Muu päätös 5324/2017

Kaivosasiaa koskeva valitus (Paltamo)

Antopäivä: 24.10.2017
Taltionumero: 5324
Diaarinumero: 2606/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T5324

Asia Valitus asiassa, joka koskee kaivosoikeuden raukeamisen lykkäämistä

Valittaja Juuan Dolomiittikalkki Oy

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 30.6.2016 nro 16/0204/1

Asian aikaisempi käsittely

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes on päätöksellään 26.5.2015 (KaivNro 7072, lupatunnus KL2015:0002) Juuan Dolomiittikalkki Oy:n 24.2.2015 saapuneen hakemuksen johdosta lykännyt kaivoslain (621/2011) 68 §:n 3 momentin nojalla Paltamon kunnan Kiehimänsuun kylässä sijaitsevan Niemelän kaivospiiriä koskevan kaivosoikeuden raukeamista.

Päätöksestä ilmenee, että Niemelän kaivospiirille oli annettu 16.6.2005 kaivoskirja, jonka mukaan kaivostyöhön oli ryhdyttävä 2.5.2015 mennessä. Kaivospiirissä ei ole aloitettu kaivostyötä.

Päätöksen voimassaoloa koskevan kohdan mukaan kaivosluvan haltijan on ryhdyttävä kaivostoimintaan tai muuhun sellaiseen valmistavaan työhön, joka osoittaa luvanhaltijan vakavasti pyrkivän varsinaiseen kaivostoimintaan viiden (5) vuoden kuluessa Tukesin päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.

Päätöksen perustelujen mukaan hakijayhtiön esittämiä perusteluja kaivosluvan raukeamisen lykkäämiseksi voidaan pitää perusteltuina ja suunnitelmia riittävän yksityiskohtaisina eikä päätöksestä aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Yhtiö on esittänyt riittävät selvitykset kaivospiirin alueella suoritetuista tutkimustöistä ja niiden tuloksista, hankkeen jatkosuunnitelmista sekä kaivosluvan raukeamisen lykkäämisen edellytyksistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n, B:n ja C:n valituksesta kumonnut Tukesin päätöksen ja palauttanut asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on lausuttu seuraavaa:

Sovellettavat säännökset ja hallituksen esitys kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Kaivoslain (621/2011) 36 §:n mukaan lupahakemuksen täydentämisestä säädetään hallintolain (434/2003) 22 ja 33 §:ssä.

Hallintolain 22 §:n 1 momentin mukaan, jos viranomaiselle toimitettu asiakirja on puutteellinen, viranomaisen on kehotettava lähettäjää määräajassa täydentämään asiakirjaa, jollei se ole tarpeetonta asian ratkaisemiseksi. Asiakirjan lähettäjälle on ilmoitettava, miten asiakirjaa on täydennettävä. Lain 33 §:n 1 momentin mukaan asiakirjan täydentämistä, selityksen antamista ja selvityksen esittämistä varten on asetettava asian laatuun nähden riittävä määräaika.

Kaivoslain 37 §:n 3 momentin mukaan lupaviranomaisen on lisäksi hankittava lupaharkinnan kannalta pykälän 1 ja 2 momentissa säädettyjen selvitysten lisäksi muut tarpeelliset lausunnot ja selvitykset.

Lain 68 §:n 1 momentin mukaan kaivoslupa raukeaa määräajan päättyessä.

Pykälän 2 momentin mukaan lupaviranomaisen on päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos luvanhaltija ei ole kaivosluvassa annetussa määräajassa aloittanut kaivostoimintaa tai ryhtynyt muuhun sellaiseen valmistavaan työhön, joka osoittaa luvanhaltijan vakavasti pyrkivän varsinaiseen kaivostoimintaan. Lupaviranomaisen on myös päätettävä, että kaivoslupa raukeaa, jos kaivostoiminta on ollut keskeytyneenä luvanhaltijasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta tai kaivostoiminnan voidaan katsoa tosiasiallisesti päättyneen. Asian voi panna vireille lupaviranomainen omasta aloitteestaan, kunta tai haittaa kärsivä asianosainen.

