Muu päätös 6149/2017

Julkinen hankinta (irtokalusteet, Aalto-korkeakoulusäätiö)

Antopäivä: 28.11.2017
Taltionumero: 6149
Diaarinumero: 228/3/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T6149

Asia Julkista hankintaa koskeva valitus

Valittaja Martela Oyj

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 16.12.2015 nro 891/15

Asian aikaisempi käsittely

Aalto-korkeakoulusäätiö (jäljempänä myös hankintayksikkö) on puitejärjestelyyn perustuvassa kevennetyssä kilpailutuksessa pyytänyt 3.3.2015 päivätyllä tarjouspyynnöllä tarjouksia irtokalusteista Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksella Otakaari 1:n U-osaan.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 24.4.2015 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut Isku Interior Oy:n tarjouksen.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 28.5.2015 tekemällään hankintaoikaisupäätöksellä kumonnut 24.4.2015 tekemänsä hankintapäätöksen ja päättänyt, että asiassa siirrytään neuvottelumenettelyyn.

Neuvottelumenettelyyn on 28.5.2015 päivätyllä kutsulla kutsuttu kaikki kolme aiemmin tarjouksen jättänyttä toimittajaa, joille kullekin on toimitettu oma tarjouksen täsmennyslomake.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 2.6.2015 tekemällään hankintapäätöksellä sulkenut kaikki kolme tarjousta tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisina. Hankintayksikkö on samalla päätöksellä ilmoittanut siirtyvänsä suorahankintamenettelyyn.

Aalto-korkeakoulusäätiön talousjohtaja on 2.6.2015 tekemällään suorahankintapäätöksellä päättänyt valita hinnaltaan halvimman tarjouksen tehneen Isku Interior Oy:n irtokalusteiden toimittajaksi.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus, jossa Martela Oyj on ollut valittajana, Aalto-korkeakoulusäätiö vastapuolena ja Isku Interior Oy kuultavana, on valituksenalaisella päätöksellään Martela Oyj:n valituksen johdosta määrännyt Aalto-korkeakoulusäätiön maksamaan valtiolle seuraamusmaksuna 50 000 euroa ja hylännyt Martela Oyj:n valituksen muilta osin sekä velvoittanut Aalto-korkeakoulusäätiön korvaamaan Martela Oyj:n oikeudenkäyntikulut 15 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Markkinaoikeus on myöntänyt Martela Oyj:lle käsittelyluvan ja perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Aalto-korkeakoulusäätiö on 2.6.2015 tekemillään päätöksillä ensin ilmoittanut siirtyvänsä suorahankintamenettelyyn ja sitten päättänyt valita Isku Interior Oy:n tarjouksen. Perusteluna suorahankintaan siirtymiselle on ollut se, ettei puitejärjestelyyn perustuvassa kevennetyssä kilpailutuksessa ole saatu tarjouspyynnön mukaisia tarjouksia edes käydyn neuvottelumenettelyn ja tarjousten täsmentämisen jälkeen. Väitetty tarjouspyynnön vastaisuus on Martela Oyj:n osalta koskenut tarjousten täsmentämisen jälkeen positioissa T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6 mainittujen tuolien mittoja. Myös muiden tarjoajien tarjoukset ovat hankintayksikön ilmoituksen mukaan olleet tarjouspyynnön vastaisia näiden positioiden osalta.

Martela Oyj on esittänyt, että sen tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen tai joka tapauksessa poikennut tarjouspyynnöstä niin vähän, ettei perustetta suorahankinnalle ole ollut. Lisäksi tarjouspyyntö on ollut epäselvä.

Asiassa on siten ensin ratkaistava, onko tarjouspyyntö ollut epäselvä hankinnan kohteelle asetettujen vaatimusten osalta. Tämän jälkeen on tarvittaessa arvioitava, ovatko kaikki tarjoukset olleet hankintayksikön väittämällä tavalla tarjouspyynnön vastaisia ja onko hankintayksiköllä ollut tällä tai muulla hankintalaissa [julkisista hankinnoista annettu laki 348/2007] mainitulla perusteella oikeus suorahankinnan tekemiseen.

Kevennettyä kilpailutusta koskevat oikeusohjeet ja tarjouspyyntö

Nyt kysymyksessä oleva kevennetty kilpailutus perustuu puitejärjestelyyn, josta on säädetty hankintalain 31 ja 32 §:ssä. Kevennettyä kilpailutusta koskevia säännöksiä on myös julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/18/EY, joka on saatettu kansallisesti voimaan hankintalailla.

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Hankintalain 31 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on valittava toimittajat puitejärjestelyyn avoimella tai rajoitetulla menettelyllä. Hankintayksikkö voi valita puitejärjestelyn toimittajat myös 25 §:ssä säädetyin edellytyksin neuvottelumenettelyllä tai tekemällä 27 §:ssä säädetyin edellytyksin suorahankinnan. Puitejärjestelyyn otettavien toimittajien valinnassa on noudatettava, mitä 8 luvussa säädetään. Usean toimittajan kanssa tehtävään puitejärjestelyyn on valittava vähintään kolme toimittajaa, jollei kelpoisuusehdot täyttäviä tarjoajia ja hyväksyttäviä tarjouksia ole vähemmän.

Hankintalain 31 §:n 1 momentin esitöiden (HE 50/2006 vp s. 80) mukaan Euroopan yhteisöjen komission hankintadirektiiviä koskevan ehdotuksen (KOM(2000) 275 lopullinen) mukaan puitesopimuksia ei voida katsoa julkisten hankintojen direktiivien tarkoittamiksi hankintasopimuksiksi, jos puitesopimusten kaikkia ehtoja ei ole vahvistettu eikä puitesopimuksia voida toteuttaa sopimuksen tapaan. Siten direktiivien menettelytapasäännöksiä on tullut soveltaa myös puitesopimuksiin perustuvien hankintojen tekemisessä.

