KHO:2014:17

Maankäyttö ja rakentaminen - Asemakaava - Asemakaavamääräykset - Arvokas porrashuone - Hissi

Vuosikirjanumero: KHO:2014:17
Antopäivä: 5.2.2014
Taltionumero: 254
Diaarinumero: 1488/1/13
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2014:17

Kaupunginvaltuuston hyväksymä asemakaavan muutos koski yhdeksää tonttia Helsingin Kruununhaan kaupunginosassa. Tonteilla sijaitsevissa kerrostaloissa oli yhteensä 28 kulttuurihistoriallisesti arvokasta porrashuonetta. Asemakaavan muutoksen tavoitteena oli suojella kulttuurihistoriallisesti merkittävät asuinkerrostalot ja samalla parantaa niiden esteettömyyttä. Tavoitteena oli esittää mahdollisuudet hissien rakentamiseen siten, että arvokkaat porrashuoneet voitiin säilyttää.

Selvitykset osoittivat, että asemakaavassa arvokkaiksi osoitetuilla porrashuoneilla oli maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa tarkoitettuja rakennettuun ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja. Selvitykset osoittivat myös, että hissien toteuttamiseen oli muitakin tapoja kuin niiden sijoittaminen arvokkaisiin porrashuoneisiin.

Asemakaavan muutoksen lainmukaisuutta arvioitaessa keskeinen merkitys oli asemakaavassa annetuilla kaavamääräyksillä. Asemakaavassa oli ensin annettu yleinen määräys, jonka mukaan rakennusta tai sen osaa ei saanut purkaa eikä siinä saanut tehdä sellaisia korjaus-, muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka heikentävät rakennuksen historiallista arvoa tai muuttavat arkkitehtuurin ominaispiirteitä.

Tämän jälkeen asemakaavassa oli annettu erityinen hissin rakentamista koskeva määräys, jonka mukaan hissien rakentaminen sallittiin porraskäynteihin, mikäli se oli teknisesti mahdollista. Määräyksen mukaan hissit oli toteutettava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä. Tämä määräys koski myös kaavassa arvokkaiksi osoitettuja porrashuoneita.

Lisäksi asemakaavassa oli annettu määräys, jonka mukaan korjaustöiden lähtökohtana tuli ensisijaisesti olla, että arvokkaiden porrashuoneiden tilasarjat, rakenteet ja porrassyöksyt sekä alkuperäiset tai niihin verrattavat porraskaiteet, lattia-, seinä- ja kattopinnat, sisäovet ja -ikkunat, valaisimet ja muut yksityiskohdat materiaaleineen ja väreineen säilytettiin. Tämä määräys koski kuitenkin korjaustöitä, eikä siinä mainittu hissin rakentamista.

Asemakaavan muutos mahdollisti siten hissin rakentamisen myös kaavassa selvitysten perusteella arvokkaiksi osoitettuihin porrashuoneisiin. Kaavassa annetut määräykset huomioon ottaen ei voitu varmistua siitä, että lainmukainen tasapaino rakennetun ympäristön arvojen ja esteettömyyden välillä oli rakennuslupamenettelyä varten saavutettu. Asemakaavan muutos ei näiltä osin täyttänyt maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin sisältövaatimusta, jonka mukaan rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Maankäyttö- ja rakennuslaki 9 §, 54 § 2 momentti ja 57 § 2 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 12.4.2013 nro 13/0258/5

Asian aikaisempi käsittely

Helsingin kaupunginvaltuusto on 29.8.2012 §:n 239 kohdalla tekemällään päätöksellä hyväksynyt Helsingin kaupungin 1. kaupunginosan (Kruununhaka) korttelin 11 tonttia 6, korttelin 14 tontteja 6 ja 12, korttelin 15 tonttia 4, korttelin 16 tonttia 9, korttelin 19 tonttia 2, korttelin 21 tonttia 1, korttelin 22 tonttia 6 ja korttelin 23 tonttia 10 koskevan asemakaavan muutoksen.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A ja B ovat valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatineet, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan.

Vaatimuksensa tueksi A ja B ovat esittäneet muun ohella seuraavaa:

Asemakaavapäätöksen pohjaksi tehdyt selvitykset ja tutkimukset osoittavat kaavapäätöksen kohteena olevien kiinteistöjen porrashuoneiden rakennushistoriallisen arvon ja suojelutarpeen. Kaavapäätöksessä on kuitenkin luovuttu asiantuntijaselvityksen edellyttämistä riittävistä suojelutoimista ja päinvastoin avattu mahdollisuudet rakentaa hissit vanhoihinkin kulttuurihistoriallisiin rakennuksiin ilman riittäviä uusia tätä puoltavia maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n edellyttämiä selvityksiä ja tutkimuksia ja ottamatta riittävästi huomioon maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin säännöstä. Asemakaavapäätöksellä on viety pohja maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n toteutumiselta.

Helsingin kaupunki teetti vuonna 2003 Kruununhaassa rakennustaiteel­lisesti arvokkaiden porrashuoneiden inventoinnin, jonka tuloksena 72 kiinteistöstä valikoitui 28 porrashuonetta yhdeksästä nyt yli satavuotiaasta rakennuksesta. Asemakaavapäätös on tehnyt tyhjäksi näiden 28 porrashuoneen rakennushistoriallisten kulttuuriarvojen säilyttämiseen tähdänneen prosessin, koska asemakaavassa pääsääntönä on, että hissit on sallittava kaikkiin porraskäytäviin. Päätökseen liitetyt kaksi näennäisedellytystä eivät ole omiaan turvaamaan kulttuuriarvojen vaalimista. Ensimmäinen edellytys on, että hissien rakentaminen on teknisesti mahdollista, ja toinen, että hissit on toteutettava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä. Nykytekniikalla hissi voidaan aina rakentaa, jos se vain muutoin mahtuu. Hissin sopiminen mahdollisimman hyvin ympäristöön on tulkinnanvarainen vaatimus.

Kaupunginvaltuusto on arvattavasti halunnut ottaa huomioon esteettömyysperiaatteen ja jättänyt huomiotta maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa asetetut rakennetun ympäristön suojelemisvaatimukset. Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n 3 momentin mukaan esteettömyysperiaate ei kuitenkaan koske vanhoja rakennuksia. Esteettömyysperiaate ei näin ollen voi syrjäyttää maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin säännöksiä.

