Muu päätös 633/2018

Julkinen hankinta (katuvalaistuksen saneeraus, Salon kaupunki)

Antopäivä: 15.2.2018
Taltionumero: 633
Diaarinumero: 1945/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T633

Asia Julkista hankintaa koskeva valitus

Valittaja Salon kaupunki

Päätös, jota valitus koskee

Markkinaoikeus 22.5.2015 nro 350/15

Asian aikaisempi käsittely

Salon kaupunki (jäljempänä myös hankintayksikkö) on ilmoittanut 3.7.2014 julkaistulla kansallisella hankintailmoituksella rajoitetulla menettelyllä toteutettavasta Salon kaupungin katuvalaistuksen saneerauksesta ESCO-hankkeena.

Salon kaupungin kaupunkikehityspäällikkö on 8.8.2014 tekemällään viranhaltijapäätöksellä (§ 16) hylännyt N3M Power Oy:n osallistumishakemuksen ja hyväksynyt muun ohella Caverion Suomi Oy:n osallistumishakemuksen.

Salon kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta on 16.9.2014 tekemällään hankintapäätöksellä (§ 150) sulkenut Caverion Suomi Oy:n (jäljempänä myös Caverion) tarjouksen tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena ja valinnut hankinnan toteuttajaksi Oy Turku Energia-Åbo Energi Ab:n (jäljempänä myös Turku Energia).

Markkinaoikeus on 7.10.2014 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt hankintayksikköä väliaikaisesti tekemästä hankintapäätöksen 16.9.2014 (§ 150) perusteella hankintasopimusta tai panemasta sanottua päätöstä muutoinkaan täytäntöön.

Markkinaoikeus on 1.4.2015 antamallaan välipäätöksellä määrännyt, että markkinaoikeuden asiassa 7.10.2014 antama väliaikainen kielto raukeaa.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut noin 2 500 000–3 000 000 euroa.

Hankintayksikön ilmoituksen mukaan hankintasopimus on allekirjoitettu 27.4.2015.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus, jossa Caverion Suomi Oy on ollut valittajana, Salon kaupunki vastapuolena ja Oy Turku Energia-Åbo Energi Ab kuultavana, on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Caverion Suomi Oy:n valituksen. Markkinaoikeus on velvoittanut Salon kaupungin korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut 7 292 eurolla viivästyskorkoineen ja hylännyt Salon kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Hankintamenettelyn pääpiirteittäinen kulku

Hankinnasta on 3.7.2014 julkaistu kansallinen hankintailmoitus, jossa on pyydetty osallistumishakemuksia Salon kaupungin katuvalaistuksen saneerauksesta ESCO-hankkeena. Hankintamenettelyn on ilmoitettu olevan rajoitettu menettely.

Ensimmäisessä vaiheessa osallistumishakemuksen jättäneet ehdokkaat on rajattu soveltuvuuden perusteella. Määräaikaan mennessä on saapunut kahdeksan osallistumishakemusta, joista yksi on hylätty ja seitsemälle tarjoajalle on lähetetty tarjouspyyntöasiakirjat.

Tarjoajille on järjestetty tiedotustilaisuus. Tarjoajien hankintayksikölle esittämiin kysymyksiin on annettu vastaukset kirjallisesti. Määräaikana tarjouksen on tehnyt viisi tarjoajaa.

Onko hankinnassa ollut kysymys rakennusurakkaa koskevasta hankinnasta

Hankintailmoituksessa on ilmoitettu hankinnan olevan rakennusurakka. Valittajan mukaan hankinnan kohteena on kuitenkin ollut tavara- ja palveluhankinta.

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 5 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakennusurakkasopimuksella tarkoitetaan hankintasopimusta, jonka tarkoituksena on jonkin liitteessä C tarkoitettuun toimintaan liittyvän rakennustyön tai rakennusurakan toteuttaminen taikka suunnittelu ja toteuttaminen yhdessä. Säännöksen mukaan rakennusurakalla tarkoitetaan myös hankintayksikön asettamia vaatimuksia vastaavan rakennusurakan toteuttamista millä tahansa tavalla; rakennusurakka voi olla talon-, maan- tai vesirakennustöiden muodostama taloudellinen tai tekninen kokonaisuus.

Sanotun pykälän 1 momentin 3 kohdan mukaan tavarahankintasopimuksella tarkoitetaan muuta kuin rakennusurakkaa koskevaa hankintasopimusta; tavarahankintasopimuksen kohteena on tavaroiden osto, leasing, vuokraus tai osamaksulla hankkiminen osto-optioin tai ilman niitä. Säännöksen mukaan tavarahankintasopimukseksi katsotaan myös sellainen hankintasopimus, jonka kohteena on tavarahankinnan lisäksi kokoamis- ja asennustöitä.

Sanotun pykälän 1 momentin 4 kohdan mukaan palveluhankintasopimuksella tarkoitetaan muuta kuin julkista rakennusurakkaa tai julkista tavarahankintaa koskevaa sopimusta, jonka kohteena on palvelujen suorittaminen. Säännöksen mukaan palveluhankintasopimukseksi katsotaan myös sellainen hankintasopimus, jonka kohteena on palvelujen ohella tavaroita, jos palvelujen arvo on suurempi kuin tavaroiden arvo, ja lisäksi palveluhankintasopimukseksi katsotaan hankintasopimus, johon palvelujen ohella sisältyy liitteessä C tarkoitettuja rakennustöitä.

Hankintayksikön 3.7.2014 julkaisemassa hankintailmoituksessa on pyydetty osallistumishakemuksia Salon kaupungin katuvalaistuksen saneerauksesta ESCO-hankkeena. Hankinnan kohteeksi on ilmoitettu Salon kaupungin elohopealamppuvalaisimien korvaaminen ESCO-hankkeena. Mainitussa kohdassa on ilmoitettu, että hanke on osa Salon kaupungin energiatehokkuuden parantamista. Nykyiset elohopealamppuvalaisimet katuvalaistuksessa vaihdetaan energiatehokkaampiin valaisimiin. Hanke toteutetaan ESCO-hankkeena ja siihen kuuluu muun muassa seuraavia toimenpiteitä: Elohopealamppuvalaisimien vaihtaminen energiatehokkaampiin valaisimiin nykyisiin pylväisiin (niin sanottu valaisinvaihto) sekä huonokuntoisimman valaistuksen uusiminen ST-periaatteella kaapelointeineen, perustoineen, pylväineen sekä valaisimineen. Urakoitsija toimii hankkeen päätoteuttajana. Hankkeeseen kuuluu myös hankkeen suunnittelu sekä huoltotoimenpiteet.

Hankintailmoituksessa on hankinnan pääkohteeksi ilmoitettu Katuvalojen asennustyöt (45316110-9). Hankintailmoituksessa on ehdokkaiden tai tarjoajien soveltuvuutta koskevissa vaatimuksissa mainittu, että menestyksekäs toimiminen ESCO-palveluntuottajana edellyttää energia-alan tai projektinjohdon osaamista. Eri osaamisalueita, joissa ESCO-palveluntuottaja käyttää joko omaa osaamistaan tai hankkii sen ulkoa, ovat muun muassa energiansäästötekniikat, rahoitus, energiansäästöjärjestelmät, energiakatselmustoiminta, suunnittelu, urakointi ja kunnossapito. Hankkeen laajuudesta johtuen ESCO-palveluntuottajalta vaaditaan myös vakavaraisuutta ja taloudellista riskinottokykyä (rahoituksen toteutus) ja myös omaa tai hankittua kohteen käyttö-, huolto- ja ylläpitohenkilökuntaa.

Tarjouspyyntöasiakirjojen mukaan hankinnan kohteena olevaan urakkaan on kuulunut katuvalaistuksen saneeraus kaikkine siihen liittyvine töineen ja hankintoineen. Urakka on sisältänyt muun ohella valaisimien, valaisinvarsien sekä vaijereiden ja niihin liittyvien asennustarvikkeiden vaihtamista, kytkentäkalusteiden uusimista, liittimien ja kaapelointien uusimista sekä kaapelointiin liittyviä kaivutöitä.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan 2014:129 pitänyt rakennusurakkaa koskevana hankintana hankintaa, jossa oli kysymys katuvalaistuksen saneerauksesta siihen liittyvine ratkaisusta tarkemmin ilmenevine töineen. Ottaen huomioon edellä mainitun ratkaisun ja nyt kysymyksessä olevan hankinnan sisällöstä saatavilla olevan selvityksen markkinaoikeus katsoo, että hankinnassa on nyt ollut kysymys rakennusurakkaa koskevasta hankinnasta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hankinnan arvosta markkinaoikeudessa esitetty selvitys, kysymys on ollut hankintalain 15 §:n 3 kohdan mukaisen kansallisen kynnysarvon ylittävästä, mutta 16 §:n 3 kohdan mukaisen EU-kynnysarvon alittavasta rakennusurakkaa koskevasta hankinnasta. Tämän johtopäätökseen ei vaikuta se, että hankintayksikkö on kysymykseen koskien huonokuntoisten valaisimien uusimista 28.8.2014 vastannut, että tarjous tulee antaa valaisinvaihtotarjouksena.

Näin ollen hankintamenettelyssä ei ole ollut väitettyä hankintailmoitukseen ja hankinnan kohteen määrittelyyn liittyvää virheellisyyttä.

Tarjouspyynnön rahoitusta koskeva vaatimus

Valittaja on esittänyt, että tarjouspyyntö on ollut epäselvä siltä osin kuin siinä on edellytetty tarjoajan esittävän tarjouksen yhteydessä selvityksen rahoituksen toteutuksesta.

Hankintayksikön mukaan valittaja on antanut tarjouspyynnön tarkoituksen vastaisen selvityksen, kun valittaja on esittänyt rahoituksen toteutettavaksi siten, että rahoituksen ottajana on hankintayksikkö eikä valittaja.

Hankintalain 69 §:n 1 momentin mukaan tarjouspyyntö on laadittava niin selväksi, että sen perusteella voidaan antaa yhteismitallisia ja keskenään vertailukelpoisia tarjouksia. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouspyynnössä tai soveltuvin osin hankintailmoituksessa on oltava muun ohella ehdokkaiden tai tarjoajien taloudellista ja rahoituksellista tilannetta, teknistä kelpoisuutta ja ammatillista pätevyyttä koskevat ja muut vaatimukset ja tarjouksen valintaperuste sekä käytettäessä valintaperusteena kokonaistaloudellista edullisuutta vertailuperusteet ja niiden tärkeysjärjestys. Pykälän 3 momentin mukaan tarjouspyynnössä on ilmoitettava myös muut tiedot, joilla on olennaista merkitystä hankintamenettelyssä ja tarjouksen tekemisessä.