Hankintalain 32 §:n 2 momentin mukaan, jos hankintayksikkö on tehnyt puitejärjestelyn usean toimittajan kanssa, puitejärjestelyyn perustuvat hankinnat on tehtävä joko puitejärjestelyssä vahvistettujen ehtojen mukaisesti ilman kilpailuttamista tai, jos kaikkia ehtoja ei ole järjestelyssä vahvistettu, kilpailuttamalla puitejärjestelyyn otetut toimittajat puitejärjestelyn ja tarvittaessa tarjouspyynnön ehtojen mukaisesti. Tarpeen vaatiessa puitejärjestelyn ehtoja voidaan täsmentää tai selkeyttää.

Hankintalain 32 §:n 3 momentin mukaan hankintayksikön on puitejärjestelyyn perustuvien hankintojen kilpailuttamisessa pyydettävä kirjallinen tarjous niiltä puitejärjestelyyn otetuilta toimittajilta, joilla on edellytykset hankinnan toteuttamiseen. Hankintayksikön on määrättävä tarjousaika, jonka on oltava riittävä ottaen huomioon hankinnan laatu, tarjousten tekemisen edellyttämä aika ja muut vastaavat seikat. Tarjousten sisältö on pidettävä luottamuksellisena tarjouskilpailun päättymiseen saakka. Hankintayksikön on valittava paras tarjous noudattaen tarjouspyynnössä esitettyä tarjouksen valintaperustetta ja vertailuperusteita.

Hankintalain 32 §:n 3 momentin esitöiden (HE 50[/2006] vp s. 82) mukaan tarjouksista on valittava paras noudattaen ennalta asetettua valintaperustetta ja vertailuperusteita, joiden ei tarvitse olla samoja kuin puitejärjestelyä koskevassa tarjouskilpailussa. Hankintojen kilpailuttaminen voidaan siten toteuttaa kevein menettelytavoin, vaikka kyseisen hankinnan arvo ylittäisi 16 §:ssä tarkoitetun EU-kynnysarvon.

Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY johdanto-osan 11 [perustelu]kappaleen mukaan, kun hankintaviranomainen sopii tämän direktiivin säännösten mukaisesti puitejärjestelystä, joka liittyy muun muassa tarjousten julkistamiseen, määräaikoihin ja tarjousten jättämistä koskeviin ehtoihin, se voi näiden erityissääntöjen mukaan puitejärjestelyn voimassa ollessa tehdä siihen perustuvia hankintasopimuksia joko soveltamalla puitejärjestelyssä sovittuja ehtoja tai, jos kaikkia ehtoja ei ole siinä ennalta vahvistettu, kilpailutettuaan sitä ennen uudelleen puitejärjestelyn osapuolia vahvistamattomien ehtojen osalta. Uudelleen kilpailuttamisessa olisi noudatettava tiettyjä sääntöjä, joilla pyritään takaamaan vaadittu joustavuus sekä yleisperiaatteiden noudattaminen, yhdenvertaisen kohtelun periaate mukaan lukien.

Direktiivin 32 artiklan 4 kohdan mukaan useiden taloudellisten toimijoiden kanssa tehtyihin puitejärjestelyihin perustuvat hankintasopimukset voidaan muun ohella tehdä:

– jos kaikkia ehtoja ei ole järjestelyssä vahvistettu, sen jälkeen kun osapuolia on uudelleen kilpailutettu samoin ehdoin, jotka määritellään tarvittaessa yksityiskohtaisesti, ja tarvittaessa lisäksi puitejärjestelyn tarjouspyyntöasiakirjoissa esitetyin ehdoin, seuraavaa menettelyä noudattaen:

a) hankintaviranomaiset kuulevat kirjallisesti kunkin tehtävän hankintasopimuksen osalta taloudellisia toimijoita, joilla on edellytykset toteuttaa hankintasopimuksen kohde;

b) hankintaviranomaiset vahvistavat riittävän määräajan, jossa kuhunkin erityissopimukseen liittyvät tarjoukset on esitettävä, ottaen huomioon hankintasopimuksen kohteen monimutkaisuuden ja tarjousten toimittamiseen tarvittavan ajan kaltaiset seikat;

c) tarjoukset on esitettävä kirjallisesti, ja niiden sisällön on pysyttävä luottamuksellisena annetun vastausajan päättymiseen asti;

d) hankintaviranomaiset tekevät kunkin hankintasopimuksen sen tarjoajan kanssa, joka on esittänyt parhaan tarjouksen puitejärjestelyn tarjouspyyntöasiakirjoissa esitettyjä hankintasopimuksen tekoperusteita noudattaen.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintalain 31 ja 32 §:ssä tai hankintadirektiivin 32 artiklan 4 kohdassa ei ole yksityiskohtaisesti määritetty, miten kevennetyn kilpailutuksen tarjouspyynnön hankintasäännösten mukaisuutta tai tarjousten tarjouspyynnön mukaisuutta olisi arvioitava. Markkinaoikeus katsoo, että hankintalain 2 §:n 1 momentista ja direktiivin johdanto[-osan] 11 [perustelukappaleesta] ilmenevän tasapuolisuusvaatimuksen perusteella kevennetyssä kilpailutuksessa on sovellettava hankintalain 40–41 ja 69–70 §:stä ilmeneviä tarjouspyyntöä sekä hankintalain 46 §:stä ilmenevää tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuutta koskevia periaatteita. Tarjouspyyntö on siten tehtävä kirjallisesti ja laadittava niin selväksi myös hankinnan kohteen osalta, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia.

