KHO:2014:119

Elinkeinotulon verotus – Koron vähennyskelpoisuus – Pääomansijoitus – Hybridilaina – Siirtohinnoitteluoikaisu – Rahoitusjärjestelyn rakenteen sivuuttaminen – Verosopimus – OECD:n siirtohinnoitteluohjeet

Vuosikirjanumero: KHO:2014:119
Antopäivä: 3.7.2014
Taltionumero: 2117
Diaarinumero: 2284/2/13
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2014:119

A Oy oli vuonna 2009 saanut pääomistajaltaan luxemburgilaiselta yhtiöltä B 15 miljoonan euron suuruisen lainan. A oli ilmoittanut verovuoden 2009 elinkeinotoiminnan tulosta vähennettäväksi 1 337 500 euroa B:n myöntämälle lainalle kertyneitä korkoja. Lainan myöntäminen perustui A Oy:tä rahoittaneiden pankkien vaatimukseen lisärahoituksesta, jonka tuli olla maksusaantijärjestyksessä toissijainen pankkilainoihin nähden ja luonteeltaan IFRS-tilinpäätöksessä omana pääomana käsiteltävä niin sanottu IFRS-hybridilaina. Laina oli vakuudeton ja eräpäivätön. Lainan kiinteä vuosittainen korko oli 30 prosenttia ja korko lisättiin lainan pääomaan. Laina voitiin maksaa takaisin vain A Oy:n vaatimuksesta. Kysymyksessä olevaa hybridilainaa oli pidettävä verotuksessa vieraan pääoman luonteisena.

Asiassa oli ratkaistava, oliko Konserniverokeskus voinut verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin nojalla sivuuttaa kyseisen lainajärjestelyn ja käsitellä lainaa verotuksessa oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolloin korot eivät olleet vähennyskelpoisia.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että osapuolten sopiman liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta olisi tällaisen menettelyn seuraamukset huomioon ottaen vaatinut verotusmenettelystä annettuun lakiin sisältyvää nimenomaista valtuutusta uudelleenluonnehdintaan. Mainitun lain 31 §:n 1 momentin säännöksen ei katsottu sisältävän tällaista valtuutusta, minkä vuoksi uudelleenluonnehdinta ei ollut lainkohdan nojalla mahdollista.

Koska verosopimuksella ei voida perustaa verotusvaltaa yli kansallisen lain säännösten, sillä, miten Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 9 artiklaa on tältä osin tulkittava, ei edellä esitetyn perusteella ollut asiassa merkitystä.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla katsottiin olevan tulkintaa ohjaavaa vaikutus vain lain 31 §:n 1 momentin soveltamisalalla eli arvioitaessa osapuolten sopiman ja toteuttaman liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuutta. Sen sijaan ohjeilla ei katsottu olevan säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta, minkä vuoksi osapuolten sopiman liiketoimen sivuuttamista ei voitu perustaa myöskään mainittuihin ohjeisiin.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi lainan korot vähennyskelpoisiksi eikä muuttanut hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta, jolla asia oli palautettu Verohallinnolle lainan koron markkinaehtoisuuden arvioimista varten.

Äänestys 3-2 perusteluista

Verovuosi 2009

Laki elinkeinotulon verottamisesta 7 § ja 18 § 1 momentin 2 kohta

Laki verotusmenettelystä 31 § (1041/2006)

Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehty sopimus 9 artikla

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 29.5.2013 nro 13/0844/4

Asian aikaisempi käsittely

Konserniverokeskus on toimittanut A Oy:n verotuksen verovuodelta 2009. Konserniverokeskus on poikennut yhtiön veroilmoituksesta siten, että yhtiön elinkeinotoiminnan tuloon on lisätty yhtiön luxemburgilaiselle pääomistajalle yhtiö B:lle maksettavaksi kertyneiden suoritusten määrä 1 337 500 euroa.

Konserniverokeskus on lausunut perusteluinaan muun ohella, että kun otetaan kokonaisuutena huomioon rahoitusjärjestely, yhtiön taloudelliset olosuhteet ja lainan eräpäivättömyys, takasijaisuus, vakuudettomuus ja lainan takaisinmaksulle asetetut ehdot, on katsottava, ettei riippumattomien osapuolten välisessä velkasuhteessa sovittaisi vastaavista lainaehdoista. Konserniverokeskus on pitänyt lainaa markkinaehtoperiaatteen mukaisesti tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolle maksettava korvaus ei ole maksajalle verotuksessa vähennyskelpoinen. Koska lainan on antanut yhtiön lähes kokonaan omistava taho, ei lainalle ole tarvetta asettaa erityisiä osakasoikeuksia.

Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunta on 22.3.2011 antamallaan päätöksellä numero 320021 hylännyt yhtiön oikaisuvaatimuksen B-yhtiölle antaman lainan korkojen, yhteensä 1 745 937,50 euroa, vähentämisestä yhtiön vuoden 2009 elinkeinotulosta.

A Oy on valituksessaan Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut, että yhtiön saamalle hybridilainalle maksetut korot 1 745 937,50 euroa on hyväksyttävä verotuksessa vähennyskelpoisiksi vuoden 2009 elinkeinotulosta.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on kumonnut toimitetun verotuksen valituksenalaiselta osin ja palauttanut asian lainan markkinaehtoisuuden selvittämistä varten Konserniverokeskukselle uudelleen käsiteltäväksi.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin mukaan jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.

Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaan milloin a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, noudatetaan seuraavaa. Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD on laatinut ohjeet siitä, miten kansainvälisten konsernien ja veroviranomaisten tulisi menetellä markkinaehtoperiaatteen tulkintaan liittyviä kysymyksiä ratkaistaessa. OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden 1.65 kohdan mukaan liiketoimen taloudellisen sisällön poiketessa liiketoimen muodosta etupiiritoimea voidaan verotuksessa käsitellä liiketoimen sisällön mukaisesti. Laina voidaan katsoa oman pääoman sijoitukseksi, jos lainan saavan yhtiön taloudellisten olosuhteiden perusteella riippumattomien osapuolten välillä rahoitusta ei olisi järjestetty vieraan pääoman ehtoisesti.

Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.

Pykälän 2 momentin mukaan jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.

A Oy:n huhtikuussa 2009 erääntyneet pankkilainat on neuvoteltu uudestaan pankkien kanssa. Yhtiö on selvittänyt, ettei se saanut pankkirahoitusta enää samoilla ehdoilla kuin alkuperäisissä lainaneuvotteluissa rahoitusmarkkinoilla vallinneiden olosuhteiden ja yhtiön taloudellisen tilanteen johdosta. Lainarahoituksen jatkamisen edellytyksenä pankit vaativat, että yhtiöön sijoitetaan 15 miljoonaa euroa lisärahoitusta, joka olisi huonommalla etuoikeudella kuin pankkilainat. Yhtiön emoyhtiö B myönsi A Oy:lle 15 miljoonan euron suuruisen vakuudettoman lainan, jonka vuotuinen kiinteä korko oli 30 %. Lainaehtojen mukaan muun muassa lainalle kertynyt korko lisättiin lainapääomaan, lainalle ei ollut eräpäivää, yhtiöllä oli senior-velkojien asema turvaten oikeus maksaa laina ja sille kertyneet korot takaisin eikä laina muodostanut velkojalle oman pääoman ehtoisia oikeuksia velallisyhtiöön.

Yhtiö on selvittänyt, että emoyhtiöltä otetussa lainassa oli kyse velasta, jonka yhtiö on ottanut konsernin IFRS:n mukaisen omavaraisuuden parantamiseksi, pankkirahoituksen saamisen edellytysten täyttämiseksi ja yhtiön toiminnan turvaamiseksi. Yhtiö on esittänyt myös yleistä selvitystä hybridilainojen käytöstä markkinoilla vuosina 2008–2010. Lisäksi yhtiö on selvittänyt omavaraisuusasteeseensa, omistusrakenteeseensa ja toteutettuun optiojärjestelyyn perustuvia syitä toteuttaa yhtiön pääomarakenteen vahvistaminen taloudellisista lähtökohdista tarkoituksenmukaisimmaksi harkitulla hybridilainalla. Konserniverokeskuksen verotuksen oikaisulautakunta on pitänyt markkinaehtoperiaatteen mukaisesti hybridilainaa tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n tarkoituksena on mahdollistaa etupiiriyhteydessä tehdyn oikeustoimen hinnan oikaiseminen verotuksessa markkinaehtoiseksi. Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentissa säädetään puolestaan oikeustoimen oikeudellisen muodon sivuuttamismahdollisuudesta verotuksessa. Oikaisulautakunnan ja Konserniverokeskuksen päätöksissä on sovellettu verotusmenettelystä annetun lain 31 §:ää, mutta ei saman lain 28 §:ää. Oikeustoimen oikeudellisen muodon sivuuttamiseen siirtohintaoikaisuna ilman verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltamista on suhtauduttava varauksellisesti, kun otetaan huomioon kyseisen pykälän 1 momenttiin sisältyvä nimenomainen säännös oikeudellisen muodon sivuuttamisesta ja erityisesti saman pykälän 2 momenttiin sisältyvät verovelvollisen oikeusturvaa tässä menettelyssä turvaavaksi tarkoitetut säännökset.

Yhtiö on selvittänyt hybridilainojen yleistä käyttöä markkinoilla, yhtiön tarvetta vahvistaa pääomarakennettaan ja yhtiökohtaisia syitä, miksi pääomarakennetta on vahvistettu yhtiön tapauksessa juuri hybridilainalla. Näissä olosuhteissa hallinto-oikeus katsoo, ettei lainan oikeudellisen muodon sivuuttaminen verotusta toimitettaessa siirtohintaoikaisuna ole ollut mahdollista. Näin ollen hallinto-oikeus kumoaa toimitetun verotuksen valituksenalaisilta osin ja palauttaa asian Konserniverokeskukselle lainan markkinaehtoisuuden selvittämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Aulikki Pitkänen ja Pertti Risu. Esittelijä Pasi Mäkelä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja saattaa A Oy:n verovuodelta 2009 toimitetun verotuksen valituksenalaiselta osin voimaan.

Vaatimustensa perusteeksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Yhtiön tuloon verovuodelta toimitetussa verotuksessa tehty lisäys on voitu perustaa pelkästään verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin säännökseen ja Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 9 artiklaan käyttäen tulkinta-apuna OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kohtia 1.65, 1.66. ja 1.68. Näissä tarkoitetuksi markkinaehtoperiaatteesta poikkeamiseksi voidaan katsoa myös tilanne, jossa etuyhteyssuhteessa annettu laina arvioidaan oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi sillä perusteella, että markkinaehtoisessa tilanteessa investoinnin järjestämistä tällä tavalla ei pidettäisi todennäköisenä.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin säännös on sanamuodoltaan laaja. Lain esitöistäkään ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että säännöksen soveltamisalaa olisi ollut tarkoitus rajoittaa jollain tavoin. Lain esitöistä ilmenee myös, että säännös ilmaisee markkinaehtoperiaatteen. Lain esitöistä ei ilmene, että säännöstä olisi tarkoitus soveltaa oikeudellisen muodon sivuuttamisen tilanteissa yhdessä muun säännöksen, esimerkiksi lain 28 §:n, kanssa.

