Muu päätös 504/2018

Valtatien parantamiseen myönnettyä vesitalouslupaa koskeva valitus (Hartola)

Antopäivä: 7.2.2018
Taltionumero: 504
Diaarinumero: 259/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T504

Asia Valitus maantietä koskevassa vesitalousasiassa

Valittajat A ja hänen asiakumppaninsa

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 16.12.2016 nro 16/0316/2

Asian taustaa

Itä-Suomen ympäristölupavirasto oli 26.6.2009 vesilain (264/1961) nojalla tekemällään päätöksellä nro 61/09/1 myöntänyt Tiehallinnon Hämeen tiepiirille luvan uuden valtatien 4 osuuden rakentamiseen Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueella välillä Rautaveden Muikunlahti-Kettuvuori Hartolan kunnassa 5.3.2009 päivätyn hakemussuunnitelman ja sen liitepiirustusten mukaisesti.

Vaasan hallinto-oikeus oli 26.8.2010 päätöksellä nro 10/0448/2 Hämeen ympäristökeskuksen valituksen johdosta kumonnut ympäristölupaviraston päätöksen ja palauttanut asian ympäristölupaviraston sijaan tulleelle Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto oli 26.10.2011 vesilain (264/1961) nojalla tekemällään päätöksellä nro 227/2011/4 myöntänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle luvan pohjaveden muuttamiskiellosta poikkeamiseen tien rakentamisen vuoksi Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueella välillä Rautaveden Muikunlahti-Kettuvuori Hartolan kunnassa 5.3.2009 päivätyn hakemussuunnitelman ja sen liitepiirustusten mukaisesti.

Vaasan hallinto-oikeus oli 30.10.2012 päätöksellä nro 12/0320/1 Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen sekä A:n ja hänen asiakumppaneidensa valitusten johdosta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja hylännyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lupahakemuksen.

Korkein hallinto-oikeus oli 15.5.2014 Hartolan kunnanhallituksen ja Liikenneviraston valitusten johdosta antamallaan päätöksellä taltionumero 1555 kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttanut asian Etelä-Suomen aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 9.12.2015 viraston ympäristölupavastuualueella vesilain (587/2011) nojalla tekemällään päätöksellä nro 249/2015/2 myöntänyt Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle luvan tien rakentamiseen pohjavesialueella välillä Rauta­veden Muikunlahti-Kettuvuori Hartolan kunnassa 5.3.2009 päivätyn hakemussuunnitelman ja sen täydennysten mukaisesti. Tien uusi linjaus on esitetty hakemuksen täydennykseen liitetyssä 13.2.2015 päivätyssä yleiskartassa nro 1 (MK 1:50 000).

Luvan saajan on noudatettava vesilain säännöksiä ja seuraavia lupamääräyksiä:

Työn suorittaminen

1) Tien rakentaminen on toteutettava siten, että pohjaveden pilaantumisvaaraa tai pohjavedenkorkeuden haitallista alenemista ei aiheudu.

2) Pohjaveden suojausrakenteista ja hulevesijärjestelmästä on tehtävä suunnitelmat, jotka sisältävät tiedot käytettävistä materiaaleista, materiaalien laatu- ja käyttökelpoisuustiedot, rakenteiden toteutuksen tekniset asiakirjat sekä tiedot käytettävistä mittausmenetelmistä. Suunnitelmissa on esitettävä myös suojausrakenteiden läpivientien materiaalit ja rakentaminen detaljeineen. Materiaalien ja rakentamismenetelmien vaatimuksista on tehtävä laadunvarmistussuunnitelma, jossa esitetään laadunvalvontaorganisaatio, laadunvalvontakokeet ja -mittaukset sekä luvan saajan ja urakoitsijan laadunvalvonta.

Edellä mainitut suunnitelmat on lähetettävä hyväksyttäväksi Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viimeistään kahta kuukautta ennen töiden aloittamista.

3) Tien rakentamisen aikana pohjavedelle haitallisten ja vaarallisten aineiden pääsy maaperään ja pohjaveteen on estettävä. Pohjavesialueella ei saa säilyttää öljy- tai polttoainesäiliöitä. Koneet ja laitteet on säilytettävä, huollettava ja tankattava pohjavesialueen ulkopuolella.

4) Töiden päätyttyä rakennuspaikat on saatettava asianmukaiseen ja maisemallisesti hyväksyttävään kuntoon.

Kunnossapito

5) Pohjavesien suojausrakenteet on pidettävä kunnossa. Suojauksia tulee tehostaa, jos pohjavesitarkkailun tulokset osoittavat, että pohjaveteen pääsee haitallisia tai vaarallisia aineita tiealueelta.

6) Tien kunnossapidossa pohjavesialueella on käytettävä pohjavedelle ympäristö- ja terveysvaikutuksiltaan mahdollisimman haitattomia liukkauden torjunta-aineita.

Tarkkailu

7) Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat talousvesikaivot ja niiden vedenlaatu on kartoitettava ennen töiden aloittamista.

Luvan saajan on tarkkailtava tien rakentamisen ja käytön aikaisia vaikutuksia pohjaveden laatuun ja määrään Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueella sekä hulevesien vaikutusta Muikunlahden vedenlaatuun Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on aloitettava puoli vuotta ennen rakentamisen aloittamista. Tarkkailusuunnitelma on toimitettava viranomaiselle kolme kuukautta ennen tarkkailun aloittamista.

Tarkkailua on jatkettava rakennustöiden valmistumisen jälkeen siihen saakka, kun vaikutusten voidaan todeta vakiintuneen. Tarkkailun tulokset on toimitettava tarkkailusuunnitelmassa sanotuin määräajoin Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Hartolan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tiedot on pyydettäessä esitettävä niille, joiden oikeus tai etu voi olla tiedoista riippuvainen.

Korvaukset

8) Töiden suorittamisesta mahdollisesti aiheutuva, välittömästi ilmenevä vahinko on viipymättä korvattava vahingonkärsijälle.

9) Jos hankkeen vaikutusalueella vedenotto kaivosta estyy tai huomattavasti vaikeutuu, on luvan saajan korvauksen sijasta tehtävä, korvaukseen oikeutetun niin vaatiessa, tarpeelliset toimenpiteet vedensaannin turvaamiseksi.

10) Jos hankkeesta aiheutuu edunmenetys, jota lupaa myönnettäessä ei ole ennakoitu ja josta luvan saaja on vesilain säännösten mukaisesti vastuussa, eikä asiasta sovita, voidaan edunmenetyksestä vaatia tämän ratkaisun estämättä korvausta hakemuksella aluehallintovirastossa.

Voimassaolo

11) Hankkeen toteuttamiseen on ryhdyttävä neljän vuoden kuluessa ja hanke on toteutettava olennaisilta osin kymmenen vuoden kuluessa siitä lukien, kun aluehallintoviraston päätös on tullut lainvoimaiseksi. Muuten lupa raukeaa.

