KHO:2015:63

Vesitalousasia – Vesivoimalaitos – Kalaportaan rakentamisvelvoite – Kalatalousvelvoitteen muuttaminen – Kalatiestrategia – Voimakkaasti muutettu vesimuodostuma – Muuttuneet olosuhteet – Meritaimen – Virojoki – Nousueste

Vuosikirjanumero: KHO:2015:63
Antopäivä: 20.4.2015
Taltionumero: 1035
Diaarinumero: 2359/1/13 ja 2360/1/13
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2015:63

Kantturakosken vesivoimalaitos oli voimalaitoksen rakentamista koskevassa lupapäätöksessä vesioikeuslain nojalla velvoitettu rakentamaan ja kunnossapitämään kalaporras Virojoen Kantturakoskessa. Velvoitetta ei ollut täytetty, mutta voimalaitos oli toimittanut voimalaitoksen yhteyteen perustetulle kalahautomolle sen tarvitseman veden.

Aluehallintovirasto oli päätöksellään hylännyt voimalaitosyhtiön hakemuksen lupapäätöksen muuttamiseksi siten, että kalaportaan rakentamisvelvoite poistettaisiin. Hakemuksen mukaan voimalaitoksen omistaja oli kuitenkin velvollinen luovuttamaan laitoksen yhteyteen perustetulle kalahautomolle sen toiminnassaan tarvitseman veden. Mikäli kalahautomon toiminta loppui, oli voimalaitoksen omistajan suoritettava vuosittain 500 euron suuruinen kalatalousmaksu.

Hallinto-oikeus oli päätöksellään hyväksynyt voimalaitosyhtiön valituksen osittain. Korkein hallinto-oikeus kumosi ELY-keskuksen kalatalousviranomaisena tekemän valituksen johdosta hallinto-oikeuden päätöksen ja saattoi aluehallintoviraston päätöksen voimaan.

Päätöksen perustelujen mukaan Virojoen vesi oli lohikalojen lisääntymiseen sopivaa. Kantturakosken alapuolella oli tehty kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä. Myllykosken avaaminen oli muuttanut olosuhteita Kantturakosken alapuolella ja mahdollistanut vaelluskalan nousun Kantturakosken voimalaitokselle. Virojoki kuului vanhastaan meritaimenjokiin ja oli myös yksi kansallisen kalatiestrategian kärkikohteista. Virojoessa esiintyi luontaisia taimenkantoja, ja joen pääuomaan voitiin todennäköisesti palauttaa merivaelteinen taimenkanta. Meritaimen oli äärimmäisen uhanalainen. Nousuesteiden poistaminen oli vaelluskantojen palauttamisen perusedellytys.

Yhtiölle voimalaitosluvan ehdon mukaan kuuluva kalatien rakentamis- ja kunnossapitovelvoite oli edelleen merkittävä keino vaelluskalakantojen ja erityisesti erittäin uhanalaisen meritaimenen luonnonkannan elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi sekä muutoinkin kalataloudellisten vahinkojen vähentämiseksi Kantturakosken voimalaitoksen ala- ja yläpuolisessa vesistössä. Virojoen alajuoksun määrittely voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi ei myöskään merkinnyt, etteikö uoman ekologista tilaa olisi edelleen ollut tarpeen parantaa. Näitä tavoitteita ei voitu saavuttaa kalahautomon tai kalatalousmaksun avulla. Kun kysymys oli toimenpiteestä, jolla pyrittiin ehkäisemään meritaimenen luonnonkannan häviämistä, ei kalatien toteuttamisen ja ylläpidon kustannuksia voitu pitää vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomina saavutettavaan hyötyyn nähden. Myöskään mainitun pykälän 4 momentissa säädettyjä edellytyksiä kalatalousvelvoitteen muuttamiseen ei ollut.

Vesilaki (587/2011) 19 luku 3 § 1 momentti

Vesilaki (264/1961) 2 luku 22 § (553/1994) ja 22 c § (1391/2009)

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 17.6.2013 nro 13/0152/1

Hakemus aluehallintovirastossa

Kymenlaakson Sähkö Oy on hakenut omistamansa, Virolahden kunnassa kiinteistöllä 935-431-4-120 sijaitsevan Kantturakosken vesivoimalaitoksen lupaan sisältyvän kalaportaan rakentamisvelvoitteen poistamista.

Perusteluinaan hakija on esittänyt, että Kantturakosken voimalaitoksen tuotto on vähäinen pienistä virtaamista johtuen. Sateiden ja lumen sulamisvaluma tapahtuu nopeasti, jolloin virtaamasta suuri osa on juoksutettava ohijuoksutuksena. Kalatien rakentaminen ja sen juoksutukset vähentäisivät osaltaan suhteettoman paljon laitoksen tuottoa. Kalatien rakentamisesta hakijalle aiheutuva haitta olisi kohtuuton.

Hakija on pyytänyt, että kalaportaan rakentamisvelvoitetta koskeva päätös muutetaan vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n 3 ja 4 momentin nojalla kuuluman seuraavasti: "Voimalaitoksen omistaja on velvollinen luovuttamaan laitoksen yhteyteen perustetulle kalahautomolle sen toiminnassaan tarvitseman veden. Mikäli kalahautomon toiminta loppuu, on voimalaitoksen omistajan suoritettava vuosittain 500 euron suuruinen kalatalousmaksu Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Maksu tulee käyttää kalastolle ja kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi Kantturakosken voimalaitoksen vaikutusalueella."

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös 11.7.2011 nro 138/2011/4

Aluehallintovirasto on päätöksellään hylännyt Kymenlaakson Sähkö Oy:n hakemuksen. Päätöksen perustelujen mukaan Virojoen alajuoksulla sijaitseva Kantturakosken voimalaitoksen pato estää kalan kulun joessa ja se ja voimalaitoksen toiminta aiheuttavat kalataloudellista vahinkoa padon ylä- ja alapuolisessa vesistössä. Joen keski- ja yläjuoksulla on vaelluskalojen lisääntymiseen soveltuvia alueita. Välittömästi Kantturakosken yläpuolella on neljä koskea, jotka soveltuisivat meritaimenen lisääntymiseen. Kantturakosken alapuolisilla koskialueilla on tehty kalataloudelliset kunnostustoimenpiteet jo vuonna 2002. Maa- ja metsätalouden kuormitus vaikuttaa edelleen selvästi jokiveden laatuun, mutta vesi on kuitenkin lohikalojen ja rapujen lisääntymiseen sopivaa. Kantturakosken padon kalatie mahdollistaa kalojen kulun Virojoen alimman nousuesteen ohi. Kalatien avulla Virojoki voidaan palauttaa vaelluskalajoeksi.

Kaakkois-Suomen, oikeastaan Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 ja vesienhoidon toimen­pideohjelman mukaan Virojoen alaosa on jokeen rakennettujen voimalaitosten vuoksi luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi ja sen on katsottu olevan veden laatuluokituksen ja asiantuntija-arvion perusteella ekologiselta tilaltaan tyydyttävä. Toimenpideohjelmassa Virojoelle ei ole esitetty hydromorfologisia parantamistoimenpiteitä, kuten kalateiden rakentamista. Toimenpiteitä ei ole esitetty, koska on todettu, että mikäli ekologista tilaa merkittävästi parantavat toimenpiteet aiheuttavat merkittävää haittaa vesivoiman tuotannolle, voidaan voimakkaasti muutetun vesistön todeta olevan hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Aluehallintovirasto on todennut, että toimenpideohjelman tavoitteet eivät muuta voimassa olevan luvan velvoitteita.

Voimassa olevan voimalaitosluvan lupaehdon 3 mukaan padon omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään kelvollisen kalaportaan sekä varaamaan porrasta varten tarpeellisen vesimäärän. Kalatalousvelvoitetta ei ole toteutettu. Velvoitteen toteuttaminen on tarpeen ja mahdollista kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi. Hakijan muutoshakemuksessa esittämä uusi kalatalousvelvoite eli voimalaitoksen kiinteistöllä sijaitsevan kalahautomon toiminta tai sen toiminnan lakkaamisen varalta esitetty kalatalousmaksu ei vastaa nykyisen velvoitteen tarkoitusta kalojen kulkumahdollisuuden turvaamisesta padon ohi.

