Muu päätös 2318/2017

Asia Ympäristölupaa koskevat valitukset

Valittajat 1. A ja hänen asiakumppaninsa

2. Ruhan metsästysseura ry ja sen asiakumppanit

Päätös, jota valitukset koskevat

Vaasan hallinto-oikeus 21.10.2015 nro 15/0279/2

Asian taustaa ja aikaisempi käsittely

Lapuan ympäristölautakunta on 29.3.2012 antamallaan päätöksellä (26.3.2012 § 26) myöntänyt Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:lle ympäristönsuojelulain (86/2000) 28 §:n mukaisen toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan ulkona sijaitsevan ampumaradan rakentamiseen Lapuan kaupungin Ruhan kylään tiloille Tuoresmäki RN:o 3:84, Kivimäki RN:o 3:85, Metsämuilu RN:o 3:109 ja määräalalle tilasta Joutti³luoma RN:o 6:98.

Vaasan hallinto-oikeus on 31.12.2013 antamallaan päätöksellä numero 13/0390/1, siltä osin kuin nyt on kysymys, kumonnut perusteluista ilmenevistä syistä Lapuan ympäristölautakunnan 29.3.2012 antaman päätöksen ja palauttanut asian ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.

Lapuan ympäristölautakunta on 15.4.2014 antamallaan päätöksellä (9.4.2014 § 91) myöntänyt yhdistykselle ympäristöluvan ampumaradan rakentamiseen edellä mainituille kiinteistöille. Toiminnan tulee olla lupahakemuksen mukaista ja toiminnassa tulee noudattaa lupamääräyksiä. Päätökseen sisältyy 18 lupamääräystä, jotka kuuluvat seuraavasti:

1. Ampumarata-alueilla ampuminen on sallittu arkisin maanantaista perjantaihin klo 9.00–21.00 välisenä aikana sekä viikonloppuisin klo 12.00–18.00.

Ampumarata-alueella 1 saa käyttää korkeintaan .50 kaliberin kivääriä tai vastaavaa asetta. Ampumarata-alueella 2 ei saa käyttää kivääriä .338 tai .50 kaliberista kivääriä tai vastaavia aseita.

Taulukko

Arki- ja juhlapyhinä ratojen käyttö on kielletty.

2. Ampumaratojen käyttöajoista ja käyttöehdoista on tiedotettava rata-alueelle sijoitetuin tauluin ratakohtaisesti. Taulujen tulee olla helposti havaittavissa ja helposti ymmärrettäviä.

3. Trap-radalla eli 250 metrin haulikkoradalla saa käyttää 2,0–2,5 mm:n hauleja ja skeet-radoilla eli 200 metrin radoilla ainoastaan 2,0 mm:n hauleja.

Haulikkoradalla tulee jättää vähintään 50 metrin levyinen suojapuusto naapuritilaa vasten haulikkoradan pohjoispuolella sijaitsevalle rajalle.

Haulikkoradan suojaus tulee tehdä lupahakemuksen mukaisesti. Haulikkoradan laskeuma-alueelle asennettavan suodatinkankaan/muovin tulee olla vesitiivis ja asennuksen yhteydessä tulee varmistua suojattavan alueen vesitiiveydestä siten, että haulikkoradalta muodostuvat pintavedet eivät pääse imeytymään maaperään, vaan kaikki alueelta muodostuvat pintavedet johdetaan salaojituksen ja tarkastuskaivojen kautta avo-ojaan.

Toiminnanharjoittajan tulee esittää suojausrakenne ennen peittämistä Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

4. Pistooli- ja kivääriratojen suojaus tulee toteuttaa lupahakemuksen mukaisesti. Rakentamiseen tulee käyttää ainoastaan puhtaita maa-aineksia. Ampumaradan rakenteiden tulee olla valmiina ennen kysymyksessä olevan yksittäisen radan käyttöönottoa. Toiminnanharjoittajan tulee pyytää käyttöönottotarkastusta kuukautta ennen radan käyttöönottamista Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselta.

Ampumaradat voidaan ottaa käyttöön ratakohtaisesti, kun ratarakenteet on rakennettu ympäristölupahakemuksen ja -lupamääräysten mukaisesti. Koko ampumarata-aluetta ei tarvitse rakentaa kerralla valmiiksi yksittäisen radan käyttöönottamiseksi. Ampumarata-alueilla tulee kuitenkin olla valmiina tarvittavat salaojitukset ja tarkastuskaivot alueen pintavesien johtamiseksi.

5. Rata-alueella 1 on sallittu ampuminen kilpailupäivinä sunnuntaisin klo 12.00–18.00 välisenä aikana. Kilpailupäiviä voi vuoden aikana olla sunnuntaisin korkeintaan 3 kertaa.

Rata-alueilla tapahtuvista kilpailupäivistä on Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:n laadittava puolivuosittain kilpailukalenteri, joka on toimitettava etukäteen Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kunkin vuoden huhti- ja lokakuun loppuun mennessä ennen kilpailutoiminnan aloittamista.

6. Ampumaradalle on nimettävä ympäristönsuojeluvastaava, joka vastaa toiminnan järjestämisestä ja huolehtii ympäristöluvan ehtojen täyttämisestä. Ympäristönsuojeluvastaavan nimi ja yhteystiedot on ilmoitettava Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle kuukauden kuluessa ympäristöluvan lainvoimaiseksi tulemisen jälkeen. Ympäristönsuojeluvastaavan nimi ja yhteystiedot tulee olla näkyvillä kaikilla rata-alueilla. Ympäristönsuojeluvastaavan lisäksi on mahdollista myös nimetä ratakohtaiset vastuuhenkilöt.

7. Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on velvollinen tiedottamaan ympäristöluvan ehdoista alueen pääasiallisille toimijoille. Lisäksi Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:n tulee huomioida, että Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on vastuussa siitä, että toiminta alueella on ympäristöluvan mukaista. Lapuan ympäristölautakunta voi tarvittaessa antaa lisämääräyksiä ympäristöluvan ehtojen täyttämiseksi.

8. Ampumarata-alue on merkittävä maastoon. Ampumaradan pitäjän on huolehdittava siitä, että ulkopuoliset alueella olevat henkilöt ovat tietoisia siitä, millä radalla ammunta on käynnissä. Samoin on huolehdittava siitä, että ampumaradalle johtava tie voidaan sulkea lukittavalla portilla toiminta-aikojen ulkopuolisen käytön vähentämiseksi.

Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen voi määrätä tarvittaessa toiminnanharjoittajan aitaamaan alueen, mikäli toiminta-aikojen noudattaminen ei toimi annetuilla lupamääräyksillä.

9. Kivääriratojen ampumatasojen suojaus tulee toteuttaa lupahakemuksen mukaisesti. Maahan laskeutunut lyijypöly ja hylsyt on kerättävä vähintään kaksi kertaa vuodessa ja toimitettava määräajoin, vähintään kerran vuodessa, hyväksyttyyn jätteiden vastaanotto- tai käsittelypaikkaan.

10. Jätehuollossa on noudatettava jätehuoltomääräyksiä. Hyödyntämiskelpoiset jätteet, kuten pahvi ja hylsyt, on lajiteltava ja toimitettava hyödynnettäväksi. Eri radoilla ja pysäköintipaikoilla on oltava riittävä määrä jäteastioita. Hylsyjen keräämistä varten tulee jokaisen ampumapaikan yhteyteen järjestää hylsyjen keruuastia. Ratojen käyttö ei saa aiheuttaa roskaantumista tai epäsiisteyttä. Alueella ei saa polttaa jätteitä.

11. Vaarallisia jätteitä ei saa sekoittaa keskenään tai muihin jätteisiin. Vaaralliset jätteet on varastoitava lukitussa tilassa tiiviillä alustalla sekä laatua ja vaarallisuutta osoittavilla merkinnöillä varustetuissa tiiviisti suljetuissa astioissa tai säiliöissä. Vaaralliset jätteet on toimitettava käsiteltäväksi laitokseen, jolla on lupa vastaanottaa ja käsitellä kyseistä jaetta. Siirtoa varten on laadittava siirtoasiakirja, joka annetaan jätteen kuljettajalle luovutettavaksi edelleen vaarallisen jätteen vastaanottajalle. Siirtoasiakirja tai sen jäljennös on säilytettävä viiden vuoden ajan. Vaaralliset jätteet tulee toimittaa luvalliseen vastaanottopaikkaan vähintään kerran vuodessa.

12. Alueelta syntyvä käymäläjäte ja mahdollisen umpisäiliön jätevesi tulee toimittaa asianmukaiseen käsittelyyn. Käymäläjätteen ja umpisäiliön jäteveden saa antaa kuljetettavaksi toiminnanharjoittajalle, jolla on lupa kuljettaa asianomaista jätettä. Käymäläjätettä ei saa kompostoida alueella.

13. Ampumaradan toiminnasta aiheutuva melutaso ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla (L_AImax) määritettynä asumiseen käytettävillä alueilla 65 dB ja loma-asutukseen käytettävillä alueilla 60 dB.

Luvan saajan tulee selvittää mittauksilla ampumatoiminnasta aiheutuva enimmäistaso häiriintyvissä kohteissa 6 kuukauden kuluessa rata-alueen käyttöönotosta kummankin rata-alueen osalta. Mittaukset on tehtävä lähimmissä melulle alttiissa kohteissa eli lähimpien loma- ja asuinrakennusten pihapiirissä. Mittauksen tekijällä on oltava riittävä asiantuntemus ja mittaukset on tehtävä todellisissa ammuntatilanteissa noudattaen ympäristöministeriön antamia ohjeita ampumaratamelun mittaamisesta (YM, ympäristöopas nro 61, 1999). Mittaussuunnitelma tulee esittää vähintään 30 vuorokautta ennen mittausten suorittamista Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Mittaustulokset ja suunnitelma mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä edellä asetetun melutason saavuttamiseksi tulee toimittaa Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 3 kuukauden kuluessa mittausten suorittamisesta.

14. Toiminnasta tulee teettää melumittaukset 3 vuoden välein. Mittaus³tulosten perusteella Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen voi tarvittaessa antaa määräyksiä meluntorjuntatoimenpiteiden parantamisesta.

15. Toiminta-aikana alueen ulkopuolelta tulevat pintavedet tulee johtaa siten, että ne eivät pääse ampumarata-alueelle. Ulkopuoliset pintavedet tulee johtaa haulikkoalueen lävitse umpiputkella. Ampumarata-alueilta muodostuvat pintavedet tulee johtaa tarkastuskaivojen kautta. Alueelta lähtevää pintavettä tulee tarkkailla kerran vuodessa toukokuussa otettavin näyttein. Lähtevässä pintavedessä olevan lyijyn raja-arvo on 7,2 µg/l.

Toiminnanharjoittajan tulee ottaa ensimmäiset taustanäytteet alueelta ennen rakentamiseen ryhtymistä alueen taustatason selvittämiseksi etukäteen. Vuosittain otettavat seurantanäytetulokset tulee toimittaa Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Taustanäytetulokset tulee toimittaa ympäristönsuojeluviranomaiselle välittömästi niiden valmistuttua.

Mikäli tarkkailussa havaitaan raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia, tulee toiminnanharjoittajan esittää riskinarvio päästön merkittävyydestä ja vaikutuksista sekä riskinarvion mukainen suunnitelma toimenpiteistä kuuden kuukauden kuluessa tuloksien saamisesta. Tarvittaessa Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa raja-arvot ylittävien tarkkailutulosten perusteella lisämääräyksiä vesien käsittelystä ja johtamisesta.

16. Ampumaradan käytöstä on pidettävä kirjaa, josta käy ilmi käytetty ampumarata, sen käyttäjä, ammunnan ajankohta ja kesto, ammuntapäivien lukumäärä, toimintapaikalla järjestettyjen kilpailuiden ja muiden tapahtumien lukumäärä, laukausten lukumäärä, käytetyn aseen tyyppi, toiminnassa syntyneiden jätteiden määrä ja toimituspaikka, ulkopuolisten tekemät häiriöilmoitukset ja radalla suoritetut kunnostustoimenpiteet.

Toiminnanharjoittajan tulee arvioida maaperään kohdistuvia päästöjä vuotuisten laukausmäärien perusteella ja liittää arvio vuosiraportointiin.

Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa yhteenveto edellisen vuoden toiminnasta vuosittain toukokuun loppuun mennessä Lapuan kaupungin ympäristölautakunnalle. Yhteenvedosta tulee käydä ilmi tiedot jätteiden määrästä ja niiden toimituspaikasta, laukausmäärät kullakin radalla, ympäristöön kohdistuva laskennallinen lyijykuormitus ja radalla suoritetut kunnostustoimenpiteet.

17. Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava toiminnan merkittävistä muutoksista tai toiminnan keskeyttämisestä Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle ja tarvittaessa toiminnalle tulee hakea uusi lupa, lupamääräyksiä voidaan muuttaa tai lupa voidaan perua.