Ilmoitukset

12) Töiden aloittamisesta on etukäteen ilmoitettava kirjallisesti Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, Hartolan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle ja tarkoituksenmukaisella tavalla asianosaisille maanomistajille.

13) Töiden valmistumisesta on 60 päivän kuluessa ilmoitettava kirjallisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolle, Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Hartolan kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kyseessä oleva tieosuus on osa valtatien 4 perusparannushanketta välillä Lusi-Vaajakoski. Tielinja sijoittuu vedenhankinnan kannalta tärkeälle I luokan Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueelle (0608105). Tielinjaus on lainvoimaisesti ratkaistu hankkeen yleissuunnitelman hyväksymisen yhteydessä vuonna 2005. Vuonna 2009 laadittu tiesuunnitelma (välillä Hartola-Orakivensalmi) on tullut lainvoimaiseksi 4.9.2012 korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä (taltionumero 2321). Lisäksi valtatien 4 linjaus on 11.3.2008 vahvistetun Päijät-Hämeen maakuntakaavan mukainen. Aluehallintoviraston toimivalta on rajoittunut vain vesilain mukaiseen lupa-asiaan, ei tien linjaukseen.

Tien rakentaminen ja sen käyttö on toteutettavissa siten, että rakentamisesta, tienpidosta ja onnettomuuksista pohjavedelle aiheutuvat riskit ovat hallittavissa. Pohjavesisuojausten rakentaminen on siten pohjaveden laadun turvaamiseksi välttämätöntä. Luvan saajan onkin esitettävä tarkemmat suunnitelmat pohjavesien suojausrakenteista ja niiden laadunvalvonnasta hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista. Lisäksi luvan saajan on tehostettava pohjavesien suojausrakenteita, mikäli pohjavesitarkkailun tulokset osoittavat haitallisten tai vaarallisten aineiden pääsyn pohjaveteen tiealueelta.

Uusi tieosuus rakennetaan lähes koko matkalta harjuun tehtäviin leikkauksiin (5–15 m). Tien tasausviiva on koko tielinjauksen alueella yli viisi metriä pohjavedentason yläpuolella. Lähimmillään tien rakenteet tulevat ulottumaan noin kolmen metrin päähän pohjaveden pinnasta. Hartolan ja Sysmän pohjavesialueiden suojelusuunnitelmassa (30.12.2013) esitetyn suosituksen mukaan pohjaveden pinnan ja kaivutason välille tulee lähtökohtaisesti jättää kahden metrin suojakerros, joten esitetty suojakerrospaksuus täyttyy. Koska tiealueelle toteutetaan pohjavesisuojaus, pohjavedenpinnan yläpuolisen suojakerroksen paksuudella ei ole merkittävää vaikutusta tien käytöstä pohjaveden laatuun kohdistuvien vaikutusten kannalta.

Tien rakentaminen ei estä tutkitun Muikunlahden pohjavedenottamon rakentamista ja käyttöönottoa. Vuonna 2010 tehtyjen tutkimusten mukaan Kissamäen vedenottamopaikka on vedenlaadultaan ja antoisuudeltaan Muikunlahden vedenottamoa parempi paikka. Hartolan kunta onkin lausunnossaan ilmoittanut, ettei Muikunlahden pohjavedenottamoa rakenneta ja kunta tulee käyttämään lisä- ja varavedenhankinnassa Kissamäen vedenottamopaikkaa. Uuden linjauksen rakentaminen ohituskaistoineen ja pohjavedensuojauksineen aiheuttaa laskennallisesti Muikunlahden tutkitulle vedenottamolle 4 prosentin ja Kissamäen tutkitulle vedenottamolle 3,4 prosentin pohjaveden määrän vähentymisen. Pohjavesiesiintymän antoisuuden muutosta voidaan pitää vähäisenä.

Tieosuudella muodostuvat hulevedet on tarkoitus johtaa Rautaveden Muikunlahteen. Rautavesi on luokiteltu ekologiselta ja kemialliselta tilaltaan hyväksi. Lisääntyvä hulevesikuormitus saattaa aiheuttaa paikallisia vedenlaadun muutoksia. Hulevesistä mahdollisesti aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi luvan saajan on esitettävä tarkempi suunnitelma hulevesijärjestelmästä ja tarkkailtava Muikunlahden vedenlaatua.

Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialue kuuluu Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueen kemiallinen ja määrällinen tila on luokiteltu hyväksi. Vesienhoitosuunnitelmassa ja siihen liittyvässä toimenpideohjelmassa ei ole esitetty erityisiä tavoitteita tai toimenpiteitä kysymyksessä olevan pohjavesialueen osalta. Kun otetaan huomioon lupamääräykset ja rakentamisen yhteydessä toteutettavat pohjavedensuojaustoimenpiteet, hanke ei vaaranna vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista.

Rakentamisesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys A:n ja hänen asiakumppaneidensa, B:n sekä Itä-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys ry:n valitusten johdosta valitukset enemmälti hyläten muuttanut aluehallintoviraston päätöksen lupamääräykset 1), 2) ja 5) kuulumaan seuraavasti (muutokset kursivoituna):

Työn suorittaminen

1) Tien rakentaminen on toteutettava siten, että pohjaveden pilaantumisvaaraa tai pohjavedenkorkeuden haitallista alenemista ei aiheudu noudattaen hakemukseen liitetyssä 20.3.2015 päivätyssä täydennyksessä esitettyjä periaatteita, keinoja ja menettelytapoja pohjavesisuojauksen ja hulevesien johtamisjärjestelmän rakentamisessa ja toimivuuden varmistamisessa.

2) Pohjaveden suojausrakenteista ja hulevesijärjestelmästä on tehtävä lupamääräyksessä 1) mainitun täydennyksen pohjalta suunnitelmat, jotka sisältävät tiedot käytettävistä materiaaleista, materiaalien laatu- ja käyttökelpoisuustiedot, rakenteiden toteutuksen tekniset asiakirjat sekä tiedot käytettävistä mittausmenetelmistä. Suunnitelmissa on esitettävä myös suojausrakenteiden läpivientien materiaalit ja rakentaminen detaljeineen. Materiaalien ja rakentamismenetelmien vaatimuksista on tehtävä laadunvarmistussuunnitelma, jossa esitetään laadunvalvontaorganisaatio, laadunvalvontakokeet ja -mittaukset sekä luvan saajan ja urakoitsijan laadunvalvonta.

Edellä mainitut suunnitelmat on lähetettävä hyväksyttäväksi Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle viimeistään kahta kuukautta ennen töiden aloittamista.