Hankintalain 71 §:n 1 momentin mukaan ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuus on arvioitava kaikissa hankintamenettelyissä ennalta ilmoitettuja, tarjoajien taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen, tekniseen suorituskykyyn tai ammatilliseen pätevyyteen liittyviä taikka muita objektiivisia ja syrjimättömiä perusteita noudattaen. Pykälän 2 momentin mukaan tarjouskilpailusta tulee sulkea pois ehdokas tai tarjoaja, jolla ei ole teknisiä, taloudellisia tai muita edellytyksiä hankinnan toteuttamiseksi. Ehdokkaiden tai tarjoajien sulkemisessa tarjouskilpailun ulkopuolelle voidaan noudattaa soveltuvin osin myös, mitä ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuuden arvioinnista 52–59 §:ssä säädetään.

Hankintalain 52 §:n mukaan ehdokas tai tarjoaja on suljettava tarjouskilpailusta, ehdokkaiden ja tarjoajien soveltuvuus muutenkin arvioitava sekä tarjoajat valittava ennen tarjousten vertailua.

Tarjoajan on tullut 12.8.2014 päivätyn tarjouspyynnön kohdan "Tarjoajalle asetetut vähimmäisvaatimukset" mukaan antaa taloudellinen selvitys siitä, miten projekti rahoitetaan. Selvityksestä on tullut ilmetä projektin ESCO-osuuden rahoitusjärjestely ja rahoittajan tiedot sekä rakennusaikaisten vakuuksien antajan tiedot. Tarjoaja on ollut velvollinen esittämään tarjouksen yhteydessä selvityksen rahoituksen toteutuksesta.

Hankintayksikkö on toimittaessaan tarjoajille tiedoksi näiden esittämät kysymykset ja niihin annetut vastaukset samalla esittänyt täsmennyksiä tarjouspyyntöön ilmoittamalla, että kohtaa "Tarjoajille asetetut vähimmäisvaatimukset" täsmennetään seuraavasti:

"Tarjoajan tulee liittää tarjouksen rahoitusselvitykseen seuraavat asiakirjat: kolmen viimeisen vuoden tuloslaskelma ja tase. Rahoitusselvityksessä tulee lisäksi kertoa, miten rahoitus toteutetaan ja kuka tai ketkä on rahoittajataho. Rahoittajataholta vaaditaan nähtäväksi myös kolmen viimeisen vuoden tuloslaskelma ja tase."

Hankintayksikkö on esittänyt, että selvitys rahoituksen järjestämisestä on ollut tarjouspyynnön ehdoton edellytys, mutta että se ei ole etukäteen halunnut rajoittaa sitä, miten tarjoaja hankkeen rahoittaa, vaan rahoituksen järjestämistapa on jäänyt tarjoajien valittavaksi. Hankintayksikön mukaan jollain tarjoajalla on voinut olla mahdollisuus rahoittaa hanke taseestaan ja joku tarjoaja on saattanut hakea ulkopuolista rahoitusta hankkeeseen. Hankintayksikön mukaan se, että hankkeen rahoittaisi hankintayksikkö, ei ole tarjouspyynnön mukainen tarkoitus.

Markkinaoikeus katsoo, että vaikka tarjouspyynnössä esitetty vaatimus selvityksen esittämisestä rahoituksesta on ollut yleisluonteinen, tarjoajien on katsottava ammattitoimintansa perusteella olleen selvillä ESCO-hankkeiden rahoitusjärjestelyjä koskevista periaatteista. Hankintayksikkö on edellä todetuin tavoin myös täsmentänyt sanottua vaatimustaan. Tarjoajille ei ole voinut jäädä sellaista kuvaa, että hankintayksikkö itse rahoittaisi kysymyksessä olevan ESCO-hankkeen. Tarjouspyynnön yleisluonteisuudesta huolimatta kysymys hankkeen rahoitustavasta ei valittajan väittämin tavoin ole voinut jäädä tarjoajille epäselväksi.

Edellä lausutuilla perusteilla tarjouspyyntö ei ole ollut valittajan väittämin tavoin epäselvä.

Hankintayksikkö ei ole sulkenut tarjoajaa tarjouskilpailusta sillä perusteella, että valittaja ei olisi täyttänyt tarjoajille asetettua vähimmäisvaatimusta tältä osin, vaan on ottanut valittajan tarjouksen tarjouspyynnön mukaisuuden arviointiin. Hankintamenettelyn vaiheittaisuus huomioon ottaen hankintayksikkö ei enää voi vedota siihen, että sillä olisi ollut oikeus katsoa, ettei sen asettama rahoitusta koskeva vähimmäisvaatimus valittajan osalta täyty.

Tarjousten tarjouspyynnön mukaisuus

Hankintalain 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen.

Tarjousten vertailussa tarjoajien tasapuolinen kohtelu voi toteutua ainoastaan, mikäli tarjoukset ovat keskenään yhteismitallisia ja vertailukelpoisia. Tarjoaja kantaa vastuun siitä, että sen tarjous on tarjouspyynnön sisällöltään selvinä pidettävien vaatimusten mukainen. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sisällöltään tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen sulkeminen tarjouskilpailusta ei ole ainoastaan hankintayksikön oikeus, vaan hankintayksikkö on tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaamiseksi velvollinen sulkemaan tarjouskilpailusta tarjouspyyntöä vastaamattoman tarjouksen silloin, kun tarjouksen puutteellisuus tai tarjouspyynnön vastaisuus vaarantaa tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun tarjousvertailussa.

Hankintamenettelyn lähtökohtana on tarjousten lopullisuus. Tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaate edellyttää, että tarjouksia arvioidaan sellaisina kuin ne on toimitettu hankintayksikölle tarjousten jättämiselle asetettuun määräaikaan mennessä. Tarjoaja kantaa vastuun tarjouksensa sisällöstä. Hankintayksikön velvollisuutena on toisaalta myös saattaa tarjoukset tarvittaessa vertailukelpoisiksi, jotta niiden vertailukelvottomuus ei vaarantaisi tarjoajien tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua tarjousvertailussa. Tarjousten yksityiskohtien täsmennyttäminen voi olla perusteltua erityisesti silloin, kun tarjousten vertailukelvottomuus on seurausta tarjouspyynnössä olevista epäselvyyksistä. Menettely ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että jollekin tarjoajalle annetaan mahdollisuus parantaa tarjoustaan.

Valittajan tarjous on suljettu tarjouspyyntöä vastaamattomana tarjouskilpailusta ensinnäkin sen vuoksi, että tarjottujen valaisimien ei ole katsottu täyttävän tarjouspyynnön vaatimusta IK-luokituksen osalta.

Tarjouspyynnön liitteen "Toimivuus ja tuotevaatimus" mukaan valaisimien ilkivallankestoisuusluokan on tullut olla vähintään IK09. Tarjouspyyntöasiakirjoissa ei ole asetettu vaatimusta siitä, että IK09-luokitus pitäisi erikseen todentaa todistuksella. Kun tällaista vaatimusta ei ollut asetettu, tarjoajalla ei ole ollut velvollisuutta esittää selvitystä, kun hankintayksikkö ei ollut selvitystä myöskään erikseen pyytänyt. Hankintayksiköllä ei siten ole ollut perusteita katsoa valittajan tarjousta tältä osin tarjouspyynnön vastaiseksi.

Tarjouspyyntöasiakirjojen mukaan valaisimet on tullut varustaa laitteella, joka mahdollistaa huoltotyöt jännitteettömänä. Kaikki tarjoajat ovat tarjonneet led-tuotteita, joiden jännitetaso ei asiassa esitetyn selvityksen mukaan edellytä jännitteen poiskytkemistä mahdollisen led-paneelin turvallisen vaihtamisen yhteydessä. Siten tarjouspyynnön vastaista ei ole ollut se, ettei yhdelläkään tarjoajalla eli siis myöskään voittaneella tarjoajalla ole ollut nimenomaista selvitystä jännitteettömyydestä.

Hankintapäätöksessä on katsottu valittajan tarjouksen olevan myös valaisinpylvään sijoittamisen osalta tarjouspyynnön vastainen. Hankintapäätöksen perustelujen mukaan valittajan ja erään toisen tarjoajan tekemissä laskelmissa "valaisinpylväs on ajoradalla". Perusteluissa on lisäksi lausuttu seuraavaa:

"Tonttikadun laskelmassa pylvään paikka on pientareen puolella noin 0,5 metriä tien reunasta ja asennuksessa saa käyttää enintään yhden metrin pituista vartta. Täten laskelman esittämä valaisinpaikka on mahdoton. Laskelmasta saadut tulokset vaikuttavat myös tarjousten pisteytykseen siten, että tarjoukset eivät ole energiansäästöpisteiden osalta vertailukelpoisia."

Lisäksi hankintayksikkö on markkinaoikeudessa vedonnut siihen, että sillä olisi ollut oikeus hylätä tarjous myös sillä perusteella, että valittajan tarjous ei olisi ollut valaisinpylväiden suunnittelua koskevilta osin TIEH 2100034-06 suunnitteluohjeen vaatimusten mukainen. Markkinaoikeus toteaa, että tarjouspyynnön "Toimivuus ja tuotevaatimus" -liitteen 3.1 kohdan mukaan tonttikadun valaisinpylväät on tullut suunnitella TIEH 2100034-06 suunnitteluohjeen vaatimusten mukaan. Hankintapäätöksessä tai hankintayksikön markkinaoikeudelle antamassa vastineessa ei kuitenkaan ole yksilöity sitä, millä tavalla valittajan tarjous olisi vastoin suunnitteluohjetta TIEH 2100034-06. Markkinaoikeus katsoo, että asiassa ei ole näytetty, että hankintayksiköllä olisi ollut oikeus hylätä tarjous tarjouspyynnön vastaisena tällä vasta markkinaoikeudessa esitetyllä perusteella.