Toiminnan loputtua toiminnanharjoittajan tulee puhdistaa alue jätteistä ja rakenteista. Samalla on selvitettävä maaperän pilaantuneisuutta ja tarvittaessa puhdistettava alue ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Toiminnanharjoittajan on vähintään 3 kuukautta ennen toiminnan lopettamista esitettävä yksityiskohtainen suunnitelma toiminnan lopettamiseen liittyvistä ympäristönsuojelua koskevista toimista ja lopettamisen jälkeisistä ympäristön tilan tarkkailusta ympäristönsuojeluviranomaisen hyväksyttäväksi.

18. Luvan saajan on oltava riittävästi selvillä toimialansa ympäristöhaittojen ehkäisyn kannalta parhaan käytettävissä olevan tekniikan kehittymisestä ja varauduttava toiminnan oloihin soveltuvan tekniikan käyttöönottoon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muun ohella A:n ja hänen asiakumppaneidensa, B:n ja hänen asiakumppaneidensa, Ruhan metsästysseura ry:n, Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry:n ja Lapuan ympäristöyhdistys ry:n sekä Ruhan kyläyhdistys ry:n valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 2 §:n 1 momentin mukaan ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin jäljempänä säädetään. Lisäksi ympäristönsuojelulakia sovelletaan toimintaan, jossa syntyy jätettä, sekä jätteen käsittelyyn.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa; b) haittaa luonnolle ja sen toiminnoille; c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista; d) ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; e) ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; f) vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan mainitussa laissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavalla toiminnalla laitoksen perustamista tai käyttämistä sekä siihen teknisesti ja toiminnallisesti kiinteästi liittyvää toimintaa taikka alueen käyttämistä tai toiminnan järjestämistä siten, että siitä saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaan³tumisen vaaraa aiheuttavassa toiminnassa on periaatteena, että

1) haitalliset ympäristövaikutukset ehkäistään ennakolta tai, milloin haitallisten vaikutusten syntymistä ei voida kokonaan ehkäistä, rajoitetaan ne mahdollisimman vähäisiksi (ennaltaehkäisyn ja haittojen minimoinnin periaate);

- - -

3) käytetään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaate);

4) noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhdistelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja (ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate).

Ympäristönsuojelulain 4 §:n 2 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavan toiminnan harjoittaja vastaa vaikutuksien ennaltaehkäisystä ja ympäristöhaittojen poistamisesta tai rajoittamisesta mahdollisimman vähäisiksi (aiheuttamisperiaate).

Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista (selvilläolovelvollisuus).

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä.

Ympäristönsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan toiminnan sijoituspaikan soveltuvuutta arvioitaessa on otettava huomioon: 1) toiminnan luonne ja pilaantumisen todennäköisyys sekä onnettomuusriski; 2) alueen ja sen ympäristön nykyinen ja tuleva, oikeusvaikutteisessa kaavassa osoitettu käyttötarkoitus ja aluetta koskevat kaavamääräykset; 3) muut mahdolliset sijoituspaikat alueella.

Ympäristönsuojelulain 7 §:n mukaan maahan ei saa jättää tai päästää jätettä tai muuta ainetta taikka organismeja tai mikro-organismeja siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu niihin verrattava yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän pilaamiskielto).

Ympäristönsuojelulain 28 §:n 1 momentin mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan on oltava lupa (ympäristölupa). Asetuksella säädetään tarkemmin luvanvaraisista toiminnoista.

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan aluehallintovirasto ratkaisee ympäristölupahakemuksen, jos toiminnalla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia tai asian ratkaiseminen aluehallintovirastossa muuten on perusteltua toiminnan laatu tai luonne huomioon ottaen ja saman momentin 2 kohdan mukaan, jos muun kuin 1 kohdassa tarkoitetun toiminnan ympäristövaikutukset saattavat kohdistua huomattavassa määrin sijaintikuntaa laajemmalle alueelle.

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 4 momentin mukaan edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista toiminnoista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa: 1) terveyshaittaa; 2) merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa; 3) edellä 7–9 §:ssä kiellettyä seurausta; 4) erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella; 5) eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan toimintaa ei saa sijoittaa asemakaavan vastaisesti. Sijoittamisessa on lisäksi noudatettava, mitä 6 §:ssä säädetään.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset: 1) päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista; 2) jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä; 3) toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa; 4) toiminnan lopettamisen jälkeisistä toimista, kuten alueen kunnostamisesta ja päästöjen ehkäisemisestä; 5) muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset toiminnan käyttötarkkailusta sekä päästöjen, toiminnan vaikutusten ja toiminnan lopettamisen jälkeisen ympäristön tilan tarkkailusta.

Ympäristönsuojelulain 46 §:n 4 momentissa todetaan, että seuranta- ja tarkkailumääräyksiä sekä hyväksyttyä seuranta- ja tarkkailusuunnitelmaa voidaan tarvittaessa muuttaa luvan voimassaolosta huolimatta.

Ympäristönsuojeluasetuksen (169/2000) 5 §:ssä on lueteltu aluehallintovirastossa käsiteltävät lupa-asiat.

Ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen ratkaisee ympäristönsuojelulain 28 §:n 2 momentin 2–4 kohdassa sekä seuraavien 1 §:ssä säädettyjen toimintojen ympäristölupa-asiat, jollei ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentista tai edellä 5 §:stä muuta johdu:

(= = =)

14) muu toiminta:

a) ulkona sijaitseva ampumarata;

(= = =)

Luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan, jos luonnonvaraisen kasvilajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji rauhoittaa asetuksella koko maassa tai jossakin osassa maata.

Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin rauhoitetun kasvin siemeniä.

Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty.

Luonnonsuojeluasetuksen 20 §:n mukaan luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaisesti koko maassa rauhoitetut kasvilajit on lueteltu asetuksen liitteessä 3(a), Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntien eteläpuolella rauhoitetut putkilokasvit on lueteltu liitteessä 3(b) ja Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa rauhoitetut putkilokasvit on lueteltu liitteessä 3(c).

Luonnonsuojeluasetuksen 23 §:n mukaan luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momenttia sovelletaan Suomessa luonnonvaraisena esiintyviin luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittuihin eläinlajeihin, jotka on lueteltu tämän asetuksen liitteessä 5. Tällaisia lajeja ovat muiden ohella pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii) ja viitasammakko (Rana arvalis).

Valtioneuvoston päätös ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista (53/1997)

Mainitun valtioneuvoston päätöksen 1 §:n 1 momentin mukaan päätöstä sovelletaan ampumaratojen aiheuttamien meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi maankäytön ja rakentamisen suunnittelussa sekä rakentamisen lupamenettelyissä.

Mainitun valtioneuvoston päätöksen 2 §:n 1 momentin mukaan ampumaradan aiheuttamien meluhaittojen ehkäisemiseksi ja ympäristön viihtyisyyden turvaamiseksi on ohjeena, että melutaso ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla (L_AImax) määritettynä asumiseen käytettävillä alueilla melutasoa 65 dB, loma-asumiseen käytettävillä alueilla melutasoa 60 dB ja luonnonsuojelualueilla melutasoa 60 dB.

Mainitun valtioneuvoston päätöksen 3 §:n mukaan ohjearvoja sovellettaessa on otettava huomioon ampumaratatoiminnan luonne, kuten ampuma-ajat, laukausmäärät ja ampumalajit, sekä 2 §:ssä tarkoitetun alueen todellinen tai suunniteltu käyttö ja merkitys.

Asiassa saatu selvitys

Hakemuksesta ja sen käsittelystä yleisesti

Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on kysymyksessä olevalla ympäristölupahakemuksella hakenut lupaa ampumaradan sijoittamiseksi kiinteistöille Tuoresmäki RN:o 3:84, Kivimäki RN:o 3:85, Metsämuilu RN:o 3:109 ja määräalalle kiinteistöstä Jouttiluoma RN:o 6:98. Kysymyksessä on uusi toiminta.

Ympäristölupahakemus on pantu alunperin vireille 20.1.2012. Lapuan ympäristölautakunta on myöntänyt Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:lle ympäristöluvan 29.3.2012 annetulla päätöksellä. Vaasan hallinto-oikeus on 31.12.2013 antamallaan päätöksellä kumonnut ja palauttanut asian uudelleen käsiteltäväksi ympäristölautakunnalle. Hakemusta on tämän jälkeen täydennetty 10.2.2014. Mainitussa täydennyksessä on esitetty muun ohella, että lähimpään asuntoon on matkaa 2,0–2,1 kilometriä aikaisemmin ilmoitetun 1,7 kilometrin sijasta. Matkaa lähimpään vapaa-ajan asuntoon on noin 2,5 kilometriä. Asiakirjoissa olevasta Lapuan kaupunginhallituksen pöytäkirjasta 5.3.2012 § 37 käy ilmi, että vuoden 2010 lopun tilastojen mukaan 2,0–2,5 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta ampumaradasta asuu 14 henkilöä ja Kivimäentien alkupäässä valtatien läheisyydessä lisäksi 23 henkilöä, joiden etäisyys suunniteltuun ampumarataan olisi 2,6–2,7 kilometriä.

Hakemuksen ja siihen liitetyn selvityksen mukaan ampumarata-alueelle 1 eli noin 15 hehtaarin määräalalle tilasta Jouttiluoma RN:o 6:98 on tarkoitus rakentaa 1 000 metrin luodikkorata. Mainitulle radalle on tarkoitus rakentaa 150, 300, 600 ja 1 000 metrin ratapituudet. Laukaisumäärä rata-alueella 1 on hakemuksessa ilmoitetut laukausmäärät yhteenlaskettuna 56 000 laukausta vuodessa. Rata-alueesta 1 pohjoiseen sijoittuvalle rata-alueelle 2 eli noin 22 hehtaarin alueelle tiloista Tuoresmäki RN:o 3:84, Kivimäki RN:o 3:85 ja Metsämuilu RN:o 3:109 on tarkoitus rakentaa 100 metrin luodikkorata, 75/100 metrin hirvirata, 50 metrin villikarju- ja hirvirata, 50 metrin pienoiskivääri- ja vapaapistoolirata, 25 metrin pistoolirata ja kolme kappaletta haulikkoratoja (1 trap-ammuntaan ja 2 skeet-ammuntaan). Laukausmäärä rata-alueella 2 on hakemuksessa ilmoitettu laukausmäärät yhteenlaskettuna 94 200. Yhteenlaskettu laukausmäärä rata-alueilla on siten 150 200 laukausta vuodessa.

Ampumarata-alueet sijaitsevat likimäärin korkeuskäyrien +85–+95 välisellä alueella. Lähimmät asuinrakennukset ja vapaa-ajanasunnot sijaitsevat korkeustasolla noin +50 m noin 2,1 kilometrin etäisyydellä rata-alueilta.

Geologisen maaperäkartan mukaan ampumarata-alueen 1 pinta-alasta noin puolet sijaitsee hiekkamoreenimailla ja puolet rahkaturvemailla, jossa turvepaksuus on noin 0,2–1,1 metriä. Ampumarata-alue 2 on pääasiassa hiekkamoreenia. Alueen kaakkoisosassa on noin 8 hehtaarin alue rahkaturvetta. Turvekerroksen paksuus on noin 0,3–1,9 metriä. Turvealue sijaitsee tulevan haulikkoradan alueella.

Lähimmät luonnonsuojelualueet sijaitsevat Virpikallion alueella ja tilalla Perälä RN:o 16:67 noin 1,5–2 kilometrin etäisyydellä toiminta-alueesta.

Alueella ei ole vedenottamoita eikä yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta merkittäviä pohjavesiesiintymiä. Pintavedet laskevat toiminta-alueilta Telskonluomaan, jota pitkin ne laskevat edelleen noin 10 kilometriä, kunnes päätyvät Lapuanjokeen.

Alue sijaitsee kaavoittamattomalla alueella. Alueelle ei ole osoitettu aluevarauksia maakuntakaavassa eikä Lapuan kaupungin yleiskaavassa.

Ampumarata-alueella 1 sijaitsevan ampumaradan rataleveys on 30 metriä ja 6 metriä korkean päätyvallin leveys 50 metriä. Radalle rakennetaan sivuvallit poliisiviranomaisen edellyttämällä tavalla. Ampumarata-alueen eteläsivulle rakennetaan turva-aita ja kiinnitetään varoituskyltit. Ampumarakennuksessa on äänieristys seinissä, katossa ja ampumapaikan edessä on ääntä ohjaava seinäke. Ampumarata-alueella olevassa ampumarakennuksessa käytettävien lasiumpioiden ääneneristävyys on 44 dB. Hakemuksen mukaan radalla käytetään pääasiassa .338 ja .50 kaliiberin kivääreitä ja 7,62x39 kivääriä.