Kunnossapito

5) Pohjavesien suojausrakenteet, hulevesien johtamisjärjestelmä ja muut rakenteet, joilla on mahdollisesti vaikutuksia pohjaveteen, on pidettävä kunnossa. Suojauksia tulee tehostaa, jos pohjavesitarkkailun tulokset osoittavat tai muutoin on viitteitä siitä, että pohjaveteen pääsee tai on vaarassa päästä haitallisia tai vaarallisia aineita tiealueelta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Korkein hallinto-oikeus on kumonnut 15.5.2014 Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen (n:o 12/0320/1) ja asia on palautettu aluehallintovirastolle kokonaisuudessaan uudelleen käsiteltäväksi, joten asia käsitellään ja ratkaistaan uuden vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan uuden vesilain säännösten mukaisesti. Asiassa sovelletaan kuitenkin vanhaa ympäristönsuojelulakia (86/2000), koska uusi ympäristösuojelulaki (527/2014) ei ollut vielä voimassa korkeimman hallinto-oikeuden antaessa päätöksen.

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2) kohdan mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Vesilain 3 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan luvan myöntämisen edellytyksiä harkittaessa vesitaloushankkeesta yleiselle edulle aiheutuvia hyötyjä ja menetyksiä arvioidaan yleiseltä kannalta. Arvioinnissa voidaan käyttää raha-arvoa, jos hyödyn tai menetyksen suuruus voidaan määrittää rahassa. Saman pykälän 2 momentin mukaan arvioinnissa on muun muassa otettava huomioon, mitä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa vesienhoitosuunnitelmassa ja merenhoitosuunnitelmassa on esitetty hankkeen vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista.

Vesilain 3 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan hankkeesta aiheutuvana yksityisenä menetyksenä otetaan huomioon:

1) hakijalle myönnettävät käyttö- tai lunastusoikeudet;

2) kustannukset sellaisista vahingoista ja käyttöoikeuksista, joista hakija on hankkeen toteuttamiseksi erikseen sopinut asianosaisen kanssa, ja vastaavassa tarkoituksessa hakijalle vapaaehtoisesti luovutettujen alueiden hankkimiskustannukset; sekä

3) muut hankkeeseen osallistumattomalle taholle ja tässä laissa tarkoitetulle ojituksen passiiviosakkaalle aiheutuvat menetykset.

Vesilain 3 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan lupapäätöksessä on annettava tarpeelliset määräykset:

1) hankkeesta ja sen toteuttamisesta aiheutuvien haittojen välttämisestä siten kuin 2 luvun 7 ja 8 §:ssä säädetään;

2) maisemoinnista ja muusta työn jälkien poistamisesta; sekä

3) vesistön ja pohjavesiesiintymän tilan säilyttämistä varten tarpeellisista toimenpiteistä ja laitteista.

Vesilain 2 luvun 7 §:n mukaan vesitaloushanke on toteutettava sekä vesivaroja ja vesialueita muutoin käytettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun loukkausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahingolliseen seuraukseen verrattuna.

Vesilain 3 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan on sovellettava myös, mitä ympäristönsuojelulaissa (86/2000) säädetään lupamääräysten antamisesta, jos luvanvaraisesta hankkeesta aiheutuu ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista vesialueella tai sen vaaraa.

Ympäristönsuojelulain (86/2000) pohjaveden pilaamiskieltoa koskeva 8 §:n 1 momentin mukaan, ainetta tai energiaa ei saa panna tai johtaa sellaiseen paikkaan tai käsitellä siten, että

1) tärkeällä tai muulla vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai sen laatu muutoin olennaisesti huonontua;

2) toisen kiinteistöllä oleva pohjavesi voi käydä terveydelle vaaralliseksi tai kelpaamattomaksi tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää; tai

3) toimenpide vaikuttamalla pohjaveden laatuun muutoin saattaa loukata yleistä tai toisen yksityistä etua (pohjaveden pilaamiskielto).

Edellä 1 momentissa tarkoitettuna toimenpiteenä pidetään myös asetuksella erikseen säädettyä toimenpidettä tai asetuksella kiellettyä ympäristölle ja terveydelle vaarallisten aineiden päästämistä pohjaveteen. Asetus voi koskea vain sellaisia toimenpiteitä, joita tarkoitetaan asianomaisessa Euroopan yhteisön direktiivissä.

Asiassa saatu selvitys

Korkein hallinto-oikeus on 15.5.2014 antamassaan päätöksessä nro 1555 pitänyt keskeisenä sitä, että asiassa ei ole ollut riittävää selvitystä ympäristönsuojelulain 8 §:n mukaista pohjaveden pilaamiskieltoa koskien niin, että aluehallintovirasto olisi voinut antaa myönteisen päätöksen (26.10.2011, nro 227/2011/4) tai että Vaasan hallinto-oikeus olisi voinut kumota aluehallintoviraston päätöksen ja hylätä hakemuksen (30.10.2012, nro 12/0320/1).

Asiassa on siis ensisijaisesti kysymys siitä, ovatko hakijan toimittamat lisäselvitykset riittäviä niin, että niiden ja päätöksessä annettavien lupamääräysten avulla voidaan varmistua siitä, että hanke ei ole ympäristönsuojelulain 8 §:n mukaisen pohjaveden pilaamiskiellon vastainen. Seuraavassa on tarkasteltu edellytettyjä lisäselvityksiä kohdittain:

Lisätieto riskinarvioinnista pohjavesien pilaantumista ja sen vaaraa koskien hakemuksessa esitetyllä pohjavesisuojauksella

Hakija on esittänyt lisäselvityksen (Ramboll 20.3.2015), jossa on tarkasteltu suunnitellun pohjavesisuojauksen teknistä toimivuutta ja arvioitu suojauksen tekniseen toimivuuteen liittyviä mahdollisia riskejä. Lisäselvityksessä on erikseen tarkasteltu suojaverhouksen riittävyyttä (paksuus, eroosio, routa ja vastaavat tekijät), kemiallista kestävyyttä, suojakalvon reikiintymisriskiä, asennusvirheitä, pitkäaikaiskestävyyttä, lisä- ja korjausrakentamisen mahdollisesti aiheuttamia vaurioita, kunnossapidon mahdollisia laiminlyöntejä, kasvillisuuden vaikutuksia, aurauslumen lentämistä suojaamattomaan luiskaan sekä puutteellista rakentamisen laadun valvontaa. Yhteenvetona on todettu, että pohjavesisuojauksen avulla voidaan estää liikenteen ja tien kunnossapidon haitalliset vaikutukset pohjaveteen. Suojaus on teknisenä rakenteena toimiva, mutta käyttökokemusten perusteella ongelmia saattaa syntyä rakentamisen ja toteutuksen seurauksena. Sen vuoksi hakija kiinnittää erityistä huomiota rakennussuunnitteluun, materiaalien valintaan ja laatuun sekä laadun valvontaan. Tahattoman vaurioittamisen estämiseksi suojausalueet merkitään ja dokumentoidaan tarkasti. Suojausrakenteille järjestetään säännölliset määräaikaistarkastukset. Pohjavesisuojaus suunnitellaan ja sovitetaan yhteen hulevesien johtamisen kanssa niin, että poikkeukselliset tilanteet eivät vaurioita suojausrakenteita eikä haitta-ainepitoisia vesiä ohjaudu suojauksen alapuolelle.

