Muu päätös 2605/2019

Kunnallisen viranhaltijan irtisanominen

Antopäivä: 3.6.2019
Taltionumero: 2605
Diaarinumero: 5732/3/17

ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2019:T2605

Asia Viranhaltijan irtisanomista koskeva kunnallisvalitus

Valittaja A, Savonlinna

Päätös, jota valitus koskee

Itä-Suomen hallinto-oikeus 19.10.2017 nro 17/0232/4

Asian aikaisempi käsittely

X:n koulutuskuntayhtymän apulaisrehtori on päätöksellään 30.3.2016 (§ 39) irtisanonut A:n tutkintokoordinaattorin virkasuhteesta tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen.

X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallitus on päätöksellään 17.11.2016 (§ 140) hylännyt A:n apulaisrehtorin päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen.

Yhtymähallituksen päätöksen keskeisten perustelujen mukaan kuntayhtymällä on ollut tarve taloudellisiin säästöihin, ja oikaisuvaatimuksen tekijän irtisanomiseen johtaneilla toimenpiteillä on aikaansaatu säästöjä. Kuntayhtymällä on ollut tehtävien uudelleen järjestelyyn liittyvä peruste A:n virkasuhteen irtisanomiselle. Yhtymähallituksen toiminnan ja talouden sopeuttamista koskevien päätösten lähtökohtina ovat olleet opetus- ja kulttuuriministeriön päätökset järjestämisluvasta ja yksikköhintojen leikkauksista 2014–2016 sekä näistä johtuen tulojen ja menojen tasapainottamisen edellyttämät talousarviolinjaukset. Tutkintokoordinaattoreiden virkojen lakkauttamisesta on päätetty 9.3.2016. Rakenneuudistus on tapahtunut 1.8.2016. Oikaisuvaatimuksen tekijän virkasuhteiset tehtävät ovat lakanneet itsenäisenä kokonaisuutena. Kuntayhtymä on aktiivisesti selvittänyt, voidaanko irtisanominen välttää tarjoamalla muuta virka- tai työsuhdetta. A:lle on tarjottu puhdistuspalveluohjaajan tehtävää, jota on voitu pitää hänelle soveltuvana.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on, toimitettuaan asiassa suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta valitusajan jälkeen esitetyn tasapuolisen kohtelun velvoitteen rikkomista koskevan valitusperusteen sekä muutoin hylännyt A:n valituksen oikeudenkäyntikuluvaatimuksineen. Hallinto-oikeus on velvoittanut A:n korvaamaan X:n koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut vaatimuksen enemmälti hyläten 2 000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut hallinto-oikeuden päätöksen antopäivästä.

Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin asiasta on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kyse, perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat säännökset

Kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 37 §:n 1 momentin mukaan virkasuhde voidaan irtisanoa, kun viranhaltijan tehtävät ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista syistä, työnantajan tai asianomaisen yksikön tehtävien uudelleen järjestelyn vuoksi taikka muista niihin verrattavista syistä. Irtisanominen edellyttää lisäksi, ettei viranhaltijaa voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa toiseen virkasuhteeseen tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä, tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun:

1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia; tai

2) irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä työnantajalla tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua.

Asiassa saatu selvitys

Valittajan hoitamat työtehtävät ja osaaminen

Valittaja A (s. 1963) on irtisanottu sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan tutkintokoordinaattorin virkasuhteesta. Hänen virkasuhteensa on päättynyt kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen 30.9.2016. Tutkintokoordinaattorin tehtävänkuvan mukaan tutkintokoordinaattorille ovat kuuluneet seuraavat tehtävät: vuosisuunnittelu ja lukujärjestykset koko toimialalle, pedagoginen koulutussuunnittelu, koulutuspäällikön sijaisuus, toimiminen tila- ja laitevastaavana, toimialan kokonaiskuva, koordinaattoreiden yhteistyö ja toimialan johtotiimi. Tehtävään on kuulunut laskujen hyväksyntä, sijaisten järjestäminen, työsuunnitelmien toteutumien tarkastus ja määräyskirjat oman toimialan osalta ja tietyt kehityspedagogiset tehtävät. Valittajan ansioluettelosta ilmenee, että valittajalla on keittäjän koulutus, suurtalousesimiehen koulutus ja hän on suorittanut vuonna 1991 ammattikoulujen Jyväskylän opettajaopistolla ravintotalousalan ammatinopettajan koulutuksen. Valittaja on työskennellyt aiemmin kuntayhtymässä matkailu- ja kuluttajapalvelujen osastojohtajana, tuntiopettajana, tutkintovastaavana ja lehtorina. Valittaja on otettu koulutusjohtajan 26.8.2003 tekemällä päätöksellä sosiaali- ja terveysalan ravintotalouden lehtorin virkaan. Päätöksestä ilmenee, että valittajan kelpoisuus on perustunut sosiaalialan oppilaitoksista annettuun asetukseen 499/87.

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että hän on toiminut muun ohella esimiestöissä, ammattiopettajana ja vuodesta 2008 lähtien tutkintokoordinaattorina sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalla. Hänen keskeisin työtehtävänsä, joka on vienyt kokonaisuudessaan noin 60 prosenttia työajasta, on ollut lukuvuosisuunnittelu. Kuntayhtymässä on ollut neljä koulutuspäällikköä, kolme tutkintokoordinaattoria kolmella eri toimialalla sekä yhteisten aineiden tutkintokoordinaattori, jota tehtävää on hoitanut puolipäiväisesti yksi koulutuspäälliköistä. Tutkintokoordinaattorit ovat sopineet yhdessä kuntayhtymätasoisesta suunnittelusta, muun ohella siitä, miten yhteiset aineet sijoitetaan milläkin alalla. Tutkintokoordinaattori on toiminut lisäksi koulutuspäällikön apuna ja varahenkilönä, ja tehtäviin on kuulunut muun ohella sijaisten hankkimista, määräyskirjojen laatimista, laskujen tarkastamista, kokouksia ja johtotiimeihin osallistumista. Valittaja on toiminut koulutuspäällikön sijaisena vuosilomilla ja muun ohella kuuden viikon sairasloman ajan.

Koulutuspäällikkönä ja valittajan esimiehenä toiminut suullisessa käsittelyssä todistajana kuultu B on kertonut, että tutkintokoordinaattorin työhön kuulunutta lukuvuosisuunnittelua on tehty 6-jaksojärjestelmässä, ja työ on vienyt ison osan joka jaksosta. Lukujärjestyksiin on liittynyt hyvin monia palasia ja se on vienyt aikaa. Työskentelyssä on ollut ruuhkahuippuja ja lukuvuosisuunnittelu on vienyt 2–3 päivää viikosta. Tutkintokoordinaattori on toiminut johtotiimissä, hoitanut tilaratkaisuja, laite- ja ainehankintoja, tarkastanut laskuja ja tehnyt muita koulutuspäällikön delegoimia tehtäviä. Tutkintokoordinaattorit ovat helpottaneet opettajien, päälliköiden ja monen muun työtä. Valittaja on omaksunut nopeasti asioita, ja hänellä on hyvä organisointikyky ja ongelmanratkaisutaito.

Todistajina kuullut henkilöstöpäällikkö C, apulaisrehtori D ja laatu- ja kehityspäällikkö E ovat suullisessa käsittelyssä yhdenmukaisesti kertoneet, että tutkintokoordinaattorin tehtävään on kuulunut lukuvuosisuunnittelun lisäksi muita moninaisia tehtäviä, kuten opettajien työaikajärjestyksiä, koulutuksen kehitystyötä ja yhteistyötä koulutuspäällikön kanssa ja muita koulutuspäällikköä tukevia tehtäviä. C ja D ovat arvioineet, että tutkintokoordinaattorin tehtäviin on kuulunut noin yksi työpäivä viikossa lukuvuosisuunnittelua. C on aiemmin koulutuspäällikkönä toimiessaan tehnyt havaintoja alaisensa tutkintokoordinaattorin työstä. D on todennut, että lukuvuosisuunnittelu on kausiluontoista ja tutkintokoordinaattorin työ on voinut vaihdella sen mukaan, mitä esimiehen kanssa on sovittu. Tutkintokoordinaattorin työ on tosiasiallisesti ollut paljon muutakin kuin koulutussuunnittelua.

Kuntayhtymän talous ja organisaatiomuutos

Yhtymähallituksen päätöspöytäkirjasta 3.2.2016 § 6 ilmenee, että vuoden 2015 talousarvion vuosikatetavoite on toteutunut noin 760 000 euroa suurempana. Aiottua parempi tulos on johtunut esimiesten ja henkilöstön vahvasta panoksesta sopeuttaa taloutta ja toimintaa muuttuviin kehyksiin jopa suunniteltua enemmän. Yhtymähallitus on muun ohella päättänyt, että osasta vuoden 2015 toteutuneesta vuosikatteesta maksetaan henkilöstölle kannusteraha, yhteensä 152 000 euroa. Päätöksen esittelytekstin mukaan henkilöstön palkitsemiseen kohdennetaan 19 prosenttia vuosikatteen ylittämästä osasta. Tämä ei ole ristiriidassa vuotena 2015 tehtyjen henkilöstösopeutusten tai vuosille 2016 ja 2017 tehtyjen sopeutuspäätösten kanssa. Kaikki henkilöstösopeutukset on arvioitu työn riittävyyden, henkilöstömenojen ja valtionosuusrahoituksen tasapainon mukaan. Vuosikate on ylitetty sen johdosta, että on tehty muita tuloja lisääviä ja menoja karsivia toimenpiteitä.