Pykälän 3 momentin mukaan lupaviranomainen voi kuitenkin 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa enintään kahdesti lykätä kaivosluvan raukeamista ja antaa uuden määräajan kaivostoiminnan aloittamiseksi tai määräajan toiminnan jatkamiseksi. Luvan raukeamista voidaan lykätä enintään yhteensä kymmenellä vuodella. Kaivosluvan haltijan on toimitettava lupaviranomaiselle hakemus ennen kaivosluvan raukeamista sekä hakemuksessa esitettävä syy määräajan myöntämiselle ja suunnitelma kaivostoiminnan aloittamiseksi tai jatkamiseksi. Edellytyksenä hakemuksen hyväksymiselle on, että hakijan esittämää syytä on pidettävä perusteltuna ja suunnitelmaa riittävän yksityiskohtaisena eikä päätöksestä aiheudu kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Tarkempia säännöksiä hakemuksesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Valtioneuvoston kaivostoiminnasta antaman asetuksen (391/2012) 27 §:n 1 momentin mukaan malminetsintäluvan, kaivosluvan ja kullanhuuhdontaluvan voimassaolon jatkamista koskeva hakemus on toimitettava lupaviranomaiselle kaksi kuukautta ennen luvan voimassaolon päättymistä.

Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksesta tulee käydä ilmi hakijan haluamat muutokset lupa-alueeseen tai muut merkittävät muutokset sekä asianosaisissa tapahtuneet muutokset.

Pykälän 4 momentin mukaan kaivosluvan voimassaolon jatkamista koskevassa hakemuksessa tulee esittää selvitys:

1) hakemuksen kohteena olevan luvan nojalla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksista;

2) kaivosluvan voimassaolon jatkamisen edellytyksistä.

Hallituksen esityksessä kaivoslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (273/2009) on kaivoslain 68 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella todettu, että kaivosluvan haltijan olisi haettava 3 momentissa tarkoitettua lykkäystä, ennen kuin kaivoslupa raukeaa 2 momentin nojalla. Hakemuksessa tulisi esittää syy lykkäykselle sekä suunnitellut toimenpiteet kaivostoiminnan aloittamiseksi tai jatkamiseksi ja niiden aikataulu. Edellytyksenä hakemuksen hyväksymiselle olisi, että hakijan esittämää syytä on pidettävä perusteltuna ja suunnitelmaa riittävän yksityiskohtaisena siten, että kaivostoiminnan aloittamiselle tai jatkamiselle on todennäköiset edellytykset. Päätöksestä ei myöskään saisi aiheutua kohtuutonta haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Harkinnassa olisi merkitystä muun muassa, jos kaivosalueen tai sen lähellä olevien alueiden jatkotutkimuksissa on paikallistettu lisää malmia siten, että kaivostoiminnan kannattavuus paranisi. Harkinnassa olisi myös mahdollista ottaa huomioon kaivosmineraalien kysynnän ja hintojen syklisyys, joka on voinut estää tai viivästyttää toiminnan aloittamista tai kaivoksen uudelleen avaamista, sekä kysyntätilanteen oleellinen parantuminen. Harkintaan voi vaikuttaa myös, jos kaivostoiminnan harjoittaja on vaihtunut ja uudella toiminnanharjoittajalla on paremmat taloudelliset ja muut edellytykset kaivostoimintaan taikka jos kaivostoiminnan harjoittaja on saanut järjestetyksi rahoituksen tai yhteistyösopimuksen vahvan yhteistyökumppanin kanssa. Tarkempia säännöksiä hakemuksesta voitaisiin antaa valtioneuvoston asetuksella.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio

Niemelän kaivospiirille on annettu 16.6.2005 kaivoskirja, jonka mukaan kaivostyöhön on ryhdyttävä 2.5.2015 mennessä. Kaivospiirin käyttöalueen pinta-ala on yhteensä 11,46 hehtaaria ja apualueen pinta-ala 4,12 hehtaaria. Yhtiön hakemuksesta käy ilmi, että kaivospiirin alueella on tutkittu ja hyödyntämiskelpoinen kalkkikiviesiintymä. Esiintymä muodostaa yhtiölle merkittävän kaivoskivennäisreservin toiminnassa olevien kaivospiirien jatkoksi. Yhtiön näkemyksen mukaan kalkkikivituotteiden tuottaminen on maakunnallisesti tärkeää kaivostoimintaa. Yhtiön maatalouden, vesistöjen ja teollisuuden tarpeisiin tekemissä tuotteissa säästetään kuljetuskustannuksia. Toiminnan vaatimat luvat ja niihin liittyvät vakuudet sekä lisäselvitykset rahoitetaan yhtiön tulorahoituksella. Yhtiön lausuntojen ja mielipiteiden johdosta antamasta vastauksesta käy ilmi muun ohella, että yhtiö on hakemuksellaan ryhtynyt sellaiseen valmistavaan työhön, joka osoittaa hakijan vakavasti pyrkivän tulevaisuudessa varsinaiseen kaivostoimintaan Niemelän kaivospiirillä. Aikaisempiin suunnitelmiin kaivospiirin tulevasta toiminnasta ei ole tehty muutoksia. Toiminnan aloittaminen ja siihen liittyvän ympäristöluvan hakeminen kaivospiirille tulee ajankohtaiseksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Kaivoslain 68 §:n tarkoituksena on toisaalta saada taloudellisesti kannattavat esiintymät tehokkaasti käyttöön ja toisaalta antaa kaivosoikeuden haltijalle riittävä aika esimerkiksi teknillisten ratkaisujen kehittämiseen tai maailmanmarkkinahintojen nousun odottamiseen silloin, kun esiintymän taloudellinen hyväksikäyttö näyttää epävarmalta. Pykälän tarkoitus huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että jatkoaikaa koskevalla sääntelyllä ei ole tarkoitettu perustaa kaivosoikeuden haltijalle oikeutta reserviesiintymien varaamiseen pitkäksi ajaksi maanomistajille aiheutuvasta haitasta huolimatta.

Yhtiöllä on kaivos- ja tuotantotoimintaa ja vastaavia esiintymiä Niemelän kaivospiirin läheisyydessä ja sen tarkoituksena on hyödyntää Niemelän kaivospiiriä toiminnassaan kymmenen vuoden kuluessa. Yhtiö on hakemuksessaan vain hyvin yleisluontoisesti selostanut aikomustaan Niemelän kaivospiirin hyödyntämiseen reserviesiintymänä eikä se ole liittänyt hakemukseensa kaivoslain 68 §:n 3 momentissa ja edellä mainitun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 4 momentissa jatkoajan myöntämisen edellytykseksi säädettyjä selvityksiä ja riittävän yksityiskohtaista suunnitelmaa kaivostoiminnan aloittamiseksi mainitulla kaivospiirillä. Yhtiön hakemus on siten ollut puutteellinen. Tukesin olisi tullut huolehtia kaivoslain 37 §:n 3 momentissa ja hallintolain edellä mainituissa pykälissä säädetyllä tavalla asian riittävästä selvittämisestä ja varata yhtiölle tilaisuus täydentää hakemustaan. Oikeudelliset edellytykset sen arvioimiseksi, onko nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kaivoslain 68 §:n 3 momentissa säädettyjä edellytyksiä jatkoajan myöntämiseksi, puuttuvat. Tämän vuoksi hallinto-oikeus palauttaa asian Tukesille, jonka tulee varattuaan yhtiölle tilaisuuden täydentää hakemustaan, käsitellä asia uudelleen.

