Muu päätös 765/2018

Asia Ranta-asemakaavaa koskeva valitus

Valittajat A, B ja C

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 19.4.2017 nro 17/0081/3

Asian aikaisempi käsittely

Haminan kaupunginvaltuusto on 1.9.2015 tekemällään päätöksellä (§ 89) hyväksynyt ranta-asemakaavan muutoksen Tammion kylän Ketholman saaren tiloilla 1:136, 1:293, 1:288 (oikeastaan 1:188), 1:145, 1:116, 1:328 (entinen 1:118, oikeastaan 1:288), 1:284 ja 9:0 (osa). Kaavalla on muodostettu korttelit K22-24 (A-1, A-1/s), luonnontila-alue (VSL), maa- ja metsätalousalue (M-1) ja venevalkama-alueet (LV-3).

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään jättänyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen tutkimatta viranhaltijoihin kohdistuneiden kanteluluonteisten väitteiden ja ranta-asemakaavan muuttamista koskevien vaatimusten osalta. Hallinto-oikeus on hylännyt valituksen kaupunginvaltuuston päätöksestä ja A:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Tutkimatta jättäminen

Kanteluluonteiset huomautukset

Tuomioistuinlain 4 luvun 1 §:n mukaan hallinto-oikeus käsittelee ja ratkaisee ne hallinto-oikeudelliset valitukset, hallintoriita-asiat ja muut asiat, jotka säädetään kuuluviksi sen toimivaltaan hallintolainkäyttölaissa (586/1996) tai muussa laissa.

Valituskirjelmä sisältää kantelutyyppisiä väitteitä kaupungin viranhaltijoiden menettelystä, joita valittajat ovat perustelleet pääosin viittauksilla kunnallisesta viranhaltijasta annettuun lakiin. Hallinto-oikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan viranomaisen menettelyyn liittyviä kanteluluonteisia huomautuksia.

Vaatimukset kaavan muuttamiseksi

Maankäyttö- ja rakennuslain 188 §:n 1 momentin mukaan kaavan hyväksymistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa säädetään. Kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentin mukaan kunnallisvalituksen saa tehdä sillä perusteella, että päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä tai päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen. Maankäyttö- ja rakennuslain 203 §:n mukaan muutoksenhakuviranomainen voi tehdä kaavaan ja rakennusjärjestykseen oikaisunluonteisia korjauksia. Muutoksenhakuviranomainen voi kunnan tai maakunnan liiton suostumuksella tehdä kaavaan myös vähäisiä tarkistuksia, jos tarkistuksilla ei ole vaikutusta muiden kuin siihen suostuneiden etuun tai oikeuteen. Nämä säännökset huomioon ottaen hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu valituksessa vaadittu ranta-asemakaavan muuttaminen. Hallinto-oikeus voi valituksen johdosta tutkia, ovatko valituksenalaisella päätöksellä hyväksytyt kaavamääräykset lainmukaiset ja täyttääkö kaava maankäyttö- ja rakennuslain sisältövaatimukset. Hallinto-oikeus on tutkinut kaavan muuttamisvaatimusten perusteet kaavan sisällöllistä lainmukaisuutta koskevina valitusperusteina.

Vuorovaikutus kaavaa laadittaessa

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 62 §:n 1 momentin mukaan kaavoitusmenettely tulee järjestää ja suunnittelun lähtökohdista, tavoitteista ja mahdollisista vaihtoehdoista kaavaa valmisteltaessa tiedottaa niin, että alueen maanomistajilla ja niillä, joiden asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa, sekä viranomaisilla ja yhteisöillä, joiden toimialaa suunnittelussa käsitellään (osallinen), on mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun, arvioida kaavoituksen vaikutuksia ja lausua kirjallisesti tai suullisesti mielipiteensä asiasta. Saman pykälän 2 momentin mukaan vuorovaikutuksesta kaavaa valmisteltaessa säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 63 §:n 1 momentin mukaan kaavaa laadittaessa tulee riittävän aikaisessa vaiheessa laatia kaavan tarkoitukseen ja merkitykseen nähden tarpeellinen suunnitelma osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyistä sekä kaavan vaikutusten arvioinnista. Saman pykälän 2 momentin mukaan kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä. Ilmoittaminen on järjestettävä kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Ilmoittaminen voi tapahtua myös kaavoituskatsauksesta tiedottamisen yhteydessä. Vireilletulosta tiedottamisesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Maankäyttö- ja rakennuslain 64 §:n 1 momentin mukaan kunta voi neuvotella elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä ja toteuttamisesta. Saman pykälän 2 momentin mukaan osallisella on ennen kaavaehdotuksen asettamista julkisesti nähtäville mahdollisuus esittää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle neuvottelun käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä. Jos suunnitelma on ilmeisesti puutteellinen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on viivytyksettä järjestettävä kunnan kanssa neuvottelu suunnitelman täydennystarpeiden selvittämiseksi. Saman pykälän 3 momentin mukaan neuvotteluun on kutsuttava esityksen tehnyt osallinen ja tarpeen mukaan ne viranomaiset ja yhteisöt, joiden toimialaan asia liittyy.