Ampumarata-alueella 2 muilla kuin haulikkoradoilla on 4 metriä korkea päätyvalli. Pistooliradan (25 m) luoteispuolelle rakennetaan kolme metriä korkea suojaseinä. Lisäksi hirviradalle (75/100 m) ja villikarju- ja hirviradalle (50 m) rakennetaan neljä metriä korkeat sivuvallit. Pienoiskivääri- ja vapaapistooliradan (50 m) ampumarakennusta ei äänieristetä eikä haulikkoradalla ole lainkaan erillistä ampumarakennusta. Muilla radoilla olevien ampumarakennusten katto ja seinät äänieristetään 50 mm:n kovavillalla.

Haulikkoradoilla käytetään korkeintaan 2,5 mm:n hauleja. Hakemukseen liitetyssä selvityksessä on todettu, että halkaisijaltaan 2,5 mm:n haulien lentomatka on noin 250 metriä. Haulikkoradoille jätetään noin kymmenen metrin suojapuusto naapuritilaa vasten. Kivääriampujista noin 30 prosentilla on käytössään äänenvaimennin. Varsinaisessa kilpailussa äänenvaimentimen käyttö on kielletty. Toiminnanharjoittajan ilmoituksen mukaan alueella järjestetään 18 kilpailua vuodessa.

Hakemuksen täydennykseen on liitetty lisäselvitys pintarakenteista. Sen mukaan haulikkoratojen maaperä suojataan haulien pääasiallisella laskeuma-alueella, joka on radasta ja ampumapisteestä riippuen 100–200 metrin välisellä maaston osalla. Pääasiallinen laskeuma-alue rakennetaan niin, että tasattu maapohja peitetään suodatinkankaalla tai muovilla, jonka päälle asennetaan salaojat hakemukseen liitetystä asemapiirustuksesta näkyvin ojavälein ja salaojien päälle ajetaan savikerros. Salaojitettu osa muodostuu kahdesta alueesta, minkä vuoksi kummankin osan salaojat johdetaan halkaisijaltaan 60–100 senttimetrin suuruiseen tarkastuskaivoon, joista vesi johdetaan alueiden välissä kulkevaan, olemassa olevaan metsäojituksen kokoomaojaan. Tarkastuskaivot varustetaan niin, että niiden läpi kulkevan veden laatua voidaan tarkkailla. Jos lyijyä esiintyy vedessä yli sallittujen arvojen, rakennetaan 80 x 200 senttimetrin suuruinen lyijynerotuskaivo, jossa vesi tarvittaessa neutraloidaan tarkoitukseen soveltuvalla kemikaalilla. Edellä mainittu maarakenne voi olla saven sijasta kivituhka. Läntisin haulikkorata ja sen laskeuma-alue ei sijaitse suoperäisellä maalla. Suoperäinen haulikkoratojen maa-alueen pH pidetään arvossa vähintään 6 ja enintään 7, jolloin lyijyn liukeneminen rakenteeseen ja edelleen maaperään on vähäisintä. Rakenteisiin jäävä lyijy poistetaan toiminnan loppuessa. Pintarakenteena oleva maa vaihdetaan, jos lyijyä liukenee alueen vesiin.

Rata-alueella 1 alueen pintavedet johdetaan reunoilla oleviin avo-ojiin ja väliammuntapaikkojen kohdalle tehdään poikittaisojia, joiden vedet ohjataan pohjoisreunalla tauluille vievän tien eteläpuolelle avattavaan radan pituiseen avo-ojaan. Eteläreunan avo-oja johdetaan pohjoisreunan avo-ojaan, johon tehdään tarkastuskaivo vesinäytteiden ottamista varten. Päätysuojavallin eteen tehdään salaojitus, josta vesi lasketaan metsäojaan. Metsäoja johtaa vedet myös haulikkorata-alueen poikki edelleen toiminta-alueilta koilliseen Telskonluomaan ja Lapuanjokeen.

Pistooli- ja kivääriratojen lyijyt jäävät taulujen taakse rakennettaviin hiekkamaavallissa oleviin lyijyn keräimiin, osittain luotiloukkuihin, osittain taulujen taakse asetettaviin hiekalla täytettäviin 200 litran tynnyreihin.

Kaikilla kivääriradoilla ampumatasojen eteen levitetään vuosittain viiden metrin matkalle kevyt peite, viirakangas tai vastaava, joiden päältä voidaan kerätä maahan laskeutunut luotien lyijypöly ja hylsyt tarvittaessa, vähintään kaksi kertaa vuodessa. Kivääriratojen taustavallien rakenteeseen kuuluu etuosaan päätyvallin eteen tehtävä salaojitus. Salaojat rakennetaan yhtenäisenä ratojen 2–4 osalta ja johdetaan tarkastuskaivon kautta avo-ojana haulikkoratojen välissä kulkevaan metsäojaan rata-alueen pohjoisreunalle. Kokoomaoja on noin kymmenen metriä kivääriratoja 2–4 alemmalla tasolla.

Ampumarata-aluetta käytetään kilpailu- ja harrastustoiminnassa. Pääasialliset käyttäjät ovat Lapuan Seudun Ampujat ry, Lapuan riistanhoitoyhdistys, Lapualla toimivat yhdeksän metsästysseuraa, Lapuan reserviupseerikerho ry, Lapuan Reserviläiset ry ja maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) sekä kasa-ampujat. Lisäksi rataa saattavat käyttää poliisi, yritykset ja muiden paikkakuntien harrastajat.

Liikenne ampumarata-alueelle hoidetaan Kivimäentietä pitkin. Toiminta-alueella on paikoitustilat autoja varten.

Meluselvitykset

Alkuperäiseen ympäristölupahakemukseen on liitetty 12.2.2012 päivätty Melumittaukset ja -mallinnus Lapuan Kivimäelle suunnitellulla ampumaradalla 16.12.2011. Raportissa on todettu, että Thermopolis Oy on suorittanut melumittauksia Lapuan Isoluoman ampumaradalla 16.12.2011. Melumittausten tarkoituksena oli kerätä materiaalia laboratorio-olosuhteissa tapahtuvaa melumallinnusta varten. Mittaukset suoritettiin tekemällä asekohtaisia toistettuja melumittauksia 50 metrin etäisyydeltä ampumapaikasta 45 asteen kulmasta etuvasemmalta ja -oikealta sekä takavasemmalta ja -oikealta. Tämän lisäksi lähimmässä mahdollisesti häiriintyvässä kohteessa tehtiin kontrollimittauksia. Melumallinnuksista on tehty erillinen raportti.

Mainitun raportin mukaan ammunnat suoritettiin kaikilla aseilla yhdestä pisteestä ampumarata-alueen vierestä kulkevalta tieltä. Isokaliiberisilla aseilla ammuttiin tämän lisäksi kauempaa metsäalueelta. Mallinnuksessa käytettiin tieltä saatuja tuloksia. Raportissa todetaan, että kontrollimittausten avulla on pyritty tarkastamaan, miten hyvin teoreettinen malli ja maastossa tehdyt mittaukset tukevat toisiaan. Haulikon ja isokaliiberisten aseiden kohdalla kontrolliarvio on suuntaa antava, sillä ampumaradat sijaitsevat ampumapaikkoja hieman etäämmällä asutuksesta.

Raportissa todetaan, että mallinnuksen mukaan asuntoalueilla raja-arvona käytettävän 65 dB(A) raja impulssimelulle ei ylity lähimpien asuntojen pihassa, kun alueella ammutaan haulikoilla, normaalikaliiberin kivääriaseilla tai 9-millisellä pistoolilla. Isokaliiberisilla aseilla ammuttaessa raja-arvot eivät todennäköisesti ylity, vaikka silloin ollaankin raja-arvojen tuntumassa. Mallinnukset on tehty ottamalla huomioon metsän vaimentava vaikutus, ilman ampumaradalla mahdollisesti tehtäviä meluntorjuntatoimia. Raportissa on todettu, että mikäli melutasot joskus kasvaisivat, tai olisivat nyt arvioituja suurempia, meluntorjuntatoimet olisivat melko yksinkertaisia toteuttaa. Melumallinnuksen luotettavuus on ± 3 dB.

Alkuperäiseen hakemukseen on liitetty Symo Oy:n laatimat 8.2.2012 päivätyt melumallinnuksen kuvat 1–4.

Lupahakemuksen täydennykseen on liitetty 4.2.2014 päivätty Lapuan Kivimäen ampumaratahankkeen meluselvitys, jonka on laatinut Thermopolis Oy.

Selvityksessä todetaan, että Kivimäen alueella on tehty 16.12.2011 ja 4.2.2014 yhteensä 60 melumittausta ampuma-aseista lähtevän meluemission määrittelemiseksi melulaskentoja varten ja 90 melumittausta maastossa ns. kalibrointimittauksina. Aikaisemman lupaprosessin yhteydessä 16.12.2011 mittauksia tehtiin noin kahden kilometrin etäisyydellä mahdollisesti lähimmässä häiriintyvässä kohteessa ampumarata-alueesta länsi-luoteeseen. Mittaushetkellä valtatie 19:n aiheuttama melutaso nousi selvästi taustamelun yläpuolelle ja maksimi vallitseva impulssimelutaso oli noin 60 dB(A). Ampumarata-alueella käytettävistä aseista ainoastaan isokaliiberiset (.338 ja .50) aseet kuuluivat kohteelle, mutta käytettävä melumittari ei selkeästi rekisteröinyt ampumisesta johtuvaa impulssimelua. Ainoastaan yksi .50 kaliiberin kiväärillä ammuttu kolmen laukauksen sarja tulkittiin kohtuullisen varmaksi mittaustulokseksi häiriytyvän kohteen läheisyydessä (66,1; 62,1; 61,1 dB).

Edelleen selvityksessä on todettu, että Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen jälkeen 4.2.2014 tehtyjen täydentävien mittausten avulla on pyritty arvioimaan melumallilaskelmien toimivuutta radan ympäristössä. Mittauksia tehtiin 190–850 metrin ja 2 350–3 000 metrin etäisyydellä ampumapaikoista. Lisäksi Lapuan kaupunki on luovuttanut tiedot 2 000 metrin etäisyydellä ampumapaikasta suoritetusta tarkastuksesta.

Selvityksessä todetaan, että hallinto-oikeuden velvoitteen mukaisesti melulaskentoja ja sen avulla tehtävää melunleviämiskarttaa on tarkennettu helmikuun 2014 aikana. Melulaskennoissa on huomioitu ampumaradan rakenteiden, kuten katosten ja suojavallien aiheuttama vaimennus. Selvityksessä todetaan, että melumallien tarkentaminen on vaikuttanut arvioituun melutasoon lähinnä ampumaradan läheisyydessä. Suunnitelmassa melutorjunta on suunniteltu tehtäväksi ns. tavanomaisin toimenpitein (meluvallit ja tavalliset ampumakatokset), jotka eivät merkittävästi vaikuta melutasoon pitkillä etäisyyksillä.

Mittaustuloksista on todettu muun ohella, että 2 350 metrin etäisyydeltä mitattiin kilpahaulikon, 9 mm:n pistoolin, .308 kiväärin ja .338 kiväärin impulssimelutasoja. Tulokset vaihtelivat noin 45–64 desibelin välillä.

Selvitykseen 4.2.2014 on liitetty melumallit karttakuvien avulla havainnollistettuna. Kuvassa 2 on esitetty haulikkoradan laskennallinen melun leviäminen. Kuvassa 3 on esitetty 9 mm:n pistoolin laskennallinen melun leviäminen. Kuvassa 4 on esitetty .338 kiväärin laskennallinen melun leviäminen Kivimäen ympäristössä. Kuvassa 5 on esitetty .50 kiväärin laskennallinen melun leviäminen Kivimäen ympäristössä. Kuvien 3–5 perusteena olevissa laskelmassa on huomioitu meluvallien ja katosten ääntä vaimentava vaikutus.

Luvan hakija on toimittanut lisäksi hallinto-oikeudelle meluselvityksen 15.10.2014, jossa on selvitetty melumittauksilla Lapuan Kivimäen ampumaratahankkeen aiheuttamia meluvaikutuksia. Lisämittauksia suoritettiin 15.10.2014 2,4 kilometrin ja 3,3 kilometrin etäisyydellä kohteesta. Mittaukset suoritettiin samanaikaisina mittauksina kahdesta omakotitalojen lähellä olevasta mittauspisteestä. Ammunta suoritettiin käyttäen ainoastaan isokaliiberista (.50) asetta. Ammunta suoritettiin viitenä laukauksena, jotka ammuttiin noin 10–15 sekunnin välein. Mittauspisteessä 1 mittaustulokset vaihtelivat 52,1 ja 57,8 desibelin välillä. Mittauspisteessä 2 mittaustulokset vaihtelivat 49,6 ja 53,3 desibelin välillä.

