Muu päätös 508/2017

Asia Valitukset vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisesti ratkaistavassa vahinkojen korvaamista koskevassa asiassa

Valittajat 1. Fortum Power and Heat Oy

2. A, B, C ja D, E ja F

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 5.11.2015 n:o 15/0523/1

Asian aikaisempi käsittely

Fortum Power and Heat Oy:n Loviisan voimalaitos on Etelä-Suomen aluehallintovirastoon 2.1.2013 toimittamassaan hakemuksessa esittänyt selvityksen Loviisan ydinvoimalaitoksen jäähdytys- ja jätevesipäästöjen rantakiinteistölle ja purkualueen vesialueille aiheutuvien vahinkojen aiheuttamista toimenpiteistä ja korvauksista. Hakemus perustuu Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä n:o 11/0031/1 annettuun määräykseen.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on 23.12.2013 päättänyt, että Fortum Power and Heat Oy:n on maksettava asianomaisille oikeudenomistajille Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksen n:o 64/1995/1 ja sen jälkeen annettujen päätösten mukaisen toiminnan jäähdytysvesi- ja jätevesipäästöistä mereen rantakiinteistöjen virkistyskäytölle aiheutuneista vahingoista korvaukset vuosilta 1995–2013 ja 1.1.2014 lähtien aiheutuvista vahingoista kertakaikkiset korvaukset korkoineen.

Kiinteistökohtainen korvaus vuosilta 1995–2013 on 2 660 euroa ja kertakaikkinen korvaus vuodesta 2014 lähtien 2 800 euroa.

Virkistyskäytön vaikeutumisesta aiheutuvat korvaukset on maksettava seuraavien kiinteistöjen omistajille:

Taulukko

Korvaukset on maksettava 21.2.2014 (eräpäivä) mennessä. Korvauksille on maksettava kuusi (6) prosenttia vuotuista korkoa eräpäivään saakka. Eräpäivästä lähtien korvauksille ja eräpäivään saakka lasketuille koroille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosentti³yksikköä korkeampi kuin voimassa oleva, korkolain 12 §:ssä tarkoitettu viitekorko.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Kirmosundin tiepenger ja silta

Tiepenger ja silta on rakennettu vuonna 1967. Ennen tiepenkereen ja sillan rakentamista Kirmosundin salmessa pintavesi virtasi lähinnä tuulitilanteen mukaan molempiin suuntiin. Veden vaihtuvuutta Hudöfjärdenin ja Hästholmsfjärdenin välillä rajoitti salmen mataluus. Loviisan voimalaitoksen ensimmäinen laitosyksikkö otettiin käyttöön vuonna 1977 ja toinen vuonna 1980. Yksiköiden tehonkorotus tehtiin vuonna 2006 (oikeastaan 1996). Ennen tehonkorotusta voimalaitokselle otettiin jäähdytysvettä Hudöfjärdenin alusvedestä noin 40 m3/s ja johdettiin Hästholmenin saaren itäpuolelle Hästholmsfjärdenin pintaveteen. Tehonkorotuksen jälkeen jäähdytysvesimäärä on ollut noin 44 m3/s. Jäähdytysvesi virtaa Hästholmsfjärdenin eteläpuolella olevien salmien kautta takaisin Hudöfjärdenin eteläpuoliselle merialueelle.

Kirmosundin penger estää lähes täysin veden vaihtuvuuden Hudöfjärdenin ja Hästholmsfjärdenin välillä. Kirmosundin tiepenkereen ja sillan rakentamisella on lainvoimainen toistaiseksi voimassa oleva vesilain mukainen lupa. Tiepenkereen ja sillan rakentamisesta ei ole sellaisenaan aiheutunut ennalta arvaamattomia vaikutuksia, jotka luvan haltijan tulisi toimenpitein poistaa tai korvata.

Jätevedet

Voimalaitoksella syntyy sekä talous- että prosessijätevesiä. Talousjäte³vesien määrä on vähentynyt voimalaitosten rakentamisajan jälkeen. Talousjätevedet, laitosalueella toimivan kalanviljelylaitoksen lietevedet ja raakavedenpuhdistamon alumiinihydroksidisakat käsitellään jätevedenpuhdistamossa, josta käsitellyt jätevedet johdetaan Hästholmenin länsipuolelle Hudöfjärdenin pintaveteen. Jätevesien määrä ja vaikutus Hudöfjärdenillä on vähäinen ja niiden vaikutukset on otettu huomioon voimalaitoksen vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaisissa päätöksissä. Jäähdytysvesien mukana Hästholmsfjärdeniin johdetaan voimalaitoksen prosessijätevesiä. Prosessijätevesien mukana mereen johdetaan fosforia, typpeä, kiintoainetta, täyssuolanpoisto- ja lauhteiden puhdistuslaitoksissa syntyviä elvytyskemikaaleja ja puhdistusvedestä peräisin olevia ioneja sekä tehon säätöön käytettävää boorihappoa. Prosessijätevesien päästöt ja niiden vaikutukset Hästholmsfjärdenillä ovat vähäiset ja ne on otettu huomioon voimalaitoksen lainvoimaisissa päätöksissä.

Jäähdytysvedet

Jäähdytysvesien mukana Hästholmsfjärdenin pintaveteen johdettava lämpöpäästö ensimmäisen voimalaitosyksikön aikana vuosina 1977– 1980 on ollut 20 000 TJ/a, toisen yksikön käynnistyttyä 51 000 TJ/a ja tehonkorotusten jälkeen vuosina 1997–2011 56 000 TJ/a. Tehonkorotus lisäsi lämpöpäästöjä noin 12 %. Hudöfjärdeniltä otetun veden ja Hästholmsfjärdenille johdetun veden lämpötilaero ennen tehonkorotusta on ollut keskimääräin 9,6 °C ja sen jälkeen 9,8 °C. Hästholmenin edustan purkupaikalta jäähdytysveden päävirtaus kääntyy etelään ja kulkee salmien kautta avomerelle päin.

Veden lämpötila

Jäähdytysvesien lämpöpäästö nostaa kesällä pintaveden lämpötilaa selvimmin Hästholmsfjärdenillä sen eteläpuolisiin salmiin saakka. Pintakerroksen lämpötila kohoaa 1–1,5 km etäisyydellä purkupaikasta keskimäärin yli 3°C, 1,5–2,5 km etäisyydellä yli 2 °C ja yli 1 °C vaikutus ulottuu 3–3,5 km etäisyydelle. Tuulet ja säätilat vaikuttavat merkittävästi jäähdytysvesien leviämiseen. Ajoittain lämpötilan kohoamista on havaittu muutaman kilometrin etäisyydellä Klobbfjärdenillä ja Vådholmsfjärdenillä. Vaikka päävirtaus kääntyy purkupaikalla etelään, jäähdytys³vesien lämpöpäästön vaikutus ulottuu Hästholmenin pohjoispuoleiselle matalalle lahtialueelle saakka.

