KHO:2018:130

Korkein hallinto-oikeus oli kumonnut ja palauttanut Maahanmuuttovirastolle Irakin kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua, oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevan asian, kun A valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan oli esittänyt kääntyneensä kristinuskoon ja olevansa tämän vuoksi vainon vaarassa kotimaassaan.

Maahanmuuttovirasto oli järjestänyt A:lle uuden turvapaikkapuhuttelun. Uudessa turvapaikkapuhuttelussa A oli kertonut muun ohella, että hänellä ei ollut aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n hakemuksen ja päätti käännyttää hänet Irakiin. Valituksessaan hallinto-oikeudelle A vaati, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Hallinto-oikeus hylkäsi suullista käsittelyä koskevan vaatimuksen sekä valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että kun on kysymys turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnista tältä osin, voitiin vahvana lähtökohtana pitää, että asiassa oli hallinto-oikeudessa toimitettava suullinen käsittely, mikäli asianosainen sitä oli pyytänyt.

Suullisen käsittelyn toimittaminen voi kuitenkin olla ilmeisen tarpeetonta tilanteessa, jossa valittaja sinänsä vetosi kansainvälisen suojelun perusteenaan kristinuskoon kääntymiseen, mutta keskeinen selvitettävä seikka ei liittynyt vakaumuksen aitouteen omantunnonkysymyksenä tai elämäntapana. Näin voi olla esimerkiksi, jos valittajan kääntymistä oli pidettävä selvitettynä, mutta kirjallisista lähteistä selvitettävissä olevan, asian kannalta merkityksellisen maatiedon perusteella kääntymisen ei voitu arvioida henkilön olosuhteet huomioon ottaen aiheuttavan hänelle kotimaahansa palatessaan vainon tai vakavan haitan vaaraa.

Korkein hallinto-oikeus totesi lisäksi, että hallinto-oikeus voi asian yksilöllisiä olosuhteita kokonaisuutena huomioon ottaen poikkeuksellisesti arvioida, että suullisen käsittelyn toimittaminen oli hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta myös silloin, kun asian arviointi liittyi valittajan kristinuskoon kääntymisen aitouteen. Suullisen käsittelyn ilmeisestä tarpeettomuudesta oli siinä tapauksessa kuitenkin voitava vakuuttua asiassa saadun kirjallisen selvityksen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeus oli voinut perustaa päätöksensä A:n uudessa turvapaikkapuhuttelussa kertomaan ja kirjalliseen selvitykseen sekä katsoa, että kun A oli turvapaikkapuhuttelussa ilmoittanut, ettei hänellä ollut aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon, hänen suullista kuulemistaan kristinuskoon kääntymisestä ja uskonvakaumuksesta oli pidettävä ilmeisen tarpeettomana.

Hallintolainkäyttölaki 33 §:n 1 momentti, 37 §:n 1 momentti ja 38 §:n 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 31.1.2018 nro 18/0100/71

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 8.5.2017 hylännyt A:n (jäljempänä myös hakija tai valittaja) turvapaikkaa ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt käännyttää valittajan kotimaahansa Irakiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta sekä Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Suullista käsittelyä on pyydetty valittajan itsensä kuulemiseksi. Asiassa on erityisesti kyse valittajan kertomuksen uskottavuuden arvioinnista ja valittajan kristityksi kääntymisen aitouden selvittämisestä, mitkä seikat jo sinällään puoltaisivat suullisen käsittelyn järjestämistä valittajan itsensä kuulemiseksi. Kun kuitenkin otetaan huomioon jäljempänä ilmenevät perusteet, joihin valittaja on asiansa käsittelyn eri vaiheissa kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut ja asian eri vaiheissa esitetty selvitys, valittajan hakemushistoria kokonaisuudessaan ja käytettävissä oleva maatieto sekä hallinto-oikeuden ratkaisun perusteet, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan kirjallisesti esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Edellä olevista syistä suullisen käsittelyn toimittaminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Valittajan kertomus

Valittaja on etniseltä taustaltaan arabi, syntyjään shiiamuslimi ja kotoisin Bagdadista.

Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 21.10.2015, jolloin hän on henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon selvittämiseksi laaditussa pöytäkirjassa kertonut turvapaikkaperusteekseen asumisensa vaarallisella alueella ja uskonnokseen shiiamuslimi.

Valittaja on kertonut 23.2.2016 pidetyssä ensimmäisessä turvapaikkapuhuttelussaan hakevansa turvapaikkaa, koska pelkää kotimaassaan räjähdyksiä. Tammikuussa 2015 hän on ollut linja-autolla matkalla yliopistolleen, kun vieressä ollut auto on räjäytetty hänen silmiensä edessä. Tapahtuman jälkeen valittaja on alkanut pelätä räjähdyksiä. Hän on kunnianhimoinen kuten perheensäkin, ja haluaisi vain opiskella tutkintonsa loppuun ja saada työpaikan. Lisäksi hän on kertonut olevansa shiia ja rukoilevansa.

Valittajalle on 28.4.2017 pidetty uusi turvapaikkapuhuttelu sen jälkeen, kun korkein hallinto-oikeus oli 21.3.2017 kumonnut hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston asiassa aiemmin antamat päätökset valittajan esitettyä korkeimmalle hallinto-oikeudelle uutena selvityksenä aikomuksensa kääntyä kristinuskoon. Valittaja on 28.4.2017 pidetyssä turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hän on osallistunut seurakunnan tilaisuuksiin, mutta todennut häneltä nimenomaisesti kysyttäessä, että hänellä ei ole aikomusta eikä tarkoitusta vaihtaa uskontoa. Hän ei tiedä seurakunnan nimeä eikä sitä, missä se sijaitsee. Valittaja on auttanut seurakunnassa, koska osaa käsitellä elektronisia laitteita ja englannin kieltä.