Yleistä tuloveron kiertämistä koskevaa verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ää sovelletaan tilanteeseen, jossa jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta. Pykälää sovelletaan myös tilanteeseen, jossa kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö pitää keskeisenä erona näiden säännösten soveltamisalojen välillä sitä, että verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n soveltaminen edellyttää aina veron välttämisen tarkoitusta, kun taas mainitun lain 31 §:n soveltaminen ei sitä edellytä. Mainitun lain 31 § tulee sovellettavaksi silloin, kun Suomessa verotettava tulo tai tappio ei ole muodostunut markkinaehtoperiaatteen mukaisesti. Sovellettaessa 31 §:ää on luonnollisesti noudatettava verovelvollisen etua verotuksessa turvaavia yleisiä periaatteita sekä hallintolakia.

Verosopimuksen tulonoikaisuartikla, josta siitäkin ilmenee markkinaehtoperiaate, on vastaavalla tavalla sisällöltään laaja. Malliverosopimuksen kommentaarin perusteella voidaan päätellä, että näin on myös käytännössä tarkoitettu olevan. Malliverosopimuksen 9 artiklan käsittelyn yhteydessä kommentaarissa nostetaan vielä erikseen esiin alikapitalisointi, josta todetaan muun ohessa, että artikla ei ole relevantti vain sen määrittämisessä, onko lainasopimuksen korkokanta markkinaehtoinen, vaan myös siinä, voidaanko prima facie -lainaa pitää lainana vai onko sitä pidettävä muunlaisena maksuna, erityisesti oman pääoman panoksena. Ei voi olla syytä siihen, että muut kuin alikapitalisointitilanteet asetettaisiin tässä mielessä eri asemaan.

Tulkintaa tukee myös se, mitä OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa todetaan markkinaehtoperiaatteesta ja erityisesti se, että niiden yhteydessä käsitellään erikseen tosiasiallisesti tehtyjen liiketoimien tunnistamista. Oikeudenvalvontayksikkö katsoo, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeita voidaan ja tulee käyttää tulkinta-apuna yhtiön valituksenalaisten korkojen vähennyskelpoisuutta arvioitaessa. Korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan KHO 2013:36, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeet eivät sido OECD:n jäsenvaltioita, mutta ohjeisiin sisältyy kuitenkin suositus, että sekä kansalliset veroviranomaiset että kansainväliset konsernit nojautui-sivat niihin. Hallituksen esityksessä HE 107/2006 vp tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi on todettu, että kyseisillä OECD:n ohjeilla on siirtohinnoittelun alalla pitkälti kansainvälisen standardin asema.

Myös verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n edellytysten voitaisiin katsoa täyttyvän. Laina on katsottava sen ehtojen kokonaisarviona tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi, jolloin aiheetta vähennetyt korkomenot on tästä johtuen palautettava tuloon. Veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamisessa tyypillistä on tällainen oikeustoimen uudelleenluokittelu.

Oikeuskirjallisuuskannanotot tukevat sitä, että tulonlisäys voidaan käsillä olevassa tapauksessa perustaa pelkästään verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n säännökseen ja asianomaisen verosopimuksen 9 artiklaan sekä sitä, että valituksenalaista lainajärjestelyä lainaehdot kokonaisuutena huomioon ottaen ei ole luokiteltava vieraan pääoman ehtoiseksi, vaan kysymys on tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisesta sijoituksesta.

Valituksenalainen järjestely on tehty tilanteessa, jossa luxemburgilainen yhtiö on omistanut 95,7 prosenttia yhtiön osakkeista. Nyt kyseessä olevan suorituksen nimeämisestä hybridilainaksi ei voida päätellä sen verotuksellista luonnetta, vaan etuyhteyssuhteessa tehdyn liiketoimen tosiasiallista taloudellista luonnetta on arvioitava kokonaisuutena.

Rahoittajapankit olivat asettaneet uudelleenrahoituksensa ehdoksi, että yhtiöön sijoitetaan 15 miljoonaa euroa lisärahoitusta, joka olisi yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa huonommalla etuoikeudella kuin pankkilainat. Tämä rahoittajapankkien ehto samalla osaltaan kuvaa yhtiön lainansaantimahdollisuuksia.

Yhtiön liiketoiminnan nettokassavirta oli negatiivinen kolmena edellisenä vuonna ja yhtiön antaman selvityksen mukaan sen luottoluokitus oli C–D -luokkaa, mikä tarkoittaa riskiprofiilin yhtiötä.

Lainalle ei ollut sovittu ennalta määrättyä takaisinmaksupäivää ja se oli maksettava takaisin vain velallisen vaatimuksesta. Lainan takaisinmaksulle ei ollut myöskään asetettu vakuutta. Lainaehtojen mukaan lainansaaja ei voinut ilman kirjallista hyväksyntää senior-velkojilta maksaa lainaa tai osaa siitä, ellei kaikkia taloudellisia suorituksia ollut maksettu.

Se, että yhtiön vastaista tuloa rasittaa huomattavan suuri vuotuinen korkomeno, on ristiriidassa sen kanssa, että järjestelyn tarkoitukseksi oli ilmoitettu muun muassa yhtiön toiminnan jatkon turvaaminen. Pelkästään sille seikalle, että tehty sijoitus ei ole tuottanut osakasoikeuksia, ei voida antaa merkitystä, kun otetaan huomioon, että lainanantaja on omistanut lähes kokonaan saajayhtiön osakepääoman. Yhtiö ei ole osoittanut, että kysymys olisi ollut muusta kuin oman pääoman ehtoisesta sijoituksesta. Riippumaton osapuoli ei olisi antanut yhtiölle lainaa vastaavilla ehdoilla, kun otetaan huomioon yhtiön taloudellinen tilanne ja muut tosiseikat.

Lainanantaja B on kantanut yksin riskin. Sillä on ollut eräpäivätön, vakuudeton, viimesijainen ja ehdoiltaan varsin epätavallinen saatava. Tätä ei voida pitää vertailukelpoisena tilanteena esimerkiksi yhtiön viittaamiin joukkovelkakirjajärjestelyihin.