Talvella jäähdytysvedet pitävät Hästholmenin edustan sulana. Sulan alueen koko riippuu talven ankaruudesta. Jääpeitteen aikana lämmennyt jäähdytysvesi kulkee jään alla Klobbfjärdenin kautta tulevan kylmän vähäsuolaisen veden ja kylmän murtoveden välissä Vådholmsfjärdenille ja sen jälkeen länteen päin huomattavan kauaksi ennen sekoittumistaan muuhun meriveteen.

Ympäristövaikutukset

Jäähdytysvesien lämpöpäästön merkittävin ympäristövaikutus on ollut meriveden kohonneen lämpötilan aiheuttama kasvukauden pidentyminen sekä rehevöitymisen ja vesikasvillisuuden lisääntyminen.

Keväällä kasvukausi alkaa normaalia aikaisemmin. Aikaisesta jäiden lähdöstä hyötyvät erityisesti rihmalevät, joiden määrä on kasvanut jäähdytysvesien vaikutusalueella. Myös kesällä rehevöityminen on lisääntynyt korkeamman lämpötilan vuoksi. Syksyllä vaikutus biologiseen tuotantoon on pienempi ravinteiden ja valon vähäisyyden johdosta. Voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen Hästholmsfjärdenin kasviplanktonin perustuotanto on ollut keskimäärin 6 % suurempaa kuin Hudöfjärdenillä.

Lämpöpäästöistä eniten hyötyneitä vesi- ja rantakasveja ovat olleet monivuotiset ja kasvullisesti lisääntyvät putkilokasvit, kuten tähkä-ärviä, merinäkinruoho, ahvenvita, hapsivita ja järviruoko sekä myös rihmamaiset viherlevät ja piilevät. Jäähdytysvesi kuljettaa mukanaan myös ajelehtivaa kasvillisuutta.

Hästholmenin alueen rannat ovat pääosin kivipohjaisia. Lähellä rantaa pohjalla on yleensä hiekkaa ja savensekaista soraa. Alueella pohja syvenee nopeasti ja siitä syystä vesikasvillisuusvyöhykkeet ovat yleensä kapeita. Selkien ranta-alueilla myös aallokko rajoittaa vesikasvien leviämistä. Vesikasvillisuuskartoitusten perusteella Hästholmsfjärdenin ja Klobbfjärdenin rantojen vesikasvillisuuden peittävyys ei poikennut vertailualueena käytetyn Svartholmsfjärdenin rantojen peittävyydestä.

Rantakasvillisuuden lisäksi rantojen käyttöä häiritsevät myös 2–3,5 m syvyydessä kasvavat pintaan tai lähes pintaan ulottuvat pitkävartiset vesikasvit sekä matalammassa viihtyvät pitkävartiset kasvit ja tiheitä kasvustoja muodostavat putkilokasvit. Tällaisia lajeja ovat muun muassa ärviät ja merinäkinruoho sekä vidat ja tiheät ruovikot. Piikkinen merinäkinruoho voi kasvaa 60 cm korkeaksi.

Jäte- ja jäähdytysvesien aiheuttamien veden laadun, virtaamien ja jääpeitteen muutosten, kasvukauden pidentymisen, rehevöitymisen ja kasvillisuuden muutosten vaikutukset kalakantoihin, kalastukseen, ammattikalastukseen ja rantojen käyttöön on otettu huomioon tehtyjen arvioiden ja tarkkailujen tulosten mukaisesti voimalaitoksen lainvoimaisissa päätöksissä. Poikkeuksen ennalta arvioituun vaikutusalueeseen tekee mantereen, Kirmosundin, Hästholmenin, Åmusholmenin ja Abborrgrundsuddenin rajoittama matala lahtialue. Alue ei ole kuulunut voimalaitoksen tarkkailualueeseen. Tämän hakemuksen yhteydessä tehdyn vesikasvillisuusselvityksen mukaan lahdella olleiden Kristiansbottnenin ja Bodängenin tutkimuskohteiden (1 ja 2) kasvillisuus oli erittäin runsasta.

Lahden mataluuden ja suojaisuuden ansiosta rannoilla on ollut jo luontaisesti enemmän kasvillisuutta kuin selkävesialueilla. Jäähdytysvesien lämpöpäästöjen seurauksena alueen kasvillisuus on kuitenkin huomattavasti runsastunut ja se vaikeuttaa rantojen virkistyskäyttöä. Lahtialueen poikkeuksellisen runsas kasvillisuus oli nähtävissä myös aluehallinto³viraston tarkastuksen yhteydessä.

Vahinkojen ja haittojen ehkäiseminen tai vähentäminen

Vesilain (264/1961) 11 luvun 13 §:n mukaan jos vahingon, haitan tai muun edunmenetyksen ehkäiseminen tai vähentäminen on mahdollista kohtuullisin toimenpitein, vahinko on esisijaisesti pyrittävä poistamaan toimenpidevelvoittein. Loviisan voimalaitoksen lainvoimaisten päätösten lupamääräyksissä luvan haltijalle on määrätty toimenpiteitä haittojen ja vahinkojen estämiseksi ja vähentämiseksi muilta kuin nyt esille tulleen Hästholmenin pohjoispuolisen lahtialueen osalta.

Jäähdytysveden määrän, virtaaman ja lämpöpäästön rajoittaminen tai muuttaminen siten, että Hästholmenin pohjoispuolisen lahtialueen kasvillisuus vähenisi niin paljon, että se ei enää vaikeuttaisi ranta-alueiden käyttöä, ei ole tässä yhteydessä mahdollista.

Vesikasvillisuuden aiheuttama ranta-alueiden käyttöhaitta on mahdollista poistaa niittämällä kasvillisuutta ranta- ja väyläalueilla. Kiinteistökohtaista suunnitelmaa vesikasvillisuuden poistamiseksi ei ole. Aluehallintovirasto on katsonut vesilain (264/1961) 11 luvun 13 §:n perusteella, että toimenpiteestä luvan haltijalle aiheutuva kustannus ei ole kohtuullinen siitä saatavaan hyötyyn nähden, joten aiheutunut ja aiheutuva vahinko on korvattava.