Edellä mainitun tarjouspyynnön liitteen "Toimivuus ja tuotevaatimus" mukaan uusien valaisinvarsien varren pituus on saanut olla enintään 1 metri. Valittaja on tarjouksessaan ilmoittanut valaisimen poikkivarren pituudeksi 1 metrin ja valaisimen valovoimaisen osan etäisyydeksi tien reunaan 1,5 metriä. Markkinaoikeus katsoo, että valittajan tarjous on ollut tältä osin tarjouspyynnön mukainen.

Tarjouspyynnön liitteenä ovat olleet mallipoikkileikkaukset ja mallivalaistuslaskelmat, jotka tarjoajien on tullut täydentää. Valaistuslaskelmassa on tullut muun ohella antaa edellä mainittu poikkivarren pituutta ja etäisyyttä tien reunaan koskeva tieto. Valittajan valaistuslaskelmassa antamien tietojen perusteella hankintayksikkö on katsonut, että valaisinpylväs sijaitsisi ajoradalla. Valittaja on markkinaoikeudessa lausunut, että hankintayksikön tulkinta valaisinpylvään sijaitsemisesta ajoradalla on virheellinen. Valittajan mukaan sen tarjoaman valaisimen valovoimainen osuus alkaa noin 50 senttimetrin etäisyydellä valaisinvarresta, joten sen tarjous on ollut tarjouspyynnön mukainen.

Valittaja on tehnyt hankintayksikön tarkoittaman, tarjoukseensa sisältyneen tonttikadun valaistuslaskelman edellä mainitulle hankintayksikön laatimalle asiakirjapohjalle. Koska valaistuslaskelma on tehty hankintayksikön laatimalle asiakirjapohjalle, markkinaoikeus katsoo sen käyttämisestä johtuneiden epäselvyyksien kuuluvan hankintayksikön vastuulle. Koska hankintayksikkö on tulkinnut tällaisessa tilanteessa valittajan toimittaman valaistuslaskelman johtavan mahdottomaan lopputulokseen ja ottaen huomioon, että ei ole uskottavaa, että ammattimainen katuvalaisintoimittaja tarjoaisi katuvalaisinta asennettavaksi keskelle ajoväylää, markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön olisi tullut pyytää valittajaa täsmentämään tarjoustaan tältä osin. Hankintayksikkö ei kuitenkaan ole pyytänyt täsmennystä.

Edellä lausuttuun nähden markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on täsmennystä pyytämättä katsonut valittajan tarjouksen olleen valaisinpylvään sijoittamisen osalta tarjouspyynnön vastainen ja sulkenut valittajan tarjouksen tarjouskilpailusta.

Johtopäätös

Edellä olevilla perusteilla hankintayksikkö on menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Asiassa on näin ollen harkittava hankintalaissa säädettyjen seuraamusten määräämistä.

Seuraamusten määrääminen

Hankintalain 94 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus voidaan määrätä vain 16 §:ssä tarkoitetussa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Koska nyt on kysymys kansallisesta hankinnasta, valittajan ainoa seuraamuksia koskeva vaatimus eli vaatimus hankintasopimuksen määräämisestä tehottomaksi on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hankintayksikön virheellinen menettely huomioon ottaen olisi asiassa annetusta ratkaisusta huolimatta kohtuutonta, mikäli valittaja joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hankintayksikkö on näin ollen velvoitettava korvaamaan valittajan määrältään kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Vastaavasti hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Petri Rinkinen ja Reima Jussila.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valitus

Salon kaupunki on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin kaupungin on katsottu menetelleen julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti sekä siltä osin kuin kaupunki on velvoitettu korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut. Salon kaupunki on lisäksi vaatinut, että Caverion Suomi Oy velvoitetaan korvaamaan Salon kaupungin arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 6 000 eurolla ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 eurolla, kumpikin määrä viivästyskorkoineen.

Salon kaupunki on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti:

Valaisinpylväiden sijainti

Caverionin tarjouksen ensisijainen poissulkemisperuste on ollut tarjouksen toteuttamisen mahdottomuus. Tarjouksessa ilmoitettujen tietojen perusteella valaisinpylväät olisivat sijainneet ajoradalla. Hankintayksiköltä ei voida edellyttää, että se tarjousten jättämisen jälkeen tiedustelisi tarjoajilta, miten tarjous on toteutettavissa. Valaisimien sijoittelu on lisäksi vaikuttanut laatupisteytykseen.

Tarjouspyynnön mukaan laatupisteitä on saanut muun ohella mallivalaistuslaskelmasta, jolla on mitattu valaistuksen energiatehokkuutta. Valaisimien sijainti on vaikuttanut oleellisesti pisteytykseen. Mikäli hankintayksikkö olisi pyytänyt lisäselvitystä asiaan, olisi se vaikuttanut myös pisteytykseen ja näin ollen parantanut tarjoajan asemaa. Sen sijaan alalla ammattimaisesti toimivalta tarjoajalta on voitava edellyttää, että tekniset perusasiat ovat toteutettavissa. Caverionin tarjouksen teknisten laskelmien perusteella valaistusta ei olisi voinut toteuttaa tarjouspyynnön ja sen liitteiden mukaisesti.

Hankintayksikkö on järjestänyt erillisen tiedotustilaisuuden, jossa tarjoajat olisivat voineet esittää kysymyksiä epäselviksi jääneistä asioista. Lisäksi tarjoajille on varattu mahdollisuus kirjallisten kysymysten esittämiseen. Kysymyksessä olevista teknisistä seikoista ei ole esitetty kysymyksiä.

Valaisinten IK-luokitus

Caverionin tarjous on suljettu tarjouskilpailusta myös sen takia, että yhtiö ei ole toimittanut selvitystä siitä, että tarjotut valaisimet täyttävät vaaditun IK09-ilkivaltaluokituksen.

Kyseinen tekninen vaatimus on koskenut ilkivallan kestävyyttä. Sitä on pidettävä tärkeänä teknisenä ominaisuutena, joka tyypillisesti todennetaan todistuksella. Todistus olisi tullut liittää tarjousasiakirjoihin ja se on voitu edellyttää alalla ammattimaisesti toimivilta tarjoajilta, vaikkei sitä ole nimenomaisesti mainittu tarjouspyyntöasiakirjoissa. Voittanut tarjoaja on liittänyt todistuksen tarjousasiakirjoihinsa.

Hankkeen rahoitus

Tarjouspyynnössä on edellytetty, että urakoitsija antaa selvityksen siitä, miten projekti rahoitetaan. Caverionin tarjous on perustunut siihen, että hankintayksikkö rahoittaisi hankkeen. Markkinaoikeuden päätöksessä on todettu oikein, ettei tarjoajille ole voinut jäädä sellaista kuvaa, että hankintayksikkö rahoittaisi kysymyksessä olevan ESCO-hankkeen.

Caverionin tarjous olisi markkinaoikeuden mukaan voitu sulkea tarjouskilpailusta sillä perusteella, että tarjous on ollut rahoittamistavan osalta tarjouspyynnön vastainen. Markkinaoikeus on kuitenkin todennut, ettei hankintayksikkö voi enää vedota tähän perusteeseen.

Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että Caverionin tarjous on suljettu tarjouskilpailusta. Tarjouksen poissulkeminen on perustunut tarjouspyynnön vastaisuuteen teknisten seikkojen osalta. Jos nämä tekniset seikat eivät ole olleet hyväksyttäviä poissulkemisperusteita, hankintayksikön tulee voida vedota myös rahoitusta koskevaan tarjouspyynnön vastaisuuteen vielä oikeudenkäyntivaiheessakin.

Tarjoajan soveltuvuus on selvitetty jo rajoitetun menettelyn ensimmäisessä vaiheessa. Tämän vuoksi sekä esitetyn rahoitustavan että teknisten seikkojen tarjouspyynnön mukaisuus tulee tarkistettavaksi samanaikaisesti. Jos yksikin poissulkemisperuste havaitaan, tarjous voidaan sulkea tarjouskilpailusta tällä perusteella. Koska tarjouspyynnön vastaisen tarjouksen sulkeminen tarjouskilpailusta on hankintayksikön velvollisuus, muihin poissulkemisperusteisiin tulee voida vedota koko prosessin ajan.

Tarjouksen poissulkemisperusteet ovat olleet oikeita, eikä hankintayksikkö ole menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Caverionin tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen myös rahoitustavan osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Markkinaoikeuden päätös velvoittaa hankintayksikkö korvaamaan Caverionin oikeudenkäyntikulut on virheellinen. Koska hankintayksikkö ei ole menetellyt julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti, Caverion on velvoitettava korvaamaan hankintayksikön oikeudenkäyntikulut.

Siinäkin tapauksessa, että markkinaoikeuden päätös muutoin pysytetään, päätös on kumottava oikeudenkäyntikulujen osalta. Caverion on ainoana vaatimuksenaan oikeudenkäyntikulujen ohella vaatinut, että Salon kaupungin tekemä hankintasopimus määrätään tehottomaksi. Tämän vaatimuksen markkinaoikeus on hylännyt.

Selitys

Caverion Suomi Oy on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että valitus hylätään ja markkinaoikeuden päätös yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta pysytetään. Lisäksi Caverion Suomi Oy on vaatinut, että Salon kaupunki velvoitetaan korvaamaan yhtiön arvonlisäverolliset oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

Valaisinpylväiden sijainti

Hankintayksikkö ei ole hankintapäätöksessään puuttunut Caverionin tarjouksessa esitettyihin laskelmiin muiden katujen kuin tonttikadun osalta. Caverion on tarjouksessaan osoittanut tonttikadun valaistuslaskelmassa valonlähteen paikaksi 1,5 metriä tien reunasta ja asennuksessa käytettäväksi tarjouspyynnön mukaista 1 metrin vartta. Hankintayksikkö on Caverionia kuulematta virheellisesti tulkinnut, että laskelman perusteella valaisinpylväs olisi ajoradalla.

Kuten Caverion on markkinaoikeuden hyväksymällä tavalla esittänyt, valonlähteen sijainti on johtunut siitä, että Caverionin tonttikaduille tarjoama valaisin Cree XSP1 on 749 millimetrin pituinen ja sen valaiseva osa sijoittuu kokonaisuudessaan valaisimen kärkeen. Jotta valaistuslaskelmasta saadaan oikeat tulokset, valonlähteen kohdaksi on laskelmaan merkittävä valaisevan osan sijainti, sillä runko-osa ei valaise. Tarjouspyynnössä ei ole asetettu rajoituksia valaisimen runko-osan pituudelle. Runko-osa ja varsi yhteenlaskettuna yltävät yli 1,5 metrin etäisyydelle, jolloin laskelman mukainen valaisinpylvään paikka ei ole hankintayksikön esittämällä tavalla ajoradalla, vaan pientareen puolella. Caverion on sisällyttänyt tarjoukseensa esitteen, josta valaisimen muotoilu ja mitat ovat käyneet ilmi.