Muut kuin kloridista aiheutuvat riskit pohjavedelle

Suojausrakenne ja hulevesien johtamisjärjestelmä on suunniteltu kaikille haitta-aineille, myös onnettomuustilanteissa leviäville aineille kuten öljyille ja kemikaaleille.

Selvitys hulevesien johtamisesta toimenpidealueella

Hulevedet johdetaan tiesuunnitelman mukaan Rautaveden Lestinlahteen ja Muikunlahteen sekä Mattilanlampeen. Pohjavesien suojaus estää täysin ojavesien imeytymisen. Vesitiiviin kerroksen päällä on suojaava maakerros, jonka kuivatus hoidetaan salaojalla. Suojauksen päälle rakennettavat täytöt eivät merkittävästi pidätä vettä tai hidasta veden virtausta.

Hulevesien kuormitus kasvaa vastaanottavissa vesistöissä. Rautaveden Lestinlahti on avoin lahti, jota tuulet pääsevät vapaasti sekoittamaan. Odotettavissa ei ole haitallisia vaikutuksia hulevesistä. Muikunlahti on hieman suljetumpi kuin Lestinlahti ja lisääntynyt hulevesikuormitus johtaa vähäisiin paikallisiin veden laadun muutoksiin aiheuttamatta kuitenkaan suoranaista haittaa vesiluonnolle. Onnettomuustilanteessa hulevesijärjestelmä voidaan sulkea ja varastoida haitallisia aineita sisältävät vedet puhdistusta varten.

Pohjavesisuojaukset ja hulevesien johtamisjärjestelmä vähentävät pohjavesialueella luontaisesti muodostuvan pohjaveden määrää, mutta vaikutus muodostuvan pohjaveden kokonaismäärään on vähäinen eikä vaikutuksia alueen hyödyntämiseen vedenhankinnassa katsota olevan.

Tieleikkauksen maaperäolosuhteet ja leikkauksen syvyyden merkitys pohjaveden pilaantumisriskille

Uuden tielinjauksen tasausta varten harjun maaperään tehdään tieleikkaus, jonka korkeustaso on alimmillaan Muikunlahden kohdalla tasolla N2000 +99. Pohjaveden pinta on vähintään 5 metrin syvyydessä tasausviivasta lukien koko tieleikkauksen alueella. Tieleikkauksen kohdalla maaperä on hyvin vettä johtavaa, eikä heikosti vettä läpäiseviä välikerroksia ole todettu, mikä takaa riittävän suojakerroksen pohjavesien suojelua varten ja vastaa yleisesti hyväksyttyjä suojakerrospaksuuksia.

Johtopäätökset ja oikeudellinen arviointi

Lupamääräysten täydentäminen

Hallinto-oikeus katsoo, että lupamääräyksiä on täsmennettävä.

Lupamääräyksissä 1) ja 2) on syytä viitata 20.3.2015 päivättyyn hakemuksen täydennykseen, koska kyseisessä täydennyksessä on esitetty ne keinot, periaatteet ja menettelytavat, joilla pohjaveden pilaantumisriskiä hallitaan siten, että luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä edellytettiin kyseisiä täydennyksiä ennen asian ratkaisemista.

Lupamääräystä 5) on täydennetty siten, että viitataan kunnossapidon osalta kaikkiin pohjaveden suojauksen kannalta merkityksellisiin rakenteisiin. Suojauksen tehostamiseen on vastaavasti ryhdyttävä välittömästi siinä vaiheessa, kun on viitteitä tai vaaraa, että haitallisia aineita pääsee pohjaveteen.

Vertailu tielinjausten kesken

Tielinjaus on lainvoimaisesti ratkaistu tiesuunnitelmien hyväksymisen yhteydessä. Tiehallinnon keskushallinto on hyväksynyt tietä koskevan yleissuunnitelman 30.3.2005 nimellä Valtatien 4 parantaminen välillä Hartola–Oravakivensalmi. Kouvolan hallinto-oikeus on hylännyt yleissuunnitelmaa koskevat valitukset päätöksellään 16.10.2006 (nro 06/0515/1. Korkein hallinto-oikeus on hylännyt Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksestä tehdyt valitukset 29.8.2007 antamallaan päätöksellä (taltionumero 2179). Tiehallinnon keskushallinto on hyväksynyt yleissuunnitelman pohjalta laaditun tiesuunnitelman 19.11.2009 antamallaan päätöksellä. Kouvolan hallinto-oikeus on 28.9.2010 antamallaan päätöksellä (nro 10/0604/2) osittain jättänyt tutkimatta ja osittain hylännyt tiesuunnitelmasta jätetyn valituksen. Korkein hallinto-oikeus on 4.9.2012 antamallaan päätöksellä (taltionumero 2321) hylännyt hakemuksen yleissuunnitelmaa koskevan päätöksen purkamiseksi ja hylännyt valituksen Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksestä. Valtatien 4 linjaus on myös 11.3.2008 vahvistetun Päijät-Hämeen maakuntakaavan mukainen.

Asiassa tutkitaan siis vesilain mukaisen luvan myöntämisen edellytyksiä vain hyväksytyn tiesuunnitelman mukaiselle linjaukselle. Oikeudellista merkitystä vertailussa nykyiseen linjaukseen on vain vesilain 2 luvun 7 §:n mukaisessa tarkastelussa. Valituksissa viitataan siihen, että tien parantaminen uuden linjauksen mukaisesti aiheuttaisi pohjavesille niin paljon merkittävämmän riskin verrattuna vastaavaan parannukseen nykyisen linjauksen kohdalla, että lupaa ei tulisi myöntää. Tietä koskevasta yleissuunnitelmasta ja hakemukseen liitetyistä lisäselvityksistä kuitenkin ilmenee, että kummassakin tapauksessa on käytettävä tehokasta pohjavesien suojausta ja tiealueen hulevesien johtamista pohjavesialueen ulkopuolelle. Kyseisten rakenteiden toteuttaminen uuden linjauksen mukaisella alueella on liikennejärjestelyjen ja työn laadun suhteen helpommin järjestettävissä.

Intressivertailu ja pohjaveden pilaantumisriski

Hankkeen hyötyjä yleiseltä kannalta ovat liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantuminen, raskaan liikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetusten onnettomuusriskin vähentyminen sekä henkilövahinko-onnettomuuksien merkittävä vähentyminen. Hanke vähentää myös liikenteen meluhaittaa.

Pohjavesisuojauksiin ja hulevesien johtamiseen liittyvät rakenteet ovat osa hankkeen toteutukseen liittyvää välttämätöntä riskienhallintaa eikä niitä voida lukea hankkeen hyödyksi tai haitaksi. Myöskään sitä, että hankkeen toteuttaminen tällä osalla uudelle linjaukselle helpottaa työn­aikaisia liikennejärjestelyjä ja aiheuttaa kustannussäästöjä ei voida lukea vesilain mukaisessa intressivertailussa tarkoitetuksi hyödyksi.