Aluehallintoviraston soveltamat oikeusohjeet

Vesilaki (264/1961) 2 luku 11 a § ja 22 § sekä 16 luku 23 a §

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

Kymenlaakson Sähkö Oy on valituksessaan vaatinut, että aluehallinto­viraston päätös kumotaan ja Kantturakosken voimalaitoksen rakentamisluvan lupaehto 4 ja Kantturakosken voimalaitoksen padotuskorkeuden korottamista tarkoittavan luvan lupaehto 3 muutetaan Kymenlaakson Sähkö Oy:n hakemuksessa esitetyn mukaiseksi.

Perusteluinaan yhtiö on esittänyt muun muassa seuraavaa:

Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös perustuu ainoastaan kalataloudellisten näkökohtien huomioon ottamiseen. Päätöksessä ei ole otettu huomioon ympäristön ja yhteiskuntatalouden vaikutuksia kokonaisuutena. Päätöksessä ei myöskään ole otettu huomioon Virojoen vesistön nykyistä tilaa ja soveltuvuutta vaelluskalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueeksi, Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman suosituksia, toimenpiteitä, joilla voimalaitoksen omistaja on kompensoinut kalataloudellisen haitan, yli viidenkymmenen vuoden ajan jatkunutta käytäntöä, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet, ja jonka mukaan kalanviljelyslaitoksen toiminnan turvaaminen on korvannut kalaportaan rakentamisen, kalaporrasinvestoinnista aiheutuvaa haittaa vesivoimatuotannolle, muiden viranomaisten ja asiantuntijalausuntojen näkemyksiä, eikä uusiutuvan energiantuotannon merkitystä ilmastomuutoksen torjunnassa.

Virojoen vesistössä aiemmin tehdyt perkaukset ovat vähentäneet vaelluskalojen luontaisia lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Lisäksi Virojoen suurehko ravinnekuormitus heikentää herkimpien kalalajien lisääntymis- ja elinolosuhteita Virojoessa. Päätöksestä ei ilmene, mihin perustuu näkemys siitä, että Virojoen vesi soveltuu happamuudestaan, sameudestaan ja kiintoaineksen määrästään huolimatta lohikalojen (käytännössä taimenen) lisääntymiseen.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Virojoen alaosa luokitellaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi sekä hydromorfologiselta että ekologiselta kannalta. Ainoana mahdollisena toimenpiteenä alueelle on esitetty kuormituksen vähentämistä. Ohjelmassa todetaan vesistön olevan hyvässä saavutettavassa tilassa, eikä tilan parantamiseksi esitetä toimenpiteitä, koska ekologista tilaa merkittävästi parantavat hydromorfologiset toimenpiteet aiheuttavat merkittävää haittaa vesivoimantuotannolle. Vakiintuneen oikeuskäytännön (muun muassa KHO 2005:16) mukaan kyseisen kaltainen suunnitelma on otettava huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella vesienhoidon toimenpideohjelmalla tulee olla moniin muihin suunnitelmiin ja lausuntoihin nähden määräävämpi asema päätösharkinnassa.

Päätöksessä ei oteta huomioon Kymenlaakson Sähkö Oy:n ja sen edeltäjän toimenpiteitä, joilla kalataloudellinen haitta on kompensoitu. Voimalaitoksen omistaja on huolehtinut Virojoen kalataloudellisesta tilasta ja kehittämisestä vuosikymmenten ajan. Jo vuonna 1952 voimalaitoksen omistaja sopi kalanviljelyslaitoksen rakentamisesta voimalaitoksen yhteyteen. Voimalaitoksen omistaja on korvauksetta luovuttanut kalanviljelyslaitokselle rakennuspaikan sekä sen toiminnassa tarvittavan veden ja sähkön. Kalatalousasiantuntijat totesivat vuonna 1953 antamassaan lausunnossa, että voimalaitoksen myötävaikutuksella toteutettu kalanviljelylaitos kompensoi moninkertaisesti kalaportaan vaikutuksia. Kalataloudellisestikin tarkasteltuna kalaportaan rakentamisvelvoite on kyseenalainen. Laajahko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimus osoittaa, että kalaporras voi aiheuttaa myös merkittävää kalataloudellista haittaa. Kyseisen tutkimuksen mukaan kalaportaiden läpi nousseista kaloista 94,5 prosenttia oli särkikaloja, joita on lähinnä luonnehdittava vesistön tilaa heikentäviksi roskakaloiksi.

Päätöksessä ei oteta huomioon, että Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen edeltäjät eivät ole yli viiteenkymmeneen vuoteen edellyttäneet voimalaitoksen omistajilta lisätoimia kalanviljelylaitoksen toiminnan turvaamisen lisäksi, jolloin tästä on muodostunut viranomaisten hyväksymä pitkäaikainen ja vakiintunut käytäntö. Viranomaiset eivät ole myöskään ottaneet kantaa kalaporrasvelvoitteeseen myöntäessään rahoitusta laitoksen saneeraukseen vuonna 1998. Ajan kulumisella on myös se vaikutus, että luonnonolosuhteissa tapahtunut muutos on vakiintunut. Vesivoimalaitoksen pato on koko sen olemassaolon ajan estänyt vaelluskalakantojen nousun kohdaltaan Virojokeen. Asiakirjoista ilmenee, ettei vuonna 1949 käytöstä poistettu kalaporras toiminut. Tämän johdosta ei enää ole olemassa sellaisia kaloja, jotka pyrkisivät nousemaan padon yläpuolelle lisääntyäkseen sen yläpuolisessa Virojoessa.

Kalaporrasinvestoinnista aiheutuu merkittävää haittaa vesivoimatuotannolle. Kalatien vaatima vesivirtaama vähentää laitoksen tuotantoa noin kolmanneksen. Kalaporrasinvestoinnin suuruus on likimain yhtä suuri kuin laitoksen liikevoitto kahdenkymmenen vuoden ajalla. Päätöksessä ei oteta huomioon Haminan kaupungin ympäristölautakunnan, Etelä-Suomen Merikalastajain Liiton tai aluehallintoviraston esittelijän lausuntoja, jotka poikkeavat tehdystä päätöksestä.

Suomessa on laadittu pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia, jonka keskeinen tavoite on ilmastonmuutoksen torjunta ja uusiutuvan energiantuotannon lisääminen. Mikäli Kantturakosken voimalaitoksen tai muun uusiutuvaan vesivoimaan perustuvan sähköntuotannon toimintaedellytyksiä olennaisesti heikennetään, tämä sähköntuotanto korvautuu fossiilisiin polttoaineisiin pohjautuvalla sähköntuotannolla. Kantturakosken voimalaitoksen tuotannon mahdollinen loppuminen lisäisi sähköntuotannon CO2-päästöjä noin 530 tonnia vuodessa.

Kalaportaan rakentamisvelvoitteesta seuraisi vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:ssä tarkoitetulla tavalla saavutettavaan hyötyyn nähden kohtuuttomia kustannuksia, jolloin kyseisen lainkohdan mukaan kalatalousvelvoitteen (kalaportaan) sijaan on määrättävä velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava kalatalousmaksu. Kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä on syytä muuttaa haetulla tavalla, koska olosuhteet ovat voimalaitoslupien myöntämisen (vuosina 1924 ja 1950) jälkeen muuttuneet ja vakiintuneet mainitussa pykälässä tarkoitetusti. Vaelluskalakantojen Virojokeen nousun estyminen on kestänyt jo niin pitkään, ettei ole olemassa luontaisesti jokeen nousemaan pyrkiviä kaloja.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elin­keinot, työvoima ja osaaminen -vastuualue kalatalousviranomaisena (ELY-keskus) on antanut vastineen.

Haminan kaupungin ympäristölautakunta on Virolahden kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena antanut valituksen johdosta vastineen.

Etelä-Suomen Merikalastajain Liitto ry on antanut vastineen.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa valituksen ja vastineiden johdosta.