Maankäyttö- ja rakennuslain 65 §:n 1 momentin mukaan kaavaehdotus on asetettava julkisesti nähtäville. Nähtäville asettamisesta on tiedotettava kaavan tarkoituksen ja merkityksen kannalta sopivalla tavalla. Kunnan jäsenille ja osallisille on varattava tilaisuus esittää mielipiteensä asiassa (muistutus). Saman pykälän 2 momentin mukaan muistutuksen tehneille, jotka ovat ilmoittaneet osoitteensa, on ilmoitettava kunnan perusteltu kannanotto esitettyyn mielipiteeseen. Saman pykälän 4 momentin mukaan kaavaehdotuksen asettamisesta nähtäville säädetään tarkemmin asetuksella.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Valituksessa on katsottu, että vuorovaikutus kaavaa laadittaessa on ollut puutteellista. Maastokatselmusta ei ole suoritettu yhdessä maanomistajien kanssa eikä saatu aikaan yhteistä kokoontumista. Kaavan vireilletulosta, lähtökohdista, tavoitteista, osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelystä ja kaavan vaikutusten arvioimisesta ei ole tiedotettu eikä keskusteltu asianmukaisesti. Vaihtoehtoisia kaavaratkaisuja ei ole esitetty. Kaavavalmistelussa ei ole noudatettu maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta. Muistutuksia ei ole käsitelty asiallisesti.

Hallinto-oikeus toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslaissa ei säädetä siitä, miten kaavan laatiminen tulee kunnassa vireille. Kaavaselostuksen mukaan valituksenalainen kaavamuutos on tullut vireille 22.4.2004 kaupunginarkkitehdin viranhaltijapäätöksellä.

Ketholman saaren maanomistajille on 19.8.2011 lähetetty kirjeitse tieto ranta-asemakaavan muutosluonnoksen laatimisesta. Kirjeessä on listattu suunnitteilla olevat kaavan olennaiset muutokset. Liiteluettelon mukaan kirjeeseen on liitetty voimassa oleva ranta-asemakaava sekä ranta-asemakaavan muutosluonnos. Kirjeessä on pyydetty maanomistajan mielipidettä kaavaluonnoksesta 22.9.2011 mennessä. Kaavapäätöksen perusteena oleviin asiakirjoihin on liitetty valittajien kaavaluonnoksesta antamat muistutukset.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelma on laadittu 19.8.2011 ja sitä on päivitetty 17.9.2014 ja 3.6.2015. Osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa on todettu, että osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja ranta-asemakaavaluonnoksen nähtävillä olosta tiedotetaan henkilökohtaisilla kirjeillä. Lisäksi on todettu, että palaute asemakaavaluonnoksesta ja osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta tulee antaa kirjallisesti 22.9.2011 mennessä, ja että osallisilla on ennen kaavaehdotuksen julkisesti nähtäville asettamista mahdollisuus esittää Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle neuvottelun käymistä osallistumis- ja arviointisuunnitelman riittävyydestä. Asiakirjoista ei kuitenkaan käy ilmi, onko osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta tiedotettu maanomistajille vuonna 2011 suunnitelmassa todetulla tavalla. Kaavamuutosta koskeva ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä 20.10.–18.11.2014. Valittajat ovat valituksensa liitteiden joukossa esittäneet hallinto-oikeudelle Haminan kaupunginarkkitehdin ja kaavoitusarkkitehdin allekirjoittaman 10.10.2014 päivätyn maanomistajille osoitetun kirjeen liitteineen. Asiakirjat koskevat kaavaehdotuksen nähtäville asettamisesta. Kirjeen liitteenä on muun ohella osallistumis- ja arviointisuunnitelma sen sisältöisenä kuin se on ollut 17.9.2014.

Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa sillä tavoin, että osallisilla on mahdollisuus saada tietoja kaavoituksen lähtökohdista, suunnitellusta aikataulusta sekä osallistumis- ja arviointimenettelystä. Hallituksen esityksessä maankäyttö- ja rakennuslaiksi (HE 101/1998) todetaan, että kaavoituksen vireilletulosta tulee ilmoittaa niin, että osallisilla on mahdollisuus saada riittävä tieto osallistumis- ja arviointisuunnitelman sisällöstä. Kun otetaan huomioon kaavahankkeen laatu ja laajuus, maanomistajien ja kaupungin viranhaltijoiden välinen kirjeenvaihto ja se, että kaavoituksen vireilletulosta ja kaavaehdotuksen nähtävillä olosta on ilmoitettu kaikille maanomistajille edellä todetun sisältöisillä kirjeillä, hallinto-oikeus toteaa, että maanomistajien voidaan arvioida tässä tapauksessa saaneen riittävät tiedot suunnitelman sisällöstä.

Kuten edellä on todettu, kaavaehdotus on ollut nähtävillä 20.10.–18.11.2014. Ehdotuksen johdosta muistutuksen ovat jättäneet muun muassa A, C ja B. Valittajat ovat 22.1.2015 päivätyn ja 23.1.2015 korjatun muistion mukaan osallistuneet 18.12.2014 järjestettyyn viranomaisneuvotteluun. Muistutusten ja lausuntojen johdosta kaavaehdotusta on muutettu ja muutettu ehdotus on ollut nähtävänä 29.6.–28.7.2015. Valittajat ovat jättäneet muistutuksensa myös muutetusta ehdotuksesta. Tässä vaiheessa kaavaehdotusta ei ole enää muutettu.