Tehdyt selvitykset ovat riittämättömät. Kaupunkisuunnitteluvirasto on tosin tehnyt hissien rakentamisen kulttuurisista vaikutuksista selvitykset, mutta asemakaavapäätös ei perustu niihin. Tehdyt selvitykset puoltavat yksiselitteisesti porrashuoneiden rakennushistoriallisten kulttuuriarvojen vaalimista. Muita selvityksiä ei ole asian käsittelyn yhteydessä esitetty. Sen sijaan, että esteettömyyden toteuttaminen helpottaisi vanhusten asumista pitempään kotona, saattaakin käydä niin, että moni vanhus joutuisi pikemminkin taloudellisista syistä kuin hissittömyyden takia muuttamaan kotoa suunniteltua aikaisemmin, vaikka yhteiskunta avustaakin hissien rakentamista. Väkinäisillä ja ahtailla hissiratkaisuilla vanhoja taloja ei edes saada täysin esteettömiksi.

Vaikka asemakaavapäätökseen on sisällytetty vaatimus museoviranomaisten kuulemisesta rakennustöiden yhteydessä, asemakaavaprosessin yhteydessä on ollut mahdollista huomata, mikä arvo lausunnoilla on. Viranomaisasiantuntijoiden, kuten Museoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen, lausunnot samoin kuin professori Helanderin perusteellinen selvitys hissien rakentamisesta on jätetty vaille huomiota. Näin ollen ei ole takeita siitä, että museoviranomaisen lausunto otetaan huomioon rakennuslupavaiheessa. Jos nyt puheena olevien talojen porraskäytävät turmellaan rakentamalla hissejä, voi syntyvä vahinko olla kulttuurihistoriallisesti peruuttamaton. Kaupungin ei pidä väistää vastuutaan kulttuuriarvojen suojelusta siirtämällä itselleen kuuluvaa päätösvaltaa taloyhtiöille ja rakennusviranomaisille.

Helsingin kaupunginhallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että kaavatyön pohjana olleiden selvitysten perusteella kaavapäätöksen kohteena olevien rakennusten porrashuoneineen on todettu olevan rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaita. Hissien rakentamistapoja koskevassa selvityksessä on löydetty kuhunkin taloon esimerkkiratkaisu, joka säilyttäisi porrashuoneiden arvot. Selvitykset perustuvat luonnosmaiseen tarkasteluun, eivätkä ne sisällä valmiita hissisuunnitelmia.

Pääasiallinen ongelma kaavoitusprosessissa on kiteytynyt siihen, voidaanko alun perin hissittömiksi suunniteltuja porrashuoneita muuttaa hissillisiksi ja esteettömiksi nykyajan asumistarpeita vastaavalla tavalla menettämättä samalla peruuttamattomasti joitakin erittäin arvokkaita kulttuurihistoriallisia arvoja helsinkiläisessä rakennusperinteessä. Kaavaa varten tehdyn perusteellisen selvitystyön pohjalta on lopulta harkinnassa päädytty siihen, että asemakaavalla hissien rakentamista ei arvokkaimpiinkaan porrashuoneisiin kokonaan kielletä, mutta tavoitteeksi asetetaan korkeat laadulliset kriteerit ja kaavamääräyksen mukaan hankkeista pyydetään museoviranomaisen lausunto.

Asemakaavan muutoksen tavoitteena on rakennusten ja niiden arvokkaiden porrashuoneiden suojelu. Kaavassa on osoitettu asiantuntijaselvitysten mukaiset hissien sijoitusvaihtoehdot ja tämän lisäksi mahdollistettu hissien rakentaminen myös porrashuoneisiin. Kaavassa sallitaan rungon ulkopuoliset tai asuin- ja aputiloihin rakennettavat hissit, jolloin porrashuoneiden arvot voidaan säilyttää. Kaavassa ei esitetä hissille tarkkaa sijaintikohtaa, vaan se ratkaistaan kunkin yksittäisen hankkeen kohdalla erikseen jatkosuunnittelun yhteydessä.

Kaava ei kuitenkaan velvoita hissien sijoittamiseen arvokkaisiin porrashuoneisiin. Kaavan mukaan hissi voidaan nykytekniikalla aina rakentaa, jos sen vaatima tila on mahdollista osoittaa. Hissin sopiminen mahdollisimman hyvin ympäristöön edellyttää rakennuslupaviranomaisen harkintaa. Rakennusvalvontaviranomainen ohjaa hankkeita rakennusluvan yhteydessä. Hankkeesta tulee pyytää museoviranomaisen lausunto.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja B:n valituksen Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

1. Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman toteuttamisen ympäristövaikutukset mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää. Kaavoitettavalla alueella tai sen lähiympäristössä on oltava riittävästi puistoja tai muita lähivirkistykseen soveltuvia alueita.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

2. Asemakaavamuutoksen kuvaus

Asemakaavan muutos koskee yhdeksää tonttia Helsingin Kruununhaan kaupunginosassa osoitteissa Meritullinkatu 16, Pohjoisranta 10, Kristianinkatu 17, Meritullinkatu 12, Meritullinkatu 29, Maneesikatu 1–3, Liisankatu 17, Mariankatu 12 ja Vironkatu 6. Voimassa olevissa asemakaavoissa rakennukset on yhtä lukuun ottamatta suojeltu katujulkisivujen ja vesikattojen osalta, mutta suojelu ei koske sisätiloja. Kaavaselostuksen mukaan asemakaavan muutoksen kohteena olevilla tonteilla sijaitsevat asuinkerrostalot on rakennettu vuosien 1873 ja 1911 välisenä aikana. Näiden suunnittelijat olivat aikansa nimekkäimpiä arkkitehtejä.

Asemakaavaselostuksen mukaan asemakaavan muutoksen pohjana on vuonna 2003 tehty Kruununhaan porrashuoneita koskeva inventointi ja kesällä 2008 laadittu hissien rakentamista koskeva selvitys. Asemakaavan muutoksen tavoitteena on suojella kulttuurihistoriallisesti merkittävät asuinkerrostalot ja samalla parantaa niiden esteettömyyttä. Tavoitteena on esittää mahdollisuudet hissien rakentamiseen siten, että arvokkaat porrashuoneet voidaan säilyttää. Hissien rakentaminen porraskäynteihin sallitaan, mikäli se on teknisesti mahdollista. Kyseessä on pieni määrä kaikkein arvokkaimpia, kulttuurihistoriallisesti merkittävään alueeseen kuuluvia rakennuksia eli yhdeksän kruununhakalaista kerrostaloa. Rakennuksissa on yhteensä 28 kulttuurihistoriallisesti arvokasta porrashuonetta, jotka luetellaan kaavakartassa.