Henkilöstötiedotteen 26.2.2016 mukaan kannusterahan lopullinen euromäärä on 500 euroa per henkilö ja kannusteraha maksetaan yhteensä 230 henkilölle.

Kuntayhtymän esittämistä tilinpäätöslaskelmasta 2014 ja Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n laatimasta koulutuksen järjestäjien rahoituksen muutosta vuosina 2016–2017 kuvaavasta taulukosta ilmenee, että kuntayhtymän toimintatulot ja rahoitus ovat vähentyneet.

Henkilöstötiedotteen 10.2.2016 mukaan alkavissa yhteistoimintaneuvotteluissa tuotannolliset ja taloudelliset sopeutustarpeet kohdentuvat neljään toimintoon, joista yksi on tutkintokoordinaattori- ja kehityspedagogijärjestelmän uudelleen arviointi ja järjestäminen osana organisaation johtamista. Lukuvuosi- ja lukujärjestyssuunnittelussa on ollut monia laatupoikkeamia ja tavoitteena on luoda malli, joka osana johtamisjärjestelmää saadaan nykyistä paremmin toimimaan. Laatupoikkeamia ja järjestelmää ei voida korvata nykyistä henkilöstömäärää kasvattamalla, vaan arvioimalla, miten lukuvuosisuunnittelu saadaan paremmin osaksi vastuullisten johtajien ja esimiesten työtä ja ohjausta. Tämä on oppilaitoksen toiminnan kannalta kaikkein tärkein tavoite.

Yhtymähallitus on 9.3.2016 (§ 26) hyväksynyt koulutuskuntayhtymän pedagogisen johtamisen osaamisalamallin käyttöönoton 1.8.2016 alkaen. Päätöksen esittelyosiosta ilmenee, että vuoden 2016 alusta on käynnistetty yhtymävaltuuston 2.12.2015 hyväksymien toimenpideohjelmien edellyttämät organisaatiorakenteen ja johtamisen prosessien muutostarpeiden arviointi. Arvioinnissa on ollut olennaista säästövaikutusten lisäksi onnistua rakentamaan sellainen pedagogisen johtamisen malli, jolla johtamisprosessit tukevat aiottua pedagogista muutosta. Suurimmaksi ongelmaksi ja esteeksi pedagogiselle muutokselle on todettu koulutuspäälliköiden ja opetushenkilöstön väliin muodostunut väliporras, tutkintokoordinaattorit, kehityspedagogit ja tiimivetäjät, jonka myötä koulutuspäälliköiden mahdollisuudet lähijohtamiseen ovat heikentyneet. Väliportaan monimutkainen rakenne on lisännyt kustannuksia enemmän kuin niillä saavutettu hyöty on ollut. Lukuvuosisuunnittelussa ja opettajien työsuunnitelmissa on ollut ongelmia, mikä on heijastunut opiskelijoiden lukujärjestyksiin. Tämän myötä on syntynyt sirpaleista ja tehotonta työskentelyä opiskelijan näkökulmasta. Muutosta haetaan poistamalla kaikki pedagogisen johtamisen väliportaat ja vahvistamalla opetushenkilöstön lähijohtamisen rakennetta. Kustannussäästö on nettona noin 147 000 euroa vuodessa. Henkilöstösivukulut mukaan luettuna bruttosumma vastaa noin 3–4 henkilötyövuoden kustannussäästöä.

Hyväksyttyyn pedagogisen johtamisen osaamisalamalliin on kuulunut muun ohella seuraavat rakenteelliset muutokset: Neljä toimialaa korvataan kuudella osaamisalalla. Nykyiset neljä koulutuspäällikön virkaa korvataan kuudella osaamisalapäällikön viralla. Kaikki väliportaan tehtävät, johon kuuluu 3,5 tutkintokoordinaattoria ja 4 kehityspedagogia, lakkautetaan. Osaamisalapäällikkö vastaa kaikesta lähijohtamisesta, mukaan lukien lukuvuosisuunnittelu, opettajien työsuunnitelmat ja opiskelijoiden lukujärjestykset. Perustetaan koulutussuunnittelijan toimi, joka koordinoi osaamisalojen lukuvuosisuunnittelua ja työjärjestysten tekemistä.

Yhtymähallitus on 9.3.2016 tekemällään päätöksellä § 27 päättänyt lakkauttaa kaikki viisi tutkintokoordinaattorin virkaa. Päätöksen esittelyosiosta ilmenee, että viroista on ollut käytössä 3,5.

Valittajan suullisessa käsittelyssä kertoman mukaan kaksi tutkintokoordinaattoreista on palannut opettajan virkaan, ja toinen heistä on sittemmin siirretty koulutussuunnittelijaksi. Yhteisten aineiden tutkintokoordinaattorina toiminut koulutuspäällikkö on siirtynyt osaamisalapäälliköksi. Tiimejä on jaettu pienempiin ja tavoitteena on ollut se, että osaamisalapäälliköt tekevät lukuvuosisuunnittelua ja lukujärjestyksiä. Valittaja ja todistaja B ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että mahdollisista laatupoikkeamista ei ole keskusteltu etukäteen. Valittajan käsityksen mukaan ongelmia on ollut yhteisten aineiden tutkintokoordinaattorin työssä. Valittajalle on annettu hyvää palautetta hänen toiminnastaan tutkintokoordinaattorina ja koulutuspäällikön sijaisena. Valittajan ja B:n mukaan osaamisalapäälliköt eivät ole tehneet heille siirrettyjä tehtäviä. Myös lukuvuosisuunnittelussa on ollut ongelmia.

Todistaja C on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että tutkintokoordinaattorin tehtävät oli perustettu helpottamaan koulutuspäälliköiden ylikuormitusta. C ja todistaja D ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että vuonna 2015 on tullut tietoon opiskelijamäärien lasku, joka vaikuttaa suoraan kuntayhtymän rahoitukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on vähentänyt aloituspaikkoja ja myös opiskelijakohtaista normirahoitusta on vähennetty. Vuonna 2015 kuntayhtymän talous on ollut hyvä, mutta tulevat leikkaukset ovat olleet tiedossa. Hallitus on päättänyt palkita henkilökunnan kertaluonteisesti. Vuonna 2016 ja 2017 taloudellinen tilanne on ollut tiukempi. Kuntayhtymässä on edelleen sopeuttamistarve. C on todennut, että henkilöstömäärä on vähentynyt yli sadalla henkilöllä. C ja D ovat kertoneet, että pedagogisen johtamisjärjestelmän muuttamisen tavoitteena on ollut poistaa väliporras ja parantaa lähijohtamista. Esimiehet haluttiin tuoda lähemmäs opettajakuntaa. Muutoksen keskiössä oli säästöjen sijaan toiminnallinen tavoite. Tutkintokoordinaattorin työt on jaettu uudelleen. Osaamisalapäälliköt hoitavat tutkintokoordinaattorin työhön kuuluneet päällikköä avustaneet tehtävät ja sijaistavat toinen toisiaan. Lukuvuosisuunnittelu on jaettu erikseen koulutussuunnittelijalle. Myös henkilöstöpäällikölle ja apulaisrehtorille on siirretty tehtäviä. D on kertonut, että johtamisjärjestelmän muuttamisella on ollut suora säästövaikutus, vaikka samanaikaisesti on luotu uusia tehtäviä. Muutos on tämän lisäksi lisännyt tuottavuutta ja tehokkuutta. Johtamisjärjestelmä on ollut toimimaton, koska kuntayhtymätasoisuus on puuttunut. Kyseessä on ollut prosessin ongelma, ei jotakin henkilöä koskeva ongelma.

Kuntayhtymässä avoinna olleet tehtävät

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kertonut, että kuntayhtymään on palkattu kaksi uutta osaamisalapäällikköä, joista toinen on palkattu sisäisesti ja toinen kuntayhtymän ulkopuolelta. Valittajalla ei ole ollut substanssiosaamista näihin rakennus- ja teknologia-alan osaamisalapäällikön tehtäviin. Hän on kuitenkin hakenut tehtäviä, mutta hän ei ole tullut valituksi. Todistaja D:n mukaan osaamisalapäällikön pääasiallinen tehtävä on esimiestyöskentely, ja hän johtaa omaa osaamisalaansa. Osaamisalapäälliköllä on tulosvastuu toiminnallisista ja taloudellisista asioista.