Hallinto-oikeus toteaa, että maankäyttö- ja rakennuslain mukaan muistutusten asianmukainen käsittely ei edellytä sitä, että muistuttajien vaatimukset sellaisinaan toteutuisivat. Tiivistelmä valittajien muistutuksista ja kaavoittajan laatima vastine niihin on kirjattu valituksenalaisen kaavan hyväksymistä koskevaan kaupunginvaltuuston päätöspöytäkirjaan 1.9.2015 § 89 osiossa, joka sisältää asian käsittelyn kaupunginhallituksessa 10.8.2015. Hallinto-oikeus arvioi, että valittajien muistutuksiin on annettu maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämällä tavalla perusteltu kannanotto. Valittajat ovat saaneet kaupungin kannanoton tiedokseen viimeistään siinä vaiheessa, kun he ovat vastaanottaneet heille postitetun päätöspöytäkirjan. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole säädetty siitä, missä vaiheessa kannanotto muistutukseen tulisi antaa muistutuksen tekijälle tiedoksi. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että maankäyttö- ja rakennuslaki ei edellytä maastokatselmusta maanomistajien kanssa tai yhteistä kokoontumista tai vaihtoehtoisten kaavaratkaisujen esittämistä.

Edellä todetun perusteella hallinto-oikeus toteaa, että ranta-asemakaavan muutos ei ole lainvastainen kaavan vireilletulosta ilmoittamiseen, vuorovaikutukseen, muistutusten käsittelyyn, maanomistajien tasapuoliseen käsittelyyn valmistelun yhteydessä tai muihin valituksessa esitettyihin menettelyihin liittyvillä valitusperusteluilla.

Kaavan sisältövaatimuksiin liittyvät valitusperustelut

Sovellettavat säännökset

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n 1 momentin mukaan kaavan tulee perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavan vaikutuksia selvitettäessä otetaan huomioon kaavan tehtävä ja tarkoitus. Saman pykälän 2 momentin mukaan kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Saman pykälän 3 momentin mukaan asemakaavalla ei saa aiheuttaa kenenkään elinympäristön laadun sellaista merkityksellistä heikkenemistä, joka ei ole perusteltua asemakaavan tarkoitus huomioon ottaen. Asemakaavalla ei myöskään saa asettaa maanomistajalle tai muulle oikeuden haltijalle sellaista kohtuutonta rajoitusta tai aiheuttaa sellaista kohtuutonta haittaa, joka kaavalle asetettavia tavoitteita tai vaatimuksia syrjäyttämättä voidaan välttää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 73 §:n 1 momentin mukaan laadittaessa yleiskaavaa tai asemakaavaa (ranta-asemakaava) pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi ranta-alueelle on sen lisäksi, mitä yleis- tai asemakaavasta muutoin säädetään, katsottava, että:

1) suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön;

2) luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä

3) ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.

Saman pykälän 2 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan ranta-asemakaavasta on muutoin voimassa, mitä asemakaavasta säädetään.

Kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentin mukaan valituksen saa tehdä sillä perusteella, että 1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, 2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa tai 3) päätös on muuten lainvastainen. Saman pykälän 3 momentin mukaan valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä.

Asiassa saatu selvitys

Asiassa on kyse Tammion ranta-asemakaavan muutoksesta Ketholman saaren osalta. Ketholman saari sijaitsee pinta-alaltaan sitä suuremman Tammion saaren pohjoispuolella Suomenlahden merialueella. Tammion saaren luoteisosassa on yleinen venevalkama ja Tammion saaresta on siltayhteys Ketholman saareen.

Alueella on voimassa ympäristöministeriön 14.12.2010 vahvistama maakuntakaava, maaseutu ja luonto, sekä ympäristöministeriön 26.11.2014 vahvistama maakuntakaava, kauppa ja merialue. Lisäksi alueella on voimassa Vehkalahden keskisen ja itäisen saariston osayleiskaava, joka on hyväksytty Vehkalahden kunnanvaltuustossa 28.3.1985 ja vahvistettu ympäristöministeriössä 11.6.1986.

Alueella voimassa oleva Tammion ranta-asemakaava on hyväksytty kunnanvaltuustossa 20.2.1987 ja vahvistettu lääninhallituksessa 20.1.1988. Voimassa olevassa asemakaavassa Ketholman saareen on osoitettu neljä asuinrakennusten korttelialuetta (A-1), joille on osoitettu yhteensä yhdeksän rakennuspaikkaa. Lisäksi kaavassa on osoitettu kaksi yhteiskäyttöön tarkoitettua venevalkama-aluetta (LV-2), joista toinen on osoitettu tilan 1:136 itärannalle korttelin 24 yhteiskäyttöön ja toinen tilojen 1:328 ja 1:118 edustalle kortteleiden 21-23 yhteiskäyttöön. Kaavamääräyksen mukaan alueella olevia rakennuksia ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Kaavaan on merkitty myös jalankululle varattu alueen osa. Muu osa Ketholman saaren alueesta on osoitettu luonnontilaisena säilytettäväksi alueeksi (VSL) tai maa- ja metsätalousalueeksi (M-1). Korttelin 24 tehokkuusluku eli kerrosalan suhde rakennuspaikan pinta-alaan (e) on 0,03. Muissa kortteleissa tehokkuusluku on 0,05.

Valituksenalaisella kaavamuutoksella on muutettu voimassa olevaa ranta-asemakaavaa siten, että kortteli 24 on osoitettu säilytettävien asuinrakennusten korttelialueeksi (A-1/s), jota koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle saa rakentaa enintään 2-asuntoisia asuin- ja lomarakennuksia sekä niitä palvelevia erillisiä talousrakennuksia, kuten saunoja ja vajoja. Kaavassa rakennuskortteliin merkittyä rakennuspaikkojen lukumäärää ei saa ylittää. Rakennuspaikalla saa olla enintään yksi asuinrakennus. Olemassa olevia rakennuksia ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Korttelissa 24 on kaksi rakennuspaikkaa, joiden rajausta on muutettu siten, että molemmat rajoittuvat rantaan. Lisäksi korttelin rakennusoikeutta on lisätty siten, että tehokkuusluku e on 0,15.

