Muu päätös 5045/2017

Asia Ympäristölupaa koskeva valitus

Valittaja Kemiönsaaren Vesi

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 5.10.2016 nro 16/0497/3

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 29.1.2015 viraston ympäristölupavastuualueella ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 7/2015/2 myöntänyt Kemiönsaaren Vedelle ympäristöluvan Taalintehtaan jätevedenpuhdistamon laajentamiseksi ja tarkistanut Lounais-Suomen ympäristökeskuksen jätevedenpuhdistamon toiminnalle 19.12.2003 antaman toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan nro 110 YLO lupamääräyksiä.

Ympäristölupa koskee hakemuksen mukaisten Kemiönsaaren viemäröintialueiden jätevesien ja puhdistamolle toimitettavien sako- ja umpikaivolietteiden lupamääräysten mukaista käsittelyä puhdistamossa. Puhdistamolle ei saa johtaa uusia jätevesiä ennen kuin puhdistamon laajennus on suoritettu ja Varsinais-Suomen ELY-keskus on hyväksynyt laajennustoimenpiteet.

Jätevedet johdetaan nykyisessä purkupaikassa Falköfjärdeniin. Seuraavan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä luvanhaltijan on tehtävä selvitys vaihtoehtoisista purkupaikoista ja esitettävä hakemus purkupaikan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan.

Laajennetun puhdistamon mitoituksen mukainen asukasvastineluku on 4 400 yhdyskuntajätevesistä annetun valtioneuvoston asetuksen (888/2006) 2 §:n 4 kohdassa määritellyllä tavalla laskettuna.

Hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesta toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu sellaista ennakolta arvioitavissa olevaa, vesistön pilaantumisesta aiheutuvaa vahinkoa, joka tässä päätöksessä olisi määrättävä korvattavaksi. Kalataloushaittojen ehkäisemiseksi määrätään kalatalousmaksu.

Aluehallintoviraston päätös sisälsi lupamääräykset 1–18.

Päätöksen mukaan toiminnanharjoittajan on viimeistään 31.12.2019 jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus lupamääräysten tarkistamiseksi ja jätevesien purkupaikan siirtämiseksi.

Hakemukseen on liitettävä esitys nykyistä haitattomammasta purkupaikasta, yhteenveto tehdyistä käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuista, arvio parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja käytännön soveltamisesta toiminnassa sekä muut ympäristönsuojeluasetuksessa mainitut selvitykset soveltuvin osin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, sille tehtyjen valitusten johdosta valitukset muutoin hyläten lisännyt päätökseen uuden lupamääräyksen 19 (muutokset kursiivilla):

19. Toiminnanharjoittajan on viimeistään 31.12.2019 jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus jätevesien purkupaikan siirtämiseksi nykyistä haitattomampaan paikkaan.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään täällä kysymyksessä olevilta osin seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulain (86/2000) 41 §:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.

Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa terveyshaittaa, merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 7-9 §:ssä kiellettyä seurausta, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella taikka eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta.

Ympäristönsuojelulain 43 §:n 1 momentin mukaan luvassa on annettava tarpeelliset määräykset muun muassa päästöistä, päästöraja-arvoista, päästöjen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta sekä päästöpaikan sijainnista, jätteistä sekä niiden määrän ja haitallisuuden vähentämisestä, toimista häiriö- ja muissa poikkeuksellisissa tilanteissa sekä muista toimista, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja. Pykälän 3 momentin mukaan lupamääräyksiä annettaessa on otettava huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutus ilmenee, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoa sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevien lupamääräysten tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Lupamääräyksissä ei kuitenkaan saa velvoittaa käyttämään vain tiettyä määrättyä tekniikkaa. Lisäksi on tarpeen mukaan otettava huomioon energian ja materiaalien käytön tehokkuus sekä varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen.