Hissit on toteutettava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä. Erityisen laadukkaiden sisäpihojen yhteyteen hissin rakentamista ei sallita. Kaavassa ei esitetä hisseille tarkkaa sijaintikohtaa, vaan hissin sijainti ratkaistaan jatkosuunnittelun yhteydessä kunkin yksittäisen hankkeen kohdalla erikseen.

3. Asemakaavaa koskevat selvitykset

3.1. Tehdyt selvitykset

Selvityksessä Kruununhaka, rakennustaiteellisesti arvokkaiden porrashuoneiden inventointi (Arkkitehtitoimisto Sari Schulman Oy, 2003) on tutkittu Kruununhaan yli kaksikerroksiset asuinkerrostalot, joissa kiinteistörekisterin mukaan on hissittömiä porrashuoneita. Nämä Kruununhaan 189 porrashuonetta on selvityksessä arvotettu tarkastelemalla niitä neljän eri kriteerin avulla. Kriteerit ovat rakennustaiteellinen arvo, historiallinen arvo (rakennushistoria, kulttuurihistoria, sosiaalihistoria), autenttisuus (säilyneisyys, kerrostuneisuus) ja harvinaisuus (erikoisuus, tyypillisyys). Porrashuoneet on jaettuun kolmeen luokkaan 1, 2 ja 3 ja ylin luokka 1 vielä ryhmiin 1+, 1 ja 1-. Ylimmän luokan kohteisiin voidaan liittää eniten arvoja ja yleensä myös useamman kriteerin perusteella. Valtaosa Kruununhaan porrashuoneista sijoittuu 1. ja 2. luokkaan. Kaikkein arvokkaimmat porrashuoneet on osoitettu ykkösluokkaan lisämääreellä 1+. Tällaisia ovat kohteet, jotka ovat arkkitehtonisesti ja historiallisesti merkittäviä, hyvin säilyneitä kokonaistaideteoksia.

Selvityksessä on todettu, että porrashuoneiden arvotuksessa ei ole suoranaisesti otettu kantaa hissien rakentamiseen, vaan on pyritty ensin tarkastelemaan porrashuoneita sellaisenaan. Luokitus on kuitenkin käyttökelpoinen arvioitaessa hissin rakentamismahdollisuuksia rakennussuojelun näkökulmasta. Tämän lisäksi on erikseen arvioitava muut edellytykset kuten tilan riittävyys, toiminnalliset rakenteet ja tekniset ratkaisut. Koska porrashuoneet ja kohteet ovat erilaisia, on jokainen tapaus tutkittava hissin sijoituksen kannalta huolellisesti erikseen, kaikki vaihtoehdot systemaattisesti läpikäyden. Rakennussuojelun kannalta ongelmalliselle hissin porrashuoneeseen sijoittamiselle löytyy yleensä useita vaihtoehtoisia ratkaisuja, esimerkiksi hissin sijoittaminen porrashuoneen sivuun rakennusrungon sisälle, pihalle tai keittiöportaaseen. Selvityksen mukaan arvotusluokkaan 1 kuuluviin porrashuoneisiin ei ole suotavaa rakentaa hissiä.

Suurin osa asemakaavan porrashuoneista on selvityksessä arvotettu luokkaan 1+ ja osa luokkaan 1.

Kruununhaan porrashuoneiden arvoa ja merkitystä on tarkasteltu myös selvityksessä Kruununhaan porrashuoneet (Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston julkaisu 2005:5). Selvityksen mukaan Kruununhaan porrashuoneet ovat Helsingin ja koko maan rakennuskannassa historiallisia harvinaisuuksia jo ikänsä puolesta. Arvokkaimpien porrashuoneiden korjaamiseen ja muutoksiin tulisi suhtautua suurella varovaisuudella. Joskus hissin rakentaminen itse porrashuoneeseen saattaa tilan rakennustaiteellisten ja historiallisten arvojen vuoksi olla mahdotonta.

Hissien sijoittamismahdollisuuksia nyt puheena olevien tonttien kerrostaloihin on arvioitu selvityksessä Hissien sijoittaminen eräisiin Kruununhaan asuinkerrostaloihin (Vilhelm Helander/Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA, 2008). Selvityksen taustatietona ovat olleet käytettävissä arkkitehtitoimisto Schulmanin porrashuoneita koskevat inventointitiedot ja valokuvat. Paikan päällä on perehdytty kaikkiin rakennuksiin, niiden porrashuoneisiin, pihoihin ja kulkuyhteyksiin. Asuntojen sisätiloihin ja niiden mahdollisiin muutoksiin ei voitu paikalla perehtyä.

Työn lähtökohtina ja tavoitteena on todettu, että mahdollisen ratkaisun tulee olla realistisesti toteutettavissa eikä se saa turmella porrashuoneiden tai rakennusten julkisivujen arkkitehtonisia ja historiallisia arvoja eikä huonontaa talon asumisolosuhteita.

Hissien sijoittamisen periaatteellisista ratkaisumahdollisuuksista on todettu muun ohella, että tavallinen ratkaisu jälkiasennushissien sijoittamiseksi on lohkaista tila itse porrashuoneesta. Yleensä tämä edellyttää kuilutilan leikkaamista porrassyöksyistä. Sekä porrashuoneen ilmeeseen että sen rakenteisiin joudutaan kajoamaan. Joskus on porrassyöksyjen väliin jo alun pitäen jätetty väljempi kuilutila. Silloinkin hissien asentaminen on omiaan tukkimaan porrashuoneen avoimia näkymiä. Nyt kysymyksessä olevien, erityisen arvokkaiden porrashuoneiden kohdalla näihin ratkaisumalleihin voidaan päätyä turvautumaan vain poikkeustapauksissa.

Selvityksessä on pyritty löytämään ja kuvittamaan periaatteellisia hissien sijoittamismahdollisuuksia. Selvityksessä on todettu, että jokainen esitetty periaatteellinen ratkaisumalli edellyttää huolellista ja yksityiskohtiin paneutuvaa toteutussuunnittelua. Selvityksessä on lisäksi suositeltu, että kaupunginmuseo voisi rakennushistoriallisten lähtökohtien ja hissien rakentamistarpeen yhteensovittamiseksi osallistua näiden vaativien kohteiden tulevaan yksityiskohtien suunnitteluun laajemmin kuin pelkästään lausunnonantajana.