Vahinkojen suuruus

Jäähdytysvesien aiheuttamat vahingot on korvattu lainvoimaisten päätösten mukaisesti lukuun ottamatta Hästholmenin pohjoispuolisen lahtialueen kasvillisuuden aiheuttamaa ranta-alueiden käyttöhaittaa.

Jäädytysvesien lämpöpäästöjen vaikutuksesta Hästholmenin pohjoispuolisen lahtialueen lisääntynyt runsas kasvillisuus vaikeuttaa laiturialueiden ja väylien käyttöä sekä vähentää muun muassa uintimahdollisuuksia. Vesikasvillisuuden määrä on lisääntynyt siitä lähtien kun molemmat voimalaitosyksiköt on otettu käyttöön. Tehonkorotus on myös lisännyt alueen vesikasvillisuutta. Tämän jälkeen kasvillisuuden määrä on vakiintunut ja haitallisten vaikutusten määrä ei enää lisäänny.

Rantakiinteistöjen haltijat ovat poistaneet vesikasvillisuudesta aiheutuvia haittoja niittämällä kasvillisuutta. Aluehallintovirasto on arvioinut, että vesikasvillisuuden poistossa tarvittava työaika kiinteistökohtaisesti on seitsemän tuntia vuodessa ja työn kustannukset ovat 20 euroa tunnissa, joten vahinko on 140 euroa vuodessa.

Vahinkojen korvattavuuteen vaikuttavat päätökset

Aluehallintovirasto on katsonut, että Loviisan ydinvoimalaitosta koskevassa Länsi-Suomen vesioikeuden 28.9.1995 antamassa päätöksessä n:o 64/1995/1 ja sen jälkeen annetuissa päätöksissä toiminnasta aiheutuvia vahinkoja on pidetty mahdollisina, koska vahinkoja ja niiden määrää ei käytettävissä olleiden selvitysten perusteella ole voitu kaikilta osin arvioida. Vasta tämän hakemuksen ja tehtyjen lisäselvitysten perusteella on ollut mahdollista arvioida jäähdytysvesien aiheuttamien lämpöpäästöjen vaikutukset ja korvaukset. Tässä yhteydessä arvioidut vahingot ovat ennakoimattomia, koska niitä ei ole aiemmin otettu huomioon. Ne voidaan määrätä lainvoiman saaneista lupapäätöksistä riippumatta korvattavaksi vesilain (264/1961) 2 luvun 27 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojelulain 11 luvun 72 §:n perusteella.

Kun otetaan huomioon päätöksen nro 64/1995/1 ja sen jälkeisten päätösten käsittelyjen yhteydessä tehdyt korvausvaatimukset, korvauksia koskeva virallisperiaate ja aiempien hakemusten puutteellisuudet, luvan haltijan on maksettava kasvillisuuden lisääntymisestä aiheutuneet korvaukset vuoden 1995 alusta lähtien.

Tulevat vahingot on katsottava pysyviksi, koska voimalaitoksen toimintaan liittyviä muutoksia ei ole tiedossa eikä käytettävissä ole toimenpiteitä, joilla vahinkoja voitaisiin vähentää tai estää. Tällä perusteella luvan haltijan on maksettava vuodesta 2014 lähtien aiheutuvat korvattavat vahingot kertakaikkisina korvauksina.

Korvaukset ja niille maksettava korko

Korvaus on 140 euroa vuodessa. Jo aiheutuneiden vahinkojen osalta korvaus on vuosilta 1995–2013 siten 2 660 euroa kiinteistöä kohti. Kertakaikkinen korvaus vuodesta 2014 lähtien on arvioitu 5 %:n korkokannan perusteella, jolloin se on kaksikymmentä kertaa vuosivahinko eli 2 800 euroa. Korvauksille on maksettava vesilain mukainen 6 %:n vuotuinen korko eräpäivään (21.2.2014) saakka.

Korko on määrätty maksettavaksi kunkin vahinkovuoden korvaukselle tammikuun 1. päivästä lukien, koska vahingot tulee korvata etukäteen. Siten koko korvaussummalle tulee maksaa korkoa korvausjakson puolivälistä eli 1.1.2004 alkaen eräpäivään saakka.

Lainkohdat

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 66, 72 ja 74 §

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 1, 3, 5 ja 7 §

Vesilaki (264/1961) 11 luku 3 ja 8 § 3 momentti, 14 ja 14 c §

Korkolaki 4 ja 12 §

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt Fortum Power and Heat Oy:n valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

= = =

Hallinto-oikeus on niin ikään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vahingot virkistyskäytölle sekä voimalaitoksen toiminnan ja vahinkojen välinen syy-yhteys

Valituksenalaisessa aluehallintoviraston päätöksessä Fortum Power and Heat Oy on määrätty maksamaan Hästholmenin päätöksessä määriteltyjen pohjoispuoleisen lahtialueen rantakiinteistöjen omistajille jäähdytys- ja jätevesipäästöjen rantakiinteistöjen virkistyskäytölle aiheutuneista vahingoista vuosilta 1995–2013 2 660 euroa kiinteistöä kohti sekä vuodesta 2014 lähtien määrätyt kertakaikkiset korvaukset 2 800 euroa kiinteistöä kohti.

Asiakirjoista saadun selvityksen mukaan jäähdytysvedestä aiheutuu huomattavia veden lämpötilanousuja. Talviaikana osa Hästholmsfjärdenistä säilyy sulana jäähdytysveden vaikutuksesta ja keväällä jäähdytysveden tuoma lämpömäärä aiheuttaa jäiden lähdön aikaistumisen ja biologisen kasvukauden alkamista normaalia aiemmin.

Aluehallintoviraston päätöksen perustelujen mukaan lahden mataluuden ja suojaisuuden ansiosta Hästholmenin pohjoispuolen rannoilla on ollut jo luontaisesti enemmän kasvillisuutta kuin selkävesialueilla. Jäähdytysvesien lämpöpäästöjen seurauksena alueen kasvillisuus on kuitenkin huomattavasti runsastunut ja se vaikeuttaa rantojen virkistyskäyttöä. Lahtialueen poikkeuksellisen runsas kasvillisuus oli nähtävissä myös aluehallintoviraston tarkastuksen yhteydessä.