Asiassa esitetty selvitys

Taalintehtaan nykyinen puhdistamo on valmistunut vuonna 2008. Puhdistamolle on johdettu Taalintehtaan taajaman ja sen lähialueiden sekä kirkonkylän ja Björkbodan taajamien yhteensä noin 2 000 asukkaan asumisjätevedet. Kirkonkylän jätevedenpuhdistamo on suljettu vuonna 2010 ja sen jälkeen vedet on johdettu Taalintehtaan puhdistamolle. Kemiön kirkonkylän ja Lammalan jätevedenpuhdistamot on tarkoitus sulkea lähivuosina, minkä jälkeen Taalintehtaan puhdistamo on Kemiönsaaren ainoa jätevedenpuhdistamo. Puhdistamon toiminta-alueen viemäriverkoston kokonaispituus vuonna 2013 oli noin 168 kilometriä. Verkostoa on viime vuosina rakennettu erillisviemäröintinä keskimäärin 7–15 kilometriä vuodessa. Laajennuksen yhteydessä puhdistamon varsinaista prosessia ei muuteta, mutta kapasiteettia lisätään tarpeellisilta osin. Lisäksi varaudutaan typenpoiston tehostamiseen metanolin syötöllä ja puhdistetun jäteveden desinfiointiin kemiallisesti.

Asumisjätevesien lisäksi puhdistamolle on lokakuusta 2010 lähtien johdettu myös Abloy Oy:n Björkbodan tehtaan esikäsiteltyjä prosessijätevesiä. Puhdistamolle vastaanotetaan myös haja-asutuksen sako- ja umpikaivolietteitä. Kemiön kirkonkylän puhdistamolla lietteille on tarkoitus rakentaa vastaanottoasema, jossa ne välpätään ja johdetaan tasausaltaan kautta hallitusti siirtoviemärilinjaa pitkin Taalintehtaan puhdistamolle. Toiminta-alueen ulkopuolelta Kemiönsaaren Veden viemäriverkostoon on liittynyt muun muassa Puolustusvoimien Kemiön varikko-osasto, jonka jätevedet käsitellään Taalintehtaalla. Hakemuksessa on arvioitu, että vuonna 2030 viemäriverkoston piiriin kuuluu 5 100 asukasta. Kun tähän lisätään sakokaivolietteet, arvioidaan Taalintehtaalla puhdistettavan 7 500 asukkaan jätevedet vuonna 2030. Biologisen hapenkulutuksen (BOD) perusteella laskettu keskimääräinen asukasvastineluku on vuonna 2011 ollut 2 600. Laajennuksen jälkeen puhdistamon biologisen hapenkulutuksen mukaan laskettu asukasvastineluvun (AVL) mukainen mitoitus on noin 4 400.

Taalintehtaan jätevedenpuhdistamon käsitellyt jätevedet johdetaan 1 400 metrin pituisella purkuputkella Falkö fjärdeniin Björkholmenin ja Tallholmenin väliselle merialueelle. Hakemuksen mukaan purkuputken päästä lähimmän saaren rantaan on noin 200 metriä. Purkuputken vaikutusalueella on useita vakituisessa käytössä olevia asuntoja. Lähimerialuetta kuormittavat myös FNsteel Dalwire Oy:n käsitellyt prosessijätevedet. Lisäksi Falkö fjärdenin merialuetta kuormittavat kalankasvatus, hajakuormitus, Suomenlahdelta tuleva kuormitus, vapaa-ajanasutus sekä jonkin verran myös haja-asutus. Kahden lähimmän kalankasvatuslaitoksen fosforikuormitukseen verrattuna jätevedenpuhdistamolta tulevan fosforikuormituksen osuus on ollut 13 prosenttia. Puhdistamon typpikuormitus on ollut hieman kalankasvatuksen typpikuormitusta suurempi. Puhdistamon vaikutuksia merialueeseen on seurattu kahdesti vuodessa kolmella havaintoasemalla, joista purkuputken ja uloimman havaintoaseman etäisyys on noin 2,4 kilometriä. Ravinnepitoisuudet ovat kohonneet vuosien mittaan kaikilla havaintoasemilla, mikä kertoo merialueen yleisestä rehevöitymiskehityksestä. Erot veden laadussa ovat olleet pieniä eikä jätevesien vaikutusta ole ollut havaittavissa. Lähimmällä havaintoasemalla alhaiset happipitoisuudet ovat toistuneet hieman useammin kuin vertailuasemilla. Veden hygieeninen laatu on ollut erinomainen kaikilla vertailuasemilla. Koska näytteet on otettu vain kaksi kertaa vuodessa, mahdollisten ohijuoksutusten vaikutus veden laatuun on voinut jäädä havaitsematta. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnon mukaan Falkö fjärdenin ekologinen tila on tällä hetkellä tyydyttävä ja hyvä tila tulisi olla saavutettuna vuoteen 2027 mennessä. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty pintavesien toimenpideyhdistelmiksi asutuksen osalta muun muassa siirtoviemärien rakentaminen ja viemäriverkostojen laajentaminen. Haja-asutuksesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämisessä ensisijainen lisätoimenpide on viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn keskittäminen vesihuollon ja ympäristön kannalta järkevästi.

