Muu päätös 1566/2017

Asia Asemakaavan hyväksymistä koskeva valitus

Valittaja Savonlinnan kaupunginhallitus

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 8.12.2015 nro 15/0348/3

Asian aikaisempi käsittely

Savonlinnan kaupunginvaltuusto on 22.9.2014 tekemällään päätöksellä (§ 81) hyväksynyt asemakaavan muutoksen Savonlinnan 1. kaupunginosan korttelin 18 tontille nro 11, Nälkälinnanmäen asemakaavan muutos.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Nälkälinnanmäki-Seura ry, Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus sekä Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15 asiakumppaneineen, kaikki erikseen, ovat valittaneet Savonlinnan kaupunginvaltuuston päätöksestä Itä-Suomen hallinto-oikeuteen.

1. Nälkälinnanmäki-Seura ry

Päätös asemakaavan muutoksen hyväksymisestä on kumottava.

Kaavamuutosta laadittaessa osallisten kuuleminen on jäänyt muodollisuudeksi ja asiantuntemus on sivuutettu. Kaavaprosessin eri vaiheissa kaupungilla on ollut selvänä tendenssinä saada kirjastotontti myyntiin. Valtuuston päätettäväksi on tuotu sumea kaava. Kaavaselostuksessa annetaan virheellinen kuva kaavan sisällöstä, tavoitteista ja vaikutteista. Kaupunginjohtaja on ollut asiassa esteellinen ns. yleislausekejääviyden (hallintolain 28 §:n kohta 7) perusteella. Kaupunginjohtaja on neuvotellut ja allekirjoittanut edellä mainitun yhteistoimintasopimuksen ja on sen jälkeen osallistunut kaava-asian käsittelyyn, vaikka luottamus hänen puolueettomuuteensa on vaarantunut tuon sopimuksen ja voimakkaan tendenssin vuoksi.

Kaava huonontaa elinympäristöä. Se on ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vastainen. Nälkälinnanmäki on eräs Savonlinnan ydinkeskustan merkittävimmistä viher- ja kallioalueista ja ainoa vanhan kaupungin keskustan sisässä säilynyt viheralue.

Nälkälinnanmäellä on vuosisatainen yhteinen historia Olavinlinnan kanssa. Mäelle rakennettiin ensin näköalatorni-ravintolarakennus ja sittemmin kirjastotalo. Arkkitehtien Maija Suurlan ja Kaisa Harjanteen suunnittelema kirjastotalo herätti arkkitehtuurillaan yhtä suurta huomiota kuin Nälkälinnan näkötorni aikanaan. Rakennuksen edustamaa suomalaista 1960-luvun arkkitehtuuria ihailtiin Keski-Eurooppaa myöten.

Kaava tuhoaa rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n vastaisesti. Hyväksytty asemakaavan muutos tuhoaa Savonlinnan 1960-luvun arkkitehtuuria, jonka arvoa ei ole määritelty. Kaavaa varten ei ole tehty riittäviä selvityksiä. Vuonna 1964 käyttöön vihitty rakennus on ollut liian nuori pääsemään suojeltavien rakennusten joukkoon silloin, kun maakunnallisia ja valtakunnallisia inventointeja on tehty. Kaavassa on osoitettu kolmikerroksiset lomaosakekerrostalot kirjastorakennuksen kohdalle ja sen itäpuolelle, joten kaavan toteuttaminen edellyttää kirjastorakennuksen purkamista. Valituksessa viitataan Museoviraston lausuntoihin, jotka se on antanut Nälkälinnanmäki-Seura ry:n tekemän rakennussuojeluesityksen johdosta Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskukselle) sekä kaavaehdotuksesta Savonlinnan kaupungille.

Kolmikerroksiset rakennukset eivät sovi Nälkälinnanmäelle. Suunnitellut kerrostalot rikkovat Olavintorilta Nälkälinnanmäelle avautuvan näkymän. Kaavoitusta on ohjannut laiton ja sittemmin rauenneeksi todettu maankäyttösopimus eli Savonlinnan kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n välinen yhteistoimintasopimus.

2. Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus

Asemakaavan muutoksen hyväksymistä koskeva päätös on kumottava. Asemakaavassa ei ole otettu asianmukaisin kaavamerkinnöin huomioon tontilla sijaitsevan Nälkälinnanmäen kirjastorakennukseen ja sen lähiympäristöön liittyviä erityisiä arvoja maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n edellyttämällä tavalla. Kirjastorakennusta ja siihen liittyvän puiston aluetta ei ole varustettu kaavassa suojelu- ja säilyttämismerkinnöin.

Asemakaavan muutosalueella sijaitsee vuonna 1964 valmistunut kirjastorakennus ja sitä ympäröivä puisto, joka on alun perin istutettu 1870-luvulla historialliselle paikalle ja täydennetty istutuksin kirjaston valmistuttua muodostamaan nykyinen ympäristökokonaisuus.

Etelä-Savon ELY-keskus on katsonut 19.12.2013 tekemässään rakennussuojelupäätöksessä, että rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain mukaisia erityisiä syitä Nälkälinnanmäen suojelemiseksi ei ollut silloisessa asemakaavoitustilanteessa eli asemakaavan muutoksen ollessa vireillä ja että asemakaavasuojelu on kohteen kannalta soveltuva suojeluväline.

3. Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15 asiakumppaneineen

Asemakaavan muutoksen hyväksymistä koskeva päätös on kumottava. Valittajat ovat ilmoittaneet yhtyvänsä Nälkälinnanmäki-Seura ry:n tekemään valitukseen kaikilta osin ja toistavat yhdistyksen valituksen keskeiset perustelut.

Lisäksi valituksessa on esitetty, että osallisten kuuleminen on jäänyt muodollisuudeksi ja asiantuntemus on sivuutettu. Muistutuksissa on kiinnitetty huomiota muun muassa lumien ja sulamisvesien naapurikiinteistöille aiheuttamaan haittaan sekä suunniteltujen pysäköintialueiden naapureille aiheuttamiin meluhaittoihin ja valohäirintään.

