KHO:2014:164

Kunnan pysäköinninvalvoja oli määrännyt auton omistajana olleelle luonnolliselle henkilölle pysäköintivirhemaksun auton oltua pysäköitynä ilman lupaa pysäköintipaikalla, jolle sai pysäköidä vain luvan perusteella. Auton omistajan mukaan autoa käytti myös kolmen hengen lähipiiri, johon kuuluvat henkilöt eivät asuneet samassa osoitteessa hänen kanssaan, eikä hän tiennyt, kenen käytössä auto oli ollut. Omistaja oli myös esittänyt selvitystä, jonka mukaan hän oli työpaikallaan toisella paikkakunnalla ajankohtana, jona pysäköinninvalvoja oli todennut pysäköintivirheen.

Kun asiassa ei ollut kysymys pysäköinnin ajankohtaan liittyvistä seikoista, omistajan oleminen toisella paikkakunnalla virheen tullessa todetuksi ei osoittanut, ettei hän ollut tehnyt kyseistä pysäköintivirhettä. Omistaja ei ollut myöskään viittauksella autoa niin ikään käyttävään lähipiiriin saattanut todennäköiseksi, että hän ei ollut pysäköintivirheen tekijä. Maksu voitiin siten määrätä.

Laki pysäköinninvalvonnasta 9 § 1 ja 2 momentti

Ks. myös KHO 2014:104

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 4.3.2014 nro 14/0139/5

Asian aikaisempi käsittely

Järvenpään kaupungin pysäköinninvalvojan alainen pysäköinnintarkastaja on määrännyt ajoneuvolle rekisterinumero X pysäköintivirhemaksun 28.1.2013 klo 9.07 varatun pysäköintipaikan luvattomasta käyttämisestä ja pysäköintikieltoalue-liikennemerkin noudattamatta jättämisestä. Ajoneuvon rekisterinumero X omistaa A, joka on saanut pysäköintivirhemaksusta tiedon kotiosoitteeseensa lähetetyn pysäköintivirhemaksua koskevan maksuvaatimuksen perusteella.

Järvenpään kaupungin pysäköinninvalvoja on 16.5.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksua koskevalta osalta. Pysäköintivirhemaksun korotus on poistettu.

Vaatimukset hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että pysäköinninvalvojan päätös kumotaan ja pysäköintivirhemaksu poistetaan, Järvenpään kaupunki velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa ja päätöksen täytäntöönpano kielletään.

A ei ole itse tehnyt edellä mainittua pysäköintivirhettä eikä hän ajoneuvon omistajanakaan ole vastuussa pysäköintivirhemaksusta. Ajoneuvoa käyttää A:n lisäksi kolme hänen lähipiiriinsä kuuluvaa henkilöä, jotka eivät asu hänen kanssaan samassa osoitteessa. A ei ole tietoinen kenen käytössä ajoneuvo on ollut mainittuna ajankohtana. A asuu eri puolella kaupunkia kuin missä pysäköintivirhemaksu on määrätty. Hän työskentelee Helsingissä ja kulkee työmatkansa junalla. Kotoaan asemalle hän kävelee. A on liittänyt valituskirjelmään työpaikkansa kulunvalvontaraportin.

Pysäköinninvalvoja on antanut lausunnon.

A on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on kumonnut pysäköinninvalvojan päätöksen ja poistanut pysäköintivirhemaksun sekä hylännyt oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Pysäköinninvalvonnasta annetulla lailla (727/2011) on muutettu aikaisemmin voimassa olleessa pysäköintivirhemaksusta annetussa laissa (248/1970, 1101/2002) säädettyä ajoneuvon omistajan ja haltijan vastuuta pysäköintivirhemaksusta. Hallituksen esityksessä laiksi pysäköinninvalvonnasta (233/2010 vp), sen 9 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, esitettiin omistajan vastuusta säädettävän samansisältöisesti aikaisemman lain kanssa, jonka mukaan ajoneuvon rekisteriin merkityn omistajan tai haltijan vastuusta vapautumiseen ei riittäisi se, että omistaja tai haltija osoittavat, että virheen on tehnyt joku muu kuin hän, paitsi jos ajoneuvo olisi tuolloin luvattomassa käytössä.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin lausunnossaan (57/2010 vp) katsoi perustuslain 21 §:n syyttömyysolettaman vastaiseksi ajoneuvon omistajalle maksuvelvollisuudesta vapautuakseen asetetun näyttövelvollisuuden ajoneuvon luvattomasta käytöstä. Lakivaliokunta mietinnössään (42/2010 vp) ehdotti lakiehdotusta muutettavan perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti siten, että ajoneuvon omistaja tai haltija on vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä.