Viranhaltijapäätöksestä 12.9.2016 ilmenee, että F on palkattu uutena henkilönä osa-aikaiseksi opettajaksi sosiaali- ja terveysalalla ajalle 1.8.2016–31.7.2017. Kuntayhtymän hallinto-oikeudelle antaman lausunnon mukaan F:n tehtävistä 50 prosenttia on ollut lähihoidon tehtäviä ja 50 prosenttia hyvinvoinnin tehtäviä. F:n tehtäviin on suunniteltu sisällytettäväksi myös 300 tuntia hyvinvointipalveluiden tiimivastaavan tehtäviä, joita valittaja on aiemmin hoitanut. Valituksenalaisen päätöksen perusteluosiosta ilmenee, että F:n työsuunnitelmaan on lisäksi suunniteltu ravitsemuksen opetusta 76 tuntia vuodessa. Todistajana kuultu C on kertonut, että tiiminvetäjän tehtävä on irrallinen tehtäväkokonaisuus, jonka valittaja olisi sinänsä voinut hoitaa. Se ei kuitenkaan ole päätoiminen tehtävä, vaan lisätehtävä opettajille, ja henkilöä voidaan vaihtaa. C:n mukaan valittajalla ei olisi ollut osaamista tai kelpoisuutta F:n opetustehtäviin. Myös D on todennut, että tiiminvetäjän työtä on tehty opettajan tehtävistä käsin.

Kuntayhtymään on perustettu koulutussuunnittelijan toimi 1.8.2016 alkaen. Hakuilmoituksen mukaan koulutussuunnittelijan vastuualueeseen on kuulunut lukuvuosisuunnitteluprosessin kehittäminen ja koordinointi. Vastuualueen keskeisiä muita tehtäviä ovat olleet muun muassa pedagoginen kehittäminen, koulutuksen suunnittelu, toimintaprosessien automatisointi ja järjestelmien kehittäminen. Hakijalta on edellytetty soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen 13 §:n tai 14 §:n mukaista kelpoisuutta. Koulutussuunnittelijan tehtävänkuvauksesta ilmenee, että tehtävän tarkoituksena on lukuvuosisuunnitteluprosessin kehittäminen ja toiminnan tehostaminen, lukuvuosisuunnittelun koordinointi kuntayhtymätasoisesti, pedagogiseen kehittämiseen ja valmentamiseen osallistuminen, koulutusten suunnitteluun ja koordinointiin osallistuminen, toimintaprosessien automatisointiin sekä järjestelmäkehitykseen osallistuminen, koulutuspalveluiden toiminnan kehittämiseen osallistuminen, erikseen sovittuihin kehityshankkeisiin osallistuminen ja muut apulaisrehtorin määräämät tehtävät.

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että hän on nimenomaisesti ilmoittanut kiinnostuksestaan koulutussuunnittelijan tehtävään. Kyse on ollut samanlaisista tehtävistä, joita hän on tehnyt tutkintokoordinaattorina oman alansa osalta. Hänellä on pitkä kokemus ja osaamista kaikkiin tutkintokoordinaattorin tehtävän osa-alueisiin. Myös todistaja B on katsonut, että valittaja on tehnyt koulutussuunnittelijan työhön kuuluvia tehtäviä eikä hän olisi tarvinnut tehtävien hoitamiseen koulutusta.

Todistaja D on kertonut, että aiemmin pirstaloitunut lukuvuosisuunnittelu on keskitetty ja tällä on haettu kokonaisprosessimaista ohjausta. Koulutussuunnittelija on selkeästi vastuussa tehtävästään ja tuottaa lukuvuosisuunnittelun kaikille osaamisalueille. Koulutussuunnittelijan tehtäviin on kuulunut myös toimintaprosessien ja pedagogisten mallien kehittäminen. Kyseessä on vaativa asiantuntijatehtävä, joka on edellyttänyt pedagogista osaamista ja näkemystä. Korkeakoulututkinto tarjoaa vaadittavaa osaamista, ja tätä koulutustasoa on vähintään edellytetty kyseiseen erityisasiantuntijan tehtävään.

C on todistajana kuultuna kertonut, että koulutussuunnittelijan tehtäviin sittemmin siirretyllä, aiemmin tutkintokoordinaattorina toimineella, H:lla on ollut soveltuva korkeakoulututkinto ja hänen metallialan opettajan virkansa on ollut irtisanomisuhan alla. Valittajalla ei ole ollut koulutussuunnittelijan tehtävään edellytettyä kelpoisuutta.

Kuntayhtymässä on ollut avoinna koulutuspäällikön viransijaisuus ajalle 1.6.2016–31.5.2017. Hakuilmoituksen mukaan hakijalta on edellytetty soveltuvaa korkeakoulututkintoa ja opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen 13 §:n tai 14 §:n mukaista kelpoisuutta sekä opetushallinnon tutkintoa, tutkintoa vastaavia tietoja tai sitoutumista sen suorittamiseen. Valittaja ja todistaja B, jonka viran sijaisuudesta on ollut kyse, ovat suullisessa käsittelyssä yhdenmukaisesti kertoneet, että valittaja on toiminut koulutuspäällikön sijaisena ja saanut sijaisuuksista hyvää palautetta. Valittaja on ollut useiden vuosien ajan koulutuspäällikön varahenkilö. He ovat jakaneet asioita keskenään ja hoitaneet asioita yhdessä. Valittaja on delegoinnin kautta toiminut henkilöstön johtamistehtävissä, ja hänellä on ollut paljon tehtäviä, joita tehdään opettajien suuntaan.

C on todistajana kuultuna kertonut, että koulutuspäälliköllä on ollut 50–60 alaista. Tehtävään on edellytetty kelpoisuutta ja kokemusta opetusalan johtamisesta ja esimiestyöstä. Alaiset ovat ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita. Nimikkeeseen on noudatettu kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen apulaisrehtoria koskevaa kohtaa, johon lähtökohtaisesti edellytetään korkeakoulututkintoa. Kyseessä on ollut vaativa tehtävä. Lähtökohtaisesti päällikkötasolta on edellytetty korkeakoulututkintoa, ja koulutuspäällikkö B on ollut ainut, jolla tätä koulutustasoa ei ole ollut. B:llä on säilynyt opistotasoperusteinen kelpoisuus jatkuvuusperusteella. Valittajalla ei ole ollut sijaistamisen perusteella kelpoisuutta koulutuspäällikön tehtäviin. Valittaja ei ole ollut esimiestehtävissä vuoden 2002 jälkeen. Myös todistajana kuultu D on kertonut, että sijaisuudessa on ollut kyse haasteellisesta johtamis- ja esimiestehtävästä, jossa on edellytetty muun muassa tuloksellista näyttöä esimiestyöskentelystä. Korkeakoulututkinto on lähtökohtana johtaviin virkoihin. Koulutuspäällikön lyhytkestoinen sijainen ei ole ollut tulosvastuussa ja vastuu toiminnanjohtajuudesta ja lähiesimiestyöskentelystä on silloin ollut muualla.

Kuntayhtymässä on ollut avoinna oppisopimuskoulutuksen koulutussuunnittelijan toimi 1.8.2016 alkaen tai sopimuksen mukaan. Hakuilmoituksen mukaan työnkuvaan on kuulunut oppisopimusten valmistelu, solmiminen ja opintojen aikainen seuranta. Hakijalta on edellytetty soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Viranhaltijapäätöksestä 25.8.2016 ilmenee, että tehtävä on jätetty täyttämättä. Valittaja on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että hän on ollut kehittämässä aikuiskoulutusta ja suunnittelemassa oppisopimuksia, joten ala olisi ollut hänelle tuttu.

Kuntayhtymässä on ollut avoinna laatusuunnittelijan toimi 1.9.2016 alkaen tai sopimuksen mukaan. Tehtävässä on hakuilmoituksen mukaan edellytetty muun ohella kokemusta tiedonhallinto- ja kyselyjärjestelmien käytöstä, monipuolisia tietoteknisiä valmiuksia, erityisesti vahvaa Excel-osaamista, kokemusta survey-aineistojen käsittelystä ja analysoinnista ja raportointiosaamista.

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että hänellä olisi ollut substanssiosaamista laatusuunnittelijan tehtävään. Hänellä on perustason tietoteknistä osaamista ja hän olisi tarvinnut järjestelmiin koulutusta.

Todistajat E ja C ovat suullisessa käsittelyssä yhdenmukaisesti kertoneet, että laatusuunnittelijan tehtävänä on ollut tietokuution rakentaminen, joka edellyttää tietojen yhdistelemistä eri tietojärjestelmistä. Tehtävä on edellyttänyt hyviä tiedonhallintataitoja, ohjelmointitaitoa ja monipuolista tietoteknistä osaamista. Kyse on ollut uudesta tehtävästä, ja tehtävään soveltuvaa osaamista on kartoitettu sisäisesti. Riittävää osaamista ei ollut löytynyt. Tehtävän hoitaminen on edellyttänyt pitkäaikaista tietoteknistä koulutusta ja asiaan perehtymistä. Tekninen osaaminen on ollut tehtävässä olennaista.