Linnankadulla kirjaston tonttialueen puoleisten kiinteistöjen asuntojen arvon aleneminen on huomattava. Pysäköintialueen lisäksi ajoväylät on sijoitettu tälle tontinrajalle, joten arvon aleneminen koskee suurta määrää asuntoja. Valituksenalaisen asemakaavan mukainen rakentaminen voi johtaa vaikeisiin ympäristövahinkolakiin perustuviin korvauskäsittelyihin, koska lähimaisemille aiheutuvat haitat ovat ilmeiset.

Savonlinnan kaupunginhallitus on antanut lausunnon kaikkien valitusten johdosta.

Nälkälinnanmäki-Seura ry on antanut vastineen kaupunginhallituksen lausunnon johdosta.

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut vastineen kaupunginhallituksen lausunnon johdosta.

Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15 asiakumppaneineen on antanut vastineen kaupunginhallituksen lausunnon johdosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt Nälkälinnanmäki-Seura ry:n ja Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15:n sekä sen asiakumppaneiden valituksissa esitetyn esteellisyysväitteen.

Hallinto-oikeus on kumonnut Nälkälinnanmäki-Seura ry:n ja Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15:n sekä sen asiakumppaneiden valituksissa esitetyillä selvitysten puutteellisuutta koskevilla valitusperusteilla kaupunginvaltuuston päätöksen.

Muilta osin lausunnon antaminen edellä mainittujen yhdistyksen ja yhtiöiden muista kuin selvitysten puutteellisuutta koskevista valitusperusteista sekä ELY-keskuksen valituksesta on rauennut, koska hallinto-oikeus on kumonnut valituksenalaisen päätöksen edellä mainittujen yhdistyksen ja yhtiöiden valitusten perusteella.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Väite kaupunginjohtajan esteellisyydestä

Nälkälinnanmäki-Seura ry ja Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15 asiakumppaneineen ovat esittäneet, että kaupunginjohtaja on ollut esteellinen osallistumaan valituksenalaisen asemakaavan valmisteluun.

Väitteen perusteluksi on esitetty, että kaupunginjohtaja on neuvotellut ja allekirjoittanut Savonlinnan kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n välisen yhteistoimintasopimuksen, joka on ohjannut kaavamuutoksen valmistelua. Sen jälkeen kaupunginjohtaja on osallistunut kaava-asian käsittelyyn, vaikka luottamus hänen puolueettomuuteensa on vaarantunut tuon sopimuksen ja voimakkaan tendenssin vuoksi. Voimakkaalla tendenssillä valituksissa tarkoitetaan sitä, että kaupungin tavoitteena on ollut saada kirjastotontti myyntiin.

Pelkästään se, että Savonlinnan kaupunginjohtaja on osana virkatehtäviään neuvotellut ja allekirjoittanut kaupungin ja rakennusliikkeen välisen yhteistoimintasopimuksen, joka on koskenut Nälkälinnanmäen alueen kehittämistä ja tulevan asemakaavan muutoksen mukaisten tonttien kiinteistönkauppaa, ja samoin osana virkatehtäviään osallistunut valituksenalaisen asemakaavan muutosta koskevan päätöksen valmisteluun, tai se, että kaupunginjohtaja on virkatehtävänään edistänyt kaupungin aikomusta myydä kirjaston tontti, ei osoita, että luottamus hänen puolueettomuuteensa asiassa olisi erityisestä syystä vaarantunut hallintolain 28 §:n 1 momentin 7-kohdassa tarkoitetulla tavalla. Valituksenalainen päätös ei ole syntynyt valituksissa esitetyillä perusteilla esteellisyyden vuoksi virheellisessä järjestyksessä.

Kaavamuutosalueen kaavoitus- ja rakennustilanne

Asemakaavan muutoksen suunnittelualueella on voimassa Savonlinnan ydinkeskustan osayleiskaavan muutos, joka on hyväksytty kaupunginvaltuustossa 22.2.2010. Yleiskaavassa alue on osoitettu merkinnällä K-1 majoitus- ja matkailurakennusten alueeksi. Yleiskaavamääräyksen mukaan asemakaavassa on huolehdittava siitä, että rakentaminen soveltuu lähistön valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristön ja -maiseman alueisiin.

Suunnittelualueella on voimassa 25.8.1980 vahvistettu asemakaava, jossa kaavamuutosalue on osoitettu opetus- ja virkistystoimintaa palvelevien rakennusten korttelialueeksi (YOV). Rakennusoikeutta on osoitettu tehokkuusluvulla e=0,4 noin 3500 kerrosneliömetriä. Asemakaavamääräyksen mukaan korttelialueen istutettavaksi merkityt ja muutoin rakentamattomat osat on istutettava puin ja pensain.

Voimassa olevalla asemakaavalla muutettiin vuodelta 1963 olevaa asemakaavaa, jossa suurin osa alueesta oli osoitettu luonnontilassa säilytettäväksi Nälkälinnan puistoksi (PL). Kaavassa oli osoitettu yleisten rakennusten tontti (Y), jolle sai rakentaa puiston luonteeseen sopeutuvan, kerrosalaltaan enintään 1500 neliömetrin suuruisen kirjasto- ja näköalarakennuksen sivutiloineen. Tämän kaavan mukaisesti alueelle on rakennettu vuonna 1964 valmistunut kirjastorakennus, mutta ei näkötornia.

Valituksenalaisella päätöksellä hyväksytyssä asemakaavan muutoksessa kirjastorakennuksen kohdalle ja sen itäpuolelle on osoitettu matkailu- ja majoitusrakennusten korttelialue (K-1), jonne saa rakentaa 3300 kerrosneliömetriä enintään kolmikerroksisia rakennuksia. Rakennusalan pohjoispuolelle on osoitettu puisto (VP). Rakennusalan kaakkoispuolelle on osoitettu laaja pysäköimispaikka (p) ja suunnittelualueen luoteisnurkkaan autopaikkojen korttelialue (LPA). Kaavassa on määrätty, että K-1-korttelialueen rakentamisen tulee soveltua Olavinlinnan valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristön ja maisema-alueisiin ja että arkkitehtuurin tulee olla korkeatasoista. Lisäksi kaavamääräyksissä on todettu, että puistoalueella suositaan siellä aiemmin käytettyjä lajeja. Kaavassa ei ole suojelumääräyksiä.

