Muu päätös 6367/2017

Vesitalousasiaa koskeva valitus (maalämpökaivot, Ruovesi)

Antopäivä: 13.12.2017
Taltionumero: 6367
Diaarinumero: 3365/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2017:T6367

Asia Vesitalousasiaa koskeva valitus

Valittaja Ruoveden seurakunta

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 8.9.2016 nro 16/0178/2

Asian aikaisempi käsittely

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on viraston ympäristölupavastuualueella 15.5.2015 tehdyllä päätöksellään nro 57/2015/2 hylännyt Ruoveden seurakunnan vesitalouslupahakemuksen neljän maalämpökaivon rakentamiseen kiinteistölle 702-418-1-387 Kirkkokankaan I luokan pohjavesialueelle (nro 0470203) Ruoveden kunnassa.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeelle on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos saman momentin kohdan 5 mukaan olennaisesti vähentää tärkeän tai muuhun vedenkäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavoin aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä.

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos 1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai 2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Lupaa on haettu neljän energiakaivon rakentamiselle vedenhankinnan kannalta tärkeän Kirkkokankaan I luokan pohjavesialueen (nro 0470203) pohjaveden varsinaiselle muodostumisalueelle. Energiakaivojen syvyydeksi on esitetty 200 metriä. Hakija on esittänyt energiakaivoja lämmitysmuodoksi, koska rakennettavan seurakuntakeskuksen tavoitteena on olla energiankäytöltään uusiutuvalla energialla toimiva. Hankealueelta purettu vanha seurakuntakeskus oli liitetty kaukolämpöön, jota tuotetaan pääosin turpeella ja raskaalla polttoöljyllä.

Osuuskunta Vesijaon vedenottamo sijaitsee kohteesta noin 650 metriä itään. Pohjaveden virtaussuunta on alueella tehtyjen selvitysten (Pirkanmaan ympäristökeskus, Pohjavesisuhteiden selvitys Ruoveden Kirkkokankaalla vuosilta 2001–2002) ja Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnon perusteella suunnitelluilta energiakaivoilta kohti vedenottamoa.

Osuuskunta Vesijaon vedenottamolla on vesioikeuden myöntämä lupa 600 m3/vrk vedenottoon. Ottamolta pumpataan hyvälaatuista talousvettä 350–400 m3/vrk ja se on Ruoveden tärkein talousvedenottamo. Kirkkokankaan pohjavesialueen toisen vedenottamon, Kautun ottamon, hyödyntämistä haittaa veden korkea rautapitoisuus.

Ympäristöministeriön julkaisemassa oppaassa ”Energiakaivo – Maalämmön hyödyntäminen pientaloissa” (2013) suositellaan, ettei vedenottamoiden tai eri selvityksissä hyviksi vedenottopaikoiksi todettujen alueiden lähialueille rakennettaisi energiakaivoja. Lähialueeksi voidaan katsoa alue, jonka sisällä pohjaveden viipymä ottamolle on vähemmän kuin 60 vrk. Jos viipymä ei ole tiedossa, voidaan ohjeellisena etäisyytenä pitää 500 metriä ottamosta. Suojaetäisyyden tarkoituksena on mahdollistaa tarvittavien toimenpiteiden suorittaminen mahdollisen lämmönkeruunestevuodon sattuessa ennen kuin siitä aiheutuu haittaa talousveden käytölle.

Lämmönkeruunestevuotoja voi tapahtua suojatoimenpiteistä huolimatta. Etanolia ei ole luokiteltu ihmiselle tai ympäristölle vaaralliseksi aineeksi, mutta pohjaveteen päästessään se aiheuttaisi pohjaveden pilaantumisvaaran ja vähintäänkin heikentäisi pohjaveden laatua. Käytettäväksi esitetty lämmönkeruuneste on lisäksi denaturoimalla tehty juomakelvottomaksi.

Hankealueen maaperä on hiekkaa ja harjun keskiosassa soraa, vedenottamon kohdalla hietaa. Pohjaveden virtaussuunta on hankealueelta suoraan ottamolle päin. Tapauskohtaista riskiä arvioitaessa etäisyyttä tärkeämpiä tekijöitä ovat alueen maalajit ja pohjaveden virtaussuunta.