Kuntayhtymä on tarjonnut valittajalle puhdistuspalveluohjaajan esimiehen tehtävää 10.5.2016, josta valittaja on kieltäytynyt sähköpostilla 12.5.2016. C on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että tehtävässä olisi ollut kahdeksan alaista. Valittajalle tarjottiin tehtävää, koska hän on opettanut emäntäkoulussa ja ollut asiantuntijana siivousalaan liittyvissä julkaisuissa. Valittaja on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että hänelle on kerrottu tehtävän sisältävän siivoojien tehtävien järjestelyä ja osallistumista perustyöhön. Hän on osastonjohtajana toimiessaan tehnyt puhtaanapidon koulutukseen liittyviä julkaisuja yhdessä opettajien kanssa markkinointitarkoituksessa, mutta hänellä ei ole tämän johdosta tai muutoinkaan alan substanssiosaamista.

Valittaja on sittemmin palkattu koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen työsuhteeseen ajalla 9.12.2016–31.12.2017. Kuntayhtymän lausunnon mukaan tehtävässä avustetaan koulutussuunnittelijaa keskitetyssä kuntayhtymätasoisessa lukuvuosisuunnittelussa. Koulutussuunnitteluassistentin tehtävänkuvauksesta ilmenee, että tehtävän tarkoituksena on lukuvuosisuunnitteluprosessin kehittäminen ja toiminnan tehostamisen avustaminen, lukuvuosisuunnittelun koordinoinnin avustaminen koulutuskuntayhtymätasoisesti, pedagogiseen kehittämiseen ja valmentamiseen osallistuminen, koulutusten suunnitteluun ja koordinointiin osallistuminen, toimintaprosessien automatisointiin sekä järjestelmäkehitykseen osallistuminen, koulutuspalveluiden toiminnan kehittämiseen osallistuminen, erikseen sovittuihin kehityshankkeisiin osallistuminen ja muut apulaisrehtorin määräämät tehtävät.

Valittaja on suullisessa käsittelyssä kuultuna kertonut, että valittajalle on haastattelussa kerrottu koulutussuunnitteluassistentin tehtävän olevan tasavertainen koulutussuunnittelijan tehtävän kanssa. He molemmat tekevät tasavertaisesti töitä, eikä kyse ole vain teknisestä avustamisesta. Valittajalle on perusteltu tehtävän täyttämisen tarvetta haastattelussa tarpeella purkaa työjonoja ja sillä, että jonkun pitää osata tehtävät, jos koulutussuunnittelijalle sattuu jotain. Valittajan työtehtävät ovat samoja kuin mitä hän on tehnyt tutkintokoordinaattorina, tosin koko kuntayhtymän tasolla. Valittajalla ei ole enää koulutuspäällikön avustamiseen ja varahenkilönä toimimiseen liittyviä tehtäviä. Todistajana kuultu B on katsonut, että koulutussuunnitteluassistentin tehtävät ovat sellaisia, joita valittaja on tehnyt tutkintokoordinaattorina.

Todistajat C, D ja E ovat suullisessa käsittelyssä yhdenmukaisesti kertoneet, että koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin on kuulunut yksinomaan lukuvuosisuunnittelua ja sitä tukevia tehtäviä, eikä tehtävään ole kuulunut tutkintokoordinaattorin työhön sisältyneitä koulutuspäällikköä tukevia tehtäviä tai opettajien työaikajärjestelyjä. Koulutussuunnittelija on kokonaisvastuussa lukuvuosisuunnittelun tehtäväkokonaisuudesta ja raportointivelvollinen. Koulutussuunnitteluassistentin tehtävä on tukeva ja avustava. D:n mukaan koulutussuunnittelutyö ei ole enää vastaavanlaista kuin tutkintokoordinaattoreiden alallaan tekemä lukuvuosisuunnittelu. Prosessia tehdään uudella ideologialla, jossa asiakas on keskiössä. Koko prosessia on kehitetty ja uudistettu, ja työn luonne on muuttunut.

Todistaja C on edelleen kertonut, että A palkattiin koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin, koska käynnistymisvaiheessa lukuvuosisuunnittelussa tarvittiin prosessien vakiinnuttamisen ajaksi apua. Todistaja D:n mukaan koulutussuunnittelijaksi alun perin valitun henkilön irtisanoutuminen aiheutti tehtävissä ruuhkaa. D:n mukaan aiemmat yhteistoimintamenettelyt ovat osoittautuneet alimitoitetuiksi, eikä toistaiseksi ole näköpiirissä, että valittajan koulutussuunnitteluassistentin työlle olisi tiedossa jatkoa.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Irtisanomisperusteen syiden lainmukaisuus

Asiassa on esitetty yhdenmukaista selvitystä kuntayhtymän opiskelijamäärien ja rahoituksen vähenemisestä ja pitkäaikaisesta sopeuttamistarpeesta sekä valittajan tehtäviin kohdistuvasta organisaatiomuutoksesta. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee johdonmukaisesti johtamisjärjestelmän organisaatiomuutoksen perusteena olleet, muun ohella lähijohtamisen parantamiseen liittyneet seikat.

Organisaatiomuutoksen johdosta aiemmin neljän eri tutkintokoordinaattorin hoitamat lukuvuosisuunnitteluun liittyvät työtehtävät on siirretty koulutussuunnittelijalle ja lukuvuosisuunnittelu tehdään aiemmasta poiketen keskitetysti kuntayhtymätasoisesti. Tutkintokoordinaattoreille kuuluneet koulutuspäällikköä avustavat ja tukevat tehtävät on siirretty neljä koulutuspäällikköä uudessa organisaatiossa korvanneille kuudelle osaamisalapäällikölle. Valittajan työtehtävät on siten jaettu uudelleen, ja valittajan hoitama tutkintokoordinaattorin tehtäväkokonaisuus on pysyvästi lakannut. Asiassa on sinänsä riidatonta, että kuntayhtymässä on ollut edelleen tarve hoitaa valittajan työtehtävät. Hallinto-oikeus kuitenkin toteaa, että viranhaltijan nimenomaisesti hoitamat tehtävät voivat vähentyä viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla myös siitä syystä, että ne osana tehtävien uudelleen järjestelyä jaetaan muun henkilöstön hoidettavaksi.

Valittaja on sittemmin palkattu määräaikaiseksi koulutussuunnitteluassistentiksi, mikä valittajan mukaan osoittaa, että hänen työtehtävänsä eivät ole tosiasiallisesti vähentyneet. Todistaja C:n mukaan assistenttia on tarvittu määräaikaisesti organisaation muutostilanteessa toimintojen vakiinnuttamiseksi, ja todistaja D:n kertomuksen perusteella koulutussuunnittelutehtävissä oli syntynyt henkilöstövaihdoksen vuoksi ennalta arvaamatonta ruuhkaa. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin kuuluu kuntayhtymätasoisessa lukuvuosisuunnittelussa avustaminen. Tutkintokoordinaattorin tehtäviin on kuulunut asianomaista alaa koskevan ja osittain kuntayhtymätasoisessa yhteistyössä tehtävän lukuvuosisuunnittelun lisäksi myös muita tehtäviä. Asiassa on esitetty toisistaan poikkeavia näkemyksiä siitä, kuinka tutkintokoordinaattorin työaika on jakautunut eri tehtävien osalta. Hallinto-oikeus katsoo, että koulutuspäällikköä avustavat tehtävät ovat joka tapauksessa olleet alan lukuvuosisuunnittelun ohella olennainen osa tutkintokoordinaattorin tehtäviä. Koulutussuunnitteluassistentin tehtävistä on kokonaan puuttunut koulutuspäällikköä avustavat tehtävät, ja tutkintokoordinaattoreille kuulunut lukuvuosisuunnittelu on riidattomasti järjestetty uudella tavalla siten, että aikaisemmin neljän eri henkilön suunnittelutehtävät on keskitetty uudessa organisaatiossa yhdelle henkilölle. Koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin kuuluu siten vain osittain niitä tehtäviä, joita valittaja on aiemmin hoitanut sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan tutkintokoordinaattorina. Näin ollen valittajan palkkaaminen koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen tehtävään ei osoita, että hänen aikaisemman virkasuhteensa mukaiset tehtävät eivät olisi tosiasiassa lakanneet pysyvästi. Selvyyden vuoksi hallinto-oikeus toteaa lisäksi, ettei koulutussuunnitteluassistentin tehtävä ole edellä jo todetuin perustein myöskään viranhaltijalain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin tutkintokoordinaattorin tehtävä.

Valittaja on vielä katsonut, että kahden osaamisalapäällikön viran täyttäminen ja F:n palkkaaminen opettajan tehtäviin ovat viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu osoitus siitä, ettei irtisanomisperustetta ole ollut olemassa. Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan tehtävät on edellä todetuin tavoin jaettu eri henkilöille. Osaamisalapäälliköiden ja F:n tehtäviin on osittain kuulunut tehtäviä, joita valittaja on aiemmin oman alansa osalta hoitanut. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan ole muodostaneet tehtävien keskeistä tai olennaista osaa, joka on ollut osaamisalapäälliköiden osalta kunkin alan johtamis- ja esimiestehtävät ja F:n tehtävän osalta sosiaali- ja terveysalan opetustehtävät. Mainittuja tehtäviä ei voida pitää viranhaltijalain 37 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla A:n tutkintokoordinaattorin tehtäviin nähden samankaltaisina tehtävinä.