Tarjoukseen on tullut sisällyttää valaistuslaskelma, jonka tulokset on tullut raportoida tarjouspyyntöön sisältyneellä "Mallipoikkileikkaukset"-lomakkeella. Lomakkeessa on todettu, että laskelmien tuloksista on esitetty taulukkoon täytettynä siinä pyydetyt tiedot. Hankintayksikkö on siten ennalta määritellyt, mitkä tiedot valaistuslaskelmasta on merkittävä lomakkeeseen. Taulukkoon on pyydetty lisäämään tiedot valaistusluokasta, laskelman alenemakertoimesta, pylväsvälistä, asennuskorkeudesta, lampputyypistä, valaisintyypistä sekä teho W/katumetri. Tarjouspyynnön mukaan varsinainen vertailuun otettu lukema on ollut teho W/katumetri. Valaisinpylvään etäisyyttä tien reunasta ei ole ilmoitettu tarjouspyyntöasiakirjoissa eikä edellytetty merkittäväksi tarjoukseen.

Hankinnan kohde on ollut valaisinten vaihto olemassa oleviin pylväisiin. Hankintayksiköllä on ollut tiedossaan pylväiden todelliset sijainnit, joten se olisi voinut ilmoittaa joko todellisen pylvään sijainnin tai vähintään jonkin esimerkkiarvon käytettäväksi laskennassa. Vasta hankintapäätöksessä on ilmoitettu, että "tonttikadun laskelmassa pylvään paikka on pientareen puolella n. 0,5 m tien reunasta". Tällaista etäisyyttä ei ole mainittu tarjouspyynnössä.

Hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on sulkenut Caverionin tarjouksen tarjouskilpailusta valaisinpylväiden sijainnin takia. Koska tarjouspyyntö on jättänyt avoimeksi valaisinpylväiden sijainnin, hankintayksikön olisi vähintäänkin tullut pyytää Caverionilta täsmennystä laskelman tulkintaan. Markkinaoikeuden toteamalla tavalla ei ole uskottavaa, että ammattimainen toimija esittäisi valaisinpylväitä sijoitettavaksi ajoradalle.

Caverionin laskelmien lähdemateriaali, erityisesti valaisinesite, on sisältynyt tarjoukseen ja siten myös oikeat päätelmät olisi ollut mahdollista tehdä yhtiön tarjouksen perusteella ilman tarvetta täsmennyksille. Caverionilla on ollut oikeus tehdä tarjouspyynnön mukainen tarjous, eikä yhtiölle voida asettaa velvollisuutta tiedustella kaikista mahdollisesti hankintayksikön näkökulmasta tulkinnanvaraisista asioista etukäteen. Hankintayksikön väite siitä, että Caverionin olisi tullut tiedustella epäselviksi jääneistä asioista tiedotustilaisuudessa, on merkityksetön.

Hankintayksikkö on myös esittänyt, että valaisimien sijainti on vaikuttanut oleellisesti laatupisteytykseen ja että hankintayksikkö ei olisi voinut pyytää lisäselvitystä Caverionilta, koska se olisi parantanut yhtiön asemaa tarjousten vertailussa. Caverion on kuitenkin ilmoittanut tarjouksessaan kaikki hankintayksikön pyytämät tiedot. Täsmennyspyyntö olisi ollut mahdollista toteuttaa siten, että Caverion olisi saanut tilaisuuden oikaista hankintayksikön virheellisen käsityksen viittaamalla tarjoukseen sisältyneisiin asiakirjoihin. Täsmennys ei siten olisi tuonut Caverionille kiellettyä etua hankintamenettelyssä.

Tiehallinnon suunnitteluohjeen vastaisuus

Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa vedonnut siihen, että Caverionin tarjous olisi ollut Tiehallinnon suunnitteluohjeen TIEH 2100034-06 kohdan 6.3.2 vastainen. Hankintayksikkö ei ole vedonnut tähän seikkaan hankintapäätöksessään Caverionin tarjouksen poissulkemisperusteena.

Hankintayksikkö on liittänyt valitukseensa korkeimmalle hallinto-oikeudelle LiCon-AT Oy:n antaman teknisen selvityksen ja havainnekuvan, jotka tarkoittavat sitä, että hankintayksikkö on uudistanut väitteensä siitä, että Caverionin tarjous olisi ollut Tiehallinnon suunnitteluohjeen TIEH 2100034-06 vastainen. Koska tarjouksen poissulkemista ei ole perusteltu tällä seikalla, yhtiön oikeusturva edellyttää, ettei hankintayksikkö voi enää valitusmenettelyssä vedota kyseiseen tarjouksen poissulkemisperusteeseen.

LiCon-AT Oy:n laatimassa teknisessä selvityksessä on lisäksi toisaalta todettu, että valaisinpylväät olisi pitänyt olettaa tietyille suunnitteluohjeen mukaisille paikoille, mutta toisaalta, kun kyseessä on valaisinvaihtourakka, pylväät itse asiassa ovat jo paikoillaan, mutta niiden paikkaa ei mainita tarjouspyynnössä. Tämä ristiriitainen selvitys vahvistaa sen, että hankintayksikön olisi tullut epäselvyyksien välttämiseksi antaa laskelmassa käytettäväksi todellisuutta vastaava mitta, jotta tarjoajat olisivat voineet tehdä vertailukelpoisia tarjouksia. Näin on erityisesti siksi, että suunnitteluohjeen kohta 6.3.2 on vähintäänkin epäselvä. Sen perusteella on mahdotonta yksiselitteisesti määrittää valaistuslaskelmassa sovellettava valaisinpylvään sijainti. Ohjeessa on esimerkiksi todettu, että "Tien ulkoreunalla pylvään keskikohdan etäisyys pientareen reunasta on yleensä 1,6 m".

Mikäli suunnitteluohjetta tulkitaan siten, että kyseinen 1,6 metriä olisi tullut ottaa valaistuslaskelman lähtökohdaksi, niin myös voittaneen tarjoajan tarjous olisi tullut sulkea tarjouskilpailusta tällä perusteella. Voittaneen tarjoajan tonttikatua koskevassa valaistuslaskelmassa valonlähteen sijainti on ollut 0,9 metriä tien reunasta pientareen puolella ja vartta ei käytetä lainkaan. Valaisinpylvään sijainti 0,9 metriä pientareen puolella ei vastaisi vaatimusta 1,6 metrin etäisyydestä. Koska tarjoajia on kohdeltava yhdenvertaisesti, hankintayksikkö on syrjinyt Caverionia, kun se ei ole sulkenut voittaneen tarjoajan tarjousta tarjouskilpailusta vastaavalla perusteella kuin Caverionin tarjouksen.

LiCon-AT Oy on selvityksessään todennut, että valaisin on voinut sijaita 0,8–1,6 metriä pientareen puolella. Tämä ilmeisesti perustuu suunnitteluohjeen kohdan 6.3.2 poikkeussäännölle, jonka mukaan "Ahtaissa paikoissa ja levennettäessä tietä voidaan hyväksyä 0,8 m etäisyys". Tarjouspyyntöasiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, että tonttikatujen laskelmissa olisi tullut käyttää suunnitteluohjeen ahtaita paikkoja koskevaa poikkeussääntöä. Poikkeussääntöjä on lisäksi tulkittava suppeasti.

Tiehallinnon suunnitteluohje on tarkoitettu käytännön tilanteisiin, jotta pylvään sijainti voidaan asemoida tapauskohtaisesti oikein. Se soveltuu varsin huonosti laskennallisiin esimerkkeihin ja on omiaan johtamaan vertailukelvottomaan lopputulokseen. Tarjouspyynnön viittaus suunnitteluohjeeseen on ollut epäselvä, jos sen perusteella on ollut tarkoitus määrittää valaisinpylvään sijainti. Lisäksi on otettava huomioon, että hankintapäätöksessä on todettu, että "tonttikadun laskelmassa pylvään paikka on pientareen puolella n. 0,5 m tienreunasta". Hankintayksikkö ei selvästikään ole mieltänyt, että laskelmassa olisi tullut soveltaa suunnitteluohjeen kohdan 6.3.2 määräyksiä.

Valaisinten IK-luokitusta koskeva vaatimus

Tarjouspyynnössä on asetettu valaisimille muun ohella vaatimus IK09-luokituksesta. Caverion on tarjouksensa liitteessä 6 vahvistanut, että valaistusteknilliset laskelmat on tehty tarjouspyynnön vaatimusten perusteella. Yhtiö on siten tarjouksessaan ilmoittanut, että sen tarjoamat valaisimet täyttävät tarjouspyynnön toimivuus- ja tuotevaatimukset.

Kun IK09-luokitusta ei ole tarvinnut erikseen todentaa todistuksella, hankintayksiköllä ei ole ollut oikeutta sulkea Caverionin tarjousta tarjouskilpailusta sillä perusteella, että todistusta ei ollut liitetty tarjousasiakirjoihin. Myös voittanut tarjoaja on markkinaoikeudessa todennut, ettei IK09-luokitusta ole tullut erikseen todentaa todistuksella.

Hankkeen rahoitustapa

Hankintayksikkö ei voi enää valitusvaiheessa vedota hankkeen rahoitustapaan liittyviin tarjouksen poissulkemisperusteisiin, joita ei ole mainittu hankintapäätöksessä.

Hankintapäätöksestä tulee käydä ilmi kaikki tarjouksen poissulkemisperusteet. Vain silloin tarjoaja voi arvioida, onko päätöksestä syytä valittaa. Mikäli hankintayksikkö voisi vielä valitusvaiheessa vedota uusiin poissulkemisperusteisiin, olisi tarjoajan mahdotonta arvioida valituksen menestymismahdollisuuksia.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynti on aiheutunut siitä, että hankintayksikkö on menetellyt lainvastaisesti sulkiessaan Caverionin tarjouksen tarjouskilpailusta. Olisi tästä syystä kohtuutonta, jos yhtiö joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Caverionin vaatimukset markkinaoikeudessa olisivat menestyneet, jollei hankintayksikkö olisi saanut Caverionin vaatimuksesta asetettua täytäntöönpanokieltoa kumotuksi ja tehnyt hankintasopimusta virheellisessä menettelyssä valituksi tulleen tarjoajan kanssa.