Ruoveden pohjavesialueille tehdyn suojelusuunnitelman (2002) toimenpide-ehdotuksen mukaan pohjavesialueelle ei tule rakentaa lainkaan maalämpöjärjestelmiä. Hankkeen toteuttaminen ei myöskään ole vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 4 luvun 21 §:n vesienhoitosuunnitelman ympäristötavoitteiden mukaista.

Aluehallintovirasto on katsonut, että neljän noin 200 metriä syvän energiakaivon rakentaminen ja käyttäminen Kirkkokankaan vedenhankinnan kannalta tärkeän pohjavesialueen muodostumisalueella ja noin 650 metrin etäisyydellä Osuuskunta Vesijaon vedenottamosta voi heikentää pohjaveden laatua ja lisätä merkittävästi pohjaveden pilaantumisriskiä. Siten hankkeesta saatavat hyödyt eivät ole siitä aiheutuvia menetyksiä huomattavasti suurempia. Hankkeesta koituvana hyötynä on otettu huomioon kiinteistön lämmitys- ja ilmastointikulujen säästö.

Edellä esitetyistä syistä aluehallintovirasto on katsonut, ettei vesilain mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä ole.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Ruoveden seurakunnan valituksen aluehallintoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Vesilain (587/2011) 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa pohjavesiesiintymän tilan huononemista (2 kohta) taikka olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä (5 kohta).

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos 1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai 2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Saman luvun 6 §:n 2 momentin mukaan vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioitaessa on otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 21 §:n 1 momentin mukaan vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman tavoitteena on, että: 1) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila ei heikkene ja että niiden tila on vähintään hyvä;

- - - - - - -

4) pohjavesimuodostumia suojellaan, parannetaan, ennallistetaan sekä varmistetaan tasapaino pohjavedenoton ja pohjaveden muodostumisen välillä siten, että 1 kohdassa tarkoitettu tila voidaan saavuttaa viimeistään vuonna 2015;

5) pohjavesimuodostumia pilaavien aineiden pitoisuuksien pysyvää ja merkittävää kasvamista ehkäistään.

- - - - - - -

Ympäristönsuojelulain 17 §:n mukaan ainetta, energiaa tai pieneliöitä ei saa panna, päästää tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että: 1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka pohjaveden laatu voi muutoin olennaisesti huonontua; 2) toisen kiinteistöllä olevan pohjaveden laadun muutos voi aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle taikka tehdä pohjaveden kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai 3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä sellaisista 1 momentissa tarkoitetuista aineista, jotka ovat ympäristölle ja terveydelle vaarallisia ja joiden päästäminen suoraan tai epäsuorasti pohjaveteen on kielletty.

Valtioneuvoston asetuksella vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) on kielletty asetuksessa mainittujen aineiden päästäminen pohjaveteen riippumatta siitä, aiheutuuko päästämisestä pohjavesien pilaamiskiellossa tarkoitettuja seurauksia. Liitteen 1 E kohdassa tarkoitettua vaarallista ainetta tai liitteessä mainittuun aineryhmään kuuluvaa ainetta ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen. Kielto ei koske aineen tai aineryhmään kuuluvan aineen vähäisen määrän päästämistä pohjaveteen, jos päästöstä ei aiheudu pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa nyt tai tulevaisuudessa. Päästön aiheuttajan on tarvittaessa osoitettava valvontaviranomaiselle, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa.

Liitteen 1 E kohdassa 12. on mainittu pohjaveden happitasapainoon epäedullisesti vaikuttavat aineet (jotka ovat mitattavissa muuttujilla kuten BHK ja KHK) sekä kohdassa 15. aineet, joilla on haitallinen vaikutus pohjaveden makuun tai hajuun, ja yhdisteet, jotka mahdollisesti vedessä muodostavat tällaisia aineita ja tekevät vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta.

