Muu päätös 1443/2018

Asia Asiakirjajulkisuutta koskeva valitus

Valittaja A

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 4.11.2016 nro 16/0361/1

Asian aikaisempi käsittely

A on 20.1.2015 pyytänyt Oulun yliopistolta muun ohella, että hänen käyttöönsä luovutetaan yliopiston hallussa oleva susien/koirasusien 17 merkkityypin genotyyppidata vuosilta 1996–2015. Asiakirjapyynnön mukaan A toimii Perhon susioikeudenkäynnin puolustuksen lukuun ja hänen tehtävänään on selvittää suomalaiseen susikantaan liittyviä kysymyksiä.

Oulun yliopisto on päätöksellään 9.2.2015 hylännyt A:n asiakirjapyynnön. Päätöksen perusteluina on viitattu yliopistolain 30 §:n 2 momenttiin sekä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 24 §:n 1 momentin 17 ja 21 kohtaan ja lausuttu muun ohella seuraavaa:

Kysymyksessä oleva aineisto on luonteeltaan salassa pidettävää aineistoa, jota yliopisto käyttää omassa tutkimustoiminnassaan. Aineiston pohjalta tehdään julkaisuja ja harjoitetaan tutkimusta ja tutkimusyhteistyötä. Kun otetaan huomioon aineiston laatu sekä sen keräämiseen ja työstämiseen käytetty aika ja taloudellinen panostus, aineiston voidaan katsoa sisältävän yliopiston liike- ja ammattisalaisuutena pidettävää tietoa. Aineisto on myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan mukaista tieteellisen tutkimuksen perusaineistoa, jonka luovuttaminen voisi selkeästi aiheuttaa haittaa aineiston hyödyntämiselle.

Aineiston käyttö tutkimustarkoituksessa on rajattu ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa tutkimuksen suorittaa joko Oulun yliopiston palveluksessa oleva alalle koulutettu henkilö tai alan koulutettu tutkija, jolla on kansainvälisillä vertaisarvioiduilla tutkimuksilla osoitettu pätevyys tutkimusalalle. Tutkimusaineiston käytöstä laaditaan aina erillinen sopimus, jossa sovitaan muun muassa aineiston käyttötarkoituksesta ja salassa³pidosta.

A ei ole aikeissa suorittaa tutkimusta yliopiston kanssa, eikä yliopisto ole mukana A:n toiminnassa. A ei ole myöskään kyseisen alan koulutettu tutkija, jolla on kansainvälisillä vertaisarvioiduilla tutkimuksilla osoitettu pätevyys tutkimusalalle tai jolla olisi ollut yliopiston kanssa tutkimusyhteistyötä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys, hylännyt A:n valituksen Oulun yliopiston päätöksestä siltä osin kuin hänen vaatimuksensa luovuttaa susien/koirasusien 17 merkkityypin genotyyppidata vuosilta 1996–2015 oli hylätty. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluina on tältä osin lausuttu seuraavaa:

Keskeiset sovellettavat oikeusohjeet ja niitä koskevat lain esityöt

Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (julkisuuslaki) 5 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen asiakirjalla tarkoitetaan viranomaisen hallussa olevaa asiakirjaa, jonka viranomainen tai sen palveluksessa oleva on laatinut taikka joka on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Viranomaisen laatimana pidetään myös asiakirjaa, joka on laadittu viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta, ja viranomaiselle toimitettuna asiakirjana asiakirjaa, joka on annettu viranomaisen toimeksiannosta tai muuten sen lukuun toimivalle toimeksiantotehtävän suorittamista varten.

Julkisuuslain 10 §:n mukaan salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta tai sen sisällöstä saa antaa tiedon vain, jos niin erikseen tässä laissa säädetään.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka sisältävät tietoja valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön liike- tai ammattisalaisuudesta, samoin kuin sellaiset asiakirjat, jotka sisältävät tietoja muusta vastaavasta liiketoimintaa koskevasta seikasta, jos tiedon antaminen niistä aiheuttaisi mainituille yhteisöille, laitoksille tai säätiöille taloudellista vahinkoa tai saattaisi toisen samanlaista tai muutoin kilpai³levaa toimintaa harjoittavan julkisyhteisön tai yksityisen parempaan kilpailuasemaan tai heikentäisi julkisyhteisön tai 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön, laitoksen tai säätiön mahdollisuuksia edullisiin hankintoihin tai sijoitus-, rahoitus- ja velanhoitojärjestelyihin.

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan osalta muun ohella todettu, että lainkohdassa salassapitoperusteena on julkinen taloudellinen etu. Lainkohdan mukaan salassa pidettäviin asiakirjoihin voisivat kuulua lainaehtoja, koron- ja valuutanvaihtosopimusten sekä muiden suojautumissopimusten ehtoja sekä sijoitustoiminnan ehtoja koskevat asiakirjat. Esimerkiksi valtion lainanottoa varten tehdään kehyspäätöksiä, joissa määritellään ne rajat, kuten lainojen enimmäismäärä, liikkeeseenlaskukurssit, enimmäiskorot ja enimmäislaina-ajat, joiden puitteissa lainanotto tapahtuu. Vastaavia kehyspäätöksiä tehdään myös muun muassa koron- ja valuutanvaihtosopimuksia varten. Lisäksi tehdään yksityiskohtaisia laina-, korko- ja valuutanvaihtopäätöksiä. Kaikkien edellä mainittujen päätösten julkisuus saattaa vaikuttaa haitallisesti valtion ottamien lainojen ehtoihin. Lainkohdan mukaan liike- ja ammattisalaisuuksia koskevat tiedot kuuluisivat ehdottoman asiakirjasalaisuuden piiriin. Sen sijaan muuta liiketoimintaa koskevien tietojen, kuten lainanottoon, velanhoitoon ja sijoitustoiminnan ehtoihin liittyvien tietojen salaisuus on riippuvainen vahinkolausekkeen edellytyksistä. Julkisuus voisi vahinkolausekkeessa tarkoitetuissa tilanteissa aiheuttaa yhteisölle ja sen jäsenille aiheettomia menetyksiä. Samalla julkisyhteisöön nähden kilpailutilanteessa olevat saisivat perusteetonta etua, jota ne eivät saisi, jos kilpakumppani olisi yksityinen. Julkisyhteisön taloudellinen etu tämän vuoksi rinnastuu yksityisen taloudelliseen etuun.