Ramboll Oy:n 31.12.2012, oikeastaan 30.11.2012, päivätyssä ympäristöselvityksessä on selvitetty vesikasvillisuuden esiintymistä Hästholmsfjärdenissä ja Klobbfjärdenissä. Selvityksen mukaan selvitysalueella ruovikoiden esiintymistiheys ja alueiden laajuudet olivat suurempia kuin vertailualueen Svartholmenin alueella. Rantavyöhykkeen kasvillisuusinventoinnissa erot selvitys- ja vertailualueen kasvillisuuden peittävyyksissä olivat kuitenkin melko pieniä. Kuitenkin Hästholmenin pohjoispuolen lahtialueella sijaitsevien selvitysalueiden Bodängenin ja Kristiansbottnenin tutkimuskohteilla kasvillisuus oli poikkeavan runsasta. Kasvillisuus näissä kohteissa oli niin runsasta, että sillä voidaan arvioida olevan haitallisia vaikutuksia kyseisten ranta-alueiden virkistyskäyttöön. Raportin mukaan haitan ei kuitenkaan voida osoittaa johtuvan ainoastaan voimalaitoksen jäähdytysvedestä, sillä alueen tilaan vaikuttavat monet tekijät kuten maatalous ja virkistyskäyttö. Yleinen rehevöityminen voi aiheuttaa suojaisissa lahdissa muun muassa veden kierron heikkenemistä, joka saattaa aiheuttaa haitallisen kasvillisuuden lisääntymisen. Jäähdytysvesi voi voimistaa tätä kehitystä.

Hakija on todennut, että Kristiansbottnenin ja Bodängenin rantoja ympäröivät vesialueet ovat matalia, kivikkoisia ja saarten suojassa. Tämän johdosta Hästholmsfjärdenin aallokon vaikutus rantojen huuhtelussa ja puhtaanapidossa on rajoittunut. Mallinnusten ja mittausten mukaan voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutus alueella on vähäinen, esimerkiksi lämpötilan osalta vaikutus on samaa suuruusluokkaa kuin Klobbfjärdenillä. Jäähdytysvesien purkupaikan ja kyseisten alueiden välissä olevan Åmusholmenin rannoilla ei myöskään ole havaittu yhtä voimakasta rehevöitymistä. Näistä seikoista johtuen hakija on katsonut, että on todennäköistä, että voimalaitoksen jäte- ja jäähdytysvesillä ei ole merkittävää vaikutusta näiden alueiden rehevöitymiseen, vaan yleinen rehevöitymiskehitys ja rantojen aalloilta suojainen sijainti ovat ratkaisevia ja tärkeimpiä tekijöitä kasvillisuuden lisääntymiselle.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on riidatonta, että vesikasvillisuus Kristiansbottnenin ja Bodängenin ranta-alueilla on ollut niin runsasta, että se on haitannut kyseisten ranta-alueiden virkistyskäyttöä. Alueen mataluus ja suojaisuus sekä pohjan laadun erityispiirteet ovat omiaan lisäämään alueella vesikasvillisuuden esiintymistä selkävesialueihin verrattuna. Hallinto-oikeus katsoo kuitenkin, että kyseisen alueen erityispiirteet tekevät alueesta haavoittuvamman veden lämpötilan nousun aiheuttamalle vaikutukselle. Kun otetaan huomioon Ramboll Oy:n ympäristöselvityksestä ilmenevä ja aluehallintoviraston tarkastuksessa todettu Hästholmenin pohjoispuolella olevan lahtialueen runsas vesikasvillisuus, hallinto-oikeus katsoo, että rehevöityminen tällä alueella ei ole aiheutunut yksinomaan yleisestä rehevöitymiskehityksestä. Kun lisäksi otetaan huomioon vahinkoalueen sijainti lähellä jäähdytysvesien purkupaikkaa, hallinto-oikeus katsoo selvitetyksi, että jäähdytysvesien aiheuttama veden lämpötilan nousu on aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevällä vahinkoalueella kiihdyttänyt vesikasvillisuuden lisääntymistä siinä määrin, että siitä on aiheutunut vahinkoa virkistyskäytölle. Fortum Power and Heat Oy:n selvitykset, joista ilmenee Suomenlahden yleinen rehevöityminen, eivät anna aihetta arvioida asiaa toisin. Koska suuri osa vesikasveista on vedenpinnan alapuolella, myöskään muutoksenhakijan esittämät ilmakuvat eivät yksiselitteisesti osoita, että vesikasvillisuuden lisääntymistä ei olisi tapahtunut.

Vahinkojen ennakoimattomuus ja korvausten määrä

Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen 28.9.1995 n:o 64/1995/1 lupamääräyksen 11 mukaan jäähdytysveden ottamista merestä ja jäähdytys- ja jäteveden johtamista mereen koskevaan tarkistamishakemukseen tuli muun ohella liittää hakemus ennalta arvaamattomien haittojen ja vahinkojen korvaamisesta. Vesiylioikeus on päätöksessään 28.8.1996 n:o 107/1996 pidentänyt lupamääräysten tarkistamiseksi tehtävän hakemuksen jättöaikaa vuoden 2003 loppuun. Vesiylioikeuden päätöksen mukaan hakemukseen tuli muun ohella liittää hakemus ennalta arvaamattomien haittojen ja vahinkojen korvaamisesta. Vesiylioikeus on myös päätöksessään 24.6.1999 n:o 72/1999 viitannut edellä mainituissa päätöksissä annettuihin vahingonkorvauskysymysten selvittämisestä annettuihin määräyksiin.

Vaasan hallinto-oikeus on 23.11.2011 antamassaan päätöksessä n:o 11/0031/1 Loviisan voimalaitoksen jäähdytysveden ottoa koskevien lupamääräysten tarkistamista koskevassa asiassa määrännyt luvan saajan tekemään vahinkoselvityksen ja korvausesityksen aluehallintovirastolle 31.12.2012 mennessä. Hallinto-oikeus on päätöksen perusteluissa todennut muun muassa, että Fortum Power and Heat Oy:n lupahakemuksessa ei ole hakemusta ennalta arvaamattomien haittojen ja vahinkojen korvaamisesta, vaikka tätä on edellytetty edellä mainituissa aiemmissa lupapäätöksissä. Hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, että korvattava haitta on mahdollinen, mutta sen arvioiminen ja toteaminen edellyttää vahinkoselvitystä. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on määrännyt luvan saajan tekemään vahinkoselvityksen ja korvausesityksen aluehallinto³virastolle 31.12.2012 mennessä.