Vastaselitys

Salon kaupunki on antanut Caverion Suomi Oy:n selityksen johdosta vastaselityksen, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Vaikka Caverionin vaatimus hankintasopimuksen tehottomaksi julistamisesta on hylätty, hankintayksiköllä on intressi saada markkinaoikeuden päätös kumotuksi, koska markkinaoikeus on katsonut hankintayksikön menetelleen hankinnassaan virheellisesti.

Mallipoikkileikkaus on pisteytyksen vertailutyökalu, jolla tuotteiden valoteknilliset ominaisuudet vertaillaan ja pisteytetään. Tämä pisteytys kertoo, kuinka energiatehokas valaisin on tievalaistuskäytössä. Vertailulaskelma on tullut laatia toimivuus- ja tuotevaatimusten mukaisesti. Tämä merkitsee myös Tiehallinnon ohjeistuksen huomioon ottamista. Koska sitä ei ole Caverionin tarjouksessa otettu huomioon, tarjous on ollut tarjouspyynnön vastainen.

Caverionin korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittama selvitys valaisimen paikasta on virheellinen. Ilmoitetussa etäisyydessä on käytetty koko valaisimen mittaa eli 749 millimetriä, vaikka etäisyys tulee mitata valoaukon keskeltä. Valoaukon mitta on 185 mm, eikä aukko ole aivan valaisimen kärjessä. Laskelmassa käytettävä oikea mitta on siten 610 millimetriä. LiCon-AT Oy:n selvityksen havainnekuvasta ilmenee, että pylväs tulisi reunakiven päälle tai enintään 22 millimetrin päähän tien reunasta pientareelle. Tällainen sijainti ei ole Tiehallinnon suunnitteluohjeen mukainen. Suunnitteluohjeen mukaan pylvään tulee sijaita vähintään 80 senttimetrin päässä ajoradasta.

Laskelman tarkoituksena on ollut selvittää tarjoajan energiansäästöpisteet. Kun valaisin saadaan tuoduksi lähemmäksi katua, se antaa vertailussa paremmat tulokset. Tämä mahdollistaa pidemmät pylväsvälit. Pidemmän pylväsvälin avulla tarjoaja olisi saanut paremmat laatupisteet. Tämän vuoksi Caverionin tarjous on tullut sulkea tarjouskilpailusta.

Caverion ei ole valituksessaan markkinaoikeudelle vedonnut siihen, että sen tarjous olisi virheellisesti suljettu tarjouskilpailusta valaisinpylväiden sijainnin perusteella. Lisäksi Caverion on valituksessaan markkinaoikeudelle esittänyt, että voittaneen tarjoajan tarjous olisi tullut sulkea tarjouskilpailusta puuttuvan IK-luokituksen vuoksi. Tämä peruste on osoitettu vääräksi.

Kun Caverion on markkinaoikeudessa kyseenalaistanut tarjouksen poissulkemisperusteena olleet tekniset seikat, hankintayksikön on tullut voida vedota tarjouksen poissulkemisperusteena myös markkinaoikeuden toteamaan hankkeen rahoitustavan virheellisyyteen.

Caverion Suomi Oy:lle on lähetetty tiedoksi Salon kaupungin vastaselitys.

Muut kirjelmät ja selvitykset

Caverion Suomi Oy onSalon kaupungin vastaselityksen johdosta antamassaan lisäselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valaisinpylväiden sijainti

Hankintayksikkö on esittänyt, että valaisinpylväiden sijainti tulisi mitata valaisimen valoaukon keskeltä. Hankintayksikön esittämillä arvoilla ei kuitenkaan ole mahdollista päätyä lopputulokseen, jonka mukaan valaisinpylväs olisi vain 0–22 millimetriä pientareen puolella. Laskelma on muutenkin virheellinen. Siinä ei ole otettu huomioon, että valaisinpylvään sijainti on laskettava sen keskikohdasta. Kun valaisinta tai valaisin-vartta ei ole edellytetty liitettäväksi pylvään pään keskikohtaan, ne voidaan liittää pylvään pään ulkoreunaan. Laskelmaan on siten lisättävä etäisyys pylvään keskikohdasta pylvään reunaan.

Tarjouspyynnön toimivuus- ja tuotevaatimuksia koskevan liitteen kohdan 4.2 mukaan valaisinpylvään halkaisija saa olla enintään 76 millimetriä. Laskelmaan on siten lisättävä puolet tästä eli 33 millimetriä. Tällainen asennustapa on myös tosiasiassa käytössä useilla Salon kaupungin tonttikaduilla.

Mikäli hyväksytään hankintayksikön laskelma, jonka mukaan Caverionin tarjoaman valaisimen valoaukon keskikohta olisi 610 millimetrin etäisyydellä valaisimen tyvestä, niin valaiseva osa yltäisi sallitulla 1 metrin varrella edellä mainituin perustein 1,643 metrin etäisyydelle valaisinpylvään keskikohdasta. Kun Caverionin tarjouksen mukainen valaisimen sijainti on ollut 1,5 metriä tien puolella ajoradan reunasta, niin valaisinpylvään keskikohdan sijainniksi saadaan hankintayksikön esittämillä arvoilla 14,3 senttimetriä pientareen puolella. Valaisinpylväs ei siten olisi hankintayksikön esittämällä tavalla ajoradalla, eikä edes reunakivetyksen päällä vaan selvästi pientareen puolella. Lisäksi kuten Caverion on selityksessään tuonut ilmi, Caverionin käyttämä laskennallinen sijainti olisi useilla kaduilla teknisesti toteutettavissa sellaisenaan.

Hankintayksikkö on valituksessaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle alun perin painottanut sitä, että teknisten perusasioiden tulee olla toteutettavissa käytännössä. Vastaselityksessään hankintayksikkö on kuitenkin ottanut päinvastaisen kannan ja esittänyt, että valaistuslaskelmassa olisi ollut kyse vain pisteytyksen vertailutyökalusta. Hankintayksikön lausumat ovat keskenään ristiriitaisia ja osoittavat, että tarjouspyyntö on ollut valaistuslaskelman osalta huolimattomasti laadittu. Tarjouspyynnön epäselvyys on hankintayksikön vastuulla.

Virheelliseen menettelyyn vetoaminen markkinaoikeudessa

Hankintayksikkö on vastaselityksessään perusteettomasti esittänyt, että Caverion ei olisi vedonnut markkinaoikeudessa siihen, että sen tarjous on virheellisesti suljettu tarjouskilpailusta valaisinpylväiden sijainnin perusteella. Caverion on valituksessaan markkinaoikeudelle vaatinut, että markkinaoikeus poistaa hankintayksikön virheellisen hankintapäätöksen ja velvoittaa hankintayksikön korjaamaan menettelynsä. Caverion on markkinaoikeudelle toimittamassaan vastaselityksessä nimenomaisesti vedonnut siihen, että yhtiön tarjousta ei olisi saanut sulkea tarjouskilpailusta valaisinpylväiden sijainnin perusteella.

Hankintayksikkö on lisäksi vastaselityksessään perusteettomasti esittänyt, että koska Caverionin väite IK-luokitustodistuksen puuttumisesta valituksi tulleelta tarjoajalta on markkinaoikeudessa hylätty, niin kaupungin oma menettely olisi ollut IK-luokituksen osalta virheetöntä. Kuitenkin markkinaoikeuden päätöksessä todetuin tavoin hankintayksikön menettelyn virheellisyys on johtunut muun ohella siitä, että hankintayksikkö on sulkenut Caverionin tarjouksen tarjouskilpailusta puuttuvan IK-luokitustodistuksen takia, vaikka tarjouspyynnössä ei ole edellytetty todistuksen liittämistä tarjoukseen.

Salon kaupungille on lähetetty tiedoksi Caverion Suomi Oy:n lisäselitys.

Salon kaupunki on toimittanut oikeudenkäyntikulujensa määrää koskevan selvityksen, joka on lähetetty tiedoksi Caverion Suomi Oy:lle.

Caverion Suomi Oy on toimittanut selvityksen oikeudenkäyntikulujensa määrästä sekä lisälausuman, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hankintayksikön oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee kokonaisuudessaan hylätä yksilöimättömänä. Lisäksi vaikka hankintayksikkö esittäisi selvityksen oikeudenkäyntikuluistaan, vaatimusta ei tule hyväksyä siltä osin kuin se mahdollisesti liittyy LiCon-AT Oy:ltä tilattuihin selvityksiin. Mikäli hankintayksikön toimien lainmukaisuudesta on ollut tarvetta esittää selvitystä, työ olisi tullut teettää tavanomaisena virkatyönä, jota ei varsinkaan selvityksen yleisluonteisuus huomioon ottaen ole ollut tarpeellista tilata ulkopuoliselta taholta.

Salon kaupungille on lähetetty tiedoksi Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulujen määrää koskeva selvitys ja lisälausuma.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Markkinaoikeuden päätös kumotaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osin. Asia otetaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevilta osin korkeimmassa hallinto-oikeudessa välittömästi ratkaistavaksi. Muilta osin Salon kaupungin valitus jätetään tutkimatta.

Caverion Suomi Oy:n markkinaoikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Salon kaupunki vapautetaan velvollisuudesta korvata Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa.

Caverion Suomi Oy velvoitetaan korvaamaan Salon kaupungin oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa 6 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

2. Caverion Suomi Oy velvoitetaan korvaamaan Salon kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 2 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta.

Caverion Suomi Oy:n korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Valituksen tutkiminen

Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että hankintayksikkö on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti ja että näin ollen asiassa on harkittava julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007 myöhempine muutoksineen, hankintalaki) säädettyjen seuraamusten määräämistä. Markkinaoikeuden päätöksessä on todettu, että hankintalain 94 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus voidaan määrätä vain 16 §:ssä tarkoitetussa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Caverionin ainoa seuraamuksia koskeva vaatimus eli vaatimus hankintasopimuksen määräämisestä tehottomaksi on hylättävä, koska kysymys on kansallisesta hankinnasta. Markkinaoikeus on päätöksellään hylännyt Caverionin valituksen, mutta velvoittanut hankintayksikön korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 7 292 eurolla viivästyskorkoineen.

