KHO:2014:64

Seurakuntayhtymä oli päättänyt, että hautojen ainaishoitosopimukset päätetään vuoden 2019 lopussa niistä maksettujen pääomien riittämättömyyden vuoksi.

A oli hallintoriitahakemuksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että seurakuntayhtymä velvoitetaan jatkamaan hänen omaisensa haudan hoitoa ainaishoitosopimuksen mukaisesti. Hallinto-oikeus hylkäsi hakemuksen ja katsoi, että seurakuntayhtymällä oli ollut oikeus lakkauttaa ainaishoitosopimus.

A esitti korkeimmassa hallinto-oikeudessa muun ohessa, että hautainhoitorahaston katelaskelman alikatteisuus johtui varojen käypiä arvoja alemmista kirjanpitoarvoista.

Korkein hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että oikeuskäytännössä oli hyväksytty myös hautojen ainaishoitosopimusten lakkauttaminen, kun hoidosta maksettu pääoma ja tuotto oli käytetty kokonaan loppuun.

Esillä olevassa asiassa seurakuntayhtymä oli esittänyt laskelmia osoittaakseen, että ainaishoitosopimuksista saadut pääomat ja korkotuotot olivat loppuneet. Laskelmissa ei ollut kuitenkaan otettu huomioon muun ohessa varojen kirjanpitoarvon ja käyvän arvon erotusta. Seurakuntayhtymä ei ollut osoittanut, että pääoma ja sen tuotto olisi tosiasiassa käytetty kokonaan loppuun.

Korkein hallinto-oikeus kumosi hallinto-oikeuden päätöksen ja vahvisti, ettei seurakuntayhtymällä ole esittämiensä laskelmien perusteella ollut oikeutta irtisanoa kysymyksessä olevaa haudanhoitositoumusta.

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Kirkkolaki 17 luku 5 §

Päätös, josta valitetaan

Hämeenlinnan hallinto-oikeus 19.11.2012 nro 12/0688/3

Asian aikaisempi käsittely

Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on 8.12.2011 (§ 83) päättänyt, että hautojen ainaishoitosopimukset päätetään vuoden 2019 lopussa niistä maksettujen pääomien riittämättömyyden vuoksi.

A on Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle osoittamassaan hallintoriitahakemuksessa vaatinut, että hänen tyttärensä haudan hoitoa jatketaan ainaishoitosopimuksen mukaisesti.

Perusteluina vaatimukselleen A on esittänyt muun ohella, että hän on tehnyt vuonna 1962 kuolleen tyttärensä haudan hoidosta haudanhoitosopimuksen 10.12.1962. Sopimuksen mukaan seurakunta ottaa hautahoitorahaston varoilla hoitaakseen ja kunnossa pitääkseen kyseisen hautapaikan niin kauan kuin alue on rauhoitetun hautausmaan osana. A on maksanut haudan hoidosta 83 000 markkaa. Voimassa olevan kirkkolain mukaan hautainhoitosopimukset ovat määräaikaisia, mutta kysymyksessä oleva sopimus on tehty ajankohtana, jolloin myös ainaishoitosopimus on ollut lainmukainen.

Kirkkovaltuuston mukaan ainaishoitosopimusten pääomat olisi jo käytetty. Hautojen hoidossa ei kuitenkaan ole eritelty kustannuksia ainais- ja vuosihoitojen välillä. Hautainhoitorahaston tilinpäätös vuodelta 2010 osoittaa 8 329 490,33 euron ylijäämää. Jälkikäteen ei voida selvittää, mikä osuus tästä kohdistuu ainaishoitohautojen osalle. Hautainhoitorahaston pääoma on tilikaudella 1983 ollut tilikauden alussa 13 283 202,88 markkaa ja lopussa 14 701 023,28 markkaa. Tilikauden ylijäämä on ollut 291 106,20 markkaa ja kehitys on jatkunut samansuuntaisena. Vuoden 2010 tilinpäätöksen mukaan hautainhoitorahaston oma pääoma oli 12 609 591,67 euroa. Asiassa ei siten ole osoitettu, että ainaishoitosopimusten pääomaosuus hautarahastosta olisi käytetty loppuun. A:n tyttären haudan hoitoa on näin ollen edelleen jatkettava.

Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän yhteisen kirkkoneuvoston yhteisen kirkkovaltuuston puolesta antaman vastineen mukaan laskelmin on osoitettu, että ainaishoidosta saatu pääoma korkoineen on käytetty ainaishoitohautojen hoitamiseen.

A on antanut selityksen todeten muun ohella, että ainaishoitovarojen riittävyyttä arvioitaessa olisi tullut ottaa huomioon varojen sijoittamisesta johtuva rahaston nykyarvo. Sopimuksesta maksettu summa on ollut sijoitettuna siten, että se on sijoituksesta johtuvan arvonnousun seurauksena kasvanut huomattavassa määrin, eikä vain seurakuntien käyttämällä 6 prosentin koron määrällä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n hakemuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Asian käsittelyjärjestys

Hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus.

Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on tehnyt 8.12.2011 § 83 päätöksen haudanhoitosopimusten osapuolena ja päätöksellä on vaikutusta sopimuksessa määriteltyihin velvoitteisiin. Asiassa on esitetty vaatimus siitä, että seurakuntayhtymä jatkaa asiassa mainitun haudan hoitamista aikanaan tehdyn hoitosopimuksen mukaisesti. Kysymyksessä on siten haudanhoitosopimusta koskeva riita, ja asia käsitellään hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaisesti hallinto-oikeudessa hallintoriita-asiana.

Kysymyksessä olevan sopimuksen sisältö

Haudan hoitositoumuksen numero 4224 sisältö on seuraava:

Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntain kirkkohallintokunta on asianomaisen hakemuksen johdosta ja sitä seuranneen arvioimisen perusteella päättänyt suoritetusta 83 000 markan maksusta ottaa hautainhoitorahaston varoilla hoitaakseen ja kunnossapitääkseen B:n nimellä Kalevankankaan hautausmaan neliössä X, rivissä Y olevan haudan Z niin kauan kuin alue on rauhoitetun hautausmaan osana. Edellä mainitun pääoman tuottamalla korolla hoidetaan ja kunnossapidetään haudan kehys ja hautapatsas kirjoituksineen, tullen hauta kesäaikana myös kukkaistutuksin kaunistettavaksi. Haudan koko etualalla on ruoho.

Sitoumus on päivätty 10.12.1962.

Yhteisen kirkkovaltuuston päätös 8.12.2011 § 83

Seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston kokouspöytäkirjan 8.12.2011 § 83 liitteen mukaan hautausmailla on yhteensä 6 089 ainaishoitohautaa. Ainaishoitosopimuksia on tehty vuosina 1839 (Teisko) - 1967. Ainaishoidoista on sopimusta tehtäessä maksettu hoitopääoma, jonka korkotuotoilla on ollut tarkoitus kustantaa haudan sopimuksen mukainen hoito. Maksun suuruus on riippunut haudan koosta ja sopimuksen sisällöstä. Mikäli hoidot olisi pystytty kustantamaan hoitopääomien korkotuotolla ja koko korkotuotto olisi käytetty hoitokuluihin, ainaishoitojen pääoma olisi vuoden 2008 euroarvoissa 7 186 315,83 euroa. Maksetuista hoitopääomista aivan ensimmäisistä sopimuksista ei ole ollut saatavilla tietoa, mutta niistä on tehty arvio lähimpien vuosien vastaavien hintatietojen pohjalta.

Ainaishoitosopimusten selvitystyössä kaikkien ainaishoitohautojen sopimustiedot on käyty läpi siten, että taulukkoon on kerätty haudan numero, kyseisen haudan ainaishoitoja koskevat sopimusnumerot ja aikanaan maksetut hoitopääomat, samoin kuin hoidon alkamisvuosi. Pääomatieto on muutettu euroiksi huomioimatta rahan arvon muutoksia. Vuoden 2007 hoitopääomien arvot on laskettu vuoden 2006 rahanarvokertoimia käyttäen ja samalla on laskettu hoitopääomien laskennallinen nykypäiväarvo 2 %:n korolla. Syksyllä 2009 sama laskenta on tehty vuoden 2008 rahanarvokertoimia käyttäen. Saatujen hoitomaksujen rahan nykyarvoksi on näin laskettuna saatu yhteensä 20 135 257,89 euroa. Vastaavasti on laskettu ainaishoitohautojen hoidon vuosittaiset kulut ja nykyarvotettu summat vuoden 2008 arvoon. Hoitosopimuskohtaisesti laskettuna vuosittaisten kulujen nykyarvoksi on saatu 24 451 708,83 euroa. Laskennassa käytetyt viimeisten vuosien kulut ovat laskennallisia hautahoidon keskihintoja ja aikaisempien vuosien kulut ovat arvioita. Sopimuksia hautaa kohden on kuitenkin voinut olla enemmän kuin yksi. Näin ollen laskelmassa on todettu kuluista voitavan vähentää 10 % oikeamman tuloksen saamiseksi, joten kulujen määräksi on saatu 22 006 537,95 euroa. Pääoma korkotuottoineen on näin ollen ylittynyt 1 871 280,06 eurolla.