3.2. Lausunnot

Museovirasto on kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa 8.12.2011 todennut muun ohella, että hissien ehdollisella sallimisella itse porraskäynteihin on huomattavasti heikennetty arvokkaiden porrashuoneiden säilymisedellytyksiä. Tekninen mahdollisuus hissin rakentamiseen on mitoituksen salliessa lähes aina löydettävissä ja mahdollisimman hyvä sopivuus ympäristöön on tulkinnallisesti niin väljä, että määräys ei ole hyväksyttävissä arvokkaita porrashuoneita koskevaan asemakaavan muutosehdotukseen. Määräys on myös ristiriidassa arvokkaiden porrashuoneiden korjaustöitä koskevan määräyksen kanssa. Arvokkaat porrashuoneet ovat rakennustaiteellisesti yksilöllisiä ja piirteiltään korvaamattomia, joten niiden säilymisen tulee olla yksiselitteisesti korjaus- ja muutostoimenpiteiden lähtökohtana. Määräykset koskien rakennuksen ja sen osan purkamista, korjaus-, muutos- ja lisärakentamista sekä alkuperäistoteutuksen mukaista palauttamista tulee kirjoittaa sellaiseen muotoon, että ne ovat ymmärrettävissä myös arvokkaita porrashuoneita koskeviksi.

Asemakaavan muutoksen kohteena olevilla 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun porrashuoneilla on paitsi paikallinen ja alueellinen myös huomattava valtakunnallinen merkitys. Porrashuoneista otettava tilavaraus hissille uhkaisi paitsi korkeatasoiseen arkkitehtuuriin liittyviä rakennustaiteellisia, -teknisiä ja -historiallisia niin myös käyttöön liittyviä arvoja. Helsingin kaupungin kaupunkisuunnitteluvirastossa on tehty asiantuntevaa työtä porrashuoneiden arvojen tunnistamiseksi ja turvaamiseksi. Päätöksenteossa suojelutavoitteita ja toteuttamisedellytyksiä on kuitenkin oleellisesti heikennetty. Kaavapäätös ei turvaa riittävästi Kruununhaan rakennettuun ympäristöön liittyvien ja selvityksin todettujen erityisten arvojen säilymistä eikä sen voi siten katsoa täyttävän asemakaavalle asetettuja sisältövaatimuksia.

Mikäli hissejä halutaan toteuttaa kyseisiin rakennuksiin, tulee se Museoviraston näkemyksen mukaan tehdä hissien rakentamismahdollisuuksia koskevan selvityksen Hissien sijoittaminen eräisiin Kruununhaan asuinkerrostaloihin (29.10.2008) osoittamien periaatteiden mukaisesti. Arvokkaiden porrashuoneiden varjelemista hissien sijoittamiselta itse porrashuonetilaan puoltaa lisäksi se, että hissien rakentamiselle on osoitettu mahdollisuuksia vaihtoehtoisin ratkaisuin.

Helsingin kaupunginmuseon johtokunnan lausunnon 13.12.2011 mukaan hissien rakentamisen mahdollistaminen kaikkiin kaava-alueen rakennusten porrashuoneisiin, mikäli se on teknisesti mahdollista, on ristiriidassa kaavan suojelutavoitteiden ja rakennusperinnön vaalimisen kanssa. Hissien rakentaminen arvokkaimmiksi luokiteltuihin porrashuoneisiin alentaa väistämättä niiden kulttuurihistoriallista arvoa.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) lausunnon 23.11.2011 mukaan asemakaavan muutosta varten laadituista selvityksistä käyvät hyvin ilmi porrashuoneiden arvot ja merkitykset sekä niiden sietokyky hissien rakentamiselle rakennussuojelun kannalta. Tehty perusteellinen selvitystyö ei ole välittynyt kaavaan ja sen määräyksiin. Määräys, joka sallii hissit, milloin se on teknisesti mahdollista, ei turvaa porrashuoneiden arvokkaita ominaispiirteitä. Asemakaava ei sen vuoksi täytä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n sisältövaatimusta rakennetun ympäristön osalta. ELY-keskus on esittänyt, että asemakaavaehdotuksesta käydään maankäyttö- ja rakennuslain 66 §:n mukainen viranomaisneuvottelu.

Asiassa 12.4.2012 järjestetyn viranomaisneuvottelun pohjalta kaavaehdotukseen on lisätty määräys museoviranomaisten lausunnon pyytämisestä.

3.3. Rakennusten suojelua ja hissien rakentamista koskevat kaavamääräykset

Kaikki kaava-alueen rakennukset on asemakaavassa merkitty rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi kaavamerkinnällä sr-1. Kaikkia näitä rakennuksia koskee kaavamääräys Rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus-, muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka heikentävät rakennuksen historiallista arvoa tai muuttavat arkkitehtuurin omaispiirteitä.

Rakennusten ja niiden arvokkaiden porrashuoneiden rakennus- ja muutostöistä on pyydettävä museoviraston, oikeastaan museoviranomaisen, lausunto.

Kaavamääräysten mukaan arvokkaita porrashuoneita ovat:

tontilla 11/6 porrashuoneet A, B, C ja D

tontilla 14/6 porrashuoneet A, B ja X

tontilla 14/12 porrashuoneet B, C ja D

tontilla 15/4 porrashuoneet A, B, F ja G

tontilla 16/9 porrashuone A

tontilla 19/2 porrashuoneet A, B ja C

tontilla 21/1 porrashuoneet A ja B

tontilla 22/6 porrashuoneet A, B, C, D, E, F ja G

tontilla 23/10 porrashuone A.

Asemakaava sisältää edelleen muun ohella seuraavat rakennusten suojelua ja hissien rakentamista koskevat kaavamääräykset:

Korjaustöiden lähtökohtana tulee ensisijaisesti olla, että arvokkaiden porrashuoneiden tilasarjat, rakenteet ja porrassyöksyt sekä alkuperäiset tai niihin verrattavat porraskaiteet, lattia-, seinä- ja kattopinnat, sisäovet ja -ikkunat, valaisimet ja muut yksityiskohdat materiaaleineen ja väreineen säilytetään. Mikäli rakennusosia joudutaan pakottavista syistä uusimaan, se tulee tehdä alkuperäistoteutuksen mukaisesti.

Hissien rakentaminen sallitaan porraskäynteihin, mikäli se on teknisesti mahdollista. Hissit on toteutettava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä.

Hissin saa rakentaa kerrosalan lisäksi rakennuksen rungon ulkopuolelle sisäpihan puolelle ja porrashuoneen viereiseen asuin- tai aputilaan.

Hissiä ei saa rakentaa rungon ulkopuolelle tontilla 11/6 eikä tontilla 15/4 lukuun ottamatta G-porrasta, jonka yhteydessä hissikuilu voi maantasokerroksessa sijoittua osittain rakennuksen rungon ulkopuolelle.

Hissiä varten porrashuoneeseen saa tehdä uuden, arkkitehtuurin ominaispiirteisiin hyvin soveltuvan oven.