Hankkeen haittoja yleiseltä kannalta ovat vähäinen pohjaveden muodostumismäärän pienentyminen sekä harjualueen maisema-, ulkoilu- ja virkistyskäyttöarvon alentuminen. Hulevesien johtamisesta aiheutuvat vähäiset ja paikalliset veden laadun heikentymiset Muikunlahdella on luettava hankkeen haitoiksi. Hanketta varten tarvittavat uudet alueet on myös luettava haitaksi, vaikka vanhalta tielinjaukselta myös palautetaan tiealueita entisille omistajille.

Hankkeesta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Asian ratkaisu, lupamääräykset ja hallinto-oikeuden niihin tekemät muutokset sekä hakemuksen täydennykset huomioiden hanke ei aiheuta ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:n mukaista riskiä pohjaveden pilaantumiselle. Näin ollen valituksenalainen lupa on voitu myöntää.

A:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus aluehallintoviraston päätöksen kumoamisesta ja hakemuksen hylkäämisestä

Vaatimus tien toteuttamisesta nykyisen linjauksen kohdalle

Edellä kuvatuilla perusteilla luvan myöntämisen edellytyksiä käsitellään hakemuksen mukaisen uuden tielinjauksen mukaisesti eikä vertailulla muihin linjauksiin ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

Pohjaveden muodostumisen vähentymisen vaikutukset

Hankkeen toteuttaminen ja erityisesti pohjavesimuutosten riskinhallintaan liittyvät rakenteet vähentävät muodostuvan pohjaveden määrää alueella, mutta muutos on vähäinen eikä vaikuta alueen hyödyntämiseen vedenhankinnassa.

Suojakerroksen paksuus pohjaveden pinnan yläpuolella

Tien rakenteiden ja pohjaveden väliin jää riittävä suojakerros koskematonta maata.

Pohjavesisuojausten riittävyys

Hakija on toimittanut lisäselvityksissä yksityiskohtaisempaa tietoa pohjaveden suojaukseen liittyvistä rakenteista, joihin liittyy myös hule­vesien johtaminen pohjavesialueen ulkopuolelle. Suojaukset yhdessä annettujen ja tässä päätöksessä täydennettyjen lupamääräysten kanssa varmistavat, että pohjaveteen ei kohdistu haitallisia muutoksia tien rakentamisesta, käytöstä tai liikenteen onnettomuustilanteissakaan.

Vedenlaatumuutokset vesistöissä

Hakemukseen liitetyissä selvityksissä on todettu, että hulevesien johtamiseen liittyvä kuormitus aiheuttaa Rautaveden Muikunlahdessa vähäisiä paikallisia veden laadun muutoksia, joista ei kuitenkaan ole suoranaista haittaa vesiluonnolle. Muita haitallisia vaikutuksia vesistöjen veden laatuun ei aiheudu.

(---)

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Lampi, Lasse Känsälä, joka on myös esitellyt asian, ja Janne Marttila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan.

Muutoksenhakijat ovat viitanneet asiassa aikaisemmin esittämäänsä ja perustelleet vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hakijan uuden lupahakemuksen yhteydessä esittämät lisäselvitykset ovat puutteellisia ja asenteellisia. Niiden tarkemmat tekniset suunnitelmat ja riskitarkastelut osoittavat, ettei pohjavesialueen keskelle, harjun laelle ole kohtuullisilla kustannuksilla toteutettavissa ja ylläpidettävissä tiehanketta, josta ei olisi vaaraa koko Muikunlahden pohjavesialueelle. Uusina alueina verrattuna nykyiseen tilanteeseen vaarantuvat harjun itärinteen pohjavesialueet, joilla myös valittajien omistamat kiinteistöt sijaitsevat.

Luvan ehdot ja hallinto-oikeuden niihin tekemät lisäykset pienentävät pohjaveden pilaantumisen riskiä mutta eivät poista sitä. Pilaamiskielto on ehdoton, ja se sisältää myös vaaran aiheuttamisen kiellon ja koskee kaikkea pohjavettä, ei vain vedenottamoalueiden pohjavesiä. Pohjaveden suojaustoimenpiteet lisäselvitysten ja -määräysten mukaan toteutettuinakaan eivät voi olla niin varmoja, että tie voitaisiin sijoittaa pohjaveden suojelun kannalta arimpaan mahdolliseen paikkaan pohjavesialueen keskelle. Vastaavanlaisten suojaustoimenpiteiden pettämisestä on esimerkkejä useissa kaivos- ja tiehankkeissa. Onnettomuuden sattuessa pilaantuvat nykyisen tielinjauksen vaikutusalueella olevat pohjavesialueet harjun länsipuolella ja lisäksi uudet alueet harjun itäpuolella.

Tätä näkemystä puoltavat myös Vaasan hallinto-oikeuden 30.12.2012 antaman päätöksen perustelut ja Hämeen ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen lausunnot sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 15.5.2014 äänestyslausunto ja asian esittelijän kanta.

Tämä vesilain mukainen lupahakemus koskee luonnollisesti vain tiesuunnitelman mukaisen linjauksen hyväksymistä tai hylkäämistä. Korkein hallinto-oikeus edellytti 15.5.2014 lisäselvityksiä muun muassa riskitarkastelusta. Tähän täytyy kuulua myös luvan mukaisen linjauksen sijoitusriskin tarkastelu, joka voidaan tehdä vain vertaamalla eri linjausvaihtoehtojen riskejä kyseessä olevalla pohjavesialueella. Tiesuunnitelman linjausvaihtoehtojen valinnassa ei ollut valintakriteerinä eri linjausvaihtoehtojen aiheuttama eriasteinen vaara pohjavesialueelle ja sen osille. Tällöin katsottiin, että riski on koko harjualueella yhtä suuri, koska pohjavesisuojaus joudutaan tekemään samanlaisena kaikissa vaihto­ehdoissa. Vertailu muihin linjausvaihtoehtoihin osoittaa kuitenkin, että tiesuunnitelman mukainen linjaus harjun laella pohjavesialueen keskellä aiheuttaa sijaintinsa puolesta suurimmat riskit koko Muikunlahden pohjavesialueelle.

Tielinjausten vaihtoehtojen vertailu on relevantti myös vesilain mukaista intressivertailua tehtäessä. Tiehankkeesta pohjavesien suojelulle aiheutuva haitta olisi huomattavasti pienempi parannettaessa tietä nykyistä linjausta seuraten tai linjattaessa tie muualle harjun reuna-alueelle esimerkiksi yleissuunnitelman vaihtoehdon VE 2 periaatteen mukaisesti hiekkakuopan alueelle.

