Muu päätös 5254/2017

Asia Kunnallisasiaa koskeva valitus

Valittaja Pro Pyhäranta ry, oikeastaan Pro Pyhäranta-yhdistys ry

Päätös, jota valitus koskee

Turun hallinto-oikeus 30.12.2015 nro 15/0342/1

Asian aikaisempi käsittely

Pyhärannan kunnanvaltuusto on 2.2.2015 (§ 7) päättänyt, että Pyhärannan kunta ei järjestä neuvoa-antavaa kansanäänestystä sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ehdottamasta kahden kilometrin minimisuojaetäisyydestä tuulivoimalan ja asutuksen välille.

Lisäksi kunnanvaltuusto on päättänyt, että tuulivoimarakentamisen kriteerit valmistellaan ja käsitellään erikseen.

Pro Pyhäranta ry on valittanut edellä mainitusta kunnanvaltuuston päätöksestä Turun hallinto-oikeuteen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Turun hallinto-oikeus onhylännyt kunnanhallituksen väitteen siitä, että yhdistyksen valitus on jätettävä tutkimatta siltä osin kuin valtuusto on päättänyt olla toimittamatta kansanäänestystä.

Hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta valituksen siltä osin kuin se koskee kunnanvaltuuston päätöstä tuulivoimarakentamisen kriteerien valmistelemisesta ja käsittelemisestä erikseen. Tältä osin päätös koskee vain valmistelua.

Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen sekä päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen siltä osin kuin ne koskevat kansanäänestyksen toimittamatta jättämistä.

Hallinto-oikeus on hylännyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Valituksen tutkiminen

Kuntalain (365/1995) mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä kunnallisvalitusta.

Valtuuston päätöksellä on ratkaistu lopullisesti se, että kunta ei järjestä kansanäänestystä. Kysymys ei siten tältä osin ole pelkästään valmistelusta. Päätöksestä saa näin ollen tältä osin tehdä kunnallisvalituksen.

Kunnanvaltuuston päätöksellä siitä, että tuulivoimarakentamisen kriteerit valmistellaan ja käsitellään erikseen, ei ole vielä ratkaistu tuulivoimarakentamisen kriteereitä. Päätös koskee siten tältä osin vain valmistelua eikä siitä näin ollen saa tehdä kunnallisvalitusta.

Kansanäänestyksen järjestämättä jättäminen

Kunnallisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen.

Kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyä taikka jotka 22 §:ssä tarkoitettu tilapäinen valiokunta tai 71 §:ssä tarkoitettu tarkastuslautakunta on valmistellut.

Kuntaan on jätetty 757 kunnan äänioikeutetun asukkaan allekirjoittama aloite kunnallisesta kansanäänestyksestä. Aloitteessa on vaadittu, että kunnassa on otettava käyttöön sosiaali- ja terveysministeriön ehdottama 2 km suojaetäisyys tuulivoimalan ja asutuksen välille.

Asiakirjoihin liitetyistä kunnanhallituksen 8.12.2014 ja 2.2.2015 pitämien kokouksien erillisistä pöytäkirjoista käy ilmi, että niissä on eri vaiheissa, muun muassa tehtyjen päätösesitysten kohdalla, käytetty joskus sanaa "ehdottamasta" ja joskus sanaa "ehdottomasta". Kunnanhallitus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että kunnanvaltuuston kokouksen 2.2.2015 esityslistaan kunnanhallituksen päätösehdotus on kirjattu oikein eli käyttäen sanaa "ehdottamasta". Tämä käy ilmi myös yhdistyksen valitukseensa liittämästä esityslistasta. Kunnanhallitus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että mainittu pöytäkirjoissa esiintynyt kirjoitusvirhe on sittemmin korjattu hallintolain 51 §:n perusteella.