Kulttuurihistoriallista arvoa koskevat selvitykset

Voimassa olevan yleiskaavan kaavaselostuksen mukaan yleiskaavamuutosta varten ei tehty kulttuuriympäristöselvitystä, vaan kaavamuutos perustui tältä osin vuonna 1997 vahvistetun Savonlinnan ydinkeskustan osayleiskaavan selvityksiin. Kirjastorakennuksen kunto oli inventoitu kaavamuutosta varten vuonna 1999.

Asemakaavan muutoksen selostuksen mukaan yleiskaavan kulttuurihistoriallisesti merkittävien alueiden ja kohteiden luettelo on tehty vuonna 1997 vahvistettua ydinkeskustan osayleiskaavaa varten. Selostuksessa todetaan edelleen, että Savonlinnan 1950-luvun jälkeisestä rakennetusta kulttuuriympäristöstä ei ole tehty erillistä selvitystä ja että tulkinnat tämän aikakauden rakennuskannasta ja sen arvosta ovat tapauskohtaisia.

Asemakaavan muutoksen selostuksesta ilmenee, että vuonna 1999 tehdyn kuntotarkastuksen lisäksi kirjastorakennukseen on tehty kiinteistökatselmus vuonna 2012. Selostuksen mukaan kuntoarvion ja kiinteistökatselmuksen lisäksi kaupungilla on ollut käytettävissään kirjastorakennuksen pohjapiirrokset ja julkisivukuvat. Selostuksessa ei mainita muuta erillistä asemakaavan muutosta varten laadittua selvitystä rakennuksen tai alueen kulttuurihistoriallisesta arvosta.

Kaavaselostuksen mukaan Savonlinnan pääkirjasto valmistui Nälkälinnanmäelle vuonna 1964. Kirjaston suunnittelivat arkkitehdit Kaisa Harjanne ja Maija Suurla. Kirjastorakennus on aikaansa hyvin edustava ja valmistuessaan se mainittiin Suomen kauneimpana. Rakennuksen arkkitehtuurin erityispiirteisiin kuuluvat muun muassa kirjastosalin viuhkamaiset maisemaikkunat, jotka avautuvat Pihlajaveden suuntaan. Alkuperäiset julkisivut ovat säilyneet. Rakennus on kaksikerroksinen, betonirunkoinen rakennus, joka on verhottu vaalealla kalkkihiekkatiilellä ja yksityiskohdat, ikkunat ja sokkelikerros ovat tummasävyiset. Rakennuksen tyylisuunta edustaa modernismia. Rakennusta ei ole peruskorjattu eikä laajennettu, ja se on myös sisätiloiltaan, väreiltään ja yksityiskohdiltaan säilynyt pääosin alkuperäisessä asussaan. Vuonna 1999 tehdyn kuntotarkastuksen ja vuonna 2012 tehdyn kiinteistökatselmuksen perusteella on todettu rakennuksen olevan ikäänsä nähden kohtuullisessa kunnossa.

Selostuksessa todetaan, että rakennusta ei ole suojeltu voimassa olevassa asemakaavassa, rakennussuojelulailla tai valtion asetuksella eikä sitä ole mainittu kulttuurihistoriallisten rakennusten luettelossa eikä maakuntakaavan ja yleiskaavan inventoinneissa. Rakennusta ei ole suojeltu vuonna 2012 voimaan tulleessa yleiskaavassa.

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on kaavamuutosehdotuksesta antamassaan lausunnossa esittänyt, että kaavaan etsittäisiin sellaista ratkaisua, joka mahdollistaisi sekä entisen kirjastorakennuksen säilymisen että uudisrakentamisen sen itäpuolelle. Lisäksi ELY-keskus on esittänyt, että alueen historiallinen puisto tulee säilyttää kokonaisena ja osoittaa VP/s -merkinnällä ja siihen liittyvillä säilyttämismääräyksillä.

Museovirasto on kaavamuutosehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut kirjastorakennuksen aikansa edustavaksi kirjastorakennukseksi ja puoltanut rakennuksen säilyttämistä ja sen varustamista asemakaavassa suojelumerkinnällä. Rakennuksen arkkitehtuurin piirteisiin kuuluvat muun muassa sisätilojen tasovaihtelut ja pääsalin viuhkamaiset ulokkeet maisema- ja kattoikkunoineen. Museoviraston mukaan suojelun tarve kohdistuu rakennuksen ulkoasun ja tilanjaon keskeisten ominaispiirteiden säilyttämiseen sekä asemaan ympäristössään.

Kaupunki on todennut Museoviraston ja Etelä-Savon ELY-keskuksen lausuntoihin antamassaan vastineessa ja lausunnossaan hallinto-oikeudelle muun muassa, että kirjastotaloon ei liity sellaisia erityisiä arvoja, jotka kaupungin mielestä edellyttäisivät asemakaavan muiden sisältövaatimusten estämättä kirjastotalon ja sen tontin esittämistä asemakaavassa suojeltavaksi. Vastineen mukaan kirjastotaloon ja sen tonttiin liitetään enemmän kaupunkikuvallisia arvoja. Vastineessa ja lausunnossa todetaan myös, että Nälkälinnanmäen eteläpuolella sijaitsevan Linnankadun historiallista arvoa on heikentänyt Nälkälinnanmäkeä ympäröivien puutalojen purkaminen ja korvaaminen uudisrakentamiselle 1960- ja 1980-luvuilla, joten Nälkälinnanmäki ja sen ympäristö ei ole rakennuskannaltaan kovin vanhaa. Pääosa ympäröivästä rakennuskannasta ei vastaa enää massoittelultaan, sijainniltaan, kerroskorkeudeltaan ja rakennustyyliltään (materiaalit ja värit) aiemmin paikalla ollutta puutalorakentamista.