Kun tutkintokoordinaattorin virkasuhteeseen kuuluneet tehtävät on organisaatiomuutoksen johdosta siirretty ja yhdistelty muihin tehtäväkokonaisuuksiin, ovat tehtävät laissa tarkoitetulla tavalla vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi 37 §:n 1 momentissa tarkoitetuista syistä.

Uudelleensijoittamisvelvollisuuden täyttäminen

Kuntayhtymä on katsonut täyttäneensä uudelleensijoittamisvelvollisuutensa sillä, että valittajalle on ilmoitettu avoinna olevista tehtävistä ja hänelle on tarjottu puhdistuspalveluohjaajan tehtävää. Ottaen huomioon valittajan tutkintokoordinaattorin tehtävistä sekä tarjotusta puhdistuspalveluohjaajan tehtävän sisällöstä esitetty selvitys, hallinto-oikeus katsoo, että puhdistuspalveluohjaajan työsuhteinen tehtävä poikkeaa niin olennaisesti valittajan tehtävistä, että valittaja ei ole ollut siihen sijoitettavissa viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin perusteella. Kuntayhtymän ei siten voida katsoa täyttäneen uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan yksinomaan sen johdosta, että se on tarjonnut valittajalle mainittua tehtävää, josta valittaja on kieltäytynyt. Asiassa on siten arvioitava, olisiko valittaja voitu kuitenkin sijoittaa väittämällään tavalla koulutuskuntayhtymässä avoinna olleisiin muihin tehtäviin.

Sijoittaminen toiseen virkasuhteeseen edellyttää, että irtisanottava viranhaltija täyttää asianomaiset kelpoisuusvaatimukset. Opetustoimen henkilöstön kelpoisuudesta annetun asetuksen 13 §:n 1 momentin mukaan ammatilliseen koulutukseen sisältyvien ammatillisten opintojen opetusta on kelpoinen antamaan henkilö, joka on muun ohella suorittanut koulutuksen järjestäjän päättämän opetustehtävän kannalta soveltuvan korkeakoulututkinnon. Mainitun asetuksen 27 §:n siirtymäsäännöksen mukaan aiempien säännösten nojalla ammatillisen oppilaitoksen opettajan virkaan kelpoinen henkilö on edelleen kelpoinen antamaan vastaavaa opetusta.

Valittajalla on ollut ravintotalousalan ammattiopettajan kelpoisuus opistotasoisella tutkinnolla siirtymäsäännöksen perusteella. Valittajalla ei kuitenkaan ole kelpoisuutta niihin opetustehtäviin, joita F on 12.9.2016 tehdyllä päätöksellä otettu hoitamaan sosiaali- ja terveysalalle. Ravitsemuksen opetus on muodostanut vain pienen osan F:n tehtäväkokonaisuudesta. Valittajan mainitsema kelpoisuusasetuksen 13 §:n 6 momentin poikkeussäännös koskee vain ammatillista lisäkoulutusta, josta F:n opetustehtävässä ei ole edes väitetty olleen kyse. Valittaja ei siten ole ollut kelpoisuuden puuttumisen vuoksi sijoitettavissa sosiaali- ja terveysalan opetustehtäviin. Sillä seikalla, että valittaja olisi ollut kelpoinen hoitamaan F:n tehtäväkokonaisuuteen sisällytetyt tiiminvetäjän tehtävät ja ravitsemusalan opetustehtävät, ei ole asiassa merkitystä, koska ne eivät ole muodostaneet itsenäistä tehtäväkokonaisuutta.

Valittaja on tutkintokoordinaattorina toiminut koulutuspäällikön varahenkilönä ja sijaisena. Kuntayhtymä on kuitenkin edellyttänyt kyseiseen viransijaisuuteen muun ohella soveltuvaa korkeakoulututkintoa, jota valittajalla ei ole. Kuntayhtymä on perustellut edellytystä sillä, että koulutuspäällikön viransijaisuus on haastava esimiestehtävä. Kuntayhtymä on lisäksi esittänyt selvitystä siitä, että se on lähtökohtaisesti edellyttänyt päällikkötehtävissä soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Hallinto-oikeus arvioi, että kuntayhtymällä on ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävät syyt asettaa mainittu kelpoisuusvaatimus. Kun otetaan muutoinkin huomioon koulutuspäällikön tehtävistä ja organisatorisesta asemasta saatu selvitys, on kaupunki voinut perustellusti katsoa, ettei valittajaa voida kohtuudella ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden sijoittaa kyseiseen virkasuhteeseen.

Kuntayhtymä on edellyttänyt myös koulutussuunnittelijan toimeen muun ohella soveltuvaa korkeakoulututkintoa. Kuntayhtymä on perustellut edellytystä sillä, että koulutussuunnittelijan tehtävä on vaativa asiantuntijatehtävä. Koulutussuunnittelija vastaa esitetyn selvityksen mukaan kaikkien oppilaitoksen koulutusalojen suunnittelusta ja kehittämisestä. Tehtävien sisällön ja palkkauksen perusteella kysymys on asiantuntijatehtävästä. Hallinto-oikeus arvioi, että kuntayhtymällä on siten ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävät syyt asettaa mainittu koulutusvaatimus myös koulutussuunnittelijan toimeen. Koulutussuunnittelijan tehtäviin kuuluu lisäksi jo edellä todetulla tavalla vain osittain samoja tehtäviä kuin mitä valittaja on virkasuhteessaan hoitanut. Ottaen huomioon työnantajan koulutussuunnittelijan toimeen harkintavaltansa rajoissa asettama korkeakoulutusta koskeva kelpoisuusvaatimus sekä koulutussuunnittelijan tehtävät, hallinto-oikeus katsoo, että tehtävä poikkeaa siinä määrin olennaisesti valittajan aiemmasta virkasuhteesta, ettei työnantajalla ole ollut lain mukaista velvollisuutta tarjota mainittua toimea valittajalle irtisanomisen välttämiseksi.

Oppisopimuksen koulutussuunnittelijan tai laatusuunnittelijan toimeen ei ole sisältynyt sellaisia työtehtäviä, jotka ovat olennaisesti kuuluneet valittajan tehtäviin tutkintokoordinaattorina. Valittajalla ei myöskään ole ollut oppisopimuskoulutuksen koulutussuunnittelijan tehtävässä edellytettyä kelpoisuutta eikä laatusuunnittelijan tehtävässä olennaista ja siinä edellytettyä monipuolista tietoteknistä osaamista ja ohjelmointitaitoa. Mainitut tehtävät ovat siten poikenneet olennaisesti valittajan aikaisemmista tehtävistä, eikä työnantajalla ole siten ollut velvollisuutta ottaa häntä irtisanomisen välttämiseksi kyseisiin työsuhteisiin toimiin.

Edellä mainittujen tehtävien hoitaminen on edellyttänyt soveltavaa korkeakoulututkintoa, lukuun ottamatta laatusuunnittelijan toimea, jonka tietotekninen osaamisedellytys on vaatinut myös pitkäaikaista kouluttautumista. Valittaja ei siten ole ollut myöskään kohtuudella koulutettavissa kyseisiin tehtäviin. Kuntayhtymä ei siten ole laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan valittajan väittämällä tavalla.

Johtopäätös

Valittajan irtisanomiselle tutkintokoordinaattorin virkasuhteesta on edellä todetuin perustein ollut viranhaltijalain 37 §:n mukaiset lailliset perusteet, eivätkä apulaisrehtorin ja yhtymähallituksen päätökset ole valituksessa esitetyin perustein kuntalain (365/1995) 90 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisia.

Oikeudenkäyntikuluvaatimukset

Viranhaltijalain 53 §:n (oikeammin 53 §:n 1 momentin) mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa säädetään, on kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee tässä laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Mainitun pykälän 2 momentin mukaan edellä momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Koska valittaja on hävinnyt asian, ei ole perustetta velvoittaa kuntayhtymää korvaamaan valittajan oikeudenkäyntikuluja.

Valittaja on pyytänyt, että valittajaa ei velvoitettaisi korvaamaan viranomaisen oikeudenkäyntikuluja. Valittajan mukaan asia on ollut oikeudellisesti epäselvä kuntayhtymässä haettavana olleiden tehtävien osalta ja oikeudenkäynti on ollut perusteltu. Valittaja on lisäksi katsonut, että on kohtuutonta velvoittaa työntekijä korvaamaan ison työnantajan oikeudenkäyntikulut. Kuntayhtymä on katsonut, että edellytyksiä poiketa korvausvelvollisuudesta ei ole. Kuntayhtymä on oikaisuvaatimusvaiheessa antanut kattavan selvityksen asian ratkaisuun vaikuttaneista seikoista, ja valittajalla on ollut mahdollisuus arvioida asiaa ja ottaa tietoinen riski valittamisesta.