Vastaavasti tarjoajien tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu edellyttää, että tarjouspyyntöä tai tarjousmenettelyn ehtoja vastaamattomat tarjoukset on suljettava tarjouskilpailusta.

Tarjouspyynnön kohdan 2 "Hankinnan kohde ja laajuus" mukaan kohteena on ollut Aalto-yliopiston Otaniemen kampuksen U-osa. "Hankittavat kalusteet on kuvattu liitteenä olevissa kalustesuunnitelmissa ja määräluetteloissa." Tarjouspyynnön liitteinä ovat olleet Liite 1 "Irtokalustesuunnitelmat" ja Liite 2 "Irtokalusteiden määräluettelot ja kalustemääritystiedot". Piirustusluettelon mukaan tarjouspyyntöasiakirjoihin on kuulunut muun ohella irtokaluste- ja määräluettelo (SIS 402) ja irtokalustemääritykset (SIS 403).

Tarjouspyynnön liitteessä 1 on ilmoitettu kalusteiden sijoituspaikat ja osasta kalusteita on ollut myös täsmällisempiä piirustuksia. Tällaisia piirustuksia ei kuitenkaan ole ollut tuolien osalta.

Tarjouspyyntöasiakirjassa SIS 402 on lueteltu eri positiot mukaan lukien tuolit. Viime[ksi] mainittujen osalta on mainittu esimerkiksi T1.1 tuolin kohdalla ensin tuolin ominaisuudet "Oppilastuoli. Ympäriverhoiltu, korkeussäädettävä pikkutuoli pyörillä." ja tämän jälkeen lisävaatimuksina "T1 sarjan tuolit samaa tuoliperhettä. Pöydän korkeus H=720 mm. Verhoilukankaat: N=40 kpl, U=68 kpl, A=148 kpl, Ä=179 kpl, F=142 kpl, G=114 kpl".

Tarjouspyyntöasiakirjassa SIS 403 on myös lueteltu eri positiot mukaan lukien tuolit. Tarjouspyynnön kohteesta on yleensä ollut kuva ja lisäksi esimerkiksi T1.1 tuolin osalta on todettu "Ympäriverhoiltu, korkeussäädettävä pikkutuoli. Pehmeät rullapyörät. Yhtenäinen istuin- ja selkänojamuotopuriste. Ohut verhoilu. Valkoiseksi maalattu teräsrunko." Lisäksi asiakirjassa on ilmaistu tuolin koko seuraavasti "Koko (l*s*k) noin 500x520x780 mm".

Lisäkysymyksissä on nyt kyseessä olevien tuolien osalta pääosin kysytty muista ominaisuuksista kuin tuolien koosta. Kokoa koskevaan kysymykseen "T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6, tarjouspyynnössä on ilmeisesti käytetty nelipistetuolin mittoja, ristikkojalallisissa tuoleissa mitat ovat vähän isommat, voiko tuolin äärimitat olla noin 63 x 63 cm?" on vastattu "ei". Vastausta on myöhemmin korjattu muotoon "Kyllä voi."

Hankintayksiköltä on myös kysytty hankinnan toleranssia, johon on vastattu seuraavasti: "Tulee tarjota mallistosta vastaavaa tuotetta, tai jos ei löydy, niin lähintä vastaavaa; tällöin on tarjouksessa kerrottava, miten tarjottu tuote poikkeaa tarjouspyynnössä määritellystä."

Markkinaoikeus katsoo, että mainituista asiakirjoista ei ilmene, miten tuolit pitäisi mitata niiden tarjouspyynnön mukaisuuden arvioimiseksi. Kuvien perusteella tuolien jalustat ovat tyypillisesti jonkin verran suurempia kuin istuinosat. Tarjouspyynnön ja kysymyksiin annettujen vastaustenkaan jälkeen tarjoajat eivät ole voineet tietää, tarkoittavatko annetut mitat tuolien ulkomittoja sekä mitkä ovat vastauksessa mainitut äärimitat ja koskevatko äärimitat koko tuolia vai esimerkiksi vain jalkoja. Tarjouspyyntö on näin ollen ollut hankinnan kohteen kuvaamisen osalta epäselvä.

Markkinaoikeus katsoo, että tarjoajat eivät ole tarjouspyyntöasiakirjojen perusteella voineet tietää, miten tarjottavien tuolien tarjouspyynnön mukaisuutta pitäisi arvioida tuolien mittojen osalta. Hankintayksikön edellä todettu vastaus on viitannut pikemminkin siihen, että myös vaadituista mitoista poikkeava tuoli voitaisiin hyväksyä tarjousvertailuun, kunhan se vain on tarjouspyynnössä vaadittua tuotetta lähinnä vastaava.

Hankintayksikkö on neuvottelumenettelyyn siirryttäessä lähettänyt jokaiselle tarjoajalle yksilöllisen luettelon todetuista puutteista ja pyytänyt täsmentämään tarjousta tältä osin. Tarjouspyynnön vaatimuksia on valittajan osalta tarkennettu toteamalla esimerkiksi position T1.1 kohdalla "Tuolin jalustan pitää olla mallikuvan mukainen pyöreä putkirunko. Tuolin äärimitat voivat olla noin 63x63 cm. T1.1–T1.6 sekä T8.1 jaT8.2 tulee olla samaa tuolisarjaa, tuolit T7 ja T8.3 puujaloilla ja voivat olla eri sarjaa." Voittaneelta tarjoajalta ja kolmannelta tarjoajalta pyydetyissä täsmennyksissä on tältä osin ollut vastaava muotoilu.