Tarkasteluvälillä 2009–2012 puhdistamo on toiminut typpireduktiota lukuun ottamatta pääosin hyvin. Vuoden 2012 ensimmäisellä vuosipuoliskolla jouduttiin tekemään ohituksia, jonka vuoksi lupaehdot täyttyivät ainoastaan COD_cr-pitoisuuden osalta. Hakemuksen mukaan puhdistamolle on ominaista talvella erittäin kylmät jätevedet, tyypillisesti tammi–huhtikuun välisenä aikana noin 4 ºC, mistä johtuen laitoksella ei ole käytännössä mahdollista ylläpitää täydellistä nitrifikaatiota läpi talven ja typpireduktio jää talvella jonkin verran kesäaikaa alhaisemmaksi. Laajennuksen jälkeen Taalintehtaan puhdistamolla tullaan käsittelemään nykyistä enemmän jätevesiä. Kun Kemiön ja Lammalan jätevedenpuhdistamot suljetaan, Taalintehtaan keskimääräinen tulokuormitus kasvaa noin 50 prosenttia. Vuoteen 2030 mennessä Taalintehtaan tulokuormituksen arvioidaan lisääntyvän virtaaman osalta noin 80 prosenttia ja lika-ainekuormituksen osalta noin 100 prosenttia nykyiseen verrattuna. Lähtevän veden pitoisuuksien ja reduktioiden arvioidaan olevan nykyisellä tasolla kokonaistyppeä lukuun ottamatta, jonka käsittelytehokkuuden arvioidaan hakemuksen ja lupamääräysten mukaisesti toimittaessa nousevan vuosina 2009–2012 toteutuneesta 40–59 prosentista 60–65 prosenttiin.

Hallinto-oikeuden arviointi ja johtopäätökset

(---)

Lisätty uusi lupamääräys 19

Hallinto-oikeus toteaa, että ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetulla 1.5.2015 voimaan tulleella lailla (423/2015) on kumottu ympäristönsuojelulain (527/2014) 71 § koskien määräystä lupamääräysten tarkistamiseksi. Ympäristönsuojelulain muuttamisesta annetun lain siirtymäsäännöksen mukaan ennen lain voimaantuloa annetussa ympäristölupapäätöksessä määrätty lupamääräysten tarkistamisvelvoite raukeaa. Valvontaviranomaisen on kuitenkin säännöllisessä valvonnassa arvioitava lain (423/2015) 89 §:n mukainen tällaisen luvan muuttamisen tarve viimeistään vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin luvan tarkistamista koskeva hakemus oli määrä jättää lupaviranomaiselle. Edellä todetun johdosta valituksenalaiseen päätökseen asetettu määräys lupamääräysten tarkistamishakemuksen toimittamisesta 31.12.2019 mennessä on rauennut.

Puhdistamon laajennus lisää Falkö fjärdeniin kohdistuvaa kuormitusta. Vaikka vesistötarkkailun tulosten perusteella jätevesien haitat purkualueella ovat vähäisiä, kuormituksen kasvaessa purkuvesistön tila, veden käyttötarkoitus sekä vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tavoitteet edellyttävät, että purkupaikan siirto nykyistä vähemmän haittoja aiheuttavaan paikkaan on jatkossa selvitettävä. Näin ollen asiassa on ympäristönsuojelulain 43 §:n nojalla tarpeen asettaa toiminnanharjoittajalle velvoite laatia selvitys vaihtoehtoisista purkupaikoista, jonka perusteella toiminnanharjoittajan on viimeistään 31.12.2019 jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus jätevesien purkupaikan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan. Uutta purkupaikkaa koskevan hakemuksen toimittamisvelvollisuus siirretään luvan tarkistamista koskevasta määräyksestä uuteen lupamääräykseen. Jotta laajennetun puhdistamon vesistövaikutuksista saadaan riittävästi tietoa, hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole edellytyksiä selvityksen laatimisajankohdan aikaistamiseen muutoksenhakijoiden vaatimalla tavalla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 41 § 1 momentti, 42 § 1 momentti, 43 § 1 ja 3 momentti sekä 52 § 2 momentti

Laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 28 §

Valtioneuvoston asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006)

Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 199 § 1 ja 2 momentti sekä 201 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Petri Forma, Varpu Kujanpää ja Hanna Nieminen-Finne. Esittelijä Taija Randen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kemiönsaaren Vesi on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöstä muutetaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on lisännyt Etelä-Suomen aluehallintoviraston myöntämään ympäristölupaan uuden lupamääräyksen 19. Lupamääräys 19 tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti:

"Toiminnanharjoittajan on viimeistään 31.12.2019 jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus jätevesien purkupaikan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan ja liitettävä hakemukseen selvitys mahdollisista vaihtoehtoisista purkupaikoista ja niiden tarpeesta."

Muutoksenhakija on perustellut vaatimustaan muun ohella seuraavasti:

Hallinto-oikeuden päätöksen perusteella jää epäselväksi, onko hakija uuden lupamääräyksen 19 nojalla velvollinen tekemään hakemuksen jätevesien purkupaikan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan ilman, että hakemus sisältää selvityksen vaihtoehtoisista purkupaikoista. Näin on siksi, että vertaileva selvitys mainitaan vain päätöksen perusteluissa.

Luvan muuttamisen tarpeen arviointi edellyttää, että esitetään selvitys vaihtoehtoisista purkupaikoista, ja niiden perusteella voidaan tehdä kokonaisarviointi tilanteesta. Toimitettavaan selvitykseen tulisi sisältyä ympäristönsuojelulliset ja vesitaloudelliset näkökohdat huomioiva arviointi ja vertailu nykyisen purkupaikan osalta uuden hakemuksen jättämisajankohtana, vastaava vertailu muina purkupaikkoina varteenotettaviin vaihtoehtoihin sekä purkupaikan mahdollista siirtoa koskevan hankkeen toteuttamissuunnitelma kustannusarvioineen, mahdollinen toteuttamisaikataulu sekä arvio hankkeen hyödyistä ja haitoista. Viranomaisen tulisi toimitettavan selvityksen perusteella arvioida, onko ylipäätään olemassa nykyistä purkupaikkaa haitattomampia vaihtoehtoja jätevesien johtamiseksi vesistöön.

Mikäli tällaista selvitystä ei olisi tarkoitus toimittaa aluehallintovirastolle purkupaikan siirtoa koskevan hakemuksen yhteydessä, ei olisi myöskään mahdollista arvioida, onko purkupaikan siirtäminen haitattomampaan paikkaan perusteltua. Tällöin hallinto-oikeuden päätöksen määräys tulisi sellaisenaan panna täytäntöön ilman minkäänlaista asian kokonaisharkintaa tai arviota purkupaikan siirron perusteista.

Hallinto-oikeuden päätös ei vastaa uuden lupamääräyksen osalta aikaisempaa aluehallintoviraston päätöstä eikä muuttuneen ympäristönsuojelulain 89 §:n mukaista luvan muuttamisen tarpeen arviointia koskevaa määräystä (423/2015).

On epätodennäköistä, että hallinto-oikeuden tarkoituksena olisi ollut muuttaa päätöksellään sisällöllisesti aluehallintoviraston päätöksessä ollutta lupamääräyksen tarkistamista koskevaa määräystä. Päinvastoin voidaan katsoa, että hallinto-oikeuden tarkoituksena on ollut velvoittaa hakija selvittämään ympäristönsuojelullisista lähtökohdista käsin purkupaikan siirtäminen jatkossa nykyistä vähemmän haittoja aiheuttavaan paikkaan.

Jotta hallinto-oikeuden päätöksen sisältö olisi mahdollisimman selkeä eikä aiheuttaisi myöhemmin tulkintaepäselvyyksiä, tulee perusteluosassa esitetyn näkyä itse luparatkaisussa.

Lupaehtojen tulisi myös olla linjassa muiden vastaavien laitosten lupaehtojen kanssa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on viitannut antamaansa lupapäätökseen ja sen perusteluihin sekä hallinto-oikeuden päätökseen. Valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista uutta, mikä antaisi aihetta päätyä hallinto-oikeuden päätöksestä poikkeavaan lopputulokseen.

Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se viittaa asiassa aikaisemmin aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle antamiinsa lausuntoihin.

Kemiönsaaren kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on viitannut Kemiönsaaren Veden valitukseen ja katsonut, ettei siihen ole lisättävää.