Korttelit 21 ja 23 on yhdistetty kortteliksi 23. Korttelin 23 rakennuspaikat 2 ja 3 on yhdistetty ja numerointi on päivitetty. Korttelissa on tarkistettu rakennuspaikkojen ja rakennusalojen rajauksia ja rakennusoikeutta on lisätty siten, että tehokkuusluku on 0,10. Korttelissa 22 on tarkistettu rakennuspaikan rajausta.

Yhteiskäyttöön tarkoitetut venevalkamat on muutettu yksityisiksi venevalkamiksi ja niiden rajausta on jonkin verran muutettu. Lisäksi on perustettu kaksi uutta yksityistä venevalkamaa, joista toinen sijoittuu kiinteistön 1:145 edustalle ja toinen kiinteistön 1:284 edustalle kiinteistön 1:145 osalta kokonaan yhteisen vesialueen 9:0 alueelle ja kiinteistön 1:284 osalta pääosin tämän vesialueen 9:0 alueelle. Yksityistä venevalkama-aluetta (LV-3) koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle saa rakentaa lämmittämättömiä venevajoja. Rakennusoikeus on 10 prosenttia LV-3-alueen pinta-alasta. Alueella olevia rakennuksia ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä.

Jalankululle varattuihin alueen osiin on tehty vähäisiä muutoksia. Lisäksi on lisätty merkintöjä, jotka osoittavat polun osan käyttöön oikeutetun korttelin ja rakennuspaikan. Korttelin 24 kohdalla on merkintä p/24/1,2. Korttelissa 23 rakennuspaikkojen 1 ja 4 välissä kulkevalla polun osalla on merkintä p/23/1,2,3,4,5 ja saman polun venevalkama-alueelle johtavalla, rakennuspaikkojen 2 ja 3 välissä kulkevalla osalla on merkintä p/23/4. Lisäksi rakennuspaikkojen 4 ja 3 välissä tontille 5 johtavalla polun osalla on merkintä p/23/5.

Muu osa kaava-alueesta on luonnontilaisena säilytettävää aluetta (VSL) tai maa- ja metsätalousaluetta (M-1). VSL-aluetta koskevan kaavamääräyksen mukaan alueelle ei saa rakentaa uudisrakennuksia eikä kulkua vaikeuttavia rakennelmia. Alueella olevat rakennukset tulee säilyttää nykyisessä käytössään. Kaavaan on osoitettu uudet maa- ja metsätalousalueet kiinteistöjen 1:136, 1:293 ja 1:328 ranta-alueille. Maa- ja metsätalousaluetta koskevaan kaavamääräykseen on tehty lisäys, jonka mukaan alueelle saa sijoittaa laiturin ja telat.

Voimassa olevan ranta-asemakaavan hyväksymisen jälkeen alueelle on haettu rasitetoimitusta muun ohella venevalkama- ja laiturioikeuksiin liittyen. Toimituksessa on katsottu, ettei oikeutta venevalkamaa ja laituria varten voida perustaa. Sen sijaan toimitus tehtiin kiinteistönmuodostamislain 154 a §:n mukaisena rasitetoimituksena. Toimitusmiesten 31.5.2001 tekemästä päätöksestä on valitettu maaoikeuteen, joka on kumonnut toimitusmiesten venevalkamaa ja laituria koskevan ratkaisun. Korkein oikeus on hylännyt maaoikeuden tuomiosta tehdyn valituksen päätöksellään 10.12.2003 ja todennut muun ohella, että kuten rakennuslain aikaisessa rantakaavatoimituksessa myös rasitetoimituksessa tulee noudattaa kaavan yhteiskäyttöaluetta koskevia määräyksiä, kun oikeuksia rasitteena perustetaan. Rasitetoimituksessa ei siis enää erikseen tutkita rasitteen perustamisen edellytyksiä. Toimitus on sittemmin aloitettu uudelleen ja loppukokous on pidetty 23.2.2015. Tällöin toimitusinsinööri on päättänyt perustaa kiinteistöjen 1:116, 1:145 ja 1:284 hyväksi oikeuden kulkuyhteyttä palvelevaan laituriin ja siihen liittyvät tieoikeudet pysyvinä. Maaoikeus on hylännyt toimitusinsinöörin päätöksestä tehdyn valituksen 8.9.2015.

Oikeudellinen arviointi

Venevalkama-alueet

Kaavaa valmisteltaessa ei ole riittävästi otettu lähtökohdaksi luonnonolosuhteita Ketholman saaren rannanmuodostuksen, rannan mataluuden ja rantautumispaikkojen osalta. Kaava perustuu riittämättömiin selvityksiin Tammion saaren historiallisista ja kulttuurihistoriallisista oloista. Ulkosaariston luonnonolosuhteiden johdosta kiinteistökohtaiset, yksityiset venevalkamat eivät ole kaikissa kohdin mahdollisia eivätkä järkeviä. Kaavaratkaisu ei ole tasapuolinen maanomistajia kohtaan. Valituksessa on katsottu, että rasitetoimituksessa 23.2.2015 ja maaoikeuden tuomiossa 8.9.2015 päätetty yhteiskäyttövalkama-alue tiloille 1:116, 1:145 ja 1:284 olisi tullut osoittaa kaavassa.