Etelä-Savon ELY-keskus on lausunut rakennussuojeluasiassa antamassaan päätöksessä 19.12.2013, että kirjastotalolla ja Nälkälinnanmäen puistolla on rakennusperintölain 3 §:n tarkoittamaa merkitystä rakennushistorian ja rakennustaiteen kannalta. Tämä merkitys on paikallinen ja perustuu rakennusperintölain 8 §:n arvoihin. Kirjastotalo ja sen puisto ovat edustava esimerkki aikansa kulttuuripolitiikasta, kulttuurilaitosten infrastruktuurin rakentamisesta ja aikakautensa uudistuvasta kirjastoarkkitehtuurista paikkakunnalla. Nälkälinnanmäen puistolla on erityisiä ympäristöarvoja historiallisen kerroksisuuden kannalta kaupungin ensimmäisenä julkiseksi puistoksi istutettuna puistona ja kirjastorakennuksen viherympäristönä.

Asemakaavan muutoksen suunnittelualue sivuaa valtakunnallisesti arvokasta Olavinlinnan maisema-aluetta sekä valtakunnallisesti merkittävää rakennetun kulttuuriympäristön aluetta "Olavinlinna, Kyrön- ja Haapasalmen" -kulttuurimaisema.

Oikeudellinen arviointi

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaavaa laadittaessa rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä. Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

Nälkälinnanmäen kirjastorakennuksen kulttuurihistoriallisesta arvosta saadun selvityksen perusteella rakennus ympäristöineen on kiistatta vähintäänkin paikallisesti kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennushistorian ja rakennustaiteen kannalta. Rakennus on pääosin alkuperäisessä asussaan säilynyt edustava esimerkki aikakautensa eli 1960-luvun rakennetusta ympäristöstä Savonlinnassa. Myös rakennusta ympäröivällä puistolla on paikallista kulttuurihistoriallista merkitystä historiallisen kerroksisuuden kannalta. Valituksenalaisen kaavamuutoksen selostuksesta ilmenee, että yleiskaavaa ja asemakaavoja varten ei ole tehty laaja-alaisempaa selvitystä Savonlinnan säilyneistä 1950-luvun jälkeisen rakennuskauden ympäristöistä ja että tulkinnat tämän aikakauden rakennuskannasta ja sen arvosta ovat tapauskohtaisia.

Kaavaselostuksessa ja kaavalausuntoihin annetuissa vastineissa samoin kuin hallinto-oikeudelle valitusten johdosta annetuissa kaupungin lausunnoissa Nälkälinnanmäen alueen arvoa heikentävänä on pidetty sitä, että mäkeä ympäröivät puutalot on purettu ja korvattu 1960- ja 1980-luvun uudisrakentamisella ja sitä, että alue ei ole rakennuskannaltaan kovin vanhaa. Uudemman rakennuskannan kulttuurihistoriallista arvottamista ei ole tehty eikä arvioitu 1960-luvulla rakennetun kirjastorakennuksen arvoa ympäristössään, jossa on muitakin saman aikakauden tai uudempia rakennuksia.

Kaupungin lausunnoissa hallinto-oikeudelle on korostettu sitä, että voimassa olevassa yleiskaavassa kirjastorakennuksella ja Nälkälinnanmäen puistolla ei ole suojelumerkintöjä ja ettei näitä mainita valtakunnallisissa tai maakunnallisissa inventoinneissa eikä yleiskaavan selvityksissä. Etelä-Savon ELY-keskus on vastineessaan todennut, että kirjastorakennusta ei ole osoitettu ylemmänasteisissa kaavoissa suojelumerkinnöin, koska niin sanotun modernismin ajan rakennuskantaa ei ole inventoitu näihin kaavoihin liittyvissä selvityksissä riittävästi. Lisäksi ELY-keskus on todennut, että 1960-luvulla tai sen jälkeen rakennettu rakennuskanta ei ole ollut inventointien kohteena aikaisempien kaavojen laadinnan yhteydessä.

Rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemiseen sovelletaan pääsääntöisesti tätä lakia. Saman pykälän 2 momentin mukaan rakennusperinnön suojelemisesta asemakaava-alueella säädetään kuitenkin maankäyttö- ja rakennuslaissa. Pykälän 3 momentin mukaan asemakaava-alueellakin on mahdollista suojella rakennuksia rakennusperinnön suojelulailla erikseen luetelluissa tilanteissa. Nämä säännökset huomioon ottaen oikeudelliset välineet rakennusperinnön suojelemiseksi ovat rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla tehty suojelupäätös tai asemakaavassa annettu suojelumääräys.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle laiksi rakennusperinnön suojelemisesta sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 57 ja 166 §:n sekä rikoslain 48 luvun 6 §:n muuttamisesta (HE 101/2009) todetaan yleisperusteluissa, että rakennetun kulttuuriympäristön ja suojelutarpeiden tunnistamisessa olennaista on kohteiden kulttuurihistoriallinen arvottaminen. Arvottaminen tarkoittaa kohteiden kulttuurihistoriallisen ominaisluonteen analysointia ja suhteuttamista laajempaan, esimerkiksi alueelliseen kokonaisuuteen, rakennustyypin historiaan tai historialliseen ilmiöön, näin tunnistettavien merkitysten arviointia sekä kohteen erityispiirteisiin ja arvoihin perustuvien vaalimis- tai suojelutavoitteiden määrittelyä. Perustelujen mukaan rakennusperinnön kohteilla ei ole ikärajaa. Koska uusimman rakennuskannan historiallinen perspektiivi on lyhyt, näiden kohteiden arvottamisessa korostuvat hallituksen esityksen mukaan rakennustaiteelliset ja rakennustekniset kriteerit.