Pysäköinninvalvonnasta annettu laki (727/2011) tuli voimaan 1.1.2012. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan pysäköintivirhemaksu on pysäköintivirheen tehneen kuljettajan suoritettava. Pykälän 2 momentin mukaan pysäköintivirheen johdosta määrätystä pysäköintivirhemaksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Ajoneuvon omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköintivirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä.

Pysäköintivirhemaksun määräämistä koskevan päätöksen mukaan auto X on ollut 28.1.2013 kello 9.07 pysäköitynä osoitteessa Jampankaari 11. Pysäköintivirhemaksun peruste on ollut varatun pysäköintipaikan luvaton käyttö ja pysäköintikieltoalue-liikennemerkin noudattamatta jättäminen. Ajoneuvon ajoneuvorekisteriin merkitylle omistajalle A:lle oli lähetetty 27.3.2013 pysäköintivirhemaksun korotuksen sisältänyt maksuvaatimus. Pysäköinninvalvoja on A:n tekemään oikaisuvaatimukseen antamassaan päätöksessä poistanut maksun korotuksen, mutta hylännyt oikaisuvaatimuksen pysäköintivirhemaksun määräämistä koskevalta osalta.

A:n esittämän työpaikkansa kulunvalvontaraportin mukaan hän on ollut 28.1.2013 kello 8.18 ja kello 10.15 työpaikallaan Helsingissä. Hallinto-oikeus katsoo A:n näin saattaneen todennäköiseksi, ettei hän ole tehnyt tuona päivänä kello 9.07 nyt kysymyksessä olevaa pysäköintivirhettä Järvenpäässä. Näin ollen hän ei ole vastuussa pysäköintivirhemaksusta.

Oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä. Vaikka pysäköintivirhemaksu on A:n valituksesta poistettu, asian laatu huomioon otettuna ei ole kohtuutonta, että A joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oikeudenkäyntimaksua ei peritä pysäköintivirhemaksua koskevissa valitusasioissa hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Laki pysäköinninvalvonnasta 1 § 1 momentti

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian on ratkaissut hallinto-oikeuden jäsen Ilkka Hartikainen. Asian esittelijä Mervi Kirjavainen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Järvenpään kaupungin pysäköinninvalvoja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

Pysäköinninvalvoja on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa:

Pysäköintivirhemaksun peruste on ollut varatun pysäköintipaikan luvaton käyttö ja pysäköintikieltoalue-liikennemerkin noudattamatta jättäminen. Pysäköintivirhettä ei ole kiistetty.

A on pysäköintivirheen määräämishetkellä ollut työpaikallaan Helsingissä. Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että tämä riittää saattamaan todennäköiseksi, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä. Hallinto-oikeudelle antamassaan vastaselityksessä A on väittänyt, ettei todistustaakka vastuusta vapautumiseksi kuulu ajoneuvon omistajalle. Hallinto-oikeuden viittaaman perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan todistustaakka voidaan asettaa ajoneuvon omistajalle tai haltijalle siten, että omistaja tai haltija on vastuusta vapaa saattaessaan todennäköiseksi, ettei ole itse pysäköinyt ajoneuvoa väärin. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon, että pysäköintipaikan luvaton käyttö ja pysäköintikieltoalue-liikennemerkin noudattamatta jättäminen eivät ole sellaisia pysäköintivirheitä, jotka olisivat aikaan sidottuja. Se seikka, että A voi todistaa olleensa Helsingissä pysäköintivirhemaksun määräämishetkellä, ei riitä saattamaan todennäköiseksi sitä, että hän ei ole voinut tehdä pysäköintivirhettä. Hän on voinut pysäköidä ajoneuvon virheellisesti jo aiemmin aamulla tai edellisenä iltana.

Esitetty todistelu voisi toimia vastuun poissulkevana tekijänä ainoastaan tilanteessa, jossa pysäköintivirhemaksu olisi määrätty sillä perusteella, että ajoneuvo olisi ylittänyt maksullisen pysäköintiajan sellaisella pysäköintipaikalla tai -alueella, jonka käyttämisestä on vahvistettu maksu ja kuitin mukainen pysäköinnin aloitusaika olisi suunnilleen sama kuin todistelulla varmistettu oleskelu muualla.