Markkinaoikeus katsoo, ettei neuvottelumenettelyssä ole tarjouspyyntöä täsmennetty siten, että se olisi ollut omiaan tuottamaan vertailukelpoisia ja yhteismitallisia tarjouksia. Saadun selvityksen mukaan tarjoajien kanssa ei myöskään ole käyty neuvotteluita, joissa hankinnan kohdetta olisi täsmennetty. Tarjoajat eivät edelleenkään ole voineet tietää, mitä mittoja hankintayksikkö on tarkoittanut ja mikä merkitys on hankintayksikön edellä mainitulla vastauksella lähimmästä vastaavasta tuotteesta. Epäselvä hankinnan kohteen määrittely ei ole ollut omiaan tuottamaan vertailukelpoisia tarjouksia ja hankinnan kohteen kuvaaminen on siten ollut hankintasäännösten vastainen vielä hankintayksikön neuvottelumenettelyksi nimeämän hankinnan vaiheessa.

Suorahankinta

Hankintalain 27 §:n 1 kohdan mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu lain- kaan osallistumishakemuksia tai tarjouksia taikka sopivia tarjouksia ja alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja ei olennaisesti muuteta. Pykälän 3 kohdan mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos sopimuksen tekeminen on ehdottoman välttämätöntä, eikä säädettyjä määräaikoja voida noudattaa hankintayksiköstä riippumattomasta, ennalta arvaamattomasta syystä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi.

Hankintalain 27 §:n esitöiden (HE 50/2006 vp s. 76) mukaan pykälässä esitetyt suorahankinnan edellytykset ovat tyhjentäviä. Koska suorahankinta on poikkeus yleiseen kilpailuttamisvelvoitteeseen, sen käyttöedellytyksiä on tulkittava suppeasti.

Hankintalain 27 §:n esitöissä on edelleen todettu, että pykälän 1 kohdan mukaan suorahankinta olisi mahdollinen, jos edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa hankintamenettelyssä ei ole saatu lainkaan tarjouksia, sopivia tarjouksia taikka ehdokkuushakemuksia eikä alkuperäisiä tarjouspyynnön ehtoja hankintamenettelyssä muuteta. Suorahankintaan siirtyminen olisi esitöiden mukaan mahdollista myös silloin, jos edeltävässä avoimessa tai rajoitetussa menettelyssä ei ole saatu sopivia tarjouksia. Säännöksen suhdetta 25 §:n 1 momentin mukaiseen tarjouspyynnön sisältöä vastaamattomaan tarjouksen perusteella käytävään neuvottelumenettelyyn ei ole tulkittu oikeuskäytännössä. Suorahankinnan poikkeuksellisen luonteen vuoksi sen käytön edellytyksiä on tulkittava kuitenkin ankarasti. Kysymykseen tulisivat siten lähinnä sellaiset tilanteet, joissa saadut tarjoukset ovat täysin tarjouspyyntöä vastaamattomia. Edellytyksenä lisäksi on, ettei alkuperäisiä sopimusehtoja olennaisesti muuteta suorahankinnassa.

Hankintalain 27 §:n esitöissä (HE 50/2006 vp s. 77 ja 78) on vielä todettu, että pykälän 3 kohdan mukaan suorahankinta voitaisiin tehdä, jos määräaikojen noudattaminen olisi hankintayksikölle ennalta arvaamattomista syistä aiheutuneen äärimmäisen kiireen vuoksi mahdotonta ja hankinnan tekeminen on ehdottoman välttämätöntä. Kiireen tulisi ensinnäkin johtua hankintayksikön ulkopuolisista syistä, joten hankintayksiköstä johtuva syy ei hankintadirektiivin 31 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti voi olla peruste suorahankinnan tekemiseen. Perusteen on lisäksi oltava äkillinen ja sellainen, jota hankintayksikkö ei ole kohtuudella voinut ennakoida. Säännöksen tarkoittamaksi kiireeksi ei siten voitaisi katsoa hankintayksikön viivyttelyä hankinnan toteuttamisessa. Edellytyksenä suorahankinnan tekemiselle olisi lisäksi, että hankinnan tekeminen on ehdottoman välttämätöntä. Säännökseen vetoavan hankintayksikön on kyettävä näyttämään toteen poikkeamisperusteen soveltumisen edellytysten täyttyminen.

Hankintayksikkö on päätöksellään 2.6.2015 sulkenut kaikki kolme tarjousta tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisina. Päätöksen mukaan hankintayksikkö voi valita suorahankinnan, jos avoimessa menettelyssä ei ole saatu sopivia tarjouksia ja alkuperäisiä sopimusehtoja ei olennaisesti muuteta. Päätöksessä on vielä todettu, että "Edellä esitettyyn viitaten voidaan perustellusti katsoa, että hankintalain 27 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset suorahankintamenettelyn käytölle toteutuvat tässä hankinnassa. Hankintayksikkö ilmoittaa tällä päätöksellä siirtyvänsä suorahankintamenettelyyn. Tarjoajille on annettu kaksi erillistä mahdollisuutta tarjouspyynnön mukaisten tuotepositioiden tarjoamiseksi paitsi alkuperäisen tarjouskilpailun mutta myös neuvottelumenettelyn yhteydessä. Yrityksistä huolimatta Aalto-yliopisto ei ole vastaanottanut tarjouspyynnön ehdot täyttäviä tarjouksia ja on siksi pakotettu käyttämään hankintalain sille suomaa suorahankintamahdollisuutta."

Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on edellä mainitulla päätöksellä päättänyt toteuttaa hankinnan suorahankintana. Markkinaoikeuden arvioitavana on näin ollen se, onko tämä hankintamenettely hankintasäädösten vaatimusten mukainen.