Asiassa saatu selvitys

Ruoveden seurakunta on hakenut vesilain mukaista lupaa neljän noin 200 metriä syvän maalämpökaivon rakentamiseen kiinteistölle Kirkkokangas 702-418-1-387 Ruoveden kunnassa. Lämpökaivoissa käytetään lämmönsiirtonesteenä etanolipohjaista Altia Naturet -17 GeoSafea. Hankekiinteistö sijaitsee Kirkkokankaan I luokan pohjavesialueella (0470203) pohjaveden varsinaisella muodostumisalueella. Samalla pohjavesialueella noin 650 metrin etäisyydellä hankealueesta itään sijaitsee Osuuskunta Vesijaon vedenottamo, joka on Ruoveden kunnan tärkein talousveden ottamo. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan pohjaveden virtaussuunta hankealueelta on itään kyseisen vedenottamon suuntaan. Asiakirjoissa olevan Kirkkokankaan pohjavesialueen maaperäkartan mukaan hankekiinteistön maaperä on hiekkaa. Harjun keskiosa on soraa. Vedenottamon kohdalla maaperä on hietaa.

Oikeudellinen arviointi

Siltä osin kuin valituksessa on esitetty, että ELY-keskus olisi menetellyt asiassa virheellisesti, hallinto-oikeus toteaa, että kehottaessaan Ruoveden seurakuntaa hakemaan vesilain mukaista lupaa maalämpökaivojen rakentamiselle pohjavesialueelle, ELY-keskus on menetellyt lainmukaisesti. Lisäksi hallinto-oikeus toteaa, että ELY-keskus on voinut ottaa kantaa luvan myöntämisen edellytyksiin vasta sitten, kun hakijan hakemus hankesuunnitelmineen on ollut vireillä lupaviranomaisessa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastossa. Edellä olevan perusteella asiassa ei ole tapahtunut valituksessa esitettyä ELY-keskuksen menettelyvirhettä.

Tässä tapauksessa hankkeesta saatavat hyödyt koituisivat ainoastaan yksityiselle edulle eli luvanhakijan kiinteistölle maalämpöjärjestelmästä saatavan energiatuotannon kautta. Tätä hankkeesta saatavaa yksityistä hyötyä on vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan verrattava hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Lämmönsiirtoaineena kaivoissa käytettävän etanolin ja lisäaineena olevien metyylietyyliketonin ja metyyli-isobutyyliketonin mahdollinen pääsy pohjaveteen vuototapauksessa lisäisi osaltaan pohjaveden happipitoisuuden alenemisriskiä ja aiheuttaisi todennäköisesti haittaa vedenotolle ja veden käytölle talousvetenä. Hakemuksen mukaisten neljän noin 200 metrin syvyisten energiakaivojen poraaminen voisi hallinto-oikeuden arvion mukaan vaikuttaa myös alueen pohjaveden virtausolosuhteisiin ja veden sekoittumiseen eri pohjavesikerroksissa. Hankkeen haitallisia vaikutuksia pohjavedelle ei ole mahdollista alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteissa riittävästi ehkäistä lupamääräyksin.

Edellä esitetyn perusteella ja kun lisäksi otetaan huomioon varovaisuusperiaate ja aluehallintoviraston päätöksen perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että hanke voi muuttaa pohjaveden laatua tai määrää ja tämä muutos huonontaa pohjaveden käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä, eikä hyötyä voi pitää huomattavana yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin verrattuna. Näin ollen yleiseltä kannalta arvioituna hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty ei ole huomattava verrattuna siitä yleiselle tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin. Hankkeesta yksityiselle edulle saatavat hyödyt eivät edellä kuvatuilla perusteilla ole yleiselle edulle aiheutuvia menetyksiä huomattavasti suurempia. Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä ei näin ollen ole.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Juha Väisänen ja Raija Uusi-Niemi, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Ruoveden seurakunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden sekä Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimuksensa tueksi valittaja on esittänyt seuraavaa:

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että etanolin ja denaturointiaineiden mahdollinen pääsy pohjaveteen vuototapauksessa lisäisi osaltaan pohjaveden happipitoisuuden alenemisriskiä ja aiheuttaisi todennäköisesti haittaa vedenotolle ja veden käytölle talousvetenä. Hallinto-oikeus on myös katsonut, että neljän noin 200 metrin syvyisen energiakaivon poraaminen voisi hallinto-oikeuden arvion mukaan vaikuttaa myös alueen pohjaveden virtausolosuhteisiin ja veden sekoittumiseen eri pohjavesikerroksissa ja että hankkeen haitallisia vaikutuksia pohjavedelle ei ole mahdollista alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteissa riittävästi ehkäistä lupamääräyksin.