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan mukaan salassa pidettäviä viranomaisen asiakirjoja ovat, jollei erikseen toisin säädetä, asiakirjat, jotka koskevat opinnäytetyön tai tieteellisen tutkimuksen suunnitelmaa tai perusaineistoa taikka teknologista tai muuta kehittämistyötä tai niiden arviointia, jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei aiheuta opinnäytetyön, tutkimuksen tai kehittämistyön suorittamiselle taikka niiden hyödyntämiselle tai sen asianmukaiselle arvioinnille tai tutkijalle taikka tutkimuksen tai kehittämistyön toimeksiantajalle haittaa.

Julkisuuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 30/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan osalta muun ohella todettu, että lainkohdan tarkoituksena on suojata tutkimus- ja kehitystyötä sekä niiden arviointia. Lainkohtaan sisältyvän vahinkoedellytyksen mukaan tiedot olisivat pääsäännön mukaan salaisia. Tutkimussuunnitelma voi sisältää sellaista tietotaitoa, jota voidaan ottaa oikeudettomasti käyttöön ja jonka julkisuus voi siten haitata tutkijan toimintaa ja hänen tieteellisen työnsä edistymistä ja vaikeuttaa hänen ammatillista toimintaansa. Teknologisessa kehittämistyössä voi olla kysymys esimerkiksi tuotteesta, joka voidaan myöhemmin patentoida. Valtio antaa useiden eri organisaatioiden kautta avustusta niin tieteelliseen tutkimukseen kuin teknologiseen kehittämistyöhönkin, mikä on lisännyt tällaisten asiakirjojen yleisyyttä viranomaisissa.

Tosiseikasto

Valittaja on pyytänyt yliopistolta sen hallussa olevan susien/koirasusien 17 merkkityypin genotyyppidatan vuosilta 1996–2015. (- - -) Yliopisto on valituksenalaisella päätöksellään genotyyppidatan osalta hylännyt asiakirjapyynnön julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 ja 21 kohdan perusteella. (- - -) Yliopiston hallinto-oikeuden käyttöön toimittamaan susien/koirasusien genotyyppiaineistoon sisältyy genotyyppidata vuosilta 1995–2013.

Oikeudellinen arviointi vuosien 2014 ja 2015 tietojen osalta

Viranomaisen asiakirjan määritelmää koskevassa julkisuuslain 5 §:ssä, oikeutta saada tieto viranomaisen asiakirjasta koskevassa 9 §:ssä ja tiedon antamista asiakirjasta koskevissa 13 ja 16 §:ssä lähtökohtana on, että tietopyyntö voi kohdistua viranomaisella jo olevaan asiakirjaan tai sen osaan. Sitä vastoin viranomaisen velvollisuutena ei edellä mainittujen säännösten perusteella ole tietopyynnön johdosta laatia uutta asiakirjaa.

Yliopiston lausunnon mukaan yliopistolla ei ole tietoja susista vuosilta 2014 ja 2015, koska niitä ei ole vielä tyypitetty tai tietoja siirretty tiedostoihin. Kun otetaan huomioon, että susien/koirasusien genotyyppidatan luovuttaminen mainituilta vuosilta edellyttäisi luovutettavaksi soveltuvan aineiston laatimista ja kun viranomaisella ei ole julkisuuslain säännösten perusteella velvollisuutta laatia uutta asiakirjaa, valitus on hylättävä tältä osin tällä perusteella.

Oikeudellinen arviointi vuosia 1996–2013 koskevan genotyyppidatan luovuttamisedellytysten osalta

Salassapito julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan perusteella

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan perusteella suojattavat julkisyhteisön liike- ja ammattisalaisuudet voivat liittyä julkisyhteisön harjoittamaan elinkeinotoimintaan ja taloudelliseen toimintaan. Pyydetty aineisto liittyy yliopiston tutkimustoimintaan, joskin sillä voi olla myös tässä yhteydessä yliopistolle taloudellista merkitystä. Tutkimustoimintaan liittyvän aineiston salassa pidettävyyttä koskevassa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan säännöksessä on otettu huomioon tutkimusaineiston taloudellisen hyödyntämisen turvaamiseen liittyvät näkökohdat. Ottaen huomioon mainitut seikat, genotyyppiaineiston sisällön sekä hallituksen esityksessä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdan osalta lausutun hallinto-oikeus katsoo, että aineistoon ei sisälly yliopiston liike- ja ammattisalaisuuksia tai muitakaan vastaavia lainkohdassa tarkoitettuja salassa pidettäviä liiketoimintaa koskevia tietoja. Yliopisto ei siten ole voinut perustaa aineiston salassapitoa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohtaan.

