20.5.2020/2184

X:n kaupunki oli määrännyt kahden lapsen perheelle 30.12.2016 asti voimassa olleen sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) 7 a §:n (387/2008) 2 momentin nojalla korkeimmat mahdolliset päivähoidon asiakasmaksut sen johdosta, että perheen tuloja ei ollut ilmoitettu. Päätökset olivat tulleet lainvoimaisiksi. Hallinto-oikeus hyväksyi perheen toisen vanhemman tekemän perustevalituksen ja palautti asian X:n kaupungille uudelleen käsiteltäväksi ja päivähoidon asiakasmaksujen määrittämiseksi sekä liikaa perittyjen maksujen palauttamiseksi. X:n kaupunki oli hallinto-oikeudessa ilmoittanut, että perheen tulot kysymyksessä olevalta ajalta olisivat todennäköisesti oikeuttaneet maksuttomaan päivähoitoon.

Korkein hallinto-oikeus myönsi X:n kaupungille asiassa valitusluvan. Valituksessaan X:n kaupunki esitti muun ohella, että maksut oli määrätty lain mukaan eikä määräämisessä ollut tapahtunut virhettä. Hallintopäätösten pysyvyyden, hallinnon asiakkaiden yhdenvertaisuuden sekä viranomaistoiminnan ennustettavuuden vuoksi säännöksiä ei voitu tulkita hallinto-oikeuden tekemällä tavalla.

Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Koska asiakas oli laiminlyönyt toimittaa tulotietonsa X:n kaupungille, kaupunki oli voinut päivähoidon asiakasmaksupäätöstä tehdessään määrätä edellä tarkoitetun lainkohdan nojalla maksun korkeimman määrän mukaisena. Tästä seikasta ei kuitenkaan seurannut, etteikö päivähoidon asiakasmaksujen määrää voinut perustevalituksella saattaa uudelleen arvioitavaksi silloin, kun perustevalituksen käsittelyn edellytykset muutoin täyttyivät. Perustevalituksena käsittelyn esteenä ei ollut, että maksua koskevat päätökset olivat tulleet lainvoimaisiksi.

L sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (734/1992) 7 a § (387/2008) 2 momentti

L verojen ja maksujen täytäntöönpanosta 9 §

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Janne Aer, Petri Helander, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Kaisa Pärssinen-Knight.