Muu päätös 2992/2019

Asia Kunnallisvalitus

Valittaja A, Pyhäjärvi

Päätös, jota valitus koskee

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 8.2.2018 nro 18/0052/2

Asian aikaisempi käsittely

Pyhäjärven kaupunginvaltuusto on kokouksessaan 8.2.2016 käsitellyt seuraavat asiat:

§ 1 Kokouksen avaaminen

§ 2 Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

§ 3 Pöytäkirjantarkastajien valinta

§ 4 Työjärjestyksen hyväksyminen

§ 5 Eronpyyntö kaupungin luottamustoimista

§ 6 Jäsenen valinta Jokilaaksojen Musiikkiopiston kuntayhtymän yhtymävaltuustoon jäljellä olevaksi toimikaudeksi 2013-2016

§ 7 Varavaltuutetun määrääminen vaalilain 93 §:n mukaan

§ 8 Niemelänrannan asemakaavan muutos ja laajennus

§ 9 Murtomäen tuulivoimapuiston osayleiskaava

§ 10 Maa-alueen hankinta jätevesien pintavalutuskentäksi

§ 11 Kiinteistön myynti

§ 12 Lausunto hallituksen linjauksista itsehallintoaluejaon perusteiksi ja sote-uudistuksen askelmerkeiksi

§ 13 Muut asiat

§ 14 Kokouksen päättäminen

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on nyt kysymys, valituksenalaisella päätöksellään jättänyt tutkimatta A:n ja hänen asiakumppaneidensa kunnallisvalituksen siltä osin kuin se on kohdistunut Pyhäjärven kaupunginvaltuuston 8.2.2016 tekemiin päätöksiin §:t 1–4, 7, 9 ja 12–14. Hallinto-oikeus on poistanut mainitussa kokouksessa tehtyihin päätöksiin §:t 7 ja 9 virheellisesti liitetyt valitusosoitukset sekä A:lle 14.3.2016 luovutettuun §:n 4 kohdalla tehtyä päätöstä koskevaan pöytäkirjanotteeseen virheellisesti liitetyn valitusosoituksen.

Hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut valituksen ja hylännyt sen.

Hallinto-oikeus on lisäksi hylännyt valittajien ja Pyhäjärven kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset.

Hallinto-oikeus on edellä mainituilta osin perustellut päätöstään seuraavasti:

(---)

Tutkimatta jättäminen

Kuntalain (365/1995) 91 §:n mukaan päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta tai kunnallisvalitusta.

Kaupunginvaltuuston edellä hallinto-oikeuden päätöslauselmassa mainitut päätökset 8.2.2016 §:t 1–4, 7, 9 ja 12–14 eivät sisällä sellaisia ratkaisuja, joista, kun otetaan huomioon kuntalain (365/1995) 91 §, saa tehdä kunnallisvalituksen.

(---)

Vs. kaupunginjohtaja Veikko Tikkasen oikeus esitellä asiat

Valituksen mukaan valtuuston kokouksessa käsitellyt asiat on valmistellut ja esitellyt Veikko Tikkanen, jolla ei ole kuntalain ja hallintosäännön edellyttämää virka-asemaa.

Hallinto-oikeus toteaa, että Pyhäjärven kaupunginhallitus on 21.12.2015 § 477 päättänyt kutsua suostumuksensa perusteella valtiotieteen lisensiaatti Veikko Tikkasen hoitamaan kaupunginjohtajan viransijaisuutta kaupunginjohtaja Tita Rinnevaaran virkavapaan ajaksi ajanjaksolle 4.1.–31.7.2016. Kaupunginhallituksen päätöksestä ei ole tehty oikaisuvaatimusta eikä myöskään valitusta hallinto-oikeudelle, joten päätös on lainvoimainen. Tikkanen on myös tosiasiassa hoitanut kaupunginjohtajan tehtäviä mainitun ajan. Näin ollen Tikkanen on voinut toimia esittelijänä kaupunginhallituksen kokouksessa 8.2.2016. Sillä valituksessa esitetyllä perusteella, että kaupungin hallintosäännön 63 §:n mukaan hallintojohtaja toimii tarvittaessa kaupunginjohtajan sijaisena, ei ole merkitystä valtuuston kokouksen 8.2.2016 päätösten lainmukaisuutta arvioitaessa.