Ruoveden seurakunta on vesitalouslupahakemuksessaan ja valituksessaan Vaasan hallinto-oikeudelle esittänyt kuvauksen kohteen pohjavesiolosuhteista, perustellun arvion hankkeen pohjavesivaikutuksista sekä yksityiskohtaisen kuvauksen niiden hallinnasta. Vahinkotilanteessakin maalämpönesteen vaikutukset pohjaveden laatuun ovat vähäisiä ja jäävät väliaikaisiksi. Pohjaveden muuttuminen vahinkotilanteessa terveydelle vaaralliseksi tai haitalliseksi on aineiden ominaisuuksien ja pienen määrän vuoksi epätodennäköistä. Kohteen ja vedenottamon välinen etäisyys huomioon ottaen on arvioitavissa, että lämmönsiirtoainetta tai sen hajoamistuotteita ei aineiden hajoamisen ja laimenemisen vuoksi kulkeudu vedenottamolle. Kohteen lähialueellakin pohjaveden laadun heikkeneminen olisi paikallista ja väliaikaista. Hankkeessa lähtökohtana on, että teknisillä ratkaisuilla estetään lämmönsiirtoaineen pääsy pohjaveteen.

Hakija on sitoutunut asennuttamaan pohjaveden havaintoputken kohteen ja vedenottamon väliselle alueelle, jossa ei ennestään ole lainkaan pohjaveden havaintopaikkoja. Havaintopaikkaa olisi mahdollista käyttää myös muiden toimijoiden, kuten kaukolämpölaitoksen ja vedenottamon tarkkailuun.

Hanke ei ole ristiriidassa ympäristöministeriön energiakaivo-oppaan (Ympäristöopas 2013) kanssa.

Poraus toteutetaan huolellisesti. Irtomaakerroksen osuudelle porataan teräksinen suojaputki, joka porataan kallioon noin kuuden metrin syvyyteen. Keruuputki paineistetaan vielä kaivoon asennuksen jälkeen.

Lämmönkeruunesteenä käytetään nestettä, joka ei sisällä korroosionestoaineita. Lämmönsiirtoaine on denaturoidun etanolin ja veden seos. Etanoli on helposti haihtuva, täysin veteen liukeneva ja biologisesti hapellisissa olosuhteissa hiilidioksidiksi ja vedeksi hajoava kemikaali. Denaturointiaineet ovat ympäristölle vaarattomia sekä biologisesti hapellisissa ja hapettomissa olosuhteissa helposti hajoavia orgaanisia yhdisteitä. Lämmönsiirtoainetta ei tuotteen käyttöturvallisuustiedotteen mukaan luokitella ympäristölle vaaralliseksi.

Syvällä kallioperässä mahdollisesti esiintyvän suolaisen pohjaveden sekoittuminen muuhun pohjaveteen on estettävissä. Porauksen aikana mitataan pohjaveden kloridipitoisuutta, jolloin havaitaan heti, mikäli porataan suolaiseen pohjavesikerrokseen. Mahdollisen suolaisen veden kulkeutuminen voidaan estää energiakaivo-oppaassa esitetyin teknisin ratkaisuin. Muita Vaasan hallinto-oikeuden mainitsemia pohjavesikerroksia ei Suomen geologisissa olosuhteissa esiinny.

Energiakaivojen rakentaminen ei vaikuta pohjaveden virtausolosuhteisiin. Energiakaivon poraaminen irtomaakerrosten läpi edelleen kallioon on toimenpiteenä yksinkertainen, ja verrattavissa vedenhankintaan käytettävän kallioporakaivon rakentamiseen tai pohjaveden havaintoputken asentamiseen. Energiakaivon rakentamisessa keskeistä on irtomaakerroksen ja kallion kontaktin tiivistäminen sekä pintavesien kaivoon pääsyn estäminen. Nämä on kuvattu hakemuksessa. Huolellisesti toteutettuna hanke ei edellä mainittujen seikkojen vuoksi aiheuta haitallisia vaikutuksia vedenhankintakäyttöön soveltuvaan pohjavesiesiintymään.