Kunnanvaltuuston pöytäkirja on ns. juokseva pöytäkirja, jossa on mukana asian aikaisempi käsittely kunnanhallituksessa 8.12.2014 ja 2.2.2015. Pöytäkirjasta ilmenee, miten kunnanhallitus on käsitellyt asiaa valmistellessaan sitä kunnanvaltuustolle. Kunnanhallituksen pöytäkirjan 8.12.2014 liitteenä on ollut tehty aloite liitteineen ja pöytäkirjaan on kirjattu aloitteen sanamuoto oikeassa muodossa, siis käyttäen sanaa "ehdottamasta".

Hallinto-oikeus toteaa, että valtuuston kokouksen 2.2.2015 esityslistassa ollut kunnanhallituksen esitys on edellä esitetyn mukaisesti kirjattu kansanäänestysaloitteen mukaisena käyttäen sanaa "ehdottamasta". Hallinto-oikeus katsoo näin ollen, että valtuutetut ovat olleet tietoisia käsiteltäväksi tulevan aloitteen oikeasta sisällöstä. Asian valmistelu ei siten ole ollut sillä tavoin puutteellista tai virheellistä ettei valtuustolla olisi ollut riittävää ja asianmukaista tietoa kansanäänestysaloitteen sisällöstä. Valtuuston päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä. Sillä seikalla, onko pöytäkirjan korjaaminen myöhemmin tapahtunut hallintolain edellyttämällä tavalla vai ei, ei ole merkitystä päätöksen laillisuuden kannalta.

Kunnanvaltuuston harkintavaltaan kuuluu päättää, toimitetaanko neuvoa-antava kansanäänestys vai ei. Kunnanvaltuusto on voinut harkintansa mukaan päättää, ettei kansanäänestystä toimiteta, vaikka aloitteen kansanäänestyksen toimittamisesta on allekirjoittanut lähes puolet kunnan äänioikeutetuista jäsenistä.

Päätös ei ole muutoinkaan lainvastainen.

Valitus kunnanvaltuuston päätöksestä on hylätty. Tähän nähden päätöksen täytäntöönpanon kieltämiseen ei ole syytä.

Oikeudenkäyntikulut

Asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Säännöstä voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Yhdistyksen valitus on osittain jätetty tutkimatta ja osittain hylätty. Tähän nähden ei ole kohtuutonta, että yhdistys joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Kuntalaki (365/1995) 30 § 1 ja 2 momentti, 31 §, 53 § 1 momentti, 90 § sekä 91 §

Kuntalaki 147 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hannamaija Falck, Heikki Toivanen, joka on myös esitellyt asian, ja Kari Hartzell.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Pro Pyhäranta-yhdistys ry (jäljempänä myös yhdistys)on valituksessaan vaatinut, että Turun hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen valituksen sekä täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen siltä osin kuin ne koskevat kansanäänestyksen toimittamatta jättämistä sekä siltä osin kuin hallinto-oikeus on hylännyt yhdistyksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Pyhärannan kunnanvaltuuston päätös on kumottava ja asia palautettava uudelleen valmisteltavaksi.Lisäksi kunnanvaltuuston päätöksen täytäntöönpano on tältä osin määrättävä välittömästi keskeytettäväksi. Pyhärannan kunta on velvoitettava korvaamaan valittajan kaikki prosessin aikana kertyneet oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Vielä yhdistys on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely.

Yhdistys on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt vaatimustensa tueksi lisäksi muun ohella seuraavaa:

Yhdistys on hallinto-oikeudelle toimittamassaan kunnallisvalituksessa vaatinut hallinto-oikeutta selvittämään, oliko kunnanvaltuutetuille syntynyt oikea kuva yhdistyksen 1.12.2014 tekemän neuvoa-antavan kansanäänestysaloitteen alkuperäisestä sisällöstä heidän päättäessään kunnanvaltuuston kokouksen 2.2.2015 §:n 7 päätösehdotuksen mukaisesti kansanäänestyksen järjestämättä jättämisestä.