Kantturakosken Vesivoima Oy on 3.4.2012 ilmoittanut hallinto-oikeudelle, että yhtiö on hankkinut omistukseensa valituksen kohteena olevan Kantturakosken vesivoimalaitoksen ja jatkaa Kymenlaakson Sähkö Oy:n tekemää valitusta. Yhtiö on antanut vastaselityksen.

Hallinto-oikeus on 31.12.2012 pyytänyt Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kalatalousryhmältä selvitystä siitä, missä määrin taimen nykyisin (vuonna 2002 Kantturakosken alapuolisilla koskialueilla tehtyjen kala­taloudellisten kunnostustoimenpiteiden jälkeen) nousee Kantturakoskelle ja Saarasjärvenojalle sekä selvitystä mahdollisista Virojoen taimenen poikastuotantoalueista ja tuotantopotentiaalista Kantturakosken ja Pitkäkosken välillä.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kalatalousryhmä on antanut pyydetyn selvityksen.

Kantturakosken Vesivoima Oy on kalatalousviranomaisen selvityksen johdosta antamassaan vastineessa todennut, ettei selvityksessä ole tullut esille kalatien rakentamista puoltavia seikkoja.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on hyväksynyt Kymenlaakson Sähkö Oy:n sijaan tulleen Kantturakosken Vesivoima Oy:n valituksen osittain. Hallinto-oikeus on kumonnut Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätöksen ja muuttanut Kymen lääninhallituksen 27.5.1950 antaman päätöksen nro D.5621/2763 kalatalousvelvoitetta koskevaa lupamääräystä 3 ja lisännyt uuden lupamääräyksen 3a. Muutettu lupamääräys 3 ja lupamääräys 3a kuuluvat seuraavasti:

"3. Mikäli jäljempänä uudesta lupamääräyksestä 3a ei muuta johdu, padon omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään kelvollisen kalaportaan, jonka piirustukset ennen rakentamista on alistettava maataloushallituksen kalatalousosaston hyväksyttäväksi, sekä varaamaan porrasta varten tarpeellisen vesimäärän ja, jos tarve vaatii, vastaisuudessa tekemään laitteessa asianmukaiset muutokset.

3a. Luvan haltijan on maksettava vuodesta 2013 lähtien vuosittain tammikuun loppuun mennessä, vuodelta 2013 maksettavan kalatalousmaksun osalta kuitenkin 30 päivän kuluessa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta, Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle kalatalousmaksua 500 euroa. Kalatalousmaksu on käytettävä ensisijaisesti voimalaitoksen ylä- ja alapuolisille jokiosuuksille tehtäviin vaelluskalaistutuksiin ja muihin tarpeellisiin kalataloudellisten haittojen vähentämistoimenpiteisiin. Ennen istutussuunnitelman ja sen mahdollisten muutosten mukaisten istutusten toteuttamista suunnitelmasta on kuultava Virolahden kalastusaluetta.

Luvan haltijan on rakennettava 30.6.2014 mennessä voimalaitoksen alapuolelle kalatien alkupää tai vastaava laite, jolla luvan haltijan tulee kustannuksellaan seurata Kantturakoskeen nousevien kalojen määrää. Luvan haltijan tulee seurata myös laskeutuvien kalojen määrää. Seurantalaitteistoja on tarvittaessa muutettava siten, että nousevien ja laskeutuvien kalojen määrä saadaan mahdollisimman hyvin selville.

Seurantalaitteistojen rakentamista sekä nousevien ja laskeutuvien kalojen seurantaa koskeva suunnitelma on toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikön hyväksyttäväksi 31.12.2013 mennessä. Seurantaa koskeva selvitys on toimitettava vuosittain helmikuun loppuun mennessä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kalatalousyksikölle ja Virolahden kalastusalueelle.

Luvan haltijan on vuoden 2019 loppuun mennessä toimitettava Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle Kymen lääninhallituksen 27.5.1950 antaman päätöksen nro D.5621/2763 lupaehdon 3 kalatalousvelvoitetta koskeva hakemus. Hakemukseen on liitettävä tarkkailuun perustuva selvitys nousevien ja laskeutuvien kalojen määristä ja kulkuajankohdista, suunnitelma kalatiestä rakentamis-, käyttö- ja ylläpitokustannuksineen sekä selvitys mahdollisista voimalaitoksen padon ohittavan kalatien korvaavista muista vaihtoehdoista."

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti:

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961).

Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä olevaan huomioon ottaen asiassa sovelletaan vanhan vesilain säännöksiä.

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n (553/1994) 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Saman pykälän 2 momentin (1391/2009) mukaan, jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, aluehallintoviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä. Sama on voimassa kalastuslaissa (286/1982) tarkoitetusta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta.

Saman pykälän 3 momentin (1391/2009) mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.

Saman pykälän 4 momentin (1391/2009) mukaan aluehallintovirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 22 b §:ssä säädetään aiemmin asetetun kalatalousmaksun tarkistamisesta kustannustason muututtua.

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 22 c §:n (1391/2009) mukaan luvun 22 §:n 4 momentissa ja 22 b §:ssä säädetty koskee myös ennen mainitun vanhan vesilain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annettuja vastaavia määräyksiä. Ensimmäisen kerran 22 b §:ään perustuvasta maksun tarkistamisesta päättää kuitenkin hakemuksesta aluehallintovirasto.

Asian taustaa

Wiipurin läänin Maaherra oli 31.10.1924 myöntänyt Virojoen Sähkö­osakeyhtiölle luvan vesivoimalaitoksen perustamiseen Virojoen Kantturakoskeen. Päätöksessä olleen lupaehdon 4 mukaisesti oli 1930-luvulla rakennettu kalaporras, joka poistettiin käytöstä vuonna 1949. Vuonna 1952 rakennettiin uusi, entistä korkeampi voimalaitospato Kymen lääninhallituksen 27.5.1950 myöntämän luvan perusteella. Päätöksen lupaehdon 3 mukaan padon omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään kelvollisen kalaportaan sekä varaamaan porrasta varten tarpeellisen vesimäärän. Uutta kalaporrasta ei ole rakennettu.

Asiassa saatu selvitys

Virojoki on ollut merkittävä meritaimen- ja vaellussiikajoki, jonka kalataloudellinen arvo on kuitenkin huomattavasti alentunut 1900-luvulla tehtyjen vesistörakennushankkeiden takia. Uudenmaan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö on julkaissut Pasi Lempisen Uudenmaan ympäristökeskuksessa laatiman Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelman (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001). Suunnitelman tavoitteena on ollut suojella luontaisesti lisääntyviä meritaimenkantoja ja palauttaa luontaisesti lisääntyvän taimenkannan entisiin meritaimenjokiin, kuten Virojokeen. Suunnitelmassa todetaan muun ohella, että Virojoen vesistöalueella on kuusi uoman sulkevaa patoa. Lähinnä merta on Virojoen Myllykosken voimalaitospato, seuraavaksi tulevat Kantturakosken ja Pitkäkosken voimalaitospadot. Padot estävät kalan kulun. Meritaimenten nousu Myllykosken padon yli on kuitenkin mahdollista korkean veden aikana. Virojoessa tavataan taimenia Myllykosken ja Kantturakosken välillä sekä Kantturakoskeen laskevassa Saarasjärvenojassa, jossa elää luonnontilainen taimenkanta. Myllykoskessa ja Kantturakoskessa on jäljellä kohtalaisesti lisääntymis- ja poikastuotantoalueita perkauksista huolimatta. Kantturakosken ja Pitkäkosken padon välillä useimpia koskia on perattu, ja suojapaikkoja on niissä vain vähän. Siellä on kuitenkin myös poikastuotantoon sellaisenaan sopivia koskia. Kunnostusten jälkeen uusille alueille on kotiutettava Saarasjärvenojan taimenkanta. Jotta taimenilla on mahdollisuus nousta merestä Kantturakosken padon yläpuolisille kutu- ja poikastuotantoalueille, on Kantturakosken patoon järjestettävä kaloille nousumahdollisuus rakentamalla padon yhteyteen kalatie. Sen sijaan suunnitelmassa todetaan, ettei Pitkäkosken ja sen yläpuolella oleviin patoihin kannata järjestää kaloille nousumahdollisuutta meritaimenkannan kehittämisen vuoksi.

