Muu päätös 5911/2018

Suunnittelutarveratkaisua koskeva valitus, Tuusula

Antopäivä: 17.12.2018
Taltionumero: 5911
Diaarinumero: 6308/1/17
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2018:T5911

Asia Suunnittelutarveratkaisua koskeva valitus

Valittajat A ja B

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 4.12.2017 nro 17/0671/5

Asian aikaisempi käsittely

Tuusulan kunnan kaavoituspäällikkö on 16.11.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt B:n ja A:n suunnittelutarveratkaisua koskevan hakemuksen 249 k-m²:n suuruisen omakotitalon, 100 k-m²:n suuruisen autotalli-varastorakennuksen ja 28 k-m²:n suuruisen saunarakennuksen rakentamiseksi Tuusulassa sijaitsevalle 4,070 hehtaarin suuruiselle kiinteistölle Sorala 858-404-3-1229.

Tuusulan kuntakehityslautakunta on hyväksynyt A:n ja B.n oikaisuvaatimuksen oikaisuvaatimuksessa esitetyillä perusteilla ja siten oikeastaan katsonut rakennusluvan edellytysten suunnittelutarvealueella olevan käsillä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) valituksesta kumonnut Tuusulan kuntakehityslautakunnan päätöksen ja hylännyt A:n ja B:n hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 16 §:n 1 momentin mukaan suunnittelutarvealueella tarkoitetaan aluetta, jonka käyttöön liittyvien tarpeiden tyydyttämiseksi on syytä ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohdon tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen. Pykälän 3 momentin mukaan kunta voi oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa tai rakennusjärjestyksessä osoittaa suunnittelutarvealueeksi myös alueen, jolla sen sijainnin vuoksi on odotettavissa suunnittelua edellyttävää yhdyskuntakehitystä tai jolla erityisten ympäristöarvojen tai ympäristöhaittojen vuoksi on tarpeen suunnitella maankäyttöä.

Maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin (132/1999) mukaan sen lisäksi, mitä rakennusluvan edellytyksistä muutoin säädetään, rakennusluvan myöntäminen lain 16 §:ssä tarkoitetulla suunnittelutarvealueella, jolle ei ole hyväksytty asemakaavaa, edellyttää, että rakentaminen:

1) ei aiheuta haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle;

2) ei aiheuta haitallista yhdyskuntakehitystä; ja

3) on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä vaikeuta erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilyttämistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Oikeudellinen arviointi

Hankkeessa on kyse 249 k-m²:n suuruisen omakotitalon, 100 k-m²:n suuruisen autotalli-varastorakennuksen ja 28 k-m²:n suuruisen saunarakennuksen rakentamisesta Tuusulan Kellokoskella sijaitsevalle 4,070 hehtaarin suuruiselle kiinteistölle Sorala 858-404-3-1229. Kaavoituspäällikön päätöksen lähtökohtatietojen mukaan rakennuspaikka sijaitsee metsäisellä harjulla. Alueella ei ole oikeusvaikutteista yleiskaavaa. Tuusulan kunnan hyväksymässä oikeusvaikutuksettomassa Linjamäki-Keravanjokilaakson osayleiskaavassa hakemuksen kohteena oleva kiinteistö sijoittuu maa- ja metsätalousalueelle (MT-3).

Voimassa olevan Tuusulan kunnan rakennusjärjestyksen mukaan kaikki asemakaavoittamattomat alueet ovat Tuusulassa suunnittelutarvealuetta. Hankkeen toteuttaminen edellyttää siten suunnittelutarveratkaisua.

Suunnittelutarveratkaisua koskevan säännöksen tarkoituksena on turvata kunnan suunnitteluvara tulevassa kaavoituksessa. Maankäyttö- ja rakennuslakia koskevan hallituksen esityksen (HE 101/1998 vp) 137 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan suunnittelutarvealueen maankäytön tulee perustua riittävään suunnitteluun. Ensisijainen lähtökohta on, että rakentaminen perustuisi alueelle hyväksyttyyn asemakaavaan. Rakentaminen olisi kuitenkin mahdollista myös silloin, kun se on todettu sopivaksi sellaisessa lupamenettelyssä, jossa sopivuutta on voitu arvioida tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajemmin myös yhdyskuntakehityksen, ympäristöarvojen ja tulevan maankäytön näkökulmasta.