Hallinto-oikeus katsoo edellä mainituista päätöksistä ilmenevän, että jo Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen 28.9.1995 antamassa päätöksessä ja sen jälkeen annetuissa päätöksissä jäähdytysveden vahinkoa aiheuttavia vaikutuksia on pidetty mahdollisina, mutta vahinkojen määrää ei käytettävissä olleiden selvitysten perusteella ole voitu arvioida. Vahingot ovat luonteeltaan ennakoimattomia ja ne on siten voitu määrätä korvattaviksi vesilain (264/1961) 2 luvun 27 §:n 1 momentin ja ympäristönsuojelulain (4.2.2000/86) 72 §:n perusteella.

Hallinto-oikeus katsoo kuten aluehallintovirasto, että tulevat vahingot on katsottava pysyviksi, koska voimalaitoksen toimintaan liittyviä muutoksia ei ole tiedossa eikä käytettävissä ole toimenpiteitä, joilla vahinkoja voitaisiin vähentää tai estää. Näin ollen aluehallintovirasto on vuoden 1995 alusta maksettavien korvausten lisäksi voinut määrätä Fortum Power and Heat Oy:n maksettavaksi vuodesta 2014 kertakaikkisen korvauksen, joka vastaa kaksikymmentä kertaa arvioitua vuosivahinkoa 140 euroa. Aluehallintovirasto on korvauksen perusteena käyttänyt vesikasvillisuuden niitosta aiheutunutta lisätyötä, mikä virkistyskäyttöhaittakorvausta arvioitaessa hallinto-oikeuden arvion mukaan on perusteltua.

Johtopäätökset

Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon aluehallintoviraston päätös sovellettuine oikeusohjeineen sekä asiassa saatu selvitys, aluehallintoviraston päätöstä ei ole syytä Fortum Power and Heat Oy:n valituksen johdosta kumota tai muuttaa.

= = =

2. Ramboll Oy:n vesikasvillisuusselvityksen tuloksien mukaan Dyvikenin lahdella sijaitsevassa tutkimuskohteessa 16 järviruovikot olivat harvahkoja. Pehmeällä pohjalla, 2–2,5 metrin syvyydessä kasvoi tähkä-ärviää, kalvasärviää, karvalehteä ja pyörösätkintä joka oli alueen yleisin laji noin 10 %:n peittävyydellään. Kasvillisuuden kokonaispeittävyys oli luokkaa 25 %.

Kun otetaan huomioon ympäristöselvityksestä ilmenevä vesikasvillisuuden määrä ja Suomenlahden yleinen rehevöityminen, hallinto-oikeus katsoo, että ei ole selvitetty, että voimalaitoksen jäähdytysvesien vaikutus ulottuu Hästholmsfjärdenin itäisellä puolella oleviin rantakiinteistöihin niin, että siitä aiheutuisi kiinteistöjen virkistyskäytölle korvattavaa haittaa. Näin ollen hallinto-oikeus hylkää A:n ja hänen asiakumppaneidensa korvausvaatimukset.

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 66 ja 72 §

Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta 1, 3, 5 ja 7 §

Vesilaki (264/1961) 2 luku 27 § 1 momentti, 11 luku 3 §, 8 § 3 momentti, 14 ja 14 c §

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sinikka Kangasmaa, Mauri Kerätär, Curt Nyman ja Jan-Erik Salo, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Fortum Power and Heat Oy on valituksessaan vaatinut, että aluehallintoviraston ja Vaasan hallinto-oikeuden päätökset kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi yhtiö on uudistanut aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan jäähdytysvesien lämpöpäästöjen seurauksena alueen kasvillisuus on huomattavasti runsastunut ja se vaikeuttaa rantojen virkistyskäyttöä. Kaikki asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen tällaista johtopäätöstä ei voida tehdä siten, että korvausvelvollisuuden perustaksi vaadittava syy-yhteys päästön ja ympäristöhäiriön (vesikasvillisuuden lisääntyminen) välillä täyttyisi. Hallinto-oikeus vaikuttaa päätöksessään pikemminkin päätyvän tätä lievempään katsantokantaan, mutta ei ole ottanut sitä huomioon korvausten alentamiseksi tai kumoamiseksi.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan kyseisen alueen erityispiirteet tekevät alueesta haavoittuvamman veden lämpötilan nousun aiheuttamalle vaikutukselle, eikä rehevöityminen alueella ole aiheutunut yksinomaan yleisestä rehevöitymiskehityksestä. Mainittu haavoittuvuus on sinänsä mahdollista, sillä sen ei ole kaikki asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen osoitettu olevan mahdotonta, mutta vaadittava syy-yhteys ei vielä täyty tämänkään johdosta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan väitetty vahinkoalue sijaitsee lähellä jäähdytysvesien purkupaikkaa. Tämä pitää paikkansa, mutta nyt käsillä olevaa aluetta lähempänäkin ja enemmän virtausten piirissä sijaitsee vastaavia alueita, joilla kasvillisuus ei ole runsastunut. Asiassa sovellettavien ympäristönsuojelulainsäädännön ja ympäristövahinkolainsäädännön säännösten perusteella ei ole mahdollista sälyttää yhtiön korvattavaksi vahinkoa, joka johtuu käytännössä kokonaan muista syistä kuin yhtiön harjoittamasta toiminnasta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan ilmakuvat eivät yksiselitteisesti osoita, että vesikasvillisuuden lisääntymistä ei olisi tapahtunut. Tämä pitää sinänsä paikkansa, sillä kuvia ei ole veden pinnan alta. Kuvat sen sijaan osoittavat vahvasti siihen suuntaan, että vesikasvillisuuden lisääntymistä ei ole tapahtunut. Lisäksi osa rannoista on erittäin voimakkaasti muokattu kiinteistönomistajien itsensä toimesta (esimerkiksi on ruopattu ja kaivettu veneelle satama), mikä on varmasti myös nostanut vedenpohjan ravinteita haavoittuvalla alueella pintaan ja aiheuttanut kasvillisuuden kiihtymistä. Tältä osin kiinteistönomistajat ovat myötävaikuttaneet vesikasvillisuuden lisääntymiseen, mikä on otettava oikeudellisesti huomioon arvioitaessa yhtiölle määrättyjen korvausten lainmukaisuutta.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan vahingot ovat luonteeltaan ennakoimattomia. Johtopäätöstä ei ole perusteltu riittävän selkeästi.