Asian valmistelu ja päätöksenteko on ollut virheellistä, koska valituksesta tarkemmin ilmenevällä tavalla asiaa kunnanhallituksessa ja valtuustossa käsiteltäessä ja siitä päätettäessä on eri yhteyksissä puhuttu virheellisesti ehdottomasta kahden kilometrin minimisuojaetäisyydestä, vaikka kansanäänestysaloitteessa oli kysymys sosiaali- ja terveysministeriön ehdottamasta kahden kilometrin minimisuojaetäisyydestä tuulivoimalan ja asutuksen välille.

Pyhärannan kunnanvaltuusto on hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa tunnustanut korjanneensa kokouksensa 2.2.2015 §:n 7 pöytäkirjan ilmeiset kirjoitusvirheet hallintolain 51 §:n mukaan. Virhe voidaan tulkita myös asiavirheeksi, jonka korjaaminen edellyttää hallintolain 52 §:n 2 momentin mukaan, että asia käsitellään uudelleen ja asiassa annetaan uusi päätös. Hallintolain 53 §:n mukaan asia- tai kirjoitusvirheen korjaamisesta on joka tapauksessa tehtävä merkintä alkuperäisen päätöksen taltiokappaleeseen tai viranomaisen käytössä olevaan tietojärjestelmään, mitä nyt ei ole tehty.

Päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, jos päätöksenteon yhteydessä noudatettavia menettelyllisiä sääntöjä on rikottu, kuten jos esimerkiksi viranomaisen asiakirjan laadinnasta tai asiakirjan korjaamisesta annettuja lakeja tai asetuksia ei ole noudatettu.

Pyhärannan kunta ei ole hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa pystynyt uskottavasti näyttämään toteen esittämiään väittämiä kansanäänestysaloitteen riittävästä ja asianmukaisesta valmistelusta. Erilaiset huolimattomuudet kansanäänestysaloitteen sisällön kirjaamisessa ovat saattaneet aiheuttaa myös sen, että valtuutetut ovat saaneetkin liian jyrkän käsityksen kansanäänestysaloitteen sisällöstä.

Hallinto-oikeuden asiassa suorittama laillisuusharkinta ei ole kaikilta osa-alueiltaan täysin onnistunutta, kun se ei ole perustunut esimerkiksi päätöksenteossa syntyneisiin alkuperäisiin asiakirjoihin tai niistä hallinto-oikeudelle toimitettuihin asiakirjajäljennöksiin. Hallinto-oikeus on liian ylimalkaisesti paneutunut valittajan esittämiin argumentteihin ja todistusaineistoon ja keskittynyt enemmän Pyhärannan kunnan kirjallisista todisteista myöhemmin laatimiin muunneltuihin versioihin tai kunnan lausunnoissaan esittämiin totuudenvastaisiin selostuksiin asiain tilasta tai tapahtumien kulusta.

Asian käsittelemiseen ja käsittämiseen liittyy niin paljon yksityiskohtaisia ja vaikeasti selostettavia piirteitä ja yksityiskohtia, että asia edellyttää suullisen käsittelyn toimittamista.

Pyhärannan kunnanhallitus on antanut selityksen ja hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa lausutun uudistaen vaatinut, että valitus siihen sisältyvine vaatimuksineen hylätään. Kunnanhallitus on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa:

Mitä tulee valittajan oikeuteen valittaa tai valituksen tutkimiseen, todetaan, että valittajayhdistyksen rekisteröity nimi on Pro Pyhäranta-yhdistys ry, vaikka valitus on tehty Pro Pyhäranta ry:n nimissä. Voimassa olevan yhdistysrekisterin mukaan yhdistyksen nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai rahastonhoitaja. Valituksen allekirjoittanutta A:ta ei ole merkitty Pro Pyhäranta-yhdistys ry:n nimenkirjoittajaksi. Valitukseen ei ole myöskään liitetty selvitystä A:n oikeudesta edustaa yhdistystä.

Turun hallinto-oikeus on tehnyt asiassa oikean päätöksen ja päätös on perusteltu oikein ja kattavasti.

