KHO:2014:101

Muutoksenhakijalle oli lähetetty postitse hallinto-oikeuden päätös saantitodistusta vastaan. Muutoksenhakija oli hallinto-oikeudelle palautuneen saantitodistuksen mukaan ottanut lähetyksen vastaan 13.12.2013. Valitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen saapui 16.1.2014. Muutoksenhakijaa pyydettiin korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimittamaan oman saantitodistuskappaleensa. Muutoksenhakija ilmoitti, että hänen kappaleensa oli kadonnut lapsen revittyä sen. Muutoksenhakija oli yrittänyt saada postista uutta kappaletta, mutta hänelle oli ilmoitettu, ettei sellaista ollut mahdollista enää saada.

Hallintolainkäyttölain mukaan muutoksenhakija vastaa itse siitä, että hän toimittaa valituskirjelmänsä valitusajassa tuomioistuimeen. Oikeussuojajärjestelmän toimivuus edellyttää, että muutoksenhakija toimii huolellisesti ja säilyttää saamansa saantitodistuksen. Jos muutoksenhakija olisi säilyttänyt saantitodistuksen kappaleensa, hänen olisi ollut mahdollista tarkistaa Itella Oyj:n sähköisestä lähetysten seurantajärjestelmästä saantitodistusta vastaan lähetetyn kirjeen vastaanottotiedot. Muutoksenhakijalla oli ollut myös mahdollisuus arvioida saamansa päätöksen päiväyksen ja valitusosoituksen perusteella, missä ajassa valitus olisi tullut toimittaa perille.

Edellä selostetuissa oloissa hallinto-oikeudelle palautunutta saantitodistusta oli pidettävä hallintolainkäyttölain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna todistuksena tai selvityksenä siitä, milloin päätös oli annettu tiedoksi muutoksenhakijalle. Valituskirjelmä olisi siten tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään maanantaina 13.1.2014. Valitus jätettiin myöhästyneenä tutkimatta.

Hallintolainkäyttölaki 22–24 §, 25 § 1 momentti, 28 § 1 momentti, 51 § 2 momentti, 55 § 2 momentti

Hallintolaki 60 §

Vrt. aikaisemmasta käytännöstä KHO 1977 B I 51 ja KHO 1986 A II 132

Ks. myös KHO 2014:99 ja KHO 2014:100

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 12.12.2013 nro 13/1213/6

Hallinto-oikeus on päätöksellään ratkaissut lastensuojelun perhehoidon palkkiota koskevan hallintoriita-asian.

Hallinto-oikeuden päätös on lähetetty Z:lle postitse saantitodistusta vastaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Mika Hämäläinen ja Sinikka Välitalo. Asian esittelijä Marko Ahlstedt.

Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Z on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja hänen hakemuksensa kulukorvauksen maksamisesta takautuvasti hyväksytään vaaditulla tavalla.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Z:aa täydentämään valitustaan toimittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen saantitodistuksen hallinto-oikeuden päätöksen vastaanottamisesta.

Z on toimittanut korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoituksen 10.2.2014, että hänellä ei ole saantitodistusta tallessa, koska lapsi oli repinyt sen. Z ei ollut saanut postista uutta saantitodistusta. Lisäksi hän oli ollut kipeänä ja oli päässyt tuomaan valituksen vasta 16.1.2014.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus jättää valituksen tutkimatta.

Perustelut

Tosiseikat ja ratkaistava oikeuskysymys

Z on hakenut muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen 16.1.2014 saapuneella valituskirjelmällä.

Hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen mukaan valitus on tullut tehdä 30 päivän kuluessa hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksisaantipäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Valitusosoituksen mukaan tiedoksisaantipäivän osoittaa tiedoksianto- tai saantitodistus. Hallinto-oikeuden päätöksessä ja valitusosoituksessa todetun mukaisesti valituskirjelmä on tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jonka yhteystiedot (postiosoite, käyntiosoite, faksinumero ja sähköpostiosoite) on ilmoitettu valitusosoituksessa oikein.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Z:aa toimittamaan oman saantitodistuskappaleensa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Z on ilmoittanut 10.2.2014 korkeimmalle hallinto-oikeudelle, että hänellä ei ole saantitodistusta tallella, koska lapsi oli repinyt sen. Z oli käynyt postissa kysymässä uutta todistusta ja saanut tuolloin vastauksen, että hänelle ei voida antaa tällaista todistusta, koska saantitodistuksen kopio oli jo lähetty takaisin.

Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on Itella Oyj:n lähetysten seurannan verkkosivustolta tulostettu 24.1.2014 saantitodistuksen (lähetystunnus RS041001323FI) tapahtumatiedot. Näiden tietojen mukaan lähetys oli luovutettu Z:lle 13.12.2013.

Hallinto-oikeuteen palautetun lähettäjän saantitodistuksen mukaan Z on kuitannut lähetyksen vastaanotetuksi 13.12.2013. Palautetussa saantitodistuksessa on Z:n kuittauksen ja päiväyksen lisäksi lähetyksen luovuttaneen henkilön allekirjoitus ja sama päiväys sekä postitoimipaikan leima. Myös leimassa on sama päiväys.

Asiassa on ratkaistavana, lasketaanko muutoksenhakijan oman saantitodistuksen kadottua valitusaika hallinto-oikeuteen lähetetyn saantitodistuksen merkinnöistä. Jos vastaus tähän kysymykseen on myönteinen, Z:n valitus on saapunut myöhässä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja valitus on jätettävä tutkimatta.

Sovellettavat säännökset

Hallintolainkäyttölain 22 §:n mukaan valitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Valitusaikaa laskettaessa tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun.

Hallintolainkäyttölain 23 ja 24 §:ssä säädetään valituskirjelmään sisällytettävistä seikoista. Hallintolainkäyttölain 25 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valituskirjelmään on liitettävä todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta. Hallintolainkäyttölain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta.

Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos valitusta ei ole tehty määräajassa, valitus jätetään tutkimatta.

Hallintolainkäyttölain 55 §:n 1 momentin mukaan päätös, jonka tiedoksiannosta alkaa kulua valitusaika tai muu asianosaisen oikeuteen vaikuttava määräaika, annetaan tiedoksi todisteellisesti siten kuin hallintolain 60 §:ssä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan asiakirjojen tiedoksiantoon sovelletaan muutoin, mitä hallintolaissa säädetään.

Hallintolain 60 §:n 1 momentissa säädetään tiedoksiannon toimittamisesta postitse saantitodistusta vastaan. Momentin viimeisen virkkeen mukaan saantitodistuksesta on käytävä ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksisaannin ajankohta.

Hallituksen esityksestä hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan, että saantitodistusmenettelyssä lähettäjä saa todistuksen siitä, että lähetys on luovutettu vastaanottajalle ja että ehdotetun säännöksen mukaan saantitodistuksesta tulee käydä ilmi tiedoksiannon toimittaja ja vastaanottaja sekä tiedoksisaannin ajankohta.

Hallintolaki ja edellä mainittu hallintolainkäyttölain 55 § ovat tulleet voimaan 1.1.2004.

Aikaisemmasta korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännöstä

Korkeimman hallinto-oikeuden julkaistussa aiemmassa oikeuskäytännössä (KHO 1977 B I 51 ja KHO 1986 A II 132) on katsottu, että valituksenalaisen päätöksen tehneelle tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle palautuneen täytetyn saantitodistuksen merkintöjen perusteella ei ole voinut jättää myöhästyneenä tutkimatta valitusta, jos muutoksenhakijan omaan saantitodistuskappaleeseen ei ole ollut merkitty tiedoksisaannin ajankohtaa.

Mainituissa ratkaisuissa sovelletut oikeussäännöt erityistiedoksiannon toimittamisesta vastaavat nyt voimassa olevia säännöksiä todisteellisen tiedoksiannon toimittamisesta.

Saantitodistuksen osat ja Itella Oyj:n ohjeet saantitodistuskirjeen osoitekortin täyttämisestä

Saantitodistus koostuu seuraavista osista:

- kuitti lähettäjälle;

- saapumisilmoitus vastaanottajalle, tosite Itellalle;

- valtakirja ja henkilöllisyyden tarkistus;

- lähettäjälle palautettava saantitodistus ja

- kuitti vastaanottajalle.

Saantitodistuksen muissa osissa paitsi valtakirjan ja henkilöllisyyden tarkistusta koskevassa on kohta, jossa ilmoitetaan lisätietojen antamista varten puhelinnumero sekä ilmoitettu internet-osoite (www.posti.fi). Edellä tarkoitettuihin saantitodistuksen osiin sisältyy myös lähetyksen yksilöivä lähetystunnus (viivakoodi ja numero-kirjainyhdistelmä).