Johtopäätökset

Valtuuston 8.2.2016 tekemät päätökset §:t 5, 6, 8, 10 ja 11 eivät ole syntyneet virheellisessä järjestyksessä, viranomainen ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätökset ole muutenkaan lainvastaisia valituksessa esitetyillä perusteilla. Näin ollen valtuuston mainittuja päätöksiä ei ole kumottava.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että valittajat joutuvat pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Valittajien esittämät vaatimukset eivät ole hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen perusteettomia, minkä vuoksi valittajat eivät ole velvollisia korvaamaan Pyhäjärven kaupungin oikeudenkäyntikuluja.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Kuntalaki (365/1995) 90 § (1375/2007)

Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aila Kovala, Anna-Kaisa Marski ja Riitta Arjas. Esittelijä Elisa Hämäläinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Hän on lisäksi vaatinut, että hallinto-oikeuden määräämä oikeudenkäyntimaksu palautetaan A:lle ja hänen asiakumppaneilleen.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Kuntalain mukaan kunnanjohtajan valitsee valtuusto. Valtuusto valitsee myös määräaikaisen kunnanjohtajan.

Pyhäjärven kaupunki ei ole noudattanut kuntalakia kutsuessaan Tikkasen hoitamaan kaupunginjohtajan viransijaisuutta. Tikkasella ei ole ollut oikeutta hoitaa kaupunginjohtajan virkaan kuuluvia tehtäviä. Tämän johdosta päätökset asioissa, jotka Tikkanen on valmistellut tai esitellyt, ovat syntyneet virheellisessä järjestyksessä.

Pyhäjärven kaupungin hallintosäännön mukaan hallintojohtaja toimii kaupunginjohtajan sijaisena tämän estyneenä ollessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden 15.6.2015 antaman päätöksen mukaan kaupunginjohtajan virka kuuluu Rinnevaaralle.

Pyhäjärven kaupunginhallitus on antanut selityksen, jossa on vaadittu, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan Pyhäjärven kaupungin oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Selityksessä on esitetty lisäksi muun ohella seuraavaa:

Pyhäjärven kaupunginhallitus on päätöksellään 23.11.2015 (§ 442) myöntänyt kaupunginjohtaja Rinnevaaralle hänen hakemuksensa mukaisesti palkallisen virkavapauden ajalle 25.11.2015–31.7.2016. Kaupunginhallitus on 21.12.2015 (§ 477) päättänyt kutsua Tikkasen suostumuksensa perusteella hoitamaan kaupunginjohtajan viransijaisuutta Rinnevaaran virkavapauden ajaksi.

Valitus perustuu virheelliseen oletukseen siitä, että kaupunginvaltuuston tulisi päättää kaupunginjohtajan viransijaisuudesta, koska Rinnevaaran virkavapauden myöntäminen on edellyttänyt sitä, että kaupunginvaltuusto hyväksyy kaupungin ja Rinnevaaran välisen sovintosopimuksen.

Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt sovintosopimuksen noudattamiseen perustuvan menettelysopimuksen 24.11.2015 (§ 93). Kaupunginvaltuuston päätöksellä ja siihen perustuvalla sovintosopimuksen noudattamista koskevalla menettelysopimuksella kaupunginvaltuusto ei ole päättänyt kaupunginjohtajan virkavapaudesta. Kaupunginvaltuusto ei myöskään olisi voinut päättää mainitusta asiasta.

Tikkasen valintaa kaupunginjohtajan viransijaiseksi koskevaan kaupunginhallituksen päätökseen ei ole haettu muutosta kuntalain mukaisesti. Tikkasen toimimiselle esittelijänä kaupunginhallituksessa ei ole ollut estettä.

A on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella vaadittu, että Pyhäjärven kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään ja kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 22.3.2018 lähettänyt jäljennöksen A:n valituksesta, jossa on muun ohella vaadittu hallinto-oikeuden päätöksessä määrätyn oikeudenkäyntimaksun palauttamista, Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle mahdollisia toimenpiteitä varten.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki valitusta siltä osin kuin siinä on vaadittu hallinto-oikeuden päätöksessä määrätyn oikeudenkäyntimaksun
palauttamista.

2. Korkein hallinto-oikeus on muilta osin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

3. A:n ja Pyhäjärven kaupungin oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Tuomioistuinmaksulain 11 §:n 1 momentin mukaan maksun määrää-mistä koskevaan päätökseen saa vaatia oikaisua maksun määränneeltä virkamieheltä tai viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä siten kuin hallintolaissa säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Edellä sanottu huomioon ottaen korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole toimivaltaa tutkia hallinto-oikeuden päätöksessä määrätyn oikeudenkäyntimaksun palauttamista koskevaa vaatimusta. Tähän liittyvä vaatimus on näin ollen jätettävä tutkimatta.

2. Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 3 momentin mukaan yksityistä asianosaista ei saa velvoittaa korvaamaan julkisen asianosaisen oikeudenkäyntikuluja, ellei yksityinen asianosainen ole esittänyt ilmeisen perusteetonta vaatimusta. Koska A:n ei voida katsoa esittäneen asiassa ilmeisen perusteetonta vaatimusta, häntä ei voida määrätä korvaamaan Pyhäjärven kaupungin oikeudenkäyntikuluja.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Petri Helander, Antti Pekkala ja Ari Wirén. Asian esittelijä Mika Paavilainen.