Salon kaupunki on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin kaupungin on katsottu menetelleen julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti sekä siltä osin kuin kaupunki on velvoitettu korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut. Salon kaupunki on lisäksi vaatinut, että Caverion Suomi Oy velvoitetaan korvaamaan Salon kaupungin arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa viivästyskorkoineen.

Asiassa on ensin ratkaistava, onko ja miltä osin Salon kaupungilla oikeus hakea muutosta markkinaoikeuden päätökseen.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai se on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:46 on katsottu, että vaikka hankintalainsäädännössä hankintayksikön asema rinnastetaankin eräissä suhteissa viranomaisen asemaan, hankintayksikön valitusoikeuden perusteena on kuitenkin pidettävä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttia.

Salon kaupunki on valituksessaan vaatinut markkinaoikeuden päätöksen kumoamista ensinnäkin siltä osin kuin kaupungin on katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Salon kaupunki ei ole tältä osin vaatinut muutosta markkinaoikeuden päätöksen lopputulokseen, jolla Caverion Suomi Oy:n valitus on hylätty ja joka siten onkin ollut Salon kaupungille myönteinen. Salon kaupungin valitus kohdistuu näin ollen tältä osin markkinaoikeuden päätöksen perusteluihin.

Valituksen tutkimisedellytyksiä edellä mainituilta osin harkittaessa on otettava huomioon, onko markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa todetuilla hankintamenettelyn virheellisyyksillä Salon kaupungin oikeusasemaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa edellytetty välitön vaikutus Salon kaupungin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan päätöksen perusteluihin ei saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakija vaadi samalla päätöksen lopputuloksen muuttamista. Muutoksenhaun päätöksen perusteluihin on oikeuskäytännössä katsottu olevan mahdollista vain silloin, kun perusteluille on nimenomaan säädetty merkitystä asian myöhemmässä käsittelyvaiheessa tai muun asian ratkaisemisessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:46 on todettu, että markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevillä perustelulausumilla hankintayksikön virheellisestä menettelystä ei ole oikeusvoimavaikutusta eikä myöskään sitovaa todistusvaikutusta mahdollisissa muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä.

Edellä todetun perusteella Salon kaupungilla ei esillä olevassa tilanteessa ole oikeutta hakea muutosta markkinaoikeuden päätökseen siltä osin kuin Salon kaupungin on markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Salon kaupungin valitus on siten tältä osin jätettävä tutkimatta.

Siltä osin kuin Salon kaupungin valitus kohdistuu markkinaoikeuden päätökseen velvoittaa Salon kaupunki korvaamaan markkinaoikeudessa valittajana olleen Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen ja hylätä Salon kaupungin vaatimus Caverion Suomi Oy:n velvoittamisesta korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut, markkinaoikeuden päätös kohdistuu hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla Salon kaupunkiin tai välittömästi vaikuttaa Salon kaupungin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Salon kaupungin valitus on siten näiltä osin tutkittava.

2. Markkinaoikeuden oikeudenkäyntikuluratkaisun oikeellisuus

2.1 Tarkastelun lähtökohdat

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja lain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) on muun ohella todettu, että perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle olisi asiassa annettu ratkaisu. Hallituksen esityksen mukaan ratkaisun lopputuloksen lisäksi voitaisiin ottaa huomioon myös muita seikkoja, kuten asian riitaisuus, asian merkittävyys asianosaiselle sekä oikeudenkäyntikulujen määrä suhteessa riidan kohteeseen tai henkilön maksukykyyn. Hallituksen esityksessä on erityisesti todettu säännöksen olevan joustava ja että korvausvelvollisuutta määrättäessä ei tulisi kaavamaisesti seurata sitä, miten asianosaiset voittavat tai häviävät asian.

Alemman oikeusasteen oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun arvioinnissa ylemmässä oikeusasteessa arvioinnin lähtökohtana on yleensä joko alemman oikeusasteen pääasiaa koskeva ratkaisu tai, jos ylempi oikeusaste on valituksen johdosta muuttanut alemman oikeusasteen ratkaisua, tämä ylemmän oikeusasteen oma pääasiaa koskeva ratkaisu.

Esillä olevassa asiassa markkinaoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskeva ratkaisu ei ole perustunut sen ratkaisuun hylätä Caverion Suomi Oy:n valitus, vaan siihen, että markkinaoikeus on päätöksensä perusteluissa katsonut Salon kaupungin menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Korkein hallinto-oikeus on edellä jättänyt tutkimatta Salon kaupungin valituksen siltä osin kuin se kohdistuu mainittuihin markkinaoikeuden päätöksen perusteluihin. Markkinaoikeuden päätöksen mainitut perustelut vaikuttavat näin ollen markkinaoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun kautta Salon kaupungin oikeusasemaan sillä tavoin, että perustelujen oikeellisuus on tarpeellisilta osin voitava saattaa korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi osana oikeudenkäyntikuluja koskevan valituksen tutkimista. Markkinaoikeuden päätöksen perusteluille ei tässä yhteydessä voida antaa oikeusvoimavaikutusta eikä sitovaa todistusvaikutusta.

Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että hankintayksikkö on menetellyt virheellisesti, kun se on täsmennystä pyytämättä katsonut Caverionin tarjouksen olleen valaisinpylvään sijoittamisen osalta tarjouspyynnön vastainen ja sulkenut Caverionin tarjouksen tarjouskilpailusta. Korkeimman hallinto-oikeuden on tutkiessaan Salon kaupungin valitusta markkinaoikeuden päätöksestä oikeudenkäyntikuluja koskevilta osin arvioitava tämän perustelulausuman oikeellisuutta.

2.2 Asianosaisten esittämät seikat valaisinpylvään sijainnin osalta

Hankintayksikkö on esittänyt, että Caverionin tarjouksen ensisijainen poissulkemisperuste on ollut tarjouksen toteuttamisen mahdottomuus. Caverionin tarjouksen teknisten laskelmien perusteella valaistusta ei olisi voinut toteuttaa tarjouspyynnön ja sen liitteiden mukaisesti. Yhtiön tarjouksessa ilmoitettujen tietojen perusteella valaisinpylväät olisivat sijainneet ajoradalla. Caverionin tarjous on ollut Tiehallinnon suunnitteluohjeen kohdan 6.3.2 "Pylvään sijainti" vastainen. Valaisimien sijainti on vaikuttanut oleellisesti pisteytykseen. Mikäli hankintayksikkö olisi pyytänyt lisäselvitystä asiaan, olisi se vaikuttanut myös pisteytykseen ja näin ollen parantanut tarjoajan asemaa.

Caverion on esittänyt, että se on tarjouksessaan osoittanut tonttikadun valaistuslaskelmassa valonlähteen paikaksi 1,5 metriä tien reunasta ja asennuksessa käytettäväksi tarjouspyynnön mukaista 1 metrin vartta. Caverionin mukaan hankintayksikkö on yhtiötä kuulematta virheellisesti tulkinnut, että laskelman perusteella valaisinpylväs olisi ajoradalla. Yhtiön tonttikaduille tarjoama valaisin on 749 millimetrin pituinen ja sen valaiseva osa sijoittuu kokonaisuudessaan valaisimen kärkeen. Jotta valaistuslaskelmasta saadaan oikeat tulokset, valonlähteen kohdaksi on laskelmaan merkittävä valaisevan osan sijainti. Tarjouspyynnössä ei ole asetettu rajoituksia valaisimen runko-osan pituudelle. Runko-osa ja varsi yhteenlaskettuna yltävät yli 1,5 metrin etäisyydelle, jolloin laskelman mukainen valaisinpylvään paikka ei ole ajoradalla, vaan pientareen puolella. Caverion on sisällyttänyt tarjoukseensa esitteen, josta valaisimen muotoilu ja mitat ovat käyneet ilmi. Täsmennyspyyntö olisi ollut mahdollista toteuttaa siten, että Caverion olisi saanut tilaisuuden oikaista hankintayksikön virheellisen käsityksen viittaamalla tarjoukseensa sisältyneisiin asiakirjoihin. Täsmennys ei siten olisi tuonut Caverionille kiellettyä etua hankintamenettelyssä.

Caverion on lisäksi esittänyt, että tarjouspyynnön viittaus Tiehallinnon suunnitteluohjeeseen on ollut epäselvä, jos sen perusteella on ollut tarkoitus määrittää valaisinpylvään sijainti. Tarjouspyynnön epäselvyys on hankintayksikön vastuulla. Hankintayksikön olisi tullut epäselvyyksien välttämiseksi antaa laskelmassa käytettäväksi todellisuutta vastaava mitta, jotta tarjoajat olisivat voineet tehdä vertailukelpoisia tarjouksia.

Caverionin mukaan Tiehallinnon suunnitteluohjeen kohdan 6.3.2 perusteella on mahdotonta yksiselitteisesti määrittää valaistuslaskelmassa sovellettava valaisinpylvään sijainti. Ohjeessa on esimerkiksi todettu, että "Tien ulkoreunalla pylvään keskikohdan etäisyys pientareen reunasta on yleensä 1,6 m".

Caverion on lisäksi esittänyt, että LiCon-AT Oy:n selvityksessä on todettu, että valaisin on voinut sijaita 0,8–1,6 metriä pientareen puolella. Tämä ilmeisesti perustuu Tiehallinnon suunnitteluohjeen kohdan 6.3.2 poikkeussääntöön, jonka mukaan "Ahtaissa paikoissa ja levennettäessä tietä voidaan hyväksyä 0,8 m etäisyys". Tarjouspyyntöasiakirjoista ei kuitenkaan ole käynyt ilmi, että tonttikatujen laskelmissa olisi tullut käyttää suunnitteluohjeen ahtaita paikkoja koskevaa poikkeussääntöä. Poikkeussääntöjä on yhtiön mukaan lisäksi tulkittava suppeasti.

Hankintayksikön mukaan Caverionin korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittama selvitys valaisimen paikasta on virheellinen. Ilmoitetussa etäisyydessä on käytetty koko valaisimen mittaa eli 749 millimetriä, vaikka etäisyys tulee mitata valoaukon keskeltä. Valoaukon mitta on 185 millimetriä, eikä aukko ole aivan valaisimen kärjessä. Laskelmassa käytettävä oikea mitta on siten 610 millimetriä. LiCon-AT Oy:n laatiman selvityksen havainnekuvasta ilmenee, että pylväs tulisi reunakiven päälle tai enintään 22 millimetrin päähän tien reunasta pientareelle. Tällainen sijainti ei ole Tiehallinnon suunnitteluohjeen mukainen. Suunnitteluohjeen mukaan pylvään tulee sijaita vähintään 80 senttimetrin päässä ajoradasta.