Olemassa olevien hissien kunnostustyöt tulee tehdä porrashuoneiden historialliset arvot ja arkkitehtuurin ominaispiirteet säilyttäen tai palauttaen.

Hissien rakentamiseen porrashuoneisiin sovellettavia kaavamääräyksiä ja niiden muutoksia on tarkasteltu kaavaselostuksen sivuilla 13–15.

4. Oikeudellinen arviointi

4.1. Selvitysten riittävyys ja kunnan muu menettely asiassa

Hallinto-oikeus on todennut, että puheena olevien asuinkerrostalojen ja niiden porrashuoneiden historialliset ja rakennustaiteelliset arvot on selvitetty perusteellisesti. Vilhelm Helanderin selvityksessä (2008) on monipuolisesti arvioitu, mikä vaikutus jälkiasennushisseillä on rakennuksiin ja siinä on pyritty esittämään erilaisia vaihtoehtoja mahdollisten hissien sijoittamiselle. Kaavapäätöksellä ei ole määrätty hissien toteuttamisesta. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon mitä hallinto-oikeuden päätöksessä jäljempänä on todettu puheena olevan asemakaavan merkityksestä, enempien selvitysten tekeminen hissien rakentamisen vaikutuksista porrashuoneisiin ei ole ollut tarpeen. Myöskään valituksessa mainittuja selvityksiä hissien rakentamiskustannusten vaikutuksista talojen asukkaille ei ole kaavavalmistelun aikana tarvinnut tehdä.

Hallinto-oikeus on katsonut, että kaavapäätös perustuu maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:ssä edellytettyihin riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin, ja näiden selvitysten perusteella on mahdollista arvioida asemakaavan sisältövaatimusten täyttyminen.

Maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:n 3 momentti ei ole ollut esteenä sille, että kaavoituksen yhdeksi lähtökohdaksi on otettu esteettömyyden parantaminen alueella.

Sillä seikalla, että kaupunginhallitus ei ole lausunnossa ottanut kantaa rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) säännöksiin, ei ole merkitystä kaavaratkaisun lainmukaisuutta arvioitaessa.

4.2. Asemakaavan lainmukaisuus

Asemakaavan tavoitteena on kaavaselostuksen sekä kaupunginhallituksen lausunnon mukaan suojella Kruununhaassa yhdeksän asuinkerros­talorakennusta ja niiden arvokkaat porrashuoneet sekä mahdollistaa hissien rakentaminen myös niiden porrashuoneisiin. Asemakaavamääräyksissä on lueteltu kaava-alueen arvokkaat porrashuoneet.

Porrashuoneiden rakennustaiteellinen ja kulttuurihistoriallinen arvo on kiistaton ja tehdyt selvitykset puoltavat porrashuoneiden rakennushistoriallisten kulttuuriarvojen vaalimista. Hallinto-oikeus on katsonut, että edellä mainitut ja toisilleen osin ristiriitaiset asemakaavan tavoitteet on valituksenalaisessa kaavassa sovitettu yhteen siten, että hissien sijoittamista koskevassa rakennuslupavaiheessa ei hanketta voida arvioida pelkästään sen kaavamääräyksen perusteella, onko hissin rakentaminen teknisesti mahdollista ja sopiiko hissi mahdollisimman hyvin ympäristöönsä. Tämän lisäksi tulee ottaa huomioon myös korjaustöitä ja porrashuoneiden suojelua koskeva kaavamääräys, joka osaltaan turvaa porrashuoneiden arvokkaiden ominaispiirteiden säilyttämistä.

Asemakaavassa sallitaan myös rakennuksen rungon ulkopuoliset tai asuin- tai aputiloihin rakennettavat hissit, jolloin porrashuoneiden arvo voidaan säilyttää sellaisenaan. Kaavassa ei esitetä, eikä hankkeiden toteuttamiseen liittyvien erisuuntaisten näkökohtien vuoksi ole voitukaan esittää, hisseille tarkkaa sijaintia tilallisesti hyvin erilaisissa kohteissa, vaan sijainti tulee ratkaistavaksi kunkin yksittäisen hankkeen kohdalla erikseen jatkosuunnittelun yhteydessä. Tässä yhteydessä on sitä koskevan kaavamääräyksen perusteella hankittava museoviranomaisen lausunto. Hissien rakentamisen vaatimassa lupamenettelyssä voidaan tarpeen mukaan ottaa myös huomioon selvityksestä Hissien sijoittaminen eräisiin Kruununhaan asuinkerrostaloihin ilmeneviä periaatteita.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät perustelut, asemakaavaan on sisällytetty riittävät määräykset arvokkaiden porrashuoneiden kulttuuri- ja rakennushistoriallisten arvojen suojelemiseksi ja kaava täyttää maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa asetetut rakennetun ympäristön vaalimista ja siihen liittyvien erityisten arvojen säilyttämistä koskevat asemakaavan sisältövaatimukset. Tämän vuoksi valitus on hylättävä.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Maankäyttö- ja rakennuslaki 58 § 1 momentti ja 135 § 1 momentti 1 kohta

Kuntalaki 90 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen, Jaana Moilanen ja Marja Viima, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat pyytäneet korkeimmalta hallinto-oikeudelta lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan he ovat vaatineet, että Helsingin kaupunginvaltuuston päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja ainakin siltä osin kuin se pääsääntöisesti sallii hissien rakentamisen arvokkaisiin porrashuoneisiin ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan kokonaisuudessaan ja ainakin siltä osin kuin se koskee hissin rakentamista porrashuoneisiin.

Vaatimustensa tueksi A ja B ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa:

Kaupunkisuunnitteluvirasto on tehtyihin selvityksiin perustuen laatinut kaavaehdotuksen 11944, jonka mukaan porrashuoneisiin ei saa sijoittaa hissiä, poikkeuksena tontilla 15/4 porrashuone H. Kaupunkisuunnittelulautakunta on 10.12.2009 hyväksynyt tämän kaavaehdotuksen, mutta kaupunginhallitus on 10.1.2011 palauttanut asian uuteen valmisteluun määräten, että hissien rakentaminen sallitaan porraskäynteihin, mikäli se on teknisesti mahdollista. Tällä käskyn luontoisella ohjeella kaupunginhallitus on syrjäyttänyt suojelutavoitteen ja valinnut esteettömyysperiaatteen asemakaavan määrääväksi periaatteeksi siitä huolimatta, että esteettömyysperiaate koskee uudisrakentamista.