Syksyn 2010 ja alkutalven 2011 aikana on laskettu erilaisilla vaihtoehtoisilla tuotto- ja kuluvertailuilla jäljellä olevan hoitopääoman määrää. Kirjanpidosta ei ole saatavilla tarkkaa tietoa hautakohtaisesti, joten kulujen osalta on ollut käytettävä keskimääräisiä kulutietoja. Samoin pääomien tuottoa ei suoraan saada hautakohtaisesti eriteltynä. Vuoden 2010 taseessa ainaishoitosopimusten pääoma oli 444 094,33 euroa. Laskennallinen hoitohinta hautaa kohti on ollut vuodessa 80 euroa ja tämän mukaisesti lasketut hoitovastuut yhteensä 487 120,00 euroa. Laskettuna 6 %:n korkotuoton mukaan hoitovastuut ovat ylittäneet pääoman 16 380,01 eurolla.

Seurakuntayhtymän esittämä selvitys kysymyksessä olevan sopimuksen hoitopääomasta

Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto on hallinto-oikeudelle antamassaan vastineessa esittänyt seuraavan selvityksen hoitopääomasta ja sen kulumisesta:

Hauta on kahden metrin levyinen, ja hoitona on ruoho- ja kukkahoito. Hoitopääomaa on vuonna 1962 maksettu 83 000 markkaa, mikä vuoden 2008 euroarvossa on 1 653,30 euroa. Hoitovuosia on vuoden 2008 lopussa ollut 47. Hoitoon on vuoden 2008 lopussa käytetty 4 228,09 euroa. Hoitokulut on laskettu hoitohinnastojen 2 metrin haudan vuosittaisen ruoho- ja kukkahoidon hinnan mukaisesti vuoden 2008 euroarvoiseksi muutetuista hinnoista. Hoitopääoma korkoineen (6 % pääomalle, josta on vähennetty vuosittaiset hoitokulut) on loppunut vuonna 2006.

Hoitopääomasta on vuosittain vähennetty kyseisen vuoden hoitokulut. Jäljellä olevalle hoitopääomalle on laskettu 6 %:n korko, joka on lisätty pääomaan. Keskimääräinen peruskorko vuosilta 1867–2008 on ollut 5,81 %, joten laskennallinen tuotto on hieman keskimääräistä tuottoa parempi.

Johtopäätös

Seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto on vastineessaan selvittänyt kysymyksessä olevan hoitopääoman ja sen laskennallisen korkotuoton riittävyyttä. Tuottoa laskettaessa käytetty korkoprosentti on ollut keskimääräistä peruskorkoa korkeampi. Hoitokulut on laskettu hoitohinnaston mukaan, koska niitä ei ole ollut mahdollista saada hautakohtaisesti eriteltyinä. Näiden laskelmien perusteella voidaan todeta, että haudanhoitosopimuksesta suoritettu pääoma ja sen korkotuotto eivät enää riitä kattamaan haudanhoitosopimuksen täyttämisestä aiheutuvia velvoitteita.

A on esittänyt, että hautainhoitorahaston omaan pääomaan sisältyisi ainaishoitosopimusten pääomaosuutta seurakuntayhtymän laskelmissa käytettyä enemmän johtuen varojen sijoittamisesta tuottavalla tavalla.

Haudanhoitosopimus on koskenut haudan hoitoa ja kunnossapitoa sopimuksessa mainitun pääoman tuottamalla korolla. Hoitosopimus ei ole velvoittanut seurakuntaa sijoittamaan pääomaa siten, että siitä saatava tuotto olisi kulloistakin korkoa suurempi. Pääomien tuottoa ei ole mahdollista saada hautakohtaisesti eriteltynä, joten laskelmissa on voitu käyttää keskimääräistä peruskorkoa. Hautainhoitorahaston varoilla seurakuntayhtymä vastaa myös määräaikaisten haudanhoitosopimusten velvoitteiden täyttämisestä. Siitä huolimatta, että tilikauden 2010 tase osoittaa ylijäämää ja hautainhoitorahaston kokonaisvarallisuus riittäisi ainakin joksikin aikaa myös ainaishoitosopimusten velvoitteiden täyttämiseen, ainaishoitoa koskevan hoitosopimuksen velvoitteita ei voida edellyttää täytettävän muulla kuin sopimuksesta maksetulla hoitopääomalla ja sen korolla.