Hankintayksikkö on saanut tarjouksia, joiden se on katsonut olevan tarjouspyynnön vastaisia. Tarjouspyyntö on kuitenkin ollut edellä todetuin tavoin epäselvä hankinnan kohteen niiden ominaisuuksien osalta, joihin väitetty tarjouspyynnön vastaisuus perustuu. Hankinnan kohdetta ei ole myöskään riittävästi täsmennetty neuvotteluvaiheessa. Markkinaoikeus toteaa, ettei tarjousten tarjouspyynnön mukaisuutta edellä todetuin tavoin ole voi[tu] tällaisessa tilanteessa lainkaan arvioida. Missään tapauksessa ei ole ollut mahdollista arvioida, että saadut tarjoukset olisivat olleet täysin tarjouspyyntöä vastaamattomia. Näin ollen hankintalain 27 §:n 1 kohdan mukaisesti suorahankinnan edellytykset eivät ole täyttyneet.

Hankintayksikkö on vastineessaan markkinaoikeudelle muun ohella esittänyt, että kyseinen kalusteiden hankinta on ollut pakko toteuttaa ennen 1.9.2015 tapahtuvaa tilojen käyttöön ottoa. Hankintasopimus on tämän takia allekirjoitettu 3.6.2015, jotta tilat olisivat olleet opiskelijoiden ja opettajien käytettävissä 1.9.2015. Myöhästyminen olisi voinut vaarantaa opetuksen antamisen sekä aiheuttaa merkittäviä taloudellisia kustannuksia.

Markkinaoikeus toteaa, että hankintayksikkö on jo hyvissä ajoin ollut tietoinen hankinnan aikataulusta. Hankintamenettelyn kiireellisyys on viime kädessä johtunut siitä, että tarjouspyyntö on ollut edellä todetuin tavoin epäselvä. Kun tätä hankintamenettelyn virhettä ei ole ajoissa ha- vaittu ja korjattu, on jouduttu tilanteeseen, jossa uuden kevennetyn tarjouskilpailun järjestäminen ei ole ollut hankintayksikön hankkeelle asettaman aikataulun puitteissa mahdollista. Markkinaoikeus katsoo, että hankinnalla on sinänsä ollut kiire, mutta tämä kiire on johtunut hankintayksikön omasta toiminnasta. Kyse ei siten ole ollut hankintalain 27 §:n 3 kohdan tarkoittamasta ulkopuolisesta syystä aiheutuneesta kiireestä. Näin ollen myöskään hankintalain 27 §:n 3 kohdan mukaiset edellytykset suorahankinnalle eivät ole täyttyneet.

Johtopäätös

Edellä mainituilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 94 §:n 1 momentin mukaan, jos hankinnassa on menetelty hankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten tai muiden julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, markkinaoikeus voi muun ohella

1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan;

2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä;

3) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä;

4) määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä;

5) määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen;

6) määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun;

7) lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Saadun selvityksen mukaan hankintasopimus on solmittu 3.6.2015 ja hankinnan kohteena olevat huonekalut on toimitettu 28.7.2015. Hankintapäätös on siten pantu täytäntöön eikä hankintalain 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdan mukaisten reaalikeinojen käyttäminen ole enää mahdollista. Näin ollen asiassa jäävät arvioitaviksi valittajan seuraamusvaatimuksista hyvitysmaksun, tehottomuusseuraamuksen, seuraamusmaksun ja sopimuskauden lyhentämisen määräämistä koskevat vaatimukset.

Hankintalain 94 §:n 2 momentin mukaan pykälän 1 momentin 4–7 kohdassa mainittujen seuraamusten määräämisestä säädetään 95–98 §:ssä.

Hankintalain 94 §:n pykälän 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus, seuraamusmaksu ja sopimuskauden lyhentäminen voidaan määrätä vain 16 §:ssä tarkoitetussa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Tehottomuusseuraamusta ei kuitenkaan voida määrätä lain liitteen B mukaisessa palveluhankinnassa.

Hankintalain 94 §:n esitöiden (HE 190/2009 vp s. 69) mukaan markkinaoikeudella on lainsäädännön puitteissa harkintavaltaa seuraamusten määräämisessä. Markkinaoikeuden tulee kuitenkin harkintavaltaansa käyttäessään ottaa huomioon tehokkaan oikeussuojan toteutuminen sekä hankintalainsäädännön tavoitteet.

Hyvitysmaksun määrääminen

Hankintalain 95 §:n mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 94 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen. Kuten edellä on mainittu, sopimus on syntynyt ja se on laitettu täytäntöön, joten edellytykset hyvitysmaksun määräämiselle ovat olemassa.

Hankintalain esitöissä (HE 190/2009 vp s. 69) on todettu hyvitysmaksun määräämisen edellytyksenä olevan, että hankintamenettelyssä on tapahtunut virhe ja että ilman tätä virhettä hakijalla olisi ollut todellinen mahdollisuus päästä hankinnan toimittajaksi. Jotta hyvitysmaksu voidaan määrätä, molempien edellytysten tulee täyttyä. Hyvitysmaksua voidaan määrätä maksettavaksi mahdolliselle asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu. Valittajan on tämä osoitettava.

Kysymyksessä olevassa tarjouskilpailussa jo tarjouspyyntö on ollut epäselvä. Näin ollen virheetön hankintamenettely olisi merkinnyt sitä, että hankintayksikkö olisi laatinut tarjouspyynnön niin selvästi, että tarjoajien olisi ollut tarjouspyynnön perusteella mahdollista tietää, mitä täsmällisiä vaatimuksia kaikille hankinnan kohteille on asetettu ja minkä mittojen perusteella tuotteita pidetään hyväksyttävinä. Tässä tapauksessa ei voida kuitenkaan tietää, miten tämä olisi toteutettu ja miten se olisi vaikuttanut tarjouksiin ja niiden vertailuun.

