20.4.2016/1509

A Ltd oli perustanut Suomeen rekisteröidyn sivuliikkeen. Sivuliikkeen palveluksessa työskenteli jatkuvasti eri asiakasprojekteissa A Ltd:n Suomeen lähettämiä komennustyöntekijöitä, jotka työskentelivät Suomessa yleensä 6–24 kuukautta. Sivuliikkeen ja ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden välisessä komennussopimuksessa oli sovittu, että palkkauksessa sovelletaan niin sanottua verontasauspolitiikan (tax equalization) mukaista nettopalkkausta. Sen mukaan sivuliike pidätti työntekijöiden palkasta vain näiden kotimaan veroja vastaavan määrän ja sivuliike maksoi palkoista Suomeen maksettavat verot. Sivuliike oli valinnut ulkopuolisen palveluntuottajan hoitamaan Suomeen lähetettyjen työntekijöiden veroilmoitusten laatimisen. Palveluntuottaja veloitti sivuliikkeeltä veroilmoituskohtaisen kiinteän palkkion. Asiassa oli kysymys siitä, oliko sivuliikkeellä oikeus vähentää maksamiinsa komennustyöntekijöiden Suomen veroilmoitusten laatimiseen liittyviin kuluihin sisältyvät arvonlisäverot.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että palvelun objektiivisena sisältönä oli verotusmenettelystä annetun lain 7 §:ssä säädetyn työntekijän veroilmoituksen antamista koskevan velvollisuuden täyttäminen. Hankinnan ei katsottu palvelevan sivuliikkeen verollista liiketoimintaa arvonlisäverolain 102 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Asiaa ei ollut arvioitava toisin sillä perusteella, että käytännön syistä sivuliikkeen oli ollut perusteltua huolehtia veroilmoitusten laatimisesta. Sivuliikkeellä ei ollut oikeutta vähentää veroilmoitusten laatimispalvelun hankintaan sisältyvää arvonlisäveroa. Sivuliikkeen valitus hylättiin.

Arvonlisäveron maksuunpano tilikaudelta 1.4.2009–31.3.2010.

Arvonlisäverolaki 102 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti

Arvonlisäverodirektiivi 2006/112/EY 168 artikla a alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-104/12, Becker

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marita Eeva.