Olemassa olevien rasitteiden osalta hallinto-oikeus toteaa, että valituksessa mainitut rasitteet on perustettu kiinteistönmuodostamislain mukaisessa toimituksessa voimassa olevan ranta-asemakaavan mukaisesti. Maankäyttö- ja rakennuslaissa ei ole säännöksiä, joiden perusteella kaava tulisi laatia voimassa olevien rasitteiden mukaisena eikä kaavalla vastaavasti myöskään ole poistettu tai voitukaan poistaa olemassa olevia rasitteita.

Kaavamuutoksella voimassa olevassa kaavassa osoitetut Ketholman saaren yhteiskäyttöön tarkoitetut venevalkama-alueet on muutettu yksityisiksi. Kiinteistön 1:284 (kortteli 23 rakennuspaikka 5) ja kiinteistön 1:145 (kortteli 22 rakennuspaikka 1) edustalle on kaavamuutoksessa osoitettu uudet yksityiset venevalkama-alueet. Lisäksi osa ranta-alueesta kyseisten kiinteistöjen edustalla on osoitettu maa- ja metsätalousalueeksi, johon kaavamääräyksen mukaan saa sijoittaa laiturin ja telat. Valituksessa mainitun kiinteistön 1:116 (kortteli 23 rakennuspaikka 4) osalta voidaan todeta, että kaavamuutoksessa on merkintä p/23/4 sillä polun osalla, joka kulkee kiinteistöjen 1:118 ja 1:328 välissä ja johtaa saaren itärannalla sijaitsevalle venevalkama-alueelle.

Asiakirja-aineistoon on liitetty tilan Itäranta 1:118 omistajien 3.2.2004 Haminan kaupunginhallitukselle osoittama kirjelmä, jossa on pyydetty Tammion kylän Ketholman saaressa kortteleita 21–23 koskevan venevalkama-alueen uudelleen järjestämistä. Kirjelmässä on todettu, että voimassa oleva ranta-asemakaava ei vastaa käyttäjien tarpeita eikä edistä hyvän rakennuskulttuurin säilymistä. Kirjelmään on liitetty Kymenlaakson maakuntamuseon 23.7.2002 päivätty lausunto, jossa on muun ohella todettu, että kaavanmukainen LV-2 toteuttaminen Ketholman saarella (tilojen 1:288 ja 1:118) kohdalla merkitsisi poikkeamaa perinteisestä rakennustavasta. Valittajien kaavaehdotuksesta tekemään muistutukseen annetussa kaupungin vastineessa on todettu, että muistutuksista huolimatta yhteiskäyttöisiä venevalkamia ei ole, sillä kyläalueella niitä ei muuallakaan ole ja rasitettavien tilojen omistajat niitä vastustavat. Valituksen johdosta antamassaan lausunnossa kunnanhallitus on todennut, että kyläalueella on useita tontteja, joiden rannassa vesialue on matala. Laiturit täytyy rakentaa pidemmiksi ja pohjaa syventää mahdollisuuksien mukaan.

Valittajat ovat katsoneet, että tilojen 1:145 ja 1:248 rantavesialueet ovat matalia, minkä vuoksi laiturin rakentaminen kohtuullisin kustannuksin ei ole mahdollista ja että vedenkorkeuden vaihtelut ja aallokko vaikeuttavat toisinaan näiden valkama-alueiden käyttöä. Valituksessa todetaan, että kaupunki ei ole tehnyt riittäviä selvityksiä luonnonolosuhteista. Hallinto-oikeus toteaa, että asiakirjoista ei käy ilmi, että kaavaa laadittaessa venevalkaman rakentamismahdollisuutta osoitetuille paikoille olisi selvitetty muutoin kuin yleisellä tasolla. Asiassa saadun selvityksen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että ranta uusien venevalkamien kohdalla on alavaa ja vesialueeltaan matalaa ja että mahdollisten uusien venevalkamien rakentaminen aiheuttaa kustannuksia. Ottaen huomioon, että kyse on merialueella sijaitsevasta saaresta, hallinto-oikeus arvioi, että olosuhteet eivät ole sillä tavoin poikkeukselliset luonnonolosuhteiden tai rannan rakennettavuuden osalta, että näitä seikkoja olisi kaavaa laadittaessa tullut selvittää laajemmin. Hallinto-oikeus arvioi, että kaava ei ole tältä osin sillä tavoin puutteellisesti selvitetty, että kaava valituksessa esitetyllä perusteella olisi lainvastainen.

Kymenlaakson museo tai Museovirasto eivät ole lausunnoissaan 18.11.2014 ja 4.8.2015 huomauttaneet aikomuksesta poistaa yhteiskäyttöiset venevalkama-alueet LV-2 ja sijoittaa Ketholman alueelle kaavaehdotuksesta ilmenevin tavoin yksityiset venevalkamat LV-3. Tämä ja edellä selostetun Kymenlaakson maakuntamuseon lausuman sisältö huomioon ottaen hallinto-oikeuden arvion mukaan asiassa ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella Tammion saaren historiallisilla ja kulttuurihistoriallisilla oloilla olisi venevalkamiin liittyen sellaista merkitystä, että niiden enempi selvittäminen venevalkamien osalta olisi ollut tarpeen.