Valittaja on tutustunut seurakuntaan ystävänsä kautta, joka on elokuussa 2016 pyytänyt valittajaa mukaan, koska tällä on kokemusta elektroniikasta. Valittaja on joskus seurakunnassa kuunnellut puheita, mutta palannut sitten tietokonehuoneeseen. Valittaja ei halua vaihtaa uskontoaan, jotta voisi saada oleskeluluvan kuten ehkä muut tekevät. Valittajan saatua tammikuussa päätöksen vastaanottokeskuksesta, että hänen on poistuttava vastaanottokeskuksesta, hän on kysynyt tuntemaltaan papilta paperia, jolla voisi jäädä Suomeen. Pappi on kirjoittanut sellaisen paperin, mutta myöhemmin valittaja on kuitenkin saanut häätöpäätöksen. Sen jälkeen, kun pappi on kirjoittanut valittajalle paperin, valittajalle on tullut mieleen vaihtaa uskontoa, mutta myöhemmin valittaja on muuttanut mieltänsä.

Valittaja on kertonut perheellään olevan hankalaa paitsi Bagdadin yleisen turvallisuustilanteen vuoksi myös siksi, että hänen veljensä on rakastunut serkkuunsa. Hänen veljensä on halunnut kosia serkkuaan, mutta setä ei ole suostunut. Viisi vuotta kestäneen salaisen seurustelusuhteen paljastuttua maaliskuussa setä on riidellyt valittajan veljen ja isän kanssa, ja myös heimo on puuttunut asiaan. Setä on pahoinpidellyt valittajan veljeä. Suhde on paljastunut sedälle siten, että hän on ollut yöllä menossa vessaan, kuullut tyttärensä puhuvan puhelimessa ja nähnyt puhelimen näytöltä valittajan veljen. Perhe on myös saanut uhkauskirjeen ja tilanne on johtanut lopulta siihen, että valittajan perhe on joutunut lähtemään pois kotoa. Setä on sanonut valittajan isälle, että kaikki valittajan perheenjäsenet on sallittua tappaa mukaan lukien Suomessa asuva valittaja, mikäli hän palaa Irakiin. Valittaja on itse ollut Ruotsissa tapahtumien aikaan, ja koska siellä ei ollut nettiä hän kuuli asiasta vasta palattuaan Suomeen soitettuaan perheelleen 28.3.2017. Valittajan isä on kertonut perheen lähtevän Turkkiin tai Kreikkaan eikä valittaja ole kuullut heistä enää tämän jälkeen.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Valittaja on vedonnut kansainvälisen suojelun tarpeen perusteenaan kristinuskoon kääntymiseensä, häneen veljensä vuoksi kohdistuvaan kunniaväkivallan uhkaan sekä Bagdadin yleiseen turvallisuustilanteeseen.

Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittaja ei ole kotimaassaan vaarassa sen vuoksi, että hän on käynyt seurakunnassa auttamassa elektronisten laitteiden kanssa, koska hän on kertonut, ettei hänellä ole aikomusta vaihtaa uskontoaan. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomusta veljensä suhteesta eikä siitä seuranneista uhkauksista. Lisäksi Maahanmuuttovirasto on todennut, ettei valittaja ole millään tavoin profiloitunut taikka muiden henkilökohtaisten ominaisuuksien vuoksi vaarassa Bagdadissa.

Kristinuskoon kääntyminen

Irakin perustuslain mukaan islam on Irakin virallinen uskonto ja perustuslaki edellyttää, että valtio ylläpitää islamin periaatteita, jotka puolestaan monien islamin oppineiden mukaan sisältävät kuolemanrangaistuksen islamista luopuneille. Toisaalta perustuslaki kuitenkin takaa kansalaisilleen uskonnonvapauden ja kieltää esimerkiksi uskonnollisen pakottamisen. Irakin rikoslaki ei kiellä kääntymistä islamista kristinuskoon. Kuitenkaan Iraq’s Personal Status Law ei mahdollista henkilön uskonnollisen aseman vaihtamista. Noin 97 prosenttia väestöstä on muslimeja, loput kolme prosenttia koostuvat muun muassa kristityistä ja jesideistä. Vuodesta 2003 alkaen uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat joutuneet Bagdadissa aseellisten ryhmittymien, viime aikoina erityisesti shiiamilitioiden, oikeudenloukkausten kohteeksi. Huomattava määrä uskonnollisiin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä on tästä johtuen paennut maasta tai joutunut sisäisiksi pakolaisiksi. Yleisen uskonnollisen suvaitsemattomuuden seurauksena kristinuskoon kääntynyttä henkilöä voidaan hyljeksiä ja kääntynyt henkilö voi joutua perheensä tai yhteisönsä väkivallan kohteeksi. Viranomaissuojelun saaminen on epävarmaa. Häirinnästä kertominen viranomaiselle voi joidenkin tarkkailijoiden mukaan aiheuttaa virkamiesten ja poliisien taholta häirintää ja väkivaltaa kertojaa kohtaan. (UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 31.5.2012 ja UK Home Office, Country Information and Guidance, Iraq: Religious minorities, elokuu 2016 ja U.S. Department of State, Iraq 2016 International Religious Freedom Report, elokuu 2017)

Maatiedon mukaan kristinuskoon kääntyminen voi johtaa vainon vaaraan Irakissa, joten asiassa on merkitystä sillä, onko valittajan kertoma kääntyminen kristinuskoon todellinen muutos hänen uskonnollisissa käsityksissään vai onko kääntymiseen vedottu kansainvälisen suojelun saamiseksi ilman uuden uskonnollisen vakaumuksen ja elämäntavan omaksumista.