Edellä lausuttu huomioon ottaen markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole riittävän luotettavasti todettavissa, että valittajalla olisi ollut hankintalain 94 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä hankintamenettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset eivät näin ollen täyty ja hyvitysmaksua koskeva vaatimus on siten hylättävä.

(- - -)

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Pertti Virtanen ja Ville Parkkari.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Martela Oyj on valituksessaan vaatinut, että markkinaoikeuden päätös kumotaan hyvitysmaksua koskevan vaatimuksen osalta, hankintayksikkö määrätään maksamaan yhtiölle hyvitysmaksuna 120 000 euroa laillisine korkoineen ja hankintayksikkö velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen erikseen esitettävän laskelman mukaisesti.

Martela Oyj on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Markkinaoikeus on virheellisesti katsonut tarjouspyyntöaineiston epäselväksi. Tämän seurauksena markkinaoikeus on katsonut, etteivät hyvitysmaksun määräämisen edellytykset ole täyttyneet.

Hankintayksikkö on viimeistään neuvottelumenettelyssä täsmentänyt tarjouspyyntöä niin, että tarjottujen tuotteiden on tullut vastata tarjouspyynnössä ilmoitettuja vaatimuksia. Vaatimus on konkretisoitu tarjoajille toimitetulla listalla, jossa on lueteltu tarjoajien ne tuotteet, jotka hankintayksikön mukaan ovat olleet tarjouspyynnön vastaisia.

Hankintayksikkö on ilmoittanut tarjouspyyntöasiakirjoissa istuinkalusteiden leveysmitat alan normaalin käytännön mukaisesti ja alan kilpailutuksista tutulla tavalla eli tuolin äärimittoina. Mikäli mitalla tarkoitetaan kalustealalla muuta kuin kalusteen äärimittaa, mainitaan se selvästi erikseen. Asia on todettavissa myös tarjouspyynnössä käytettyjen mallikalusteiden tuotekuvista.

Tarjouspyynnössä mitoilla on viitattu istuinkalusteiden ääri- eli kokonaismittoihin, tarjoajat ovat ilmoittaneet istuinkalusteiden äärimitat ja hankintayksikkö on arvioinut istuinkalusteiden mittoja äärimittojen perusteella. Hankintayksikkö on kuitenkin poikennut johdonmukaisesta menettelystään yhtä tuolimallia koskevien tuotepositioiden T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6 kohdalla.

Tarjouspyynnön täsmennyksen jälkeen on ollut selvää, että kyseisiin tuotepositioihin on tullut tarjota tuoleja mallikuvan mukaisella pyöreällä putkirungolla ja jalustan halkaisijalla eli äärimitoilla 63 senttimetriä.

Koska Martela Oyj oli tarjonnut kyseisiin tuotepositioihin tarjouspyynnössä käytettyjä mallituoleja, yhtiö ei ollut ilmoittanut tarjouksessaan tuolien tarkkoja mittatietoja. Yhtiö on neuvottelumenettelyssä hankintayksikön pyynnöstä täsmentänyt mittoja. Hankintayksikkö on arvioinut yhtiön tarjoamien tuolien mittoja vain yhtiön informatiivisena lisätietona antamien istuinosan leveyden ja syvyyden mukaisesti. Lisäksi näin on tehty ilman, että täsmennetyn tarjouspyynnön jälkeen istuinosan mitoilla olisi annettu ymmärtää olevan mitään merkitystä kyseisten tuolien kohdalla. Hankintayksikkö on katsonut Isku Interior Oy:n tarjouksen tarjouspyynnön mukaiseksi puheena olevien tuotepositioiden osalta, vaikka tarjottujen tuolien kokonaisleveys ja -syvyys on ollut 60 senttimetriä.

Hankintayksikkö on arvioinut mittavaatimuksia eri tavalla Martela Oyj:n ja Isku Interior Oy:n osalta ja eri tavalla kuin muiden tuotepositioiden osalta. Hankintayksikkö on soveltanut etukäteen ilmoittamiaan perusteita edellä mainittujen tuotepositioiden osalta virheellisesti ja muista tuotepositioista poikkeavasti sekä kohdellut tarjoajia epätasapuolisesti ja syrjivästi.

Tarjouspyyntö ei ole ollut epäselvä. Hankintayksikkö on ainoastaan soveltanut etukäteen ilmoittamiaan perusteita virheellisesti ja muista tuotepositioista poikkeavalla tavalla tuotepositioita T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6 koskevan tuolimallin leveyden osalta.

Hankintayksikkö on toteuttanut hankintalain vastaisen suorahankinnan. Lisäksi hankintayksikkö on suorahankintaa edeltävän hankintamenettelyn aikana hylännyt Martela Oyj:n tarjouspyynnön mukaisen tarjouksen ja kohdellut tarjoajia epätasapuolisesti ja syrjivästi. Martela Oyj:n tarjous on ollut alun perin ja etenkin neuvottelumenettelyssä annettujen täsmennysten jälkeen ainoa tarjouspyynnön mukainen tarjous.

Vaikka lähtökohta epäselvästä tarjouspyynnöstä on virheellinen, ei kyseisen lähtökohdankaan tulisi johtaa hyvitysmaksuvaatimuksen hylkäämiseen. Markkinaoikeuden ankara tulkinta tarkoittaa, että hankintayksikön virheellinen toiminta estäisi käytännössä automaattisesti hyvitysmaksun määräämisen.