Tämän jälkeen kaupunkisuunnitteluvirasto on laatinut kaavaehdotuksen 12060, joka sallii pääsääntöisesti hissien rakentamisen arvokkaimpiinkin porrashuoneisiin. Kaavaehdotuksesta 11944 on ilman lisäselvityksiä poistettu kielto sijoittaa hissi porrashuoneisiin. Kaupungin kanta rakennussuojeluun perustuu siten kaupunginhallituksen asenteisiin eikä selvityksiin. Tilanne on rakennussuojelullisesti heikentynyt myös voimassa olevaan kaavaan verrattuna, koska hyväksytty kaava käytännössä velvoittaa rakennusvalvontaviranomaisen myöntämään rakennusluvan porrashuoneeseen rakennettavalle jälkiasennushissille. Mahdollisuus poiketa pakottavasta syystä määrätyistä muutoskielloista vesittää kaavan tiukatkin vaatimukset. Näiltä osin asemakaava on ristiriidassa myös maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n kanssa.

Tehdyt tutkimukset ja selvitykset ovat puutteellisia, koska niistä eivät käy ilmi kaikki hissien rakentamisen vaikutukset. Kaavaehdotuksen 11944 yhteydessä ei ole ollut tarvetta tutkia hissien rakentamisen sallimisen vaikutuksia. Kysymyksessä olevat porrashuoneet ovat yleensä kapeita ja hissin rakentamisen seurauksena ne kaventuvat entisestään. Tämä vaikeuttaa isojen kalusteiden kuljettamista.

Rakennussuojelua valvovien viranomaisten lausunnot todistavat, että asemakaava ei perustu tehtyihin selvityksiin, koska tehty perusteellinen selvitystyö ei ole välittynyt kaavaan ja sen määräyksiin. Laadukkaastikin toteutetut jälkiasennushissit ovat omiaan turmelemaan porrashuoneiden interiöörin varsinkin, jos niiden asentaminen vaatii isoja porrasrakenteiden leikkauksia. Kaikissa tapauksissa hissit pimentävät porrashuoneita. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen mukaan kaavamääräysten olisikin oltava porrashuonekohtaisia. Lisäksi kaavamääräyksiin olisi sisällytettävä kaavaehdotuksessa 11944 ollut rakennustapaohje.

Asemakaava sallii pääsääntöisesti hissien rakentamisen porrashuoneisiin tehtyjen selvitysten ja asiantuntijaviranomaisten lausuntojen vastaisesti. Kaupungin olisi pitänyt selvittää hissien rakentamisen vaikutus korvaamattoman arvokkaisiin ja tarkoin valikoituihin porrashuoneisiin tai osoittaa, että porrashuoneet eivät olekaan suojelemisen arvoisia.

Helsingin kaupunginhallitus on selityksessään esittänyt ensisijaisesti, että valituslupahakemus hylätään. Toissijaisesti kaupunginhallitus on esittänyt, että valitus hylätään ja että valituksessa esitetyt väitteet kaavamääräysten porrashuonekohtaisuudesta, rakennustapaohjeen sisällyttämisestä kaavamääräyksiin, porrashuoneiden muodostumisesta hissien rakentamisen johdosta entistä kapeammiksi sekä portaiden nousemisen terveellisyydestä jätetään vasta täällä esitettyinä tutkimatta. Lisäksi kaupunginhallitus on esittänyt valituksen tutkimatta jättämistä siltä osin kuin se kohdistuu kaupunginvaltuuston päätöksen tarkoituksenmukaisuuteen.

Kaupunginhallitus on todennut muun ohella, että hyväksytyssä asemakaavassa ei ole arvotettu esteettömyysnäkökohtia suojelun edelle. Kaavan valmisteluun liittyneen laajan osallistumis- ja vuorovaikutusmenettelyn ja perusteellisen selvitystyön pohjalta on päädytty siihen, että asemakaavalla hissien rakentamista arvokkaimpiinkaan porrashuoneisiin ei kokonaan kielletä, mutta tavoitteeksi asetetaan korkeat suojeluarvot huomioon ottavat laadulliset kriteerit. Asemakaava sisältää riittävät määräykset arvokkaiden porrashuoneiden kulttuuri- ja historiallisten arvojen suojelemiseksi. Hissien rakentamistapoja koskevassa selvityksessä löydettiin kuhunkin taloon esimerkkiratkaisu, joka säilyttäisi porrashuoneiden arvot.

A ja B ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle ja B:lle valitus­luvan.

1. Helsingin kaupunginhallituksen väite A:n ja B:n valituksen osittaisesta tutkimatta jättämisestä hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Helsingin kaupunginvaltuuston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätökset kumotaan.

Perustelut

1. Väitteen hylkääminen

A ja B ovat hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatineet kaupunginvaltuuston päätöksen kumoamista. He ovat vedonneet muun ohella siihen, että hyväksytty asemakaava pääsääntöisesti sallii hissit kaikkiin porrashuoneisiin. A:n ja B:n valitusta korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei siten ole tehty eri perusteilla kuin jo hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon kuntalain 90 §:n 3 momentti, Helsingin kaupunginhallituksen väite, jonka mukaan A:n ja B:n valitus olisi osittain jätettävä tutkimatta, on hylättävä.

2. Helsingin kaupunginvaltuuston päätöksen lainmukaisuus

2.1 Sovellettavat oikeusohjeet

Maankäyttö- ja rakennuslain 9 §:n mukaan kaavan tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Kaavaa laadittaessa on tarpeellisessa määrin selvitettävä suunnitelman ja tarkasteltavien vaihtoehtojen toteuttamisen ympäristövaikutukset, mukaan lukien yhdyskuntataloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja muut vaikutukset. Selvitykset on tehtävä koko siltä alueelta, jolla kaavalla voidaan arvioida olevan olennaisia vaikutuksia.

Maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle, palvelujen alueelliselle saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Rakennettua ympäristöä ja luonnonympäristöä tulee vaalia eikä niihin liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 2 momentin mukaan, jos jotakin aluetta tai rakennusta on maiseman, luonnonarvojen, rakennetun ympäristön, kulttuurihistoriallisten arvojen tai muiden erityisten ympäristöarvojen vuoksi suojeltava, asemakaavassa voidaan antaa sitä koskevia tarpeellisia määräyksiä (suojelumääräykset). Suojelumääräysten tulee olla maanomistajalle kohtuullisia.