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (8.4.2005/202) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus, aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset muun ohella kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Hallinto-oikeus arvioi, että vain yhtä korttelia ja tonttia koskevan kaavamuutoksen puitteissa ei ole mahdollista suhteuttaa kirjastorakennuksen kulttuurihistoriallista ominaisluonnetta laajempaan kokonaisuuteen ja varmistua siitä, mikä tämän rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo on Savonlinnan 1950-luvun jälkeisen rakennuskannan joukossa, ellei asemakaavan muutosta varten ole tehty laaja-alaisempaa selvitystä säilyneistä 1950-luvun jälkeisen rakennuskauden ympäristöistä ja niiden arvottamisesta. Rakennuskannan tapauskohtaisessa tulkinnassa ei voida varmistua siitä, että kulttuurihistoriallisia erityisiä arvoja omaava modernismin ajan rakennus ja sen arvot säilyvät rakennussuojelua koskevien lainsäännösten edellyttämällä tavalla.

Kuten edellä on todettu, rakennussuojelu toteutetaan asemakaavan suojelumääräyksellä tai rakennusperinnön suojelulain nojalla tehtävällä päätöksellä. Yleiskaavan ohjausvaikutuksesta asemakaavoitukseen ei siten voida suoraan tehdä sellaista johtopäätöstä, että sellaista rakennusta, jota ei ole osoitettu suojeltavaksi rakennukseksi yleiskaavassa, ei ole tarpeen suojella asemakaavamääräykselläkään. Yleiskaavan ohjausvaikutuksesta ei voida myöskään tehdä sellaista johtopäätöstä, että kun yleiskaavaa varten ei ole tehty uudemman rakennusperinnön arvoa koskevia selvityksiä, niitä ei tarvitsisi tehdä asemakaavaakaan varten. Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n säännös edellyttää nimenomaan, että kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset. Mikäli aikaisempia selvityksiä ei ole, asemakaavoitusta varten on tehtävä selvitykset, jotka antavat riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida kaavan toteuttamisen merkittävät vaikutukset muun ohella kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön. Edellä mainittujen riittävien selvitysten perusteella voidaan arvioida, ovatko maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentissa tarkoitetut suojelumääräykset tarpeen.

Johtopäätös

Edellä esitettyyn nähden valituksenalaisen kaavamuutoksen perustana olevien selvitysten pohjalta ei ole mahdollista arvioida, täyttääkö valituksenalainen asemakaavan muutos maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä tarkoitetut asemakaavan rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä koskevat sisältövaatimukset. Tämän vuoksi kaupunginvaltuuston päätös on kumottava Nälkälinnanmäki-Seura ry:n ja Asunto Oy Sa-vonlinnan Linnankatu 15:n sekä sen asiakumppaneiden valitusten johdosta selvitysten puutteellisuutta koskevalla valitusperusteella. Kun otetaan huomioon, että muihin valituksissa esitettyihin, pääasiassa kaavan sisältövaatimuksia koskeviin valitusperusteisiin ei ole mahdollista ottaa kantaa ilman asianomaista selvitystä, hallinto-oikeus ei lausu muista valituksissa esitetyistä valitusperusteista.

Kaavan jo kumoutuessa edellä mainituilla perusteilla raukeaa lausunnon antaminen yhdistyksen ja yhtiöiden valituksissa olevista muista valitusperusteista lukuun ottamatta sitä valitusperustetta, jonka hallinto-oikeus on hylännyt. Samoilla perusteilla lausunnon antaminen raukeaa myös ELY-keskuksen valituksen osalta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Veijo Tarukannel, Riikka Tiainen ja Ritva Schiestl, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Savonlinnan kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Asemakaavaa varten tehdyt selvitykset ovat riittävät. Nälkälinnanmäen asemakaavaselostuksessa esitetty selvitys vanhasta kirjastorakennuksesta ja siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia, on selvästi perusteellisempi kuin selvitykset tyypillisessä rakennushistoriallisessa alueinventoinnissa. Kaavaselostus on 52-sivuinen ja lisäksi liitteenä on kuntotutkimus, kuntokatselmusraportti sekä luontoselvitys. Selvitys on tehty tavallista laajemmalta alueelta. Museovirastolta ja ELY-keskukselta on pyydetty lausunnot sekä luonnos- että ehdotusvaiheessa. Lausuntojen keskeinen sisältö käy ilmi kaavaselostuksesta. Lisäksi ELY-keskus on lausunut kirjaston ja Nälkälinnanmäen puiston suojeluarvoista 19.12.2013 tekemissään rakennussuojelupäätöksissä. Erillisen selvityksen laatiminen tällaisessa tapauksessa ei välttämättä toisi uutta tietoa ja lisäarvoa eikä olisi tarkoituksenmukaista.

Kaavoituksen yhteydessä selvitettiin ja arvioitiin kirjastorakennuksen rakennus- ja kulttuurihistoriallisia sekä kaupunkikuvallisia arvoja. Niitä ei arvotettu niin merkittäviksi, että rakennusta olisi asemakaavassa osoitettu suojeltavaksi. Vanha kirjastorakennus on vuodelta 1964 eli melko nuori, ja sen merkitystä ei ole todettu paikallista laajemmaksi. Hallinto-oikeuden edellyttämä lisäselvitys koskisi suurta osaa Savonlinnan rakennuskannasta.

Entistä kirjastorakennusta ei ole merkitty maakuntakaavassa suojeltavaksi eikä tontin viheralue sisälly maakuntakaavassa osoitettuihin kulttuuriympäristön vaalimisen kannalta valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittäviin alueisiin (maV ja ma). Maakuntakaavassa Nälkälinnanmäki ei kuulu Olavinlinnan valtakunnallisesti arvokkaaseen kulttuuriympäristöön ja maisema-alueeseen. Kirjastorakennus ja sen tontti eivät sisälly yleiskaavan kulttuurihistoriallisesti merkittävien alueiden ja kohteiden luetteloon, joka on aiemmin tehty vuonna 1997 vahvistettua ydinkeskustan osayleiskaavaa varten. Nälkälinnanmäen tontille ei ole osoitettu suojeluarvoja tuoreessa vuoden 2010 oikeusvaikutteisessa yleiskaavamuutoksessa.