Tarjouskilpailu on toteutettu puitejärjestelyyn valittujen sopimustoimittajien kesken. Tarjouksen valintaperusteena on ollut halvin hinta. Lisäksi tarjouspyynnön epäselvyyden voidaan katsoa enimmilläänkin kohdistu- neen pelkästään tuotepositioihin T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6. Martela Oyj:llä olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä hankintamenettelyssä. Hyvitysmaksun määrän tulisi ylittää 10 prosenttia hankintasopimuksen arvosta.

Selitys

Aalto-korkeakoulusäätiö on valituksen johdosta antamassaan selityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:

Neuvottelumenettelyn jälkeen Martela Oyj:n tarjouksessa on ollut yhä neljä tarjouspyyntöä vastaamatonta tuotepositiota (T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6).

Tuolien mittoihin liittyviä seikkoja on selvitetty yksiselitteisesti tarjoajien esittämiin kysymyksiin annetussa vastauslomakkeessa. Siinä on annettu lupa poiketa jalustaa koskevista äärimitoista. Täsmennyksen ei voida käsittää tarkoittavan mahdollisuutta poiketa alkuperäisistä istuinosalle annetuista mitoista.

Martela Oyj:n tarjoaman tuolin leveys on ollut 470 millimetriä, kun vaadittu alaraja on ollut 475 millimetriä. Martela Oyj:n tarjouksessa esitetyissä mitoissa ei ole ollut kyse tuolien äärimitoista. Täsmennyksessään Martela Oyj on osannut tarjota tuolin syvyyden tarjouspyynnön vaatimusten mukaisesti sallitun mittapoikkeaman sisällä eikä ole esittänyt syvyysmitaksi tuolin jalustan syvyysmittaa.

Tarjouspyynnössä leveydelle ja syvyydelle asetetut mittavaatimukset ovat tarkoittaneet istuimen eivätkä jalustan leveyttä ja syvyyttä. Tuolin istuinosan leveys on sen käyttötarkoituksen suhteen olennainen seikka. Viittaukset alalla Martela Oyj:n mukaan noudatettaviin käytäntöihin eivät ole merkityksellisiä. Tarjouksen sisällön tulee ilmetä tarjouksesta. Myöskään se, että jokin tarjouksessa annettu mittatieto olisi vain informatiivinen lisätieto, ei ole hyväksyttävää.

Hyvitysmaksuvaatimus on perusteeton. Kaikki tarjoukset ovat olleet siinä määrin virheellisiä, ettei Martela Oyj:n näkemystä asiassa voida pitää oikeana. Virheettömässä menettelyssä ratkaiseva peruste olisi edelleen ollut hinta. Hankintayksikkö on kohdellut hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä.

Vastaselitys

Martela Oyj on selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä lausunut muun ohella seuraavaa:

Mittavaatimukset on annettu koko kalusteelle. Tarjoajien kysymyksiin annetussa vastauksessa ei ole annettu erillistä pelkästään jalustaa koskevaa poikkeusta, vaan täsmennetty yleisesti kyseisiin tuotepositioihin hankittavien tuolien äärimitat. Tarjoajat ovat ymmärtäneet tarjouspyynnön mittavaatimukset yhtenevästi.

Tarjouspyynnössä asetetut mittavaatimukset eivät ole tarkoittaneet istuimen leveyttä ja syvyyttä. Ensinnäkin tarjouspyynnön istuinkalusteiden mallikuvina käytettyjen tuotteiden tosiasialliset äärimitat ovat olleet yhtenevät tarjouspyynnössä kyseisen tuoteposition osalta edellytettyjen mittojen kanssa. Toiseksi tarjoajat ovat käsittäneet tarjouspyynnössä edellytetyt mitat äärimitoiksi ja viitanneet leveys- ja syvyysmitoilla tuolien äärimittoihin. Kolmanneksi hankintayksikkö on joko hyväksynyt tarjoajien ilmoittamat äärimitat tarjouspyynnön mukaisiksi tai käyttänyt niitä laskiessaan, mahtuvatko mitat sallitun mittapoikkeaman piiriin.

Suorahankintaa edeltänyt ja sitä vastaava hankintamenettely on kattanut kaikki tahot, jotka olisivat voineet osallistua myös mahdolliseen virheettömään hankintamenettelyyn. Valintaperusteena oli halvin hinta. Asiassa ei ole epävarmuutta sen suhteen, minkälaisia tarjoukset olisivat mahdollisessa virheettömässä menettelyssä olleet, koska suorahankintaa edeltäneessä hankintamenettelyssä tarjottujen kalusteiden on tullut vastata tarjouspyynnössä ilmoitettuja tuotekohtaisia vaatimuksia. Hankintamenettelyn virheellisyys on liittynyt suorahankintaa edeltäneessä neuvottelumenettelyssä toteutettuun tarjousten tarjouspyynnön mukaisuuden arviointiin eikä tarjouspyynnön epäselvyyteen.

Ennen suorahankintapäätöstä toteutetussa menettelyssä Martela Oyj on antanut toiseksi halvimman, mutta ainoan tarjouspyynnön mukaisen tarjouksen. Halvimman tarjouksen antanut Isku Interior Oy on tarjonnut tuotepositioihin T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6 tarjouspyynnön vastaisia tuoleja.

Markkinaoikeus ei ole seuraamusta määrätessään ottanut huomioon, missä määrin menettelyvirhe on vaikuttanut asianosaisten tehokkaan oikeussuojan toteutumiseen.