Hallinto-oikeus toteaa, ettei niin sanotulla emätilatarkastelulla ole erityistä oikeudellista merkitystä suunnittelutarveratkaisusta päätettäessä. Näin ollen se seikka, että oikeusvaikutuksettomaan Linjamäki-Keravanjokilaakson osayleiskaavaan liittyvässä mitoituslaskelmassa hakemuksen kohteena olevalla kiinteistöllä on katsottu olevan yksi rakentamismahdollisuus, ei luo hakijalle oikeutta myönteiseen suunnittelutarveratkaisuun. Rakennushankkeeseen suostuminen lisäisi painetta suostua mahdollisesti esiin tuleviin muihin vastaavanlaisiin hankkeisiin maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun vuoksi. Tämä aiheuttaisi yhdyskuntarakennetta hajauttavan pysyvän asutuksen suunnittelematonta lisääntymistä alueella. Mahdollinen asutuksen lisääminen alueella tulee yksittäisten suunnittelutarveratkaisujen sijaan selvittää alueen tarkemmassa kaavoituksessa, jolloin voidaan ottaa huomioon myös alueen muiden maanomistajien mahdolliset vastaavat rakentamistarpeet ja muu maankäyttö. Kun otetaan huomioon alueen kaavoituksellinen tilanne ja rakentamistilanne alueella, yksittäisin suunnittelutarveratkaisuin tapahtuva asutuksen laajentaminen aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua haittaa kaavoitukselle ja alueiden käytön muulle järjestämiselle sekä saman momentin 2 kohdassa tarkoitettua haitallista yhdyskuntakehitystä. Edellytyksiä myönteiselle suunnittelutarveratkaisulle ei siten ole ollut. Asiaa ei ole hakijan esittämillä perusteilla syytä arvioida toisin. Hallinto-oikeus toteaa kuitenkin, ettei valituksessa mainituilla valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla ole välittömiä oikeudellisia vaikutuksia yksittäisen suunnittelutarveratkaisun edellytyksiä koskevassa harkinnassa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Jukka Reinikainen ja Elena Feldman, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja kuntakehityslautakunnan suunnittelutarveratkaisua koskeva päätös saatetaan voimaan. He ovat myös vaatineet, että ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Vaatimusten tueksi on viitattu aiemmin lausuttuun ja esitetty muun ohella seuraavaa:

Lupaviranomainen ei voi päätöksensä tueksi vedota ennen maankäyttö- ja rakennuslakia voimassa olleen rakennuslain nojalla ratkaistuihin tapauksiin. Kiinteistölle on osoitettu Linjamäki-Keravanjokilaakso-osayleiskaavan yhteydessä laaditussa emätilatarkastelussa rakennusoikeus. Vaikka kaava ei olekaan oikeusvaikutteinen, on sen yhteydessä yksiselitteisesti tutkittu kiinteistön rakentamismahdollisuudet. Ilman kattavia uusia vastaavia selvityksiä ei voida osoittaa, että rakennushanke aiheuttaisi maankäyttö- ja rakennuslain 137 §:n 1 momentin 1 kohdassa kiellettyä haittaa kaavoitukselle tai alueiden käytön muulle järjestämiselle. Poikkeaminen valittajien vahingoksi nimenomaan maanomistajien tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi tehdystä emätilatarkasteluun perustuvasta rakennusoikeuslaskelmasta on maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaista. Suunnittelutarvealueiden määrittelystä ja niihin liittyvästä lupakäytännöstä ei voi olla seurauksena se, että kunnan asemakaavoittamattomat alueet asetetaan tosiasiassa määräämättömän pituiseen rakennuskieltoon. Rakennuspaikka on merkittävän suuri ja rajoittuu olemassa olevaan tiehen. Jätevedet voidaan asianmukaisesti käsitellä omalla kiinteistöllä. Rakentaminen sijoittuu metsäisille alueille, joissa ei ole asutusta vieressä, joten hanke on sopivaa maisemalliselta kannalta eikä voi vaikeuttaa erityisten luonnon- tai kulttuuriympäristön arvojen säilymistä eikä virkistystarpeiden turvaamista.

Tuusulan kunnanhallitus on antanut selityksen, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä.

ELY-keskus on antanut lausunnon.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

2. A:n ja B:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Kari Kuusiniemi sekä oikeusneuvokset Hannu Ranta, Mika Seppälä, Taina Pyysaari ja Jaakko Autio. Asian esittelijä Liisa Leiniö.

 
Julkaistu 17.12.2018