Itella Oyj:n ohjeiden mukaan edellä tarkoitetun lähetystunnuksen avulla lähetyksen kulkua voi seurata verkossa (http://itella.fi/online-palvelut/työkalutjalaskurit/lähetystenseuranta.html).

Mainitun ohjeen mukaan lähetyksessä kiinni oleva kappale jää kuitiksi vastaanottajalle/valtuutetulle. Ohjeen mukaan kuitista ilmenee, milloin lähetys on luovutettu vastaanottajalle.

Lähettäjälle palautettavan saantitodistuksen ohjeessa todetaan, että lähetyksen luovutuksen tapahduttua saantitodistus luovutustietoineen palautetaan lähettäjälle. Saantitodistuksesta käy ohjeen mukaan ilmi, milloin ja kenelle lähetys on luovutettu ja mistä henkilöllisyys on varmistettu.

Johtopäätös

Aikaisemmassa julkaistussa oikeuskäytännössä on painotettu muutoksenhakijan oikeussuojan tarvetta tilanteissa, joissa tiedoksisaannin ajankohta ja siten valitusajan alkamisen ajankohta on saattanut jäädä muutoksenhakijalle epäselväksi saantitodistuksen puutteellisten merkintöjen vuoksi. Hallintolainkäyttölain ja sitä edeltäneen lainsäädännön mukaisesti muutoksenhakija vastaa sinänsä itse siitä, että hän toimittaa valituskirjelmänsä valitusajassa tuomioistuimeen. Oikeussuojajärjestelmän toimivuus edellyttää, että muutoksenhakija toimii osaltaan huolellisesti ja säilyttää saamansa saantitodistuskappaleen. Oikeussuojajärjestelmän toimivuus edellyttää myös sitä, että päätöksen lainvoimaisuuden alkamisajankohdasta voidaan varmistua. Tämä ei ole mahdollista, jos muutoksenhakuaika jää avoimeksi.

Muutoksenhakijan on nykyisin mahdollista tarkistaa vastaanottamansa lähetyksen tiedot Itella Oyj:n sähköisestä lähetysten seurantajärjestelmästä. Tämä tarkistaminen edellyttää käytännössä, että muutoksenhakijalla on tallessa oma kappaleensa saantitodistuksesta siihen merkittyine lähetyskoodeineen. Vastaanottajan kappaleen puutteelliset merkinnät eivät siten enää merkitse samanlaista oikeudellista epätietoisuutta kuin edellä mainittujen julkaistujen ratkaisujen antamisajankohtana. Valitusaika 30 päivää on varsin pitkä, ja muutoksenhakija voi myös arvioida valitusajan saamansa valituksenalaisen päätöksen päiväyksen ja valitusosoituksen perusteella. Tämän vuoksi korkein hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakijan epätietoisuudelle ei ole myöskään aihetta antaa enää samanlaista tulkinnallista merkitystä kuin aikaisemmin.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa muutoksenhakija on myöntänyt, että hänen saamansa saantitodistuskappale on tuhoutunut tai kadonnut. Muutoksenhakija on myös kertonut yrittäneensä saada postitoimipaikasta uutta saantitodistusta. Muutoksenhakija ei ole tuonut esille, että hänen vastaanottamaansa lähetystä olisi yritetty jäljittää sähköisestä seurantajärjestelmästä tai että hän olisi pyytänyt tällaista jäljittämistä.

Säilyttääkseen puhevaltansa Z:n muutoksenhakijana olisi tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen 30. päivänä päätöksen tiedoksisaannista, sitä päivää lukuun ottamatta. Edellä selostetuissa oloissa hallinto-oikeudelle palautunutta saantitodistusta, jonka mukaan muutoksenhakija on saanut hallinto-oikeuden päätöksen tiedokseen 13.12.2013, on pidettävä hallintolainkäyttölain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna todistuksena tai selvityksenä siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi muutoksenhakijalle. Valituskirjelmä olisi siten tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään maanantaina 13.1.2014 ennen korkeimman hallinto-oikeuden aukioloajan päättymistä. Valituskirjelmä on saapunut tänne torstaina 16.1.2014 ja siis valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi valitus on hallintolainkäyttölain 22 §:n, 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Hannele Ranta-Lassila, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.