Asiassa on tullut soveltaa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momenttia sekä Suomen ja Luxemburgin välillä sovellettavan verosopimuksen 9 artiklan määräyksiä, kun yhtiön lisärahoitus on etuyhteysliiketoimen ehtojen vuoksi johtanut yhtiön Suomessa verotettavan tulon pienenemiseen. Lainassa on poikettu markkinaehtoperiaatteesta. Kysymys on tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisesta sijoituksesta, jolle maksettava korvaus ei ole maksajalle verotuksessa vähennyskelpoinen.

A Oy on vastineessaan vaatinut, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään.

Yhtiö on vastineessaan muun ohella lausunut, että lainan luokitteleminen vieraan pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi tulee tehdä Suomen sisäisen lainsäädännön perusteella eikä lain soveltamisalaa voida laajentaa suosituksenluontoisiin OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin perustuvilla veroviranomaisten uusilla tulkinnoilla. Tämä verosopimusoikeuden niin sanottu kultainen sääntö on vakiintunut ja kiistaton Suomen perustuslain, siitä tehtyjen tulkintojen, useiden oikeuskirjallisuuslähteiden sekä päätöksen KHO 2006:75 perusteella. Yhtiö on muun ohella viitannut myös Keskusverolautakunnan päätöksiin numerot 57/2009 ja 170/1993 sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiin KHO 1995 taltio 3932, KHO 1995 taltio 3933, KHO 1999 taltio 589, KHO 1975-B-II-564 ja KHO 1974-B-II-536.

Oikeustieteilijät ovat myös kommentoineet julkisuudessa Verohallinnon viimeaikaista linjaa verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n soveltamiseen ja siirtohinnoitteluun liittyen ja tässä yhteydessä muun muassa todenneet, että yhtiölle annetun lainan katsominen oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi edellyttäisi lainmuutosta. On varsin selvää, että tässä tapauksessa hybridilaina on luokiteltava velaksi verotuksessa ja sen korko on elinkeinotoimintaa varten otetusta lainasta yhtiölle koituneena rahoituskuluna vähennyskelpoinen.

Vähimmilläänkin Verohallinnon ohjeen Osakeyhtiölain uudet rahoitusvälineet verotuksessa, antopäivä 4.9.1997, sekä hallituksen esityksen HE 89/1996 vp perusteella yhtiölle tulee myöntää luottamuksensuojaa verotuksessa, koska niissä on yksiselitteisesti tunnustettu omistajan mahdollisuus käyttää yhtiön vakavaraisuuden parantamiseksi rahoittajien vaatimuksesta pääomalainaa, joka kuuluu hybridilainan kanssa samaan välirahoituskategoriaan. Verohallinnon ohjeen antamisaikaan yhtiöiden omistajat paransivat yhtiöiden vakavaraisuutta pääomalainoin, jotka tuolloisen kirjanpitosäännöstön mukaan kirjattiin omaan pääomaan. Vuonna 2009 vakavaraisuuden parantaminen tapahtui hybridilainoin, jotka nykyään sovellettavan kansainvälisen IFRS-standardin mukaan luokitellaan omaan pääomaan. Mainittu Verohallinnon ohje ja hallituksen esitys osoittavat myös aineellisen oikeuden tilan, joka vastaa yhtiön näkemystä.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastaselityksessä uudistanut aikaisemmat vaatimuksensa ja muun ohella lausunut, että Konserniverokeskus on antanut yhtiölle vuosille 2009 ja 2010 ennakkotiedon 25.6.2009 numero A15/3560/2009. Ennakkotiedon mukaan siinä kuvattu rahoitusjärjestely on katsottu tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoiseksi, eikä sille maksettua korvausta ole pidetty maksajan verotuksessa vähennyskelpoisena. Toteutettu rahoitusjärjestely on poikennut lainanantajan ja osin lainaehtojensa osalta ennakkotiedossa kuvatusta rahoitusjärjestelystä. Yhtiö ei voi tehokkaasti vedota siihen, että se olisi toteuttanut rahoitusjärjestelyn vilpittömässä mielessä ja vakiintuneesti verotuksessa hyväksytyllä tavalla, kun otetaan huomioon yhtiölle annettu edellä mainittu ennakkotieto.

A Oy on antanut vastineen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen johdosta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esitöitä

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 7 §:n mukaan vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan vähennyskelpoinen on elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko, myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n (Siirtohinnoitteluoikaisu) 1 momentin mukaan jos verovelvollisen ja häneen etuyhteydessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut, lisätään tuloon määrä, joka olisi kertynyt ehtojen vastatessa sitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu.

Hallituksen esityksessä tuloverotuksen siirtohinnoittelua koskevaksi lainsäädännöksi (HE 107/2006 vp) verotusmenettelystä annetun 31 §:n osalta todetaan muun ohella seuraavaa: "Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi veroviranomaisen oikeudesta oikaista verotusta, jos etuyhteyssuhteessa olevien osapuolten välisessä liiketoimessa on sovittu tai määrätty ehdoista, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verotettava tulo on tästä syystä jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se olisi ollut, jos hinnoittelu olisi ollut markkinaehtoista. Veroviranomainen voisi tällöin toimittaa verotuksen niin kuin markkinaehtoperiaatetta olisi noudatettu. Tulon lisääminen säännöksen nojalla verotuksen päättymisen jälkeen edellyttäisi lisäksi verotuksen oikaisemista verovelvollisen vahingoksi koskevan 56 §:n edellytysten täyttymistä.