Valitusta ei hyväksytä, joten valittaja tulee lähtökohtaisesti viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin perusteella velvoittaa korvaamaan kuntayhtymän oikeudenkäyntikulut. Valittajan korvausvelvollisuutta arvioitaessa on otettava huomioon, että asiassa on toimitettu suullinen käsittely irtisanomisen laillisten edellytysten selvittämiseksi. Kuntayhtymä on ensimmäisenä vaatinut suullista käsittelyä ja siten pitänyt asian lisäselvittämistä suullisessa käsittelyssä tarpeellisena. Hallinto-oikeus katsoo, että asia on ollut kirjallisten selvitysten perusteella osittain siinä määrin epäselvä, että valittajalla on ollut perusteltua syytä oikeudenkäyntiin. Valittajan virkasuhdetta ei ole irtisanottu hänestä itsestään johtuvista syitä. Näistä syistä hallinto-oikeus katsoo, että valittajan velvoittaminen korvaamaan koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan olisi viranhaltijalain 53 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Hallinto-oikeus on arvioinut valittajan maksettavaksi tulevien oikeudenkäyntikulujen kohtuullisen määrän ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta 40 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Jukka Hartikainen, Elina Ranz ja Karoliina Hyvärinen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja X:n koulutuskuntayhtymän päätökset A:n irtisanomisesta kumotaan, että hänet vapautetaan korvaamasta kuntayhtymän oikeudenkäyntikuluja hallinto-oikeudessa ja että kuntayhtymä velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

Koulutuskuntayhtymä ei ole saanut aikaan säästöjä työtehtävien uudelleenjärjestelyllä. Virkojen määrä on sinänsä pienentynyt, mutta tosiasiallinen henkilöstö ei. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa siihen, täyttyykö taloudellinen irtisanomisperuste tilanteessa, jossa henkilötyövuodet eivät tosiasiallisesti vähenny. Samaan aikaan, kun työnantaja on irtisanonut A:n taloudellisella perusteella, se on myös maksanut työntekijöilleen säästötavoitteisiin verrattuna suuren kertakorvauksen sekä palkannut uusia työntekijöitä.

Taloudellista irtisanomisperustetta ei ole ollut siitäkään syystä, että A on palkattu uudelleen kuntayhtymän palvelukseen vuoden mittaiseen määräaikaiseen palvelussuhteeseen tekemään vastaavia tehtäviä kuin mistä hänet on irtisanottu. Hallinto-oikeus on tehnyt väärän johtopäätöksen katsoessaan, ettei A tee koulutussuunnitteluassistenttina samoja tehtäviä kuin aiemmin tutkintokoordinaattorina, sekä katsoessaan, että tutkintokoordinaattorin tehtävä olisi koostunut olennaiselta osalta koulutuspäällikön avustamisesta ja että tästä syystä koulutussuunnitteluassistentin tehtävä ei ole samansisältöinen tehtävä kuin tutkintokoordinaattorin tehtävä. Koulutussuunnittelu on ollut koulutuskoordinaattorin tehtävistä 60 prosenttia ja koulutussuunnitteluassistentin tehtävistä 100 prosenttia. Koordinaattorina A on tehnyt suunnittelua niin sote-alalla kuin yhteisten aineiden osalta. Assistenttina tehtäväkuva on hieman laajentunut, kun suunnittelua on ollut muillakin aloilla kuin sote-alalla. Hallinto-oikeudessa todistajina kuultujen työnantajan edustajien käsitykset tehtävistä ovat olleet rajalliset.

Uudelleenpalkkaaminen on johtunut siitä, että 3,5 tutkintokoordinaattorin koulutussuunnittelutehtävät eivät ole olleet tosiasiallisesti yhden koulutussuunnittelijan tehtävissä. Koska koulutussuunnittelija ei ole pystynyt selviämään hänelle siirretyistä tehtävistä, A:ta on pyydetty tekemään samaa työtä assistentin nimikkeellä. Vaativuuden arviointimenettelyssä on myöhemmin todettu, että A tekee täysin samaa tehtävää kuin koulutussuunnittelija. A:n tehtävät eivät siten ole vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi irtisanomishetkellä. Lukujärjestyssuunnittelua on koulutussuunnittelijan ja A:n ohella tehnyt syksyllä 2016 ja keväällä 2017 lisäksi yksi viranhaltija.

Todellinen syy tehtävämuutoksiin on ollut laatupoikkeamissa, eli joku koordinaattoreista ei ole kyennyt hoitamaan tehtäväänsä. Kyse ei ole ollut A:sta.

Hallinto-oikeuden johtopäätös siitä, että A ei ole ollut sijoitettavissa avoinna olleisiin tehtäviin, koska hän ei täyttänyt niiden edellyttämiä kelpoisuusvaatimuksia, on virheellinen. Kyse ei ole ollut lainsäädännön edellyttämistä kelpoisuusedellytyksistä, vaan kuntayhtymän itsensä asettamasta edellytyksistä. Hallinto-oikeus ei ole perustellut, miksi kuntayhtymällä on ollut objektiivisesti arvioiden oikeus edellyttää tehtäviin korkeakoulututkintoa.

A on ollut niin sanotun siirtosuojan perusteella kelpoinen osaamisalapäällikön tehtävään. A olisi voitu ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa tai kouluttaa ainakin niihin virkoihin tai tehtäviin, joihin hän on hallinto-oikeudessa vedonnut. Laatusuunnittelijan virkaan on valittu henkilö, jolla ei ole ollut työnantajan edellyttämää korkeakoulututkintoa. Työnantaja ei voi edellyttää valittajalta koulutusta, jota se ei ole muilta vaatinut.

X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallitus on antanut selityksen, jossa on vaadittu valituksen hylkäämistä sekä A:n velvoittamista korvaamaan koulutuskuntayhtymän oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen.

Selityksessä esitetty muun ohella seuraavaa:

Koulutuskuntayhtymällä on ollut taloudellinen ja tuotannollinen peruste irtisanoa A tutkintokoordinaattorin tehtävästä. Koulutuskuntayhtymä ei ole työnantajana laiminlyönyt velvollisuuttaan sijoittaa A irtisanomisen vaihtoehtona toiseen virka- tai työsuhteeseen taikka kouluttaa toiseen tehtävään.

Kuntayhtymällä on ollut tarve taloudellisiin säästöihin, joita muun muassa A:n virkasuhteen päättämisellä on aikaansaatu. Johtamisjärjestelmän muuttamisella on ollut suora säästövaikutus, vaikka samanaikaisesti on luotu uusia tehtäviä. Se, että kuntayhtymä on kyennyt vuoden 2015 tilinpäätöksen perusteella maksamaan kertaluontoisen tulospalkkion henkilöstölle, on perustunut esimiesten ja henkilöstön vahvaan panokseen sopeuttaa taloutta ja toimintaa jopa suunniteltua enemmän, mikä ei kuitenkaan ole poistanut kuntayhtymän pitkäkestoista kustannussäästötavoitetta. Myöskään sillä, että työnantaja on muutoksista ja supistuksista huolimatta joutunut palkkaamaan ulkopuolisia sijaisia, ei ole merkitystä, kun irtisanomisuhan piirissä olevien henkilöiden joukossa ei ole ollut sellaisia, jotka olisi voitu sijoittaa tehtävään.

Kuntayhtymä on organisoinut johtamisjärjestelmää uudelleen tarkoituksenmukaisuussyistä tuotannollisin ja taloudellisin perustein, eikä väitteillä laatupoikkeamista ole kuntayhtymän harkintavallan kannalta merkitystä.

Aikaisemmin tutkimuskoordinaattoreiden tehtäviin kuulunutta lukuvuosisuunnittelua on siirretty uudessa mallissa osaamisalapäälliköille. Uuteen organisaatioon perustettiin myös koulutussuunnittelijan toimi. Koulutussuunnittelija koordinoi osaamisalojen lukuvuosisuunnittelua ja työjärjestysten tekemistä koko koulutuskuntayhtymän tasolla.

A:n tehtävät on jaettu organisaatiossa uudelleen. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole oikein otettu huomioon sitä, että lukuvuosisuunnittelua on siirretty myös osaamisalapäälliköille sen lisäksi, että heille on siirretty aikaisemmin tutkintokoordinaattorin tehtävään kuuluneet koulutuspäällikköä tukeneet ja avustaneet tehtävät. Toisin kuin A väittää, osaamisalapäälliköt tekevät myös lukujärjestystyötä.

Sillä seikalla, että A on palkattu organisaatiouudistuksen siirtymävaiheessa määräaikaiseen koulutussuunnitteluassistentin tehtävään, ei ole merkitystä taloudellisen perusteen arvioinnissa. A ei ole tehnyt koulutussuunnitteluassistentin tehtävässä samoja tehtäviä kuin tutkintokoordinaattorina. Tehtävien olennaiset erot ja syyt A:n palkkaamiselle tähän määräaikaiseen tehtävään ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksestä. Kuntayhtymän nimeämät todistajat ovat yhdenmukaisesti kertoneet tehtävänkuvien ja työmäärän jakautumisen välisistä eroista. Hallinto-oikeus on oikein arvioinut tehtävien väliset erot. Tehtävät eivät ole vaativuudeltaan ja sisällöltään toisiaan vastaavat.

A:ta ei ole palkattu koulutussuunnitteluassistentin tehtävään sen vuoksi, että lukuvuosisuunnittelu ei olisi tosiasiallisesti yhden koulutussuunnittelijat tehtävissä. Väliaikaisen työruuhkan koulutussuunnittelussa on aiheuttanut se ennakoimaton seikka, että koulutussuunnittelijaksi alun perin valittu henkilö palasi koeaikana aikaisempaan tehtäväänsä. Lukuvuosisuunnittelua ei tee A:n väittämällä tavalla ainoastaan koulutussuunnittelija, vaan muiden muassa myös osaamisalapäälliköt.

