5.7.2018/3306

Turvapaikanhakija oli Somalian kansalainen ja kotoisin Galgaduudin maakunnasta. Hakija oli kansainvälisen suojelun perusteena vedonnut uhkaan al-Shabaabin taholta. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt hakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen.

Hallinto-oikeus oli hylännyt hakijan valituksen turvapaikan osalta, mutta kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen muilta osin ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus oli katsonut, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella poissulkea sitä mahdollisuutta, että hakija herättäisi kotialueelleen palatessaan yksittäisten al-Shabaabin jäsenten huomiota, kun otettiin erityisesti huomioon hänen kielteinen suhtautumisensa al-Shabaabiin, hänen aiempi haluttomuutensa liittyä järjestöön sekä hänen isäänsä kohdistunut painostus Koraanin opettamiseen liittyen. Tämän vuoksi ja hakijan kotialuetta koskeva ajantasainen maatieto ja hakijan henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen hallinto-oikeus oli katsonut, että hakija olisi Somaliaan palautettuna kotialueellaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vaarassa kärsiä vakavaa haittaa (toissijainen suojelu).

Maahanmuuttovirasto pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja katsoi valituksessaan, että hallinto-oikeuden päätöksessä oli sovellettu virheellisesti 88 §:n 1 momentin johdantokappaleen ja 3 kohdan mukaisia toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksiä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin mukaan toissijaisen suojelun myöntämisen edellytyksenä on, että asiassa on esitetty merkittäviä perusteita uskoa hakijan joutuvan kotialueelle palatessaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Kun hallinto-oikeus oli päätöksessään katsonut toissijaisen suojelun myöntämisen edellytysten täyttyvän sillä perusteella, ettei asiassa voida riittävällä varmuudella poissulkea mahdollisuutta hakijaan hänen kotialueellaan kohdistuvasta huomiosta ja vaarasta, hallinto-oikeuden ratkaisu ei tältä osin ollut ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa toissijaisen suojelun myöntämiselle säädetyn edellytyksen mukainen.

Korkein hallinto-oikeus arvioi hakijan kotialueen turvallisuustilanteen ja hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella, oliko asiassa esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että hakija joutuisi kotialueelleen palautettuna todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Kun otettiin huomioon hakijan isän asema Koraanikoulun opettajana ja häneen al-Shabaabin taholta kohdistunut erityisen kiinnostus sekä se, että hakija vastusti al-Shabaabin käsityksiä ja oli kieltäytynyt liittymästä järjestöön, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa oli merkittäviä perusteita uskoa, että hakija olisi kotialueellaan vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla f alakohta ja 15 artikla c alakohta

Ulkomaalaislaki 88 § 1 momentti ja 147 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anne E. Niemi, Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Anne Nenonen ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Ari Koskinen.