Kantturakosken voimalaitospadon alapuolella sijaitsevat koskiosuudet on kunnostettu vuonna 2002. Kunnostuksen ensisijaisena tavoitteena oli parantaa Virojokeen nousevien merellisten vaelluskalojen, eritoten vaellussiian luontaista lisääntymistä ja poikastuotantoa. Kantturakosken alapuolella sijaitsevaan Myllykosken voimalaitospatoon tehtiin kalaväylä kalojen nousun mahdollistamiseksi Kantturakoskelle saakka.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueelle vuosille 2010–2015 ei ole esitetty kalateiden rakentamistoimenpiteitä Kantturakoskeen tai muitakaan hydromorfologisia toimenpiteitä Virojokeen, koska se on luokiteltu voimakkaasti muutetuksi joeksi siinä olevien nousuesteiden takia. Voimakkaasti muutettu tarkoittaa, että hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa teknisistä ja taloudellisista syistä aiheuttamatta kohtuutonta haittaa vesistön jollekin tärkeälle käyttömuodolle (vesivoimatuotannolle).

Tarkemmat arviot ja perustelut voimakkaasti muutettujen jokiosuuksien osalta löytyvät 30.11.2009 päivätystä muistiosta "Voimakkaasti muutetuksi nimeäminen ja hydromorfologisia olosuhteita parantavien toimenpiteiden kuvaukset VHA 2". Virojoen alaosasta on todettu, että vuonna 2002 tehtyjen kunnostustoimenpiteiden jälkeen on kunnostustarvetta ainoastaan Kantturakosken yläpuolisella jokialueella. Virojoki voidaan palauttaa meritaimenjoeksi mikäli Kantturakoskelle rakennetaan toimiva kalatie ja padon yläpuoleiset kosket kunnostetaan. Muistiossa on kuitenkin Kantturakosken ja Pitkäkosken voimalaitosten osalta arvioitu, että toiminnalle aiheutuvat haitat ovat niin merkittäviä, että kalateiden toteuttamista ei voida esittää toteutettaviin toimenpiteisiin. Kantturakosken voimalaitoksen osalta arvion perustana on ollut kalatien vaatiman vesimäärän osuus suhteessa kokonaisvirtaamaan. Keskivirtaama ko. kohdalla on noin 3 m3­/s ja kalatien vaatima vesimäärä 0,5 m3­/s–1 m3­/s.

Valtioneuvosto on hyväksynyt 8.3.2012 periaatepäätöksen kansallisesta kalatiestrategiasta, jonka toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Kalatiestrategialla pyritään myös selkeyttämään kalateiden tarpeen arviointiin ja kohteiden valintaan liittyviä kysymyksiä. Kalatiestrategia on tarkoitettu noudatettavaksi valtion viranomaisten toiminnassa. Periaatepäätöksessä on todettu liitteessä 2 kalatierakentamisen kärkikohteena Kantturakosken voimalaitoksen kalatie. Tämä tarkoittaa, että Kantturakosken osalta on edellytykset käynnistää strategiassa esitetty arviointiprosessi, johon kuuluvat biologiset, teknis-taloudelliset ja sosioekonomiset kriteerit.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen kalatalousryhmä on 30.1.2013 hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa ilmoittanut, ettei meritaimenen nousua Virojokeen ja Saarasjärvenojaan ole varsinaisesti tutkittu. Kantturakosken voimalaitoksen toiminnasta ja kalastuksesta johtuen käytännössä ei ole edes mahdollista, että Virojokeen nousisi nykytilanteessa muutoin kuin satunnaisesti meritaimenia. Kantturakosken pato estää täydellisesti kalojen vaellukset ylävirtaan. Kantturakosken ja Pitkäkosken välisellä alueella on arviolta noin 1 hehtaari taimenen lisääntymiseen soveltuvaa koskialuetta. Myös Pitkäkosken yläpuolella on taimenen lisääntymiseen soveltuvia alueita. ELY-keskuksella on alueelliseen kalatiestrategiaan liittyen tarkoitus kartoittaa muun muassa Virojoen koski- ja virta-alueet kesän 2013 aikana. Virojoella on potentiaalia kehittyä meritaimenjoeksi, mutta se vaatii ehdottomasti nousuesteiden poistoa. Tätä käsitystä tukee muun muassa valtakunnallinen kalatiestrategia, Summa-, Vehka- ja Virojoen kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelma sekä Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma.

Veden laatu

Vesienhoidon toimenpideohjelmassa on todettu, että Virojoen alaosan vedenlaatuluokka on tyydyttävä. Hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää lisätoimenpiteitä kuormituksen vähentämiseksi. Edellä mainitun meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelman sekä vesienhoidon toimenpideohjelman mukaan Virojokeen kohdistuva suurehko ravinne- ja kiintoainekuormitus on peräisin maa- ja metsätalouden hajakuormituksesta, luonnon huuhtoutumasta sekä haja-asutuksesta. Kiintoaineen suuren määrän on arveltu voivan ajoittain haitata taimenen lisääntymistä. Korkean fosforipitoisuuden perusteella Virojokea voidaan pitää rehevänä vesistönä. Happitilanne joessa on hyvä. Saarasjärvenojassa happamuuden on arvioitu jonain vuosina voivan haitata taimenen lisääntymistä. Ajoittain korkeat alumiini- ja rautapitoisuudet eivät aiheuta haittaa kaloille suuren humuspitoisuuden vuoksi. Vesi on ajoittain myös hapanta, pH-mediaani vuosina 2000–2007 on ollut 5,9.

Johtopäätökset

Kalatien rakentaminen ja kunnossapitäminen Kantturakosken voimalaitoksen yhteyteen on edelleen voimassa oleva kalatalousvelvoite. Voimalaitoksen patoon on 1930-luvulla rakennettu kalaporras, joka on kuitenkin poistettu vuonna 1949. Koska Myllykosken ja Kantturakosken välinen koskiosuus on kunnostettu ja Myllykosken voimalaitospadon kohdalla olleen kalojen nousuesteen poistaminen on mahdollistanut kalojen nousun Kantturakosken voimalaitokselle saakka, saattaa nousuesteen poistaminen myös Kantturakoskesta Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma ja Kansallisen kalatiestrategian tavoitteet huomioon ottaen olla sinänsä tarkoituksenmukaista. Edellä mainittu käyttö- ja suojelusuunnitelma on vanhan vesilain 2 luvun 22 §:n 2 momentin mukainen kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, joka on otettava tarpeen mukaan huomioon kala­talousvelvoitteesta määrättäessä.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen 30.1.2013 päivätyn lausunnon perusteella hallinto-oikeus on todennut, että asiassa ei ole selvitetty miten paljon ja millaista kalaa Kantturakosken voimalaitospadon alapuolelle nousee Myllykosken nousuesteen poistamisen jälkeen. Kalatien vaatima osuus kokonaisvirtaamasta ja kalatien rakentamiskustannukset voivat olla kohtuuttoman suuret saavutettavaan hyötyyn nähden. Virojoen alaosan vedenlaatuluokka on todettu tyydyttäväksi, mutta kiintoaineen määrän on arvioitu voivan ajoittain haitata taimenen lisääntymistä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että Kantturakosken yläpuolinen jokiosuus on kunnostamatta ja Virojoen koski- ja virtaama-alueet on ELY-keskuksen lausunnon mukaan tarkoitus kartoittaa, hallinto-oikeus on katsonut, ettei kalatien rakentaminen Kantturakoskeen ole nykytilanteessa tarkoituksenmukaista.