Nälkälinnanmäki ei ollut myöskään mukana myöskään kansallisen kaupunkipuiston rajauksessa, josta tehtiin esiselvitys vuonna 2012. Nälkälinnanmäen tontti ei myöskään sisälly "Olavinlinna, Kyrön- ja Haapasalmen" valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY).

Savonlinnan ydinkeskustan länsiosien kulttuurihistoriallisista kohteista on tehty selvitys vuonna 2005 alueen yleiskaavaa varten (maakuntamuseotutkija Susanna Tyrväinen). Nälkälinnanmäen asemakaavaselostuksessa selvityksiä ei ole mainittu, koska ne eivät sisällä sellaista olennaista tietoa, mitä selostustekstissä ei olisi mainittu.

Savonlinnan ydinkeskustan ja keskustaajaman itäosan kulttuurihistoriallisista kohteista on tehty selvitys 2013 (Satu Tiainen). Selvitys laadittiin strategisen yleiskaavan laatimisen yhteydessä. Selvityksessä on 107 kohdetta eri aikakausilta, myös modernilta ajalta. Entinen kirjastorakennus on mainittu kulttuurihistorialliselta arvoltaan epävarmojen kohteiden joukossa.

Kirjastorakennuksen säilyvyyden kannalta tarvittavat välittömät kunnossapitotoimenpiteet maksavat vähintään noin 100 000 euroa. Vaikka rakennus on kuntotarkastuksen ja kiinteistökatselmuksen perusteella rakennusteknisesti ikäänsä nähden kohtuullisessa kunnossa, ei rakennusta ole rakentamisvuoden 1964 jälkeen peruskorjattu. Peruskorjauksen kustannukset nykyiseen käyttötarkoitukseen ja laajuuteen ovat arviolta noin 3,0–3,5 miljoonaa euroa. Vuosittaiset käyttökustannukset ovat noin 22 000 euroa vuodessa rakennuksen tyhjänä ollessakin.

Nälkälinnanmäki-Seura ry on antanut kaupunginhallituksen valituksen johdosta selityksen.

Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15 asiakumppaneineen on antanut kaupunginhallituksen valituksen johdosta selityksen.

Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on kaupunginhallituksen johdosta antamassaan selityksessä esittänyt valituksen hylkäämistä ja lausunut sen lisäksi muun ohella seuraavaa:

Selvitystyö ei ole ollut riittävää. Rakennus vaikuttaa merkityksellisesti kaupunkikuvaan ja rakennusta ei ole arvotettu oikein. Savonlinnan maakuntamuseo on todennut rakennushistoriaselvityksen tarpeen ja Museovirasto on kaivannut selvityskokonaisuutta, jossa rakennusta ja sen ympäristöä arvioitaisiin suhteessa kaupungin kokonaiskuvaan ja 1950-luvun jälkeiseen rakennuskantaan.

Rakennuksen edustaman rakennus- ja ympäristötyypin (kirjastorakennukset) tai rakennuksen edustaman aikakauden (toisen maailmansodan jälkeinen aika) inventointi toisi riittävän taustan kirjastorakennuksen ja sen puiston ympäristön arvoista. Rakennuksen rakennustaiteellisia ja rakennusteknisiä arvoja tulee myös selvittää. Kaavasta puuttuu myös vaikutusten arviointi kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Savonlinnan kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Savonlinnan kaupunginhallituksen valituksesta Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen selvitysten puutteellisuutta koskevilla valitusperusteilla. Hallinto-oikeuden päätös esteellisyyden osalta jää voimaan.

2. Korkein hallinto-oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi välittömästi tutkittavakseen hallinto-oikeuden ratkaisemaa esteellisyyttä lukuun ottamatta Nälkälinnanmäki-Seura ry:n, Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15:n ja sen asiakumppaneiden Itä-Suomen hallinto-oikeudelle tekemät valitukset.

Edellä mainitut hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset hylätään. Savonlinnan kaupunginvaltuuston kaavan hyväksymistä koskeva päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

1. Ratkaisun lähtökohdat

Hallinto-oikeus on Nälkälinnanmäki-Seura ry:n ja Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15:n sekä sen asiakumppaneiden valituksissa esitetyillä selvitysten puutteellisuutta koskevilla valitusperusteilla kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen.

Asiassa on kaupunginhallituksen valituksesta ensin ratkaistava, ovatko hyväksytyn asemakaavan muutoksen K-1-korttelissa sijaitsevaa entistä kaupunginkirjastoa koskevat selvitykset sellaisia, että niiden perusteella voidaan arvioida kirjaston nykyisen tontin sisältävän asemakaavamuutoksen laillisuutta suhteessa rakennetun ympäristön vaalimista koskevaan kaavan sisältövaatimukseen.

Mikäli asemakaavan lainmukaisuuden arviointiin ei ole tästä johtuvaa estettä, asiassa on sen jälkeen otettava kantaa muihin Nälkälinnanmäki-Seura ry:n, ELY-keskuksen ja Asunto Oy Savonlinnan Linnankatu 15:n ja sen asiakumppaneiden hallinto-oikeudelle tekemiin valituksiin ratkaisematta vielä olevilta osin.

2. Selvitysten riittävyys

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n (8.4.2005/202) mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennusasetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä tarkoitettuja kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon aikaisemmin tehdyt selvitykset sekä muut selvitysten tarpeellisuuteen vaikuttavat seikat. Saman momentin 5 kohdan mukaan selvitysten on annettava riittävät tiedot, jotta voidaan arvioida suunnitelman toteuttamisen merkittävät välittömät ja välilliset vaikutukset kaupunkikuvaan, maisemaan, kulttuuriperintöön ja rakennettuun ympäristöön.

