Muu päätös 5129/2017

Asia Kansalaisuusasiaa koskeva valitus

Valittajat A ja hänen alaikäiset kanssahakijansa

Päätös, jota valitus koskee

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.1.2017 nro 17/0085/3

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole päätöksellään 17.11.2015 (diaarinumero 4240/310/2014) myöntänyt Afganistanin kansalaiselle A:lle eikä hänen alaikäisille kanssahakijoilleen Suomen kansalaisuutta, koska hakija ei täytä kielitaitoedellytystä eikä siitä ole perusteita poiketa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen kanssahakijoidensa vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja heidän valituksensa Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle säädetyt edellytykset ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden luotettava toteennäyttäminen edellyttää pääsääntöisesti asiakirjaselvitystä. Hallinto-oikeudella ovat olleet käytössään Maahanmuuttovirastolle toimitetut selvitykset valittajan kielitaidosta ja terveydentilasta. Kun otetaan huomioon valituksessa esitetyt perusteet sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen asian ratkaisemiseksi on ilmeisen tarpeetonta.

Pääasia

Sovellettavat säännökset esitöineen

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta muiden edellytysten täyttyessä Suomen kansalaisuus, jos hakemusta ratkaistaessa hänellä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai näiden sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

Saman pykälän 2 momentin mukaan kansalaistamisen yleisistä edellytyksistä voidaan poiketa vain jäljempänä säädetyillä perusteilla.

Kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 6 kohdan estämättä, jos:

³– –

3) hakija ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa vuoksi täyttämään kielitaitoedellytystä;

4) muutoin on olemassa erittäin painava syy kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle.

Saman pykälän 2 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottoman hakijan osalta voidaan kielitaitoedellytyksestä poiketa, jos hakija hallitsee suomen tai ruotsin kielen ymmärtämisen ja puhumisen alkeet tai on osallistunut säännöllisesti suomen tai ruotsin kielen opintoihin.

Saman pykälän 3 momentin mukaan luku- ja kirjoitustaidottomuus sekä muut 2 momentissa tarkoitetut edellytykset osoitetaan hakijan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella.

Hallituksen esityksen (HE 80/2010 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 3 kohta vastaa aikaisemmin voimassa olleen lain 18 § 2 momenttia, jota koskevassa hallituksen esityksessä kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002 vp) on todettu, että poikkeaminen kielitaitoedellytyksestä kyseisen säännöksen perusteella edellyttäisi sellaista huonokuntoisuutta, sairautta, kehitysvammaisuutta tai muuta vammaa, jonka perusteella kielitaitoedellytystä olisi mahdoton täyttää tai kohtuutonta vaatia sen täyttämistä.

Esitetty selvitys

Valittaja A (s. 1989) on saapunut Suomeen vuonna 2008 perheenyhdistämisen perusteella.

Valittaja on suorittanut kansalaisuushakemukseensa liitettyjen todistusten mukaan seuraavat suomen kielen opinnot:

- Työpaja nuorille maahanmuuttajille 2.8.2010–22.5.2011. Opiskelijan suomen kielen kuullun ymmärtäminen ja puhuminen sekä kirjoittaminen on arvioitu kurssin päättötodistuksessa tasolle A1.3 sekä lukeminen ja luetun ymmärtäminen tasolle A1.2.

- Arkisuomea maahanmuuttajille -kurssi 25.6–5.8.2011.

31.1.2012 päivätyn todistuksen mukaan valittaja on keskeyttänyt opiskelunsa raskauden tai äitiysloman takia.

Suomen kielen opettajan 24.2.2014 päivätyn todistuksen mukaan valittaja ei ole kertomansa mukaan käynyt ollenkaan koulua kotimaassaan. Veljet ja sisko kotona ovat opettaneet hänelle sekä äidinkielen darin, että Suomessa latinalaisia kirjaimia. Äidinkielen kirjallinen taito on kuitenkin jäänyt heikoksi. Valittajan suomen kielen suullinen taito on arvioitu tasolle A2.1.

Johtavan sosiaalityöntekijän 4.6.2014 päivätyn lausunnon mukaan valittajalla on diagnosoitu keskivaikea masennustila ja hän on ollut hoidossa 16.1.2009 alkaen maahanmuuttajien psykiatrian poliklinikalla.

Terveyskeskuslääkärin 22.10.2015 päivätyssä lausunnossa todetaan valittajan sairauksien vaikuttavan kielen oppimiseen. Valittajalla on paljon erilaisia kipuja ja hän on ollut maahanmuuttajien psykiatrian poliklinikalla hoidossa. Kielikurssilla käynti on jäänyt myös siksi, että valittaja on saanut lapsia.

Valittaja ei Maahanmuuttovirastolle 27.10.2015 toimittamansa selvityksen mukaan kykene osallistumaan kielitestiin, koska hän ei opi suomen kieltä. Hän on muutaman kerran yrittänyt opiskella suomea ja valmistautua kielitestiin, mutta opiskelu tuottaa stressiä ja hermostuneisuutta.

Valittaja on toimittanut 3.6.2016 hallinto-oikeudelle lisäselvityksenä todistuksen 4.1.2016–18.5.2016 suorittamistaan maahanmuuttajien perusopetukseen valmistavista opinnoista. Ryhmänohjaajan 24.5.2016 päivätyn todistuksen mukaan valittajalla on hyvät opiskelu- ja ryhmätyötaidot. Hän käyttää kieltä luontevasti kaikilla osa-alueilla ja oppii nopeasti. Hän on kiinnostunut kielestä ja motivoitunut kehittämään kielitaitoaan. Valittajan kielitaito on arvioitu todistuksessa kaikilta osataidoiltaan tasolle A2.2.