Kun otetaan huomioon kaavamuutoksessa osoitetut uudet yksityiset venevalkama-alueet, maa- ja metsätalousaluetta koskeva kaavamääräys sekä se, mitä edellä on todettu olemassa olevista rasiteoikeuksista, yhteiskäyttöiseksi osoitetun venevalkama-alueen osoittaminen yksityiseksi venevalkama-alueeksi ei hallinto-oikeuden arvion perusteella aiheuta maanomistajille maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa eikä ole vastoin maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimusta, vaikka otetaan huomioon myös venevalkaman rakentamisesta mahdollisesti aiheutuvat kustannukset tai se, että kaavassa osoitettujen uusien yksityisten venevalkama-alueiden käyttö on tietyissä olosuhteissa haastavaa.

Valituksessa on lisäksi vaadittu, että kaavaan olisi tullut merkitä korttelille 24 (tila 1:136) kaksi korttelikohtaisesti yhteiskäyttöistä venevalkama-aluetta, toinen kaavassa suunniteltua laajempi saaren itäpuolelle ja toinen länsipuolelle. Valituksen mukaan saaren itäpuolella sijaitsevaa venevalkamaa tulisi laajentaa vesialueelle päin osoittamalla laajennusalue kaavamerkinnällä W eli vesialue. Kun otetaan huomioon edellä lausuttu hallinto-oikeuden toimivallasta tässä asiassa sekä kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentista ilmenevät kunnallisvalituksen perusteet, vaatimuksia on tarkasteltava edellä selostetut venevalkama-alueisiin liittyvät valitusperustelut huomioon ottaen siitä näkökulmasta, voidaanko valituksenalaista kaavaa pitää lainvastaisena sen vuoksi, että kaavaa ei ole laadittu edellä selostetun sisältöisenä.

Kaavamuutoksella kyseisellä tilalla saaren itäpuolella sijaitseva yhteiskäyttöinen venevalkama on muutettu yksityiseksi venevalkamaksi. Korttelin 24 tonttirajausta on muutettu siten, että korttelin molemmat tontit ovat omarantaisia ja rajautuvat yksityiseen venevalkama-alueeseen. Saaren länsipuoli on kaavassa maa- ja metsätalousaluetta kuten voimassa olevassa kaavassa, mutta kaavamääräykseen tehdyn lisäyksen mukaan alueelle saa sijoittaa laiturin ja telat. Vesialuetta (W) koskevan kaavamääräyksen mukaan vesialueelle saa rakentaa vain laitureita.

Hallinto-oikeus toteaa, että asiassa ei ole käynyt ilmi, että päätös perustuisi tältä osin puutteelliseen selvitykseen. Ottaen huomioon kaavamerkinnät ja määräykset ja tonttirajauksen muutos sekä se, että osoitettu venevalkama-alue ulottuu muutetun tonttirajauksen myötä molempien tonttien edustalle, kaavamuutos ei ole lainvastainen sillä perusteella, että korttelissa 24 edustalla sijaitseva yhteiskäyttöön tarkoitettu venevalkama-alue on muutettu yksityiseksi venevalkama-alueeksi ja että sitä ei ole laajennettu valituksessa esitetyllä tavalla vesialueen suuntaan eikä myöskään sillä perusteella, että tilan 1:136 alueelle saaren länsirannalle ei ole osoitettu uutta venevalkama-aluetta.

Rakennusoikeus

Valituksessa on katsottu, että päätös perustuu riittämättömiin selvityksiin Tammion saaren historiallisista ja kulttuurihistoriallisista oloista eikä päätös ole tasapuolinen maanomistajia kohtaan. Kiinteistön 1:136 rakennusoikeus on määriteltävä siten, että tehokkuusluku on 0,20. Kun otetaan huomioon edellä lausuttu hallinto-oikeuden toimivallasta tässä asiassa sekä kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentista ilmenevät kunnallisvalituksen perusteet, vaatimusta on tarkasteltava siitä näkökulmasta, onko valituksenalainen kaava näillä perusteilla lainvastainen siltä osin kuin kiinteistön 1:136 rakennusoikeutta ei ole osoitettu tehokkuusluvulla 0,20.

Valittajat ovat muun ohella viitanneet Kymenlaakson museon kaavamuutosehdotuksesta antamaan lausuntoon. 18.11.2014 päivätyssä lausunnossa on todettu, että rakennetun ympäristön luonnehdinta tulee perustua tutkittuun rakennushistorialliseen selvitykseen. Osallisilla tulee olla mahdollisuus saada selkeä kuva alueen rakennuskannasta, sen ominaispiirteistä ja maisemallisesta merkityksestä. Säilytettävän asuinrakennusten alueen korttelialueen (A-1/s) rakennuskanta on Ketholman arvokkainta osaa. Päärakennuksen ja pihapiirin muodostama – hyvin autenttisena säilynyt – rakennusryhmä on laajemminkin saaristoalueen näkökulmasta rakennushistoriallisesti hyvin merkittävä. Rakennuskannan suojelua voitaneen kaavassa vielä vahvistaa rakennuskohtaisilla suojelumääräyksillä. Suojelumääräykset tulee pohjautua rakennushistorialliseen selvitykseen. Kortteleiden tehokkuusluku tulisi olla sellainen, joka mahdollistaa alueen erityispiirteet huomioivan ja määrättyjen ehtojen mukaisen täydennysrakentamisen. Täydennysrakentaminen voi edistää jatkuvuutta ja käyttömahdollisuuksia.

Museovirasto on kaavaehdotuksesta 4.8.2015 antamassaan lausunnossa tuonut muun ohella esiin, että Ketholma sisältyy Tammion valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen ja valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön. Lausunnossa on todettu, että museovirasto tulkitsee, että kaavaratkaisu kaavamääräyksineen ja -merkintöineen tukee sinällään kulttuuriympäristön ja maiseman säilymistä.