Hautainhoitorahaston tilikauden 2010 taseessa on ilmoitettu hautojen ainaishoitosopimusten arvo. Myös tähän arvoon perustuvat laskelmat osoittavat, että ainaishoitosopimusten pääoma korkotuottoineen ei enää riitä näiden hoitosopimusten velvoitteiden täyttämiseen. Kirkkolain 15 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan seurakunnan varoja ja tuloja saadaan käyttää ainoastaan seurakunnan tehtävien toteuttamiseen. Näin ollen kirkollisverovaroja ei voida käyttää hautojen hoitamiseen. Tilanteessa, jossa hoidosta maksettu pääoma- ja korkotuotto on käytetty kokonaan loppuun, seurakuntayhtymä ei voi enää täyttää haudanhoitosopimuksessa vastattavaksi ottamaansa velvoitetta. Seurakuntayhtymän yhteisellä kirkkovaltuustolla on ollut oikeus lakkauttaa hautainhoitorahaston kysymyksessä olevat ainaishoitosopimukset ja näin ollen myös A:n tarkoittaman haudan hoitosopimus.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Hallintolainkäyttölaki 69 §

Kirkkolaki 15 luku 1 § 1 momentti ja 17 luku 5 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maija-Liisa Marttila, Reima Nieminen ja Marja Tuominen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston päätökset kumotaan.

A on uudistanut hallinto-oikeudessa jo lausumansa sekä esittänyt lisäksi vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Hautojen hoitomenoista ei ole pätevää selvitystä, vaan kysymys on arviointiin perustuvista laskelmista.

Entisen kirkkolain aikana sovittua haudanhoidon tasoa on monissa seurakunnissa voitu alentaa, kun rahaston varojen tuotto ei ole riittänyt parempaan. Näin on menetelty myös Tampereella vanhempien ainaishoitohautojen kohdalla istuttamalla niille monivuotiset kukat. Siitä huolimatta, ettei ainaishoitosopimus ole velvoittanut seurakuntaa sijoittamaan pääomaa siten, että siitä saatava tuotto olisi kulloistakin korkoa suurempi, on näin kuitenkin tosiasiallisesti onnistuneesti menetelty. Hautainhoitorahaston tulos on ollut ylijäämäinen. Myös rahaston mukainen pääoma on lisääntynyt. Ainaishoitohautojen varat eivät ole loppuneet.

Hautainhoitorahaston vuoden 2010 tilinpäätöksen taseen liitetiedoista ilmenee, että vastuun alikatteisuus on ollut - 907 122 euroa. Kun kuitenkin muun muassa rahoitusarvopaperien markkinahinnat ovat olleet tasearvoja suuremmat, on vastuu todellisuudessa ylikatteinen. Ainaishoitohautoja voitaisiin siten hoitaa vielä runsaat 25 vuotta ilman tänä aikana saatavia tuottojakin.

Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä ei ole pystynyt pätevästi selvittämään hautakohtaisia tai kaikkien hautojen hoitokuluja eikä myöskään ainaishoitohautojen varojen loppumista.

Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto on antanut selityksen, jossa todetaan muun ohella, että hautainhoitorahaston pääomaan sisältyvät myös määräaikaisten hoitosopimusten pääomat. Vuonna 2011 määräaikaisten hoitosopimusten lukumäärä oli 10 845. Aikaisempien vuosien haudan hoitamiseen käytettyjä työtunteja ja niistä aiheutuneita kustannuksia ei voida tarkasti jälkeenpäin osoittaa, joten laskennassa on käytetty hoitovuosien kesähoitohintoja. Laskelmin on osoitettu, että maksettu pääoma on kokonaan käytetty vuoden 2006 loppuun mennessä. Vuoden 2011 hautainhoitovastuun katelaskelmassa hautainhoitovastuun alikatteisuus oli - 2 661 899 euroa. Rahoitusarvopapereiden markkina-arvot vaihtelevat vuosittain. Esimerkiksi vuoden 2011 tilinpäätöksessä arvonmuutos hautainhoitorahaston sijoituksista oli -1 075 226,28 euroa ja markkinahinta tilipäätöshetkellä oli 734 266,46 euroa tasearvoja korkeampi.

A on antanut vastaselityksen. Seurakuntayhtymä ulkoisti aikanaan liikenevien rahavarojensa hoidon, missä olivat mukana myös hautainhoitorahaston varat, pääoman turvaavasti ja tuloa tuottavasti hoidettavaksi alan ammattilaisille. Tilintarkastajat eivät todenneet menettelyssä huomauttamisen aihetta, mutta tuolloin kuitenkin varoitettiin, että johdannaisten käyttö tulisi kieltää. Hautainhoitovarojen onnistuneilla hoitotoimenpiteillä hoitovarojen pääoma-arvo on pystytty säilyttämään vähentymättömänä ja tuotoilla on pystytty maksamaan hautojen vuosittaiset hoitokulut. Pääomia ei ole tarvinnut siten käyttää hautojen hoitoon. Hautainhoitorahaston vuoden 2011 tilinpäätöksessä rahoitusarvopapereiden markkina-arvo oli arvonmuutoksesta huolimatta vielä 734 266,46 euroa tasearvoa korkeampi. Hautainhoitorahaston vuoden 2011 tilinpäätöstietojen mukaan pysyvien vastaavien sijoitukset on arvostettu hankintahintaan, mutta käypä arvo on tätä korkeampi. Tiedoista ilmenee edelleen, että pysyvien vastaavien sijoituksissa on 63 osake- ja liikehuoneistoa, joiden yhteenlaskettu arvo on noin 9,6 miljoonaan euroa.