A on selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus ensisijaisesti hylkää valituslupahakemuksen. Mikäli valituslupa myönnetään, valitus on hylättävä.

Hallinto-oikeus on sille kuuluvan vapaan todistusharkinnan perusteella arvioinut todistelun asiassa, eikä tätä arviointia voida katsoa pysäköinninvalvojan vetoamaksi asiassa tapahtuneeksi ilmeiseksi virheeksi.

A on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä. Hän on todennut lisäksi, että hänelle auton omistajana osoitetussa maksuvaatimuksessa virheen laaduksi oli ilmoitettu "Varatun pysäköintipaikan luvaton käyttö tieliikennelaki 28 §", mutta oikaisuvaatimuksen johdosta tehtyyn päätökseen oli lisätty "Pysäköintikieltoalue liikennemerkin noudattamatta jättäminen tieliikennelaki 3 §, tieliikenneasetus 16 § merkki 373". Pysäköinninvalvoja ei voi jälkikäteen määrätä pysäköintivirhemaksua virheestä, josta sitä ei ollut alun perin määrätty.

A on saattanut todennäköiseksi, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä 28.1.2013 kello 9:07 Järvenpään Jampan kaupunginosassa. Työpaikkansa kulkuraportin lisäksi hän on muun muassa karttaotteella selvittänyt asuvansa eri puolella kaupunkia ja kulkevansa työmatkansa asunnoltaan Järvenpään rautatieasemalle kävellen. Lisäksi hän on selvittänyt, ettei käy Jampan kaupunginosassa ja ettei pysäköintivirheen tapahtumispaikka ole lähelläkään sitä kulkureittiä, jota hän käyttää kulkiessaan asunnoltaan Järvenpään rautatieasemalle. Hän ei myöskään ole pysäköinninvalvojan vasta valituslupahakemuksessaan väittämin tavoin pysäköinyt autoaan osoitteessa Jampankaari 11 aiemmin aamulla tai edellisenä iltana.

Pysäköintivirhemaksu on määrätty 28.1.2013 kello 9:07. Pysäköintivirhemaksua ei ole määrätty tätä ajankohtaa aikaisemmasta pysäköinnistä. Pysäköinninvalvoja ei myöskään ole nyt eikä aikaisemmin esittänyt mitään selvitystä siitä, että hänen ajoneuvonsa olisi ollut pysäköitynä sanotulla paikalla mainittua kellonaikaa aikaisemmin. Olisi lain vastaista edellyttää ajoneuvon omistajan esittävän selvitystä pysäköintivirheen tapahtumista edeltävältä ajalta. Ratkaisevana ajankohtana omistajan vastuun kannalta on pidettävä pysäköintivirheen tapahtumisen ajankohtaa.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2014:104 katsonut, että kun auto ei ollut ollut auton omistaneen yhtiön käytössä pysäköintivirheen sattuessa, yhtiö ei ollut vastuussa pysäköintivirhemaksun suorittamisesta. Vaikka A:n ei tarvitsekaan osoittaa, ettei ole pysäköinyt autoaan pysäköintivirhemaksuvaatimukseen merkittyä tekoaikaa aikaisemmin samana aamuna tai edeltävänä iltana, pysäköinninvalvojan tätä koskeva väite on kestämätön ottaen huomioon työmatkasta, työpaikallaolosta ja harrastukseen osallistumisesta esitetty selvitys.

Järvenpään pysäköinninvalvoja on vastaselityksessään toistanut valituksessa esittämänsä ja huomauttanut, että pysäköintivirheessä ei ole ollut kysymys aikaan sidotusta pysäköintivirheestä, vaan pysäköintipaikan luvattomasta käytöstä.

Pysäköinninvalvojan vastaselitys on lähetetty A:lle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja pysäköinninvalvojan päätös saatetaan voimaan.

Perustelut

Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain (727/2011) 1 §:n 1 momentin mukaan pysäköintivirheestä saadaan määrätä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirhe on pykälän 1 momentin 1 kohdan mukaan tieliikennelain (267/1981) tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköintikiekon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely.

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 9 §:n 1 momentin mukaan pysäköintivirhemaksu on pysäköintivirheen tehneen kuljettajan suoritettava.

Lain 9 §:n 2 momentin mukaan pysäköintivirheen johdosta määrätystä pysäköintivirhemaksusta vastaa myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Ajoneuvon omistaja tai haltija on kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköintivirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä.