Vaikka päätösehdotukseen oli alun perin kirjattu sosiaali-ja terveysministeriön (STM) "ehdottama" 2 km minimietäisyys siten, että kysymys olisi STM:n "ehdottomasta" 2 km minimietäisyydestä, kunnanvaltuusto on päätöstä tehdessään tosiasiassa ollut tietoinen siitä, että 2 km minimietäisyys on STM:n ehdottama minimietäisyys.

Kunnanvaltuuston tietoisuus on perustunut siihen, että valittajan laatima kansanäänestysaloite on ollut pöytäkirjan 8.12.2014 (§ 197) liitteenä. Lisäksi aloitteen sisältö oli asian kaikissa käsittelyvaiheissa selostettu pöytäkirjassa oikealla sanamuodollaan. Asiakirjaliitteenä on ollut sosiaali- ja terveysministeriön lausunto Varsinais-Suomen tuulivoimavaihemaakuntakaavasta 17.9.2013, mistä ilmenee, että 2 kilometrin suojavyöhyke on ministeriön ehdotus. Valittajan laatimassa kansanäänestysaloitteessa on viitattu tähän lausuntoon.

Kansanäänestysaloitteen sisältö ja se, mihin seikkoihin kansanäänestyksessä on toivottu otettavan kantaa, on ollut valtuuston tiedossa päätöstä tehtäessä. Asian valmistelu ei ole ollut puutteellista tai harhaanjohtavaa.

Kunnanvaltuuston harkinnassa on asiaa käsitellessään ratkaista, onko kunnanhallituksen suorittama asian valmistelu riittävä. Valittaja ei ole osoittanut, että kunnanhallituksen valmistelu olisi sisällöltään ollut virheellistä tai puutteellista. Pyhärannan kunnanvaltuuston päätöksessä ei edellä kerrotusta kirjoitusvirheestä huolimatta ole tapahtunut asiavirhettä.

Pöytäkirjoissa esiintynyt kirjoitusvirhe on korjattu hallintolain 51 §:n perusteella. Hallintolakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 72/2002 vp, s. 107) todetaan, että kirjoitusvirheen korjaaminen ei edellyttäisi käsittelyn uusimista, vaan kirjoitusvirhe korjattaisiin korvaamalla virheen sisältävä toimituskirja korjatulla toimituskirjalla. Asianosaisen oikeusturva kuitenkin edellyttää, että tälle varataan tilaisuus tulla kuulluksi ennen kirjoitusvirheen korjaamista, jollei kuulemista ole pidettävä tarpeettomana.

Kun virheen luonne niin sanottuna lyöntivirheenä on ollut ilmeinen ja oikea sanamuoto on ilmennyt valittajan laatimasta kansanäänestysaloitteesta, valittajan oikeusturva ei ole edellyttänyt sitä, että valittajalle olisi varattu tilaisuus tulla kuulluksi ennen kirjoitusvirheen korjaamista.

Kirjoitusvirheen korjaamisen jälkeen pöytäkirjantarkastajat ovat tarkastaneet korjatut pöytäkirjat ja todenneet ne kokouksen kulun mukaiseksi.

Yhdistys on antanut vastaselityksen.

Voimassa olevan yhdistysrekisterin mukaan yhdistyksen nimi on Pro Pyhäranta-yhdistys ry (merkitty rekisteriin 26.08.2014 rekisterinumero 213.230). Sen kotipaikka on Pyhäranta. Yhdistysrekisterissä 26.8.2014 hyväksyttyjen sääntöjen mukaan yhdistyksen nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai rahastonhoitaja.

Yhdistyksen vuosikokous on 2.12.2015 valinnut hallituksen puheenjohtajaksi A:n.