Edelleen Thermopolis Oy on toimittanut hallinto-oikeudelle lisäselvityksen, jonka mukaan 4.2.2014 meluselvityksen liitteenä oleva kuva 5 on virheellinen. Lisäselvityksen liiteaineiston mukaan kuva 5 on virheellinen siten, että alue, jolla enimmäismelutaso (L_AImax) on yli 75 desibeliä on tosiasiassa pienempi kuin hakemukseen liitetyn melumallinnuksen liitekartassa.

Luontoselvitykset

Hakemusasiakirjoihin on liitetty 5.8.2011 päivätty Lapuan Kivimäen ampumaradan luontoselvitys (Thermopolis Oy). Kivimäen alueen metsätyyppejä ja lajistoa koskevat maastotyöt tehtiin 20.4. ja 2.8.2011. Linnustoselvitys tehtiin linjalaskentana 19.6.2011 ja lajilistaa täydennettiin teerellä 2.8.2011.

Selvityksessä todetaan, että Kivimäen alue on varsin kivikkoista vedenjakaja-aluetta, jota luonnehtivat karuhkot metsäkankaat ja painanteisiin syntyneet suoalueet.

Luontoselvityksen mukaan pohjoisempana sijaitsevan alueen (rata-alueen 2) alue on lähinnä puolukkatyypin talousmetsää, joka on kehittynyt varttuneen kasvatusmetsän kehitysvaiheeseen. Alueen kaakkoisosan Kivimäenkorpi on metsäojitettua suota, joka nimestään huolimatta on sara- ja tupasvillarämesyntyistä puolukkaturvekangasta, joka karuuntuu keskemmälle suota kuljettaessa. Tästä koilliseen sijaitsevalla kivennäismaan kankaalla on hieman korpisia piirteitä. Selvityksen mukaan kohde on voimakkaassa talousmetsäkäytössä, eikä sillä ole havaittu erityisiä luonnonarvoja. Uhanalaisia kasvilajeja kohteelta ei löytynyt.

Luontoselvityksen mukaan eteläisen alueen (rata-alue 1) luoteisosa on nuorta puolukkatyypin kasvatusmetsää, joka vaihettuu ojitetun Hietikonnevan viettokeidasrämeestä syntyneeksi puolukkaturvekankaaksi. Rehevintä kasvillisuus on alueen keskivaiheilla, jossa on lehtomainen käenkaali-oravanmarjatyypin tuore kangas. Puusto on kohteella varttunutta, noin 100-vuotiasta tai hieman yli, ja kohteella on muutamia korjaamatta jätettyjä tuulenkaatoja. Varsinaisia maa- tai lahopuita kohteella ei kuitenkaan ole, ja alue on ollut metsätalouskäytössä. Kasvillisuus vaihettuu kaakkoon kuljettaessa hiljalleen tavalliseksi mustikkatyypin kuusikoksi ja edelleen ojitetuksi korveksi ja korpirämeeksi. Alueen kaakkoisosa on ojitettua korpirämettä, joka on osittain avohakattu edellisen talven aikana. Kohde on pääosin normaalia talousmetsää, jossa ei ole erityisiä luonnonarvoja. Edustavin kohde alueella on sen keskiosien lehtomainen kangas. Alueella ei ole tavattu uhanalaisia kasvilajeja.

Selvityksessä todetaan, että liito-oravan esiintymistä alueella selvitettiin kävelemällä alueet läpi kokonaisuudessaan. Pohjoisemmalta alueelta ei löytynyt potentiaalisia liito-oravan elinympäristöjä tai havaintoja lajista. Eteläisemmän alueen keskiosien lehtomainen kangas vaikutti mahdolliselta lajin elinpaikaksi. Toisaalta kohteella tai sen läheisyydessä ei juurikaan kasvanut liito-oravan ravinnoksi kelpaavaa lehtipuuta. Eteläisemmän alueen lehtomainen alue ja mustikkatyypin kuusikot käytiin kuitenkin lävitse lähes puu puulta. Merkkejä liito-oravasta ei havaittu.

Ampumarata-alueen linnustoselvityksen perusteella selvityksessä todetaan, että alueella pesii tyypillistä metsien ja ojitettujen soiden lintulajistoa. Eteläisellä alueella, jossa elinympäristöjen vaihtelu oli pohjoista aluetta suurempi, myös parimäärät ja lajiston vaihtelu olivat suurempia. Kivimäen alueella havaittuina eri uhanalaisuusluokituksissa (2000 ja 2010) nimettyinä lajeina selvityksessä on mainittu tiltaltti (Phylloscopus collybita), käki (Cuculus canorus) ja teeri (Tetrao tetrix).

Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:n Vaasan hallinto-oikeudelle 4.9.2013 antamaan vastaselitykseen on liitetty Thermopolis Oy:n laatima selvitys (27.8.2013), jossa on otettu kantaa alueen luonnonarvoista valituksissa esitettyihin seikkoihin. Tuossa selvityksessä todetaan muun ohella, että alueella suoritettiin uusi maastokäynti (27.8.2013). Selvityksessä todetaan, että Lapuan seudun ympäristöyhdistys ry:ltä saatujen koordinaattien ja maastokäynnin perustella Kivimäen alueelta todettiin kaksi kohdetta, jotka yhdistys on voinut virheellisesti määritellä metsäkortekorveksi. Ensimmäinen kohde oli kartassakin näkyvä kangasmetsän soistuma, jonka kenttäkerroksessa todettiin runsaasti metsäkortetta ja pohjakerroksessa korpirahkasammalta. Suhteellisen ohutturpeisella kohteella kasvaa varttunut mäntypuustoja siellä täällä pieniä kuusia. Pelkkä kuusen esiintyminen ei kuitenkaan tee kohteesta korpea.

Toinen mahdollinen metsäkortekorpi sijaitsee suon ja kangasmetsän laiteessa edellisestä kohteesta itäkaakkoon. Noin kahdeksan aarin laajuisella kohteella kasvaa varttunut kuusikko, jossa on lehtomaisia piirteitä. Kenttäkerroksessa muun muassa metsäkorte on melko runsas. Alueen läpi kulkee syvä valtaoja. Tässäkään tapauksessa kyse ei ole metsäkortekorvesta, vaan karuhkosta ruohoturvekankaasta tai melko ravinteikkaasta mustikkaturvekankaasta, jonka yksi indikaattorilaji on metsäkorte.

Edelleen selvityksessä on todettu, että ympäristöyhdistyksen alueelta havaitsemat pussikämmekkä, maariankämmekkä, tesma, metsäorvokki, nuokkuhelmikki ja rohtotädyke todennäköisesti esiintyvät alueella. Todennäköisesti kämmekkälajit ovat hyötyneet kosteasta ja suhteellisen ravinteikkaasta kasvuympäristöstä. Pussikämmekkä on todettu alueellisesti uhanalaiseksi. Mikään mainituista lajeista ei ole valtakunnallisesti uhanalainen.

Edelleen selvityksessä on todettu, että piekana ei ympäristöyhdistyksenkään selvityksen mukaan pesi hankealueella, vaan muutaman kilometrin etäisyydellä kohteesta. Selvityksen mukaan hankkeella ei katsottu olevan haitallisia vaikutuksia alueella mahdollisesti tavattavien lepakoiden elinympäristöön, sillä toiminta ei sanottavasti lisää valosaastetta eikä laajoja lajille soveltuvia alueita raivata sille elinkelvottomaksi. Selvityksessä todetaan, että lepakon esiintyminen hankealueella ei ole poissuljettua, mutta hankkeella ei tultaisi heikentämään alueelta mahdollisesti löytyvän lajin levähdys- ja lisääntymispaikkoja.

Asiakirjoihin on liitetty myös 19.9.2013 päivätty Thermopolis Oy:n laatima maastomuistio tehdyn paikallakäynnin perusteella. Muistiossa on esitetty ympäristöyhdistyksen karttaan merkitsemän metsäkortekorpikohteen osalta, että ei ole poissuljettua, ettei alueella noin 50–60 vuotta sitten olisi ollut metsäkortekorpea, mutta nykymuodossaan kohde ei täytä uhanalaisen luontotyypin kriteerejä. Kohde ei sijaitse suunnitelluilla rata-alueilla. Ympäristöyhdistyksen ilmoittamien lepakon esiintymispaikkoja ilmaisevien koordinaattien on todettu sijaitsevan alueen ympäristön metsäteiden varsilla. Hankkeen haitallisten vaikutusten lepakoiden pesintään on todettu olevan todennäköisesti vähäisiä.

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry asiakumppaneineen on esittänyt, että keväällä 2014 Kivimäen haulikkoradan läheisyydessä havaittiin metson (Tetrao urogallus) soidinalue. Myös teeren (Tetrao tetrix) soidinta tapahtui kivääriradan alueella. Yhdistys on todennut, että kesän 2012 aikana alueelta havaittiin mainittujen lajien lisäksi pyy (Bonasa bonasia) ja että Kivimäen alueella pesi vuonna 2012 myös piekana (Buteo lagopus). Lisäksi yhdistys on todennut, että keväällä 2013 havaittiin Telskonluomassa Suokonkylän kohdalla viitasammakkoja (Rana arvalis).

Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on toimittanut Lakeuden luontokartoituksen toimittaman viestin koskien Kivimäen viitasammakkokartoitusta, joka on suoritettu 20.5.2014. Tuolloin havaintoja viitasammakoista ei tehty tutkitulta Kivimäen alueelta.

Oikeudellinen arviointi

Ratkaistavana oleva asia

Asiassa on hallinto-oikeudelle tehdyissä valituksissa esitettyjen seikkojen johdosta arvioitava, onko Lapuan ympäristölautakunnan 15.4.2014 antama päätös lainmukainen. Valituksissa on vaadittu päätöksen kumoamista ja hakemuksen hylkäämistä. Esitettyjä vaatimuksia päätöksen kumoamisesta on perusteltu muun ohella ympäristölautakunnan toimivaltaan, hakemuksen tueksi esitettyjen meluselvitysten puutteellisuuteen ja melusta aiheutuviin haittoihin, vesien johtamiseen ja toiminnasta aiheutuviin mahdollisiin vesistövaikutuksiin ja maaperän pilaantumiseen, parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaan käytännön noudattamiseen, luontoselvitysten puutteellisuuteen ja luonnonarvojen heikentymiseen, tieliikenteestä ja toiminnan sijoittamisesta metsästykselle ja virkistyskäytölle aiheutuviin haittoihin sekä sähkö-, tie- ja viemärijärjestelyihin liittyvillä seikoilla. Asiassa on siten hallinto-oikeudessa lähtökohtaisesti ratkaistavana, onko ympäristölautakunnan päätös kumottava valituksissa esitettyjen seikkojen johdosta.

Ympäristölautakunnan toimivalta

C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan viitanneet muun ohella siihen, että ampumaradan suuruus ja käyttäjien tuleminen Lapuan ulkopuolelta huomioon ottaen lupahakemus olisi pitänyt ratkaista aluehallintovirastossa.

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 4 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 200/2010 vp) on todettu, että jotkut kunnat ovat suoraan ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla siirtäneet erityisesti kahden kunnan rajalla sijaitsevia toimintoja koskevia lupahakemuksia aluehallintoviranomaisen ratkaistavaksi, vaikka ympäristönsuojeluasetuksen mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen olisi asiassa toimivaltainen viranomainen. Hallituksen esityksessä on edelleen todettu, että menettely ei vastaa 31 §:ään sisältyvän sääntelyn alkuperäistä tarkoitusta.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2014:75 todennut päätöksen perusteluissa muun ohella, että ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohta ohjaavat asetuksen sisältöä. Toimivaltaisen lupaviranomaisen määrittämistä ei lain sisältö ja esitöistä ilmenevä tarkoitus huomioon ottaen voida perustaa tapauskohtaiseen harkintaan. Edelleen korkein hallinto-oikeus on todennut, että tarkoitus on ympäristönsuojeluasetuksen 7 §:n 1 momentin johtolauseesta huolimatta ollut säätää toimivallasta tyhjentävästi asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 31 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan, 31 §:n 4 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 5 ja 7 §:n 1 momentin säännökset sekä yllä mainitut seikat huomioon ottaen kysymyksessä oleva lupahakemus on tullut ratkaista ympäristölautakunnassa, joka on toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan asian. Ympäristölautakunnan päätöstä ei siten ole syytä kumota sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että asia olisi pitänyt ratkaista aluehallintovirastossa.

