6.9.2018/4025

Valittaja oli jättänyt kansalaisuushakemuksensa sähköisesti Maahanmuuttoviraston sähköisen asiointipalvelun kautta. Hän oli samalla ilmoittanut palvelussa edellytetyllä tavalla sähköpostiosoitteensa.

Maahanmuuttovirasto oli valittajan kansalaisuusasiaa käsitellessään löytänyt valittajan asiakirjoista tietoja, jotka olivat olleet ristiriidassa valittajan kansalaisuushakemuksessa ilmoittamien tietojen kanssa. Maahanmuuttovirasto oli tästä syystä pyytänyt sähköisen asiointipalvelun kautta valittajalta lisäselvitystä hakemukseen kahden viikon määräajassa kielteisen päätöksen uhalla. Maahanmuuttovirasto oli hylännyt valittajan kansalaisuushakemuksen, koska valittaja ei ollut määräaikaan mennessä täydentänyt hakemustaan eikä ollut muutoinkaan ollut yhteydessä Maahanmuuttovirastoon asian selvittämiseksi.

Maahanmuuttoviraston täydennyspyyntöä kansalaisuusasiassa ei ollut pidettävä sellaisena sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 18 §:ssä tarkoitettuna asiakirjana, joka lain mukaan toimitetaan postitse saantitodistusta vastaan tai muuten todisteellisesti. Täydennyspyyntö oli siten voitu lähtökohtaisesti antaa tiedoksi saman lain 19 §:ssä tarkoitettuna tavallisena sähköisenä tiedoksiantona. Valittaja oli vedonnut luku- ja kirjoitustaidottomuuteensa, tietämättömyyteensä sekä inhimilliseen erehdykseen ja katsonut, että hänen kansalaisuushakemustaan ei olisi tullut hylätä Maahanmuuttoviraston esittämällä perusteella. Valittaja oli myös ilmoittanut, että kansalaisuushakemuksen sähköisessä asiointipalvelussa oli tosiasiassa tehnyt toinen henkilö valittajan puolesta. Valituksen johdosta oli otettava kantaa siihen, mikä merkitys valittajan esittämillä seikoilla on asian arvioinnissa.

Kun otettiin huomioon asiointipalvelusta ja sen käyttöehdoista korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty selvitys sekä se seikka, että valittaja oli ilmoittanut asiointipalveluun sähköpostiosoitteensa, valittajan oli katsottava antaneen suostumuksensa siihen, että Maahanmuuttoviraston mahdollinen täydennyspyyntö voidaan lähettää hänelle sähköisenä viestinä. Maahanmuuttovirasto oli näissä oloissa voinut luottaa siihen, että sen lähettämä täydennyspyyntö menee valittajalle tiedoksi. Se valittajan ilmoittama seikka, että asiointipalveluun kirjautumisen oli valittajan luku- ja kirjoitustaidottomuuden vuoksi suorittanut toinen henkilö valittajan puolesta, ei antanut aihetta arvioida asiaa toisin.

Valittaja ei ollut esittänyt selvitystä siitä, että Maahanmuuttoviraston täydennyspyyntöä ei olisi lähetetty valittajan ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen tai että se ei olisi ollut Maahanmuuttoviraston esittämällä tavalla valittajan luettavissa sähköisessä asiointipalvelussa. Asiassa ei ollut muutoinkaan osoitettu, että Maahanmuuttovirasto olisi menetellyt lainvastaisesti.

Koska valittaja ei ollut määräajassa täydentänyt hakemustaan, Maahanmuuttovirasto oli voinut hylätä hakemuksen.

Maahanmuuttoviraston kielteinen päätös ei ollut esteenä mahdollisen uuden hakemuksen tekemiselle.

Kansalaisuuslaki 44 § 5 momentti, 46 § 4 momentti

Laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 19 §

Ks. postitse kirjeellä toimitetun tiedoksiannon osalta KHO 6.9.2018 taltionumero 4024

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.