Pyhärannan kunnanhallituksen puheenjohtaja B on Pro Pyhäranta-yhdistys ry:n hallituksen puheenjohtajan eno. Hän on osallistunut alusta asti Pyhärannan kunnan asiassa antaman selityksen valmisteluun, käsittelyyn ja päätöksentekoon.Valittaja on todennut jättävänsä B:n esteellisyyden ja sen vaikutuksen kunnan antamaan selitykseen korkeimman hallinto-oikeuden arvioitavaksi.

Yhdistys on lisäselvityksenä toimittanut kopion yhdistyksen vuosikokouksen 2.12.2015 allekirjoitetusta ja tarkastetusta pöytäkirjasta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää Pyhärannan kunnan väitteen siitä, ettei valituksen allekirjoittajalla ole kelpoisuutta ja toimivaltaa edustaa valittajayhdistystä.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

4. Valittajayhdistyksen vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

5. Lausuminen Pyhärannan kunnanvaltuuston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Perustelut

1. Väite siitä, ettei valituksen allekirjoittajalla ole kelpoisuutta ja toimivaltaa edustaa valittajayhdistystä

Yhdistyslain 36 §:n 1 momentin mukaan hallituksen puheenjohtajalla on oikeus kirjoittaa yhdistyksen nimi, jollei tätä oikeutta ole rajoitettu jäljempänä 3 momentissa tarkoitetuin tavoin.

Pykälän 4 momentin mukaan yhdistyksen allekirjoituksessa tulee olla yhdistyksen nimi ja nimenkirjoittajan tai nimenkirjoittajien omakätinen allekirjoitus.

Sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain 9 §:n 2 momentin (13/2003) mukaan viranomaiselle saapunutta sähköistä asiakirjaa ei tarvitse täydentää allekirjoituksella, jos asiakirjassa on tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole syytä epäillä.

Pyhärannan kunnanhallitus on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä todennut, että yhdistyksen nimi on Pro Pyhäranta-yhdistys ry, vaikka valitus on tehty Pro Pyhäranta ry:n nimissä. Lisäksi voimassa olevan yhdistysrekisterimerkinnän mukaan yhdistyksen nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai rahastonhoitaja. Valituksen allekirjoittanutta A:ta ei ole merkitty yhdistyksen nimenkirjoittajaksi eikä valitukseen ole liitetty selvitystä A:n oikeudesta edustaa yhdistystä.

Valittaja on vastaselityksessään todennut, että yhdistyksen nimi yhdistysrekisterin mukaan on Pro Pyhäranta-yhdistys ry. Yhdistysrekisterissä 26.8.2014 hyväksyttyjen sääntöjen mukaan yhdistyksen nimen kirjoittaa hallituksen puheenjohtaja, varapuheenjohtaja, sihteeri tai rahastonhoitaja. Yhdistyksen vuosikokous on 2.12.2015 valinnut puheenjohtajakseen A:n.

A on saadun selvityksen mukaan yhdistyksen vuosikokouksessa 2.12.2015 valittu yhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi. Koska rekisteriin merkitsemisellä ei nimenkirjoittajien vaihtuessa ole oikeutta perustavaa vaikutusta, vaan nimenkirjoittajat määräytyvät yhdistyksen vuosikokouspäätöksen perusteella, A:lla on valituksen tullessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireille 8.2.2016 ollut yhdistyksen nimenkirjoitusoikeus ja siten oikeus allekirjoittaa valitus yhdistyksen puolesta.

Koska korkeimmalle hallinto-oikeudelle sähköpostitse saapuneessa valituskirjelmässä on ollut tiedot lähettäjästä eikä asiakirjan alkuperäisyyttä tai eheyttä ole ollut syytä epäillä, valituskirjelmää ei ole tarvinnut täydentää allekirjoituksella.

2. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi valittajayhdistys on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

3. Pääasia

3.1 Asiaan liittyvät keskeiset säännökset

3.1.1 Kuntalain (365/1995) säännökset

Kuntalain 30 §:n 1 momentin mukaan valtuusto voi päättää, että kunnalle kuuluvasta asiasta toimitetaan kansanäänestys. Pykälän 2 momentin mukaan kansanäänestys on neuvoa-antava.