Pysäköinninvalvonnasta annettua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 223/2010 vp) lain 9 §:n 1 momentin yksityiskohtaisten perustelujen mukaan pysäköintivirhemaksu olisi pysäköintivirheen tehneen kuljettajan suoritettava. Lähtökohtana edelleen olisi, että pysäköintivirheen tekijä on ensisijaisessa vastuussa, mikä ilmenee myös lain 18 §:n 2 momentista ja 19 §:stä.

Mainitun 9 §:n 2 momenttia koskevien perustelujen mukaan pysäköintivirheen johdosta määrätystä pysäköintivirhemaksusta vastaisi myös ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Ajoneuvon omistaja tai haltija olisi kuitenkin vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että ajoneuvo oli tuolloin luvattomasti kuljettajan käytössä tai että pysäköintivirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä. Viimeksi mainittu tarkoittaisi ennen muuta sitä, että omistaja tai haltija vapautuisi vastuusta saattamalla todennäköiseksi, ettei ole tapahtunut 1 §:n 1 momentissa tarkoitettua lainvastaista menettelyä tai että maksu on määrätty vastoin 2 §:ssä tarkoitettua estettä tai ehtoa. Lähtökohtaisesti omistaja tai haltija voisi vapautua vastuusta samoilla perusteilla kuin kuljettajakin. Vastuusta vapautumiseen ei kuitenkaan riittäisi se, että omistaja tai haltija osoittaisi, että virheen on tehnyt joku muu kuin hän, paitsi jos ajoneuvo oli tuolloin luvattomassa käytössä. Omistajalla tai haltijalla olisi 19 §:n nojalla oikeus saada suorittamansa maksun määrä virheen tekijältä.

Perustuslakivaliokunta on pysäköinninvalvonnasta annettua lakia koskeneen hallituksen esityksen johdosta antamassaan lausunnossa (PeVL 57/2010 vp) esittänyt muun ohella seuraavaa. Esityksessä tuodaan esille omistajan ja haltijan mahdollisuus tehdä oikaisuvaatimus ja saattaa oikeus- ja näyttökysymykset tuomioistuimen tutkittavaksi. Oikaisu- ja muutoksenhakukeinoin omistajan tai haltijan ei kuitenkaan ole mahdollista vapautua maksuvelvollisuudesta, vaikka hän osoittaisi jonkun muun syyllistyneen pysäköintivirheeseen. Vastuusta vapautuakseen hänen on saatettava todennäköiseksi, että ajoneuvo oli luvattomasti kuljettajan käytössä. Valiokunta pitää näin asetettua näyttövelvollisuutta perustuslain 21 §:ään sisältyvän syyttömyysolettaman vastaisena. Pysäköinninvalvonnalle on tyypillistä, ettei ajoneuvon pysäköinyttä henkilöä tavata tai hänen henkilöllisyyttään ole muutoin mahdollista kohtuullisin keinoin selvittää. Pysäköintivirhemaksun määräämismenettely on massaluonteista ja asian selvittäminen summaarista, mitä ilmentää muun muassa vuosittain annettavien pysäköintivirhemaksujen suuri määrä. Rikosoikeudellisten seuraamusten käyttöä pyritään vähentämään yksinkertaisemmassa menettelyssä määrättävin hallinnollisin seuraamuksin. Hallinnollisen seuraamusjärjestelmän toimivuuden kannalta on olennaista, että menettely on oikeusturvavaatimuksen asettamissa rajoissa mahdollisimman yksinkertaista. Tämän vuoksi todistustaakka voidaan asettaa ajoneuvon omistajalle tai haltijalle. Ehdotettua säännöstä on kuitenkin muutettava siten, että omistaja tai haltija on vastuusta vapaa saattaessaan todennäköiseksi, ettei ole itse pysäköinyt ajoneuvoa väärin. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Perustuslakivaliokunnan huomautuksen vuoksi lakivaliokunta on mietinnössään (LaVM 42/2010 vp) ehdottanut lain 9 §:n 2 momentin luvatonta käyttöä koskevan edellytyksen muuttamista niin, että ajoneuvon omistaja tai haltija on vastuusta vapaa, jos hän saattaa todennäköiseksi, että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä. Pykälä säädettiin lakivaliokunnan ehdottomassa muodossa.

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 19 §:n mukaan ajoneuvon omistajalla tai haltijalla on oikeus saada suorittamansa pysäköintimaksun ja rengaslukon käyttämisestä aiheutuneen korvauksen määrä pysäköintivirheen tehneeltä kuljettajalta, jollei maksua ole palautettu lain 18 §:n 2 momentin nojalla.