Koska alunperin rakennettu kalahissi on purettu, yksityiskohtaista suunnitelmaa kustannusarvioineen toimivan kalatien rakentamiseksi ja käyttämiseksi ei ole eikä kalojen nousua Kantturakoskeen ja kalatien tarkoituksenmukaisuutta ole selvitetty, hallinto-oikeus on muuttanut lupamääräystä 3 ja lisännyt kalatalousvelvoitetta koskevan uuden lupamääräyksen 3a kalatalousmaksusta ja selvitysvelvoitteesta. Mikäli selvitysten perusteella todetaan, että Kymen lääninhallituksen 27.5.1950 myöntämän luvan mukainen kalaportaan rakentamista koskeva velvoite ei ole vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi tuloksellista ja tarkoituksenmukaista, velvoite voidaan myöhemmin muuttaa lupamääräyksessä 3a todetun selvitykseen perustuvan uuden hakemuksen johdosta.

Kantturakosken voimalaitospato estää kalojen vaellukset ylävirtaan, joten padon yläpuolella ei tällä hetkellä vaelluskalakantoja ole. Tämän vuoksi hallinto-oikeus on arvioinut, että 500 euron kalatalousmaksu selvitysvelvoitteen ohella on tällä hetkellä riittävä kalataloudelle aiheutuvan haitan kompensoimiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Pertti Piippo, Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian, ja Pirjo-Liisa Saloranta.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Kantturakosken Vesivoima Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätöksen kalatalousvelvoitetta koskevan lupamääräyksen 3a toinen ja kolmas kappale kumotaan.

Lupamääräyksen 3a neljäs kappale tulee muuttaa kuulumaan seuraavasti:

"Luvan haltijan on vuoden 2019 loppuun mennessä toimitettava Etelä-Suomen aluehallintoviraston ympäristölupavastuualueelle Kymen lääninhallituksen 27.5.1950 antaman päätöksen nro D.5621/2763 lupaehdon 3 kalatalousvelvoitetta koskeva hakemus. Hakemukseen on liitettävä selvitys kalatien rakentamis-, käyttö- ja ylläpitokustannuksista. Hakemukseen on liitettävä selvitys Kantturakosken padon alapuolelle nousevan vaelluskalan määrästä sekä selvitys mahdollisista voimalaitoksen padon ohittavan kalatien korvaavista muista vaihtoehdoista."

Lisäksi yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut tulee määrätä korvattavaksi laillisine korkoineen.

Yhtiö on vaatimustensa perusteluissa uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa. Hallinto-oikeuden päätöksen uuden lupamääräyksen 3a toisessa ja kolmannessa kappaleessa Kantturakosken Voima Oy:lle asetetut velvoitteet rakentaa kalantarkkailulaitteet, ylläpitää ja muuttaa seurantalaitteita vuosien ajan sekä seurannan ja raportoinnin toteuttaminen ovat vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n vastaisia. Lupamääräyksessä 3a yhtiölle asetetut velvoitteet eivät ole tarkoituksenmukaisia ja velvoitteiden suorittamisesta aiheutuisi niillä saavutettuun hyötyyn verrattuna yhtiölle kohtuuttomia kustannuksia.

Kantturakosken padon kohdalla Virojoen jokiuoma on leveä ja matala. Vesimäärä vaihtelee joessa paljon. Tällaisiin olosuhteisiin rakennetuista kalantarkkailulaitteista tulisi massiivisia ja kalliita. Kiinteiden kalanseurantalaitteiden rakentaminen vaatisi laitteiden kiinnittämisen sekä joen pohjaan että ranta-alueille. Yhtiö ei omista näitä alueita eikä sillä ole lupaa rakentaa toisten alueille. Seurantalaitteiden rakentaminen ja tulosten seuranta maksaisi enemmän kuin voimalaitoksen taloudellinen tuotto on. Vaatimus on saatavaan hyötyyn nähden kohtuuton, kun tiedetään, ettei vaelluskala ELY-keskuksen tutkimusten mukaan ole noussut jokeen eikä vaelluskalan nousu ole edes mahdollista. Suuresta kiintoaineen määrästä johtuva huono veden laatu haittaa kalojen lisääntymistä.

Vaelluskalan puuttumiseen ovat vaikuttaneet muun muassa joen perkaukset, veden huono laatu sekä voimakas merikalastus. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan Kantturakosken padon alapuolella oleva Myllykosken pato ei enää ole este vaelluskalan nousulle. Päätöksen mukaan vaelluskala ei nouse Kantturakosken padolle. Ensin tulisikin selvittää, nouseeko kala Virojokeen ja Myllykosken padon ohi. Tämän selvittäminen ei kuulu Kantturakosken Vesivoima Oy:lle eikä tarkoitusta varten ole tarkoituksenmukaista rakentaa Kantturakosken padolle uuden lupamääräyksen 3a toisen ja kolmannen kappaleen mukaisia laitteita.

Alueella tehdyissä koekalastuksissa ei ole tavattu merestä nousevaa vaelluskalaa. Voimakkaan merikalastuksen seurauksena ei edes ole mahdollista, että jokeen nousisi kalaa. Tätä taustaa vasten olisi kohtuutonta vaatia voimayhtiötä tekemään hallinto-oikeuden päätöksessä esitetyt kalantarkkailulaitteet nousevaa kalaa varten ja vastata niiden ylläpidosta ja tulosten seuraamisesta ja raportoinnista.

Kantturakosken pato on sulkenut jokiuoman jo yli puoli vuosisataa. Vaelluskala ei ole voinut nousta Kantturakosken padon ohi eikä yläpuolella ole vaelluskalaa, joten laskeutuvan vaelluskalan seuraaminen ja kalliiden laitteiden rakentaminen on turha ja kohtuuton vaatimus.

2. Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen maaseutu- ja energiayksikkö kalatalousviranomaisena on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston asiassa antama päätös saatetaan voimaan.

Hallinto-oikeuden määräämä nousevien ja laskevien kalojen seurantavelvoite on perusteeton ja tarpeeton. Taimenen ja siian lisääntyminen on Virojoessa nykyisin hyvin vähäistä. Jokeen nousevia vaelluskalakantoja ei nykyisissä olosuhteissa käytännössä voi edes olla olemassa, joten hallinto-oikeuden määräämä seuranta ei tuo lisätietoa. Nykyisin on olemassa riittävästi tietoa Kantturakosken kalatalousvelvoitetta koskevan asian ratkaisemiseksi.

Kalatie on tehokkain ja tarkoituksenmukaisin tapa kompensoida Kantturakosken voimalaitoksen aiheuttamia kalataloushaittoja. Kantturakosken vesivoimalaitospadon aiheuttaman nousuesteen poisto on edellytys Virojoen vaelluskalakantojen palauttamiselle. Aiheuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti vastuu kalatien rakentamisesta kuuluu Kantturakosken voimalaitoksen luvanhaltijalle. Valtioneuvoston periaatepäätöksellä 8.3.2012 hyväksytyssä kansallisessa kalatiestrategiassa Kantturakosken kalatie kuuluu valtakunnallisiin kärkikohteisiin.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus on 22.8.2013 toimittanut tänne Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen lausunnon Virojoen Kantturakosken vesivoimalaitoksen kalatiestä.

Lausunnon mukaan Virojoen taimenkannat ovat heikkoja, ja jokeen kutuvaellukselle nousevien meritaimenien määrä on vähäinen. Joitakin meritaimenia lisääntynee kuitenkin joen alaosan koskissa Kantturakosken vesivoimalaitoksen alapuolella.

Kalataloudellisesti on oleellista vesistön mahdollisuus vaelluskalojen lisääntymisjokena. Virojoessa esiintyy luontaisia taimenkantoja. Muun muassa Saarasjärvenojan taimenpopulaatio on DNA-tutkimusten perusteella luokiteltu alkuperäiseksi. Lisäksi vesistön yläosissa on jäljellä muita perinnöllisesti erilaistuneita taimenkantoja. Nykytietämyksen perusteella Virojoen taimenkantojen tilan parantaminen on mahdollista. Joen pääuomaan voidaan todennäköisesti palauttaa merivaelteinen taimenkanta. Nykyisen uhanalaisuusluokituksen mukaan äärimmäisen uhanalaisten meritaimenen luonnonkantojen säilyttäminen ja palauttaminen muun muassa Virojokeen myös Kantturakosken yläpuoliselle osalle on meritaimenen tulevaisuuden kannalta tärkeää.