Hautainhoitorahaston varat, eli kirjanpito- ja todellisen arvon mukainen tuotto ja pääoma, tulee käyttää loppuun ennen kuin ainaishoitosopimukset voidaan irtisanoa.

Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän yhteinen kirkkoneuvosto on antanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä lisävastineen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa:

Kirkkohallituksen yleiskirjeessä 30/2005 on ohjeistettu ainaishoitosopimusten ja/tai hyvin pitkien hoitosopimusten purkaminen. Ainaishoitosopimuksia ei tule hoitaa uusien määräajaksi tehtyjen hoitosopimusten tuotoilla eikä näin ollen kaikkia hautainhoitorahaston varoja voi käyttää ainaishoitohautojen ylläpitoon.

Kirjanpitolain 3 luvun 3 §:ssä ja Kirkkohallituksen ohjeessa "Seurakunnan ja seurakuntayhtymän tilinpäätöksen laatiminen" mainitaan, että seurakunnan kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä noudatetaan kirkkolakia ja -järjestystä, taloussääntöä sekä soveltuvin osin kirjanpitolakia. Ohjeessa on mainittu tilinpäätösperiaatteista, joita on muun muassa oletus kirjanpitovelvollisen toiminnan jatkuvuudesta. Pysyviin vastaaviin kuuluva hyödyke arvostetaan todelliseen hankintamenoon, joka jaksotetaan kuluiksi sillä perusteella, miten se myötävaikuttaa tulojen tai palveluiden tuottamisessa. Todennäköinen luovutushinta, joka hyödykkeestä saataisiin, mikäli se luovutettaisiin ulkopuoliselle, tulee kyseeseen vain poikkeustapauksissa. Pysyvän vastaavan hyödykkeen kirjanpitoarvon muuttaminen hankintamenosta käypään arvoon vaatisi useimmiten arvonkorotuksen. Ohjeiden mukaan arvonkorotuksen tekeminen on hyvin poikkeuksellista ja sille on oltava erityisen hyvät perusteet.

Yleisiin tilinpäätösperiaatteisiin kuuluu johdonmukaisuus laatimisperiaatteiden ja -menetelmien soveltamisessa tilikaudesta toiseen. Tällä tarkoitetaan sitä, että tilinpäätöksen arvostusasiat ratkaistaan mahdollisimman yhtenäisellä tavalla tilikaudesta toiseen. Kerran valittua menettelytapaa on noudatettava jatkuvasti. Menettelytavan muuttaminen edellyttää perusteltua syytä. Myös kirjanpitolain 5 luvun 13 § sisältää ajatuksen hankintamenoon arvostamisesta, samoin kirjanpitolautakunnan yleisohje suunnitelman mukaisista poistoista 16.10.2007.

A on antanut lisävastaselityksen. Kun uusien määräajaksi tehtyjen hoitosopimusten hoitoon varatut varat vähennetään hautainhoitorahaston kokonaisvaroista, jäljelle jääneillä varoilla voitaisiin hoitaa ainaishoitohautoja vielä runsaat 25 vuotta jopa ilman tänä aikana saatavia tuottoja. Tämä on nähtävissä hautainhoitorahaston vuoden 2010 tilinpäätöksen taseen liitetietojen hautainhoitovastuun katelaskelmasta.

Seurakunnat aikovat lopettaa ainaishoitohautojen hoidon, joten pysyviin vastaaviin kuuluvan hyödykkeen luovutushinta, joka hyödykkeestä saataisiin, mikäli se luovutettaisiin ulkopuoliselle, on poikkeustapaus ja sille on erityisen hyvät perusteet. Hautainhoitorahaston varat, vähennettynä määräajaksi tehtyjen hoitosopimusten varoilla, niin tuotto kuin pääomakin, tulee käyttää sekä todellisen että kirjanpitoarvon mukaisina ennen kuin hautojen ainaishoito voidaan lopettaa.

Seurakunta ei ole osoittanut vääräksi sitä, että pysyvien vastaavien sijoitukset on arvostettu hankintahintaan käyvän arvon ollessa korkeampi ja että näissä sijoituksissa on osake- ja liikehuoneistoja, joiden yhteenlaskettu arvo on 9,6 miljoonaa euroa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja vahvistaa, ettei Tampereen evankelisluterilaisella seurakuntayhtymällä ole esittämiensä laskelmien perusteella ollut oikeutta irtisanoa Tampereen evankelisluterilaisen kirkkohallintokunnan 10.12.1962 antamaa haudan hoitositoumusta n:o 4224 Kalevankankaan hautausmaan neliössä X, rivissä Y olevan haudan Z hoidosta.