Caverion on esittänyt, että mikäli hyväksytään hankintayksikön laskelma, jonka mukaan Caverionin tarjoaman valaisimen valoaukon keskikohta olisi 610 millimetrin etäisyydellä valaisimen tyvestä, niin valaiseva osa yltäisi sallitulla 1 metrin varrella edellä mainituin perustein 1,643 metrin etäisyydelle valaisinpylvään keskikohdasta. Kun Caverionin tarjouksen mukainen valaisimen sijainti on ollut 1,5 metriä tien puolella ajoradan reunasta, niin valaisinpylvään keskikohdan sijainniksi saadaan hankintayksikön esittämillä arvoilla 14,3 senttimetriä pientareen puolella. Valaisinpylväs ei siten olisi hankintayksikön esittämällä tavalla ajoradalla, eikä edes reunakivetyksen päällä vaan selvästi pientareen puolella.

2.3 Keskeiset tosiseikat

Tarjouspyynnön kohdassa "Hylkäämisperusteet" on todettu, että tarjous hylätään, jos tarjouspyynnössä esitetyt vaatimukset eivät täyty, tarjous ei vastaa tarjouspyyntöä tai tarjous saapuu myöhässä.

Tarjouksen valintaperusteena on ollut kokonaistaloudellinen edullisuus ja sen vertailuperusteina hinta 35 prosentin, säästöt 30 prosentin ja laatu 35 prosentin painoarvolla. Tämän lisäksi tarjoajan on ollut mahdollista saada 5 lisäpistettä yhden paikallisen pitkäaikaistyöttömän työllistämisestä.

Laadun osalta tarjouspyynnössä on ilmoitettu neljä vertailutekijää, joista yksi on ollut "Mallivalaistuslaskelmasta, tonttikadun ja kokoojakadun valaistuksesta". Tarjouspyynnössä on todettu kyseisen vertailuperusteen osalta seuraavaa:

"Laskelmista arvostellaan kadun valaistuksen ottamateho, W/katu m. Arvosteltava luku on tonttikadun ja kokoojakadun yhteenlaskettu teho W/katu m.

Pienimpään lukuarvoon pääsevä urakoitsija saa 10 pistettä ja suurimman lukuarvon saava urakoitsija saa 1 pisteen. Muut sijoitetaan väliin lukuarvon mukaisesti lineaariselle käyrälle 1 pisteen tarkkuudella. Arvostelu suoritetaan liitteessä 6 annetuista tiedoista. Tarjouskansion välilehti 4."

Tarjouspyynnön liitteenä 2 on ollut urakkaohjelma, jonka liitteen 2.1 "Toimivuus ja tuotevaatimukset" kohdassa 1 "Urakan määrittely" on todettu muun ohella, että valaistusluokat ja -laskentaperusteet on esitetty "Tievalaistuksen suunnitteluohje, TIEH 2100034–06" julkaisussa.

Urakkaohjelman liitteen 2.1 "Toimivuus ja tuotevaatimukset" kohdan 3 "Toiminnalliset laatuvaatimukset" alakohdassa 3.1 "Hankkeen kuvaus" on todettu muun ohella, että valaistus tulee suunnitella julkaisun "Tievalaistuksen suunnitteluohje TIEH 2100034-06" mukaisesti ja toteutetaan laatutasoltaan "Infra RYL2006, Infra - rakentamisen yleiset vaatimukset" sekä vastaavasti tekovuoden sähköturvallisuusmääräysten (SFS 6 000 sarjan standardien) mukaisesti.

Urakkaohjelman liitteen 2.1 "Toimivuus ja tuotevaatimukset" kohdassa 4.2 "Valaisimet ja lamput" on todettu muun ohella, että katuvalaistukset liitetään senhetkiseen katuvaloverkkoon. Liitteen kohdassa 4.3 "Valaisinvarret" on todettu seuraavaa:

"Uusien valaisinvarsien ja valaisimien maksimi kallistuskulma on 5 astetta ja varren pituus saa olla maksimissaan 1 m.

Nykyiset pylväsvarret tulee lyhentää siten, että varren pituudeksi jää maksimissaan 1 m. Varren lyhennyksessä on huomioitava uuden valaisimen paino ja varren pituus. Lyhennys kuuluu urakkaan."

Tiehallinnon suunnitteluohjeen TIEH 2100034-06 kohdassa 6.3.2 "Pylvään sijainti" on todettu muun ohella seuraavaa:

"Tien ulkoreunalla pylvään keskikohdan etäisyys pientareen reunasta on yleensä 1,6 m. Tällöin jyrkkäluiskaisella kaiteellisella penkereellä voidaan käyttää samaa pylväspituutta kuin loivaluiskaisella osuudella. Sivuojan pohja siirretään mahdollisuuksien mukaan vähintään 0,5 m päähän pylväästä.

Poikkeava etäisyys on tarpeen seuraavissa tapauksissa:

• Ahtaissa paikoissa ja levennettäessä tietä voidaan hyväksyä 0,8 m etäisyys.

• Pohjavesisuojausalueella pylväät sijoitetaan vähintään 1 m etäisyydelle ojan pohjasta, koska läpivienneistä ei saada täysin vesitiiviitä.

• Kapeilla alle 3 m levyisillä välikaistoilla pylväät sijoitetaan yleensä välikaistan keskelle, ei kuitenkaan alle 0,5 m etäisyydelle ojan pohjasta."

Tarjoukseen on tullut liittää valaistusteknilliset laskelmat, joiden tulokset on tullut esittää tarjouspyynnön liitteenä 6 olleella "Mallipoikkileikkaukset"-lomakkeella. Lomake on tullut täyttää, allekirjoittaa ja liittää tarjoukseen. Lomakkeessa olleeseen taulukkoon on tullut merkitä tonttikadun ja kokoojakadun osalta valaistusluokka, laskelman alenemakerroin, pylväsväli, asennuskorkeus, lampputyyppi, valaisintyyppi sekä teho W/katumetri. Taulukon alla on todettu seuraavaa:

"Valaistusteknilliset laskelmat on tehty ylläolevassa taulukossa esitetyille mallipoikkileikkauksille. Urakka toteutetaan laskelmissa esitetyillä valaisintyypeillä.

Laskelmien tuloksista on esitetty taulukkoon täytettynä siinä pyydetyt tiedot.

Valaistusteknilliset laskelmat on laadittu Toimivuus- ja tuotevaatimusten mukaisesti.

(- - -)

Valaistusteknilliset laskelmat ovat tarjouksen liitteenä, niistä selviävät kaikki valaistusteknillisissä vaatimuksissa esitetyt suureet kuivalla (R2) ja märällä (W3) tienpinnalla sekä laskennassa käytetty alenemakerroin."

Caverion on liittänyt tarjoukseensa tarjouspyynnössä vaaditut valaistusteknilliset laskelmat sekä "Mallipoikkileikkaukset"-lomakkeen täytettynä. Yhtiön valaistusteknillisissä laskelmissa on tonttikadun osalta esitetty, että valaisimen etäisyys tien reunaan on 1,5 metriä ja että valaisimen poikkivarren pituus on 1 metri.

Salon kaupungin kaupunkisuunnittelulautakunta on 16.9.2014 tekemällään hankintapäätöksellä (§ 150) sulkenut Caverionin tarjouksen tarjouskilpailusta tarjouspyynnön vastaisena ja valinnut Oy Turku Energia-Åbo Energi Ab:n tarjouksen.

Hankintapäätöksessä Caverionin ja Tap-Service Oy:n tarjousten on katsottu olevan muun ohella valaisinpylväiden sijoittamisen osalta tarjouspyynnön vastaisia. Hankintapäätöksessä on niiden osalta todettu muun ohella seuraavaa:

"(- - -) Tämän lisäksi kyseisten kahden tarjoajan tekemissä laskelmissa valaisinpylväs on ajoradalla. Tonttikadun laskelmassa pylvään paikka on pientareen puolella n. 0,5 m tien reunasta ja asennuksessa saa käyttää maksimissaan 1 m vartta. Täten laskelman esittämä valaisinpaikka on mahdoton. Laskelmasta saadut tulokset vaikuttavat myös tarjousten pisteytykseen siten, että tarjoukset eivät ole energiasäästöpisteiden osalta vertailukelpoisia."

2.4 Oikeudellinen arviointi

Hankintayksikkö on hankintapäätöksessään perustellut Caverionin tarjouksen poissulkemista tarjouskilpailusta sillä, että yhtiön tarjous on ollut tonttikatua koskevassa valaistuslaskelmassa esitetyn valaisinpylvään sijainnin osalta tarjouspyynnön vastainen, koska valaisinpylväs olisi laskelman perusteella sijainnut ajoradalla. Hankintayksikkö on markkinaoikeudessa täsmentänyt tätä perustettaan toteamalla, että yhtiön tarjous on ollut Tiehallinnon suunnitteluohjeen TIEH 2100034-06 kohdan 6.3.2 vastainen. Kyseinen suunnitteluohjeen kohta koskee pylvään sijaintia. Hankintayksikkö on korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa täsmentänyt, että tarjous on ollut suunnitteluohjeen kohdan 6.3.2 "Pylvään sijainti" vastainen, koska sen perusteella valaisinpylvään on tullut sijaita 0,8–1,6 metrin etäisyydellä pientareen reunasta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tarjouspyyntöasiakirjojen mukaan valaistus on tullut suunnitella Tiehallinnon julkaisun "Tievalaistuksen suunnitteluohje TIEH 2100034-06" mukaisesti. Ohje on alan ammattilaisten yleisesti tuntema. Tiehallinnon suunnitteluohjeesta on käynyt ilmi, että tien ulkoreunalla pylvään keskikohdan etäisyys pientareen reunasta on yleensä 1,6 metriä ja että ahtaissa paikoissa ja levennettäessä tietä voidaan hyväksyä 0,8 metrin etäisyys. Valaisinpylvään on siten tarjoajien laatimissa valaistusteknillisissä laskelmissa tullut sijaita 0,8–1,6 metrin etäisyydellä pientareen reunasta. Tarjouspyyntö ei ole ollut tältä osin epäselvä.