Kuntalain 31 §:n mukaan kansanäänestysaloitteen voi tehdä vähintään viisi prosenttia äänioikeutetuista kunnan asukkaista. Valtuuston on viipymättä päätettävä, toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys.

Kuntalain 53 §:n (81/2002) 1 momentin mukaan kunnanhallituksen on valmisteltava valtuustossa käsiteltävät asiat lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyä taikka jotka 22 §:ssä tarkoitettu tilapäinen valiokunta tai 71 §:ssä tarkoitettu tarkastuslautakunta on valmistellut.

Kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että:

1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä;

2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai

3) päätös on muuten lainvastainen.

3.1.2 Hallintolain säännökset

Hallintolain 51 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on korjattava päätöksessään oleva ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin verrattava selvä virhe.

Hallintolain 52 §:n 1 momentin mukaan viranomainen käsittelee korjaamisasian omasta aloitteestaan tai asianosaisen vaatimuksesta.

Pykälän 2 momentin mukaan kirjoitusvirhe korjataan korvaamalla virheen sisältävä toimituskirja korjatulla toimituskirjalla.

Pykälän 3 momentin mukaan kirjoitusvirheen korjaamisesta on tehtävä merkintä alkuperäisen päätöksen taltiokappaleeseen tai viranomaisen käytössä olevaan tietojärjestelmään.

3.2 Oikeudellinen arviointi

3.2.1 Pyhärannan kunnanhallituksen selitys

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Pyhärannan kunnanhallitusta antamaan yhdistyksen valituksen johdosta selityksen. Pyhärannan kunnanhallitus on kokouksessaan 13.6.2016 käsitellyt selityksen antamista korkeimmalle hallinto-oikeudelle yhdistyksen valituksen johdosta. Kunnanhallitus on edellä mainitussa kokouksessa päättänyt selityksen antamisesta. Kunnanhallituksen puheenjohtajana mainitussa kokouksessa on toiminut B, joka yhdistyksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamaan vastaselitykseen liittämän selvityksen mukaan on valituksen yhdistyksen puolesta allekirjoittaneen hallituksen puheenjohtajan eno.

Koska kunnanhallituksen puheenjohtaja B on täällä valittajana olevan yhdistyksen hallituksen puheenjohtajan eno, B:n ei olisi kuntalain (365/1995) 52 §:n 2 momentti (1034/2003) sekä hallintolain 27 §:n ja 28 §:n 1 momentin 5 kohta ja 2 momentin 2 kohta huomioon ottaen tullut osallistua selityksen antamiseen. Menettely kunnanhallituksessa ei tältä osin ole ollut asianmukaista. Korkein hallinto-oikeus voi valitusviranomaisena kuitenkin arvioida kunnanhallituksen selityksen merkitystä itsenäisesti eikä ole ollut miltään osin sidottu selityksessä esitettyihin näkökohtiin. Kun vielä otetaan huomioon, että korkeimmalla hallinto-oikeudella on ollut käytettävissään kaikki asiassa esitetty muu asiakirja-aineisto, edellä mainitulla seikalla ei ole merkitystä kunnanvaltuuston päätöksen lainmukaisuutta arvioitaessa.

3.2.2 Asian arviointi muutoin

Pyhärannan kuntaan oli 1.12.2014 toimitettu 757 kunnan äänioikeutetun asukkaan allekirjoittama aloite neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämisestä. Aloitteessa on vaadittu, että kunnassa on otettava käyttöön sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ehdottama 2 km suojaetäisyys tuulivoimalan ja asutuksen välille. Pyhärannan kunnanhallitus on käsitellyt mainittua aloitetta kokouksissaan 8.12.2014 §:n 197 kohdalla ja uudelleen 2.2.2015 §:n 26 kohdalla.