– – –

Liiketoimella tarkoitettaisiin ehdotetussa säännöksessä kaikkia elinkeinotoiminnassa tai muussa taloudellisessa toiminnassa suoritettuja liiketaloudellisia toimenpiteitä. Säännöksen soveltamisala olisi tarkoitettu samalla tavoin laajaksi kuin nykyisen säännöksen sanonta "myynyt tavaroita käypää alempaan hintaan tai ostanut tavaroita käypää korkeampaan hintaan taikka muutoin sopinut taloudellisista ehdoista". Liiketoimeksi katsottaisiin tyypillisten kaupallisten osto- ja myyntitoimien lisäksi myös esimerkiksi kaikki rahoitustoimet, aineettoman omaisuuden luovutukset ja muut vastikkeelliset tai ilman vastasuoritusta tehdyt järjestelyt. Esimerkiksi konserniyhtiön vastikkeettomasti muiden konserniyhtiöiden puolesta suorittamat palvelut kuuluisivat säännöksen piiriin."

Verosopimus

Suomen ja Luxemburgin välillä tulo- ja varallisuusveroja koskevan kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaan milloin a) sopimusvaltiossa oleva yritys välittömästi tai välillisesti osallistuu toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistaa osan sen pääomasta, taikka b) samat henkilöt välittömästi tai välillisesti osallistuvat sekä sopimusvaltiossa olevan yrityksen että toisessa sopimusvaltiossa olevan yrityksen johtoon tai valvontaan tahi omistavat osan niiden pääomasta, noudatetaan seuraavaa. Jos jommassakummassa tapauksessa yritysten välillä kaupallisissa tai rahoitussuhteissa sovitaan ehdoista tai määrätään ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mistä riippumattomien yritysten välillä olisi sovittu, voidaan kaikki tulo, joka ilman näitä ehtoja olisi kertynyt toiselle näistä yrityksistä, mutta näiden ehtojen vuoksi ei ole kertynyt yritykselle, lukea tämän yrityksen tuloon ja verottaa siitä tämän mukaisesti.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeet

OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden (2010) 1.64 kohdan mukaan, kun verohallinto tutkii etupiiritoimea, tutkimuksen pitää yleensä perustua etupiiriyritysten tekemään liiketoimeen sellaisena kuin ne ovat sen järjestäneet käyttäen verovelvollisen soveltamia menetelmiä sikäli kuin ne vastaavat siirtohinnoitteluohjeiden II luvussa kuvattuja menetelmiä. Poikkeustapauksia lukuun ottamatta verohallinnon ei pidä jättää huomioon ottamatta tosiasiallisia liiketoimia tai korvata niitä muilla liiketoimilla. Hyväksyttävien liiketoimien uudelleenmuotoilu olisi täysin mielivaltainen toimenpide, jonka epäoikeudenmukaisuutta lisäisi aiheutettu kaksinkertainen verotus, jos toinen verohallinto olisi eri mieltä siitä, miten liiketoimi on muotoiltava.

OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden 1.65 kohdan mukaan kahdessa erityistilanteessa voi kuitenkin poikkeuksellisesti olla sekä tarkoituksenmukaista että oikeutettua, että verohallinto harkitsee sen rakenteen sivuuttamista, jota verovelvollinen on käyttänyt etupiiritoimen tehdessään. Ensimmäinen tilanne syntyy silloin, kun liiketoimen taloudellinen sisältö poikkeaa liiketoimen muodosta. Tällaisessa tapauksessa verohallinto voi jättää osapuolten luonnehdinnan liiketoimesta vaille huomiota ja luonnehtia liiketoimen uudelleen sen sisällön mukaisesti. Esimerkki tällaisesta tilanteesta on etupiiriyritykseen korollisena lainana tapahtuva investointi, kun lainan saavan yhtiön taloudellisten olosuhteiden perusteella ja markkinaehtoperiaatetta noudatettaessa investoinnin järjestämistä tällä tavalla ei pidettäisi todennäköisenä. Tässä tapauksessa voi verohallinnon kannalta olla tarkoituksenmukaista luonnehtia investointi taloudellisen sisältönsä mukaisesti, jolloin seurauksena on, että lainaa ehkä käsitellään pääomamerkintänä.

– – –

Tosiseikat

A Oy (jäljempänä yhtiö) harjoittaa suunnittelu- ja valmistustoimintaa. Luxemburgilainen B-yhtiö on omistanut valituksenalaisena aikana 95,7 prosenttia yhtiön osakekannasta.

Yhtiö on 16.7.2009 saanut B:ltä 15 miljoonan euron suuruisen lainan. Yhtiö on veroilmoituksen liitteillä ilmoittanut vähennettäväksi elinkeinotoiminnan tulosta 1 337 500 euroa B:n myöntämälle lainalle kertyneitä korkoja.

Osapuolten välisen lainasopimuksen (Subordinated Shareholder Loan Agreement) ehtojen mukaan osakaslaina on vakuudeton ja eräpäivätön sekä lainasopimuksessa tarkoitettuihin pankkilainoihin (senior-lainat) nähden maksunsaantijärjestyksessä takasijainen. Lainan kiinteä vuosittainen korko on 30 prosenttia ja korko lisätään lainaehtojen mukaan lainapääomaan. Laina voidaan maksaa takaisin vain yhtiön vaatimuksesta ja vain, jos lainasopimuksessa tarkoitetut pankkilainat on ensin kokonaan maksettu. Laina ei muodosta velkojalle omistajan määräysvaltaa yhtiöön.