Meluun liittyvät seikat

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vedonneet muun ohella melumittausten puutteellisuuteen ja siihen, että esitetyt mallinnukset ja mittaukset eivät anna oikeaa kuvaa melun leviämisestä. Edelleen A ja hänen asiakumppaninsa ovat vedonneet siihen, että ammunnasta aiheutuu terveyshaittaa ja se vähentää asumisviihtyvyyttä. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry ja Lapuan ympäristöyhdistys ry ovat viitanneet ampumarata-alueen sijaintiin korkealla mäellä ja melumittausten suorittamiseen liittyvin seikkoihin. C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vedonneet melumittausten riittämättömyyteen ja meluhaitan suuruuteen. Ruhan metsästysseura ry on valituksessaan viitannut siihen, että toiminnasta aiheutuu haittaa alueella tapahtuvalle metsästykselle. (= = =) Ruhan kyläyhdistys ry on myös viitannut rata-alueen sijaintiin korkealla mäellä sekä toiminnasta aiheutuvaan meluhaittaan. Näin ollen asiassa on ratkaistava ovatko asiassa mahdollisesta meluhaitasta esitetyt selvitykset olleet riittävät luvan myöntämiseksi ja onko mahdollista, että hakemuksessa tarkoitetusta toiminnasta aiheutuisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitettu seuraus, jonka vuoksi lupaa ei voitaisi myöntää.

Edellä tässä päätöksessä kuvatulla tavalla Vaasan hallinto-oikeus on 31.12.2013 antamallaan päätöksellä numero 13/0390/1 kumonnut Lapuan ympäristölautakunnan päätöksen, jolla nyt kysymyksessä olevaan toimintaan oli myönnetty ympäristölupa. Asia palautettiin ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksen perusteluissa hallinto-oikeus muun ohella totesi, että yksittäistä mittausta ei voida pitää riittävänä selvityksenä toiminnan aiheuttamasta melutasosta. Lisäksi on todettu, että mittauksien tulosten tarkentamiseksi asiassa tulee suorittaa useita melumittauksia erillisinä päivinä toiminnan meluvaikutuksen selvittämiseksi. Hallinto-oikeus totesi, että melun leviäminen ympäristöön on tarpeen selvittää asiantuntijan laatimalla uudella melumallinnuksella ja melumittauksilla. Mittauksia tehtäessä ja mallinnusta laadittaessa tulee hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen mukaan ottaa huomioon eri ampumaratojen yhteiskäyttö, ampumamäärät ja siitä aiheutuva meluhaitta. Vielä hallinto-oikeus totesi, että melumallinnuksessa tulee huomioida ratojen sijainti ja mahdolliset meluntorjuntatoimenpiteet, jotka tulee esittää ennen luparatkaisun tekemistä.

Ympäristölupahakemuksen sisällöstä ja hakemukseen liitettävistä tiedoista on säädetty ympäristönsuojeluasetuksen 9 ja 10 §:ssä myös ampumaradan osalta. Hakemuksen riittävyyttä on siten ollut arvioitava mainittujen säännösten nojalla ja hallinto-oikeudessa on tänne tehtyjen valitusten johdosta arvioitava, onko hakemukseen liitetty selvitys ollut mainittujen säännösten mukainen. Edellä mainitut hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa esitetyt seikat eivät siten sinänsä ole sitoneet lupaviranomaista sen harkitessa, millaisen hakemukseen liitetyn selvityksen perusteella ympäristölupaharkinta on voitu suorittaa. Kun kuitenkin otetaan huomioon nyt kysymyksessä olevassa täydennetyssä hakemuksessa esitetyt seikat ja suunnitellun toiminnan sijaintipaikka sekä ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentissa ja ympäristönsuojeluasetuksen 9 ja 10 §:ssä mainitut seikat, on hallinto-oikeuden mainitsemia seikkoja pidettävä edelleen ajankohtaisina arvioitaessa sitä, millaista selvitystä hakemukseen on tullut liittää.

Hakemukseen ennen sen uudelleen käsittelemistä liitetyssä 12.2.2012 päivätyssä melumittauksia ja -mallinnuksia koskevassa selvityksessä on todettu, että mallinnukset on tehty ottamalla huomioon metsän vaimentava vaikutus, ilman ampumaradalla mahdollisesti tehtäviä meluntorjuntatoimia. Hakemuksen uudelleen käsittelemistä varten toimitetussa hakemukseen liitetyssä meluselvityksessä 4.2.2014 puolestaan on todettu, että melulaskennoissa on huomioitu ampumaradan rakenteiden, kuten katosten ja suojavallien aiheuttama vaimennus. Hakemukseen liitettyyn selvitykseen on Thermopolis Oy:n ilmoituksen mukaan kopioitu väärä liitekartta. Oikea liitekartta on toimitettu hallinto-oikeudelle. Jo ennen meluntorjuntatoimenpiteiden suorittamista yli 60 desibelin enimmäis³melutaso on ulottunut enimmillään valtatielle 19 saakka ja lähimmät häiriintyvät kohteet ovat sijoittuneet alueelle, jolla enimmäismelutaso on 60–65 desibeliä. Suoritetut meluntorjuntatoimenpiteet vaikuttavat kaikkien käytettävissä olleiden melumallinnusten mukaan melutasoihin lähinnä rata-alueiden lähistöllä, eivätkä mallinnusten liitekuvista ilmenevällä tavalla vaikuta tarkasteltuihin melutasoihin pidemmällä etäisyydellä.

Kysymyksessä on suhteellisen laajamittainen toiminta, kun laukausmäärä kaikilla hakemuksessa tarkoitetuilla radoilla yhteensä ylittää 150 000 laukausta vuodessa. Asiakirjoihin liitetyn selvityksen mukaan vuoden 2010 lopun tilastojen mukaan 2,0–2,5 kilometrin etäisyydellä suunnitellusta ampumaradasta asuu 14 henkilöä ja Kivimäentien alkupäässä valtatien läheisyydessä lisäksi 23 henkilöä, joiden etäisyys suunniteltuun ampumarataan olisi 2,6–2,7 kilometriä. Siten alle kolmen kilometrin etäisyydellä suunnitellusta ampumaradasta asuu ainakin noin 35 henkilöä. Saadun selvityksen mukaan lähimmät luonnonsuojelualueet sijaitsevat noin 1,5– 2 kilometrin etäisyydellä rata-alueista. Ammuttaessa .50 kaliiberin kiväärillä tason L_AImax 60 dB ylittävä melu ulottuu meluselvityksiin liitettyjen melumallinnuskuvien perusteella uloimmillaan valtatielle 19 asti. Ympäristölupapäätöksen perusteluissa lupaviranomainen on todennut ottaneensa huomioon, että suurimmista meluhaitoista huolimatta 1 000 metrin radan käyttö rajoittuu huomattavan lyhyeen ajanjaksoon, muun muassa tarkka-ampujat ampuvat noin 64 % ampumarata-alueen 1 kokonaiskäyttöasteesta 20 toimintapäivän aikana. Lähimmät häiriintyvät kohteet sijaitsevat pääosin alueella, jossa melutaso enimmilläänkin jää tasolle L_AImax 60–65 dB. Lupahakemuksessa tai siihen liitetyssä melua koskevassa selvityksessä ei edelleenkään ole tarkasteltu eri ampumaratojen yhteiskäyttöä ja ampumamääristä aiheutuvaa kokonaismeluhaittaa. Ratojen yhteiskäytön ja suurten ammuntamäärien muun muassa kilpailujen aikana voidaan sinänsä katsoa lisäävän jossain määrin melua aiheuttavan toiminnan häiritsevyyttä. Tämäkin huomioon ottaen edellä mainittujen meluselvityksissä esitettyjen seikkojen perusteella ja erityisesti lupamääräykset 1 ja 13 huomioon ottaen voidaan kuitenkin todeta, ettei toiminnasta ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua seurausta, eivätkä melutasot lähimmissä häiriintyvissä kohteissa muutoinkaan ole olleet esteenä ympäristöluvan myöntämiselle.

Ympäristölupahakemuksessa on esitettävä ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 2 momentin mukaan muun ohella arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan soveltamisesta suunnitellussa toiminnassa ja selvitys päästöjen vähentämistä ja puhdistamista koskevista toimista. Hakemuksessa on esitetty edellä kuvattua selvitystä suojavallien rakentamisesta sekä ampumarakennusten melusuojauksesta. Kun näiden esitettyjen toimenpiteiden lisäksi otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 6 § ja 43 §:n 3 momentti, erityisesti nyt kysymyksessä olevan suunnitellun ampumarata-alueen etäisyys lähimmistä häiriintyvistä kohteista ja melumallinnuksissa oleva selvitys toiminnasta aiheutuvista melutasoista, voidaan hakemuksessa esitettyjä meluntorjuntatoimenpiteitä näissä olosuhteissa pitää ympäristönsuojelulain 4 §:n 1 momentista ja 43 §:n 3 momentista ilmenevän parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimuksen mukaisina.

Muutoin valituksissa esitettyjen meluun liittyvien valitusperusteiden osalta hallinto-oikeus toteaa, että kaavoittamattoman metsäalueen käyttäminen virkistystarkoituksiin ja metsästykseen ei sinänsä ole esteenä ympäristöluvan myöntämiselle, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentissa tarkoitetut seikat. Hakemusta ei voida pitää puutteellisesti tehtynä tai lainvastaisena sillä perusteella, että Lapuan kaupunki mahdollisesti on Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:lle hakemukseen liitettyjä selvityksiä laatineen Thermopolis Oy:n osaomistaja.

Vesistövaikutukset ja mahdollinen maaperän pilaantuminen

A:n ja hänen asiakumppaniensa valituksessa on vedottu muun ohella siihen, että pintavesien käsittely on edelleen puutteellista ja vesien sisältämät haitta-aineet voivat kulkeutua luontoon. Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry ja Lapuan ympäristöyhdistys ry ovat valituksessaan vedonneet siihen, että ampumaradan perustamista suopohjaiselle rahkaturvemaalle ei voida pitää järkevänä sen vuoksi, että lyijy imeytyy maahan ja valuu edelleen vesistöön. Yhdistykset ovat valituksessaan todenneet, että vesinäytteiden ottaminen toukokuussa ei anna todellista kuvaa veden laadusta. C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan viitanneet siihen, että maahan jää vahva lyijykerrostuma ja lumien sulamisvedet ja rankkasateet liuottavat pilaantumista aiheuttavat aineet ja levittävät niitä ympäristöön. Myös Ruhan kyläyhdistys ry on kiinnittänyt huomiota haulien vesistöjä pilaavaan vaikutukseen.

Hallinto-oikeuden päätöksessä on kuvattu niitä toimenpiteitä, joita hakemuksessa on esitetty pintavesien ja maaperän suojauksesta. Suurin maaperän pilaantumisen riski aiheutuu haulikkoradoilla maahan jäävistä hauleista, jonka vuoksi haulikkoratojen suojauksen tarkasteleminen on valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta ensisijaista.

Kun otetaan huomioon hakemuksessa esitetyt seikat haulien pääasiallisen laskeuma-alueen suojaamisesta ja maaperän happamuuden säätelemisestä sekä muu selvitys luotien keräämisestä ja maaperän suojaamisesta, on esitettyjä toimenpiteitä yhdessä lupamääräyksen 17 toiseen kappaleeseen sisältyvän velvoitteen kanssa pidettävä ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen riittävinä ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen luvan myöntämisen edellytysten varmistamiseksi. Kerran vuodessa toukokuussa tapahtuvaa pintaveden tarkkailua voidaan toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen todennäköisyys huomioon ottaen pitää riittävänä, kun lisäksi otetaan huomioon mahdollisuus tarvittaessa muuttaa luvassa olevia tarkkailumääräyksiä.

Luonnonarvot ja niiden selvittäminen

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry ja Lapuan ympäristöyhdistys ry ovat kiinnittäneet huomiota alueen luonnonarvoihin ja niiden selvittämiseen sekä selvityksissä muutoksenhakijoiden näkemyksen mukaan oleviin puutteisiin. Myös Ruhan kyläyhdistys ry on kiinnittänyt huomiota linnustoselvityksen tekemisessä oleviin mahdollisiin puutteisiin sekä kasvi- ja lintulajeille aiheutuviin vaikutuksiin.

Ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan lupahakemuksen tulee sisältää tiedot toiminnan sijaintipaikasta ja sen ympäristöolosuhteista. Ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentista ilmenevällä tavalla ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa on kiinnitettävä huomiota muun ohella siihen, että lupa-asiaa ratkaistaessa noudatetaan, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään. Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentti huomioon ottaen tämä tarkoittaa sitä, että lupaharkinnan kannalta tarpeellista selvitystä toiminnan vaikutuksista on muun muassa selvitys, joka koskee hakemuksessa tarkoitetun ampumarata-alueen luonnonolosuhteita ja luonnonarvoja.

Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on liittänyt lupahakemukseen edellä kuvatut selvitykset alueen luonnonolosuhteista ja alueella mahdollisesti esiintyvistä lajeista. Yhdistys on edellä kuvatulla tavalla ottanut kantaa ja pyrkinyt selvittämään myös valituksissa mainittujen lajien mahdollista esiintymistä alueella. Hakemukseen liitettyä selvitystä alueen ympäristöolosuhteista ei valituksissa esitettyjen seikkojen johdosta voida pitää ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentti ja ympäristönsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin 5 kohta sekä ympäristönsuojelulain 41 §:n 3 momentti huomioon ottaen lupaharkinnan kannalta riittämättöminä. Asiassa ei ole tullut ilmi mitään sellaisia seikkoja alueella esiintyvistä tai mahdollisesti esiintyvistä kasveista, eläimistä tai linnuista, joiden vuoksi lupaan olisi tullut sisällyttää erityisiä määräyksiä sen varmistamiseksi, että luonnonsuojelulakia noudatetaan. Mainitut seikat huomioon ottaen ympäristölautakunnan päätöstä ei ole syytä kumota tai muuttaa valituksissa esitettyjen hakemuksessa tarkoitetun alueen luonnonarvoihin ja niiden selvittämiseen liittyvien näkökohtien johdosta. Asiaa arvioitaessa on otettu huomioon, että luonnonsuojelulaista johtuvat rajoitukset, esimerkiksi luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettu hävittämis- ja heikentämiskielto ovat voimassa mahdollisesta luvan myöntämisestä huolimatta.

Tieliikenteeseen sekä sähkö- ja viemäriliittymien järjestämiseen liittyvät seikat

C ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan kiinnittäneet huomiota lisääntyvästä liikenteestä aiheutuviin haittoihin ja tarpeeseen muuttaa liikennejärjestelyjä sekä todenneet, että ympäristöluvan käsittelyn yhteydessä olisi pitänyt käsitellä myös ampumaradalle johtavien teiden ympäristövaikutukset. (= = =)

Ympäristölupaharkinnassa on ympäristönsuojelulain 2 §:n 1 momentin mukaisesti kysymys toiminnasta aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä. Liikenteen huomioon ottaminen ympäristölupaharkinnassa on mahdollista vain siltä osin kuin kysymys on ylipäätään liikenteestä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta. Teiden ja katujen käyttäjien liikenneturvallisuus ei liity toiminnasta aiheutuvaan ympäristön pilaantumiseen. Tämän vuoksi liikenneturvallisuutta ei voida ottaa huomioon lupaharkinnassa. Liikenneturvallisuus on otettava huomioon alueiden käyttöä koskevassa suunnittelussa kuten kaavoituksessa, tiesuunnittelussa sekä tarvittaessa liikennerajoitusten asettamisessa.

Ympäristölupahakemuksessa on todettu liikenteen lisääntyvän jonkin verran Kivimäentiellä ja siten lisäävän autoliikenteen päästöjä. Hakemuksessa on arvioitu, että haitta ei ole merkittävä. Kun otetaan huomioon Kivimäentien varressa sijaitsevan asutuksen vähäinen määrä ja tuon asutuksen sijoittuminen pääosin valtatien 19 läheisyyteen, ei hakemuksessa tarkoitetusta liikenteen lisääntymisestä aiheudu ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta, eivätkä hankkeesta aiheutuvat liikenteestä johtuvat pilaantumisvaikutukset siten ole esteenä luvan myöntämiselle.

(= = =)

Metsästykselle ja virkistyskäytölle aiheutuvat haitat

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry ja Lapuan ympäristöyhdistys ry, Ruhan metsästysseura ry, (= = =) ja Ruhan kyläyhdistys ry ovat valituksissaan kiinnittäneet huomiota siihen, että toiminnasta aiheutuu haittaa hakemuksessa tarkoitettua aluetta ympäröivän alueen käyttämiselle virkistystoimintaan, kuten metsästykseen ja ulkoiluun.

Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdasta ilmenevällä tavalla pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa aineen, energian, melun, tärinän, säteilyn, valon, lämmön tai hajun päästämistä tai jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa esimerkiksi luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeutumista, ympäristön yleisen viihtyisyyden vähentymistä tai ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa.

Asiassa saadun selvityksen mukaan ampumarata-alueet sijoittuisivat alueelle, jota käytetään ulkoiluun ja metsästykseen. Ruhan metsästysseura ry:n ilmoituksen mukaan suunniteltu alue sijaitsee keskellä hirvenmetsästysaluetta. Seuran metsästysmaja sijaitsee vain noin 600 metrin päässä rata-alueesta. (= = =)

Hakemuksessa tarkoitetun toiminnan sijoittamisesta kysymyksessä olevalle alueelle voi sinänsä seurata alueen nykyiseen käyttöön kohdistuvia rajoituksia. Kysymyksessä olevaa aluetta ei kuitenkaan ole kaavoitettu virkistyskäyttöön, eikä alueen sijainti huomioon ottaen sen käyttö hallinto-oikeuden käsityksen mukaan voi olla laajamittaista, vaan alueen virkistyskäytöllä on lähinnä paikallista merkitystä. Näin ollen rata-alueen sijoittamisesta ei lähtökohtaisesti seuraa ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 tai 4 kohdassa tarkoitettua seurausta sen vuoksi, että alueen käyttäminen metsästykseen ja virkistyskäyttöön sen vuoksi jossain määrin rajoittuisi.

Lopputulos

Kun otetaan huomioon, mitä edellä on todettu, ympäristölautakunta on voinut valituksenalaisella päätöksellään ympäristönsuojelulain 42 ja 43 §:t huomioon ottaen myöntää ympäristöluvan hakemuksen mukaiseen toimintaan. Lapuan ympäristölautakunnan päätöstä ei ole syytä valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta kumota tai muuttaa, vaan valitukset on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Pirjo-Liisa Saloranta, Curt Nyman ja Arto Hietaniemi, joka on myös esittelyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan. Vaatimuksensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Ympäristölupa-asian käsittelyssä on tapahtunut virhe. Ympäristölupaviranomainen ei ole ilmeisesti ollut tietoinen A:n, D:n, E:n ja F:n asuinkiinteistöjen sijainnista. Ympäristölupaviranomaisen mukaan melumallinnukset eivät ulotu A:n, D:n, E:n ja F:n omistamille kiinteistöille. Tieto on virheellinen ja johtaa siihen, että valitusta ei ole käsitelty asian vaatimalla tavalla. Melumallinnusten mukaan A:n, D:n, E:n ja F:n kiinteistöt sijoittuvat 55–60 dB:n melualueelle lukuun ottamatta haulikkoradan mallinnuksessa esitettyä. D:n kiinteistö ei ulotu myöskään pistooliammunnan mallinnuksessa esitetylle alueelle.

Melumittaukset on tehty suureella L_AImax, joka on kevyiden aseiden osalta monellakin tapaa huono ja josta pitäisi luopua. Valituksessa viitatun asiantuntijalausunnon mukaan suure ei ota huomioon laukausmääriä, vaan melutaso määräytyy yhden laukauksen perusteella.

Ympäristöluvassa ilmoitettu vuotuinen laukausten määrä on 150 200 laukausta. Asiakirjasta ei selviä, sisältyykö määrään myös suunniteltujen kilpailujen (noin 18 päivää/vuosi) laukausten määrä. Kilpailu- ja harjoitustilanteissa syntyy yhteislaukausmelua. Valtioneuvoston päätöksessä 53/1997 ohjearvot ovat yksittäislaukausten ohjearvoja. Yhteislaukausten on todettu kasvattavan melutasoa 15 % eli 60 dB:n tasossa se tarkoittaa 69 dB. Kyseisen päätöksen mukaan ei yksikään ohjearvo saa ylittyä. Kuitenkaan lupahakemuksessa ja siihen liittyvissä melua koskevissa selvityksissä ei edelleenkään ole tarkasteltu eri ampumaratojen yhteiskäyttöä ja suurista ammuntamääristä aiheutuvaa kokonaismeluhaittaa. Vaasan hallinto-oikeus on asiassa aiemmin antamassaan päätöksessä nimenomaan edellyttänyt, että mittauksia ja mallinnuksia laadittaessa tulee ottaa huomioon eri ampumaratojen yhteiskäyttö, ampumamäärät ja siitä aiheutuva meluhaitta.

Mallinnukset eivät kuvaa oikein melusta aiheutuvaa haittaa. Maaston rinnemäisyyden vuoksi sijoituspaikka on täysin väärä.

Valittajat ovat lisäksi vedonneet Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohtaan.

2. Ruhan metsästysseura ry ja yhdistyksen asiakumppanit ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja ympäristölupahakemus hylätään. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat viitanneet asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hankkeesta aiheutuu terveyshaittaa ja haittaa luonnolle ja sen toiminnoille. Lyijyhaulit ja PAH-yhdisteet vaikuttavat maaperään, pintavesiin ja pohjaveteen. Vaikutus leviää vesistössä Telskonluomaan ja kyläasutusten läpi Lapuanjokeen. Lyijyhauleista aiheutuu myrkytysvaara pieneliöstölle ja linnuille ja erityisesti metsot, teeret ja pyyt nielevät hauleja.

Kapealla rata-alueella, jota suojapuustokaista entisestään kaventaa, lyijyhaulit levittäytyvät trap-radalla vähintään 250 metrin ja skeet-radoilla vähintään 200 metrin etäisyydelle. Koska ampumapaikat eivät voine sijaita naapuritilan rajassa kiinni, vaan ne sijaitsevat rakennusluvassa määritellyllä etäisyydellä, on haulien leviäminen ulkopuolisille palstoille väistämätöntä. Viereisten palstojen maaperän saastumisen estäminen ja pintavesien hallinta on toiminnanharjoittajan taholta mahdotonta.

Haulikkoratojen lyijykertymän on vanhojen ampumaratojen maaperätutkimuksissa osoitettu leviävän 250–300 metrin päähän ampumapaikasta. Toiminnanharjoittajan on kyettävä osoittamaan, että haulikkoradan haulit eivät leviä alueelle, johon ampumaratayhdistyksellä ei ole hallintaoikeutta. Suojapuustoa voidaan velvoittaa jätettäväksi vain toiminnanharjoittajan hallinnassa olevalle alueelle. Haulien lentomatka skeet-radoilla on noin 200 metriä, haulikosta riippuen myös 250 metriä ja trap-radalla 250 metriä. Suurin osa hauleista päätyy suojatun alueen ulkopuolelle. Siten haulikkoratojen toteuttaminen suunnitellusti on ympäristönsuojelulain vastaista. Maaperän pilaamiskiellon ja selvilläolovelvollisuuden vuoksi tulee olla varmuus siitä, ettei haulikkoradan hauleja päädy alueille, joihin toiminnanharjoittajalla ei ole hallintaoikeutta. Selvilläolovelvollisuutta ei voi asettaa naapuritilojen omistajien vastuulle.

Tutkituilla ampumarata-alueilla saastuneet alueet on todettu 18 hehtaarin suuruisiksi. Pilaantuneen maa-alueen poisto tapahtuu mahdollisesti yhteiskunnan ja maanomistajien kustannuksella.

Hanke vaikeuttaa tai estää luonnonvarojen käyttämistä ja aiheuttaa vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle. Kaksi erillistä ampumarata-aluetta vaikeuttaa kohtuuttomasti metsätalouden harjoittamista ja vaikeuttaa puun korjuuta palstojen rajoilla, joita ikiaikaisesti on käytetty kulkuväylinä metsätaloutta harjoitettaessa. Korvaavat reitit kapeilla palstoilla pienentävät merkittävästi puun tuotantoa ja vaurioittavat kasvavia puita. Maan arvo laskee maaperän saastumisen vuoksi. Metallien lisäksi savikiekkojen PAH-yhdisteitä joutuu maaperään.

Hanke vähentää myös ympäristön yleistä viihtyvyyttä ja erityisiä kulttuuriarvoja sekä ympäristön soveltuvuutta yleiseen virkistyskäyttöön ja aiheuttaa yleisen ja yksityisen edun menetyksiä. Ampumamelu aiheuttaa haittaa alueen asukkaille ja alueella liikkuville. Aluetta käytetään muun ohella riistan ruokintaan ja hoitoon, ulkoiluun ja koiraharrastukseen. Metsästyskoirien ja muiden koirarotujen koulutus estyy. Riista- ja muut eläimet kaikkoavat melun vuoksi. Kylän asukkaiden mahdollisuus luonnossa liikkumiseen sekä jokamiehen oikeudella tapahtuva marjojen ja sienten keräily estyvät. Hanke sijoittuu erämaiselle alueelle Ruhan kylän ainoan muinaisen Litorinameren rannan korkeudelle. Vuonna 2012 hanketta vastustavan adressin allekirjoitti 370 henkilöä. Tutkimuksissa on todettu pistemäisen melun kantautuvan 10 kilometrin etäisyydelle. Ampumamelun sallitut raja-arvot ylittyvät sääolosuhteiden vaihdellessa.