Perustelut

Käsittelyjärjestys

Seurakuntayhtymä ei ole voinut A:ta tai muitakaan haudanhoitositoumusten osapuolia sitovalla tavalla päättää sitoumusten voimassaolosta. A:n hallinto-oikeudelle tekemä hakemus on näin ollen, kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen kohdassa Asian käsittelyjärjestys lausuttu, tullut käsitellä hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaisena asianomaista hautapaikkaa koskevana hallintoriita-asiana.

Haudanhoitosopimuksista

Seurakunnilla on saadun selvityksen mukaan hoidettavanaan uusia kesähoitosopimuksiin sekä korkeintaan kymmenen vuoden mittaisiin määräaikaisiin hoitosopimuksiin perustuvia hautoja ja näiden lisäksi myös hyvin pitkiin hoitosopimuksiin sekä ainaishoitosopimuksiin perustuvia hautoja. Sopimuksien hoitoon käytettävissä olevat varat on määritelty hyvin tarkasti, eikä esimerkiksi ainaishoitohautojen hoitamiseen voida käyttää muita kuin ainaishoitohautasopimusten perusteella saatuja varoja ja niiden tuottoja.

Haudanhoitosopimusten kirjanpito on hoidettu valtaosassa seurakuntia hautainhoitorahastojen kautta. Osassa seurakunnista määräaikaishoitohautojen ja ainaishoitohautojen varallisuutta on hoidettu saman hautainhoitorahaston kautta. Koska erillistä kirjapitoa ei ole pidetty määräaikaissopimusten ja ainaishoitosopimusten kesken, ei täsmällistä selvitystä ainaishoitosopimusten tuotoista tai niiden aiheuttamista kuluista ja varojen riittävyydestä ole saatavilla.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon kirkkohallitus on yleiskirjeellään 29.9.2005 nro 30/2005 ohjeistanut seurakuntia hoitosopimushautojen hallinnoinnista ja kirjanpidosta. Yleiskirje sisältää ohjeet muun ohella hoitosopimusten yli- tai alikatteisuuden laskemiselle, huomattavan yli- tai alikatteisuuden korjaamiselle sekä ainaishoitosopimusten purkamiselle. Ohjeessa on muun ohella lausuttu, että kun seurakunnassa arvioidaan hautainhoitorahaston mahdollista yli-/alikatteisuutta, arvioinnissa otetaan huomioon myös varojen kirjanpitoarvon ja käyvän arvon erotus.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että vain jos hautojen ainaishoitoon saatu pääoma tuottoineen on käytetty loppuun, seurakunta voi sanoa sitä sitovat ainaishoitosopimukset irti.

Kysymyksenasettelu

Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntain kirkkohallintokunta on suoritetusta 83 000 markan maksusta ottanut 10.12.1962 A:n tarkoittaman haudan hoitaakseen ja kunnossapitääkseen niin kauan kuin alue on rauhoitetun hautausmaan osana mainitun pääoman tuottamalla korolla sopimuksessa tarkemmin määritellyllä tavalla.

Asiassa on kysymys siitä, onko Tampereen evankelisluterilainen seurakunta voinut irtisanoa edellä tarkoitetun haudan niin sanotun ainaishoitosopimuksen vuoden 2019 lopussa ainaishoidosta maksettujen pääomien riittämättömyyden vuoksi. Asiassa on erityisesti otettava kanta siihen, osoittavatko seurakuntayhtymän esittämät laskelmat, että ainaishoidosta maksettu pääoma tuottoineen olisi vuoden 2019 loppuun mennessä tullut käytetyksi kokonaan loppuun.

Sovellettavat oikeusohjeet

Vuoden 1994 alussa voimaan tulleella voimassa olevalla kirkkolailla (1054/1993) on kumottu aiempi, vuoden 1965 alussa voimaan tullut kirkkolaki (635/1964). Aiemman kirkkolain 349 §:n mukaan sukuhaudan hoidosta vastaa hautapaikan haltija. Hautapaikan haltijalle sukuhaudan osalta olevasta kunnossapito- ja hoitovelvollisuudesta seurakunta voi ottaa vastatakseen kertakaikkista rahakorvausta vastaan joko ainiaaksi eli niin pitkäksi ajaksi kuin hauta on rauhoitetun hautausmaan osana, tai määräajaksi. Seurakunnan vastaanottamat rahakorvaukset on hoidettava kirkkovaltuuston vahvistamien tarkempien määräysten mukaisesti erityisenä rahastona, jonka tuotolla suoritetaan niiden hautojen kunnossapito ja hoito, joista seurakunta on sitoutunut huolehtimaan.