Salassapito julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan perusteella

Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan tarkoituksena on suojata tutkimus- ja kehittämistyötä ja niiden arviointia. Lainkohdan perusteella salassa pidettäviä ovat muun ohella opinnäytetyön ja tieteellisen tutkimuksen perusaineistot. Lainkohtaan sisältyvän vahinkoedellytyksen lähtökohtana on asiakirjan salassapito.

Valituksen mukaan genotyyppidata, jota asiakirjapyyntö koskee, on eristetty yliopistolla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (nykyisin Luonnonvarakeskus) ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran yliopistolle toimittamien susien kudosnäytteistä. Asiakirjojen mukaan aineistoa hyödynnetään yliopiston omassa tutkimustoiminnassa. Aineiston pohjalta on tehty ja tehdään julkaisuja ja harjoitetaan tutkimusta ja tutkimusyhteistyötä. Kysymyksessä olevaa aineistoa on siten pidettävä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdassa tarkoitettuna lähtökohtaisesti salassa pidettävänä tutkimuksen perusaineistona. Yliopistolla on aineiston laatijana ja haltijana perusteltu intressi esittämällään tavalla rajoittaa aineiston luovuttamista sen tutkimuksellisten arvojen ylläpitämiseksi. Asiassa ei voida pitää ilmeisenä, ettei aineiston luovuttamisesta valittajalle voisi aiheutua mainitussa lainkohdassa tarkoitettua haittaa. Se, että aineiston perusteella on julkaistu artikkeleita ja opinnäytetöitä, joista on mahdollisesti saatavilla tietoa aineiston sisällöstä, tai että aineistoa on mahdollisesti hyödynnetty rikosoikeudenkäynnissä, ei anna aihetta arvioida aineiston salassa pidettävyyttä toisin. Näin ollen valittajalla ei ole oikeutta saada tietoa yliopiston susien/koirasusien genotyyppiaineistosta vuosilta 1996–2013. Valitus on siten tältä osin hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Martti Raunio ja Renne Pulkkinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Oulun yliopisto velvoitetaan luovuttamaan genotyyppiaineisto A:lle. Vaihtoehtoisesti A on vaatinut, että yliopisto velvoitetaan toimittamaan hänelle kudosnäytteet kustakin verrokkiaineistoon sisältyvästä koiraeläimestä merkkigeenien eristämistä varten. Lisäksi A on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus moittii Pohjois-Suomen hallinto-oikeutta tarkoituksellisesta viivyttelystä.

Vaatimusten perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa:

A on toiminut Keski-Pohjanmaan käräjäoikeudessa vireillä olleessa törkeää metsästysrikosta koskevassa rikosasiassa R 14/227 puolustuksen asiantuntijana tehtävänään selvittää muun ohella, mihin syyttäjän päätodistajan professori Jouni Aspin geneettinen analyysi perustui.

Koska kysymyksessä on niin kutsuttu populaatiotutkimus, rikosasiassa kysymyksessä olleiden koiraeläinten rotumäärittelyyn vaaditaan tiedot (1) tapettujen eläinten 17 merkkigeenillä otetusta genotyyppidatasta sekä (2) niin kutsutusta verrokkiaineistosta eli genotyyppidatasta muista suomalaisista susista, jota ilman ei voida tietää, onko todistajanlausunnossa valaehtoisesti esitetty tulos luotettava ja perustuuko se asianmukaisiin ja tieteellisesti varmistettuihin tietoihin.

Puolustukselle lähetetyssä käräjäoikeuden valmisteluistunnon pöytäkirjassa 2.10.2014 todettiin, että todistelu syytteen tueksi perustuu pääosin siihen, että eläinten lajimääritys voidaan tehdä yksinomaan dna-tutkimuksen perusteella ilman morfologisia tutkimuksia. Tämän lisäksi siinä todettiin, että puolustuksella on ollut mahdollisuus teetättää EVIRA:n eläimistä ottamien näytteiden perusteella dna-tutkimuksia, ja että tällainen tutkimus on myös asiassa todistelussa ilmoitettu.

Lupaa ei annettu verrokkiaineistoon, joten tapettujen kolmen koiraeläimen dna-tutkimus oli arvoton.

A oli keväästä 2014 alkaen toistuvasti pyytänyt Oulun yliopistoa luovuttamaan verrokkiaineiston, jotta syyttäjällä ja puolustuksella olisi käytettävissään samanlaiset todistemateriaalit. Yliopisto luovutti vain rikosasian kohteena olleiden eläinten geneettiset tulokset. Muita tietoja puolustukselle ei annettu. Koska verrokkiaineistoa ei luovutettu, puolustuksella ei ollut mahdollisuuksia arvioida syyttäjän todistusaineiston oikeellisuutta. Tämä rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa. Verrokkiaineistoa tutkimalla voidaan selvittää, rikkoiko tuomio myös ihmisoikeussopimuksen 7 artiklaa.

Aineiston avulla olisi edelleen mahdollista selvittää, voidaanko rikosasian R 14/227 tuomioon hakea purkua sillä perusteella, että verrokki³aineisto ei ole pätevä. Verrokkiaineiston puuttuessa näihin seikkoihin ei voitu viitata rikosasian käsittelyn yhteydessä eri oikeusasteissa.

Aineisto ei täytä julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdassa tarkoitetun tieteellisen perusaineiston tunnusmerkistöä. Kysymys on genetiikan osa-alueesta, jolla selvitetään geneettisen sormenjäljen tapainen tieto eläimen kudosnäytteestä. Tässä prosessissa Oulun yliopisto on eristänyt solun dna:sta 17 eri merkkigeeniä ja laskenut kunkin merkkigeenin arvot (kaksi numeroarvoa eli alleelipari). Merkkigeenistä riippuen arvot (alleelit) vaihtelevat noin välillä 50–300. Prosessi on täysin standardoitu ja sama työ voidaan tehdä kaikissa dna-laboratorioissa, kunhan yliopisto luovuttaa genotyyppidatan sijaan dataa vastaavien susien kudosnäytteet. Lopputulos olisi todennäköisesti sama kuin Oulun yliopistossa saatu.