Yksistään sitä, että valittaja on kastettu 20.7.2017 Nations Calling -seurakunnassa ei voida pitää riittävänä selvityksenä aidosta kristinuskoon kääntymisestä, vaan asiassa on tehtävä kokonaisarvio kaiken saatavilla olevan selvityksen perusteella.

Hallinto-oikeus kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valittaja on viitannut kiinnostukseensa kristinuskoon ensimmäisen kerran vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle sen jälkeen kun hallinto-oikeus on 16.11.2016 hylännyt valittajan aiemman valituksen. Valittajalle on tämän jälkeen pidetty uusi turvapaikkapuhuttelu 28.4.2017, jossa valittaja on nimenomaisesti kertonut, että hänellä ei ole aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristityksi.

Valittajalle 28.4.2017 pidetty turvapaikkapuhuttelu on kestänyt noin kolme tuntia. Valittaja on kertonut puhuttelussa hakemuksensa perusteistaan varsin laajasti ja pöytäkirjaan on tehty useita korjauksia sen tarkastusvaiheessa. Turvapaikkapuhuttelun merkitys on ollut valittajalla tiedossa ottaen erityisesti huomioon, että valittaja on jo aiemmin ollut turvapaikkapuhuttelussa ja saanut Maahanmuuttovirastolta kielteisen päätöksen, josta hän on valittanut hallinto-oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valittajalla ei ole ollut turvapaikkapuhuttelussa oikeudellista avustajaa, mutta mikään turvapaikkapuhuttelussa ei viittaa siihen, että valittaja ei olisi valituksessa esitetyllä tavalla uskaltanut ja kyennyt kertomaan turvapaikkapuhuttelussaan kaikista asiaansa vaikuttavista seikoista. Päinvastoin, turvapaikkapuhuttelussaan valittaja on kertonut varsin yksityiskohtaisesti, kuinka hän on ollut seurakunnan tilaisuuksissa ollen silloin lähinnä tietokonehuoneessa ja ettei hänellä itsellään ole aikomusta vaihtaa uskontoa. Valittaja on myös yksityiskohtaisesti kertonut, kuinka hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen jälkeen hänen tuntemansa pappi on kirjoittanut paperin, jotta valittaja voisi jäädä Suomeen, vaikka valittajalla ei ollut aikomusta kääntyä kristinuskoon. Valitusvaiheessa on vedottu valittajan terveydentilan merkitykseen, mistä ei kuitenkaan ole toimitettu tarkempaa selvitystä.

Valittaja on ottanut kasteen 17.7.2017. Valituksessa 1.6.2017 hallinto-oikeudelle on esitetty, että valittaja ei ole uskaltanut ottaa kastetta häneen kohdistettujen uhkausten takia. Valittaja on kuitenkin jo elokuusta 2016 lähtien uskaltanut käydä seurakunnan tiloissa eikä asiassa ole esitetty uskottavaa syytä sille, miksei valittaja olisi ottanut kastetta jo aiemmassa vaiheessa, mikäli hän olisi valitusvaiheessa esitetyllä tavalla kokenut olleensa uskonnolliselta vakaumukseltaan kristitty. Totuudenmukaisempana asiassa on pidettävä valittajan turvapaikkapuhuttelussa esittämää yksityiskohtaista kertomusta, jonka mukaan hän on ollut mukana seurakunnan tilaisuuksissa vailla kristillistä vakaumusta. Asiassa ei myöskään ole esitetty mitään tarkempaa selvitystä tai todistelua siitä, miten usein ja minkälaisissa seurakunnan tilaisuuksissa hän on Suomessa ollessaan käynyt tai onko hän saanut kristillistä opetusta.

Edellä lausuttu huomioon ottaen asiassa ei voida vakuuttua valittajan kristillisen vakaumuksen aitoudesta.

Hallinto-oikeus ei myöskään pidä uskottavana, että valittajaan kohdistuisi kotimaassaan vaaraa sen johdosta, että hän on ollut mukana Suomessa seurakunnan tilaisuuksissa tai häntä tästä syystä pidettäisiin kotimaassaan kristittynä. Turvapaikkapuhuttelussaan 28.4.2017 valittaja on kertonut, ettei hän ole kääntynyt kristityksi eikä hän ole kertonut saaneensa myöskään uhkauksia seurakunnassa käyntiensä johdosta.

Valittaja on hallinto-oikeudelle esittänyt lisäselvityksenä kopion Facebook-sivuilta otetusta kuvakaappauksesta, joka hänen mukaansa on uhkaus militiassa työskenneeltä henkilöltä liittyen hänen uskonnonvaihtamiseensa. Esitetyn uhkauksen aitoudesta ei kuitenkaan voida vakuuttua, sillä asiakirja on ainoastaan kopio, ja lisäksi valittaja on kertomansa mukaan saanut sen kesäkuussa, vaikka on jo 1.6.2017 toimittamassaan valituskirjelmässä vedonnut mainitulta taholta saamaansa uhkaan. Ei myöskään ole uskottavaa, että elokuusta 2016 alkaen seurakunnan tilaisuuksiin osallistunutta valittajaa olisi uhattu ensimmäisen kerran vasta kesäkuussa 2017 kuitenkin ennen hänen heinäkuussa ottamaansa kastetta.