Hallinto-oikeus on katsonut hakemuksen mukaisen tielinjauksen hyödyksi liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantamisen, raskaan liikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetusten onnettomuusriskin vähentymisen sekä henkilövahinko-onnettomuuksien merkittävän vähentymisen. Näitä ei voi laskea vain hakemuksen mukaisen tielinjauksen hyödyksi, koska tie voidaan parantaa tieltä vaadittavien TEN-verkon normien mukaiseksi myös harjun reuna-alueella, missä haitat ovat pienemmät.

Hallinto-oikeus pitää hakemuksen mukaisen hankkeen hyötynä myös sitä, että se vähentää liikenteen meluhaittaa. Tämä arvio perustuu tien yleissuunnitelman keskimääräiseen melutasotarkasteluun. Hakemuksen mukaisella linjauksella melutaso kuitenkin kaikissa tilanteissa kasvaa merkittävästi harjun itäpuolella. Oikeudenmukaisena liikenteen meluhaitan ja siitä saatavan hyödyn laskentatapana ei voida pitää sitä, että liikenteen melu vähenee tien nykyisen linjauksen alueella harjun länsipuolella, missä kunta on myymässä loma-asuntotontteja, ja samaan aikaan melu lisääntyy harjun itäpuolella vanhojen loma-asuntojen alueella. Hankkeen haitaksi on siis intressivertailussa laskettava melutason merkittävä lisääntyminen harjun itäpuolella Jääsjärven alueella.

Intressivertailussa hakemuksen mukaisen tielinjauksen erittäin merkittäväksi haitaksi on laskettava myös harjualueen maisema-, luonto- ja virkistysarvojen tuhoutuminen. Harjualue on osa Salpausselältä lähtevää Pulkkilanharjun suuntaista pitkittäistä harjujaksoa. Tie on linjattu kulkemaan harjualueen maisemallisesti herkimmässä kohdassa Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kapealla kannasalueella harjun laella. Tie leikkaa harjun laen yli kilometrin matkalta ja tuhoaa tältä osin peruuttamattomasti arvokkaan harjumaiseman ja katkoo harjun laen luontaiset ulkoilureitit. Tien uusi linjaus aiheuttaa haittaa myös harjulla olevan Suppaanlammen alueen herkälle luonnonympäristölle.

Luvan mukaisesta tielinjauksesta saatava hyöty on vain tiehankkeen tavoitteena olevia TEN-verkon tienormeja paremmasta laatutasosta saatava hyöty. Kun tätä hyötyä verrataan kaikkiin luvan mukaisen tielinjauksen haittoihin, ei luvan mukaisesta tiehankkeesta saatava hyöty voi olla huomattava verrattuna siitä yleiselle tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin, mikä olisi luvan myöntämisen ehto.

Oikea menettely olisi kieltää tien rakentaminen uuteen linjaukseen uusia harjun herkimpiä pohjavesialueita vaarantavana ja parantaa tie ja varustaa se mahdollisimman hyvillä pohjavesisuojauksilla pohjavesialueen vähiten herkällä alueella harjun alarinteellä nykyisen linjauksen tai hiekkakuopan alueella.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että se ei anna valituksen johdosta lausuntoa.

Hartolan kunnanhallitus on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on muun ohella todennut, että uuden tielinjauksen tarkoituksena on parantaa valtatien liikenneolosuhteita ja turvallisuutta muun muassa rakentamalla tieosuudelle ohituskaista sekä pohjavesisuojaukset. Pohjavesisuojaukset on otettu hyvin huomioon uudessa tielinjauksessa ja niiden toteuttaminen on mahdollista tehdä lupahakemuksessa esitetyllä tavalla. Liikenneonnettomuudesta johtuva pohjaveden laadun heikentymisen riski on tällä hetkellä Tollinmäenharju-Huiskanharjun alueella merkittävä, sillä alueen läpi kulkevalla tieosuudella ei ole pohjaveden suojausrakenteita.

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelle on varattu tilaisuus lausunnon antamiseen valituksen johdosta.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on antanut valituksen ja Hartolan kunnan vastineen johdosta vastineen, jossa se on katsonut, että valitus tulee hylätä. Vastineessa on viitattu tienpitäjän asiassa aikaisemmin esittämään ja todettu muun ohella seuraavaa:

Valtatie 4 on yksi Suomen tärkeimmistä päätieyhteyksistä ja tavaraliikenteen pääväylä pohjois-eteläsuunnassa. Kyseinen valtatien 4 osuus on myös osa Euroopan unionin määrittelemää TEN-T ydinverkkoa. Valtatie 4 on Suomen tärkein etelä–pohjoissuuntainen tieyhteys, joka yhdistää Pohjois- ja Keski-Suomen etelän kasvukeskuksiin. Tieyhteys palvelee kansainvälistä, kansallista ja alueellista henkilö- ja tavaraliikennettä sekä on osa valtakunnallista erikoiskuljetusverkkoa. Valtatien 4 liikennemäärät tulevat kasvamaan entisestään. Vuonna 2014 laaditun "Suomi-käytävän liikenteellinen merkitys osana TEN-T-ydinverkkoa" raportin mukaan raskaan liikenteen kasvu vuoteen 2030 mennessä tulee olemaan jopa 10–15 prosenttia ja henkilöliikenteen kasvu vuoteen 2030 mennessä 34–38 prosenttia.

Ydinverkkokäytäville on asetettu teknisiä määräyksiä. Ydinverkon valtateillä kaksikaistainen tieosuus voi vuorotella säännöllisin välein keskikaiteellisen ohituskaistatien kanssa. Ydinverkon suunnitteluperiaatteet ovat kaksikaistainen tie, tarvittaessa ajosuuntien erottelu, nopeus 80–120 km/h, pysähtyminen ja pysäköinti kielletty sekä järjestetyt liittymät. Valtatielle 4 on tavoitetilaksi suunnittelualueelle esitetty ohituskaistatie, nopeusrajoitus 100 km/h (liittymissä 80 km/h), eritasoliittymiä, kontrolloidut tasoliittymät sekä yksityistie-eritasoliittymät.

Valtatien nykyinen linjaus on suunnittelualueella kapea, mäkinen ja ohitusmahdollisuuksiltaan heikko. Tiellä on paljon raskasta liikennettä, eikä nykyisellä valtatiellä ole pohjavesisuojauksia. Maantien linjaus on yhteensovitettu paikalleen maakuntakaavalla ja tarkempi tien paikka on ratkaistu lainvoimaisesti tiesuunnitelman hyväksymispäätöksellä. Tiesuunnitelman mukaan valtatie 4 parannetaan muutoin nykyisessä maastokäytävässä, paitsi välillä Muikunlahti–Kettuvuori, missä tie siirretään nykyisen tien itäpuolelle 2 800 metrin pituisella matkalla. Tiesuunnitelman mukainen ratkaisu on liikenteen sujuvuuden, liikenneturvallisuuden, tien geometrian sekä työn aikaisten onnettomuusriskien hallitsemisen kannalta huomattavasti parempi kuin tien rakentaminen nykyisellä tielinjauksella tai nykyisen linjauksen välittömässä läheisyydessä. Hankkeen aikana rakennetaan pohjavesisuojausta noin 9 kilometrin matkalla.

