KHO:2015:75

Henkilökohtaisen tulon verotus – Oman asunnon luovutusvoitto – Rakennuspaikka – Siirtokelpoinen vuokraoikeus – Uusi asuinrakennus

Vuosikirjanumero: KHO:2015:75
Antopäivä: 20.5.2015
Taltionumero: 1327
Diaarinumero: 1687/2/14
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2015:75

Puolisot olivat vuodesta 1976 alkaen omistaneet noin 3 300 neliömetrin suuruisen tontin, jolla sijaitsi heidän asumiskäytössään oleva omakotitalo. Tontista oli vuosina 2003 ja 2008 solmituilla siirtokelpoisilla vuokrasopimuksilla vuokrattu tonttiosuudet puolisoiden kahdelle lapselle ja heidän puolisoilleen. Vuokratuille tonttiosuuksille oli rakennettu lasten asuinkäytössä olevat rakennukset.

Puolisoiden tarkoituksena oli myydä mainittu noin 3 300 neliömetrin suuruinen tontti määräaloina kolmella eri kauppakirjalla kolmelle eri ostajalle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että vuokrattuja tontinosia ei pidetty tuloverolain 48 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla puolisoiden omana asuntonaan käyttämään rakennukseen rinnastettavana rakennuspaikkana vaan niistä oli muodostunut näille tontinosille rakennettujen rakennusten rakennuspaikka. Tuloverolain 48 §:n 1 momentissa säädettyä oman asunnon luovutusvoiton verovapautta ei voitu soveltaa vuokralle annettujen tontinosien myyntiin. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksyttiin. Ennakkoratkaisu verovuosille 2013 ja 2014. Äänestys 3–2.

Tuloverolaki 48 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 24.4.2014 nro 14/0669/3

Asian aikaisempi käsittely

X ja Y ovat ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittäneet, että heidän tarkoituksenaan on myydä vuodesta 1976 lähtien omistamansa kiinteistö kolmella eri kauppakirjalla kolmelle eri ostajalle. Kiinteistöllä sijaitsee omakotitalo, joka on ollut X:n ja Y:n asuinkäytössä. X ja Y ovat vuokranneet siirtokelpoisilla maanvuokrasopimuksilla alueet kiinteistöstä kahdelle aikuiselle lapselleen ja heidän puolisoilleen. Vuokralaiset ovat rakentaneet vuokraamilleen tonttiosuuksille pientalot. X ja Y ovat pyytäneet ennakkoratkaisua siitä, katsotaanko kaikki luovutukset tuloverolain 48 §:n mukaisiksi verovapaiksi luovutuksiksi, jos he luovuttavat omistamansa kiinteistön samassa kaupantekotilaisuudessa kolmella eri kauppakirjalla kolmelle eri ostajalle.

Verohallinto on 5.9.2013 tekemällään päätöksellä lausunut ennakkoratkaisuna, että mikäli hakijat ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyllä tavalla myyvät omistamansa Z:n kaupungissa sijaitsevan kiinteistön samassa kaupantekotilaisuudessa kolmella eri kauppakirjalla kolmelle eri ostajalle, jokaisen luovutuksen osalta kyseessä on kokonaan verovapaa oman asunnon luovutusvoitto. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen tonttiosuuksien (määräalat, joilla ei ole hakijoiden omistamia rakennuksia) osalta päätöksen soveltamisen edellytyksenä on, että ennakkoratkaisun päätöksentekopäivän ja vuonna 2013 tai 2014 olevan kaupantekopäivän välisenä aikana kiinteistöä koskeva tonttijako ei ole muuttunut tai tonttijaon muutosta koskevaa ehdotusta ei ole hyväksytty (vahvistettu). Ennakkoratkaisu on annettu verovuosille 2013 ja 2014.

Verosaajien oikeudenvalvontayksikkö on valittanut Verohallinnon päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että ennakkoratkaisu kumotaan siltä osin kuin siinä on lausuttu, että vuokrattujen määräalojen luovutukset ovat verovapaita oman asunnon luovutuksia. Uutena ennakkoratkaisuna on tältä osin lausuttava, että siirtokelpoisella vuokraoikeudella vuokrattujen määräalojen luovutuksista syntyvä voitto on veronalaista tuloa eikä niihin sovelleta oman asunnon verovapautta koskevaa sääntelyä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen.

Hallinto-oikeus on selostettuaan tuloverolain 45 §:n 1 momentin, 48 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 48 §:n 2 momentin säännökset perustellut päätöstään valituksen hylkäämisen osalta seuraavasti:

