Muu päätös 5953/2017

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja Kirjakkalan Likojärven osakaskunta

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 25.10.2016 nro 16/0242/2

Asian aikaisempi käsittely

Salon rakennus- ja ympäristölautakunta on 10.12.2014 päätöksellään (§ 179) hylännyt Likojärven rannan asukkaiden hakemuksen Likojärven vedenoton rajoittamisesta tai kieltämisestä.

Veden ottamisesta ei ole selvitetty aiheutuvan haittaa vesialueen omistajille tai haltijoille eikä vesilain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettua haittaa.

Mittarien asentaminen Likojärvestä johtaviin vesijohtoihin ei ole perusteltua, koska Likojärven vedenpinnan vaihtelut ovat keskimääräisiä ja vuodenajoista johtuvia. Vaatimusta on valmistelusta ilmenevin perustein pidettävä myös lakiin perustumattomana.

Rannanomistajien ja muiden Likojärven talousveden käyttäjien tulisi pyrkiä keskinäisin sopimuksin rajoittamaan vedenottoa, jos veden pinta laskee virkistyskäytön tai veden ekologisen kunnon kannalta kriittisesti.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n ja hänen päätöksestä ilmenevien asiakumppaneidensa valituksen johdosta kumonnut ja poistanut rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Vesilain 1 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto toimii tässä laissa tarkoitettuna lupaviranomaisena.

Vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos:

1) aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä;

2) aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista;

3) melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön;

4) aiheuttaa vaaraa terveydelle;

5) olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä;

6) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille;

7) aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle;

8) vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai

9) muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.

Saman pykälän 2 momentin mukaan vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesialueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa.

Vesilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesialueen omistaja tai haltija saa sen estämättä, mitä 3 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään, ilman lupaviranomaisen lupaa ottaa pintavettä tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten.

Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos vesistöstä ei riitä vettä kaikille sitä 1 momentin mukaiseen käyttöön tarvitseville, kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi hakemuksesta päätöksellään rajoittaa vesialueen veden ottamista ottaen huomioon vettä käyttävien tarpeet. Päätöksessä on määrättävä, ovatko annetut määräykset voimassa toistaiseksi vai määräajan. Määräyksiä voidaan muuttaa olosuhteiden muuttuessa uudella päätöksellä.

Asiassa saatu selvitys

A asiakumppaneineen on Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnalle 16.1.2013 toimittamallaan kirjelmällä vaatinut tarvittavia määräyksiä Likojärven vedenkäytön rajoittamiseksi. Vaatimuksen perusteluina on todettu muun ohella seuraavaa:

Likojärven vedenkorkeutta on tarkkailtu satunnaisesti vuosina 1995–2001 sekä säännöllisemmin vuodesta 2002 alkaen. Tulokset vedenpinnan vaihtelusta ovat saatavilla vuosilta 2002–2010. Vedenpinta laskee keskimäärin 45 cm kesäkaudella. Kirjakkalan Likojärven ranta-asukkaat pitävät tätä kohtuuttomana järven sietokyvylle. Ranta-asukkaat haluavat, että vedenkorkeudelle määrätään tietty raja, jonka jälkeen vedenotto Likojärvestä pitää lopettaa. Tämä korkeus on laskuojan purkuaukon korkeus. Tällöin voidaan turvata veden luonnollinen poistuminen järvestä.

Kirjakkalan Likojärven ranta-asukkaat ovat viitanneet edellä mainitussa kirjelmässään lisäksi Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunnan Salon kaupungin ilmasto- ja ympäristöohjelmasta antamaan lausuntoon, jonka mukaan kestävän kehityksen perustana on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen sekä ihmisen toiminnan sopeuttaminen luonnon kestokykyyn.

Salon kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on järjestänyt asiassa 14.8.2014 katselmus- ja kuulemistilaisuuden, josta laaditussa pöytäkirjassa on todettu, että hakijat ovat hakeneet vedenoton rajoittamista Likojärvesta viitaten ekologisiin tekijöihin. Lisäksi pöytäkirjassa on todettu, että paikallisena ympäristönsuojeluviranomaisena rakennus- ja ympäristölautakunta tutkii, rajoittaako nykyinen vedenotto Likojärvestä mahdollisesti jonkun veden käyttöä. Pöytäkirjan mukaan kukaan ei ilmoittanut, että näin olisi tapahtunut.