Valittajaan kunniaväkivallan vuoksi kohdistuva uhka

Käytettävissä olevien maatietolähteiden mukaan esiaviollisiin tai muuten kiellettyihin seurustelusuhteisiin liittyvän kunniamurhan uhka Irakissa kohdistuu ensisijaisesti naisosapuoleen. Mies voi kohdata kunniasyiden vuoksi todellista uhkaa varsinkin naisosapuolen perheen taholta. Maatiedon mukaan miespuolisen henkilön on tällaisessa tilanteessa mahdollista saada viranomaisilta lähinnä väliaikaista suojaa ja viranomaiset voivat myös pyrkiä ongelman sovitteluun. Toisaalta on esiintynyt tapauksia, joissa väkivaltainen kosto on vältetty sukujen tai heimojen välisillä sovitteluneuvotteluilla. Irakin rikoslaissa kunniamotiivi on rangaistuksen lieventämisperuste, ja kunniamurhasta seuraa määräaikainen, vähintään kuuden kuukauden vankeusrangaistus. (Iraq Penal Code No. 111 of 1969; Danish Immigration Service: Honour Crimes against Men in Kurdistan Region of Iraq (KRI) and the Availability of Protection, 6–20.1.2010; Institute for International Law and Human Rights: Women and the Law in Iraq, 2011; UNHCR Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Iraq, 31.5.2012; ja Immigration and Refugee Board of Canada: Iraq: Honour-based violence in the Kurdistan region; state protection and support services available to victims, 15.2.2016)

On varsin epätodennäköinen sattuma, että valittajan veljen viisi vuotta kestänyt salainen seurustelusuhde olisi paljastunut ja aiheuttanut valittajaan kohdistuvan uhan juuri ennen valittajan uutta turvapaikkapuhuttelua, joka on pidetty sen jälkeen, kun valittaja on ensin vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan kotialueensa yleiseen turvallisuustilanteeseen ja tämän jälkeen korkeimmassa hallinto-oikeudessa uutena perusteena aikomukseensa kääntyä kristityksi. Kokonaisuudessaan valittajan kertomus veljensä seurustelusuhteesta aiheutuvasta uhasta on ollut täsmentymätön ja yleisluonteinen siihenkin nähden, että valittajan tieto kotimaansa tapahtumista on perustunut isältään kuulemaan. Valittaja on kertonut valittajan veljen halunneen kosia sedän tytärtä, mutta setä ei ole suostunut. Toisaalta valittaja on kertonut veljen viisi vuotta kestäneen seurustelusuhteen paljastuneen sedälle, kun tämä on kuullut yöllä tyttärensä puhuvan puhelimessa ja nähnyt puhelimen näytöltä valittajan veljen. Maatiedon perusteella kunniaväkivallan uhka kohdistuu ennen kaikkea naisiin ja tähän nähdenkin on epäuskottavaa, että valittajan koko perheeseen olisi valittajan veljen seurustelusuhteen takia kohdistunut esitetyllä tavalla niin vakava uhka, että perhe olisi joutunut poistumaan kotimaastaan ja myös Suomessa olevaa valittajaa uhattaisiin. Hallinto-oikeus ei pidä valittajan kertomusta veljensä seurustelusuhteesta ja siitä aiheutuvasta uhasta uskottavana.

Bagdadin yleinen turvallisuustilanne

Irakin turvallisuustilanne on säilynyt epävakaana, vaikkakin konfliktit ovat pääosin keskittyneet alueille, jotka ovat olleet Isisin hallussa. Irakin hallinto on pyrkinyt edesauttamaan kansallisen sovinnon aikaansaamista erilaisin keinoin, ja päivittäisen elämän ja peruspalveluiden jonkinasteinen toimivuus on tuotu esille maata koskevissa raporteissa. Myös Bagdadissa on edelleen esiintynyt terroritekoja, ja uhrilukujen on raportoitu olleen suurimpia Bagdadin maakunnassa. Lähteiden mukaan Isisillä on aktiivisia operaatioita Bagdadin kaupungin rajojen sisälläkin. Bagdadin maakunta on kuitenkin Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa. Lisäksi Bagdadin keskustan tietyillä alueilla voimassa ollut ulkonaliikkumiskielto on lopetettu helmikuussa 2015, jolloin turvallisuusvastuu alueilla on samalla siirretty Irakin armeijalta poliisille. (Landinfo, Temanotat, Irak: Bagdad – sikkerhetssituasjon per februar 2015, 13.2.2015; United Nations Security Council, Third report of the Secretary-General pursuant to paragraph 6 of resolution 2169 (2014), 1.5.2015; UNHCR Position on Returns to Iraq, 14.11.2016; Institute for the Study of War, Control of Terrain in Iraq, 9.3.2017; UK Home Office, Country Policy and Information Note - Iraq: Security and humanitarian situation, 14.3.2017 ja U.S. Department of State: Country Reports on Human Rights Practices for 2016 – Iraq, päivitetty 29.3.2017)

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että vaikka Bagdadin kaupungin yleinen turvallisuustilanne on huonontunut, kaupungissa esiintyvän väkivallan aste ei ole kuitenkaan sellaisella tasolla, että palauttamisen voitaisiin yksin tällä perusteella katsoa rikkovan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa (J.K. ja muut v. Ruotsi, tuomio 23.8.2016).

Korkein hallinto-oikeus on todennut, ettei Bagdadin mielivaltaisen väkivallan aste ole niin korkealla tasolla, että se edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sillä perusteella, että henkilö on kotoisin Bagdadin kaupungista. (KHO 2016:193 ja 2016:194, 30.11.2016).

Shiiamuslimina valittaja kuuluu Bagdadin valtaväestöön. Ajantasainen maatieto ei anna aihetta olettaa, että jokainen shiiamuslimi Bagdadissa olisi vainon vaarassa tai vaarassa kärsiä vakavaa haittaa pelkästään siellä oleskelunsa ja uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.