Hallinto-oikeus on katsonut, että hankkeesta saatavat hyödyt koituisivat ainoastaan yksityiselle edulle eli luvanhakijan kiinteistölle maalämpöjärjestelmästä saatavan energiantuotannon kautta. Hankkeessa ei ole kyse yksityisen edun tavoittelusta. Hankkeessa on kyse uuden seurakuntakeskuksen lämmityksestä. Luvan hakija on julkisoikeudellinen yhteisö, jonka toiminta rahoitetaan verovaroin ja jonka toiminnasta ja järjestelystä on säädetty lailla. Hankkeen tarkoituksena on lämmittää rakennus kustannustehokkaasti ilman fossiilisia polttoaineita. Ruovedellä kaukolämpöä tuottaa Vapo Oy, jonka raskaalla polttoöljyllä toimiva lämpökeskus sijaitsee kohdekiinteistön vieressä. Ruovedellä ei ole mahdollista saada kaukolämpöä, jonka tuottamiseen ei ole käytetty fossiilisia polttoaineita. Hanke noudattaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon ilmasto-ohjelmaa, jonka mukaan seurakunnille suositellaan siirtymistä kokonaan uusiutuvan energian käyttäjiksi.

Hankkeesta koituvana hyötynä on otettava huomioon maalämmön käytöstä julkisyhteisölle koituva kustannussäästö sekä uusiutuvan energian käyttämisestä koituva hyöty ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hanke toteuttaa osaltaan edellä mainitun kirkon ilmasto-ohjelman lisäksi muun muassa Pirkanmaan ilmasto- ja energiastrategiaa sekä myös laajempia tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Aluehallintovirasto on viitannut päätökseensä sekä hallinto-oikeuden päätökseen ja niiden perusteluihin. Valituksessa ei ole esitetty sellaisia asiaan vaikuttavia seikkoja, joiden perusteella aluehallintoviraston päätöstä tulisi muuttaa.

Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut valituksen johdosta lausunnon. ELY-keskus on uudistanut asiassa aikaisemmin antamassaan lausunnossa ja vastineessa esittämänsä ja katsonut, että valituksessa ei ole esitetty mitään sellaista, jonka perusteella valitus tulisi hyväksyä.

Osuuskunta Vesijako on antanut valituksen johdosta vastineen. Osuuskunta on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittänyt valituksen hylkäämistä.

Ruoveden seurakunta on antanut annettujen lausuntojen ja vastineen johdosta vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Korkein hallinto-oikeus arvioi, kuten hallinto-oikeuskin, että hankkeesta saatavaa hyötyä on pidettävä yksityiselle aiheutuvana taloudellisena hyötynä lämmityskustannusten pienentymisen vuoksi. Hyötyä ei ole tältä osin pidettävä huomattavana. Energian kulutuksen vähentymistä ja uusiutuvan energian käytön merkitystä ilmastonmuutoksen torjunnassa ei ole tässä yhteydessä pidettävä lupaharkinnassa huomioon otettavana yleisen edun kannalta merkityksellisenä hyötynä.

Hankkeesta pohjaveden laadulle aiheutuvaa vaaraa pohjavedenottamon läheisyydessä ja pohjaveden muodostumisalueella on vesilain mukaisessa intressivertailussa haittoja arvioitaessa pidettävä huomattavana haittana. Kun otetaan huomioon hakemuksessa tarkoitettujen lämpökaivojen sijainti I luokan pohjavesialueen muodostumisalueella sekä asiakirjoista pohjaveden virtaussuunnasta ja alueen maaperäoloista saatava selvitys, hanke voi kysymyksessä olevissa pohjavesioloissa heikentää vedenhankintaan käytettävän pohjavesialueen pohjaveden laatua ja lisätä pohjaveden pilaantumisvaaraa. Asiassa on myös otettava huomioon, että suunnitellut lämpökaivot tulisivat sijoitettavaksi Ruoveden keskustan taajamaan. Edellytykset lämpökaivojen sijoittamiseen alueelle on arvioitava kokonaisvaltaisesti. Hankkeesta pohjaveden laadulle aiheutuvia riskejä on näissä oloissa pidettävä merkittävinä ja siten hankkeesta aiheutuvia, vesilain mukaisessa intressivertailussa huomioon otettavia haittoja hyötyihin nähden huomattavina.

Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Mikael Hildén ja Olli Malve. Asian esittelijä Irene Mäenpää.

 
Julkaistu 13.12.2017