Kemiönsaaren rakennus- ja ympäristövalvontalautakunta on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut, että valituksessa esitetty vaatimus lupamääräyksen 19 muuttamisesta on perusteltu. Jotta Kemiönsaaren Vesi tekemiensä selvitysten perusteella voi ratkaista sen purkupaikan, joka on haitattomampi kuin nykyinen, on perusteltua sisällyttää vertailuun myös nykyinen purkupaikka.

Kemiönsaaren kunnan terveydensuojeluviranomainen on ilmoittanut, että se ei anna vastinetta valituksen johdosta.

Asunto-osakeyhtiö Dragsfjärdin Marikari ja sen hallinto-oikeuden päätöksestä ilmenevät asiakumppanit ovat antaneet valituksen johdosta vastineen, jossa todetaan muun ohella seuraavaa:

Aluehallintovirasto ja hallinto-oikeus ovat perustelluista syistä päätyneet samansisältöiseen purkupaikan siirtoa koskevaan velvoitteeseen. Luvanhakija ei valittanut aluehallintoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen. Vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtynä valitusta ei tulisi tutkia. Jos valitus tutkitaan, se tulisi perusteettomana hylätä, koska lupaviranomaisen ja hallinto-oikeuden päätöksissä on esitetty asianmukaiset perusteet purkupaikan selvittämis- ja siirtovelvollisuudelle.

Lupamääräykseen 19 vaaditun lisäyksen tarkoituksena on vesittää vaadittu purkupaikkaselvitys. Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvä lupamääräys ei kuitenkaan ole lupaviranomaisen ratkaisuun verrattuna uusi, vaan vastaa täysin aluehallintoviraston päätöksen sisältöä.

Långö-Apelholm -seura ry on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole valituksen johdosta syytä muuttaa. Hallinto-oikeuden lisäämä uusi lupamääräys 19 on vesiensuojelun kannalta merkittävä. Nykyinen purkupaikka ei voi olla vaihtoehtona silloin, kun tarkoituksena on vähentää Falkön lahden kuormitusta.

Falkö rf on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on todennut, että hallinto-oikeuden päätöstä ei ole valituksen johdosta syytä muuttaa. Nykyinen purkupaikka ei voi olla esitettävien vaihtoehtojen joukossa. Pistekuormituksen haitoista Falkö fjärdenillä on esitetty lupakäsittelyn aikana tietoja aluehallintovirastolle ja hallinto-oikeudelle. Jätevesien keskittäminen Taalintehtaalle lisää jätevesikuormitusta Falkö fjärdenille 65 prosenttia ja typpikuormitusta 45 prosenttia vuosien 2010–2015 keskiarvoista. Suomen saaristo ja varsinkin Suomen etelärannikon suljetut saaristoaltaat ovat erittäin herkkiä paikalliselle kuormitukselle. Tästä syystä myös Falkö fjärden on hyvin riippuvainen paikallisesta kuormituksesta. Nykyinen purkupaikka ei ole sopiva koko Kemiönsaaren kunnan jätevesille.

A:lle ja B:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen valituksen johdosta.

Kemiönsaaren Vesi on antanut lausuntojen ja vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa se on katsonut, että sillä ei ole asian johdosta lisättävää.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Asunto-osakeyhtiö Dragsfjärdin Marikarin ja sen asiakumppaneiden vaatimus valituksen jättämisestä tutkimatta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus muuttaa valituksen enemmälti hyläten lupamääräyksen 19 kuulumaan seuraavasti (muutokset kursiivilla):

19. Toiminnanharjoittajan on viimeistään 31.12.2019 jätettävä Etelä-Suomen aluehallintovirastolle hakemus jätevesien purkupaikan siirtämisestä haitattomampaan paikkaan ja liitettävä hakemukseen selvitys mahdollisista vaihtoehtoisista purkupaikoista.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei enemmälti muuteta.

Perustelut

1. Tutkimatta jättämistä koskevan vaatimuksen hylkääminen

Asunto-osakeyhtiö Dragsfjärdin Marikari ja sen asiakumppanit ovat vastineessaan vaatineet, että Kemiönsaaren Veden valitus tulee jättää tutkimatta, koska Kemiönsaaren Vesi ei ole hakenut muutosta Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätökseen, johon sisältyi samansisältöinen purkupaikan siirtoa koskeva velvoite kuin hallinto-oikeuden lisäämään uuteen lupamääräykseen 19.

