13.5.2020/2058

A oli suorittanut vuonna 1991 Leningradin eläinlääketieteellisessä instituutissa eläinlääkärin tutkinnon. A:n haettua Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralta oikeutta toimia laillistettuna eläinlääkärinä Suomessa virasto määräsi maaliskuussa 2010 A:n suorittamaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa kuuden kuukauden pituisen kliinisen harjoittelun, kahden kuukauden pituisen elintarvikehygienian harjoittelun sekä yliopiston määräämät muut laillistamisen edellytyksenä olevat kuulustelut ja opinnot.

Muut opinnot suoritettuaan A tuli hyväksytyksi kuudennella kerralla kliinisen harjoittelun päätteeksi suoritettavan käytännön kliinisten taitojen kokeen (ns. OSCE-tentti) pieneläin- ja hevososuudessa. Mainitun tentin tuotantoeläimiä koskevaa osuutta A yritti suorittaa yhdeksän kertaa tulematta siinä hyväksytyksi. A:n haettua tämän jälkeen laillistamista Elintarviketurvallisuusvirasto Evira hylkäsi lokakuussa 2017 A:n hakemuksen ja määräsi A:n kliiniset harjoittelut keskeytettäviksi. Virasto hylkäsi A:n oikaisuvaatimuksen tammikuussa 2018 ja hallinto-oikeus A:n valituksen joulukuussa 2018.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa muutoksenhaku oli valitusluvanvaraista eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta annetun lain 39 §:n (972/2015) 3 momentin nojalla ja myönsi A:lle valitusluvan.

Valituksessaan A katsoi, että hänelle määrättyihin harjoitteluihin oli tullut soveltaa 1.6.2016 saakka voimassa ollutta maa- ja metsätalousministeriön asetusta Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa eläinlääketieteellisen tutkinnon suorittaneen eläinlääkärin laillistamiselle asetettavista vaatimuksista (235/2003, muutettuna asetuksilla 349/2006 ja 260/2012). A:n mukaan tuotantoeläinten kliinisten taitojen koe ei ollut kuulunut opintovaatimuksiin ennen asetuksen muutoksen 352/2016 voimaantuloa, joten sitä ei ollut voitu edellyttää suoritettavaksi. A katsoi, että hänen laillistamishakemustaan ei ollut voitu hylätä eläinlääkärin ammatin harjoittamisesta annetun lain 5 ja 6 §:n nojalla eikä määrätä hänen harjoitteluaan samalla keskeytettäväksi.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että maa- ja metsätalousministeriön edellä tarkoitetun asetuksen 3 §:n (349/2006) 1 momentin 1 kohdan mukaan edellytyksenä kolmannessa maassa eläinlääketieteellisen tutkinnon suorittaneen henkilön julistamiselle laillistetuksi eläinlääkäriksi Suomessa oli muun ohella, että hän oli osoittanut suorittaneensa hyväksytysti Elintarviketurvallisuusviraston määräämän, kahdesta kuuteen kuukautta kestävän kliinisen harjoittelun sekä tähän liittyvän kliinisen potilastyön arvioinnin.

Mainittua pykälää on muutettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella 352/2016, joka on tullut voimaan 1.6.2016. Ministeriön asetuksen 3 §:n (352/2016) 2 momentin mukaan edellytyksenä on, että henkilö on suorittanut hyväksytysti enintään kuusi kuukautta kestävän kliinisen harjoittelun, joka suoritetaan julkisen tai yksityisen sektorin ylläpitämässä eläinlääkäripalveluja tuottavassa yksikössä. Asetuksen siirtymäsäännöksestä käy ilmi, että ennen asetuksen voimaantuloa määrätty kliininen harjoittelu saadaan suorittaa loppuun sitä koskevien ehtojen mukaisesti, jos harjoittelu aloitetaan viimeistään 31.12.2016.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n oli tullut Eviran maaliskuussa 2010 tekemän päätöksen mukaan suorittaa kliininen harjoittelu, jonka pituudeksi oli tuolloin määritelty kuusi kuukautta. Eläinlääketieteellinen tiedekunta oli mahdollistanut A:lle harjoittelun jatkumisen yli kuuden kuukauden ajan. A ei ollut suoritetusta harjoittelusta huolimatta suorittanut hyväksyttävästi tuotantoeläinten kliinisten taitojen koetta. Koska A ei ollut suorittanut vaadittuja lisäopintoja, Evira oli jo tällä perusteella voinut hylätä hakemuksen eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetun lain 5 §:n nojalla. Koska A:n tiedoissa ja taidoissa oli jo etukäteen arvioituna sellaisia puutteita, joiden perusteella oikeus eläinlääkärinammatin harjoittamiseen voitaisiin poistaa tai sitä rajoittaa, Evira oli voinut hylätä hakemuksen myös mainitun lain 6 §:n nojalla.

Eläinlääketieteellisen tiedekunnan asiassa antaman lausunnon mukaan jo A:n osallistuminen kliinisten taitojen kokeeseen aiheutti vaaraa ihmisten ja eläinten terveydelle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Evira oli samalla voinut määrätä A:n kliinisen harjoittelun keskeytettäväksi.

Laki eläinlääkärinammatin harjoittamisesta (29/2000) 5 § (301/2006), 6 §, 23 § (301/2006) ja 39 § (972/2015)

Maa- ja metsätalousministeriön asetus Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa eläinlääketieteellisen tutkinnon suorittaneen eläinlääkärin laillistamiselle asetettavista vaatimuksista (235/2003, muutettuna asetuksilla 349/2006, 260/2012 ja 352/2016) 3 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Toomas Kotkas, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.