Jos verrokkiaineisto täyttää tieteelliset vaatimukset, sen avulla voidaan päättää, kuuluvatko tapetut eläimet ryhmään "suomalaiset sudet". Muussa tapauksessa se ei ole mahdollista. Aineiston julkaiseminen palvelisi yleistä etua, koska ulkopuolinen taho voi varmistaa sen validiteetin ja yleisön usko oikeuslaitoksen puolueettomuuteen säilyy.

Tutkimustyön julkisuus on tieteellisen validiteetin keskeisimpiä argumentteja, ja jokaisessa tiedeyhteisön hyväksymässä julkaisussa on ehtona, että tutkimus voidaan toistaa ja päästä samaan tulokseen. Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvä salassapitoon oikeuttava lausuma siitä, että aineiston pohjalta on tehty ja tehdään julkaisuja ja harjoitetaan tutkimusta ja tutkimusyhteistyötä, on ristiriidassa tieteellisen tutkimuksen avoimuuden kanssa.

Yliopistolla ei ole oikeutta rajoittaa aineiston luovuttamista sen tutkimuksellisen arvon ylläpitämiseksi, koska aineisto on kenen tahansa vapaasti muodostettavissa, jos käytössä ovat susien kudosnäytteet.

Hallinto-oikeuden päätös loukkaa lisäksi A:n oikeutta asian tasapuoliseen käsittelyyn, koska yliopiston hallinto-oikeudelle antamaan lausuntoon sisältyi luottamuksellinen liite, johon A ei voinut vastaselityksessään ottaa kantaa.

Yliopisto ja hallinto-oikeus ovat olleet tietoisia A:n roolista rikosasiassa R 14/227. Ottaen huomioon, että asian käsittely keskeytyi hallinto-oikeudessa kunnes tuomio asiassa R 14/227 tuli lainvoimaiseksi, hallinto-oikeus on toimillaan vaikuttanut tahallisesti rikosasian käsittelyyn ja näin estänyt tuomittujen henkilöiden oikeuksien toteutumista siten kuin ihmisoikeussopimus edellyttää. Lisäksi hallinto-oikeus on toiminut hallintolain 23 §:n 1 momentin vastaisesti viivyttämällä prosessia tavalla, joka poikkeaa selvästi hallinto-oikeuksien yleisistä periaatteista.

Oulun yliopisto on lausunnossaan esittänyt, että valitus hylätään, ja lausunut muun ohella seuraavaa:

Yliopistolla ei ole tietoja susista vuosilta 2014 ja 2015. Aineiston luovuttaminen ei ole mahdollista, koska sitä ei ole olemassa.

Vuosien 1996–2013 genotyyppiaineistoa yliopisto käyttää omassa tutkimustoiminnassaan. Aineiston pohjalta on tehty ja tehdään edelleen julkaisuja ja harjoitetaan tutkimusta ja tutkimusyhteistyötä. Kun otetaan huomioon aineiston tutkimuksellinen arvo, siitä saatava taloudellinen hyöty sekä sen keräämiseen ja työstämiseen käytetty aika ja taloudellinen panostus, sen voidaan katsoa sisältävän yliopiston liike- ja ammattisalaisuutena pidettävää tietoa.

Aineiston käyttö tutkimustarkoituksessa on rajattu ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa tutkimuksen suorittaa joko Oulun yliopiston palveluksessa oleva alalle koulutettu henkilö tai alan koulutettu tutkija, jolla on kansainvälisillä vertaisarvioiduilla tutkimuksilla osoitettu pätevyys tutkimusalalle. Tutkimusaineiston käytöstä laaditaan aina erillinen sopimus, jossa sovitaan muun muassa aineiston käyttötarkoituksesta, käytöstä saatavasta korvauksesta ja salassapidosta.

A ei ole aikeissa suorittaa tutkimusta Oulun yliopiston kanssa, eikä yliopisto ole mukana hänen toiminnassaan. A ei myöskään ole kysymyksessä olevan alan koulutettu tutkija, jolla on kansainvälisillä vertaisarvioiduilla tutkimuksilla osoitettu pätevyys tutkimusalalle, tai jolla olisi ollut yliopiston kanssa tutkimusyhteistyötä.

Aineiston luovuttaminen johtaisi mitä ilmeisimmin sen tutkimusarvon huomattavaan alentumiseen. Siihen johtaisi se, että aineistoa käytettäisiin julkisesti taikka sellaisen tutkimuksen tekemiseen, jossa tutkimuksen suorittaja ei ole alan koulutettu tutkija, jolla on kansainvälisillä vertaisarvioiduilla tutkimuksilla osoitettu pätevyys tutkimusalalle. Aineiston luovuttamisesta ja siitä seuraavasta arvon alentumisesta seuraisi yliopistolle mitä ilmeisimmin myös taloudellisia menetyksiä.

Aineistolla on Oulun yliopistolle taloudellista ja tieteellistä merkitystä. Se on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdassa tarkoitettua aineistoa, jonka luovuttamisesta voisi seurata yliopistolle taloudellista vahinkoa tai tiedon luovuttaminen saattaisi toisen samanlaista tai muutoin kilpailevaa toimintaa harjoittavan julkisyhteisön tai yksityisen parempaan kilpailuasemaan.