Johtopäätökset

Asiassa on ratkaistavana, onko ajoneuvon omistaja, joka tässä tapauksessa on luonnollinen henkilö, saattanut käsillä olevissa olosuhteissa todennäköiseksi, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä eikä hänelle tästä syystä ole voitu määrätä pysäköintivirhemaksua.

Omistaja ei ole kiistänyt sitä, että auto on ollut luvatta pysäköitynä paikalla, jolla pysäköinti ei ole ollut sallittu ilman lupaa. Tässä tilanteessa asiassa ei ole merkitystä sillä omistajan korkeimmassa hallinto-oikeudessa esille tuomalla seikalla, että vasta oikaisuvaatimukseen annetussa päätöksessä on ensimmäistä kertaa mainittu maksun perusteena myös "Pysäköintikieltoalue liikennemerkin noudattamatta jättäminen tieliikennelaki 3 §, tieliikenneasetus 16 § merkki 373".

Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 9 §:n sanamuodosta ja lain esitöistä ilmenee, että pysäköintivirhemaksusta on ensisijaisesti vastuussa ajoneuvon kuljettaja. Kuitenkin myös ajoneuvon omistaja tai haltija vastaa määrätystä maksusta, jollei hän saata todennäköiseksi, että hän ei tehnyt pysäköintivirhettä tai että pysäköintivirhemaksun määräämiselle ei ollut edellytyksiä. Lainkohta on tullut tämän sisältöiseksi eduskunnan lakivaliokunnassa. Muutos hallituksen esityksessä ehdotettuun perustui perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitettyyn edellä selostettuun kannanottoon. Tulkintaan ei ole siten saatavissa johtoa hallituksen esityksen perusteluista.

Asian arvioinnissa on otettava lähtökohdaksi yhtäältä ajoneuvon kuljettajan vastuun ensisijaisuus ja toisaalta perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetty linjaus, jonka mukaan ajoneuvon omistajalle voidaan asettaa todistustaakka siitä, että hän ei ole ollut pysäköintivirheen tekijä.

Ajoneuvon omistaja on perustellut sitä, ettei hänelle voida määrätä maksua, erityisesti kahdella seikalla. Ensinnäkin hän on esittänyt, että hänen autoaan käyttää myös kolme hänen lähipiiriinsä kuuluvaa henkilöä, jotka eivät asu samassa osoitteessa hänen kanssaan. Toiseksi hän on esittänyt selvitystä, jonka mukaan hän on ollut noin tuntia ennen pysäköintivirheen havaituksi tulemista ja noin tuntia sen jälkeen toisella paikkakunnalla työpaikallaan. Lisäksi hän on muun muassa lausunut, ettei hän käy kaupunginosassa, jossa auto on ollut, eikä lainkaan tunne pysäköintipaikkana olevaa aluetta.

Pysäköintivirhemaksu on määrätty varatun pysäköintipaikan luvattomasta käyttämisestä. Pysäköinti ei ole ollut aikaan sidottu, eikä maksua ole määrätty pysäköintiajan ylittämisestä, vaan luvattomasta pysäköinnistä. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, milloin auto on pysäköity kyseiselle paikalle. Näin ollen se, että auton omistaja on pysäköintivirheen tullessa todetuksi ollut toisella paikkakunnalla, ei ole osoitus siitä, että pysäköintivirheen tekijänä ei ole ollut auton omistaja.

Ajoneuvon omistajan viittaus hänen lähipiiriinsä, johon kuuluvien henkilöiden käytössä auto on myös ollut, ei riitä saattamaan todennäköiseksi, että omistaja ei ole tehnyt pysäköintivirhettä. Omistajan maininnat siitä, ettei hän käy kyseisessä kaupunginosassa eikä tunne tätä aluetta, eivät ole sen luonteisia, että niille voitaisiin antaa asian ratkaisemisen kannalta olennaista merkitystä.

Auton omistajan esittämät seikat eivät näin ollen ole erikseen tai yhdessäkään sellaisia, että niiden perusteella olisi saatettu pysäköinninvalvonnasta annetun lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla todennäköiseksi, että omistaja ei ollut tehnyt kysymyksessä olevaa pysäköintivirhettä. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja pysäköinninvalvojan päätös saatettava voimaan.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eila Rother, Timo Viherkenttä, Alice Guimaraes-Purokoski ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Kari Nieminen.