Oikeudellinen arvio

Edellä esitetyn perusteella ei ole todennäköistä, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Irakiin.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen, Päivi Pietarinen ja Juho Lehtimäki, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle turvapaikan, toissijaisen suojelun tai oleskeluluvan myöntämiseksi. Valittaja on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely. Valittaja on lisäksi vaatinut, että maastapoistamisen täytäntöönpano kielletään.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Valittaja on esittänyt hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa uskottavan syyn sille, miksi ei ole turvapaikkapuhuttelussa kertonut, että katsoo olevansa uskonnolliselta vakaumukseltaan kristitty ja aikoo kääntyä kristityksi ottamalla kasteen vastaan. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole pitänyt valittajan esittämää uskottavana, joten asiassa on ollut kyse ensisijaisesti valittajan kertomuksen uskottavuuden arvioinnista. Vastoin hallinto-oikeuden kantaa suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole ollut ilmeisen tarpeetonta, sillä valittajan valituksessa esittämää syytä sille, ettei hän ole turvapaikkapuhuttelussa kokenut voivansa kertoa uskonnollisesta vakaumuksestaan, ei ilman suullista käsittelyä ole voitu riittävästi arvioida. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut ratkaista asiaa toimittamatta suullista käsittelyä.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan valittaja ei ole esittänyt uskottavaa syytä sille, ettei ole ottanut kastetta jo aiemmassa vaiheessa kuin 17.7.2017. Valittaja on valituksessa kertonut uskottavan syyn sille, miksi ei ole aiemmin ottanut kastetta vastaan: hän ei ollut uskaltanut, sillä häntä oli uhkailtu. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole hyväksynyt tosiseikkana valittajan kertomaa uhkailusta. Valittajan kertomusta ja hänen esittämäänsä näyttöä on tulkittava turvapaikkakysymyksissä vakiintuneen benefit of the doubt -periaatteen valossa.

Hallinto-oikeuden mukaan ei myöskään ole uskottavaa, että valittajaa olisi uhattu ensimmäisen kerran vasta kesäkuussa 2017. Hän ei ole väittänytkään, että häntä uhattiin ensimmäisen kerran vasta kesäkuussa. Valittajan kirjallisena todisteena toimittama kuvakaappaus on ensimmäinen kirjallinen uhkaus, jonka valittaja on saanut. Kuten valittaja on valituksessa esittänyt, Liwa Abu Al-Fadhal Al-Abbas -miliisissä toimiva henkilö oli uhannut valittajaa suullisesti myös aiemmin, minkä vuoksi valittaja ei ollut uskaltanut kertoa kristillisestä vakaumuksestaan turvapaikkapuhuttelussa.

Viikko kasteen vastaanottamisen jälkeen valittaja on saanut puhelun äidiltään, joka on ollut vihainen saatuaan edellä mainittuun militiaan kuluvalta henkilöltä kuulla, että valittaja on kääntynyt kristinuskoon. Valittajan äiti totesi kertovansa klaanin johtajille asiasta, ja on myöhemmässä puhelussa noin viisi kuukautta sitten kertonut valittajalle, että valittaja on erotettu heimosta ja hänen verensä vuodatus on sallittu, sillä hän on luopio. Valittaja on tämän jälkeen välttääkseen uhkaavat yhteydenotot vaihtanut puhelinnumeroaan.

Valittaja olisi kotimaassaan vaarassa joutua vainotuksi kristinuskoon kääntymisen vuoksi, tai vähintäänkin siksi, että vainon harjoittajat pitävät valittajaa kristittynä.

Valittajaon lisäselvityksenä toimittanut International Ministry of God’s Kingdom -nimisen seurakunnan pastoreiden 21.2.2018 päivätyn lausunnon sekä muistitikun, johon on tallennettu videokuvaa.

Merkintä Korkein hallinto-oikeus on 22.2.2018 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 827 kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, onko hallinto-oikeus voinut hylätä kristinuskoon kääntymiseen vedonneen valittajan Maahanmuuttoviraston päätöksestä tekemän valituksen toimittamatta valittajan pyytämää suullista käsittelyä.

Sovellettavat säännökset

Hallintolainkäyttölain 33 §:n 1 momentin mukaan valitusviranomaisen on huolehdittava siitä, että asia tulee selvitetyksi, ja tarvittaessa osoitettava asianosaiselle tai päätöksen tehneelle hallintoviranomaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Pykälän 2 momentin mukaan valitusviranomaisen on hankittava viran puolesta selvitystä siinä laajuudessa kuin käsittelyn tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja asian laatu sitä vaativat.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Siinä voidaan kuulla asianosaisia, päätöksen tehnyttä tai muuta viranomaista, todistajia ja asiantuntijoita sekä vastaanottaa muuta selvitystä.

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Hallituksen esityksessä laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) todetaan hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

"Tavoitteena on, että lainkäyttöviranomaiset jo 37 §:n perusteella järjestäisivät entistä useammin suullisen käsittelyn. Koska menettelyä lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista muodostaa sellaiseksi, että siihen kuuluisi säännönmukaisena vaiheena suullinen käsittely, on tarpeen, että erityistä huomiota kiinnitetään asianosaisen mielipiteeseen suullisen käsittelyn toimittamisesta. Asianosainen voi arvioida suullisen käsittelyn tarpeellisuutta omasta näkökulmastaan ja lisäksi hän voi ilmaista, osallistuisiko hän mielellään suulliseen käsittelyyn. Asianosainen voi kokea suullisen käsittelyn tarpeelliseksi asian selvittämisen kannalta tai sen vuoksi, että asia on hänelle tärkeä tai että hän pystyy paremmin ymmärtämään asian suullista kuin kirjallista käsittelyä. Lisäksi asianosaiselle voi olla helpompaa ilmaista itseään suullisesti kuin kirjallisesti."

Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä

Korkein hallinto-oikeus on arvioinut suullisen käsittelyn tarvetta hallinto-oikeudessa ratkaisuissa, jotka ovat koskeneet turvapaikanhakijoiden uskottavuuden arviointia kristinuskoon kääntymisen ja seksuaalisen suuntautumisen yhteydessä.