Aineisto on myös julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdassa tarkoitettua tieteellisen tutkimuksen perusaineistoa, jonka luovuttaminen voisi aiheuttaa haittaa sen hyödyntämiselle. Kuten muutkin yliopistot Oulun yliopisto saa rahoituksensa pääosin opinnäytteistä ja tutkimuksista, jotka rahoitetaan pääosin kilpaillulla tutkimusrahoituksella (esimerkiksi tässä tapauksessa Suomen Akatemialta ja yksityisiltä säätiöiltä). Yksi rahoituksen myöntämisen peruste on se, millaista tutkimusta ja millaisella perusaineistolla tutkimusta tullaan tekemään. Tällaisessa kilpailuasemaksikin katsotussa tilanteessa eri tutkimusorganisaatiot pitävät omiin tutkimusalueisiinsa liittyviä perusaineistoja luottamuksellisina.

Tutkimusmenetelmien julkisuus ei tarkoita sitä, että tutkimuksessa käytetty aineisto sitä olisi. Menetelmät sinänsä ovat perusteiltaan julkisia, koska niiden julkisuus on tieteellisen tutkimuksen perusta. Kuitenkin niiden soveltaminen vaatii kullekin eliölle sopivan menetelmän kehittämisen, mikä vaatii erityistä ammattitaitoa ja perehtymistä menetelmään. Aineiston käyttäminen muussa kuin tarkoin määritellyssä tutkimusympäristössä ja sen julkiseksi toteaminen johtaisivat omalta osaltaan siihen, että yliopiston mahdollisuudet hyötyä aineistosta taloudellisesti ja tutkimuksellisesti vaikeutuisivat huomattavasti.

Se seikka, että perusaineistosta tehtyjen tutkimusten tuloksista on tehty julkaisuja, ei tee perusaineistoja julkisiksi. Julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdalla on tarkoitettu pitää tutkimuksessa käytetty perus³aineisto luottamuksellisena.

Päinvastoin kuin A on aiemmin väittänyt, lausuntojen yhteydessä osia aineistosta ei ole suoranaisesti julkaistu. Aineiston perusteella on vuosina 2006–2014 tehty viisi artikkelia, jotka on julkaistu arvostetuissa kansainvälisissä julkaisuissa, joten aineistoa voidaan ilmeisesti pitää edelleenkin tieteellisesti erittäin arvokkaana perusaineistona.

Ottaen huomioon aineiston käyttötavat ja -mahdollisuudet, sitä ei voida pitää pelkkänä tilastollisin menetelmin luotuna aikasarjana. Kysymys on pitkällä aikavälillä kerätystä tutkimusaineistosta. A:n esittämä analogia korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen 15.3.2002 taltio³numero 582 ei ole sovellettavissa tässä tapauksessa.

Aineiston antaminen sellaisen henkilön, kuten A:n käyttöön, jolla ei ole tieteellistä pätevyyttä arvioida genetiikan alan tutkimuksia, johtaisi tilanteeseen, joka pahimmassa tapauksessa aiheuttaisi ainoastaan valvotussa tutkimuskäytössä olevan aineiston arvon merkittävän alentumisen.

Tutkimuksissa on tähän asti hyödynnetty aineistoa vuoteen 2009 saakka. Sitä ollaan edelleenkin käyttämässä tekeillä olevissa artikkeleissa ja opinnäytetöissä. Aineiston, jota ei ole osin vielä edes hyödynnetty, luovuttaminen julkiseen käyttöön aiheuttaisi haittaa opinnäytetöiden ja tutkimuksen tekijöille.

A:n vaihtoehtoisesti pyytämät kudosnäytteet eivät ole julkisuuslaissa tarkoitettuja asiakirjoja. Vaatimus kudosnäytteiden toimittamisesta on lakiin perustumaton.

Asiassa ei ole tapahtunut viivytystä, vaan käsittely on kaikilta osin hoidettu laissa edellytetyllä tavalla.

A on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pyynnön kohteena oleva susien genotyyppidata ei sisällä mitään tieteellisesti merkittävää tietoa, vaan vaatimusta voidaan verrata siihen, että pyyntö olisi koskenut eri susien kudosnäytteiden RGB-värikoodeja.

Dna:n eristäminen esimerkiksi suden syljessä olevista soluista kestää 10–15 minuuttia. Siihen tarvitaan syljen lisäksi suolaa, astianpesuainetta, etikkahappoa, sinolia, vanupuikko ja laboratoriokäyttöön soveltuva lasinen näytepullo. A:n eristetystä dna:sta pyytämät tiedot ovat muodostettavissa kaupallisesti saatavilla aineilla ja menetelmillä. Prosessin lopputuloksena saadaan kustakin testatusta näytteestä numerosarja, jossa kutakin merkkigeeniä edustaa kaksi arvoa, isältä ja äidiltä perityt arvot.

Vuosien 1996–2013 aikana jokaisen Oulun yliopistolle toimitetun suden kudosnäytteestä on eristetty 17 numeroparia sekä sukupuolta kuvaava merkkigeeni. Tänä ajanjaksona noin 400 sudesta luetut eläinkohtaiset numeroparit ja sukupuolta osoittava merkkigeeni muodostavat täydellisen analogian korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 15.3.2002 taltionumero 582 tarkoitetun tiedon kanssa, kun luetut numerosarjat korvataan autojen yksilöintitiedoilla ja sudet autoilla. Susista luettu 17+1 numeroparin (alleeliparin) sarja yksilöi suden (geneettinen tunniste) kuten auton yksilöintitiedot yksilöivät auton.