Virojoen meritaimenkannan palauttamista tukevat muun muassa Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelman tavoitteet sekä Virojoen (Kantturakoski) kuuluminen kansallisen kalatiestrategian kärkikohteisiin. Joen alimmaiseen nousuesteeseen (Myllykoski, vain osittainen nousueste) on jo aiemmin tehty kalannousuväylä, jota pitkin vaelluskaloilla on pääsy Kantturakosken voimalaitoksen alapuolelle. Merkittävä osa Virojoen potentiaalisista taimenen kutu- ja poikastuotantoalueista sijaitsee kuitenkin Kantturakosken voimalaitoksen yläpuolella. Tämän takia vaellusyhteyden avaaminen Kantturakosken padon ohi on tarpeellinen tulevaisuuden toimenpide. Nousuesteiden poistaminen on vaelluskalakantojen elvyttämisen keskeinen perusedellytys.

Tutkimuslaitos on katsonut, ettei Kantturakosken voimalaitoksen kala­tievelvoitteen poistamiselle ole kalataloudellista perustetta. Hallinto-oikeuden määräämät kalojen seurantavelvoitteet eivät ole kaikilta osin tarkoituksenmukaisia. Kun Virojoen taimenkantojen nykytilanne otetaan huomioon, ei määrätyillä seurantavelvoitteilla todennäköisesti saada riittävästi tietoa vesistön taimenkantojen elvyttämisen mahdollisuuksista tai Kantturakosken kalatien tarpeellisuudesta.

Kantturakoskeen tulevaisuudessa mahdollisesti rakennettava kalatie toimisi esimerkiksi meritaimenen vaellusväylänä selvästi esitettyä 0,5–1,0 m3/s pienemmällä vesimäärällä (esimerkiksi 0,2–0,5 m3/s). Virojoen virtaamat ovat pieniä, jolloin myös kalatien virtaamat voivat olla pienempiä kuin suurissa vesistöissä. Kalatien rakennevirtaaman pienentäminen vähentäisi luvanhaltijalle aiheutuvaa taloudellista haittaa.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, ettei sillä ole lausuttavaa valitusten johdosta.

Haminan kaupungin ympäristölautakunta on ilmoittanut, ettei se anna vastinetta valitusten johdosta.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualue kalatalousviranomaisena on antanut vastineen. Kantturakosken vesivoimalaitospadon aiheuttaman nousuesteen poisto on ehdoton edellytys Virojoen vaelluskalakantojen palauttamiselle. Vastuu kalatien rakentamisesta kuuluu Kantturakosken vesivoimalaitoksen luvanhaltijalle.

Kantturakosken Vesivoima Oy on vastineessaan esittänyt, että ELY-keskuksen valitus hylätään. Kalaportaan rakentamisella ei saavuteta niitä tavoitteita, joihin ELY-keskus on aiemmissa prosessivaiheissa viitannut.

Hallinto-oikeuden määräämillä kalliilla ja väliaikaisilla seurantalaitteilla ei saada asiasta lisätietoa, koska joessa ei ole nousevaa kalaa. ELY-keskuksen Kantturakosken alapuolella tekemillä kalataloudellisilla kunnostustoimenpiteillä ei ole saatu aikaan vaelluskalan nousemista Virojokeen. Kantturakosken alapuolelle on kunnostettu kutupaikkoja vaelluskalalle, mutta kala ei silti nouse jokeen. Myös Haminan kaupunki ja Etelä-Suomen Merikalastajain Liitto ry ovat katsoneet, että kalatien rakentaminen Kantturakoskeen on turhaa.

Kalatien rakentaminen lakkauttaisi Kantturakoskessa toimivan karanteenihautomon. Nykytilanne on parempi kuin tilanne, jossa kalatie rakennettaisiin ja voimalaitoksen yhteydessä toimiva karanteenihautomo lakkautettaisiin. Karanteenihautomon lakkauttaminen vaikeuttaisi muun muassa koko Suomenlahden alueen vaellussiikaistutusten toteuttamista.

Suomen valtio on sitoutunut merkittäviin muutoksiin energiantuotannossa. Tuulivoimalahankkeet vaativat varavoimakseen vesivoimaa. Kantturakosken voimalaitos on osa tätä uudistuskokonaisuutta.

Kalatien rakentamisvelvoite on poistettava. ELY-keskuksen valituksessa ei tuoda esille mitään sellaista seikkaa, jonka perusteella yhtiö tulisi velvoittaa rakentamaan kalatie. Siitä, mihin tietoihin kansallinen kalatiestrategia perustuu, ei ole esitetty selvitystä. ELY-keskus on todennut hallinto-oikeudelle antamassaan selityksessä, ettei taimenen nousua Virojokeen tai joen koski- ja virta-alueita ole tutkittu ja ettei sähkökoekalastuksissa ole tavattu merestä nousseita taimenia.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa (2/2010) Virojoen alaosa luokitellaan voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi sekä hydromorfologiselta että ekologiselta kannalta. Ainoana mahdollisena toimenpiteenä alueelle on esitetty kuormituksen vähentämistä. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisen kaltainen suunnitelma tulee ottaa huomioon kalatalousvelvoitetta määrättäessä. Virojoen suurehko ravinnekuormitus, kiintoaineiden määrä ja samea vesi heikentävät herkimpien kalalajien lisääntymis- ja elinolosuhteita joessa.

Etelä-Suomen Merikalastajain Liitto ry:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualue kalatalousviranomaisena on vastaselityksessään esittänyt, että hautomo ja kalatie eivät sulje toistensa olemassaoloa pois.

Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmassa vuosille 2010– 2015 on todettu Virojoen alaosan olevan voimakkaasti muutettu vesimuodostuma eikä sille ole asetettu muita kuin ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelmaa päivitetään parhaillaan vuosille 2016–2021. Uudella suunnittelukaudella on päädytty siihen, ettei Virojokea tällä kaudella nimetä voimakkaasti muutetuksi. Vesienhoidon suunnittelun VEMU-tietojärjestelmään on Virojoen alaosan osalta kirjattu uudelle toimenpidekaudelle, että "alimman nousuesteen ohittaminen Kantturakosken kalatiellä voidaan toteuttaa ilman merkittävää haittaa, koska kalaportaan toteuttaminen perustuu kalatalousvelvoitteeseen ja sen muuttamiseen. Pitkäkoskella ei ole vastaavaa velvoitetta, jonka perusteella toimenpidettä voitaisiin esittää tehtäväksi. Pitkäkosken voimalaitos sijaitsee kuitenkin vesimuodostuman yläosassa ja alapuolinen jokiosuus muodostaa merkittävimmän osan joen ekologisesta kokonaisuudesta. Joen morfologiset muutokset on todettu kokonaisvaikutuksiltaan vähäisiksi. Hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden ei arvioida aiheuttavan merkittävää haittaa muille käyttömuodoille. Ei nimetä voimakkaasti muutetuksi."

Virojoen alaosa on hydrologis-morfologialtaan luokiteltu huonoon tilaan, mutta huono tila johtuu pääosin nousuesteen vaikutuksesta. Tietojärjestelmään on lisäksi kirjattu allastuksen olevan kyseisellä vesimuodostumalla vähäistä ja jokiuoman perkausten vaikutukset on todettu vähäisiksi. Vesimuodostuman ei siten voida katsoa saavuttaneen hyvää ekologista tilaa ennen kuin kalan nousumahdollisuus on palautettu. Toki hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttää myös vedenlaadun paranemista, mutta nykyisen vedenlaadun ei voi katsoa heikentävän kalojen elinmahdollisuuksia. Hallinto-oikeuden päätös on ristiriidassa vesienhoidon tavoitteiden kanssa, minkä vuoksi aluehallintoviraston päätös on saatettava voimaan.