KHO 2011:114 Suomeen puolisonsa ja lapsensa kanssa tullut islamilainen turvapaikanhakija oli kertonut, että perhe joutui lähtemään kotimaastaan, koska hän oli joutunut siellä pidätetyksi kiinnostuttuaan kristinuskosta. Kirjallisen selvityksen mukaan puolisot ovat Suomessa oleskelunsa aikana liittyneet Jehovan todistajat -nimiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan ja osallistuneet alaikäisen lapsensa kanssa aktiivisesti seurakunnan toimintaan.

Islaminuskosta kääntymisestä voi seurata turvapaikanhakijoiden kotimaassa kuolemanrangaistus. Ottaen huomioon jo hallinto-oikeudessa esitetty kirjallinen selvitys uskonnon harjoittamisesta hallinto-oikeus ei ole voinut hylätä valitusta järjestämättä suullista käsittelyä. Suullisessa käsittelyssä olisi mahdollista saada tarkempia tietoja kääntymisen olosuhteista ja aitoudesta sekä siitä, miten muutoksenhakijat tulisivat kotimaassaan uskontoaan harjoittamaan ja mitä seuraamuksia siitä voisi heille aiheutua. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sille uudelleen käsiteltäväksi.

KHO 2017:63 Iranista kotoisin oleva turvapaikanhakija oli kastettu ja hän oli toimittanut hallinto-oikeudelle selvitystä kristityksi kääntymisestään sekä pyytänyt, että asiassa järjestetään suullinen käsittely. Hallinto-oikeus oli ratkaissut asian turvapaikanhakijan eduksi kirjallisen aineiston perusteella järjestämättä pyydettyä suullista käsittelyä. Hallinto-oikeus oli valituksenalaisessa päätöksessään lyhyesti todennut, ettei asiassa ollut syytä epäillä turvapaikanhakijan kristillistä vakaumusta.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnin, varsinkin kun kyse on uskonnollisen kääntymisen aitoudesta, voitiin katsoa edellyttävän valitusvaiheessa hakijan itsensä suullista kuulemista samoin kuin mahdollisten todistajien kuulemista. Asian palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

Ratkaisussa KHO 2017:148 oli kysymys suullisen käsittelyn toimittamisesta tilanteessa, jossa kansainvälisen suojelun perusteeksi oli vedottu seksuaaliseen suuntautumiseen vasta tuomioistuinvaiheessa. Valittajan henkilökohtaisen uskottavuuden arviointi olisi edellyttänyt valittajan pyytämän suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

KHO 2018:90 Maahanmuuttovirasto oli hylännyt Irakin kansalaisen uusintahakemuksen, jossa uutena turvapaikkaperusteena oli esitetty, että valittaja oli kotimaassaan Irakissa uhattuna homoseksuaalisuutensa takia. Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen pitämättä valittajan pyytämää suullista käsittelyä. Korkein hallinto-oikeus totesi muun ohella, että valittajan henkilökohtaista uskottavuutta ei ollut voitu luotettavalla tavalla arvioida ilman mahdollisuutta tulla henkilökohtaisesti kuulluksi hallinto-oikeudessa. Kun kysymys oli suullisen käsittelyn toimittamisesta valittajan uskottavuuden arvioimiseksi, olennaista merkitystä ei ollut sillä seikalla, että turvapaikkahakemus oli katsottu ilmeisen perusteettomaksi. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi.

KHO 2018:118 Irakista olevalle turvapaikanhakija A:lle oli pidetty Maahanmuuttovirastossa uusi turvapaikkapuhuttelu sen jälkeen, kun hän oli valituksessaan hallinto-oikeudelle kertonut olevansa vainon vaarassa kotimaassaan kristityksi kääntymisen johdosta. Maahanmuuttovirasto ei hyväksynyt tosiseikkana, että A olisi kääntynyt kristinuskoon ja että hän olisi vakaumuksellinen kristitty. Maahanmuuttovirasto hylkäsi A:n kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ilmeisen tarpeettomana. Hallinto-oikeus katsoi, että A:n kääntyminen kristinuskoon oli epäuskottavaa ja hylkäsi valituksen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että valittaja oli suullisesti voinut esittää selvitystä kääntymisestään Maahanmuuttovirastossa. Tämä ei kuitenkaan korvannut hallintolainkäyttölain mukaista suullista käsittelyä, kun kysymys on valittajan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja Maahanmuuttovirasto oli pitänyt valittajan kertomusta tältä osin epäuskottavana. Tuomioistuin ei ole sidottu hallintomenettelyssä esitettyyn selvitykseen, vaan arvioi selvityksen tarpeen ja merkityksen itsenäisesti. Tähän nähden ja kun otettiin huomioon valittajan menettelylliset oikeudet hänen pyrkiessään osoittamaan olevansa oikeutettu kansainväliseen suojeluun henkilökohtaisen vakaumuksen ja siitä aiheutuvan vainon perusteella, valittajan uskonnollisen kääntymisen aitouden arviointi puheena olevassa asiassa olisi edellyttänyt valittajan pyytämän suullisen käsittelyn toimittamista ja valittajan henkilökohtaista kuulemista. Asia palautettiin hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden 23.8.2018 antamassa päätöksessä taltionumero 3854 (lyhyt ratkaisuseloste) oli kysymys siitä, oliko hallinto-oikeus voinut hylätä kristinuskoon vedonneen valittajan Maahanmuuttoviraston päätöksestä tekemän valituksen toimittamatta valittajan pyytämää suullista käsittelyä. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakemuksen ja päättänyt käännyttää valittajan kotimaahansa. Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteluista ilmeni, että virasto oli hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja oli Suomeen tultuaan tutustunut kristinuskoon, käynyt kasteella sekä osallistunut kristillisiin tilaisuuksiin ja opetuksiin. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan ollut katsonut, että valittaja olisi vaarassa uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi Iraniin palatessaan.