Laajempia eläimiä koskevia geneettisiä analyysejä ei tehdä pelkästään näillä merkkigeeneillä, vaan sitä varten joudutaan kudoksista eristämään toisenlaisia geenejä, ja usein myös erilaisilla menetelmillä.

Pyydetyt tiedot ovat helposti eristettäviä geneettisiä tunnistetietoja, jotka ovat verrattavissa niihin yksilöintitietoihin, joihin A:lla on hallinto-oikeuden päätöksen mukaisesti oikeus.

Oulun yliopisto on väittänyt virheellisesti, ettei A:n pätevyys riitä aineiston käsittelemiseen. A on filosofian maisteri pääaineenaan tietotekniikka ja sivuaineina matematiikka ja tilastotiede. A:lla on lisäksi 40 vuoden työkokemus alalta ja tutkimuksilla osoitettu pätevyys. A:n tieteenala on nimenomaan se, jolla hän aineistoa haluaa analysoida, ja hänellä on myös pätevyys tehdä tehtävän edellyttämät tietokonesovellukset. Numerosarjojen käsittelyyn ei tarvita biologian ja genetiikan tuntemusta.

Alleelifrekvenssien laskennalla voidaan selvittää kunkin merkkigeenin osalta, millaisia arvoja merkkigeenillä esiintyy ja eri arvojen (alleelien) esiintymisfrekvenssit. Tehtävän suorittamiseen riittää peruskoulun aritmetiikka. Jokaisesta numeroparista toinen arvo periytyy isältä ja toinen äidiltä. Näin on mahdollista tehdä tietokonesovellus, jolla arvioidaan susien keskinäisiä sukulaisuussuhteita. Tämän tiedon käsittelyssä joudutaan käyttämään muun muassa sellaisia tilastollisia menetelmiä, joiden käyttöä A on opettanut Helsingin yliopistossa ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa. Tälläkään ei ole mitään tekemistä genetiikan kanssa.

Jos A käyttää aineistoa tieteelliseen tutkimukseen siten, että sen pätevyyttä arvioidaan tieteen hyväksymillä kriteereillä, aineisto voi menettää arvonsa vain, jos se kansainvälisillä vertaisarvioiduilla tutkimuksilla voidaan osoittaa arvottomaksi. Yliopiston pelko siitä, että aineisto menettäisi sen A:lle luovuttamisen myötä arvonsa, voi perustua vain yliopiston omaan epäilykseen siitä, että aineisto ei kestä tieteellistä tarkastelua. Aineiston luovuttaminen A:lle on osa tieteen perusvaatimusta, jonka mukaan ollakseen pätevä, jokainen tutkimus tulee olla vapaasti toistettavissa.

Aineiston keskeisin käyttötarkoitus on toistaiseksi ollut susien lajimääritys, joka vuodesta 2014 lähtien on siirtynyt Oulun yliopistolta Turun yliopistolle. Vuosien 2007–2014 aineiston perusteella on yliopiston lausunnon mukaan tehty vain viisi artikkelia. Sen sijaan sen perusteella on tehty jopa satoja susien lajimäärityksiä.

Koska menetelmät ovat tunnettuja ja yliopisto on vahvistanut aineiston syntyneen tieteellisessä tutkimuksessa, identtisen aineiston saa eristämällä samat tiedot kaupallisesti saatavissa olevilla menetelmillä samojen susien kudoksista. Aineiston luovuttaminen A:lle tutkimuskäyttöön ei aiheuta yliopistolle haittaa julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 17 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska se ei sisällä salassa pidettävää tietoa. Aineisto edustaa lisäksi eräiden väitöskirjojen perusteita kuvaavaa julkisuuslain 6 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua itsenäistä kokonaisuutta.

Vaihtoehtoinen kudosnäytteiden toimittamista koskeva vaatimus ei perustu julkisuuslakiin, vaan siihen, että tällä tavoin A saisi aineiston haltuunsa ilman, että Oulun yliopiston tutkimustyötä tarvitsee kyseenalaistaa.

Se seikka, että Oulun yliopisto julkisoikeudellisena laitoksena salaa aineistoa, jonka pohjalta on tehty tutkimuksia ja vedetty rikosoikeudellisia johtopäätöksiä ilman, että puolustuksella olisi ollut mahdollisuus perehtyä siihen, ei ole julkisuuslain 3 §:stä ilmenevän lain tarkoituksen mukaista. A: ensisijaiset tavoitteet tutkimustyössään liittyvät lainkohdassa mainittuihin syihin.

Suomen perustuslain 16 §:n 3 momentin mukaan tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Tämän perusteella ei ole olemassa laillisia perusteita sille, että Oulun yliopisto saisi rajoittaa aineiston tilastollista analysointia (tiedettä).

A on täydennyskirjelmässään esittänyt muun ohella seuraavaa:

A:n tietoon on 22.11.2017 tullut, että hänen vaatimansa aineisto on pääosiltaan ladattavissa internetistä ja ollut sitä vuodesta 2014 alkaen. Tämä aineisto sisältää 242 suomalaisen suden/koirasuden genotyyppidatan vuosilta 1998–2009 sekä 37 venäläisen suden/koirasuden genotyyppidatan vuosilta 1995–2010. Aineisto on löydettävissä kustannusyhtiö John Wiley & Sons, Inc.:n julkisesta tietokannasta täydennyskirjelmässä mainitusta internet-osoitteesta sekä lataamalla täydennyskirjelmässä yksilöidyn linkin takana oleva excel-taulukko.