Valittaja on toimittanut 20.1.2017 hallinto-oikeudelle lisäselvityksenä todistuksen osallistumisesta suomen kielen tutkintoon 12.11.2016. Valittajan kielitaidon on todistuksen perusteella arvioitu olevan puheen ymmärtämisen osalta tasolla 3 ja muiden osa-alueiden osalta alle tason 3.

Oikeudellinen arviointi

Valittaja on pyytänyt kansalaisuushakemuksessaan poikkeamaan kielitaitoedellytyksestä luku- ja kirjoitustaidottomuutensa sekä terveydentilansa perusteella.

Kansalaisuuslain mukaan luku- ja kirjoitustaidottomuus osoitetaan suomen tai ruotsin kielen opettajan antamalla todistuksella. Valittajan toimittama suomen kielen opettajan todistus koskee valittajan suomen kielen suullista taitoa. Todistuksesta ei ilmene, että valittaja olisi luku- ja kirjoitustaidoton. Kielitaitoedellytyksestä ei siten voida poiketa kansalaisuuslain 18 b §:n 2 momentin nojalla.

Valittajan esittämien lääkärinlausuntojen mukaan sairaudet ovat vaikuttaneet hänen suomen kielen oppimiseensa. Esitetty selvitys ei kuitenkaan osoita, että valittaja olisi terveydentilansa vuoksi pysyväisluontoisesti kykenemätön hankkimaan riittävää suomen kielen taitoa. Kielitaitoedellytyksestä ei ole syytä poiketa kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla.

Kun arvioidaan esitettyä selvitystä kokonaisuutena, asiassa ei ole myöskään perusteita katsoa, että suomen kielen opiskeleminen ja oppiminen olisi valittajalle hänen ikäänsä, oppimiskykyynsä ja henkilökohtaisiin olosuhteisiinsa nähden tosiasiallisesti mahdotonta. Kielitaitoedellytyksestä ei siten ole syytä poiketa myöskään kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla. Maahanmuuttovirasto on näin ollen voinut hylätä valittajan kansalaisuushakemuksen. Kanssahakijoille voidaan myöntää Suomen kansalaisuus hakemuksesta tai ilmoituksesta vain yhdessä hakijan kanssa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Riitta Jokioinen, Marja Tuominen ja Elina Ranz. Esittelijä Elina Välimäki.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen kanssahakijansa ovat valituksessaan vaatineet, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on järjestettävä suullinen käsittely A:n kuulemiseksi hänen luku- ja kirjoitustaidottomuudestaan, yrityksistä oppia suomen kieltä ja terveydellisestä esteestä oppia suomen kieltä.

Vaatimuksia on perusteltu muun ohella seuraavasti:

Kielitaitoedellytyksestä on perusteita poiketa A:n terveydentilan, luku- ja kirjoitustaidottomuuden tai erittäin painavan syyn vuoksi.

Keskivaikea masennus ja useat raskaudet ovat yhdessä aiheuttaneet sen, että valittajan on mahdotonta oppia suomea kielitaitoedellytyksissä vaaditulla tavalla.

Valittaja ei ole käynyt kotimaassaan koulua eikä osaa lukea tai kirjoittaa omaa äidinkieltään, mikä todetaan suomen kielen opettajan lausunnossa. Hän tekee esimerkiksi jatkuvasti virheitä oman nimensä kirjoittamisessa. Valittaja haluaa oppia suomen kieltä, mutta luku- ja kirjoitustaidottomuutensa vuoksi hänen on mahdotonta oppia suomen kieltä vaaditulla tavalla.

Valittaja on ollut Suomessa lähes yhdeksän vuotta ja saanut tänä aikana kolme lasta. Hänen ei ole ollut mahdollista opiskella suomen kieltä raskauksista ja pienten lasten hoidosta johtuen. Päätös on tasa-arvolain periaatteiden vastainen, sillä valittajan kyvyttömyys hankkia vaadittavaa kielitaitoa johtuu hänen sukupuolestaan. Kansalaisuudella on valittajalle ja kanssahakijoille olennainen merkitys.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon.

Valittaja on antanut vastaselityksen ja toimittanut lisäselvitystä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys ja asian ratkaisuperusteet, suullisen käsittelyn toimittaminen ei hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole asian selvittämiseksi tarpeen.

2. Valittaja on esittänyt muun ohella, että hänen kyvyttömyytensä hankkia vaadittava kielitaito johtuu hänen sukupuolestaan. Valittajan mukaan hänen ei ole ollut mahdollista opiskella raskauksista ja pienten lasten hoidosta johtuen. Valittaja on tämän johdosta katsonut, että Maahanmuuttoviraston päätös hylätä hänen kansalaisuushakemuksensa on ollut tasa-arvolain vastainen.

Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain 5 §:n mukaan viranomaisten ja koulutuksen järjestäjien sekä muiden koulutusta ja opetusta järjestävien yhteisöjen on huolehdittava siitä, että tytöillä ja pojilla sekä naisilla ja miehillä on samat mahdollisuudet koulutukseen ja ammatilliseen kehitykseen sekä että opetus, tutkimus ja oppiaineisto tukevat tämän lain tarkoituksen toteutumista.

Se seikka, että kansalaisuuslain 13 §:n kielitaitovaatimuksia koskevissa säännöksissä ja poikkeamisen edellytyksiä koskevissa 18 b §:n säännöksissä naisia ei ole asetettu eri asemaan kuin miehiä, ei ole Suomen perustuslain 6 §:n 2 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Kun myös otetaan huomioon, mitä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain 5 §:ssä säädetään, perusteita poikkeuksen myöntämiseen yksinomaan valittajan sukupuolen ja siitä johtuvan perhetilanteen perusteella ei ole.

Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.