Aluehallintoviraston päätöksen mukaan yhtiön on suoritettava kiinteistökohtaisesti vuosittaisia korvauksia vuosilta 1995–2013 ja tämän lisäksi vuodesta 2014 alkaen kertakaikkinen korvaus, jonka suuruudeksi on määritelty 20-kertainen vuosivahingon määrä. Käytännössä aluehallintoviraston päätöksellä yhtiö on siten velvoitettu maksamaan päätöksessä mainittujen kiinteistöjen omistajille korvausta virkistyskäyttöhaitasta yhteensä 39 vuoden ajalta. Päätökset ovat tältä osin lainvastaisia ja johtavat siihen, että kiinteistönomistajat saavat korvauksen virkistyskäyttöhaitasta useampaan kertaan. Määrätyt korvaukset poikkeavat tältä osin myös vakiintuneesta korvauskäytännöstä ja johtavat lainvastaisesti täyttä korvausta suurempiin korvauksiin.

Loviisan voimalaitoksen käyttölupa päättyy vuonna 2030. Hallinto-oikeus on kuitenkin hyväksynyt korvauksia tätä pidemmälle ajalle perustelematta. Hallinto-oikeuden päätös on siten virheellinen myös siltä osin, kuin korvauksia on määrätty kertakaikkisena korvauksena vuoden 2030 jälkeiseltä ajalta. Lisäksi muualla Euroopassa on myös suljettu vastaavia voimalaitoksia jo ennen niiden teknisen käyttöiän päättymistä, mikä on otettava huomioon arvioitaessa etukäteen määrättyjen kertakorvausten lainmukaisuutta.

Aluehallintoviraston määräämät korvaukset ovat asiassa sovellettavan aineellisoikeudellisen korvaussääntelyn että vahingonkorvausoikeuden yleisten periaatteiden, kuten täyden korvauksen periaatteen sekä tätä rajoittavan rikastumiskiellon vastaisia.

Sekä aluehallintovirasto että hallinto-oikeus ovat päätöksissään katsoneet vesikasvillisuuden lisääntymisen olevan ympäristönsuojelulain 72 §:ssä tarkoitettua ennakoimatonta vahinkoa. Aiheutuneet muutokset eivät ole poikenneet ennakoiduista vaikutuksista eikä Hästholmsfjärdenin vesiympäristön kehitys muutoinkaan poikkea Suomenlahden rannikon vesialueiden yleisestä kehityksestä. Tehdyt selvitykset osoittavat siten, että vuonna 1996 tehdyn tehonlisäyksen vaikutukset ovat sillä tavoin pieniä, että ympäristövahinkolaissa tarkoitettu todennäköisen syy-yhteyden vaatimus yhtiön päästöjen ja lisääntyneen vesikasvillisuuden välillä on jäänyt toteen näyttämättä, mistä johtuen määrättyjä korvauksia ei voida perustella myöskään ennakoimattomina vahinkoina.

Vaikka hallinto-oikeus ei ole päätöksessään viitannut ympäristönsuojelulain 67 §:ään, kyseisen lainkohdan mukaan vesien pilaantumisesta aiheutuvien vahinkojen korvaamiseen sovelletaan aineellisesti ympäristövahinkolakia, mutta tämän lisäksi myös ympäristönsuojelulain 11 luvun korvauksia koskevia säännöksiä. Asiassa relevantteja ovat myös vesilain (264/1961) 11 luvun säännökset koskien erityisesti korvausten määräämistä. Ympäristövahinkoihin sovelletaan lisäksi täydentävästi vahingonkorvauslakia (412/1974) ympäristövahinkolain 2 §:n 5 momentin mukaisesti.

Ympäristövahinkolaissa tai ympäristönsuojelulaissa ei ole säädetty täsmällisesti määrättävien korvausten määristä, vaan ympäristövahinkolain 5 §:n 1 momentin mukaan korvaus henkilö- ja esinevahingosta määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten mukaisesti. Sellaisesta taloudellisesta vahingosta, joka ei ole yhteydessä henkilö- tai esinevahinkoon, on suoritettava korvaus, jos vahinko ei ole vähäinen. Muiden kuin henkilö-, esine- taikka taloudellisten ympäristövahinkojen osalta korvausta on suoritettava ympäristövahinkolain 5 §:n 2 momentin mukaan kohtuullinen määrä, jota arvioitaessa on otettava huomioon muun muassa häiriön ja vahingon kestoaika sekä vahingonkärsijän mahdollisuus välttää tai torjua vahinko.

Suomessa on kehittynyt vakiintunutta soveltamiskäytäntöä vesistöjen virkistyskäyttöhaittojen korvaamisesta. Hallinto-oikeuden päätös poikkeaa tästä soveltamiskäytännöstä ja lainsäädännön korvausten määräämiselle asettamista reunaehdoista sisältäen sekä toistuvais- että kertakorvauksen. Jo ennen vuoden 2000 ympäristönsuojelulakia ja ympäristö³vahinkolainsäädännön voimaantuloa virkistyskäyttöhaittoja on korvattu vesilainsäädännön nojalla. Tältä osin olennainen säännös on vesilain 11 luvun 5 §, josta käy nimenomaisesti ilmi vahingonkorvausoikeuden yleinen täyden korvauksen periaate vahingosta, jota tarkoitetaan vesilain 11 luvun 3 §:n 1–5 kohdassa.

Täyden korvauksen määrittämisen osalta johtoa voi hakea myös ympäristönsuojelulain 67 §:stä, jossa säädetään korvauksista päättämisestä lupa-asian yhteydessä. Kyseisen lainkohdan esitöissä on korvausten määrittämisen osalta todettu, että korvausta määrättäessä olisi otettava huomioon luvan määräaikaisuuteen ja luvan tarkistamiseen liittyvät seikat. Esitöiden mukaan korvaukset voitaisiin määrätä kertakorvauksina tai toistuvaiskorvauksina tapauksesta riippuen. Lainkohdan esitöistä ilmenee siten, että korvaukset ovat toisilleen vaihtoehtoisia, eikä samassa asiassa tule olla mahdollista määrätä kertakorvausten lisäksi myös toistuvaiskorvauksia samasta ympäristöhäiriöstä.