Ampumaradat sijoittuvat Ruhan kylän korkeimmalle kohdalle, Kivimäelle +85–+95 mpy. Lähimmät asuintalot sijaitsevat korkeudella +50 m ja Ruhan kyläyhteisö +30–+35 mpy. Lähes 65 dB:n melualueella, 2,0–2,7 kilometrin etäisyydellä asuu 37 henkilöä. Kivimäen lähistöllä käydään vilkkaasti retkeilemässä ja alueella sijaitsee monia vapaa-aikaan liittyviä majoja, laavu ja tarkkailutorni, joilla 60 dB:n melutaso ei saisi ylittyä. Myös kolme luonnonsuojelualuetta, yhteensä noin 30 hehtaaria, vetää runsaasti kävijöitä suunnistuksen, koiraharrastuksen ja luonnossa rentoutumisen pariin. Alueelle sijoittuu uusi retkipolkuhanke valtatieltä 19 Kivimäen ohittaen Hirvijärven nuorisoleirikeskusalueelle.

Alueen tulvavedet voivat rankkasateiden ja sulamisvesien vuoksi karata hallitsemattomasti vesistöön. Kivimäen päältä vedet syöksyvät maastoon kymmenen metrin pudotuksella. Vesien oletetaan pysähtyvän metsäojaan, josta ne ohjattaisiin edelleen Telskonluomaan. Rata-alueen rinnevesien johtaminen maastossa muuallekaan ei ole mahdollinen palstan kapeudesta johtuen.

Luvasta puuttuu jatkuvatoiminen veden laadun mittaus. Omavalvonnalla kerran vuodessa tehdyllä vesianalyysillä ei pystytä seuraamaan todellista tilannetta. Omavalvontaa suoritetaan vain kerran vuodessa, silloinkin keväällä, jolloin vesivirtaamat sulamisvesistä lienevät puhtaimmillaan.

Vesipolitiikan puitedirektiivin mukainen tavoite Lapuanjoella on vesistön tilan parantaminen huonosta välttävään vuoteen 2021 mennessä. Vesistön pilaantumista ja sen vaaraa ei voida ehkäistä runsaan lyijykertymän vuoksi.

Luontoselvitykset ovat olleet riittämättömiä ja puutteellisesti ohjeistettuja. Alueella on tehty linnustoselvitys pikaisella toimeksiannolla ja lintujen pesimiseen liittyen ajankohtina, jolloin eri lajien varma havainnointi on mahdotonta. Selvitys on käsittänyt vain ampumarataan kuuluvat palstat, joiden rajoja seuraten luontokartoittaja on kirjannut lintuhavainnot. Havaintojen tekoalue on suppea.

Lintuasiantuntijoiden havaintojen perusteella linnustoselvitykseen on lisättävä lintudirektiivin liitteen I mukaiset silmällä pidettävät (NT) lajit helmipöllö, huuhkaja, käenpiika, metso, teeri, pyy ja palokärki. Keväällä 2015 teeren ja metson soidinalueet sijaitsivat rata-alueiden tuntumassa. Myös pohjanlepakko on havaittu alueella. Alueella on suuria siirtokivilohkareita, jotka soveltuvat lepakoiden levähtämis- lisääntymispaikoiksi ja ympäristö säännölliseksi ruokailupaikaksi. Niiden hävittäminen, heikentäminen ja tahallinen häirintä erikoisesti lisääntymisaikaan tai muuhun niiden elämänkierron tärkeään aikaan on kielletty. Alueella on havaittu pussikämmekkä ja maariankämmekkä. Soidintava viitasammakko on tavattu Telskonluoman varrelta Hautamäen talon luona Suokonkylässä keväällä 2014. Vastaavanlaisesta paikasta viitasammakko on tavattu myös Hirvijärventien vieressä. Vesistön hyvä tila ratkaisee, voiko viitasammakko menestyä edelleen Telskonluomassa. Myös kaksi saukkoa on nähty rata-alue 1:n itäpäässä ja etenemässä Telskonluomaa kohti.

Lapuan ympäristölautakunta ei ole edellyttänyt tehtäväksi lepakko-, perhos-, hyönteis- ja korentoselvityksiä Kivimäen alueelta. Hanke edellyttäisi kattavaa luonto- ja ympäristöselvitystä. Ruhan kylän ainoan Litorinameren muinaisrannan arkeologista selvitystä eikä muutakaan asutukseen tai esineistöön liittyvää tutkimusta ole tehty Kivimäen alueelta.

Kivimäen alueella on 1940–1950 luvulla pesinyt maakotka, jonka nykyinen pesäreviiri on siirtynyt alueelta rauhallisempaan maastoon. Maakotka nähdään kevättalvisin, helmikuussa, soidinlennossa Kivimäen ja Suokonkylän yllä. Vaarantuneisiin lajeihin lukeutuva maakotka on myös käynyt kanahaaskalla alueella. Kivimäen ympäristössä esiintyvien kanalintujen niellessä lyijyhauleja lihasmahaansa, ne joutuvat heikentyneenä maakotkan saaliiksi aiheuttaen sille myrkytystilan ja kuoleman.

Luvassa ei ole velvoitettu keräämään alueelle kertyviä hylsyjä, savikiekonsirpaleita ja muuta pintaan jäävää jätettä vuosittain pois alueelta. Lupa velvoittaa keräämiseen vasta, kun toiminta alueella päättyy. Ulkopuolisten alueilta hauleja on mahdotonta kerätä.

Lapuan ympäristölautakunta on valitusten johdosta antamassaan vastineessa viitannut asiassa aiemmin lausumaansa sekä esittänyt seuraavaa:

Ampumaratojen aiheuttaman melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen mukainen melutaso 65 desibeliä impulssiaikavakiolla (L_AImax) määritettynä ei ylity A:n, D:n, E:n ja F:n kiinteistöillä, kuten valittajat ovat valituksessaan itsekin todenneet. Mallinnusten mukaan melutaso on 55–60 dB lukuun ottamatta haulikkoradan mallinnusta. Haulikkoradan osalta kiinteistöt sijaitsevat alle 50 dB:n melualueella.

Meluselvityksen 4.2.2014 mukaan melutason vaimenemisen laskentoihin on käytetty pohjoismaista ampumaratamelumallia, jossa huomioidaan melulähteen suuntaavuus ja hajaantumis-, absorptio-, este-, kasvillisuus- ja maavaimennus. Siten mallissa huomioidaan muun muassa alueen pinnanmuodot. Mallin tarkkuudeksi on ilmoitettu ±3 dB(A).

Yleisellä tasolla tarkasteltuna melulaskennat yliarvioivat melua erityisesti pitkillä etäisyyksillä, joten todennäköisesti lupamääräysten mukaisilla melumittauksilla todetaan melutaso häiriintyvissä kohteissa melumallien antamaa melutasoa matalammaksi.

Melumittausten 4.2.2014 perusteella laadituissa melun leviämismalleissa on huomioitu meluvallien ja mahdollisten katosten vaikutus melun leviämiseen. Vuoden 2011 melumittausten perusteella tehdyissä melun leviämismalleissa ei ole otettu huomioon meluvallien ja katosten suojaavaa vaikutusta. Meluvallien ja katosten suojaava vaikutus näkyy .338 kiväärin ja 9 mm pistoolin osalta radan lähiympäristössä. Kauemmaksi näillä rakenteilla ei ole vaikutusta.

Toiminnanharjoittaja on suorittanut alueella melumittauksia kolme kertaa ja melu on mallinnettu kaikkien mittauskertojen jälkeen uudelleen. Lokakuussa 2014 laaditut melumallit eivät poikkea keväällä 2014 laadituista melumalleista.

Haulikkorata on suojattu vesitiiviillä rakenteella ja rakenteen yläpuolelle kertyvät kaikki sadevedet johdetaan maastoon tarkkailukaivojen kautta. Maastoon johdettavien sadevesien laatua tarkkaillaan tarkkailukaivoista ja toiminnanharjoittajalta edellytetään toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi, mikäli se on tarpeen tarkkailun perusteella. Haulikkoradan rakennetta ei katsota pilaantuneeksi maaperäksi, vaan kyseessä on jätteiden poistaminen alueelta.

Vaasan hallinto-oikeus on palauttanut ympäristölupahakemuksen uudelleen käsiteltäväksi puutteellisten selvitysten johdosta. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan lupahakemusta ei ole ollut tarpeen täydentää luontoselvitysten osalta. Toiminnanharjoittaja on täydentänyt lupahakemustaan hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti ja lupaviranomainen on päätöksessään 9.4.2014 katsonut, että toiminnanharjoittajan lupahakemus täyttää lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

Ympäristölautakunta on katsonut, että toiminnanharjoittaja on riittävästi selvittänyt alueen kasvillisuutta ja eläimistöä. Hankealueella tai hankealueen välittömässä läheisyydessä ei esiinny sellaisia lajeja, että toiminta vaarantaisi lajien elinolosuhteet.

Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on valitusten ja vastineen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitukset hylätään. Yhdistys on viitannut asiassa aiemmin lausumaansa ja ympäristölautakunnan vastineeseen sekä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kattavissa melumittauksissa ja mallinnuksissa on todettu, että alueelta lähtevä impulssimelu L_AImax ei ylitä 65 dB:n ohjearvoa lähimmän asutuksen tuntumassa isokaliiberisimmillakaan aseilla ammuttaessa. Mainittujen aseiden vuosittaiset laukausmäärät ovat harrastajien ja aseiden vähyyden vuoksi pieniä ja ampuminen sallitaan vain äänieristetystä ammuntatilasta. Tämä edelleen vähentää asutukseen kohdistuvaa melualtistusta.

Haulikkoratojen ampumapaikat ovat radan lounaisreunassa eikä ammuntasuunta haulikkoradoilla ole lounaaseen. Haulikkoammunnassa käytetään enintään 2,5 mm hauleja. Näitä voidaan käyttää vain läntisimmällä haulikkoradalla, muilla radoilla ammunnassa käytetään enintään 2 mm hauleja. Tällä estetään haulien lentäminen rata-alueen ulkopuolelle kolmannen osapuolen maalle. Kuten ympäristölautakunnan päätöksestä ilmenee, haulikkoradoilla ammutaan rakennetulle maaperälle, josta alueelle jäävät lyijyt voidaan poistaa. Maaperä ei saastu.

Linnustoselvitysten menetelmän valinnalla on haluttu varmistaa, että toimenpiteiden kohteena oleva alue tulee selvitettyä riittävällä tarkkuudella. Mainitun alueen ulkopuolelle ei suunnitella muutoksia. Linnustoselvitykset on laadittu yleisesti käytössä olevalla linjalaskennalla, joka jakautuu 50 metrin leveään pääsarkaan ja sen ulkopuoliseen apusarkaan. Esimerkiksi muusta alueesta erillinen kiväärirata sijoittuu lähes täysin pääsaralle ja apusarat ovat hankealueen ulkopuolella. Varsinaisen ampumarata-alueen käsittävien sarkojen ulkopuolella on tehty linnusto- ja biotooppihavaintoja myös kasvillisuusselvitysten yhteydessä. Kanalintuja on havainnoitu koko alueella myös kevään 2011 aikana. Havainnointia tai luontoselvitystä yleisesti ei siis ole rajattu tiettyjen metsäpalstojen sisäpuolelle, kuten valituksessa on virheellisesti esitetty. Luontoselvityksiä on täydennetty luvan käsittelyprosessin yhteydessä valittajien esittämien väitteiden virheellisyyksien toteamiseksi.

Hankealueella ja sen välittömässä läheisyydessä tehdyissä viitasammakkokartoituksissa ei ole todettu lajin soidinta tai kutualueeksi hyvin soveltuvia kohteita. Hanke ei estä tai haittaa lajin esiintymistä Telskonluomassa. Vesiolosuhteet eivät hankealueella muutu. Hanke ei muuta alueen itäpuolella kulkevan ojan vesiolosuhteita. Hanke ei estä tai haittaa saukon mahdollista esiintymistä Telskonluomassa.

Hankkeen vaikutusten pohjanlepakkojen mahdolliseen esiintymiseen on asian aikaisemmissa vaiheissa arvioitu olevan neutraaleja. Lajin levähtämistä alueella ei ole kyetty varmistamaan. Yhdistys sitoutuu rakentamaan ja sijoittamaan alueelle kohtuullisen määrän lepakkojen levähtämiseen tarkoitettuja pönttöjä. Pohjanlepakko ei ole Suomessa uhanalainen.

Melulaskentojen tulokset on esitetty graafisessa muodossa kartalla tulosten havainnollistamiseksi. Mikäli kartassa on valkoinen alue, se ei tarkoita sitä, että laskentoja ei olisi ulotettu kyseiselle alueelle, vaan että melutaso alittaa tietyn kynnysarvon (joko 50 tai 60 dB). Melualuekartoissa 65–70 dB:n alue merkitsee kohonnutta riskiä 65 dB:n impulssimelutason ylitykselle, mutta raja-arvo voi tälläkin alueella alittua.