Aiemman kirkkolain 548 §:n 4 momentin (633/1975) mukaan se, mitä 347–353 §:ssä on säädetty, on soveltuvilta kohdin noudatettava myös silloin, kun hautapaikka on luovutettu tai haudan hoidosta seurakunnalle on suoritettu rahakorvaus ennen tämän lain voimaan tulemista.

Voimassa olevan kirkkolain 26 luvun 7 §:n (1274/2003) mukaan, jos seurakunta on ennen mainitun lain voimaantuloa eli ennen 1.1.1994 luovuttanut haudan ainiaaksi, tämä luovutus on edelleen voimassa niin kauan kuin hauta on rauhoitetun hautausmaan osana. Hautaan sovelletaan kuitenkin, mitä lain 17 luvun 5 §:ssä on säädetty.

Kirkkolain 17 luvun 5 §:n (1274/2003) 1 momentissa säädetään muun ohella, että haudan hoidosta vastaa hautaoikeuden haltija. Pykälän 2 momentin mukaan seurakunta voi sopia hautaoikeuden haltijan kanssa, että seurakunta ottaa korvauksesta määräajaksi vastuun haudan hoidosta. Seurakunta voi tehdä sopimuksia hautojen hoidosta myös siten, että hoitokorvaukset sijoitetaan erityiseen hautainhoitorahastoon, jonka varoilla kyseiset haudat hoidetaan.

Esitetty selvitys ja johtopäätökset

Tässä asiassa esillä oleva haudan hoitositoumus on annettu ennen aiemman kirkkolain vuoden 1965 alussa tapahtunutta voimaantuloa. Kirkkolakien edellä selostettujen siirtymäsäännösten mukaisesti aikaisemmat haudan ainaishoitoa koskevat sopimusluonteiset sitoumukset sitovat antajiaan vahvan pääsäännön mukaan edelleen.

Ainaishoitosopimusten sitovuudesta on oikeuskäytännön mukaan kuitenkin voitu poiketa eräissä tilanteissa. Ainaishoitosopimusten mukaista haudanhoidon tasoa on voitu alentaa, kun rahaston varojen tuotto ei ole riittänyt sopimuksen mukaiseen tasoon. Oikeuskäytännössä on hyväksytty myös ainaishoitosopimusten lakkauttaminen, kun hoidosta maksettu pääoma ja korkotuotto on käytetty kokonaan loppuun. Näissä tilanteissa seurakunta ei ole voinut täyttää haudanhoitosopimuksessa vastattavaksi ottamaansa velvoitetta, kun se ei ole oikeutettu käyttämään muita tulojaan haudanhoitosopimusten mukaisten velvoitteidensa täyttämiseen.

Esillä olevassa asiassa Tampereen evankelisluterilainen seurakuntayhtymä on vedonnut siihen, että hoitopääoma korkoineen on loppunut. Seurakuntayhtymä on tehnyt tästä laskelman, joka on pääoman tuoton osalta perustunut laskennalliseen 6 prosentin mukaan laskettuun korkoon. Haudanhoitokulut on puolestaan laskettu vuosihoitohintojen perusteella. Seurakuntayhtymä on vielä tuonut esille, että hautainhoitorahaston hautainhoitovastuun katelaskelma on ollut alikatteinen ja että kirjanpitosäännöksistä johtuen pysyviin vastaaviin kuuluva hyödyke on arvostettava taloudelliseen hankintamenoon.

A on katsonut, ettei seurakuntayhtymä ole osoittanut varojensa loppumista. Hän on riitauttanut seurakuntayhtymän laskelmat sekä sillä perusteella, että hoitomenoista ei ole pätevää selvitystä, että siitä syystä, että seurakuntayhtymä on tosiasiassa sijoittanut hautainhoitorahaston varat siten tuottoisasti, että pääoma-arvo on pystytty säilyttämään vähentymättä ja tuotoilla on pystytty lisäksi maksamaan hautojen vuosittaiset hoitokulut. Katelaskelman alikatteisuus johtuu puolestaan varojen käypiä arvoja alemmista kirjanpitoarvoista.

Asiassa saadun selvityksen mukaan Tampereen evankelisluterilaisen seurakuntayhtymän hautainhoitorahasto on käsittänyt hautojen ainaishoitosopimuksista sekä määräaikaishoitosopimuksista saadut varat. Selvityksen mukaan ainaishoitosopimuksista saadut pääomat ovat olleet selvitettävissä merkityksellisiltä osin. Ainaishoitosopimusten pääomien tuottoa tai hautakohtaisia hoitosopimuksista aiheutuneita kuluja ei kuitenkaan voida selvittää, vaan niiden osalta laskelmissa on käytetty arvioita.

