidän pyytämänsä lokitiedot olisivat voineet vaikuttaa ja jotka olisivat poliisilaitoksen hallussa.

Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin se on velvoittanut poliisilaitoksen luovuttamaan BN:lle ja AN:lle lokitiedot niistä poliisin henkilökuntaan kuuluneista henkilöistä, jotka ovat katsoneet BN:ää, AN:ää, CN:ää, DN:ää ja EN:ää koskevia tietoja poliisin tietojärjestelmistä muuna kuin edellä tarkoitettuna vuosille 2009 ja 2010 ajoittuvana ajanjaksona.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat ratkaisut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Kysymys N:ien tiedonsaantioikeudesta on tulkinnanvarainen. Hallinto-oikeuden päätös pääasiassa pysytetään osittain ja kumotaan osittain. Oikeudenkäynnin ei edellä lausuttuun nähden voida katsoa aiheutuneen viranomaisen virheestä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, hallinto-oikeuden päätös on kumottava siltä osin kuin Pohjois-Savon poliisilaitos on velvoitettu korvaamaan N:ien oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa. Samoista syistä N:ien vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.