Tukesin päätöksen tultua kumotuksi edellä mainitulla perusteella, lausuminen muista valitusperusteista ei ole tarpeen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku, joka on myös esitellyt asian, ja Renne Pulkkinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Juuan Dolomiittikalkki Oy on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Tukesin päätös saatetaan voimaan. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

Edellytykset kaivoslain 68 §:n 3 momentin mukaiselle kaivosoikeuden raukeamisen lykkäämiselle täyttyvät ja Tukesilla on ollut käytössään riittävät selvitykset ja lausunnot asian ratkaisemiseksi.

Yhtiöllä on vuodesta 1983 lähtien ollut toiminnassa Reetinniemen kaivospiiri, jossa tuotanto jatkuu nykytahdilla noin viisi vuotta. Reetinniemen louhoksen tuotantomäärä on noin 60 000 tonnia vuodessa. Niemelän louhoksen tuotantomäärä tulee olemaan 20 000 tonnia vuodessa. Tuotanto on määrä aloittaa, kun Reetinniemen tuotantokapasiteetin lasku ja/tai yhtiön liiketoiminta sitä edellyttää. Kaivostoiminnan aloittamiselle on todennäköiset edellytykset eikä esitettyä yksityiskohtaisempi suunnitelma ole tarpeen. Yhtiön liiketoiminnallisten edellytysten turvaamisen vuoksi esitettyä syytä on pidettävä perusteltuna lykkäyksen myöntämiselle. Nämä seikat ovat olleet Tukesin tiedossa.

Huomattavaa on, etteivät louhoksen alue- ja hyödyntämissuunnitelmat ole muuttuneet. Muitakaan merkittäviä muutoksia ei ole tapahtunut. Jalostus tulee edelleen tapahtumaan Reetinniemessä, ei Niemelän louhoksella.

Kaivosasetuksen 27 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaista selvitystä hakemuksen kohteena olevan luvan nojalla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksista ei voida katsoa tarpeelliseksi. Kaivostoimintaa ei ole aloitettu eikä kaivospiirin alueella näin ollen ole suoritettu toimenpiteitä, joista selvitys olisi laadittava.

Kuten myös Tukes on päätöksessään katsonut, hankkeen ympäristövaikutukset tulevat arvioitaviksi ympäristölupahakemusprosessin yhteydessä. Näiden vaikutusten selvittäminen ei ole lykkäyksen myöntämisen edellytys. Myöskään voimassa oleva ympäristölupa ei ole lykkäyksen myöntämisen edellytys. Yhtiö toimittaa uuden myös Niemelän kaivospiiriä koskevan ympäristölupahakemuksen seuraavien viiden vuoden kuluessa, missä yhteydessä ympäristövaikutukset tullaan selvittämään. Kaivostoimintaa ei voida aloittaa ilman ympäristölupaa, mihin saakka Tukesin päätöksen lupamääräykset varmistavat hankkeen ympäristön- ja luonnonsuojelulliset edellytykset.

Niemelän kaivospiirin alueella on tutkittu ja hyödyntämiskelpoinen kalkkikiviesiintymä. Se muodostaa merkittävän kaivoskivennäisreservin ottaen huomioon yhtiön tällä hetkellä toiminnassa olevan Reetinniemen kaivospiirin jäljellä olevan tuotantoajan, mikä lisäksi korostaa yhtiön vakaata tarkoitusta aloittaa kaivostoiminta Niemelän kaivospiirissä. Kaivoskivennäisreservejä on systemaattisesti pidetty riittävänä syynä raukeamisen lykkäämiselle.

Hallinto-oikeus ei ole esittänyt asianmukaisia perusteluja sille, miksi se katsoo yhtiön hakemuksen olleen puutteellinen. Kaivoslain 182 §:n 1 momentin nojalla lain 37 § ei tule asiassa sovellettavaksi. Tukes on hankkinut asian ratkaisemiseksi tarpeelliset selvitykset ja lausunnot.