Korvausten vaihtoehtoisuutta kuvastaa myös korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 15.3.2007 taltionumero 614. Tapauksessa oli kysymys ympäristöluvan yhteydessä vesistön pilaantumisesta aiheutuvista vahingoista maksettavaksi määrätyistä korvauksista tilanteessa, jossa luvanhaltija oli maksanut vuosittain korvauksia rannan virkistyskäytön vaikeutumisesta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa esitetyn nimenomaisen kannanoton mukaan lainsäätäjä ei ollut tarkoittanut ympäristöluvan yhteydessä vesistön pilaantumisesta aiheutuvista vahingoista korvauksia määrättäessä käytettäväksi ainoastaan kertakaikkisia korvauksia, vaan korvaukset voitiin määrätä joko kertakaikkisina tai toistuvaiskorvauksina tapauksesta riippuen. Kyseisessä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä luvan haltijalle määrätyt vuotuiskorvaukset hyväksyttiin valituksessa vaaditun kertakorvauksen sijasta. Korvausten määrän osalta on myös huomionarvoista, että korkein hallinto-oikeus esitti perusteluissaan kannanoton, jonka mukaan korvausten määräämisen osalta ei saa muodostua vaaraa, että korvauksiin velvoitettu yhtiö joutuisi korvaamaan enemmän kuin täyden korvauksen periaate edellyttää.

Nyt puheena olevassa tapauksessa yhtiö yhtyy aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksiin sisältyviin näkemyksiin, että kertakaikkisten korvausten määräämisen yhteydessä on vakiintunut tapa määrittää korvausjakson pituudeksi yhteensä 20 vuotta. Sen sijaan päätös korvausten määräämisestä sekä vuosittaisina korvauksina että kertakaikkisena korvauksena yhteensä 39 vuoden ajalta on vastoin lakia ja vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

Täyden korvauksen mukaisen vahingonkorvauksen määrää laskettaessa on huomioitava myös vahingonkorvausoikeudellinen rikastumiskielto. Näin ollen määrättävä korvaus ei saa missään olosuhteissa muodostua niin suureksi, että vahinkoa kärsinyt taloudellisesti hyötyisi vahinkotapahtumasta. Nyt puheena olevassa asiassa täyden korvauksen periaatetta ja rikastumiskieltoa on myös peilattava ympäristövahinkolain 4 §:ssä säädettyyn sietämisvelvollisuuteen. Ympäristövahinkolain 4 §:n mukaan vahinko korvataan vain, jollei häiriön sietämistä ole pidettävä kohtuullisena paikalliset olosuhteet ja tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen, toisin sanoen häiriöstä kärsivien on lähtökohtaisesti siedettävä korvauksetta tavanomaisina ja kohtuullisina pidettäviä häiriötä. Kuten yhtiö on asiassa aikaisemmin esittänyt, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksissä mainittu häiriö vesikasvillisuuden lisääntymisen muodossa ei ole poikkeavaa muusta Suomenlahden tilan kehityksestä, vaan samanlaista vesikasvillisuuden lisääntymistä on aiheutunut yleisesti Suomenlahden alueella. Tästä johtuen päätöksen mukaiset korvaukset ovat paitsi täyden korvauksen ylittäviä, myös muiltakin osin lakiin perustumattomia.

Lisäksi osa kiinteistönomistajista, joille korvauksia on määrätty, on hankkinut kiinteistönsä vasta vuoden 1995 jälkeen, osa huomattavastikin sen jälkeen. Korvaukset tulisi suorittaa ainoastaan niille, joille väitettyä virkistyskäyttöhaittaa ja tästä aiheutunutta vesikasvillisuuden niittotarvetta on todellisuudessa syntynyt, ei sen sijaan toimenpiteiltä välttyneille uusille omistajille. Jos korvaukset määrätään kiinteistöjen nykyisille omistajille, tämä voi kannustaa spekulatiiviseen kiinteistön ostamiseen voimalaitosten ja muiden teollisuuskohteiden läheisyydestä. Kun henkilö on ostanut kiinteistön tällaiselta alueelta, hänen tulisi oman selonottovelvollisuutensa puitteissa huomata läheinen teollisuuskohde ja tämä on todennäköisesti jo vaikuttanut kohteen hintaankin (esimerkiksi, jos teollisuuskohde näkyy lomakiinteistön rannasta).

2. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Fortum Power and Heat Oy velvoitetaan korvaamaan Loviisan voimalan jäähdytysvesipäästöistä valittajille aiheutuneet vahingot ja haitat samoilla perusteilla ja samansuuruisina kuin yhtiö on velvoitettu korvaamaan eräille muille kiinteistönomistajille. Yhtiö on lisäksi velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut.

Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämänsä perustelut ja lisäksi esittäneet seuraavaa:

Fortumin voimalan lauhdevedet kulkeutuvat kiistatta laajalle alueelle Hästholmsfjärdenillä ja niiden lämpövaikutukset ovat merkittäviä. Lämpövaikutukset pidentävät merkittävästi kasvukautta, jonka seurauksena kasvillisuus lisääntyy. Valitukseen liitetystä 31.10.2008 päivätystä Hästholmenin maankäytön Natura-tarvearvioinnista näkyy konkreettisesti, että lämpimän veden virtaus levittäytyy voimakkaasti itään ja pohjoiseen. Hästholmsfjärden pysyy sulana koko talven aina itäistä rantaa myöten.

Voimalan lauhdevesien lämpövaikutukset tuntuvat voimakkaimmin matalissa ja suojaisissa lahdekkeissa, kuten Dyvikenin alueella, jolla valittajien vapaa-ajan kiinteistöt sijaitsevat. Valitukseen liitetyistä kartoista näkyy, että Dyviken on matalaa saarten ja karikkojen suojassa olevaa aluetta. Voimakas kasvillisuuden lisääntyminen hidastaa veden virtausta ja vaihtuvuutta matalilla alueilla. Dyvikenin lahdella ei ole minkäänlaista veden laadun ja kasvillisuuden tarkkailupistettä.

Kasvillisuuden peittoala (muun muassa ahvenruoho ja kaisla) on Dyvikenin lahden matalassa osassa 80–90 %. Ilman niittämistä pelkästään kaisla peittäisi syyskesällä arviolta puolet Dyvikenin lahden matalan osan kokonaispinta-alasta. Verrattuna vastarannan korvauksiin oikeutettujen alueiden ja Dyvikenin alueen tilaan rehevöitymisen aste ja määrä ovat aivan samankaltaiset.