Turvapaikanhakija valitti Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen ja pyysi suullisen käsittelyn toimittamista. Hallinto-oikeus hylkäsi valittajan pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja hylkäsi valituksen. Hallinto-oikeuden mukaan Maahanmuuttoviraston valituksenalaisessa päätöksessä valittajan uskonnollisen vakaumuksen aitoutta ei ollut sinänsä kiistetty ja sitä oli selvitetty Maahanmuuttovirastossa riittävällä tavalla eikä valittajan kristinuskoon kääntymisen aitoutta ollut hallinto-oikeudessa syytä arvioida toisin kuin Maahanmuuttovirasto oli arvioinut. Hallinto-oikeus vielä lausui, että se, miten valittaja aikoisi harjoittaa uskontoaan kotimaassaan, mikäli hän palaisi sinne, liittyy tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaan valittajan toimintaan, jota voitiin selvittää ja arvioida riittävällä tavalla valittajan uskonnonharjoittamisestaan Suomessa esittämän kirjallisen selvityksen perusteella. Suullisen käsittelyn toimittaminen ei siten ollut tarpeen myöskään mainittujen seikkojen selvittämiseksi. Ennen asian ratkaisemista hallinto-oikeus oli lisäksi varannut valittajalle tilaisuuden esittää kirjallista lisäselvitystä asiassa erityisesti siitä, miten hän mahdollisesti harjoittaisi kristinuskoa kotimaassaan Iranissa, miten tämä uskonnon harjoittaminen ilmenisi hänen arkielämässään ja suhteessa ulkopuolisiin tahoihin, sekä millaisia uhkia tällöin valittajan käsityksen mukaan uskonnonharjoittamiseen Iranissa liittyisi. Valittaja oli antanut kirjallisen selvityksen, jonka hallinto-oikeus otti ratkaisussaan huomioon.

Korkein hallinto-oikeus myönsi valitusluvan ja tutki asian. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 21.10.2015 ja vedonnut hakemuksensa perusteena Bagdadin yleiseen turvallisuustilanteeseen. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 25.4.2016 hylännyt hakemuksen. Valittaja on valittanut päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen, joka on hylännyt valituksen 16.11.2016.

Valittaja on hakenut valituslupaa hallinto-oikeuden 16.11.2016 tekemään päätökseen korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valittaja on korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittanut selvitystä osallistumisestaan seurakunnan toimintaan ja vakaasta aikomuksestaan kääntyä kristinuskoon. Selvitykseen on liitetty muun ohella Nations Calling -seurakunnan pastoreiden 19.1.2017 päivätty lausunto, jonka mukaan valittaja on menossa kasteelle helmikuussa 2017. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 21.3.2017 kumonnut Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palauttanut asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on 28.4.2017 järjestänyt uuden turvapaikkapuhuttelun, jossa valittajaa on kuultu korkeimmassa hallinto-oikeudessa esittämästään uudesta turvapaikkaperusteesta. Valittaja on puhuttelussa kertonut, että hänellä ei ole aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon. Hän on kertonut vierailleensa seurakunnan tiloissa, mutta istuneensa siellä pääosin tietokoneen äärellä ja auttaneensa seurakuntalaisia elektronisten laitteiden kanssa. Valittaja on kertonut harkinneensa kääntymistä sen jälkeen, kun seurakunnan pastori oli kirjoittanut hänelle paperin, mutta tulleensa kuitenkin toisiin ajatuksiin. Valittaja on puhuttelussa vedonnut uutena seikkana olevansa kotimaahansa palautettuna vaarassa sen vuoksi, että hänen veljellään on ollut kielletty suhde serkkunsa kanssa.

Valittaja on valituksessaan hallinto-oikeudelle 1.6.2017 esittänyt, että hänen aikomuksenaan on edelleen ottaa kaste. Hän ei ole uskaltanut kuitenkaan sitä tehdä, koska häntä on uhkailtu. Valittaja kokee olevansa jo vakaumukseltaan kristitty. Valittaja on myöhemmin täydentänyt valitustaan Nations Calling -seurakunnan pastoreiden antamalla kastetodistuksella, jossa valittajan todetaan ottaneen kasteen 17.7.2017. Valittaja on lisäksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittanut 21.2.2018 päivätyn International Ministry of God’s Kingdom -nimisen seurakunnan pastoreiden laatiman lausunnon sekä muistitikun, johon on tallennettu videokuvaa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että uskonnollisen kääntymisen merkitys kansainvälisen suojelun perusteena riippuu turvapaikanhakijan kotimaan olosuhteista. Kääntymisen aitouden selvittäminen on olennaista tapauksissa, joissa kristinuskoon kääntyminen sinänsä voi johtaa vainon vaaraan kotimaassa. Irakia koskevan maatiedon perusteella kristinuskoon kääntyneet entiset muslimit voivat olla vainon vaarassa.

Kysymys islamista luopumisen ja kristinuskoon kääntymisen uskottavuuden arvioinnista on olennainen osa kansainvälisen suojelun edellytyksiä koskevaa harkintaa. Harkinta perustuu keskeisesti valittajan oman kertomuksen uskottavuuden arviointiin. Uskonnollisen kääntymisen osalta on riittävällä tavalla selvitettävä kääntymisen aitoutta niin omantunnonkysymyksenä kuin elämäntapana.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kun on kysymys turvapaikanhakijan kristinuskoon kääntymisen aitoudesta ja henkilökohtaisen uskottavuuden arvioinnista tältä osin, voidaan vahvana lähtökohtana pitää, että asiassa on hallinto-oikeudessa toimitettava suullinen käsittely, mikäli asianosainen sitä pyytää.