Tukes on lausunnossaan yhtynyt valitukseen, ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Juuan Dolomiittikalkki Oy on toimittanut jatkoaikaa koskevan hakemuksensa kaivoslain edellyttämässä määräajassa ja liittänyt siihen vaaditut selvitykset ja perustelut kaivostöiden aloittamisen lykkäämiselle.

Erityisesti on otettava huomioon, että aiotun louhoksen alue- ja hyödyntämissuunnitelmat eivät ole muuttuneet ja että jalostus tulee edelleen tapahtumaan yhtiön omistamassa toisessa nyt toiminnassa olevassa kaivoksessa Reetinniemessä. Näissä oloissa kaivosasetuksen 27 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaista selvitystä hakemuksen kohteena olevan luvan nojalla tehdyistä toimenpiteistä ja niiden tuloksista ei voida katsoa tarpeelliseksi.

Tukes on käsitellyt yhtiön hakemuksen vakiintuneiden toimintatapojen mukaisesti ja pyytänyt kaikki selvitykset, jotka ovat olleet tarpeelliset luvan myöntämisen oikeudellisten edellytysten arvioimiseksi. Vastoin hallinto-oikeuden tulkintaa Tukes on huolehtinut kaivoslain 37 §:n 3 momentissa ja hallintolain 22 ja 33 §:issä vaaditulla tavalla asian riittävästä selvittämisestä.

Olennaista tässä asiassa on, että kaivostoimintaa ei ole aloitettu eikä kaivospiirin alueella näin ollen ole suoritettu toimenpiteitä, joista hallinto-oikeuden edellyttämä selvitys olisi laadittava.

A, B ja C ovat vastineessaan vaatineet, että valitus on hylättävä, ja esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeuden päätöksellä pyritään todellisen tilanteen selvittämiseen. Jos päätös tehdään vakiintuneen tavan mukaan, oikeus ei Niemelässä toteudu.

Luonto-olosuhteet ovat alueella poikkeukselliset, ja aiemmin haettu ympäristölupa on kumottu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 16.2.2010 taltionumero 284. Koikerojärven alueella on viime aikoina tehty huomattavia metsänhakkuita ja asutus lähitienoolla sekä alueen meluherkkyys on lisääntynyt. Kaivostoiminta on Koikerojärven alueella hankalasti järjestettävissä huonojen tieyhteyksien vuoksi. Liikenne ajatellaan hoidettavan pitkin kapeaa Vaarankyläntietä, joka on maaston huomattavien korkeuserojen takia talviaikaan vaarallinen. Entiset näkemykset kaivostoiminnan vaikutuksista yleiseen etuun ja yksityisten oikeuksiin ovat vanhentuneet.

Reetinniemi ei ole ehtymässä, vaikka Juuan Dolomiittikalkki Oy niin väittää. Yhtiö osti 28.9.2009 Oulujärvestä Reetinniemen kaivoksen luota noin kolmen hehtaarin suuruisen vesialueen. Kalkkikallio ulottuu Oulujärven alle. Yhtiö on rakentanut ostamansa alueen rajalle patovallin, ja järven pohjassa olevan kalkkikiven hyödyntäminen voidaan tarvittaessa aloittaa.

On selvitettävä, kuinka paljon yhtiöllä todellisuudessa on Reetinniemessä ja sen lähialueella kalkkikiviesiintymiä ja onko Niemelä sille kaiken varalta tarpeellinen. Yhtiö ei ole viitannut vesialueen ostamiseen lisäkalkkikivialueen hankkimiseksi eikä esimerkiksi Leppikankaan suureen esiintymään, joka kaiketi tulee tulevaisuudessa tuotantoon. Yhtiö voi ympäristöluvan mukaan avata Niemelän välittömässä läheisyydessä sijaitsevaan Heponiemeen vastaavanlaisen tuotantolaitoksen kuin Reetinniemessä, tosin tuotantomäärältään pienemmän. Yhtiö hamuaa lisää alueita ja haluaa pitää kiinni entisistä alueista vaikka sillä ei ole niille tarvetta. Perusteettomien kaivosalueiden luvittaminen aiheuttaa paikallisessa väestössä epävarmuutta ja loukkaa yksityisten oikeuksia.