Yhtiön liikevaihdosta noin 80 prosenttia on ollut valituksenalaisena aikana peräisin autoteollisuudelle myytävistä tuotteista. Yhtiön mukaan se on tarvinnut maailmanlaajuisen taantuman ja tästä seuranneen rahoituskriisin takia merkittävää lisärahoitusta. Samaan aikaan yhtiöllä on ollut yhteensä 33 197 722 euroa pankkilainoja, jotka ovat erääntyneet vuonna 2009. Pankki on ilmoittanut yhtiölle 27.2.2009, ettei se enää hyväksy nostoja erääntyvästä lainasta. Pankit ovat edellyttäneet lainarahoituksen jatkamiseksi, että yhtiö hankkii 15 miljoonaa euroa lisärahoitusta muilta tahoilta. Lisärahoitukselta on edellytetty, että se on maksunsaantijärjestyksessä toissijaista pankkilainoihin nähden ja että se tulkitaan IFRS-tilinpäätöksessä omaksi pääomaksi niin sanottuna IFRS-hybridilainana. Yhtiön omavaraisuusaste on ollut 51 prosenttia.

Yhtiön esittämän selvityksen mukaan pankit ovat neuvottelujen jälkeen lainanneet yhtiölle 32 100 000 euroa. Pankit ovat korottaneet marginaaleja ja parantaneet lainojen vakuusasemaa osakepanteilla yhtiön ja sen tytäryhtiöiden osakkeisiin.

Yhtiö on esittänyt ulkopuolisen asiantuntijan lainajärjestelyn markkinaehtoisuutta koskevan analyysin (Junior Loan Facility Benchmark Analysis), jossa osakaslainan 30 prosentin vuosittaista korkoa on pidetty markkinaehtoisena.

Konserniverokeskus on yhtiön verotusta verovuodelta 2009 toimittaessaan poikennut yhtiön antamasta veroilmoituksesta ja lisännyt verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin nojalla yhtiön elinkeinotoiminnan tuloon edellä mainitusta lainasta yhtiölle maksettavaksi kertyneiden suoritusten määrän 1 337 500,00 euroa.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ensin ratkaistava, onko yhtiön ja sen pääomistajan B-yhtiön välistä lainajärjestelyä pidettävä lainasopimuksessa sille annettujen ehtojen perusteella yhtiön verotuksessa velkana vai oman pääoman sijoituksena.

Kyseessä olevalla hybridiehtoisella lainalla on sekä oman että vieraan pääoman ominaisuuksia. Hybridiehtoisen lainan verotuksellisesta luokittelusta ei ole erikseen säädetty. Verotusta varten laina on kuitenkin luokiteltava joko omaksi tai vieraaksi pääomaksi. Yhtiö on käsitellyt verotuksessa lainaa vieraana pääomana ja lainalle kertynyttä korkoa vähennyskelpoisena. Kun otetaan huomioon edellä esitetyt lainaehdot kokonaisuutena sekä valituksenalaisena aikana vallinneet taloudelliset olosuhteet, korkein hallinto-oikeus katsoo, että lainaa on näissä olosuhteissa pidettävä verotuksessa luonteeltaan vieraana pääomana.

Toiseksi asiassa on ratkaistava, onko Konserniverokeskus voinut verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n perusteella sivuuttaa yhtiöiden välisen lainajärjestelyn siirtohinnoitteluoikaisuna ja käsitellä lainaa verotuksessa markkinaehtoperiaatteen mukaan tosiasialliselta luonteeltaan oman pääoman ehtoisena sijoituksena, jolloin lainalle kertyneet korot ovat kokonaisuudessaan vähennyskelvottomia.

Verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentissa tarkoitettu siirtohinnoitteluoikaisu voi säännöksen sanamuodon mukaan koskea etuyhteysosapuolten välisessä liiketoimessa sovittuja ehtoja. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan liiketoimella tarkoitetaan muun muassa rahoitustoimia. Säännös oikeuttaa osapuolten välisen ja niiden valitseman liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuuden tarkastelun, ja jos ehdot eivät ole markkinaehtoisia, vastaavan oikaisun tekemisen sen osapuolen verotuksessa, jonka verotettava tulo on jäänyt markkinaehtoisuudesta poikkeamisen vuoksi alemmaksi kuin jos ehdot olisivat olleet markkinaehtoisia.

Arvioitaessa sitä, voidaanko verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin nojalla osapuolten sopima liiketoimi sivuuttaa ja luonnehtia verotuksessa muuksi liiketoimeksi, kuten nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa vieraan pääoman ehtoisesta lainasta oman pääoman sijoitukseksi, on huomattava, että mainittu uudelleenluonnehdinta merkitsee pelkkään hinnoittelun oikaisuun verrattuna merkittävää jälkikäteistä puuttumista siihen, minkälaisilla liiketoimilla osapuolet ovat sopimusvapauden puitteissa järjestäneet keskinäiset suhteensa. Sovitun liiketoimen sivuuttaminen ja luonnehdinta muuksi liiketoimeksi kuin mikä on toteutettu, aiheuttaa usein, kuten nyt kyseessä olevassa tapauksessa, menon vähennyskelpoisuuden epäämisen kokonaisuudessaan. Sen sijaan sovitun ja toteutetun liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuuden tarkastelu merkitsee vain sen arvioimista, onko verovelvollinen lisännyt tulonsa riittävän määrän tai käsitellyt vähennyskelpoisena menona vain markkinaehtoisuusperiaatteella hyväksyttävän määrän.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että mainittu sovitun liiketoimen sivuuttaminen ja uudelleenluonnehdinta edellyttäisi selkeää tähän oikeuttavaa lain säännöstä. Kun verotusmenettelylain 31 §:n 1 momentin ei sen sanamuodon eikä sitä koskevien hallituksen esityksen perustelujen mukaan voida selvästi katsoa oikeuttavan liiketoimen luonnehdintaa toiseksi liiketoimeksi, nyt kysymyksessä olevan lainan luonnehdinta verotuksessa oman pääoman ehtoiseksi sijoitukseksi ei ole mainitun säännöksen nojalla mahdollista.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on perustellut valitustaan muun ohella Suomen ja Luxemburgin välisen verosopimuksen 9 artiklan määräyksillä sekä OECD:n malliverosopimuksen kommentaarilla mainitun artiklan osalta. Koska verosopimuksella ei voida perustaa verotusvaltaa yli kansallisen lain säännösten ja koska verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momenttia on tulkittava edellä esitetyllä tavalla, verosopimuksen 9 artiklan tulkinnalla ei ole asiassa merkitystä.

