Muu päätös 1787/2018

Ympäristönsuojelulain mukaista hallintopakkoasiaa koskeva valitus (Kempele)

Antopäivä: 17.4.2018
Taltionumero: 1787
Diaarinumero: 6060/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T1787

Asia Valitus ympäristönsuojelulain mukaisessa hallintopakkoasiassa

Valittaja Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunta

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 9.11.2017 nro 17/0501/3

Asian aikaisempi käsittely

Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunta on päätöksellään 31.5.2017 (§ 65) velvoittanut A:n oikeudenomistajat ympäristönsuojelulain 175 §:n nojalla 1) lopettamaan eläinsuojan toiminnan laittamalla pois jäljellä olevat eläimet ja esittämään Oulun seudun ympäristötoimelle tästä luotettavan dokumentin 31.7.2017 mennessä, 2) tyhjentämään lantalat kaikilta osin ja ilmoittamaan asiasta ympäristötoimelle tarkastusta varten 31.7.2017 mennessä sekä 3) toimittamaan jäteöljyn ja jätemuovin pois asianmukaisiin käsittelypaikkoihin ja esittämään Oulun seudun ympäristötoimelle luotettavat dokumentit toimitetuista jätteistä, toimittamaan polttoainesäiliöiden tarkastuspöytäkirjat ympäristötoimelle ja selvittämään polttoainesäiliöiden aiemman sijaintipaikan maaperän puhtauden luotettavasti ja esittämään siitä dokumentin 31.7.2017 mennessä. Liikelaitoksen johtokunta on asettanut kunkin päävelvoitteen 1–3 tehosteeksi juoksevan uhkasakon.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään B:n A:n kuolinpesän osakkaana tekemän valituksen johdosta kumonnut Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunnan päätöksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Ympäristönsuojelulain (527/2014) 175 §:n 1 momentin mukaan valvontaviranomainen voi 1) kieltää sitä, joka rikkoo ympäristönsuojelulakia taikka sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä, jatkamasta tai toistamasta säännöksen tai määräyksen vastaista menettelyä taikka määrätä asianomaisen täyttämään muulla tavoin velvollisuutensa, 2) määrätä 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla menetellyt palauttamaan ympäristö ennalleen tai poistamaan rikkomuksesta ympäristölle aiheutunut haitta tai 3) määrätä toiminnanharjoittajan riittävässä määrin selvittämään toiminnan ympäristövaikutukset, jos on perusteltua aihetta epäillä toiminnasta aiheutuvan tämän lain vastaista ympäristön pilaantumista.

Ympäristönsuojelulain 184 §:n 1 momentin mukaan viranomaisen on tehostettava, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta, ympäristönsuojelulain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai toiminta keskeytetään. Pykälän 3 momentin mukaan jollei ympäristönsuojelulaista muuta johdu, uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevaan asiaan sovelletaan, mitä uhkasakkolaissa säädetään.

Uhkasakkolain 6 §:n 1 momentin mukaan uhkasakko asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla.

Uhkasakkolain 12 §:n 2 momentin mukaan jos olosuhteet ovat muuttuneet tai asiaan on saatu olennaista uutta selvitystä taikka aikaisempi päätös perustuu ilmeisen väärään lain soveltamiseen, uhkasakon asettanut viranomainen voi poistaa aikaisemman uhkasakon asettamista koskevan päätöksensä ja käsitellä asian kokonaan tai osittain uudelleen. Jos aikaisempaan päätökseen on vireillä muutoksenhaku, asian uudelleen käsittelemisestä on ilmoitettava ja tehty päätös toimitettava muutoksenhakuviranomaiselle.

Koska A:n oikeudenomistajat ovat Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunnan 27.9.2017 tekemän päätöksen (118 §) mukaan täyttäneet heille määrätyt velvoitteet määräajassa, hallinto-oikeus on katsonut, ettei asiassa enää ole olemassa lain tarkoittamia edellytyksiä hallintopakon antamiselle A:n oikeudenomistajia kohtaan. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on kumonnut Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunnan päävelvoitteita ja uhkasakkojen asettamista koskevan päätöksen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Hanna Nieminen-Finne, Varpu Kujanpää ja Riikka Mäki, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunta on valituksessaan vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin se on kumonnut johtokunnan päätöksen 31.5.2017 § 65. Asia on palautettava Vaasan hallinto-oikeudelle sen ratkaisemiseksi, onko johtokunnan päätös perusteeton ja sen vuoksi kumottava.