Hallinto-oikeus on perusteettomasti asettanut Hästholmsfjärdenin rantojen vapaa-ajan asukkaat eriarvoiseen asemaan hylkäämällä valittajien korvaushakemuksen. Kun Fortumin voimalan lauhdevesien lämpövai³kutukset ovat kiistatta sekä laadullisesti että määrällisesti samanlaiset korvauksia saaneiden kiinteistöjen kohdalla, kasvillisuuden runsastuminen ja sen siivoamisen tarve ovat myös samanlaiset. Sama ilmiö ei voi johtaa toisaalla korvausvelvollisuuteen ja toisaalla korvausvaatimusten hylkäämiseen.

Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon. Aluehallintovirasto on viitannut päätöksensä ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen perusteluihin.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valitusten johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yleisen rehevöitymiskehityksen ja kasvillisuuteen vaikuttavien monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta johtuen on erittäin vaikeata erotella yksiselitteisesti eri tekijöiden osuutta kasvillisuuden muutoksissa. Kasvillisuuden runsastuminen on kuitenkin tyypillinen seuraus lämpötilan noususta ja vedenvaihdon heikkenemisestä. Myös yhtiön teettämässä selvityksessä (Ramboll 30.11.2012) on esitetty, että kasvillisuus oli kysymyksessä olevalla alueella poikkeavan runsasta. Selvityksen päätelmissä on todettu, että haitan ei voida osoittaa johtuvan ainoastaan jäähdytysvesistä, mutta toisaalta on todettu, että jäähdytysvesi voi voimistaa muiden tekijöiden vaikutusta. Jäähdytysvesien vaikutuksen erottaminen muista tekijöistä onkin erityisen vaikeaa juuri siksi, että lämpötilan kohoaminen voi voimistaa muun muassa ravinnekuormituksen lisääntymisestä aiheutuvaa vaikutusta. Monimutkaisten vaikutussuhteiden vallitessa merkittävätkään vaikutukset eivät välttämättä erotu selkeästi.

Luvan saajan on Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan tullut tehdä selvitys ydinvoimalaitoksen jäähdytys- ja jätevesipäästöistä rantakiinteistöille ja purkualueen vesialueille aiheutuvista vahingoista sekä esitys vahinkojen poistamiseksi tehtävistä toimenpiteistä ja korvauksista. Lisäksi on tullut esittää selvitys Kirmosundin tiepenkereen aiheuttamista virtausten muutoksista ja tästä mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Selvitysten tulosten perusteella vesikasvillisuudesta on arvioitu aiheutuvan virkistyshaittaa, jonka on arvioitu johtuvan osaltaan jäähdytysvesien vaikutuksesta. Kun yhtiö esittää, että selvityksillä ei kuitenkaan ole saatu riittävää tietoa syy-yhteyksistä, on kyse siitä, että selvitykset eivät olisi riittäviä lupamääräyksen täyttämiseksi. Sen suhteen selvitysten luotettavuutta olisi vaikutusten arvioinnin vaikeudesta huolimatta voitu parantaa täydentämällä selvityksiä, koska ne sisälsivät useita merkittäviä epävarmuustekijöitä, joita on käsitelty ELY-keskuksen hakemuksesta 17.6.2013 antamassa lausunnossa.

Yhtiön valitukseen liitettyjen ilmakuvien perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä vesikasvillisuuden muutoksista. Kuvista saa yleispiirteisen käsityksen vedenpäällisen kasvillisuuden laajuudesta, mutta niistä ei saa tarkempaa tietoa kasvillisuudesta eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. Kuvia on otettu eri ajankohtina, mikä vaikuttaa muun muassa kasvillisuuden määrään. Lisäksi vuotuiset sääolosuhteet vaikuttavat kasvillisuuden kehittymiseen, ja kasvillisuuden näkymiseen kuvissa vaikuttaa myös merivedenkorkeus. Myös viisto kuvakulma aiheuttaa epätarkkuutta kuvien tulkintaan.

Loviisan rakennus- ja ympäristölautakunta on antanut valituksen johdosta lausunnon. Lautakunta on viitannut asiassa aikaisemmin antamaansa lausuntoon.

G on antanut yhtiön valituksen sekä aluehallintoviraston, ELY-keskuksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan lausuntojen johdosta selityksen.

H ja I ovat antaneet yhtiön valituksen sekä aluehallintoviraston, ELY-keskuksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan lausuntojen johdosta selityksen. He ovat esittäneet yhtiön valituksen hylkäämistä.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet yhtiön valituksen sekä aluehallintoviraston, ELY-keskuksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan lausuntojen johdosta selityksen. He ovat esittäneet yhtiön valituksen hylkäämistä.

Fortum Power and Heat Oy on antanut vastaselityksen annettujen selitysten johdosta.

Fortum Power and Heat Oy on antanut A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksen sekä aluehallintoviraston, ELY-keskuksen ja rakennus- ja ympäristölautakunnan lausuntojen johdosta selityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet Fortum Power and Heat Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei kummankaan valituksen johdosta muuteta.

2. A:n ja hänen asiakumppaniensa vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Valituksenalaisessa asiassa on aluehallintoviraston päätöksellä määrätty virkistyskäytölle aiheutuneista vahingoista korvaukset vuosilta 1995– 2013 ja 1.1.2014 lähtien aiheutuvista vahingoista kertakaikkiset korvaukset. Päätöksessä määrätyt korvaukset kohdistuvat eri korvausjaksoihin, eivätkä kysymyksessä olevat korvaukset ole päällekkäisiä. Perustelut korvausten määräämiselle ilmenevät riittävän selvästi hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista ja niissä viitatuista aluehallintoviraston päätöksen perusteluista.

Voimassa oleva Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätöksellä 8.4.2009 n:o 23 ja 24/2009/2 myönnetty ympäristönsuojelulain (86/2000) mukainen ympäristölupa, joka koskee muun muassa voimalasta mereen johdettavia jäähdytysvesiä ja voimalan jätevedenpuhdistamolta mereen johdettavia jätevesiä, on voimassa toistaiseksi. Ympäristölupa ei koske ydinenergialain piiriin kuuluvia asioita. Kysymyksessä olevassa korvausasiassa ei ole välitöntä merkitystä sillä, mitä valituksessa on todettu voimalaitoksen käyttöluvan voimassaolosta.

Asiassa ei ole ilmennyt, että aluehallintoviraston päätöksen mukaisten korvausten vuoksi valittajayhtiö joutuisi korvaamaan enemmän kuin täyden korvauksen periaate edellyttää. Hallinto-oikeuden päätös ei muutoinkaan ole valituksessa esitettyjen perusteiden johdosta lainvastainen.

Näillä perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä viitatut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Irene Mäenpää.