Konserniverokeskus on perustellut veroilmoituksesta poikkeamista muun ohella OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla. Kun tarkastellaan toteutetun liiketoimen ehtojen markkinaehtoisuutta, OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia markkinaehtoisuuden arviointimenetelmiä on pidettävä merkittävänä tulkintalähteenä, kuten korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2013:36 todennut. OECD:n siirtohinnoitteluohjeilla on kuitenkin katsottava olevan tulkintaa ohjaava vaikutus vain verotusmenettelystä annetun lain 31 §:n 1 momentin soveltamisalalla. Sen sijaan siirtohinnoitteluohjeilla ei verotuksen lakisidonnaisuuden periaate huomioon ottaen ole mainitun säännöksen soveltamisalaa laajentavaa vaikutusta. Näin ollen sillä seikalla, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden kappaleessa 1.65 annetaan veroviranomaiselle mahdollisuus sivuuttaa osapuolten sopima liiketoimi tietyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, ei ole asiassa merkitystä.

Näin ollen ja kun lisäksi otetaan huomioon se, että osapuolten ei ole verotusta toimitettaessa edes väitetty ryhtyneen nyt kysymyksessä olevaan lainajärjestelyyn veron välttämisen tarkoituksessa, Konserniverokeskus ei ole esittämillään perusteilla voinut yhtiön verotusta toimittaessaan katsoa B:n myöntämästä lainasta yhtiölle kertyneitä korkoja kokonaan vähennyskelvottomiksi.

Edellä esitetyillä perusteilla hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Eila Rother, Hannele Ranta-Lassila, Timo Viherkenttä ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Juhana Niemi.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Timo Viherkentän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Eila Rother yhtyi:

"Olen asian lopputuloksesta ja sen perusteluista samaa mieltä kuin enemmistö, lukuun ottamatta jaksoa 1.5 Oikeudellinen arviointi. Lausun tältä osin perusteluinani seuraavaa.

Oikeustoimen uudelleenluonnehdinta VML 31 §:n nojalla

Verotusmenettelystä annetun lain (VML) 31 §:n säännöksellä lainsäädäntöön on sisällytetty velvollisuus markkinaehtoperiaatteen noudattamiseen etuyhteydessä olevien yritysten välisissä liiketoimissa. Markkinaehtoperiaatteen sisältävä tulonoikaisuartikla sisältyy myös OECD:n malliverosopimukseen (9 artikla) ja vastaavan sisältöisenä useimpiin Suomen verosopimuksiin. OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin sisältyy yksityiskohtainen analyysi markkinaehtoperiaatteen ja erityisesti verosopimusten tulonoikaisuartiklan tulkitsemisen tueksi.

Vakiintuneesti on katsottu, että verotus Suomessa ei voi perustua pelkästään verosopi­musar­tik­laan, vaan verotuksen perusteeksi tarvitaan sisäisen lainsäädännön säännös. Tällä ei ole tulon­oikaisun osalta suurta merkitystä, koska verosopimusten tulonoikaisuartiklat ja VML 31 § vas­taavat asiasisällöllisesti käytännössä toisiaan joistakin sanonnallisista eroista huolimatta. Näin ollen tulonoikaisuartikloihin liittyvä tulkinta-aineisto, erityisesti OECD:n siirtohinnoitteluohjeet, on merkityksellistä arvioitaessa sitä, onko jossakin tilanteessa perusteita tehdä tuloon lisäyksiä sillä perusteella, että markkinaehtoperiaatteesta on poikettu. Selvää on, ettei verotus voisi perustua suoraan OECD:n siirtohinnoitteluohjeisiin ilman lain tukea.

VML 31 § koskee sanamuotonsa mukaan tilannetta, jossa verovelvollisen ja häneen etuyh­tey­dessä olevan osapuolen välisessä liiketoimessa on sovittu ehdoista tai määrätty ehtoja, jotka poikkeavat siitä, mitä toisistaan riippumattomien osapuolten välillä olisi sovittu, ja verovelvollisen elinkeinotoiminnan tai muun toiminnan verotettava tulo on tämän johdosta jäänyt pienemmäksi tai tappio on muodostunut suuremmaksi kuin se muutoin olisi ollut.

Liiketoimen verotuksellinen luonnehdinta perustuu normaalisti liiketoimen ehtoihin. Jos etuyhteydessä olevien yritysten välisen liiketoimen ehdot poikkeavat siitä, mitä riippumattomien osapuolten kesken olisi sovittu, ja tulo on jäänyt tämän johdosta pienemmäksi, tuloa voidaan verotuksessa oikaista. Tällainen poikkeaminen voi olla monen tyyppistä. Tyypillisimmin kysymyksessä on hinnoittelupoikkeama, mutta joissakin tilanteissa voi olla perusteltua arvioida, että riippumattomat osapuolet olisivat päätyneet muunlaisiin ratkaisuihin joidenkin muiden sopimusehtojen kuin hinnan osalta. Käytettyjen sopimusehtojen korvaaminen tällaisessa tilanteessa sopimusehdoilla, joista riippumattomien osapuolten olisi arvioitu sopineen, voi tällöin johtaa myös toimenpiteiden verotuksellisen luonnehdinnan muuttumiseen.

VML 31 §:n sanamuoto sen enempää kuin sen esityöt tai myöskään kansainvälinen käytäntö eivät viittaa siihen, että säännöstä olisi tulkittava suppeammin kuin edellisessä kappaleessa on esitetty. Tulkinnassa on perusteltua antaa merkitystä myös sille, että OECD:n siirtohinnoitteluohjeissa pidetään nimenomaisesti oikeustoimen rakenteen sivuuttamista joissakin erityistilanteissa mahdollisena (kappale 1.65).

