Muu päätös 969/2017
Asia Maa-aineslupaa koskeva valitus
Valittaja A
Päätös, jota valitus koskee
Turun hallinto-oikeus 3.6.2016 nro 16/0131/1
Asian aikaisempi käsittely
Karvian kunnanhallitus on päätöksellään 25.5.2015 (§ 111) myöntänyt A:lle luvan maa-ainesten ottamiseen kiinteistöltä Soraniemi RN:o 17:32 sekä tilan Niemi RN:o 17:37 määräalalta Karvian kunnan Kirkonkylän kylässä. Ottamisalue koostuu kahdesta erillisestä alueesta (A ja B). Ottamisalueen pinta-ala on 3,4 hehtaaria ja otettava kokonaismäärä 80 000 m3³. Lupa on voimassa 10 vuotta.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Turun hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksen johdosta kumonnut Karvian kunnanhallituksen päätöksen ottamisalueen A osalta. Hallinto-oikeus on myös hylännyt A:n vaatimuksen katselmuksen toimittamisesta sekä hänen vaatimuksensa oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Katselmus
Hallintolainkäyttölain 41 §:n mukaan valitusviranomainen voi asian selvittämiseksi toimittaa paikan taikka muun kohteen katselmuksen. Katselmukseen sovelletaan, mitä siitä säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä sekä mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään suullisesta käsittelystä.
Tilan Niemi määräalan maisema- ja luontoarvot käyvät asian ratkaisemisen kannalta riittävästi ilmi asiakirjoissa olevasta kartta-, valokuva- ja asiakirjaselvityksestä. Näin ollen katselmuksen toimittaminen ei ole asian selvittämiseksi tarpeen.
Pääasia
Sovellettavien maa-aineslain säännösten sisältö
Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty, eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa.
Maa-aineslain 3 §:n 1 momentin mukaan maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista, luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien tuhoutumista, huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
Hanke ja sen ympäristö
Ottamisalue sijaitsee Elliharjun maa- ja metsätalousvaltaisella alueella noin kahdeksan kilometriä luoteeseen Karvian keskustasta. Ottamisalueen läheisyydessä ei sijaitse asutusta. Ottamissuunnitelman mukaan maa-aineksia on tarkoitus ottaa tilalta Soraniemi sekä tilan Niemi määräalalta. Ottamisalueita on kaksi, alueet A ja B. Alue A muodostuu osasta kiinteistöä Soraniemi ja sen vieressä olevan tilan Niemi määräalasta. Alue B on kokonaan kiinteistöä Soraniemi. Soraniemen kahden alueen pinta-ala on yhteensä noin 2,65 hehtaaria. Määräalan pinta-ala on ottamissuunnitelman mukaan noin 0,75 hehtaaria. Alueelta A on hakemuksen mukaan kokonaisuudessaan 10 vuoden aikana tarkoitus ottaa 76 000 m3 maa-aineksia. Maanpinnan korkeus on määräalalla korkeimmillaan noin tasolla +173 metriä ja ottaminen tullaan suunnitelman mukaan ulottamaan syvyyteen +165 metriä.
Ottamisalue sijoittuu Satakunnan maakuntakaavassa osoitetun maisema- ja luonnonarvojen kannalta arvokkaan harjualueen (ge1) alueelle. Suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on otettava huomioon alueella olevat maa-aineslain tarkoittamat maisema- ja luonnonarvot sekä mahdollisten maisemavaurioiden korjaustarve. Lisäksi alue sijoittuu pohjavesialueelle (pv). Lähin vedenottamo on Ämmälänkylän vedenottamo, ottamisalueelta noin 2,5 kilometriä kaakkoon.
Asiassa kyseessä oleva Elliharju, osana Pohjankangas-Nummikangas-harjujaksoa, kuuluu ympäristöministeriön laatimaan valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan, jonka valtioneuvosto hyväksyi vuonna 1984. Valtioneuvoston päätös sisältää kannanoton, jonka mukaan eräillä suurilla alueilla sijaitsevilla vanhoilla ottoalueilla maa-ainesten otto olisi edelleen mahdollista rajoitetusti. Pohjankangas-harjujakso sisältää mainittuja rajoitetun oton alueita.
