30.8.2018/3954

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Turvapaikka – Aiemmat vainokokemukset – Luopuminen vainon perusteena olevasta toiminnasta – Irak

Antopäivä: 30.8.2018
Taltionumero: 3954
Diaarinumero: 6211/4/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T3954

Irakilainen naimaton sunninainen, joka oli Suomessa turvapaikanhakijana yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa, haki turvapaikkaa, koska hänen elämäntapansa, -asenteensa ja ajattelutapansa poikkesivat hänen kotialueellaan Bagdadissa ja muualla Irakissa käytössä olevista konservatiivisista islamilaisista tai muutoin perinteisistä naisia koskevista normeista ja tavoista. Valittajan pukeutuminen ja muu ulkoasu ei noudattanut perinteisten irakilaistapojen mukaista naisten pukeutumistapaa. Maahanmuuttovirasto oli päätöksessään hyväksynyt tosiseikaksi valittajan kertomuksen hänen ja hänen perheensä kotiin heitetystä räjähteestä ja sinne jätetyistä uhkauskirjeistä sekä heidän kokemistaan aiemmista uhkauksista. Maahanmuuttovirasto oli hyväksynyt tosiseikaksi myös sen, että valittajaa uhanneet henkilöt olivat voineet kuulua valittajan kotialueella tunnettuun shiiamilitiaan. Maahanmuuttovirasto ei ollut kuitenkaan hyväksynyt, että valittaja olisi kotimaassaan vaarassa, koska virasto katsoi, että valittajan oli mahdollista välttää itseensä kohdistuvat uhkaukset luopumalla pukeutumistyylistään.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä oli esitetty ajantasaisena pidettävä maatieto, jonka mukaan Bagdadissa ja muualla Irakissa käytössä yleisesti olevista konservatiivisista islamilaisista tai muutoin perinteisistä normeista ja tavoista poikkeava naisten käyttäytyminen ja elämäntapa, johon kuuluvat koulutus ja itsenäinen työura, voi aiheuttaa tarpeen kansainväliselle suojelulle. Esimerkiksi helposti havaittava liberaaliksi tai länsimaiseksi luonnehdittava pukeutuminen tai vaatetus on omiaan paljastamaan tällaiset vallitsevista normeista poikkeavat käyttäytymis-, ajattelu- ja elämäntavat, vaikka pukeutumistapaa tai tietynlaista vaatetusta ei voidakaan yksinomaan pitää riittävänä perusteena kansainvälisen suojelun tarpeelle. Kyseeseen voi tällöin tulla ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa säädetyn turvapaikan myöntäminen tilanteesta riippuen uskonnon, yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta tai kumulatiivisesti näiden yhdistelmänä.

Valittajan turvapaikkapuhuttelussa esittämien vastausten voitiin katsoa ilmentävän hänessä ja hänen perheessään sellaista vakaumusta ja elämänkatsomusta, joka poikkesi perinteisestä islamilaisesta elämänkatsomuksesta ja muista naisia koskevista perinteisistä normeista sekä tavoista ja joka oli muodostunut niin olennaiseksi osaksi valittajan identiteettiä, ettei hänen voitu edellyttää luopuvan siitä.

Korkein hallinto-oikeus piti valittajaan kohdistuneita uhkailuja kokonaisuutena uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 4 artiklan 4 kohdan mukaisena valittajaan kohdistuneena vakavana uhkailuna. Asiassa ei voitu riittävällä tavalla varmistua siitä, ettei valittaja kotialueelleen palatessaan ja identiteettinsä mukaisesti eläessään edelleen kiinnittäisi perhettä jo uhanneen shiiamilitian huomiota. Tämän vuoksi ja kun otettiin huomioon myös valittajan sukupuoli ja muut henkilökohtaiset ominaisuudet, hänellä oli perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotialueellaan vainotuksi sukupuolensa sekä uskonnollisesti ja yhteiskunnallisesti kantaa ottavaksi mielipiteeksi luonnehdittavien käyttäytymis- ja elämäntapojensa vuoksi. Ajantasaisena pidettävään maatietoon viitaten voidaan katsoa, että valittajan tavoin ajattelevat ja pukeutuvat naiset valittajan kotimaassa ovat nähtävissä yhtenäisenä ryhmänä, johon voi liittyä vainon uhka.

Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut esittämillään pelkästään pukeutumiseen liittyvillä perusteilla hylätä valittajan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta. Tämän vuoksi ja kun valittajaa uhannut shiiamilitia oli ulkomaalaislaissa tarkoitettu vainoa harjoittava toimija, jota vastaan valittajalla ei ollut sunnimuslimina ja naisena mahdollisuutta saada ulkomaalaislaissa tarkoitettua tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua, eikä hänen voitu edellyttää turvautuvan myöskään sisäiseen pakoon, Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset oli kumottava ja asia oli palautettava Maahanmuuttovirastolle turvapaikan myöntämiseksi.

Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 87 a § 1 momentti, 87 b § 1 momentti, 2 momentti 2 ja 4 kohta, 3 momentti ja 5 momentti, 88 c § 3 kohta ja 88 d §

Direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 4 artikla 4 kohta

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Janne Aer, Petri Helander, Tuomas Kuokkanen, Anne Nenonen ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Antti Jukarainen.

 
Julkaistu 30.8.2018