Verrattaessa tien sijoittumista uuteen maastokäytävään ja keskeisemmälle osalle pohjavesialuetta ei uusi tielinjaus aiheuta lisääntyvää pohjaveden pilaantumisriskiä suhteessa nykyiseen tien linjaukseen. Pohjaveden virtauskuvan mukaan pilaantumistapauksessa vaikutukset kohdistuisivat eri tielinjauksilla samalle pohjaveden valuma-alueelle. Maakerros on harjualueella hyvin vettä läpäisevää sekä pohjavesimuodostuman reunaosassa että keskiosassa. Nykyinen maantie ja tiesuunnitelman mukainen tielinjaus sijaitsevat molemmat samalla yhtenäisellä pohjaveden valuma-alueella, jossa pohjaveden virtaus suuntautuu kohti Muikunlahden lähdealuetta ja tutkitulle Muikunlahden vedenottamolle. Uudella linjauksella pohjavesiriskiä voidaan kokonaisuudessaan pitää pienempänä harjun reuna-alueeseen nähden muun muassa sen vuoksi, että pohjavettä suojaava maakerros on paksumpi.

Tiesuunnitelman laadinnan yhteydessä vuonna 2008 on tehty meluntorjuntaselvitys (Destia Oy). Tiesuunnitelman mukainen oikaisu kulkee pääosin leikkauksessa ja maisemoidaan yhtenäisen ilmeen aikaansaamiseksi penkereellä tien itäpuolelle. Sen lisäksi Aitapohjanlahden kohdalle sijoitettavan vallin avulla saavutetaan tilanne, jossa vapaa-ajan kiinteistöt ovat alle ohjearvon 45 dB keskiäänitason alueella Jääsjärven rannalla. Meluntorjuntaselvityksen mukaan melutaso ei kasva merkittävästi harjun itäpuolella.

Yleis- ja tiesuunnitelmia laadittaessa on selvitetty harjun luontoarvot. Tiesuunnitelmaa varten on laadittu vuonna 2008 luontoselvitys (Suomen Luontotieto Oy). Uusi linjaus kulkee kokonaan hoidetuissa ja pääosin nuorissa talousmetsissä, joiden luontoarvot ovat niukat, eikä tielinjauksen alueella esiinny vanhaksi metsäksi luokiteltuja kohteita. Tielinjaus sijoittuu osittain maa-ainesottoalueen reunalle. Maa-ainesottoalueen lisäksi harjualueen nykyiseen maisemaan vaikuttavat voimalinjat sekä hakkuualueet. Uudesta tielinjauksesta ei siten aiheudu haitallisia vaikutuksia maisema-, luonto- tai virkistysarvojen kannalta. Uusi tielinjaus ei sijoitu valituksessa mainitulle Suppaanlammen alueelle. Tielinjaus siirtyy hieman (noin 50 metriä) lähemmäksi Suppaanlampea nykyiseen tiehen nähden. Suppaanlammen kohdalla tie kulkee maaleikkauksessa ja lammelta lounaaseen suuntautuvan laakson kohdalla penkereellä. Suppaanlammen ja tien väliin jää riittävä luonnontilainen suojavyöhyke, eikä tien rakentaminen vaikuta haitallisesti Suppaanlampeen eikä sen lähiympäristöön, puustoon tai kasvillisuuteen.

Tiesuunnitelman mukainen linjaus on valittu ensisijaisesti tiegeometriaan ja liikenneturvallisuuteen perustuen, jotka ovat paremmat valitussa maastokäytävässä kuin vanhaa linjausta noudattaen. Uudella tielinjauksella saavutetaan TEN-verkon mukaisten laatuvaatimusten lisäksi muun muassa parempi pohjaveden suojelutaso nykytilanteeseen nähden toteutettavien pohjavesisuojausten avulla. Pohjaveden suojausrakenteiden toteuttaminen uudelle tielinjaukselle on teknisesti laadukkaampaa, laadunvalvonta paremmin toteutettavissa ja työnaikaiset onnettomuusriskit sekä haitta liikenteelle vähäisempiä kuin toteutettaessa suojaus nykyiselle linjaukselle. Lisäksi paremman geometrian myötä onnettomuusriskit vähenevät myös tulevaisuudessa. Valituksessa mainittu harjun alarinne (harjun länsireuna) ja hiekkakuopan alue eivät ole pohjavesivaikutusten kannalta pohjavesialueen vähiten herkkiä osia. Nykyvaatimusten mukainen pohjaveden suojausrakenne estää tehokkaasti tiealueella muodostuvien hulevesien tai onnettomuustilanteessa tiealueelle pääsevien haitta-aineiden imeytymisen pohjaveteen. Tehty lisäselvitys on ollut riittävä, ja aluehallintovirasto on voinut tehdä asiassa uuden lupapäätöksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastineiden johdosta vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa:

Tien uusi linjaus kulkee harjun laella ja harjun vedenjakajan itäpuolella Jääsjärven puolella. Uuden tielinjauksen alla olevan pohjavesialueen virtaus suuntautuu harjun suuntaisen virtauksen lisäksi sekä Jääsjärven että Rautaveden puolelle. Uudella tielinjauksella sattuva onnettomuus voi siis saastuttaa koko pohjavesialueen. Nykyisellä tiellä harjun alarinteellä sattuva onnettomuus saastuttaisi vain Rautaveden puoleisen alueen. Riski pohjavedelle on siis suurempi uudella linjauksella harjun laella.

Siirtyessään harjun länsipuolelta harjun itäpuolelle ja takaisin länsipuolelle uusi tielinjaus katkaisee Salpausselältä pohjoiseen suuntautuvan Pulkkilanharjun suuntaisen jääkauden muodostaman harjuselänteen. Samalla se katkaisee suositun ulkoilu- ja ratsastusreitin Hartola–Rusi parhaat osuudet harjun laella ja suppa-alueilla. Uudella tielinjauksella on intressivertailussa mukaan laskettavia maisema-, luonto- ja virkistysarvoja haittaavia vaikutuksia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Vesilain (587/2011) 19 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan nyt käsillä oleva vesitalouslupa-asia on tullut käsitellä ja ratkaista uuden vesilain säännösten mukaisesti.

Vesilain 11 luvun 3 §:n mukaan lupahakemuksessa on muun ohella esitettävä asian ratkaisemisen kannalta riittävä selvitys hankkeen tarkoituksesta ja hankkeen vaikutuksista yleisiin etuihin, yksityisiin etuihin ja ympäristöön ja suunnitelma hankkeen toteuttamiseksi tarpeellisista toimenpiteistä. Valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista (1560/2011) säädetään 1 §:ssä tarkemmin lupahakemuksen perustiedoista ja 2 §:ssä hakemuksessa esitettävistä selvityksistä. Lisäksi asetuksen 4 §:ssä säädetään hakemuksessa esitettävistä pohjavesiesiintymää koskevista tiedoista, jos hankkeen luvanvaraisuus perustuu sen vaikutuksiin pohjavesiesiintymän tilaan, antoisuuteen tai käyttökelpoisuuteen eikä kyse ole asetuksen 3 §:ssä tarkoitetusta pohjaveden ottamista koskevasta hakemuksesta.