Hallinto-oikeus on oikein arvioinut, että koulutuskuntayhtymä ei ole laiminlyönyt uudelleensijoittamisvelvollisuuttaan. Koulutuskuntayhtymä katsoo sen sijaan edelleen, vastoin hallinto-oikeuden kantaa, että työnantajan on tullut tarjota A:lle irtisanomisen vaihtoehtona puhdistuspalveluohjaajan tehtävää, jonka A on kieltäytynyt vastaanottamasta.

Koulutussuunnittelijan tehtävään asetettu kelpoisuusvaatimus on ollut tehtävien vaativuuden ja sisällön perusteella perusteltu. A ei ole täyttänyt kelpoisuusvaatimusta. Tehtävään valittu kasvatustieteiden maisteri lopetti tehtävässä koeaikana 1.9.2016 alkaen. Tehtävään on sen jälkeen sijoitettu 1.10.2016 alkaen insinööri (AMK) -tutkinnon suorittanut henkilö, joka oli palannut 1.8.2016 metallitekniikan lehtorin virkaan hoidettuaan aikaisemmin määräaikaisesti tutkintokoordinaattorin tehtävää. Kun metallitekniikan opetukseen kohdistui sopeuttamistarve, asianomainen henkilö antoi sijoitukseen suostumuksensa.

A:n määräaikainen tehtävä koulutussuunnitteluassistenttina on vastuultaan merkittävästi erilainen kuin koulutussuunnittelijan tehtävä. Kyseisessä tehtävässä avustetaan koulutussuunnittelijaa keskitetyssä koulutuskuntayhtymätasoisessa lukuvuosisuunnittelussa. Koulutussuunnittelijalla on asiassa kokonaisvaltainen vastuu, ja hän raportoi tehtävästä esimiehelleen. A on avustanut koulutussuunnittelijaa siirtymävaiheessa määräaikaisesti, kunnes lukuvuosisuunnittelun toteutus on toiminut täysimääräisesti uuden organisaation mukaisesti. Muutosvaiheessa käynnistyminen viivästyi ennakoimattomasta syystä, kun tehtävään valittu siirtyi tehtävästä pois koeaikana.

Koulutussuunnitteluassistentin työsuhteisen tehtävän täyttäminen on harkittu tarpeelliseksi vasta A:n tutkintokoordinaattorin virkasuhteen päättymisen jälkeen.

A on antanut vastaselityksen.

Korkein hallinto-oikeus on varannut A:lle tilaisuuden yksilöidä oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Selvitystä ei ole toimitettu.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. A:n valituksesta hallinto-oikeuden päätös kumotaan pääasian ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvoitteita koskevilta osin. Samoin kumotaan X:n koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen päätös 17.11.2016 (§ 140) ja X:n koulutuskuntakuntayhtymän apulaisrehtorin päätös 30.3.2016 (§ 140).

2. X:n koulutuskuntayhtymä määrätään korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa 8 186 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisesta. Korvausvaatimukset hylätään enemmälti.

Yhtymähallituksen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hallinto-oikeudessa sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja kysymyksenasettelu

Viranhaltijalain 37 §:n 1 momentin mukaan virkasuhde voidaan irtisanoa, kun viranhaltijan tehtävät ovat vähentyneet olennaisesti ja pysyvästi taloudellisista syistä, työnantajan tai asianomaisen yksikön tehtävien uudelleen järjestelyn vuoksi taikka muista niihin verrattavista syistä. Irtisanominen edellyttää lisäksi, ettei viranhaltijaa voida ammattitaitoonsa ja kykyynsä nähden kohtuudella sijoittaa toiseen virkasuhteeseen tai ottaa sellaiseen työsuhteeseen, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea viranhaltijan tehtävistä, tai kouluttaa uusiin tehtäviin.

Pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettua perustetta irtisanomiseen ei katsota olevan ainakaan silloin, kun:

1) irtisanomista on edeltänyt tai seurannut uuden henkilön ottaminen samankaltaisiin tehtäviin eikä työnantajan toimintaedellytyksissä ole vastaavana aikana tapahtunut muutoksia; tai

2) irtisanomisen syyksi ilmoitetut tehtävien uudelleenjärjestelyt eivät tosiasiallisesti vähennä työnantajalla tarjolla olevia tehtäviä tai muuta tehtävien laatua.

Hallituksen esityksessä laiksi kunnallisesta viranhaltijasta ja laiksi kuntalain muuttamisesta (HE 196/2002 vp) lausutaan viranhaltijalain 37 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa: ”Pykälän 2 momentissa esitetään työsopimuslakia vastaavasti edelleen säädettäväksi kahden esimerkin avulla, milloin taloudelliseksi ja tuotannolliseksi väitettyä irtisanomisperustetta ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana. Momentin 1 kohdan mukaan asiallista ja painavaa taloudellista ja tuotannollista irtisanomisperustetta ei katsottaisi olevan, jos työnantaja on joko ennen virkasuhteen irtisanomista tai pian virkasuhteen päättymisen jälkeen ottanut uuden henkilön samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu on tehnyt, vaikka työnantajan toimintaedellytykset eivät vastaavana aikana ole muuttuneet. Ehdotus vastaa voimassa olevaa palvelussuhdeturvalakia ja työsopimuslakia.”

A on valittanut hänen irtisanomistaan koskevasta koulutuskuntayhtymän päätöksestä hallinto-oikeuteen muun ohella sillä perusteella, että koulutuskuntayhtymä on pian virkasuhteen päättymisen jälkeen palkannut A:n pitkälti samoihin tehtäviin, joita hän oli tehnyt ennen irtisanomistaan. Työnantaja ei ollut kuitenkaan perunut irtisanomista.

Hallinto-oikeus on valituksenalaisessa päätöksessään tältä osin vertaillut tutkimuskoordinaattorin tehtäviä koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin. Hallinto-oikeus on vertailunsa perusteella todennut, että koulutussuunnitteluassistentin tehtäviin kuuluu vain osittain niitä tehtäviä, joita valittaja on aiemmin hoitanut sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan tutkintokoordinaattorina. Hallinto-oikeuden arvion mukaan valittajan palkkaaminen koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen tehtävään ei näin ollen osoita, että hänen aikaisemman virkasuhteensa mukaiset tehtävät eivät olisi tosiasiassa lakanneet pysyvästi. Hallinto-oikeus on lisäksi todennut selvyyden vuoksi, ettei koulutussuunnitteluassistentin tehtävä ole näillä perusteilla ollut myöskään kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (viranhaltijalaki) 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltainen tehtävä kuin tutkintokoordinaattorin tehtävä.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n valituksesta ratkaistavana, osoittaako A:n uusi määräaikainen koulutussuunnitteluassistentin palvelussuhde, että työnantajan mahdollisuudet tarjota hänelle tehtäviä eivät ole viranhaltijalain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla olennaisesti ja pysyvästi vähentyneet irtisanomispäätöksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. Tässä arvioinnissa on vertailtava tutkimuskoordinaattorin ja koulutussuunnitteluassistentin tehtävien samankaltaisuutta sekä tarkasteltava, onko uuden tehtävän tarve johtunut vasta A:n irtisanomisajan päättymisen jälkeen ilmenneestä työnantajan toimintaedellytyksissä tapahtuneesta muutoksesta.

1.2 Asiassa saatu selvitys

A:n irtisanomista ja hänen tehtäväkuvaansa tutkintokoordinaattorina koskeva selvitys ilmenee edeltä hallinto-oikeuden päätöksestä. A:n irtisanomisaika on päättynyt 30.9.2016. Myös koulutussuunnitteluassistentin määräaikaista tehtävää koskeva selvitys ilmenee pääosin edeltä hallinto-oikeuden päätöksestä.

Koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen pöytäkirjassa 9.3.2016 on käsitelty pedagogisen johtamisen rakenteellisia muutoksia. Pöytäkirjasta ilmenee muun ohella, että tähän liittyen perustetaan koulutussuunnittelijan toimi, joka koordinoi osaamisalojen lukuvuosisuunnittelua ja työjärjestysten tekemistä.

Koulutussuunnittelijan toimeen on apulaisrehtorin viranhaltijapäätöksellä 10.6.2016 valittu 1.8.2016 alkaen kasvatustieteiden maisteri G, joka on kuitenkin 22.8.2016 irtisanoutunut koeaikana siten, että hän on palannut aikaisempaan tehtäväänsä koulutuskuntayhtymän palveluksessa 1.9.2016.

Koulutussuunnittelijan toimeen on apulaisrehtorin viranhaltijapäätöksellä 28.9.2016 siirretty 1.10.2016 alkaen lehtori H.