Valituksessaan hallinto-oikeudelle muutoksenhakijat ovat tuoneet esille vaatimustensa tueksi, että Likojärven vedenkorkeus on vaihdellut voimakkaasti ja järven tila on heikentynyt. Korkeusvaihtelu on kohtuuton järven ekologiselle sietokyvylle. Järven tilan heikentyminen uhkaa yleistä etua vesistön tilan huonontuessa ja ympäristön viihtyisyyden vähentyessä. Lisäksi he ovat viitanneet vesitaloushankkeen luvanvaraisuusperusteisiin.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Vesilain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on toimivaltainen päättämään hakemuksesta vedenoton rajoituksista siltä osin kuin asiassa on kysymys vaatimuksesta vesialueen omistajan tai haltijan tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten tapahtuvan vedenoton rajoittamisesta sillä perusteella, että vesistöstä ei riitä vettä kaikille sitä vesilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaiseen käyttöön tarvitseville.

Lautakunnalle toimitetussa veden ottamisen rajoittamista koskevassa kirjelmässä ei ole vaadittu, että vesialueen omistajien tai haltijoiden vedenottoa tulisi rajoittaa sillä perusteella, että vesistöstä ei riitä vettä kaikille sitä vesilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaiseen käyttöön tarvitseville. Tällaista ei ole vaadittu myöskään valituksessa hallinto-oikeudelle. Näin ollen asiassa ei ole kysymys vesilain 4 luvun 2 §:n 2 momentin mukaisesta tilanteesta.

Edellä olevan perusteella Salon kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena toimivalla rakennus- ja ympäristölautakunnalla ei ole ollut sille 16.1.2013 toimitetun kirjelmän perusteella toimivaltaa tehdä päätöstä vedenoton rajoittamisesta.

Hallinto-oikeus toteaa lopuksi selvyyden vuoksi, että tässä asiassa on kysymys vaatimuksesta vedenoton rajoittamisesta sillä perusteella, että veden ottamisesta on väitetty aiheutuvan vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja seurauksia. Tältä osin toimivaltainen viranomainen on aluehallintovirasto.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Mauri Kerätär ja Pertti Piippo. Esittelijä Janika Gummerus.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Kirjakkalan Likojärven osakaskunta on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Salon rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös saatetaan voimaan.

Hoitokunta on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Vesilain 4 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesialueen omistaja saa sen estämättä, mitä 3 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetään, ilman lupaviranomaisen lupaa ottaa pintavettä tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten. Suoritetussa katselmuksessa tai muulloinkaan kukaan ei ole esittänyt, että vettä ei riittäisi kaikille. Vedenotosta ei ole haittaa.

Likojärven veden laatu ei ole myöskään heikentynyt pintaveden oton seurauksena. Näytteiden mukaan veden laatu on hyvä ja jopa erinomainen. Vähäinen pintaveden käyttö ainoastaan parantaa järven veden laatua. Järven ranta-asukkaiden lähes vesirajassa olevien saunojen ja huviloiden jätevesijärjestelmät tulee kuitenkin saattaa nykymääräysten mukaisiksi.

Ranta-asukkaat ovat tuoneet esiin puron veden vähyyden. Kyseessä ei kuitenkaan ole luonnonpuro, vaan noin kolme metriä syvä kallioon louhimalla 1950-luvulla Teijon maantien rakentamisen yhteydessä tehty kanava. Tuolloin järvestä johtanut puro suljettiin ja järven korkeusasema muuttui tielaitoksen toimesta.

Vähäinen vedenkäyttö tulee sallia, koska se on tärkeää kasvimaiden viljelylle ja saunan pesuvesinä. Useissa taloissa ei ole vaihtoehtoista vedensaantimahdollisuutta. Kiinteistöt ovat käyttäneet järven vettä keskeytyksettä jo 1950-luvulta alkaen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainittujen oikeusohjeiden lisäksi vesilain 19 luvun 4 §:n 1 momentti ja 6 § sekä 14 luvun 2 § ja 4 §, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, ei ole perusteita muuttaa hallinto-oikeuden päätöstä, jolla rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös on kumottu ja poistettu ja oikeastaan myös Likojärven rannan asukkaiden hakemus vedenoton rajoittamiseksi on jätetty tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Kari Tornikoski sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Dahl ja Anna-Liisa Kivimäki. Asian esittelijä Tuire Taina.