Voimassa olevassa ranta-asemakaavassa kiinteistön 1:136 tehokkuusluku on 0,03 ja kaavamuutoksessa vastaava tehokkuusluku on 0,15. Kaavaselostuksen mukaan kaavamuutos on tuonut kyseiselle kiinteistölle lisärakentamismahdollisuutta 25 neliömetriä. Kaavaselostuksessa on todettu, että tonttitehokkuusluvut on tarkistettu olemassa olevan rakennuskannan mukaisiksi ottaen huomioon tasapuolisuus, Tammion kylän rakennusoikeudet ja meritulvan mahdollisuudesta johtuvat rakennettavuuden rajoitukset. Tilan 1:136 muita suurempi tehokkuusluku johtuu olemassa olevan rakennuskannan ylivertaisesta määrästä. Kaavaselostuksen mukaan vielä suurempi tehokkuusluku ei olisi tasapuolista. Kaupunginhallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että rakennushistoriallista selvitystä ei ole laadittu, sillä kaavalla ei ole tarkoitus osoittaa merkittävää lisärakentamista tai uusia rakennuspaikkoja.

Kun otetaan huomioon, että rakennusoikeuden määrä on määritelty voimassa olevassa ranta-asemakaavassa ja että kaavamuutos koskee vain osaa kaava-alueesta, että kiinteistön 1:136 rakennusoikeutta on valituksenalaisella kaavamuutoksella lisätty olemassa oleva rakennuskanta huomioon ottaen sekä kaavaselostuksessa todetut perustelut, kaavamuutos ei ole maanomistajien tasapuolisen kohtelun vastainen tai muutoin lainvastainen sen vuoksi, että kiinteistön rakennusoikeutta kuvaavaa tehokkuuslukua ei ole nostettu valituksessa vaaditulla tavalla. Kun otetaan huomioon, että kyse on ranta-asemakaavan muutoksesta, jolla ei ole lisätty rakennuspaikkoja tai osoitettu muutoin merkittävässä määrin lisärakennusoikeutta, kaava ei vaaditun rakennusoikeuden lisäämisen osalta ole perustunut riittämättömiin selvityksiin.

Kulkuyhteydet

Valituksessa on vaadittu, että kaavaan olisi tullut lisätä tilalle 1:136 johtava polkutie Ketholman itä-länsisuuntaiselta keskitieltä. Myös tältä osin edellä selostetuista hallinto-oikeuden toimivaltaan sekä kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentin sisältöön liittyvistä syistä vaatimusta on tarkasteltava sen suhteen, onko valituksenalainen kaava lainvastainen sen vuoksi, ettei siinä ole osoitettu polkutietä valittajien edellyttämin tavoin.

Hallinto-oikeus toteaa, että voimassa olevassa kaavassa valituksessa tarkoitettua polkutietä ei ole. Etelä-pohjoinen -suunnassa kulkevan jalankululle varatun alueen osalta kaavaan on tehty ainoastaan vähäisiä maanomistajien toiveista johtuvia tarkistuksia. Kaikille tiloille on osoitettu kulkuyhteys. Kaava ei ole lainvastainen sillä perusteella, että vaadittua kulkuyhteyttä ei ole osoitettu. Ottaen huomioon kuntalain 90 §:n (1375/2007) 2 momentti hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu ratkaista sitä, olisiko jokin muu kulkuyhteys kaavassa osoitettua vaihtoehtoa tarkoituksenmukaisempi.

Muut vaatimukset

Hallinto-oikeus ei ranta-asemakaavan muutosta koskevaa valitusta ratkaistessaan ole toimivaltainen ottamaan valittajien esittämällä tavalla kantaa venevalkama-alueen ja teiden käyttöönottoon tai kunnostamiseen tai rakennuskieltoon liittyviin kysymyksiin.

Johtopäätös

Edellä lausutun perusteella hallinto-oikeus toteaa, että valituksenalainen päätös ei ole perustunut valituksessa esitetyllä tavalla puutteellisiin selvityksiin tai ole maanomistajien tasapuolisen kohtelun vastainen eikä päätös ole muutoinkaan valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen, minkä vuoksi hallinto-oikeus hylkää valituksen.

Oikeudenkäyntikulut

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainittujen lisäksi

Hallintolainkäyttölaki 74 § 1 momentti

Kuntalaki (410/2015) 145 §, 146 § 1 momentti ja 147 § 1 momentti

Suomen perustuslaki 6 § 1 momentti

Maankäyttö- ja rakennuslaki 75 §, 204 § ja 214 §

Maankäyttö- ja rakennusasetus 30 § ja 32 §

Päätöksen ovat tehneet hallinto-oikeuden jäsenet Riikka Tiainen, Jaana Malinen ja Terhi Vanala, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että korkein hallinto-oikeus käsittelee hallinto-oikeuteen jätetyn valituksen kokonaisuudessaan uudestaan. Hallinto-oikeudessa muutoksenhakijat ovat vaatineet seuraavaa:

"Päätöstä on muutettava siten, että

1. kaavaan on merkittävä yhteiskäyttövalkama-alue tiloille 1:116, 1:145 ja 1:284 siten kuin rasitetoimituksessa 23.2.2015 ja maaoikeuden tuomiossa 8.9.2015 on päätetty,

2. kaavaan on merkittävä korttelille 24 (tila 1:136) kaksi korttelikohtaisesti yhteiskäyttöistä venevalkama-aluetta, toinen laajennettava saaren itäpuolelle ja toinen länsipuolelle,

3. kiinteistön 1:136 rakennusoikeus on määriteltävä siten, että tehokkuusluku on 0,20,

4. kaavaan on lisättävä tilalle 1:136 johtava polkutie Ketholman itä-länsi -suuntaiselta keskitieltä.