Vaikka verolainsäädäntöön sisältyy erityissäännös, VML 28 §, johon sisältyy viittaus oikeustoimen oikean muodon käyttämiseen, oikeus- ja verotuskäytännössä oikeustoimen rakenteesta on poikettu erilaisissa tilanteissa myös ilman tämän säännöksen soveltamista. Tähän ei ole lähtökohtaisesti estettä myöskään etuyhteydessä olevien yritysten liiketoimien ehtojen tarkastelussa, kun tähän vieläpä liittyy oma säännöksensä VML 31 §.

Hybridilainoista

Kysymykseen siitä, voidaanko hybridityyppisen lainan korko katsoa verotuksessa vähennyskelvottomaksi omalle pääomalle maksettavaksi tuotoksi (ilman VML 28 §:n veron kiertämistä koskevan säännöksen soveltamista), liittyy lisäksi seuraavia näkökohtia:

Hybridilainan koron verotuksesta ei ole erityissäännöksiä vaan koron vähennyskelpoisuutta arvioidaan yleisten säännösten, erityisesti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 18 §:n 1 momentin 2 kohdan valossa. Sen mukaan vähennyskelpoista on elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko, myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta.

Hybridilaina on rahoitusinstrumentti, jolla on sekä oman että vieraan pääoman ominaisuuksia. Kun oman pääoman tuotto ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen, verotuksessa on ratkaisevassa asemassa kysymys siitä, onko hybridilainaa pidettävä oman vai vieraan pääoman luonteisena. Suomen yhtiöoikeudessa ja kirjanpidossa hybridilainoja pidetään tavallisesti vieraana pääomana. Toisaalta IFRS-tilinpäätöksessä tällaiset lainat luetaan usein omaksi pääomaksi. Suomessa tällaisten lainojen korkoa on yleensä pidetty verotuksessa vähennyskelpoisena. Järjestelyn ehdot saattavat kuitenkin olla poikkeuksellisesti myös sellaiset, että kyseistä instrumenttia on pidettävä pikemminkin omana kuin vieraana pääomana. Sekä oman että vieraan pääoman elementtejä sisältävän instrumentin katsominen omaksi pääomaksi ei tällaisessa tilanteessa merkitse sellaista verotuksellista uudelleenluonnehdintaa, jossa sopimusjärjestely katsotaan verotuksessa aivan muuksi toimenpiteeksi. Kyse voi olla pikemminkin instrumentin luokittelusta sen pääasiallisten tai toasiallisten ominaisuuksien mukaisesti. Tällainen asetelma voi syntyä silloinkin, kun osapuolten kesken ei ole aiempaa intressiyhteyttä.

Jos hybridilaina annetaan konsernin sisäisenä rahoituksena taloudellisissa vaikeuksissa olevalle yhtiölle, kuten nyt esillä olevassa asiassa, rahoituksen ehdot saattavat olla sen kaltaiset, ettei vastaavaa järjestelyä voitaisi odottaa riippumattomilta osapuolilta. Tällaisessa tilanteessa oman pääoman ehtoisen rahoituksen saaminen riippumattomalta osapuolelta voi kuitenkin olla vielä epätodennäköisempää kuin vieraan pääoman ehtoinen rahoitus. Vaikeuksissa olevalle konserniyhtiölle annetun hybridimuotoisen rahoituksen pitäminen verotuksessa oman pääoman luonteisena markkinaehtoperiaatteen perusteella voikin tulla kysymyksen vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Kysymyksessä olevassa asiassa jää osin epäselväksi, katsooko Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö lainan ehtojen poikkeavan markkinaehtoisista joissakin nimenomaisissa suhteissa, vai pitääkö oikeudenvalvontayksikkö lainaa, sellaisena kuin se ehtoineen on, ylipäänsä pikemminkin oman pääoman luonteisena.

Johtopäätökset

Tilanteessa, jossa ei ole uskottavaa, että riippumattomat osapuolet olisivat päätyneet toteutettuun järjestelyyn, oikeustoimessa käytettyjen ehtojen korvaaminen markkinaehtoisilla voi joskus johtaa toimenpiteiden verotuksellisen luonteen muuttumiseen. Kynnystä tällaiseen uudelleenluonnehdintaan on kuitenkin pidettävä korkeana. Taloudellisissa vaikeuksissa olevalle konserniyhtiölle annettujen hybridilainojen katsominen tällaisella perusteella omaksi pääomaksi voi tulla kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisissa tilanteissa.

Nyt kysymyksessä olevan hybridilainan ehtoja voidaan pitää varsin epätavallisina. Voidaan myös esittää epäilyjä siitä, olisiko riippumattomien osapuolten kesken päädytty ehdoiltaan saman­lai­seen järjestelyyn. Tästä ei kuitenkaan suoraan seuraa, että lainaa olisi pidettävä sellaisena oman pääoman luonteisena rahoituksena, jonka tuottoa ei ole lainkaan pidettävä verotuksessa vähen­nyskelpoisena. Kysymyksessä olevaa lainaa, sellaisena kuin se on ollut, ei ole katsottava omaksi pääomaksi. Asiassa ei ole myöskään tuotu vertailukohtana esiin sellaista oman pääoman ehtoista rahoitusta, jota riippumaton osapuoli olisi antanut, ja jonka mukaiseksi yhtiön tulo tulisi oikaista markkinaehtoperiaatteen nojalla. Näin ollen Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus on hylättävä."

Asian esittelijän oikeussihteeri Juhana Niemen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Timo Viherkentän äänestyslausunto.

 
Julkaistu 3.7.2014