Suurikaliiberisten aseiden suhteellisen vähäisen laukausmäärän vuoksi yhteislaukausten merkitystä impulssimelutasoon ei pidä yliarvioida. Samasta syystä tilanteet, joissa impulssimelupiikki voimistuu A:n ja tämän asiakumppaneiden valituksessa kuvatulla tavalla, ovat hyvin epätodennäköisiä.

Impulssimelutaso L_AImax on arviointisuure, jolla melutasoa arvioidaan ympäristölupa-asioissa. Kuten valittajat ovat esittäneet, impulssimelutaso soveltuu melko huonosti ampumaratamelun häiritsevyyden arvioimiseen. Valittajien siteeraamassa raportissa esitetään käytettäväksi impulssikorjattua keskiäänitasoa L_Aeq tai äänialtistustasoa L_AE, jotka ottaisivat huomioon myös ammuntojen välillä olevan hiljaisen ajan. Mainittujen suureiden käyttö olisi eduksi hankkeen kannalta, mutta tämän hetkinen lainsäädäntö ei anna siihen mahdollisuutta.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Ruhan metsästysseura ry ja yhdistyksen asiakumppanit ovat vastaselityksessään esittäneet muun ohella, että lepakoiden häiritseminen ja lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Tarkempi lepakkoselvitys olisi tullut tehdä. Ampumaratojen alueella on havaittu myös järripeippo ja pohjansirkku, jotka ovat alueellisesti uhanalaisia.

Ampumarata sijaitsee turvemaalla. Ampumaratoja ei suositella sijoitettavaksi turvemaille. Veden johtamisen toimivuus ja lyijyhaulien kerääminen tarkastuskaivoon ovat kyseenalaisia. Putkitettavaksi esitetty veto-oja, joka kulkee haulikkoratojen poikki, on helmikuussa 2016 tulvinut valtoimenaan. Hyydepatojen muodostuminen ja putken tukkeutuminen muodostavat todellisen uhkan vesien tulviessa kolmansien omistamille metsäpalstoille.

Ruhan metsästysseura ry ja yhdistyksen asiakumppanit ovat toimittaneet useita lisäselvityksiä, muun ohella Eviran tutkimusraportin, jonka mukaan Lapualta kuolleena löytyneen maakotkan kuolinsyy on ollut lyijymyrkytys. Lisäksi on ilmoitettu, että ampumaradan läheisyydessä on joulukuussa 2016 havaittu metsäpeuroja.

Vastaselitykset ja lisäselvitykset on lähetetty tiedoksi Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry:lle.

Lapuan seudun Ampumaratayhdistys ry on toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki Ruhan metsästysseura ry:n ja sen asiakumppaneiden valitusta G:n, H:n, I:n, J:n, K:n, L:n ja M:n tekemänä.

Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian.

2. Korkein hallinto-oikeus valitukset enemmälti hyläten muuttaa lupamääräyksen 13 toista kappaletta ja lupamääräyksen 15 ensimmäistä kappaletta sekä lisää lupamääräykseen 16 uuden toisen kappaleen. Muutettuina lupamääräykset kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla).

13. Ampumaradan toiminnasta aiheutuva melutaso ei saa ylittää A-painotettuna enimmäistasona impulssiaikavakiolla (L_AImax) määritettynä asumiseen käytettävillä alueilla 65 dB ja loma-asutukseen käytettävillä alueilla 60 dB.

Luvan saajan tulee selvittää mittauksilla ampumatoiminnasta aiheutuva enimmäistaso häiriintyvissä kohteissa 6 kuukauden kuluessa rata-alueen käyttöönotosta kummankin rata-alueen osalta. Menettely on uusittava vuoden kuluttua ensimmäisestä mittauksesta. Mittaukset on tehtävä lähimmissä melulle alttiissa kohteissa eli lähimpien loma- ja asuinrakennusten pihapiirissä. Mittauksen tekijällä on oltava riittävä asiantuntemus ja mittaukset on tehtävä todellisissa ammuntatilanteissa noudattaen ympäristöministeriön antamia ohjeita ampumaratamelun mittaamisesta (YM, ympäristöopas nro 61, 1999). Mittaussuunnitelma tulee esittää vähintään 30 vuorokautta ennen mittausten suorittamista Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Mittaustulokset ja suunnitelma mahdollisesti tarvittavista toimenpiteistä edellä asetetun melutason saavuttamiseksi tulee toimittaa Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle 3 kuukauden kuluessa mittausten suorittamisesta.

15. Toiminta-aikana alueen ulkopuolelta tulevat pintavedet tulee johtaa siten, että ne eivät pääse ampumarata-alueelle. Ulkopuoliset pintavedet tulee johtaa haulikkoalueen lävitse umpiputkella. Ampumarata-alueilta muodostuvat pintavedet tulee johtaa tarkastuskaivojen kautta. Alueelta lähtevää pintavettä tulee tarkkailla kaksi kertaa vuodessa touko- ja elokuussa. Vesinäytteet otetaan tarkkailukaivosta. Vesinäytteiden lisäksi on mitattava virtaama. Tarkkailusuunnitelma on esitettävä Lapuan kaupungin ympäristölautakunnan hyväksyttäväksi. Lähtevässä pintavedessä olevan lyijyn raja-arvo on 7,2 µg/l.

Toiminnanharjoittajan tulee ottaa ensimmäiset taustanäytteet alueelta ennen rakentamiseen ryhtymistä alueen taustatason selvittämiseksi etukäteen. Vuosittain otettavat seurantanäytetulokset tulee toimittaa Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle vuosiraportoinnin yhteydessä. Taustanäytetulokset tulee toimittaa ympäristönsuojeluviranomaiselle välittömästi niiden valmistuttua.

Mikäli tarkkailussa havaitaan raja-arvon ylittäviä pitoisuuksia, tulee toiminnanharjoittajan esittää riskinarvio päästön merkittävyydestä ja vaikutuksista sekä riskinarvion mukainen suunnitelma toimenpiteistä kuuden kuukauden kuluessa tuloksien saamisesta. Tarvittaessa Lapuan kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa raja-arvot ylittävien tarkkailutulosten perusteella lisämääräyksiä vesien käsittelystä ja johtamisesta.

16. Ampumaradan käytöstä on pidettävä kirjaa, josta käy ilmi käytetty ampumarata, sen käyttäjä, ammunnan ajankohta ja kesto, ammuntapäivien lukumäärä, toimintapaikalla järjestettyjen kilpailuiden ja muiden tapahtumien lukumäärä, laukausten lukumäärä, käytetyn aseen tyyppi, toiminnassa syntyneiden jätteiden määrä ja toimituspaikka, ulkopuolisten tekemät häiriöilmoitukset ja radalla suoritetut kunnostustoimenpiteet.

Toiminnanharjoittajan on vuoden kuluessa rata-alueen käyttöönotosta tehtävä selvitys, jolla osoitetaan, ettei hauleja leviä toiminnanharjoittajan hallussa olevan alueen ulkopuolelle. Selvitys on toimitettava Lapuan kaupungin ympäristölautakunnalle, joka voi tarvittaessa antaa määräyksiä haulien leviämisen estämiseksi.

Toiminnanharjoittajan tulee arvioida maaperään kohdistuvia päästöjä vuotuisten laukausmäärien perusteella ja liittää arvio vuosiraportointiin.

Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa yhteenveto edellisen vuoden toiminnasta vuosittain toukokuun loppuun mennessä Lapuan kaupungin ympäristölautakunnalle. Yhteenvedosta tulee käydä ilmi tiedot jätteiden määrästä ja niiden toimituspaikasta, laukausmäärät kullakin radalla, ympäristöön kohdistuva laskennallinen lyijykuormitus ja radalla suoritetut kunnostustoimenpiteet.

Perustelut

1. Tutkimatta jätetyiltä osin

G, H, I, J, K, L ja M eivät ole hakeneet muutosta Lapuan ympäristölautakunnan 15.4.2014 tekemään ympäristölupaa koskevaan päätökseen hallinto-oikeudelta. Hallinto-oikeus ei ole muuttanut aluehallintoviraston päätöstä heidän kannaltaan epäedulliseen suuntaan. He ovat sen vuoksi menettäneet oikeutensa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valitus on heidän osaltaan jätettävä tutkimatta.

2. Tutkituilta osin

Lupamääräysten muuttaminen

Lupamääräyksessä 13 on muun ohella määrätty ampumatoiminnasta aiheutuvan melun mittaamisesta kuuden kuukauden kuluessa rata-alueen käyttöönotosta. Kyseessä on uusi toiminta, eikä melumallinnuksen perusteella 65 dB:n L_AImax-melutason ylittymistä asuinkiinteistöjen kohdalla voida pitää poissuljettuna. Koska melumittaustulokset riippuvat suuresti mittaushetkellä vallitsevista olosuhteista, on toiminnasta aiheutuvan melurasituksen suuruuden luotettavaksi selvittämiseksi tarpeen toistaa melumittaukset vuoden kuluttua. Tämän jälkeen toiminnasta aiheutuvaa melutasoa on seurattava lupamääräyksen 14 mukaisesti.

Lupamääräyksessä 15 asetettu pintaveden tarkkailuvelvoite ei ole riittävä, kun otetaan huomioon, että pintaveden laatu riippuu näytteenottohetkeä edeltäneistä sademääristä ja että esitetyn selvityksen perusteella ampumaradat sijoittuvat osin märälle ja soistuneelle maaperälle. Tämän vuoksi näytteet on otettava kaksi kertaa vuodessa ja samalla mitattava virtaama. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen hyväksyy tarkemman suunnitelman näytteenottokohdista ja ajankohdista sekä käytetyistä menetelmistä tarkkailun luotettavuuden varmistamiseksi.

Haulikkorata-alue on haulien lentomatkaan nähden pieni, eikä asiassa ole esitetty luotettavaa selvitystä siitä, miten haulien leviäminen alueen ulkopuolelle aiotaan estää. Tämän vuoksi lupamääräykseen 16 on lisättävä velvoite haulien leviämistä koskevan selvityksen tekemisestä.

Valitusten hylkääminen muilta osin

Ympäristölautakunta on päätöksensä perusteluissa virheellisesti esittänyt, että laaditut melumallit eivät ulotu A:n, D:n, E:n ja F:n asuinkiinteistöille saakka. A:n, D:n sekä F:n ja E:n asuinkiinteistöt sijaitsevat Thermopolis Oy:n 4.2.2014 päivätyn meluselvityksen melumallinnuskarttojen mukaan alueilla, joilla ampumaradan toiminnasta aiheutuva L_AImax-melutaso on enimmillään 65 dB. Lupaharkinnassa on kuitenkin otettu huomioon asuinrakennusten sijainti noin 2,1 kilometrin etäisyydellä hankealueesta ja lupamääräyksessä 13 on asetettu raja-arvot ampumaradan toiminnasta asumiseen käytettäville alueille aiheutuvalle melulle sekä velvoitettu luvan saaja mittamaan melutasoa lähimmissä häiriintyvissä kohteissa. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi edellä kuvatulla tavalla muuttanut melutason mittaamista koskevaa lupamääräystä 13. Valituksen kohteina olevia päätöksiä ei siten ole lautakunnan päätöksen perusteluihin sisältyvän virheen vuoksi kumottava.

Ruhan metsästysseura ry asiakumppaneineen on esittänyt, että kahden erillisen palstan ottaminen ampumaratakäyttöön vaikeuttaa ympäröivien alueiden metsätalouskäyttöä, koska palstojen rajoja ei voi enää käyttää kulkuväylinä. Ampumaradan toiminnot sijoittuvat hakijan hallinnassa oleville alueille eivätkä ne siten estä viereisten kiinteistöjen metsätalouskäyttöä. Viereisten alueiden metsätalouskäytön mahdollinen vaikeutuminen kulkuyhteyksien muuttumisen vuoksi ei ole ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista, eikä se siten aiheuta estettä ympäristöluvan myöntämiselle.

Ruhan metsästysseura ry asiakumppaneineen on lisäksi esittänyt, että alueella ei ole tehty arkeologisia selvityksiä. Asiassa esitetystä ei kuitenkaan ole tullut ilmi mitään sellaista, jonka perusteella arkeologisen selvityksen tekeminen olisi katsottava tarpeelliseksi. Muinaismuistolain kiinteitä muinaismuistoja ja irtaimia muinaisesineitä koskevat rajoitukset ovat joka tapauksessa voimassa luvan myöntämisestä huolimatta.

Valituksissa ei ole muutoinkaan esitetty sellaisia perusteita, joiden vuoksi ympäristölupaa ei olisi tullut myöntää. A:n ja hänen asiakumppaneidensa mainitsema yksityis- ja perhe-elämän suojaa koskeva Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan 1 kohta, jota on oikeuskäytännössä sovellettu myös pilaantumisesta aiheutuviin häiriöihin, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Edellä kuvatuista syistä ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Olli Malve. Asian esittelijä Liisa Selvenius-Hurme.