Luvanhakija on täydentänyt lupahakemusta Ramboll Finland Oy:n laatimalla, 20.3.2015 valmistuneella selvitysraportilla. Raportissa on käsitelty pohjavesialueella tehtyjä lisätutkimuksia kuten maaperäkairauksia, näytteenottoa ja maatutkaluotausta, arvioitu tieleikkauksen maaperä- ja pohjavesiolosuhteiden sekä leikkauksen syvyyden merkitystä pohjaveden pilaantumisriskille, tarkasteltu pohjavesisuojauksen teknistä toimivuutta, esitetty selvitys hulevesien johtamisesta ja arvioitu yleisesti pohjavesivaikutuksia. Selvitysraportissa esitetyillä tiedoilla täydennettynä lupahakemus on sisältänyt vesilain 11 luvun 3 §:ssä ja vesitalousasioista annetussa valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun asian ratkaisemisen kannalta riittävän selvityksen.

Uuteen vesilakiin ei enää sisälly vastaavaa ehdotonta luvanmyöntämisen estettä ympäristönsuojelulain (86/2000) 8 §:ssä tarkoitettujen seurausten vuoksi kuin vanhan vesilain (264/1961) 9 luvun 8 §:n 2 momenttiin. Vesitalousluvan myöntämisen edellytyksiä tulee uuden vesilain nojalla siten lähtökohtaisesti arvioida uuden vesilain 3 luvussa säädetyn intressivertailun perusteella.

Vesitaloushankkeen luvanvaraisuutta koskevan vesilain 3 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan luvanvaraisen muutoksen kohteena voi olla myös pohjaveden laatu, jos laadun muutos aiheuttaa esimerkiksi 2 kohdassa tarkoitettua pohjavesiesiintymän tilan huononemista tai huonontaa 5 kohdassa tarkoitettua vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän käyttökelpoisuutta. Arvioitaessa vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 6 §:ssä tarkoitettuja yleiselle edulle koituvia menetyksiä on hankkeesta pohjaveden laadulle aiheutuvan vaaran merkitystä tarkasteltava suhteessa edellä mainittuihin 2 §:n 1 momentissa lueteltuihin vaikutuksiin.

Hankkeen haittoja yleiseltä kannalta ovat siten hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa mainittujen pohjaveden muodostumismäärän pienentymisen, harjualueen maisema-, ulkoilu- ja virkistyskäyttöarvon alentumisen sekä hulevesien johtamisesta aiheutuvien paikallisten veden laadun heikentymisten lisäksi myös tien rakentamisesta ja käytöstä aiheutuva vaara pohjaveden laadulle. Tehtyjen selvitysten perusteella hankkeeseen liittyvien pohjaveden laatua heikentävien vaikutusten mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois, mutta pohjaveden suojausrakenteiden materiaalien ja rakentamismenetelmien laadunvarmistuksella ja tien rakentamisen ja käytön aikaisella tarkkailulla voidaan varmistua siitä, että mahdolliset pohjaveden laadun muutokset eivät aiheuta pohjavesiesiintymän tilan pysyvää tai merkittävää huononemista.

Tien rakentamisesta ja hakemuksessa tarkoitetusta käytöstä pohjaveden laadulle aiheutuvia riskejä on tehdyt selvitykset ja täydentävä selvitysraportti huomioon ottaen arvioitava esitetyillä toimenpiteillä hallittaviksi, ja siten hankkeesta aiheutuvia, vesilain mukaisessa intressivertailussa huomioon otettavia haittoja ja riskejä voidaan pitää hyötyihin verrattuna ennalta arvioiden vähäisinä. Laadittujen selvitysten perusteella hankkeeseen liittyvien pohjaveden laatua heikentävien vaikutusten mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois, mutta vaara pohjaveden laadun muutokselle on esitettyjen toimenpiteiden, mukaan lukien erityisesti täydentävässä raportissa esitetyt lisätoimenpiteet, toteuttamisella ennalta arvioituna vähäinen. Esitetyllä pohjaveden suojausrakenteiden materiaalien valinnalla, rakennussuunnittelulla, rakentamismenetelmien laadunvarmistuksella ja valvonnalla sekä kunnossapidolla voidaan varmistua siitä, että mahdolliset pohjaveden laadun muutokset eivät aiheuta pohjavesiesiintymän tilan pysyvää tai merkittävää muutosta. Tieluiskarakenne suunnitelmien mukaan toteutettuna estää tiealueella muodostuvien vesien tai onnettomuustilanteessa tiealueelle päätyvien haitta-aineiden pääsyn pohjaveteen.

Valtatien 4 parantamista koskevan tiehankkeen hyötyjä yleiseltä kannalta ovat liikenteen sujuvuuden ja turvallisuuden parantuminen. Liikenneturvallisuuden parantuminen tarkoittaa onnettomuusriskin vähentymistä ja siten sekä henkilövahinkoja että mahdollisia ympäristövahinkoja aiheuttavien onnettomuuksien merkittävää vähentymistä. Hankkeesta saatava hyöty on siten huomattava verrattuna tiehankkeesta yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Mahdollisuus tiehankkeen toteuttamiseen valittua tielinjausta haitattomammalla linjauksella, jos sellainen vaihtoehto todennäköisesti on olemassa, on intressivertailussa osaltaan myös otettava huomioon (ks. KHO 2008:58). Valittu tielinjaus perustuu Päijät-Hämeen maakuntakaavassa ja valtatien 4 parantamista välillä Hartola–Oravakivensalmi koskevassa tiesuunnitelmassa hyväksyttyihin ratkaisuihin, mutta sitä ei tällä perusteella voida vesilain mukaisessa lupaharkinnassa pitää ainoana mahdollisena vaihtoehtona. Tie tulisi kuitenkin sijoittumaan Tollinmäenharju-Huiskanharjun pohjavesialueelle myös siinä tapauksessa, että valtatietä 4 parannettaisiin sen nykyisen linjauksen kohdalla. Asiassa saadun selvityksen perusteella valtatien parantamista sen nykyisen linjauksen kohdalla tai muualla harjun reuna-alueella ei voida pitää pohjaveden laadulle aiheutuvan vaaran näkökulmasta sillä tavoin merkityksellisesti haitattomampana vaihtoehtona, että tällaisen vaihtoehdon olemassaolo antaisi aihetta arvioida tiehankkeesta saatavia hyötyjä tai siitä koituvia menetyksiä toisin.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori, oikeusneuvokset Vesa-Pekka Nuotio, Kari Tornikoski, Jaakko Autio ja Maarit Lindroos sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Janne Hukkinen ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 7.2.2018