Asiakirjoihin liitetyistä kunnanhallituksen 8.12.2014 ja 2.2.2015 pitämien kokousten erillisistä pöytäkirjoista käy ilmi, että niissä on muun muassa tehtyjen päätösesitysten kohdalla käytetty sanan "ehdottamasta" sijasta sanaa "ehdottomasta". Kunnanhallitus on lausunnossaan hallinto-oikeudelle todennut, että mainittu pöytäkirjoissa esiintynyt kirjoitusvirhe on sittemmin korjattu hallintolain 51 §:n perusteella.

Kunnanvaltuuston pöytäkirja 2.2.2015 (§ 7) on niin sanottu juokseva pöytäkirja, jossa on mukana asian aikaisempi käsittely kunnanhallituksessa 8.12.2014 ja 2.2.2015. Pöytäkirjasta ilmenee, miten kunnanhallitus on käsitellyt asiaa valmistellessaan sitä kunnanvaltuustolle. Kunnanhallituksen päätösehdotukset ovat alun perin sisältyneet mainittuun pöytäkirjaan edellä todetussa virheellisessä muodossaan. Kunnanhallituksen pöytäkirjan 8.12.2014 liitteenä on kuitenkin ollut tehty aloite liitteineen ja pöytäkirjaan on kirjattu aloitteen sanamuoto oikeassa muodossa, siis käyttäen sanaa "ehdottamasta". Tähän nähden korkein hallinto-oikeus katsoo valtuutettujen edellä todetusta virheestä huolimatta olleen tietoisia siitä, mikä kansanäänestysaloitteen sisältö on ollut ja mihin seikkoihin kansanäänestyksessä on toivottu otettavan kantaa. Asian valmistelu ei siten ole ollut sillä tavoin puutteellista tai virheellistä, ettei valtuustolla olisi ollut riittävää ja asianmukaista tietoa kansanäänestysaloitteen sisällöstä. Valtuuston päätöstä ei tällä perusteella tule kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä mainitussa virheessä on kysymys hallintolain 51 §:ssä tarkoitetusta kirjoitusvirheestä ja että pöytäkirjan asiasisällön perusteella virhe on ollut mainitun pykälän 1 momentissa tarkoitetulla tavalla selvä. Kunnanhallituksen on siten lähtökohtaisesti tullut omasta aloitteestaan korjata kyseinen virhe sen jälkeen, kun se on havaittu. Kirjoitusvirheen korjaamisen on lähtökohtaisesti tullut tapahtua hallintolain 52 §:ssä säädetyllä tavalla.

Asiakirjoihin on liitetty pöytäkirjanote kunnanvaltuuston kokouksesta 2.2.2015 (§ 7), josta ilmenee, että pöytäkirjaan sisältyvät kunnanhallituksen päätösehdotukset on siinä korjattu kansanäänestysaloitteen mukaiseen muotoon. Virheen sisältävä päätös on näin korvattu korjatulla päätöksellä. Asiassa ei kunnan taholta kuitenkaan ole edes väitetty, että kirjoitusvirheen korjaamisesta olisi tehty merkintää alkuperäiseen päätöksen taltiokappaleeseen tai kunnanhallituksen käytössä olevaan tietojärjestelmään. Kirjoitusvirheen korjaamisessa ei siten ole noudatettu hallintolain 52 §:ssä säädettyä menettelyä. Asiassa on tältä osin menetelty virheellisesti. Kun kuitenkin otetaan huomioon, että mainitun menettelyn laiminlyömisellä ei ole ollut merkitystä kunnanvaltuuston päätöksen lopputuloksen ja siten valtuuston päätöksen laillisuuden kannalta, kunnanvaltuuston päätöstä ei ole myöskään tämän johdosta syytä kumota virheellisessä järjestyksessä syntyneenä.

3.3 Johtopäätös

Näillä perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

4. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, valittajalle ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

5. Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskeva vaatimus

Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Eija Siitari, Outi Suviranta, Antti Pekkala ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Riitta Kreula.