2.2 Tosiseikat

2.2.1 Asemakaavan muutoksen tavoitteet

Asemakaavan muutos koskee yhdeksää tonttia Kruununhaan kaupunginosassa. Kaavaselostuksen mukaan kyseessä on pieni määrä kaikkein arvokkaimpia, kulttuurihistoriallisesti merkittävään alueeseen kuuluvia rakennuksia eli yhdeksän kruununhakalaista kerrostaloa. Rakennuksissa on yhteensä 28 kulttuurihistoriallisesti arvokasta porrashuonetta.

Kaavaselostuksen mukaan asemakaavan muutoksen tavoitteena on suojella kulttuurihistoriallisesti merkittävät asuinkerrostalot ja samalla parantaa niiden esteettömyyttä. Tavoitteena on esittää mahdollisuudet hissien rakentamiseen siten, että arvokkaat porrashuoneet voidaan säilyttää.

2.2.2 Asemakaavan muutosta koskevat selvitykset

Selvityksessä "Kruununhaka, rakennustaiteellisesti arvokkaiden porrashuoneiden inventointi, Arkkitehtitoimisto Schulman Oy 16.12.2003" tutkitut porrashuoneet on jaettu luokkiin 1, 2 ja 3. Kaikkein arvokkaimmat porrashuoneet ovat ykkösluokassa lisämääreellä 1+. Selvityksessä on todettu, että porrashuonetilan sisälle sijoitettuna hissikuilu on väistämättä hallitseva aihe, eikä ratkaisu tule kysymykseen kaikkein arvokkaimmissa kohteissa. Selvityksen mukaan rakennussuojelun kannalta ongelmalliselle hissin porrashuoneeseen sijoittamiselle löytyy yleensä useita vaihtoehtoisia ratkaisuja, joista selvityksessä on mainittu hissin sijoittaminen porrashuoneen sivuun, pihalle ja keittiöportaaseen.

Asemakaavan muutoksessa arvokkaiksi osoitetut porrashuoneet ovat selvityksessä ykkösluokassa (1 tai 1+). Jokaisella asemakaavan muutoksen kohteena olevalla tontilla sijaitsee ainakin yksi selvityksessä lisämääreellä 1+ merkitty porrashuone. Selvityksen mukaan hissin rakentaminen ykkösluokan porrashuoneisiin ei ole suotavaa.

Selvityksen "Hissien sijoittaminen eräisiin Kruununhaan asuinkerrostaloihin, Vilhelm Helander, Juha Leiviskä, arkkitehdit SAFA 30.9.2008, korjattu 16.10.2008" kohteena ovat ne yhdeksän tonttia, joilla olevissa rakennuksissa sijaitsevat vuoden 2003 selvityksen 1+-luokan porrashuoneet. Selvityksen tehtävänä on ollut tutkia hissien rakentamismahdollisuus tonteilla sijaitseviin yhdeksään asuinkerrostaloon.

Selvityksessä on todettu, että tavallinen ratkaisu jälkiasennushissin sijoittamiseksi on lohkaista tila itse porrashuoneesta. Yleensä tämä edellyttää kuilutilan leikkaamista porrassyöksyistä. Sekä porrashuoneen ilmeeseen että sen rakenteisiin joudutaan kajoamaan. Joskus on porrassyöksyjen väliin jo alun pitäen jätetty väljempi kuilutila. Silloinkin hissin asentaminen on omiaan tukkimaan porrashuoneen avoimia näkymiä. Selvityksen mukaan nyt kysymyksessä olevien, erityisen arvokkaiden porrashuoneiden kohdalla näihin ratkaisumalleihin voidaan päätyä turvautumaan vain poikkeustapauksissa.

Muina ratkaisumahdollisuuksina selvityksessä on tutkittu hissien sijoittamista porrashuoneiden ulkopuolelle varaamalla kuilupaikat asuntojen aputiloista, hissien sijoittamista pihasivujen puolelle sekä hissiyhteyden järjestämistä keittiöportaan kautta.

Asemakaavan muutoksen selostuksessa on todettu, että vuoden 2008 selvityksessä löydettiin kuhunkin taloon esimerkkiratkaisu, joka säilyttäisi porrashuoneiden arvot. Kaavaselostuksen mukaan selvityksessä hissien parhaiksi sijoitusvaihtoehdoiksi löydettiin rakennusrungon ulkopuolinen sisäpihan puolella sijaitseva hissi, portaaseen liittyvään aputilaan tai keittiöportaaseen sijoitettava hissi tai hissi asuntovyöhykkeelle. Lisäksi kahdessa asunto-osakeyhtiössä on jo olemassa olevat hissit.

2.2.3 Asemakaavamääräykset

Kaikki asemakaavan muutoksen kohteena olevilla tonteilla sijaitsevat rakennukset on osoitettu kaavamerkinnällä sr-1 rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja kaupunkikuvallisesti arvokkaiksi rakennuksiksi.

Asemakaavassa on annettu kohdassa "Rakennussuojelu" sr-1-merkintään liittyen seuraavat kaavamääräykset:

"Rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus-, muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka heikentävät rakennuksen historiallista arvoa tai muuttavat arkkitehtuurin ominaispiirteitä.

Rakennusten ja niiden arvokkaiden porrashuoneiden rakennus- ja muutostöistä on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.

Mikäli rakennuksessa on aikaisemmin tehty tällaisia toimenpiteitä, tulee ne korjaus- ja muutostöiden yhteydessä palauttaa alkuperäistoteutuksen mukaisiksi.

Rakennuksen julkisivut, vesikatto, ikkunat, ulko-ovet, parvekkeet ja yksityiskohdat materiaaleineen ja väreineen sekä alkuperäiset arvokkaat piharakenteet tulee säilyttää, minkä tulee olla korjaustöiden lähtökohtana. Mikäli rakennusosia joudutaan pakottavista syistä uusimaan, se tulee tehdä alkuperäistoteutuksen mukaisesti. Suojelumääräys ei koske huoneistojen sisätiloja.

Arvokkaita porrashuoneita ovat:

tontilla 11/6 porrashuoneet A, B, C ja D

tontilla 14/6 porrashuoneet A, B ja X

tontilla 14/12 porrashuoneet B, C ja D

tontilla 15/4 porrashuoneet A, B, F ja G

tontilla 16/9 porrashuone A

tontilla 19/2 porrashuoneet A, B ja C

tontilla 21/1 porrashuoneet A ja B

tontilla 22/6 porrashuoneet A, B, C, D, E, F ja G

tontilla 23/10 porrashuone A.

Korjaustöiden lähtökohtana tulee ensisijaisesti olla, että arvokkaiden porrashuoneiden tilasarjat, rakenteet ja porrassyöksyt sekä alkuperäiset tai niihin verrattavat porraskaiteet, lattia-, seinä- ja kattopinnat, sisäovet ja -ikkunat, valaisimet ja muut yksityiskohdat materiaaleineen ja väreineen säilytetään. Mikäli rakennusosia joudutaan pakottavista syistä uusimaan, se tulee tehdä alkuperäistoteutuksen mukaisesti.