Kysymyksessä on tieteellinen julkaisu "Balancing selection and heterozygote advantage in major histocompatibility complex loci of the bottlenecked Finnish wolf population". Tämä julkaisu, jonka liitetietoina on A:n pyytämän genotyyppidatan pääosa, on jätetty kustannusyhtiölle 29.2.2014, eli lähes vuosi ennen rikosasian R 14/227 puolustuksen Oulun yliopistolle esittämää ensimmäistä vaatimusta. Julkaisun yhtenä tekijänä ja yhtenä julkaisun kustannusyhtiölle luovuttaneena henkilönä on mainitussa rikosasiassa syyttäjän päätodistajana toiminut professori Aspi Oulun yliopistosta. Niin yliopisto kuin A:n vaatiman susien/koirasusien genotyyppidatasta vastannut professori Aspi ovat tämän prosessin ajan olleet tietoisia siitä, että aineisto on heidän itsensä toimesta tullut keskeisiltä osin julkisesti saataville, mutta ovat siitä huolimatta yrittäneet estää rikosasian puolustusta sitä saamasta.

Koska aineisto on julkisesti saatavilla eikä siinä ole salassapitoa taikka käyttörajoitusta koskevaa merkintää, aineistoa ei yliopiston omien toimien takia voida pitää julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdassa tarkoitettuna salassa pidettävänä tutkimuksen perusaineistona. Yliopisto ei myöskään ole estänyt aineiston pääsyä julkisuuteen.

Koska pääosa A:n pyytämästä aineistosta on ollut julkista koko prosessin ajan, hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Oulun yliopisto on velvoitettava korvaamaan tarpeettomasta valitusprosessista tahallisesti aiheuttamansa työn ja kulut.

Korkein hallinto-oikeus on A:n täydennyskirjelmän johdosta Oulun yliopistolle esittämässään lausuntopyynnössä pyytänyt erityisesti selvittämään, eroaako täydennyskirjelmässä viitattu internetissä julkaistu aineisto sisällöltään, kattavuudeltaan tai luonteeltaan yliopiston päätöksessä 9.2.2015 tarkoitetusta susien dna-tutkimuksiin liittyvästä genotyyppidatasta, ja jos eroaa, millä tavoin.

Oulun yliopisto on lausunnossaan uudistanut näkemyksensä siitä, että A:n pyytämä aineisto on julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 21 kohdan mukaisesti salassa pidettävää, ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

A:n väitteen mukaan hänen pyytämänsä aineisto ei olisi tutkimuksen perusaineistoa. Kuitenkin hän kertoo tekevänsä aineistolla tutkimusta, joten ilmeisesti hänenkin käsityksensä mukaan kysymys on perusaineistosta. Samoin hänen mukaansa aineisto on jo pääosin muualla vapaasti saatavilla. Jos aineisto on saatavilla, miksi hän edelleen sitä pyytää yliopistolta?

Tieteellisessä julkaisemisessa yleinen käytäntö on, että artikkeliin liitetään käsiteltävien tutkimusongelmien kannalta olennainen aineisto. Tarkoituksena on, että artikkelin lukijoilla on mahdollisuus tarkistaa tehtyjen analyysien ja niihin perustuvien johtopäätösten oikeellisuus. Se seikka, että tietyn tieteellisen ongelman toistettavuuden vuoksi julkaisuun on sisällytetty tutkimusaineistoa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että se ei edelleen olisi tutkimuksen perusaineistoa, ja että julkaisijan täytyisi luovuttaa kenelle tahansa koko kyseisestä lajista keräämänsä perusaineisto.

Täydennyskirjelmässä viitatussa vuonna 2014 julkaistussa artikkelissa on tutkittu Suomen ja Venäjän Karjalan susien immunopuolustukseen liittyvien MHC-geenien muuntelua ja niiden assosiaatiota trikiini- ja ekinokokkiloistartuntoihin sekä mahdollisia eroja alleelifrekvensseissä eri populaatioiden välillä. Tutkimuksen yhteydessä on julkaistu 242 suomalaisen ja 37 venäläisen suden MHC-geenilokusten genotyypit, joita A ei ole yliopistolta pyytämässä.

Koska tutkimuksessa ei löydetty eroja MHC-alleelifrekvensseissä susipopulaatioiden välillä siinä on verrattu referenssinä eroja myös neutraalien geenialleelien suhteen. Tämän vuoksi julkaisussa on annettu myös näiden susien 17 mikrosatelliittimarkkerin genotyypit, joiden perusteella lukijan on mahdollista tarkistaa, onko susipopulaatioiden välillä geneettisiä eroja Suomen ja Venäjän välillä. Tämä on kuitenkin vain erittäin pieni osatulos kokonaisuudesta, joka ei liity tutkimuksen päätuloksiin. Näin ollen koko aineistoa ei ole sellaisenaan julkaistu, vaan julkaistu mikrosatelliittiaineisto edustaa ainoastaan vähän yli puolta A:n pyytämästä aineistosta. Näin ollen A:n tarkoittama internetissä julkaistu aineisto eroaa kattavuudeltaan, sisällöltään ja luonteeltaan hänen pyytämästään kokonaisaineistosta.

Yliopisto on jo aiemmin osoittanut, että aineiston tieteellistä arvoa ovat puntaroineet useat tunnustetut ulkopuoliset tutkijat opinnäytteiden ja artikkelien tieteellisen pätevyyden arvioinnin yhteydessä. Aineiston luotettavuutta on käsitelty myös Perhon susien salakaato-oikeudenkäynnissä ja todettu luotettavaksi. Samaa aineistoa on käytetty myös Nousiaisten susioikeudenkäynnissä.