Kantturakosken Vesivoima Oy on vastaselityksessään esittänyt, että eri tahot ovat prosessin vaiheissa yksiselitteisesti todenneet, ettei joessa ole vaelluskalaa. Tämän on todennut muun muassa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos antamassaan lausunnossa, jonka mukaan huomiota tulisi kiinnittää muun muassa kalastusjärjestelyihin kalakannan elvyttämiseksi. Kalatien rakentaminen ei ole ratkaisu ongelmaan. Huomiota tulisi kiinnittää myös Myllykosken kalannousuväylän toimivuuteen. Samaa mieltä ollaan myös siitä, ettei hallinto-oikeuden määräämiä kalanseurantalaitteita ole tarkoituksenmukaista rakentaa. Alkuperäistä kalatievelvoitetta ei voida laajentaa kalan seurannalla. Kantturakosken patoon on jo kertaalleen rakennettu kalaporras, joka osoittautui toimimattomaksi. Kalaporras purettiin hyödyttömänä ja voimalaitoksen yhteyteen perustettiin karanteenihautomo, jonka jatkumiselle on laajaa kannatusta. Kalataloudellisesti mielekästä ei ole rakentaa uudelleen turhaa kalaporrasta tai seurantalaitteita ja lopettaa jo nyt toimivaksi ratkaisuksi osoittautunutta karanteenihautomoa. Kantturakoskeen ei nouse vaelluskala, minkä vuoksi seurantaa ei kannata tehdä sen ehdoilla, että karanteenihautomo lakkautettaisiin. ELY-keskuskin on pitänyt hallinto-oikeuden määräämiä seurantavelvoitteita tarpeettomina. Kalaportaan rakentaminen lakkauttaisi myös vesivoimalaitoksen.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus antaa tänään asiassa dn:o 2361/1/13 ratkaisunsa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja elin­keinokeskuksen valitukseen Vaasan hallinto-oikeuden päätöksestä 17.6.2013 nro 13/0153/1 hallintopakkoa koskevassa asiassa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Kantturakosken Vesivoima Oy:n vaatimus hallinto-oikeudessa aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta jätetään tutkimatta.

Muilta osin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

2. Kantturakosken Vesivoima Oy:n valitus hylätään.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen elinkeinot, työvoima ja osaaminen -vastuualueen kalatalousviranomaisena tekemä valitus hyväksytään. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja aluehallintoviraston päätös saatetaan voimaan.

3. Kantturakosken Vesivoima Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Vaatimus on esitetty ensimmäisen kerran vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi vaatimus on jätettävä tutkimatta.

2.

Sovellettavat oikeusohjeet

Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.2012. Sillä on kumottu vanha vesilaki (264/1961).

Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa uuden vesilain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei tässä luvussa muuta säädetä. Edellä oleva huomioon ottaen asiassa sovelletaan vanhan vesilain säännöksiä.

Vanhan vesilain (264/1961) 2 luvun 22 §:n (553/1994) 1 momentin mukaan, jos vesistöön rakentamisesta aiheutuu kalastolle tai kalastukselle ilmeistä vahinkoa, on luvan saaja velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin kalastolle tai kalastukselle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi sekä tarvittaessa toimenpiteiden tuloksellisuuden tarkkailuun sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu (kalatalousvelvoite). Toimenpiteenä voi rakentamisen ja sen vaikutusten laadun mukaan olla kalanistutus, kalatie tai muu toimenpide tai näiden yhdistelmä.

Saman pykälän 2 momentin (1391/2009) mukaan, jos kysymyksessä olevaa vesistöä varten on laadittu kalatalousviranomaisen hyväksymä suunnitelma kalaston suojelemiseksi, aluehallintoviraston on otettava se tarpeen mukaan huomioon kalatalousvelvoitteesta määrättäessä. Sama on voimassa kalastuslaissa (286/1982) tarkoitetusta kalastusalueen käyttö- ja hoitosuunnitelmasta.

Saman pykälän 3 momentin (1391/2009) mukaan, jos 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suorittaminen rakentajan toimesta aiheuttaisi niillä saavutettavaan hyötyyn verrattuna hänelle kohtuuttomia kustannuksia taikka kalatalousvelvoitteen määräämistä ei muusta syystä ole pidettävä tarkoituksenmukaisena, rakentaja on määrättävä suorittamaan kalatalousvelvoitteen tai sen osan asemesta siten korvattavan velvoitteen kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaisen käytettäväksi 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamiseen (kalatalousmaksu) sillä vesialueella, johon toimenpiteen vahingollinen vaikutus ulottuu. Aluehallintovirasto voi tarvittaessa antaa maksunsaajalle määräyksiä maksun käytöstä.

Saman pykälän 4 momentin (1391/2009) mukaan aluehallintovirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Kalataloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä.

Mainitun 2 luvun 22 c §:n (1391/2009) mukaan saman luvun 22 §:n 4 momentissa säädetty koskee myös ennen mainitun vanhan vesilain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten nojalla annettuja vastaavia määräyksiä.

Tosiseikat

Kantturakosken vesivoimalaitos sijaitsee Virojoessa noin kolme kilometriä Suomenlahden Virolahdesta ylävirtaan. Voimalaitoksen putouskorkeus on noin kuusi metriä, rakennusvirtaama 4 m3/s ja teho 200 kW. Voimalaitoksen pato estää kalan kulun Virojoessa. Pato ja voimalaitoksen toiminta aiheuttavat kalataloudellista vahinkoa padon ylä- ja alapuolisessa vesistössä.

Wiipurin läänin Maaherra on 31.10.1924 antamallaan päätöksellä N:o 6005 myöntänyt Virojoen Sähköosakeyhtiölle luvan perustaa vesivoimalaitos Virojoen Kantturakoskeen. Päätöksen lupaehto 4:0 kuului seuraavasti: "Vesilaitoksen omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään padon yhteydessä kalaportaan, jonka asettelusta ja yksityiskohtaisista piirustuksista on ennen laitteen rakentamista hankittava Kalastushallituksen lausunto ja sen hyväksyminen, varaamaan porrasta varten tarpeellisen vesimäärän, sekä, jos tarve vaatii, vastaisuudessa tekemään laitteessa asianmukaiset muutokset."

Kymen lääninhallitus on 27.5.1950 antamallaan päätöksellä N:o D.5621/2763 myöntänyt Virojoen Sähköosakeyhtiölle luvan korottaa padotuskorkeutta 1,3 metrillä. Päätöksen lupaehto 3 kuuluu seuraavasti: "Padon omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään kelvollisen kalaportaan, jonka piirustukset ennen rakentamista on alistettava maataloushallituksen kalatalousosaston hyväksyttäväksi, sekä varaamaan porrasta varten tarpeellisen vesimäärän ja, jos tarve vaatii, vastaisuudessa tekemään laitteessa asianmukaiset muutokset."

Selvitys Virojoen merkityksestä meritaimenen kannalta

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan Virojoen keski- ja yläjuoksulla on vaelluskalojen lisääntymiseen soveltuvia alueita. Välittömästi Kantturakosken yläpuolella on neljä koskea, jotka soveltuisivat meritaimenen lisääntymiseen. Maa- ja metsätalouden kuormitus vaikuttaa edelleen selvästi jokiveden laatuun, mutta vesi on kuitenkin lohikalojen ja rapujen lisääntymiseen sopivaa. Kantturakosken alapuolisilla koskialueilla on tehty kalataloudelliset kunnostustoimenpiteet vuonna 2002.

Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelman (Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 52/2001) mukaan Virojoki kuuluu vanhoihin meritaimenjokiin. Virojokeen on noussut aikoinaan taimenta. Alkuperäinen meritaimenkanta on luultavasti hävinnyt Virojoen pääuomasta, mutta Virojoen alimman nousuestepadon alapuolelle laskevassa Saarasjärvenojassa on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta, jossa mahdollisesti on myös joen alkuperäisen meritaimenkannan aineksia. Geneettisen tutkimuksen perusteella Saarasjärvenojan taimenkanta ei muistuta tunnettuja meritaimenkantoja. Virojoen latvoilla Virokosken alapuolella on tiettävästi luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Myös Virojoessa Kantturakosken padon ja meren välisellä jokiosuudella sijaitsevissa koskissa tapahtuu vähäistä taimenen poikastuotantoa. Ainakin Kantturakoskessa lisääntyvät taimenet ovat geneettisesti luultavasti hyvin läheisiä Saarasjärvenojan taimenten kanssa. Kunnostuksilla voidaan lisääntymismahdollisuuksia parantaa.

Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuoteen 2015 ja Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman vuosille 2010−2015 mukaan Virojoen alaosa on jokeen rakennettujen voimalaitosten vuoksi luokiteltu voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi ja sen on katsottu olevan veden laatuluokituksen ja asiantuntija-arvion perusteella ekologiselta tilaltaan tyydyttävä. Toimenpideohjelmassa Virojoelle ei ole esitetty hydromorfologisia parantamistoimenpiteitä, kuten kalateiden rakentamista, koska on todettu, että mikäli ekologista tilaa merkittävästi parantavat toimenpiteet aiheuttavat merkittävää haittaa vesivoiman tuotannolle, voidaan voimakkaasti muutetun vesistön todeta olevan hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa.

Kansallisen kalatiestrategian (valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012) tärkeimpänä tavoitteena on uhanalaisten ja vaarantuneiden vaelluskalakantojemme elinvoimaisuuden vahvistaminen. Tämä mahdollistuu kestävimmällä tavalla vaellusyhteyden palauttamisella ja muilla luontaista lisääntymiskiertoa tukevilla toimenpiteillä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää vesistöstä ja kalakannasta riippuen useiden toimenpiteiden keinovalikoimaa, jossa kalatiet ovat yhtenä keskeisenä osana. Kalateiden mahdollistama vaelluskalojen nousu jokeen luo edellytyksiä myönteisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten vaikutusten kehittymiselle sekä kestävän kalastuksen järjestämiselle. Kalatiestrategian toiminta-ajatuksena on painopisteen siirtäminen istutuksista kalojen luontaisen lisääntymiskierron ylläpitämiseen ja palauttamiseen. Rakennetuissa joissa parannetaan kalojen kulkumahdollisuuksia ja edistetään potentiaalisten lisääntymisalueiden käyttöönottoa esimerkiksi kalateiden, uomien vesittämisen ja perattujen koskien kunnostamisen avulla. Virojoki on eräs kansallisen kalatiestrategian kärkikohteista.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen 8.8.2013 päivätyn lausunnon mukaan Virojoessa esiintyy luontaisia taimenkantoja. Muun muassa Saarasjärvenojan taimenpopulaatio on DNA-tutkimusten perusteella luokiteltu alkuperäiseksi. Lisäksi vesistön yläosissa on jäljellä muita perinnöllisesti erilaistuneita taimenkantoja. Nykytietämyksen perusteella Virojoen taimenkantojen tilan parantaminen on mahdollista. Joen pääuomaan voidaan todennäköisesti palauttaa merivaelteinen taimenkanta. Nykyisen uhanalaisuusluokituksen mukaan äärimmäisen uhanalaisten meritaimenen luonnonkantojen säilyttäminen ja palauttaminen muun muassa Virojokeen myös Kantturakosken yläpuoliselle osalle on meritaimenen tulevaisuuden kannalta tärkeää.

Joen alimpaan nousuesteeseen (Myllykoski, vain osittainen nousueste) on jo aiemmin tehty kalannousuväylä, jota pitkin vaelluskaloilla on pääsy Kantturakosken voimalaitoksen alapuolelle. Merkittävä osa Virojoen potentiaalisista taimenen kutu- ja poikastuotantoalueista sijaitsee kuitenkin Kantturakosken voimalaitoksen yläpuolella. Tämän takia vaellusyhteyden avaaminen Kantturakosken padon ohi on tarpeellinen tulevaisuuden toimenpide. Nousuesteiden poistaminen on vaelluskalakantojen elvyttämisen keskeinen perusedellytys. Tutkimuslaitos on katsonut, ettei Virojoen Kantturakosken voimalaitoksen kalatievelvoitteen poistamiselle ole kalataloudellista perustetta.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Voimassa olevan voimalaitosluvan lupamääräyksen 3 mukaan padon omistaja on velvollinen rakentamaan ja kunnossapitämään kelvollisen kalaportaan sekä varaamaan porrasta varten tarpeellisen vesimäärän. Velvoitetta ei ole toteutettu.

Asiassa on tehtyjen valitusten johdosta ratkaistava, onko kalaportaan rakentamista koskeva velvoite edelleen pysytettävä voimassa ELY-keskuksen valituksessa vaaditun mukaisesti vai onko sitä muutettava hallinto-oikeuden päätöksessä tarkoitetulla tai yhtiön valituksessa vaaditulla tavalla.

Edellä kuvatun selvityksen mukaan Virojoen vesi on lohikalojen lisääntymiseen sopivaa. Kantturakosken alapuolella on tehty kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä. Myllykosken avaaminen on muuttanut olosuhteita Kantturakosken alapuolella ja mahdollistanut vaelluskalan nousun Kantturakosken voimalaitokselle. Virojoki kuuluu vanhastaan meritaimenjokiin. Virojoki on myös yksi kansallisen kalatiestrategian kärkikohteista. Virojoessa esiintyy luontaisia taimenkantoja, ja joen pääuomaan voidaan todennäköisesti palauttaa merivaelteinen taimenkanta. Meritaimen on äärimmäisen uhanalainen. Nousuesteiden poistaminen on vaelluskantojen palauttamisen perusedellytys.

Korkein hallinto-oikeus arvioi edellä esitetyn perusteella, että yhtiölle voimalaitosluvan ehdon mukaan kuuluva kalatien rakentamis- ja kunnossapitovelvoite on edelleen merkittävä keino vaelluskalakantojen ja erityisesti erittäin uhanalaisen meritaimenen luonnonkannan elvyttämiseksi ja säilyttämiseksi sekä muutoinkin kalataloudellisten vahinkojen vähentämiseksi Kantturakosken voimalaitoksen ala- ja yläpuolisessa vesistössä. Virojoen alajuoksun määrittely voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi ei myöskään merkitse, etteikö uoman ekologista tilaa olisi edelleen tarpeen parantaa. Näitä tavoitteita ei voida saavuttaa kalahautomon tai kalatalousmaksun avulla. Kun kysymys on toimenpiteestä, jolla pyritään ehkäisemään meritaimenen luonnonkannan häviämistä, ei kalatien toteuttamisen ja ylläpidon kustannuksia voida pitää vesilain 2 luvun 22 §:n 3 momentissa tarkoitetuin tavoin kohtuuttomina saavutettavaan hyötyyn nähden. Myöskään mainitun pykälän 4 momentissa säädettyjä edellytyksiä kalatalousvelvoitteen muuttamiseen ei ole.

Yhtiölle kuuluvaa kalatien rakentamisvelvoitetta ei ole aikaisemmin toimivaltaisen viranomaisen päätöksellä poistettu. Valvontaviranomaiset eivät toisaalta ole ennen Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen aluehallintovirastolle 26.11.2010 jättämää hakemusta ryhtyneet hallintopakkotoimiin velvoitteen toteuttamiseksi. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että yhtiön oikeudellinen asema suhteessa voimalaitosluvassa asetettuun velvoitteeseen olisi muuttunut. Viranomaisvalvonnan painopisteet ja käytettävät keinot riippuvat voimavarojen ohella myös kulloisestakin yhteiskunnallisesta tilanteesta, jossa valvontaviranomainen sille kuuluvan harkintavallan nojalla arvioi toimenpiteisiin ryhtymistä ja eri toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta. Yhtiötä oikeudellisesti sitovia velvoitteita voidaan kuitenkin poistaa tai muuttaa ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen eli tässä tapauksessa aluehallintoviraston päätöksellä.

Edellä esitetty huomioon ottaen edellytyksiä Kantturakosken voimalaitoksen kalaportaan rakentamisvelvoitteen poistamiselle tai muuttamiselle ei ole. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, on hallinto-oikeuden päätös kumottava ja aluehallinto­viraston päätös saatettava voimaan.

3. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kantturakosken Vesivoima Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Seppo Rekolainen. Asian esittelijä Tuulia Träskelin.

 
Julkaistu 20.4.2015