A on apulaisrehtorin viranhaltijapäätöksellä 25.11.2016 päätetty palkata koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 9.12.2016–31.12.2017. Päätöksen perusteluissa todetaan muun ohella, että X:n koulutuskuntayhtymässä on organisaatiomuutoksen yhteydessä keskitetty koulutussuunnitteluprosessi koulutussuunnittelijalle 1.8.2016 alkaen. Prosessin uudistamisen kehittämisen tueksi on päätetty perustaa määräaikainen koulutussuunnitteluassistentin toimi ja osoittaa koulutussuunnitteluprosessin lisäresurssi ajalle 9.12.2016–31.12.2017. Määräaikaisuuden perusteena on ollut määräaikainen uudistamis- ja kehittämisprojekti. Perusteluissa todetaan edelleen, että A:n työsuhde on päättynyt 30.9.2016 ja että työnantajalla on työsuhteen päättymisen jälkeen viranhaltijan / työntekijän takaisinottovelvoite, mikäli työtehtävät ovat samankaltaisia kuin ne tehtävät, joita irtisanottu teki ennen työsuhteen päättymistä. A on toiminut tutkintokoordinaattorina 30.9.2016 asti, ja hän on tässä tehtävässä osallistunut koulutussuunnitteluun. Perusteluista ilmenee lisäksi, että tehtävän täyttö on käsitelty johtotiimissä 21.11.2016 ja että tehtävä ei ole henkilöstösuunnitelmassa.

Hallinto-oikeuden suullisen käsittelyn tallenteen mukaan koulutuskuntayhtymän asiamies on kysynyt todistajana kuullulta henkilöstöpäällikkö C:ltä muun ohella, missä vaiheessa assistentin tarve ilmeni työnantajalle. Todistajan mukaan lukuvuosisuunnittelu alkoi elokuun alussa 2016 uudella tavalla ja uskottiin, että prosessi menee suunnitellulla tavalla. Mutta varsin pian, ehkä kuukausi pari eteenpäin mentäessä, tuli tieto siitä, että aika ei riitä yhden henkilön viedä tätä prosessia eteenpäin. Todistajan mukaan tuolloin selvitettiin, voidaanko palkata yksi henkilö lisää. Taloudellisessa säästötilanteessa mietittiin ensin, voidaanko ottaa joku talon palveluksessa oleva, mutta tultiin siihen tulokseen, että A:lla on paras osaaminen tulla auttamaan nopeasti.

Koulutuskuntayhtymän asiamies on hallinto-oikeudessa kysynyt myös siellä todistajana kuullulta apulaisrehtori D:ltä, milloin koulutusassistentin tehtävän tarve realisoitui. Todistajan mukaan, kun koulutussuunnittelijaksi valittu G lähti tehtävästä pois, homma seisahtui.

Työn ja prosessin kehittämisen kannalta rupesi tulemaan ruuhkaa. Todistajan mukaan loppuvuodesta (”olisiko marraskuuta”), katsottiin, että on pakko ottaa lisäapua. Marraskuussa tehtiin johtotiimissä päätös, että palkataan avustava henkilö koulutussuunnittelijan rinnalle.

1.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

A:n tehtäviin on sekä tutkintokoordinaattorina että koulutussuunnitteluassistenttina kuulunut keskeisesti lukuvuosi- ja koulutussuunnittelua. Asiassa on esitetty erilaisia käsityksiä siitä, miten suurta osaa hänen työpanoksestaan tutkintokoordinaattorina ovat vaatineet tuohon tehtävään myös kuuluneet moninaiset muut työt. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tutkintokoordinaattorin ja koulutussuunnittelijan tehtävät eivät ole olleet samanlaisia. Tutkintokoordinaattorin tehtävä on tehtäväkuvansa perusteella ollut moninaisempi ja vastuullisempi kuin koulutussuunnitteluassistentin tehtävä.

Koulutuskuntayhtymä on kuitenkin palkatessaan A:n koulutussuunnitteluassistentin määräaikaiseen tehtävään viitannut yhtäältä lakiin perustuvaan takaisinottovelvollisuuteensa ja toisaalta siihen, että A on tutkintokoordinaattorina osallistunut koulutussuunnitteluun. A:lla on tällä perusteella ollut sitä osaamista, jota koulutuskuntayhtymä on tarvinnut. Koulutuskuntayhtymä on sittemmin kirjelmissään hallinto-oikeudelle ja tänne todennut, että A on otettu koulutussuunnitteluassistentin tehtävään viranhaltijalain 46 §:n (irtisanotun viranhaltijan takaisinottaminen) velvoitteet ylittäen.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että tutkintokoordinaattorin ja koulutussuunnitteluassistentin tehtävistä saatua selvitystä kokonaisuudessaan arvioitaessa koulutussuunnitteluassistentin tehtävää on pidettävä viranhaltijalain 37 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla samankaltaisena kuin hänen tutkintokoordinaattorin tehtäväänsä.

Tämän jälkeen on arvioitava, onko koulutussuunnitteluassistentin tarve johtunut jostakin vasta A:n irtisanomisajan päättymisen 30.9.2016 jälkeen ilmenneestä työnantajan toimintaedellytyksissä tapahtuneesta muutoksesta.

Koulutussuunnitteluassistentti on palkattu uuden keskitetyn koulutussuunnitteluprosessin tueksi. Uudeksi koulutussuunnittelijaksi alun perin 1.8.2016 lukien otettu henkilö on 22.8.2016 koeaikaan vedoten ilmoittanut palaavansa aiempaan tehtäväänsä syyskuun alusta. Koulutussuunnittelijaksi on 1.10.2016 lukien siirretty toinen henkilö organisaation sisältä. Koulutussuunnitteluassistentin palkkaamista koskevaa asiaa on käsitelty koulutuskuntayhtymän johtotiimissä 21.11.2016. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että koulutussuunnitteluassistentin tarve on siten ajankohtaistunut viimeistään joidenkin viikkojen kuluttua A:n virkasuhteen päättymisestä.

Koulutuskuntayhtymä on vedonnut siihen, että väliaikainen ruuhka koulutussuunnittelussa on johtunut siitä yllättävästä seikasta, että koulutussuunnittelijaksi alun perin valittu henkilö palasi koeaikana aikaisempaan tehtäväänsä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa myös, että koulutussuunnittelijaksi alun perin valittu henkilö on ilmoittanut palaavansa aiempaan tehtäväänsä yli kuukautta ennen A:n irtisanomisajan päättymistä. Koulutuskuntayhtymä ei ole tuonut esille eikä asiassa ole muutoinkaan ilmennyt sellaisia muutoksia koulutuskuntayhtymän toimintaedellytyksissä irtisanomisajan päättymisen jälkeen, joista voitaisiin katsoa johtuvan yli vuoden mittainen lisätyövoiman tarve koulutussuunnittelun uudistamisen kehittämiseksi.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että koulutuskuntayhtymällä ei ole ollut taloudellista tai tuotannollista irtisanomisperustetta A:n irtisanomiseen. A:n palkkaaminen pian irtisanomisen jälkeen yli vuoden pituiseen työsuhteeseen hoitamaan aiempaan nähden olennaisesti samankaltaisia tehtäviä osoittaa, että koulutuskuntayhtymän mahdollisuudet tarjota A:lle tehtäviä suoritettavaksi eivät olleet vähentyneet viranhaltijalain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla irtisanomispäätöksen mukaisen irtisanomisajan päättyessä. Hallinto-oikeuden sekä koulutuskuntayhtymän yhtymähallituksen ja apulaisrehtorin päätökset on siten lainvastaisina kumottava.

2. Oikeudenkäyntikulut

Viranhaltijalain 53 §:n 1 momentin mukaan sen estämättä, mitä oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään, kunnallisvalituksen tehnyt asianomainen viranhaltija tai muu henkilö, jonka on katsottava tehneen valituksen viranhaltijan puolesta, on vaadittaessa velvoitettava korvaamaan työnantajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli valitus koskee mainitussa laissa tarkoitettua asiaa eikä valitusta hyväksytä. Vastaavasti viranomainen on velvoitettava korvaamaan kunnallisvalituksen tehneen asianosaisen kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli päätös valituksen johdosta osittain tai kokonaan kumotaan.

Saman pykälän 2 momentin mukaan edellä 1 momentista poiketen oikeudenkäyntikuluja ei velvoiteta korvattavaksi silloin, kun päätös koskee virkaan ottamista tai jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että oikeudenkäyntiin on ollut perusteltu syy tai oikeudenkäyntikulujen korvaamista on muutoin pidettävä asian laatu tai olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomana.

Asia on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistu A:n eduksi. Koulutuskuntayhtymä velvoitetaan näin ollen korvaamaan A:n kohtuullisena pidettävät oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Vaatimus hylätään siltä osin kuin A on hallinto-oikeudessa kulukorvauksena vaatinut enemmän kuin hän on oikeudenkäyntimaksuna joutunut maksamaan. Koska korvattavaksi vaadittuja kuluja ei korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyn osalta ole siihen varatusta tilaisuudesta huolimatta yksilöity, vaatimus on tältä osin hylättävä.

Asian näin päättyessä koulutuskuntayhtymälle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa eikä korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Timo Räbinä, Pekka Aalto ja Ari Wirén. Asian esittelijä Emil Waris.

 
Julkaistu 3.6.2019