12.9.2016/3793

Kunta oli hyväksymässään asemakaavan muutoksessa osoittanut tiealueen (LT) läheisyydessä olevia alueita suojaviheralueiksi valtion tarpeisiin (EV/v).

ELY-keskus oli ilmoittanut, että valtiolla ei ollut suunnitelmia mainittujen suojaviheralueiden suhteen ja puheena olevaa maantietä varten osoitettu LT-alue oli tarkoitus toteuttaa tiesuunnitelman mukaisesti muun ohella meluesteiden osalta. Kunta oli perustellut suojaviheralueiden varaamista valtion tarpeisiin sillä, että meluselvityksen mukaan maantiestä johtuva liikennemelu kyseisillä suojaviheralueilla ylittää 55 desibelin rajan senkin jälkeen, kun suunnitellut meluesteet on rakennettu.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että maantien rakentamisesta ja käytöstä johtuvat korvaus- ja lunastuskysymykset ratkaistaan tapauskohtaisesti maantielain mukaisessa maantietoimituksessa. Suojaviheralueiden osoittamiselle valtion tarpeisiin ei myöskään ollut tienpitoon tai muuhun valtion suunnittelemaan käyttöön liittyvää syytä. Kaavaratkaisuun ei näin ollen ollut tältä osin maankäyttö- ja rakennuslain 50 §:stä johdettavaa todellista perustetta eikä se ollut tältä osin myöskään perustunut maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuihin selvityksiin.

Kun lisäksi otettiin huomioon hallintolain 6 §, hallinto-oikeuden päätöksen, jolla kaavapäätös oli ELY-keskuksen valituksen johdosta lainvastaisena kumottu EV/v-merkintöjen osalta, muuttamiseen ei ollut perustetta.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 50 § ja 54 §
Hallintolaki 6 §
Kuntalaki (356/1995) 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski. Asian esittelijä Petri Hellstén.