Vaatimukset 2–4 on muutettava siten kuin 28.7.2015 kaupunginhallitukselle osoitetuissa ja lähetetyissä muistutuksissa on ehdotettu.

Toissijaisesti päätös on kumottava ja uusi kaava valmisteltava Haminan kaupungin kustannuksella. Haminan kaupungin on korvattava valittajien oikeudenkäyntikulut."

Vaatimustensa tueksi muutoksenhakijat ovat selostaneet kaavoituksen ja rasitetoimitusten vaiheita sekä esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on jättänyt huomiotta sille toimitetut asiaan olennaisesti vaikuttavat tausta- ja sisältötiedot. Hallinto-oikeus on arvioinut tilan RN:o 1:284 olosuhteita virheellisesti. Tilan olosuhteet ovat sellaiset, ettei paikalle voida rakentaa kestävää laituria. Yhteiskäyttöiseksi osoitetun venevalkama-alueen muuttaminen yksityiseksi venevalkama-alueeksi aiheuttaa tilan RN:o 1:284 omistajille kohtuutonta haittaa, koska tilan merenpuoleiselle edustalle ei voida rakentaa meriveneelle käyttökelpoista valkama-aluetta, mutta yhteiskäyttöalueelle voidaan. Tilalle RN:o 1:116 yhteiskäyttöoikeus on ehdottoman välttämätön, sillä sen rannoille ei ole mahdollista rakentaa mihinkään kohtaan meriveneen rantautumiseen ja säilyttämiseen kelvollista laituria. Kaavan muutosehdotus ei täytä vaatimusta, että kaikilla neljällä etelä-Ketholmaan muodostetulla tilalla (RN:o 1:116, 1:118, 1:145 ja 1:284) olisi luonnonolojen puolesta mahdollisimman yhtäläiset venevalkaman käyttöedellytykset.

Kaavaratkaisu on ristiriidassa muutoksenhakijoiden rasiteoikeuksien, 23.2.2015 lopetetun rasitetoimituksen ja maaoikeuden rasitteita koskevan ratkaisun 8.9.2015 (15/7973) kanssa. Asiasta ei voi olla voimassa samanaikaisesti kahta ristiriitaista ratkaisua.

Koska tila RN:o 1:136 jaetaan kaavamuutoksessa kahtia, satamien tasavertaisten käyttömahdollisuuksien turvaamiseksi niiden yhteiskäyttöoikeus on merkittävä ranta-asemakaavaan. Tilan RN:o 1:136 edustalla oleva itäinen valkama-alue on merkittävä ranta-asemakaavan muutokseen kiilamaisesti levennettynä.

Tilalle RN:o 1:136 osoitettu tehokkuusluku 0,15 ei kata edes nykyistä rakennuskantaa, minkä lisäksi on otettava huomioon suunniteltu täydennysrakentamistarve. Tehokkuusluku ei ole tasapuolinen eikä riittävä tilan kulttuurihistoriallisen arvon säilyttämiseksi. Oikea vertailuperuste on Tammion kylän rakennuskanta.

Kaavamuutoksessa osoitettu tielinjaus ei täytä tasapuolisuuden vaatimuksia eikä tieyhteyksiä ole riittävästi selvitetty. Tie kulkee tilan RN:o 1:293 kohdalla kalliojyrkänteen poikki siten, ettei se ole erityisryhmille käyttökelpoinen.

Haminan kaupunginhallitus on antanut selityksen.

A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Rasitetoimituksessa, joka on lopetettu 23.2.2015, muun ohella C:n ja B:n omistamalle tilalle Eteläpää 75-430-1-284 on perustettu kolme metriä leveä tieoikeus tilan Itäranta 75-430-1-118 alueelle ja kolme metriä leveä oikeus kulkuyhteyttä palvelevaa laituria varten yhteisen vesialueen 75-876-9-0 ja tilan 75-430-1-118 alueelle. Etelä-Savon käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiollaan 8.9.2015 (numero 15/7973) hylännyt toimitusta koskevan valituksen.

Ranta-asemakaavan muutoksella ei voida poistaa kiinteistörekisteriin 17.12.2015 merkittyjä rasitteita. Kaavaratkaisu ei toisaalta ole lainvastainen pelkästään sillä perusteella, että siinä ei nimenomaisesti ole otettu huomioon olemassa olevia rasitteita. Kaavamuutoksessa on osoitettu yksityinen venevalkama (LV-3) kohtaan, jossa laiturioikeus sijaitsee. Lisäksi kaavamuutoksessa on osoitettu jalankululle varattu alueen osa kohtaan, jossa tierasite sijaitsee. Laiturioikeutta ja kaavassa osoitettua venevalkamaa sekä tierasitetta ja kaavassa jalankululle varattua alueen osaa on mahdollista käyttää rinnakkain. Ranta-asemakaavan muutoksessa ei ole siten esitetty sellaista maankäyttöä, joka estäisi mainittujen rasitteiden käyttämisen. Tähän nähden ranta-asemakaavan muutos ei aiheuta maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 3 momentissa tarkoitettua kohtuutonta haittaa rasiteoikeuksien haltijoille.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Joonas Ahtonen.