Hissien rakentaminen sallitaan porraskäynteihin, mikäli se on teknisesti mahdollista. Hissit on toteutettava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä.

Hissin saa rakentaa kerrosalan lisäksi rakennuksen rungon ulkopuolelle sisäpihan puolelle ja porrashuoneen viereiseen asuin- tai aputilaan.

Hissiä ei saa rakentaa rungon ulkopuolelle tontilla 11/6 eikä tontilla 15/4 lukuun ottamatta G-porrasta, jonka yhteydessä hissikuilu voi maantasokerroksessa sijoittua osittain rakennuksen rungon ulkopuolelle.

Hissiä varten porrashuoneeseen saa tehdä uuden, arkkitehtuurin ominaispiirteisiin hyvin soveltuvan oven.

Olemassa olevien hissien kunnostustyöt tulee tehdä porrashuoneiden historialliset arvot ja arkkitehtuurin ominaispiirteet säilyttäen ja palaut­ta­en."

2.2.4 Lausunnot

Museovirasto on kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että kaavatyön taustaksi laaditut selvitykset ovat päteviä ja asiantuntevia, mutta kaavaehdotus ei ota niitä riittävällä tavalla huomioon porrashuoneiden kulttuurihistoriallisten arvojen säilyttämiseksi. Arvokkaiden porrashuoneiden varjelemista hissien sijoittamiselta itse porrashuonetilaan puoltaa merkittävien kulttuurihistoriallisten arvojen lisäksi se, että hissien rakentamiselle on kuitenkin osoitettu mahdollisuuksia vaihtoehtoisin ratkaisuin. Kaavaehdotus ei turvaa riittävästi Kruununhaan rakennettuun ympäristöön liittyvien ja selvityksin todettujen erityisten arvojen säilymistä.

Helsingin kaupunginmuseo on kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että hissien rakentamisen mahdollistaminen kaikkiin kaava-alueen rakennusten porrashuoneisiin, mikäli se on teknisesti mahdollista, on ristiriidassa kaavan suojelutavoitteiden ja rakennusperinnön vaalimisen kanssa. Kaavaehdotus ei huomioi riittävällä tavalla asiantuntijatyötä, jota kaavatyön pohjaksi on tehty.

Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on kaavaehdotuksesta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella, että tehty perusteellinen selvitystyö ei ole välittynyt kaavaan ja sen määräyksiin. Määräys, joka sallii hissit, milloin se on teknisesti mahdollista, ei turvaa porrashuoneiden arvokkaita ominaispiirteitä.

2.3 Oikeudellinen arviointi

Kunnalla on laaja harkintavalta päättää asemakaavan sisällöstä. Tämän harkintavallan rajoissa kunta voi punnita asemakaavalle maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä asetettujen, joskus eri suuntiin vaikuttavien sisältövaatimusten merkitystä kulloisessakin tilanteessa. Kuntalain 90 §:n 2 momentin perusteella muutoksenhakutuomioistuimella on toimivalta kumota kaavapäätös vain, jos se on valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen.

Kysymyksessä olevaa asemakaavan muutosta koskevat selvitykset osoittavat, että asemakaavassa arvokkaiksi osoitetuilla porrashuoneilla on maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentissa tarkoitettuja rakennettuun ympäristöön liittyviä erityisiä arvoja. Selvitykset osoittavat myös, että hissien toteuttamiseen on muitakin tapoja kuin niiden sijoittaminen arvokkaisiin porrashuoneisiin.

Asemakaavan muutoksen tavoitteena on suojella kulttuurihistoriallisesti merkittävät asuinkerrostalot ja samalla parantaa niiden esteettömyyttä. Arvokkaiden porrashuoneiden osalta nämä tavoitteet ovat osittain ristiriitaisia. Asemakaava on sinänsä oikea väline rakennetun ympäristön arvojen ja esteettömyyden väliseen punnintaan.

Kysymyksessä olevan asemakaavan muutoksen lainmukaisuutta arvioitaessa keskeinen merkitys on asemakaavassa kohdassa "Rakennussuojelu" annetuilla kaavamääräyksillä. Asemakaavassa on ensin annettu yleinen määräys, jonka mukaan rakennusta tai sen osaa ei saa purkaa eikä siinä saa tehdä sellaisia korjaus-, muutos- tai lisärakentamistöitä, jotka heikentävät rakennuksen historiallista arvoa tai muuttavat arkkitehtuurin ominaispiirteitä.

Tämän jälkeen asemakaavassa on annettu erityinen hissin rakentamista koskeva määräys, jonka mukaan hissien rakentaminen sallitaan porraskäynteihin, mikäli se on teknisesti mahdollista. Määräyksen mukaan hissit on toteutettava rakennusteknisesti siten, että ne sopivat mahdollisimman hyvin ympäristöönsä. Tämä määräys koskee myös kaavassa arvokkaiksi osoitettuja porrashuoneita.

Lisäksi asemakaavassa on annettu määräys, jonka mukaan korjaustöiden lähtökohtana tulee ensisijaisesti olla, että arvokkaiden porrashuoneiden tilasarjat, rakenteet ja porrassyöksyt sekä alkuperäiset tai niihin verrattavat porraskaiteet, lattia-, seinä- ja kattopinnat, sisäovet ja -ikkunat, valaisimet ja muut yksityiskohdat materiaaleineen ja väreineen säilytetään. Tämä määräys koskee kuitenkin korjaustöitä, eikä siinä mainita hissin rakentamista.

Asemakaavan muutos mahdollistaa siten hissin rakentamisen myös kaavassa selvitysten perusteella arvokkaiksi osoitettuihin porrashuoneisiin. Kaavassa annetut määräykset huomioon ottaen ei voida varmistua siitä, että lainmukainen tasapaino rakennetun ympäristön arvojen ja esteettömyyden välillä on rakennuslupamenettelyä varten saavutettu. Asemakaavan muutos ei näiltä osin täytä maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n 2 momentin sisältövaatimusta, jonka mukaan rakennettua ympäristöä tulee vaalia eikä siihen liittyviä erityisiä arvoja saa hävittää.

Edellä lausutuilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, Helsingin kaupunginvaltuuston ja Helsingin hallinto-oikeuden päätökset on kumottava.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Mika Seppälä, Leena Äärilä ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.

 
Julkaistu 5.2.2014