Caverionin tarjoukseen liitetyssä tonttikatua koskevassa valaistusteknillisessä laskelmassa esitetyn perusteella valaisinpylvään sijainti ei ole täyttänyt Tiehallinnon suunnitteluohjeen vähimmäisvaatimusta pylvään sijainnin osalta, vaan laskelmassa pylväs sijoittuu osittain kadulle. Näin ollen korkein hallinto-oikeus katsoo, toisin kuin markkinaoikeus, että Caverionin tarjous on ollut valaisinpylvään sijainnin osalta tarjouspyynnön vastainen. Sillä seikalla, missä valaisinpylväät todellisuudessa nykyisellään sijaitsevat, ei ole asiassa merkitystä. Laskelmista saadut tulokset vaikuttavat sen sijaan hankintapäätöksestä ilmenevin tavoin tarjousten pisteytykseen siten, että tarjoukset eivät ole energiansäästöpisteiden osalta vertailukelpoisia, jos valaistusteknillistä laskelmaa ei ole toteutettu tarjouspyynnössä edellytetyllä tavalla siinä mainitun tievalaistuksen suunnitteluohjeen mukaisesti. Hankintayksikön ei siten ole katsottava menetelleen hankintasäännösten vastaisesti, kun se on sulkenut Caverionin tarjouksen tarjouskilpailusta valaisinpylvään sijoittamisen osalta tarjouspyynnön vastaisena. Voittaneen tarjoajan tarjous ei ole ollut tältä osin suunnitteluohjeen eikä siten myöskään tarjouspyynnön vastainen. Caverioninkin toteamin tavoin voittaneen tarjoajan tonttikatua koskevassa valaistuslaskelmassa valonlähteen sijainti on ollut 0,9 metriä tien reunasta pientareen puolella.

2.5 Johtopäätökset ja lopputulos

Edellä esitetyn perusteella korkein hallinto-oikeus katsoo, että markkinaoikeuden ne perustelut, joille sen oikeudenkäyntikuluratkaisu on perustunut, ovat olleet virheelliset. Tämä huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Salon kaupunki velvoitettaisiin korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa viivästyskorkoineen ja Salon kaupunki joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa markkinaoikeudessa vahinkonaan. Näin ollen markkinaoikeuden päätös on näiltä osin kumottava ja Salon kaupunki vapautettava velvollisuudesta korvata Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa.

Caverion Suomi Oy on hankintalain 89 §:n ja hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan Salon kaupungin oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

3. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Salon kaupunki joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi Caverion Suomi Oy on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan Salon kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, Caverion Suomi Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Outi Suviranta, Taina Pyysaari, Maarit Lindroos ja Kirsti Kurki-Suonio. Asian esittelijä Riikka Innanen.

Äänestyslausunto ja eriävä mielipide

Eri mieltä olleen oikeusneuvos Kirsti Kurki-Suonion äänestyslausunto, johon oikeusneuvos Maarit Lindroos yhtyi:

"1. En tutki Salon kaupungin valitusta pääasian osalta eli siltä osin kuin valituksessa on vaadittu markkinaoikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin Salon kaupungin on katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

2. Hylkään Salon kaupungin valituksen siltä osin kuin se koskee markkinaoikeuden päätöstä velvoittaa Salon kaupunki korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen ja hylätä Salon kaupungin vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta. En muuta markkinaoikeuden päätöstä oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta.

3. Caverion Suomi Oy:n vaatimuksen enemmälti hyläten velvoitan Salon kaupungin korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1 500 eurolla viivästyskorkoineen.

Hylkään Salon kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Perustelut

1. Valituksen osittainen tutkimatta jättäminen

Markkinaoikeus on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että Salon kaupunki on menetellyt hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti ja että näin ollen asiassa on ollut harkittava julkisista hankinnoista annetussa laissa (348/2007 myöhempine muutoksineen, hankintalaki) säädettyjen seuraamusten määräämistä. Markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa on seuraamusten määräämisen osalta todettu, että hankintalain 94 §:n 3 momentin mukaan tehottomuusseuraamus voidaan määrätä vain 16 §:ssä tarkoitetussa EU-kynnysarvon ylittävässä hankinnassa. Markkinaoikeuden päätöksen perustelujen mukaan Caverion Suomi Oy:n ainoa seuraamuksia koskeva vaatimus eli vaatimus hankintasopimuksen määräämisestä tehottomaksi on ollut hylättävä, koska kysymys on kansallisesta hankinnasta.

Markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksena on ollut, että markkinaoikeus on hylännyt Caverion Suomi Oy:n valituksen, mutta velvoittanut Salon kaupungin korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 7 292 eurolla viivästyskorkoineen ja hylännyt Salon kaupungin vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta.

Salon kaupunki on valituksessaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin kaupungin on katsottu menetelleen julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti sekä siltä osin kuin kaupunki on velvoitettu korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut. Salon kaupunki on lisäksi vaatinut, että Caverion Suomi Oy velvoitetaan korvaamaan Salon kaupungin arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa viivästyskorkoineen.

Asiassa on ensin ratkaistava, onko ja miltä osin Salon kaupungilla oikeus hakea muutosta markkinaoikeuden päätökseen.

Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momentin mukaan viranomaisella on lisäksi valitusoikeus, jos laissa niin säädetään tai se on viranomaisen valvottavana olevan julkisen edun vuoksi tarpeen.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:46 on katsottu, että vaikka hankintalainsäädännössä hankintayksikön asema rinnastetaankin eräissä suhteissa viranomaisen asemaan, hankintayksikön valitusoikeuden perusteena on kuitenkin pidettävä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momenttia.

Salon kaupunki on valituksessaan vaatinut markkinaoikeuden päätöksen kumoamista ensinnäkin pääasian osalta eli siltä osin kuin kaupungin on katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Salon kaupunki ei ole tältä osin vaatinut muutosta markkinaoikeuden päätöksen lopputulokseen, jolla Caverion Suomi Oy:n valitus on hylätty ja joka siten onkin ollut Salon kaupungille myönteinen. Salon kaupungin valitus kohdistuu näin ollen tältä osin markkinaoikeuden päätöksen perusteluihin.

Valituksen tutkimisedellytyksiä edellä mainituilta osin harkittaessa on otettava huomioon, onko markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa todetuilla hankintamenettelyn virheellisyyksillä Salon kaupungin oikeusasemaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa edellytetty välitön vaikutus Salon kaupungin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksinomaan päätöksen perusteluihin ei saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakija vaadi samalla päätöksen lopputuloksen muuttamista. Muutoksenhaun päätöksen perusteluihin on oikeuskäytännössä katsottu olevan mahdollista vain silloin, kun perusteluille on nimenomaan säädetty merkitystä asian myöhemmässä käsittelyvaiheessa tai muun asian ratkaisemisessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2017:46 on todettu, että markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevillä perustelulausumilla hankintayksikön virheellisestä menettelystä ei ole oikeusvoimavaikutusta eikä myöskään sitovaa todistusvaikutusta mahdollisissa muissa asiaa koskevissa oikeudenkäynneissä.

Edellä todetun perusteella katson, että Salon kaupungilla ei esillä olevassa tilanteessa ole oikeutta hakea muutosta markkinaoikeuden päätökseen pääasian osalta eli siltä osin kuin Salon kaupungin on markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti. Salon kaupungin valitus on siten tältä osin jätettävä tutkimatta.

Siltä osin kuin Salon kaupungin valitus kohdistuu markkinaoikeuden päätökseen velvoittaa Salon kaupunki korvaamaan markkinaoikeudessa valittajana olleen Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen ja hylätä Salon kaupungin vaatimus Caverion Suomi Oy:n velvoittamisesta korvaamaan kaupungin oikeudenkäyntikulut, markkinaoikeuden päätös on hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohdistettu Salon kaupunkiin tai välittömästi vaikuttanut Salon kaupungin oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun. Salon kaupungin valitus voidaan siten näiltä osin tutkia.

2. Oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa

Hankintalain 89 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä mainitussa pykälässä ja lain 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Salon kaupungin valitusta ei korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkita pääasian osalta eli siltä osin kuin Salon kaupungin on markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa katsottu menetelleen hankinnassaan julkisia hankintoja koskevien oikeusohjeiden vastaisesti.

Markkinaoikeuden oikeudenkäyntikuluja koskevan ratkaisun arvioinnissa korkeimmassa hallinto-oikeudessa on näin ollen lähtökohtana se, että Salon kaupungin hankintamenettely on ollut markkinaoikeuden päätöksessä todetulla tavalla hankintasäännösten vastaisena virheellinen.

Salon kaupungin markkinaoikeudessa ilmoittaman mukaan hankintasopimus on allekirjoitettu 27.4.2015. Markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksena on pääasian osalta ollut, että Caverion Suomi Oy:n valitus on hylätty, koska yhtiö oli markkinaoikeudessa vaatinut ainoana seuraamuksena virheellisestä hankintamenettelystä hankintasopimuksen määräämistä tehottomaksi eikä mainittua tehottomuusseuraamusta ole voitu määrätä, kun kysymyksessä on ollut kansallinen hankinta.

Edellä todetun huomioon ottaen katson, ettei markkinaoikeuden pääasiassa antaman päätöksen lopputuloksesta huolimatta ole ollut kohtuutonta, että Salon kaupunki on velvoitettu korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut markkinaoikeudessa ja että Salon kaupunki on joutunut markkinaoikeudessa pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Markkinaoikeuden päätöksen muuttamiseen oikeudenkäyntikulujen korvaamisen osalta ei siten ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Katson korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputuloksen huomioon ottaen, että olisi kohtuutonta, jos Caverion Suomi Oy joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa vahinkonaan kokonaisuudessaan. Tämän vuoksi velvoitan Salon kaupungin hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla korvaamaan Caverion Suomi Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuulliseksi harkitsemallani määrällä viivästyskorkoineen edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian näin päättyessä ja kun otan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin, Salon kaupungille ei ole määrättävä korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa."

Asian esittelijän oikeussihteeri Riikka Innasen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin oikeusneuvos Kirsti Kurki-Suonion äänestyslausunto.

 
Julkaistu 15.2.2018