Yliopisto tekee jatkuvasti opinnäytetöitä ja julkaisuja A:n pyytämästä tutkimuksen perusaineistosta. Aineistoa on käytetty neljässä pro gradu -työssä, kahdessa väitöskirjassa ja kahdeksassa julkaisussa. Lisäksi yliopistossa on tekeillä väitöskirja ja artikkeleita, joissa aineistoa hyödynnetään. Aineiston käyttötarkoitus on edelleenkin tieteellinen tutkimus vaikka yliopisto on tehnyt poliisiviranomaisten ja Luonnonvarakeskuksen pyynnöstä myös muutamia lajintunnistuksia metsästysrikkomus- ja hybridiepäilytapauksissa.

A kertoo tutkimustarkoituksensa olevan arvioida susien välisiä sukulaisuussuhteita. Oulun yliopistossa on tekeillä A:n pyytämästä aineistosta tieteellinen tutkimus, jossa käsitellään susien sukulaisuussuhteita ja laaditaan Suomen susista sukupuu. Aineistoa ei ole tarkoituksenmukaista luovuttaa kilpailevaan tutkimukseen, jotta tutkimuksen suorittaminen yliopistossa ei vaarantuisi.

Tutkimuksen julkaisemisen jälkeen A:lla on normaalin tieteellisen käytännön mukaisesti mahdollisuus arvioida sen luotettavuutta ja aineiston tieteellistä pätevyyttä sekä laatia vastineensa julkaisufoorumiin. Ennen tutkimuksen julkaisemista siinä käytetty aineisto on kuitenkin kokonaisuudessaan salassa pidettävää julkisuuslain perusteella.

A on vastaselityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yliopisto on lausunnossaan kysynyt, että jos aineisto on A:n mukaan pääosin muualla vapaasti saatavilla, miksi hän edelleen sitä pyytää yliopistolta. Edelleen yliopisto on todennut, että aineiston tulee olla artikkelin lukijoilla, jotta analyysien ja johtopäätösten oikeellisuus voidaan varmistaa. A on juuri tästä syystä pyytänyt aineiston käyttöönsä.

Toimiessaan puolustuksen avustajana käräjäoikeudessa rikosasiassa R 14/227 ja pyytäessään aineistoa yliopistolta A ei tiennyt, että koko aineisto oli julkaistu internetissä. Asia olisi ratkennut sillä, että yliopisto olisi ilmoittanut aineiston olevan saatavissa internetissä. Nyt toiminta viittaa siihen, että yliopistossa on tahallisesti tai tuottamuksellisesti yritetty vaikeuttaa rikosasian puolustuksen toimintaa.

Kun aineisto on internetissä julkisesti saatavilla, se on julkista, eikä sen julkaisija voi vaikuttaa siihen, kuka sitä käyttää. Aineisto ei voi olla salassa pidettävää, koska Oulun yliopisto on sen asettanut julkiseksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden moittimisesta sekä vaatimus Oulun yliopiston velvoittamisesta toimittamaan A:lle kudosnäytteitä jätetään tutkimatta. Samoin jätetään tutkimatta vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa.

Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian.

2. Valitus hylätään. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Tutkimatta jätettävät vaatimukset

Korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan ei korkeimmasta hallinto-oikeudesta annetun lain 2 §:n perusteella kuulu lainkäyttöasian käsittelyn yhteydessä tutkia hallintokantelun luonteista vaatimusta Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden moittimisesta oikeudenkäynnin viivyttämisen takia eikä liioin viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin perustumatonta vaatimusta Oulun yliopiston velvoittamisesta toimittamaan A:lle kudosnäytteet kustakin verrokkiaineistoon sisältyvästä koiraeläimestä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, nämä vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

A on vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa vaatinut hänelle hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamista. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentti, vaatimus on jätettävä tutkimatta.

2. Valituksen hylkäämistä koskeva ratkaisu

A:n valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tarkoitettu Oulun yliopiston hallinto-oikeudelle antaman lausunnon luottamuksellinen liite käsittää yliopiston hallinto-oikeudelle toimittaman genotyyppidatan vuosilta 1995–2013, jonka julkisuutta oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa on osaltaan koskenut. Oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 9 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan oikeudenkäynnin osapuolena olevalla asianosaisella ei ole pykälän 1 momentissa tarkoitettua tiedonsaantioikeutta sen asiakirjan salassa pidettyyn osaan, jonka julkisuudesta oikeudenkäynnissä on kyse. Tämän vuoksi ja kun otetaan lisäksi huomioon hallintolainkäyttölain 34 §:n 3 momentti A:lle ei ole tullut varata tilaisuutta tutustua yliopiston lausunnon liiteaineistoon siinä yhteydessä, kun hänelle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen mainitun lausunnon johdosta.

Aineistoihin tutustumisen ja asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella voidaan havaita, että A:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassa täydennyskirjelmässä tarkoitettu erään kustannusyhtiön internet-sivustolla julkaistu genotyyppidata vuosilta 1998 tai ennen - 2009 kattaa ainoastaan osan siitä aineistokokonaisuudesta, jota A:n asiakirjapyyntö on koskenut. Internet-sivustolla julkaistu aineisto eroaa lisäksi esitystavaltaan Oulun yliopiston päätöksessä tarkoitetusta aineistosta, joten kysymys ei ole osaksikaan samasta asiakirjasta. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen perustelut A:n pyytämää genotyyppidataa vuosilta 1996–2015 koskevilta osin, päätöksessä mainittujen oikeusohjeiden lisäksi yliopistolain 30 §:n 2 momentti sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa koskevan vaatimuksen hylkääminen

Koska valitus on osittain jätetty tutkimatta ja osittain hylätty ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäynti³kuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Mikko Rautamaa.