Suullisen käsittelyn toimittaminen voi kuitenkin olla ilmeisen tarpeetonta tilanteessa, jossa valittaja sinänsä vetoaa kansainvälisen suojelun perusteenaan kristinuskoon kääntymiseen, mutta keskeinen selvitettävä seikka ei liity vakaumuksen aitouteen omantunnonkysymyksenä tai elämäntapana. Näin voi olla esimerkiksi, jos valittajan kääntymistä on pidettävä selvitettynä, mutta kirjallisista lähteistä selvitettävissä olevan, asian kannalta merkityksellisen maatiedon perusteella kääntymisen ei voida arvioida henkilön olosuhteet huomioon ottaen aiheuttavan hänelle kotimaahansa palatessaan vainon tai vakavan haitan vaaraa.

Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että hallinto-oikeus voi asian yksilöllisiä olosuhteita kokonaisuutena huomioon ottaen poikkeuksellisesti arvioida, että suullisen käsittelyn toimittaminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta myös silloin, kun asian arviointi liittyy valittajan kristinuskoon kääntymisen aitouteen. Suullisen käsittelyn ilmeisestä tarpeettomuudesta on siinä tapauksessa kuitenkin voitava asiassa saadun kirjallisen selvityksen perusteella vakuuttua.

Nyt arvioitavana olevassa asiassa Maahanmuuttovirasto on kuullut valittajaa uudelleen hallinto-oikeuden hylättyä hänen edellisen valituksensa ja hänen esitettyään korkeimmassa hallinto-oikeudessa uutena turvapaikkaperusteena vakaan aikomuksensa kääntyä kristinuskoon. Valittaja on kuitenkin järjestetyssä uusintaturvapaikkapuhuttelussa kertonut, että hänellä ei ole aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon. Valittaja on kertonut tutustuneensa seurakuntaan ystävänsä kautta, koska hänellä oli kokemusta elektroniikasta. Valittaja ei ole osannut sanoa, mikä seurakunnan nimi on tai missä se sijaitsee. Valittaja on kyseisessä turvapaikkapuhuttelussa sen sijaan vedonnut kansainvälisen suojelun perusteenaan sedän taholta tulevaan uhkaan, joka johtuu hänen veljensä suhteesta sedän tyttären kanssa.

Hallinto-oikeus on suullisen käsittelyn toimittamisen osalta todennut, että asiassa on erityisesti kyse valittajan kertomuksen uskottavuuden arvioinnista ja valittajan kristityksi kääntymisen aitouden selvittämisestä, mitkä seikat jo sinällään puoltaisivat suullisen käsittelyn järjestämistä valittajan itsensä kuulemiseksi. Hallinto-oikeus on kuitenkin, otettuaan huomioon perusteet, joihin valittaja on asiansa käsittelyn eri vaiheissa kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut ja asian eri vaiheissa esitetty selvitys, valittajan hakemushistoria kokonaisuudessaan ja käytettävissä oleva maatieto sekä hallinto-oikeuden ratkaisun perusteet, arvioinut, että suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan kirjallisesti esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Hallinto-oikeus on siten hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana.

Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden tavoin, ettei asiassa ole luotettavalla tavalla perusteltu sitä, ettei valittaja olisi uudessa turvapaikkapuhuttelussa uskaltanut kertoa kääntymisestään kristinuskoon ja vakaumuksestaan. Korkein hallinto-oikeus kiinnittää tältä osin hallinto-oikeuden tavoin huomiota siihen, että valittaja on selvityksen perusteella uskaltanut ennen turvapaikkapuhuttelua käydä seurakunnan tiloissa useiden kuukausien ajan ja on kertonut asiasta ainakin avustajalleen. Valittaja on myös puhuttelussa kertonut yksityiskohtaisesti oleskelustaan seurakunnan tiloissa sekä siitä, että hän oli harkinnut kääntymistä saatuaan pastorilta paperin, mutta kuitenkin tullut toisiin ajatuksiin. Korkein hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että valittaja on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle videotallenteen, jossa hänen kerrotaan todistavan uskostaan ja jota tullaan kertomuksen mukaan esittämään televisiossa. Tämä seikka ei myöskään puolla valittajan väitettä, jonka mukaan hän ei ole uskaltanut kertoa kääntymisestään kristinuskoon Maahanmuuttoviraston järjestämässä luottamuksellisessa turvapaikkapuhuttelussa.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että hallinto-oikeus on voinut perustaa päätöksensä valittajan uudessa turvapaikkapuhuttelussa kertomaan ja kirjalliseen selvitykseen sekä katsoa, että kun valittaja on turvapaikkapuhuttelussa ilmoittanut, ettei hänellä ole aikomusta tai tarkoitusta kääntyä kristinuskoon, hänen suullista kuulemistaan kristinuskoon kääntymisestä ja uskonvakaumuksesta on pidettävä ilmeisen tarpeettomana. Se seikka, että valittaja on myöhemmässä vaiheessa hallinto-oikeudessa täydentänyt valitustaan Nations Calling -nimisen seurakunnan antamalla kastetodistuksella, ei näissä olosuhteissa anna aihetta muuttaa arvioita tältä osin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo edellä mainittuun nähden, että hallinto-oikeus on päätöksessään mainitsemilla perusteilla voinut arvioida, että valittajan kääntymisen aitous niin omantunnonkysymyksenä kuin elämäntapana on tullut riittävällä tavalla selvitetyksi Maahanmuuttoviraston suorittaman puhuttelun sekä asiassa saadun kirjallisen selvityksen perusteella. Hallinto-oikeus on siten voinut katsoa suullisen käsittelyn toimittamisen olevan hallintolainkäyttölaissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa uutena selvityksenä esitetty International Ministries of God -seurakunnan pastoreiden antama lausunto ja edellä mainittu muistitikun sisältämä videotallenne eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian lopputulokseen nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti huomioon ottaen tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Anne Nenonen ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Jenny Rebold.