Ympäristöluvan lupamääräysten säännönmukainen tarkistamismenettely on poistettu lainsäädännöstä 1.5.2015 voimaan tulleella ympäristönsuojelulain (527/2014) muutoksella (423/2015). Ympäristönsuojelulain muutoslakia koskenut hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ympäristönsuojelulain ja maa-aineslain muuttamisesta (HE 257/2014 vp) on annettu eduskunnalle 18.11.2014, joten sanottu lainmuutos on ollut Kemiönsaaren Veden ennakoitavissa aluehallintoviraston päätöksen valitusaikana. Aluehallintoviraston 29.1.2015 annettuun päätökseen sisältynyt lupamääräysten tarkistamista koskevan hakemuksen tekemistä koskeva määräys onkin mainitun muutoslain (423/2015) voimaantulosäännöksen mukaan rauennut, kun Kemiönsaaren Veden jätevedenpuhdistamon ympäristölupaa koskevien valitusten käsittely on ollut hallinto-oikeudessa kesken. Hallinto-oikeuden päätös on edellä kuvatussa tilanteessa merkinnyt Kemiönsaaren Veden kannalta sellaista muutosta aluehallintoviraston päätökseen ja sen luvan tarkistamista koskeneen määräyksen voimassaoloon, että Kemiönsaaren Vedellä on oikeus valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä.

2. Lupamääräyksen 19 muuttaminen

Kemiönsaaren Vesi on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden lisäämää uutta lupamääräystä 19 täydennetään siten, että siitä käy ilmi, että purkupaikan siirtämistä koskevaan hakemukseen tulee liittää myös selvitys vaihtoehtoisista purkupaikoista. Valituksessa on katsottu, että ilman tällaista lisäystä ei ole mahdollista arvioida, onko purkupaikan siirtäminen haitattomampaan paikkaan perusteltua.

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 89 §:n (423/2015) 1 momentin mukaan toiminnanharjoittaja voi hakea ympäristöluvan muuttamista. Luvan muuttamista koskevaan toiminnanharjoittajan hakemukseen sovelletaan, mitä 39 §:ssä säädetään lupahakemuksesta.

Ympäristönsuojelulain 39 §:n (256/2017) 2 momentin mukaan hakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista. Pykälän 3 momentin mukaan hakemuksen laatijalla on oltava riittävä asiantuntemus. Hakemuksesta on käytävä tarvittaessa ilmi, mihin aineistoon ja laskenta-, tutkimus- tai arviointimenetelmään annetut tiedot perustuvat. Pykälän 4 momentin mukaan tarkempia säännöksiä hakemuksen sisällöstä ja sen sähköisestä tekemisestä sekä hakemukseen liitettävistä lupaharkinnan kannalta tarpeellisista selvityksistä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristönsuojelulain 39 §:ssä ja sen nojalla ympäristönsuojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (713/2014) säädetään siitä selvityksestä, joka lupahakemukseen on liitettävä. Haettaessa muutosta jätevesien purkupaikkaan voidaan mahdollisia vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskevaa selvitystä pitää lupaharkinnan kannalta tarpeellisena. Selvityksessä voidaan tällöin myös verrata vaihtoehtoisia purkupaikkoja nykyiseen purkupaikkaan. Lupamääräyksen 19 täydentämiseen vaihtoehtoisia purkupaikkoja koskevan selvityksen osalta valituksessa esitetyllä tavoin ei näin ollen ole estettä, ja määräyksen selventäminen on perusteltua.

Valituksessa on lisäksi vaadittu, että lupamääräykseen 19 lisättäisiin myös viittaus vaihtoehtoisen purkupaikan tarvetta koskevaan selvitykseen. Luvan muuttamista hakeva toiminnanharjoittaja voi liittää lupahakemukseen halutessaan myös muuta selvitystä kuin edellä mainituissa ympäristönsuojelulain ja valtioneuvoston asetuksen säännöksissä edellytetään. Kun Kemiönsaaren Vesi ei kuitenkaan ole vaatinut lupamääräyksen 19 muuttamista siltä osin kuin siinä velvoitetaan tekemään hakemus jätevesien purkupaikan siirtämiseksi nykyistä haitattomampaan paikkaan, ei lupamääräyksen 19 täydentäminen tältä osin ole tarpeen.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen enemmälti ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Harri Koivusalo ja Kirsi Kostamo. Asian esittelijä Tuire Taina.