Muut lausumat ja selvitys

Martela Oyj on lausumassaan esittänyt muun ohella seuraavaa:

Laitonta suorahankintaa edeltävän hankintamenettelyn hintavertailua ei tule ottaa sellaisenaan hyvitysmaksuarvioinnin lähtökohdaksi.

Isku Interior Oy:n ja Martela Oyj:n tarjousten kokonaishintojen suhde olisi ollut erilainen, jos yhtiöt olisivat antaneet tuotepositioiden T1.1, T1.2, T1.5 ja T1.6 osalta vertailukelpoiset tarjoukset. Isku Interior Oy:n tarjoushinta on laskettu halvemmalla tuolimallilla. Martela Oyj on noudattanut vaatimusta pyöreän putkirungon jalustasta toisin kuin Isku Interior Oy. Jos hankintayksikkö ei olisi esittänyt jalustaa koskevaa vaatimusta tai jos Martela Oyj olisi jättänyt noudattamatta sitä, yhtiö olisi voinut tarjota kyseisiin tuotepositioihin tuolimallia edullisemmalla jalustamallilla. Pelkkä jalustamalli vaihtamalla Martela Oyj:n tarjous olisi ollut kokonaishinnaltaan Isku Interior Oy:n tarjousta halvempi.

Virheettömässä menettelyssä hankintayksikkö olisi katsonut vain Martela Oyj:n tarjouksen tarjouspyynnön mukaiseksi tai ilmoittanut edellä mainittuja tuotepositioita koskevan täsmennyksen, minkä johdosta Martela Oyj olisi voinut tarjota edullisempia tuolimalleja.

Vaikka korkein hallinto-oikeus katsoisi, että tarjouspyyntö olisi ollut virheettömässä menettelyssä erilainen, ei sillä voida katsoa olevan Martela Oyj:n oikeusturvan kannalta merkitystä hyvitysmaksua koskevassa arvioinnissa.

Martela Oyj on toimittanut oikeudenkäyntikulujensa määrää koskevan selvityksen.

Aalto-korkeakoulusäätiö on antanut lausuman Martela Oyj:n lausuman ja oikeudenkäyntikuluja koskevan selvityksen johdosta.

Aalto-korkeakoulusäätiön lausuma on lähetetty tiedoksi Martela Oyj:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Martela Oyj:n vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa Martela Oyj:n valituksen johdosta kysymys pelkästään siitä, onko hankintayksikkö määrättävä maksamaan yhtiölle hyvitysmaksua.

Tarjouspyyntöasiakirjoissa on sallittu lähimmän vastaavan tuotteen tarjoaminen tietyin edellytyksin. Tarjouspyyntöasiakirjoista ei ole kuitenkaan käynyt ilmi, mikä on ollut lähimmästä vastaavasta tuotteesta ilmoitetun suhde tarjouspyyntöasiakirjoissa muutoin ilmoitettuun. Lisäksi neuvottelumenettelykutsu liitteineen on ollut sisällöltään ristiriitainen. Kutsun mukaan on tullut tarjota tarjouspyynnön vaatimusten mukaista tuotetta, mutta kutsun liitteenä olleen täsmennyslomakkeen mukaan, jos mallistosta ei ole löytynyt vastaavaa tuotetta, on edelleen ollut mahdollista tarjota lähintä vastaavaa tuotetta, kunhan poikkeamasta on esitetty tarjouksessa selvitys. Hankintaa koskevista asiakirjoista ei ole käynyt ilmi, millaista selvitystä tarjoajalta on tällöin edellytetty, miten vastaavuutta on ollut tarkoitus arvioida tai mikä merkitys hankinnassa ylipäänsä on ollut lähintä vastaavaa tuotetta koskevalla ehdolla.

Edellä todetun huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, että hankinnan kohteen määrittely on ollut hankintasäännösten vastainen.

Virheettömässä hankintamenettelyssä hankintayksikön ei olisi tullut siirtyä suorahankintaan. Kevennetyssä kilpailutuksessa suorahankintaa on sinänsä edeltänyt samaa hankintaa koskeva vaihe, jossa tarjoajat ovat antaneet tarjouksensa. Suorahankintaan siirtyminen ei kuitenkaan ole ollut hankintamenettelyn ainoa virheellisyys, vaan tarjouspyyntö on jo alun perin ollut hankinnan kohteen määrittelyn osalta epäselvä eikä määrittely ole selkiytynyt myöhemminkään. Virheetön menettely olisi näin ollen tarkoittanut myös sitä, että hankinnan kohde olisi asetettujen vaatimusten, niistä sallittavan poikkeamisen ja poikkeamiselle asetettujen ehtojen osalta ollut riittävän täsmällinen.

Asiassa ei voida todeta, miten hankintaa koskevat asiakirjat olisi näiltä osin laadittu virheettömässä menettelyssä ja miten se olisi vaikuttanut annettaviin tarjouksiin. Tämän vuoksi hyvitysmaksun määräämisen edellytysten arvioinnin kannalta merkitystä ei ole tarjoajien suorahankintaa edeltävässä vaiheessa antamilla tarjouksilla tai sillä, että kevennetyssä kilpailutuksessa tarjoajien piiri on rajoittunut.

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, ettei asiassa ole riittävän luotettavasti todettavissa, että Martela Oyj:llä olisi ollut julkisista hankinnoista annetun lain (348/2007 myöhempine muutoksineen) 94 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä. Hyvitysmaksun määräämisen edellytykset eivät näin ollen täyty.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei valituksenalaisilta osin ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Martela Oyj:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Niilo Jääskinen, Outi Suviranta, Taina Pyysaari, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Hannamaria Nurminen.

 
Julkaistu 28.11.2017