Tukesin päätös on perustunut vakiintuneisiin toimintatapoihin, joiden mukaan uusien selvitysten pyytäminen Niemelästä on katsottu tarpeettomaksi. Yhtiö lähtee siitä, että sillä on ikään kuin itsestään selvä oikeus kaivosluvan uusimiseen. Kaivosluvalla on vaikutusta kansalaisten oikeuksiin eikä sen myöntäminen siten voi olla läpihuutojuttu.

Uuden selvityksen tulee antaa vastaus niihin seikkoihin, joiden perusteella alueelle ei ole voitu myöntää ympäristölupaa. Kaivoslupa on tarpeeton, jos ympäristölupaa ei voida myöntää.

Juuan Dolomiittikalkki Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Paltamon kunnan rakennusvalvonnasta 13.10.2016 saadusta kartasta ei ilmene, että alueella olisi uusia vakituisia tai vapaa-ajan asuinrakennuksia. Hakkuut ovat keskittyneet muualle kuin lupa-alueen ja Koikerojärven välille. Melu torjutaan lähellä sen lähtöpistettä meluvallein tai rakennuksin, ei ympäröivällä puustolla.

Alueen tiestö on käyttökelpoinen suunnitellun toiminnan toteuttamiseen. Vaarankyläntietä käytetään myös puunkuljetuksiin. Aikanaan perustetut kaivostoimintaa tukevat tieoikeudet ovat edelleen voimassa. Toteutuessaan Niemelä ja tulevana talvena avattava Heponiemi käyttävät samaa tiestöä.

A:n ja hänen asiakumppaneidensa vastineessa viitattu korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei estä yhtiötä hakemasta uudestaan ympäristölupaa Niemelän alueelle. Ympäristöluvan hakemisen yhteydessä alueen tilanne arvioidaan uudelleen, ja samalla myös vuosien varrella kertynyt tieto ja kehittyneemmät louhinnan ja murskaustoiminnan toteutustavat otetaan huomioon ympäristövaikutuksia arvioitaessa.

Vastineen selostus yhtiön kaivosalueista ja tulevaisuuden suunnitelmista kertoo juuri siitä, miten kaivosoikeuden haltijan tulee toimia, jotta kaivostoimintaa voidaan myös jatkossa harjoittaa. Vastineessa mainitun lisäksi yhtiöllä on kaivostoimintaa Juuassa ja malminetsintäalue Raaseporissa.

Syynä kaivosluvan voimassaolon jatkamiselle on uuden ympäristölupaprosessin käynnistäminen Niemelän kaivosalueelle. Varsinaiset louhoksen alue- ja hyödyntämissuunnitelmat eivät ole aiemmin esitetystä muuttuneet. Ympäristövaikutusten selvittämisen laajuudesta ei voida antaa tarkkaa suunnitelmaa ennen kuin ympäristölupaprosessi ne määrittelee. Myös Tukesin päätös yleisten ja yksityisten etujen turvaamiseksi annetuista määräyksistä tarkistetaan ennen varsinaisen kaivostoiminnan aloittamista, kuitenkin viimeistään 1.6.2017.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Koska kaivostoimintaa Niemelän kaivospiirissä ei ole aloitettu, kaivostoiminnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 27 §:n 4 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista seikoista ei ole ollut tarpeen esittää enempää selvitystä kuin mitä Juuan Dolomiittikalkki Oy:n hakemuksesta 24.2.2015 Tukesille ilmenee.

Kun kuitenkin muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet, kuitenkin kaivoslain 37 §:n 3 momentin sijasta hallintolain 31 § sekä kaivoslain 72 § ja 182 §:n 1 momentti, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.

 
Julkaistu 24.10.2017