Harjujensuojeluohjelman rajoitetun maa-aineksen oton tarkentamiseksi Geoinsinöörit Oy laati vuonna 1985 Elliharjun maa-ainesten oton yleissuunnitelman. Myöhemmin vuonna 1996 Geoinsinöörit Oy laati yleissuunnitelmaan pohjautuvan ottamisen kokonaissuunnitelman alueen maa-ainesten oton järjestämiseksi. Vuoden 1996 suunnitelmaan tehtiin vuonna 1997 muutos, joka koski nyt kyseessä olevaa tilan Niemi määräalaa. Määräala rajattiin ottamissuunnitelman ulkopuolelle. Muutoksen syynä oli ympäristöministeriön kokonaissuunnitelmasta 15.1.1997 antama lausunto, jossa määräalan osalta todettiin, että se on rajattava ottamisalueen ulkopuolelle, koska se on jo vanhan luvan mukaisesti luiskattu ja siistitty. Tämän jälkeen määräalalle ei ole myönnetty lupaa maa-aineksen ottamiseen.
Kartta- ja valokuvaselvityksestä ilmenee, että tilan Niemi määräala on maisemoitu. Alueella kasvaa harvakseltaan nuorta puustoa. Määräalan ja tilan Soraniemi rajalla kulkee hiekkakumpare, jolla kasvaa varttuneempaa mäntypuuta.
Tilan Niemi määräalaa koskevat päätöksen perustelut ja viranomaisten lausunnot
Valituksenalaisen päätöksen perustelujen mukaan maa-ainesten ottamistoiminta tilalla Niemi on mahdollista, koska ottamistoiminta on maisemoivaa, eikä suunniteltu ottamistoiminta aiheuta maa-aineslain 3 §:n tarkoittamia vahingollisia ympäristövaikutuksia. Vaikka Geoinsinöörit Oy:n vuonna 1997 korjatussa Elliharjun alueellisessa ottamissuunnitelmassa maa-ainesten ottamistoiminta on rajoitettu tilan Niemi rajaan, voidaan suunnitelmasta poiketa, koska poikkeama parantaa koko alueen maisemointia ja suunniteltu ottamistoiminta sijoittuu vanhalle maa-ainesten ottamisalueelle, joka ei ole vielä kunnolla maisemoitunut. Jos tilalta Niemi ei saisi enää ottaa maa-aineksia, jäisi tilojen Niemi ja Soraniemen väliin kumpare, joka tekisi alueesta ottamistoiminnan jälkeen maisemallisesti rikkonaisen. Lisäksi on tärkeää, että vanhat maa-ainesten ottamisalueet hyödynnetään tehokkaasti, jotta maa-ainesten ottamisalueet sijoittuisivat/keskittyisivät tietyille alueille, eikä uusia maa-ainesten ottamisalueita tarvitsisi aukaista niin paljon.
Lausunnossaan hallinto-oikeudelle lautakunta on todennut lisäksi, että alue ei ole enää luonnontilainen ja koskematon, vaan alueen ympäristöstä kokonaisuudessaan on pitkään otettu maa-aineksia. Aiemman ottamistoiminnan seurauksena alueella ei ole enää maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan mukaisia maisemallisia tai merkittäviä kauneus³arvoja. Lupaehdot edellyttävät ottamisalueen sijainnin huomioimista alueen jälkihoidossa. Ottamisalueen tulee olla jälkihoidettu jo maa-ainesluvan voimassaoloaikana, riippumatta siitä, onko kaikki otettavaksi suunniteltu aines otettu vai ei.
Satakuntaliitto on hakemuksesta kunnalle antamassaan lausunnossa todennut, että kaivualuetta ei tule laajentaa vanhaan lupa-alueeseen verrattuna. Myös ELY-keskus on kunnalle antamassaan lausunnossa todennut, että tilan Niemi määräala tulee jättää ottamistoiminnan ulkopuolelle.
Oikeudellinen arviointi
Maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu maa-aineslain 3 §:n 1 momentissa kiellettyjä seurauksia.
Tilan Niemi määräalalla on aiemmin ollut ottamistoimintaa, joka on kuitenkin päättynyt jo varsin kauan sitten. Alue on selvityksen mukaan maisemoitu vuonna 1996, eikä määräalalle tämän jälkeen ole myönnetty maa-aineslupaa. Valokuva- ja karttaselvityksestä ilmenee, että määräala on pinnanmuodoiltaan laakeaa ja se on jo osin metsittynyt. Sen ja tilan Soraniemi rajalla kulkee korkeahko hiekkakumpare, jolla kasvaa varttuneempaa puustoa. Hallinto-oikeus toteaa, että aiemman ottamistoiminnan aiheuttamista muutoksista johtuen määräala ei ole enää kokonaisuudessaan luonnontilainen ja se on jossain määrin menettänyt maisemallisia ja geologisia luontoarvoja. Arvioitaessa luvan myöntämisen edellytyksiä määräalan osalta, on kuitenkin otettava huomioon sen sijainti osana laajaa harjumuodostelmaa. Pohjankangas-Nummikangas-harjualue kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan ja harjualueella kokonaisuutena on näin ollen maa-aineslain tarkoittamia merkittäviä maisemallisia ja geologisia arvoja. Tässä tapauksessa ottamislupaa harjujensuojeluohjelmaan kuuluvalla alueella ei voida perustella maisemointitarkoituksella, koska määräala on ottamistoiminnan päätyttyä muotoiltu ja luiskattu.
Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeus katsoo, että arvokkaalla harjualueella sijaitsevan määräalan avaaminen uudestaan ottamistoiminnalle aiheuttaisi maa-aineslain 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa kiellettyjä seurauksia. Kunnanhallituksen päätös on siten tilan Niemi määräalan osalta maa-aineslain vastainen. Ottamisalue A on ottamissuunnitelmassa yhtenäinen alue, joka käsittää sekä määräalan että kiinteistön Soraniemi osan. Alueelta otettavia maa-ainesmääriä ja kaivamisen toteuttamista on näin ollen ottamissuunnitelmassa käsitelty kokonaisuutena. Tässä tilanteessa lupapäätöstä ei ole mahdollista kumota pelkästään Niemen tilan määräalan osalta vaan päätös on kumottava koko alueen A osalta.
Oikeudenkäyntikulut
Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.
Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet
Maa-aineslaki 3 § 1 momentti ja 6 § 1 momentti
Kuntalaki 90 § (365/1995)
Kuntalaki 147 §
Hallintolainkäyttölaki 41 § ja 74 § 1 momentti
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Tuire Nurmio ja Heikki Toivanen. Esittelijä Ilona Leinonen.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
A on valituksessaan vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeudelle katselmuksen toimittamista varten. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista laillisine korkoineen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa:
Alueella ei ole nykymuodossaan maisemallisia kauneusarvoja. Alueen maisemoinnista ei aiheudu huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteisiin. Harjujensuojeluohjelma, maakuntakaava ja Satakunnan maa-ainesselvitys sallivat alueella maisemavaurioita korjaavan maa-ainesten oton. Vanha ottamisalue ei ole maisemoitunut eikä se ole myöskään luonnontilainen. Alue vaatii maisemointitoimen³piteitä. Nyt ottamisalueiden väliin jää kumpare, joka tekee alueesta maisemallisesti rikkonaisen eikä luonnonmukaisen.
Päätös on tehty virheellisessä menettelyssä ilman katselmusta. Päätös on virheellinen myös todistustaakkasäännösten näkökulmasta. Päätös on perustuslain omaisuuden suojan ja oikeutta elinkeinoon koskevien säännösten sekä hallinto-oikeudellisen suhteellisuusperiaatteen vastainen.
Karvian kunnanhallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa viitannut asiassa aikaisemmin lausumaansa ja lisäksi katsonut, että katselmuksen toimittaminen antaisi parhaan kuvan alueen nykytilasta.
Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valituksen johdosta antamassaan vastineessa esittänyt, että valitus tulee hylätä. Lisäksi ELY-keskus on lausunut muun ohella seuraavaa:
Pohjankankaan-Elliharjun harjualue on Satakunnan harjututkimuksessa 1987–1988 luokiteltu suurelta osin kansainvälisesti arvokkaaksi harjualueeksi, jolla on kaunista maisemakuvaa ja luonnon merkittäviä kauneusarvoja sekä merkittäviä erikoisia luonnonesiintymiä. Maa-ainesten otto aiheuttaisi maa-aineslain 3 §:n tarkoittamia seurauksia alueen maisema- ja luonnonarvoille eikä ottamisalueen laajentamiseen valtakunnallisella harjujensuojelualueella ole perusteita. Tilan Niemi määräala on ympäristöministeriön 15.1.1997 antaman lausunnon perusteella yksiselitteisesti rajattu pois Elliharjun maa-aineksen ottamisen yleissuunnitelmasta. Alueen oli jo maastokatselmuksessa 28.5.1996 todettu olleen vanhan ottamisluvan mukaisesti luiskattu ja siistitty eikä sille ole tämän jälkeen myönnetty maa-aineslupia.
A on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.
2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.
Perustelut
1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.
2. Kun otetaan huomioon asian laatu, asiassa saatu selvitys sekä erityisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos, ei ole kohtuutonta, että A on joutunut hallinto-oikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätöksen, jolla on hylätty A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, muuttamiseen ei ole perusteita.
Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole myöskään määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.