Kaavaselostuksen mukaan asemakaavamuutoksen lähtökohtana on kaupungin päätös kirjastotoiminnan siirtämisestä muualle, minkä vuoksi Nälkälinnamäellä sijaitseva kirjastorakennus on jäänyt pääosin tyhjilleen. Nälkälinnanmäki sijaitsee keskeisellä paikalla 1. kaupunginosassa lähellä palveluita ja kesämatkailun ydintä, mikä tukee ajatusta alueen kehittämisestä majoitus- ja matkailurakennusten alueena voimassa olevan yleiskaavan mukaisesti. Kaavamuutostyön aikana on selvitetty rakennuksen säilyttämismahdollisuuksia eri käyttötarkoituksiin sekä tontin uutta käyttötarkoitusta.

Voimassa olevassa asemakaavassa kaavamuutosalue on kokonaisuudessaan opetus- ja virkistystoimintaa palvelevien rakennusten korttelialuetta (YOV). Kortteli muodostaa yhden tontin, jonka koko on 8732 m². Suurin sallittu kerroskorkeus II. Yhteensä 3500 m²:n suuruisesta rakennusoikeudesta on käytetty puolet. Kaavamuutoksella alueen käyttötarkoitus muuttuu osittain majoitus- ja matkailurakentamiseen (K-1) ja rakennusoikeus laskee 3300 m²:iin. Kerroskorkeus K-1-korttelissa on III. Kaavamääräyksen mukaan rakentamisen tulee soveltua Olavinlinnan valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristön- ja maiseman alueisiin. Arkkitehtuurin tulee olla korkeatasoista. Entistä kirjastorakennusta ei asemakaavamuutoksessa esitetä suojeltavaksi, mutta K-1-korttelin rakennusala on rajattu siten, että rakennus on myös mahdollista säilyttää. Nälkälinnamäen kaupunkikeskustan suuntaan avautuvat pohjois- ja länsirinteet on osoitettu puistoksi (VP).

Nälkälinnanmäen tontti sivuaa valtakunnallisesti arvokasta Olavinlinnan maisema-aluetta ja valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä Olavinlinna, Kyrön- ja Haapasalmen kulttuurimaisema. Kaavaselostuksessa on selvitetty alueen maisema- ja kaupunkikuvaa ja kulttuuriympäristöä. Nälkälinnamäen alueen ja kirjaston näkymistä on selvitetty sekä kaupunkirakenteessa että Pihlajaveden suunnasta. Selvitys alueen historiasta sisältyy kaavaselostukseen. Samoin on selvitetty entisen kirjaston sijoittumista ympäristön nykyiseen rakennuskantaan sanallisesti ja valokuvin. Kaavaselostukseen sisältyvään karttaan on paikannettu ympäröivä rakennuskanta rakennusvuosineen.

Kaavaselostukseen sisältyy selvitys Nälkälinnanmäellä sijaitsevan entisen kirjastorakennuksen arkkitehtuurista, sen erityispiirteistä ja säilyneisyydestä. Savonlinnan kulttuurihistoriallisia kohteita kokonaisuudessaan on selvitetty, ja kyseinen kirjastorakennus sisältyy vuonna 2013 julkaistuun rakennusinventointiin Raportti Savonlinnan ydinkeskustan ja keskustaajaman itäosan kulttuurihistoriallisista kohteista, Satu Tiainen 8.8.2013. Rakennuksen kulttuurihistoriallista arvoa on lisäksi selvitetty Museovirastolta ja ELY-keskukselta pyydetyillä asiantuntijalausunnoilla. Entisestä kirjastorakennuksesta on tehty myös rakennusperinnön suojelusta annetun lain mukainen suojeluesitys ELY-keskukselle ja esityksen käsittelyn yhteydessä rakennukseen liittyviä suojelullisia arvoja on selvitetty kattavasti.

Kun otetaan huomioon kirjastorakennuksesta ja Nälkämäen alueesta tehdyt selvitykset kokonaisuudessaan, kaavaa valmisteltaessa on riittävästi selvitetty kirjastorakennuksen rakennushistoriallista ja rakennustaiteellista arvoa ja Nälkälinnanmäen alueen kaupunkikuvallista merkitystä. Selvitykset ovat riittävät sen arvioimiseksi, täyttääkö asemakaavan muutos rakennetun ympäristön vaalimista koskevan kaavan sisältövaatimuksen. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös on kumottava.

3. Hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten käsitteleminen jäljellä olevilta osin

Hallinto-oikeuden päätöksen tultua edellä kumotuksi hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset vielä ratkaisematta olevilta osin on niiden sisältö, asiakokonaisuus ja asian vaihe huomioon ottaen syytä viivytyksen välttämiseksi ottaa korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi ratkaistavaksi.

4. Muut hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten perusteet kuin esteellisyys

Vuorovaikutus

Kaavoitusmenettely on järjestettävä siten, että kaavaan osallisilla on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavan vaikutuksia ja lausua mielipiteensä asiasta maankäyttö- ja rakennuslain 8 luvussa ja maankäyttö- ja rakennusasetuksen 6 luvussa säädetyllä tavalla.

Kaavan laatimiseen liittyy usein erilaisten näkemysten yhteensovittamista. Vuorovaikutusmenettelyssä osallisten esittämät näkemykset ja asiantuntijaviranomaisten antamat lausunnot muodostavat osan asian valmisteluaineistosta. Osallistumista ja vuorovaikutusta koskevalla sääntelyllä ei kuitenkaan rajoiteta kunnan toimivaltaa päättää kaavan sisällöstä maankäyttö- ja rakennuslain ja muiden lakien asettamissa rajoissa, eikä vuorovaikutusmenettelyllä sidota kaavan sisältöä kuulemisen yhteydessä esitettyihin mielipiteisiin.