Seurakuntayhtymä on esittänyt käyttäneensä laskelmissaan haudanhoitokulujen osalta laskennallista vuotuista ruoho- ja kukkahoidon kesähoitohintaa. Seurakuntayhtymän mukaan kesähoidon hinta lasketaan hinnastoihin siten, että maksu riittää kattamaan haudan yhden kesän hoidon kustannukset. Asiassa esitetyn mukaan seurakuntayhtymä on kuitenkin vuosina 1975 ja 2000 laskenut ennen 15.4.1958 alkaneiden ainaishoitosopimusten hoitotasoa, jolloin kyseisten ainaishoitohautojen haudanhoitokustannusten on voitu olettaa laskeneen. Seurakuntayhtymän esittämän selvityksen mukaan ainaishoitosopimuksiin on kuitenkin sisältynyt sovittujen perus- ja kukkahoitojen lisäksi vuosihoitohintoihin kuulumattomia kivilaitteiden oikaisuja ja nimien kultauksia sekä nykyiseen palveluvalikoimaan kuulumattomia vientejä, kuten havutuksia ja kynttilöitä, joita ei kululaskelmissa pystytä ottamaan huomioon. Seurakuntayhtymän laskelmissaan käyttämien keskimääräisten haudanhoitokustannusten voidaan siten katsoa riittävällä tavalla vastanneen myös ainaishoitohautojen hoidosta aiheutuneita todellisia kustannuksia.

Seurakuntayhtymä on esittänyt asiassa erilaisia laskelmia ainaishoitosopimusten pääoman arvioidusta tuotosta ja pääoman sekä korkotulojen arvioidusta riittävyydestä ainaishoitosopimusten tarkoittamien hautojen hoitoon. Laskelmissaan seurakuntayhtymä on esittänyt käyttäneensä korkotuottoina muun ohella kahta prosenttia sekä Suomen Pankin vuosien 1867–2008 peruskorosta laskettua keskimääräistä peruskorkoa pyöristettynä ylöspäin eli kuutta prosenttia. Seurakuntayhtymä ei kuitenkaan ole esittänyt selvitystä siitä, missä määrin käytetyt korkotuottoarviot ovat vastanneet pääomien sijoitustuotoista saatua todellista tuottoa tai missä määrin A:n 1962 maksaman pääoman sijoitustuotto on vastannut Suomen Pankin 1867–2008 välisen ajan peruskorkoa.

Seurakuntayhtymä on pyrkinyt osoittamaan hautainhoitorahaston alikatteisuusarviointia koskevilla laskelmillaan, että ainaishoitosopimuksista saadut pääomat ja korkotuotot ovat loppuneet. Laskelmissa ei ole kuitenkaan otettu huomioon hautainhoitorahaston varojen kirjanpitoarvon ja käyvän arvon erotusta. Vuoden 2010 hautainhoitorahaston tuloslaskelman liitetiedoista käy ilmi, että rahoitusarvopapereiden markkinahinta tilinpäätöshetkellä on ollut huomattavasti tasearvoa korkeampi ja että pysyvien vastaavien sijoitukset on arvostettu hankintahintaan käyvän arvon ollessa huomattavasti hankintahintaa korkeampi. Asiassa on ilmeistä, että mikäli laskelmissa otettaisiin huomioon hautainhoitorahaston varat käyvillä arvoilla, varat riittäisivät ainaishoitosopimusten tarkoittamien hautojen hoitamiseen vielä 2019 jälkeen. Seurakuntayhtymän noudattamista kirjanpitosäännösten velvoitteista ei johdu sitä, ettei ainaishoitosopimusten varojen riittävyyttä tulisi arvioida arviointihetken todellisten käypien arvojen mukaan.

Seurakuntayhtymä ei ole osoittanut, että ainaishoitositoumuksesta perityn maksun pääoma tuottoineen ei riittäisi kysymyksessä olevan haudan hoitokustannuksiin vuoden 2019 jälkeen. Varojen riittävyyttä koskevia laskelmia ei voi perustaa pääoman laskennalliseen tuottoon ja varallisuuden kirjanpitoarvojen huomioon ottamiseen, vaan laskelmien tulee perustua hautainhoitorahaston tosiasiallisiin tuottoihin ja varallisuuden käypiin arvoihin.

Lopputulos

Seurakuntayhtymä voi vapautua haudan ainaishoitoa koskevasta sitoumuksestaan vain siinä tapauksessa, että se osoittaa, ettei se kykene täyttämään sitoumuksen mukaista velvoitettaan sen vuoksi, että pääoma ja sen tuotto on tosiasiassa käytetty kokonaan loppuun. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asiassa on vahvistettava, ettei seurakuntayhtymällä ole ollut oikeutta irtisanoa haudanhoitositoumustaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Hannele Ranta-Lassila, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Saija Laitinen.