27.3.2020/1408

Ulkomaalaisasia – Kansainvälinen suojelu – Sur place -tilanne – Uskonvakaumus – Uusintahakemus – Uusintahakemuksen tutkiminen – Suullinen käsittely hallinto-oikeudessa

Antopäivä: 27.3.2020
Taltionumero: 1408
Diaarinumero: 4594/1/19
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2020:T1408

Irakin kansalainen A oli hakenut kansainvälistä suojelua vetoamalla muun muassa kristinuskoon kääntymiseensä. Maahanmuuttovirasto oli kuullut valittajaa turvapaikkapuhuttelussa ja hylännyt hakemuksen muun ohella katsoen valittajan kristillisen vakaumuksen olevan epäuskottava. Päätöksestä ei ollut valitettu ja se oli tullut lainvoimaiseksi.

A oli hakenut toisen kerran kansainvälistä suojelua ja toistanut olevansa edelleen vaarassa kristinuskoon kääntymisen vuoksi. Maahanmuuttovirasto oli kuullut häntä turvapaikkapuhuttelussa. Maahanmuuttovirasto ei ollut myöntänyt A:lle oleskelulupaa ja oli jättänyt uusintahakemuksen ulkomaalaislain 103 §:n 4 kohdan perusteella tutkimatta kansainvälistä suojelua koskevilta osin, koska se ei sisältynyt uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle. Hallinto-oikeus oli hylännyt A:n suullista käsittelyä koskevan pyynnön sekä valituksen kansainvälisen suojelun osalta. Muilta osin hallinto-oikeus oli kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaikka hallinto-oikeudessa oli ollut kysymys siitä, oliko Maahanmuuttovirasto voinut jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta, asiassa oli otettava korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan huomioon myös ulkomaalaislain 147 §:n mukainen palautuskielto ja se, että Irakia koskevan maatiedon perusteella kristinuskoon kääntyminen voi johtaa vainon vaaraan kotimaassa. Valittajalla oli tämän vuoksi viimekädessä palautuskieltoon ja sen menettelyllisiin takeisiin perustuva oikeus saattaa kristillisen vakaumuksensa aitous arvioitavaksi tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä. Kun valittajan kristillistä vakaumusta ei ollut aikaisemmin hakemuksen käsittelyn yhteydessä arvioitu hallinto-oikeuden suullisessa käsittelyssä, ei hallinto-oikeus ollut voinut hylätä suullisen käsittelyn vaatimusta hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin sille suullisen käsittelyn toimittamista varten ja uudelleen ratkaistavaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mika Seppälä, Tuomas Kuokkanen, Monica Gullans, Pekka Aalto ja Juha Lavapuro. Asian esittelijä Minna Miettinen.

Kts. KHO 2018:118

 
Julkaistu 27.3.2020