Kaavamuutoksesta on laadittu osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Kaavaluonnos on ollut nähtävillä ja siitä on pyydetty lausuntoja 21.11.–21.12.2012. Kaavaluonnosta on tarkistettu lausuntojen ja mielipiteiden pohjalta ja kaavaehdotus on ollut nähtävillä 22.2.–25.3.2013. Ehdotuksesta annettuihin lausuntoihin ja muistutuksiin on annettu vastineet. Kaavan valmistelulta edellytetty vuorovaikutus on siten toteutettu maankäyttö- ja rakennuslain ja -asetuksen mukaisesti. Asemakaava ei tältä osin ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Entisen kirjastorakennuksen ja siihen liittyvän puiston suojelua koskevat valitusperusteet

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 1 momentin mukaan asemakaavaa laadittaessa on maakuntakaava ja oikeusvaikutteinen yleiskaava otettava huomioon siten kuin siitä mainitun pykälän edellä samassa laissa säädetään. Maankäyttö- ja rakennuslain 42 §:n 1 momentin mukaan yleiskaava on ohjeena laadittaessa ja muutettaessa asemakaavaa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita. Saman pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Alueella on voimassa kaupunginvaltuuston 22.2.2010 hyväksymä ja korkeimman hallinto-oikeuden 15.5.2012 antamalla päätöksellä lainvoimaiseksi tullut yleiskaava, jossa alue on osoitettu majoitus- ja matkailurakennusten alueeksi (K-1). Yleiskaavaan ei sisälly kirjastorakennuksen suojelua koskevia määräyksiä.

Nälkälinnanmäellä sijaitseva Savonlinnan entinen kirjasto on rakennettu vuonna 1964. Kaisa Harjanteen ja Maija Suurlan suunnitteleman modernistisen rakennuksen arkkitehtuurin erityispiirteisiin kuuluvat muun muassa tasovaihtelut, kattoikkunat ja kirjastosalin viuhkamaiset maisemaikkunat, jotka avautuvat Pihlajaveden suuntaan. Alkuperäiset julkisivut ovat säilyneet. Museoviraston rakennussuojeluasiassa ELY-keskukselle 14.3.2013 antaman lausunnon mukaan kirjastotalolla on paikallista merkitystä rakennushistorian ja rakennustaiteen kannalta. Merkitys perustuu ensi sijassa rakennuksen edustavuuteen, joka kohteella on aikakautensa arkkitehtuuria ilmentävänä kulttuuri- ja sivistysalan julkisena rakennuksena paikkakunnallaan.

Museoviraston edellä mainitun lausunnon mukaan Nälkälinnanmäellä on kaupunkikuvallisia ja kulttuurihistoriallisia erityispiirteitä. Puistolla ja paikalla on Olavinlinnan sotilaalliseen käyttöön ja virkistyskäyttöön liittyvää historiaa, mutta nykytilassaan tontti on julkisen rakennuksen viherympäristöä.

Kaavaselostuksen mukaan Nälkälinnanmäen ympäristö on rakennuskannaltaan melko nuorta. Sen eteläpuolella sijaitsevan Linnankadun puutalot on purettu ja korvattu uudisrakentamisella 1960- ja 1980-luvuilla. Nälkälinnanmäen ympäristö ei näyttäydy kaupunkikuvassa erityisen yhtenäisenä.

Kaavamuutoksessa tontin nykyiset viheralueet on pääosin osoitettu puistoksi (VP), joten Nälkälinnanmäen pohjoisosan Tottinkadun ja Koulukadun puoleiset luonnontilaiset kalliot ja viheralue säilyvät rakentamisen ulkopuolella puistomaisina. Kaavaan on merkitty alueen säilytettävät ja istutettavat puut. Kaavaselostuksen mukaan rakentaminen ei vaikuta Linnankadun katunäkymään eikä muuta merkittävästi näkymiä kaukomaisemassa Pihlajavedelle tai Olavinlinnan kulttuuriympäristö- ja maisema-alueen suuntaan.

Kun otetaan huomioon kirjastorakennuksen rakennushistoriallisesta ja rakennustaiteellisesta arvosta esitetty selvitys, kirjastorakennuksen purkamisen mahdollistava asemakaavan muutos ei ole rakennetun ympäristön vaalimista koskevan asemakaavan sisältövaatimuksen vastainen eikä Nälkälinnanmäelle esitetty maankäyttö hävitä alueen kulttuurihistoriallista tai kaupunkikuvallista merkitystä.

Muut hallinto-oikeudelle tehtyjen valitusten perusteet

Kaavaselostuksen mukaan rakentaminen tulee näkymään erityisesti Koulukadun ja Tottinkadun (ns. Olavintori) suuntaan. Naapurikiinteistöjen oleskelupihat, parvekkeet ja ikkunajulkisivut avautuvat pääosin etelään poispäin Nälkälinnanmäestä. Korttelin K-1 rakennusala on rajattu tontin keskiosaan. Kaupunkikuvan kannalta keskeiset istutetut alueet ja läpikulkureitit tontin pohjoisosassa muutetaan puistoksi, jolloin tontin vakiintunut käyttö läpikulkureittinä ei heikkene, ja alueen luonne säilyy edelleen puistomaisena. Kaavamuutoksessa on osoitettu pysäköimispaikka (p) K-1-korttelin eteläosaan. Pysäköimisalueen ja naapurikiinteistöjen väliin on kaavassa osoitettu istutettavaa aluetta säilytettävine tai istutettavine puuriveineen. Pysäköimispaikan tai ajoväylien ei voida katsoa aiheuttavan kohtuutonta haittaa naapurikiinteistöille, eikä asemakaavanmuutoksen kokonaisuutena arvioiden voida katsoa aiheuttavan maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitettua elinympäristön laadun merkityksellistä heikkenemistä. Sellaisena ei voida pitää Linnankadun varrella sijaitsevien asuntojen väitettyä arvon alenemista.

Koska asemakaava näin ollen täyttää sille maankäyttö- ja rakennuslaissa asetetut sisältövaatimukset, hallinto-oikeudelle tehdyt valitukset on kaikilta osiltaan hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Taina Pyysaari. Asian esittelijä Marko Nurmikolu.