Johtokunta on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Johtokunnan päätöstä ei ole osoitettu virheelliseksi tai muutenkaan sellaiseksi, että päätös voitaisiin kumota. Kun velvoitetut ovat täyttäneet asetetut velvoitteet, tulee valvontaviranomaisen uhkasakkolain 12 §:n 2 momentin nojalla poistaa tarpeettomaksi käyneet velvoitteet ja uhkasakot. Johtokunnan käsityksen mukaan valvontaviranomainen voi poistaa päätöksen vasta, kun Vaasan hallinto-oikeus on antanut ratkaisunsa siihen, onko johtokunnan 31.5.2017 tekemä päätös aiheeton ja perusteeton. Hallinto-oikeus on kumotessaan päätöksen tehnyt sille kuulumattoman, valvontaviranomaisen toimivaltaan kuuluvan päätöksen.

B:lle A:n kuolinpesän osakkaana on varattu tilaisuus antaa vastine.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Lausuminen Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunnan valituksesta raukeaa.

Perustelut

B on A:n kuolinpesän osakkaana hakenut Vaasan hallinto-oikeudelta muutosta Oulun seudun ympäristötoimen liikelaitoksen johtokunnan edellä mainittujen päävelvoitteiden ja uhkasakkojen asettamispäätökseen. Hän on muun muassa vaatinut uhkasakkojen kumoamista, koska ne on määrätty ilman perusteita.

Johtokunnan hallinto-oikeudelle antamassa lausunnossa on selvitetty, että velvoitetut ovat uhkasakkojen asettamispäätöksen jälkeen täyttäneet heille asetetut päävelvoitteet. Johtokunta on lisäksi ilmoittanut tulevansa poistamaan tekemänsä päätöksen. Hallinto-oikeus on kumonnut johtokunnan päätöksen sillä perusteella, ettei asiassa enää ole olemassa lain tarkoittamia edellytyksiä hallintopakon antamiselle A:n oikeudenomistajia kohtaan.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että uhkasakkolain 12 § koskee uuden uhkasakon asettamista. Uhkasakon asettamispäätöstä ei voida uhkasakkolain 12 §:n 2 momentin nojalla eikä muidenkaan hallinto-oikeuden soveltamien lainkohtien nojalla kumota yksinomaan sillä perusteella, että päävelvoitetta on noudatettu asettamispäätöksen mukaisessa määräajassa. Päävelvoitteen noudattamisesta asetetussa määräajassa seuraa sen sijaan se, että asetettua uhkasakkoa ei voida tuomita maksettavaksi. Johtokunta onkin sittemmin päättänyt jättää uhkasakot tuomitsematta.

Hallinto-oikeus ei ole kuullut kuolinpesän osakkaita johtokunnan lausunnosta, jossa päävelvoitteiden täyttymisestä on ilmoitettu. Kuolinpesän osakkaat eivät ole myöskään oma-aloitteisesti peruuttaneet valitustaan. Näin ollen hallinto-oikeuden olisi sille tehdyn valituksen johdosta tullut ottaa kantaa päävelvoitteiden ja uhkasakkojen asettamispäätöksen lainmukaisuuteen.

Korkein hallinto-oikeus on varannut B:lle A:n kuolinpesän osakkaana tilaisuuden antaa vastine johtokunnan korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemästä valituksesta, jossa on vaadittu asian palauttamista hallinto-oikeudelle sen ratkaisemiseksi, onko johtokunnan päätökselle ollut lainmukaiset perusteet. Vastinetta ei ole annettu.

Tässä tilanteessa ja asian edeltä ilmenevät vaiheet huomioon ottaen tarvetta hallinto-oikeuden päätöksen kumoamiselle ja johtokunnan päätöksen lainmukaisuutta koskevalle tuomioistuimen päätökselle ei enää ole. Näin ollen enempään lausumiseen johtokunnan valituksesta ei ole tarvetta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Mika Seppälä, Kari Tornikoski ja Jaakko Autio sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Jukka Horppila ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Päivi Korkeakoski.

 
Julkaistu 17.4.2018