Asiassa saatu selvitys

Ennakkoratkaisun hakijoiden tarkoituksena on myydä kolmella eri kauppakirjalla kolmelle eri ostajalle noin 3 330 m²:n kiinteistö, jolla sijaitsee yksinomaan hakijoiden omassa käytössä ollut omakotitalo. Kiinteistöstä on vuokrattu kahdella eri vuokrasopimuksella tonttiosuudet hakijoiden kahdelle aikuiselle lapselle ja heidän puolisoilleen. Tonttiosuuden A pinta-ala on 880 m². Sitä koskeva vuokrasopimus on solmittu 28.6.2003 ja vuokra-aika on 50 vuotta alkaen 1.7.2003. Tonttiosuuden B pinta-ala on 800 m². Sitä koskeva vuokrasopimus on solmittu 8.10.2008 ja vuokra-aika on 50 vuotta alkaen 1.1.2009. Vuokrasopimusten mukaan vuokralaisilla on oikeus lunastaa tonttiosuus omakseen vuokranantajan määrittämällä käyvällä hinnalla. Vuokralaisilla on lisäksi etuoikeus vuokrakauden päättyessä saada alue välittömästi uudelleen vuokralle. Vuokralaisilla on oikeus siirtää vuokraoikeus vuokranantajaa kuulematta kolmannelle. Vuokrasopimuksen mukaan tonttiosuuden B vuokralaisella on oikeus rakentaa tontille kuulematta vuokranantajaa. Maapohjan vuokranneet oikeudenhaltijat ovat kirjanneet oikeutensa kiinteistörekisteriin 1.7.2003 ja 20.2.2009. Tonttiosuudella A on vuonna 2004 valmistunut pientalo ja tonttiosuudella B on vuonna 2010 valmistunut pientalo.

Verohallinto on lausunut ennakkoratkaisuna, että jos hakijat myyvät omistamansa kiinteistön samassa kaupantekotilaisuudessa kolmelle eri ostajalle, niin jokaisen luovutuksen osalta on kysymys kokonaan verovapaasta oman asunnon luovutuksesta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen tonttiosuuksien A ja B osalta päätöksen soveltamisen edellytyksenä on, että kyseessä olevan ennakkoratkaisun päätöksentekopäivän ja vuonna 2013 tai 2014 tapahtuvan kaupantekopäivän välisenä aikana kiinteistöä koskeva tonttijako ei ole muuttunut tai tonttijaon muutosta koskevaa ehdotusta ei ole vahvistettu.

Ennakkoratkaisun perusteluissa on todettu muun ohessa, että Z:n kaupungilta saadun tiedon mukaan kiinteistön osalta ei ole vireillä asemakaavan tai tonttijaon muutosta. Saatujen tietojen mukaan voimassa olevan tonttijaon perusteella ei ole mahdollista myydä tonttiosuuksia A ja B niin, että niistä olisi mahdollista muodostaa omat itsenäiset tontit.

Ennakkoratkaisussa on todettu, että hakijat ovat ostaneet kiinteistön vuonna 1976 ja käyttäneet sitä ja sillä olevia omistamiaan rakennuksia omana ja perheensä vakituisena asuntona siitä lähtien. Hakijoiden on katsottu hankkineen myös tonttiosuuksien A ja B osalta verovapauden ennen niiden vuokrauksen alkamista. Ennakkoratkaisun mukaan hakemuksessa kuvatuissa olosuhteissa kaikki kolme luovutusta ovat verovapaita korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön (KHO 30.12.1999 taltionumero 4268 ja KHO 12.11.2003 taltionumero 2789) mukaisesti.

Oikeudellinen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

Ennakkoratkaisun hakijoiden tarkoituksena on myydä samana päivänä kolmella eri kaupalla toukokuussa 1976 ostettu kiinteistö. Kiinteistöllä sijaitsee heidän vakituisena asuntonaan käyttämä rakennus, jonka osalta tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetyt oman asunnon luovutusvoiton verovapauden edellytykset täyttyvät. Kiinteistö käsittää lisäksi kaksi vuokrattuna olevaa määräalaa, joilla sijaitsee vuokralaisten rakennuttamat ja vakituisina asuntoinaan käyttämät asuinrakennukset. Vuokrasopimukset ovat olleet voimassa 1.7.2003 ja 1.1.2009 alkaen ja ne on sovittu 50 vuoden määräajaksi. Vuokralaisilla on oikeus siirtää vuokraoikeutensa kolmannelle vuokranantajaa kuulematta. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kiinteistön osalta ei ole vireillä asemakaavan tai tonttijaon muutosta, eikä tonttijako vuokrattujen määräalojen mukaisena olisi edes mahdollinen.

Säännöksessä oman asunnon luovutuksen verovapaudelle ei ole asetettu edellytykseksi rakennuksen tai rakennuspaikan luovutusta välittömästi edeltänyttä omaa käyttöä, vaan riittävää on, että verovelvollinen on yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan omistusaikanaan käyttänyt rakennusta ja sen rakennuspaikkaa omana tai perheensä vakituisena asuntona. Rakennuspaikan koolle on lisäksi asetettu 10 000 neliömetrin yläraja.

Oikeuskäytännössä on katsottu, että vakituisena asuntona pidetyn rakennuspaikan myyminen määräaloina useille eri ostajille oikeuttaa tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun verovapauteen, kun kaupat tapahtuvat lyhyen ajan kuluessa.

Koska nyt kysymyksessä oleva kiinteistö on kooltaan tuloverolain 48 §:n 2 momentissa säädettyä pienempi ja saman pykälän 1 momentin 1 kohdan mukainen asumisaikaedellytys koko kiinteistön osalta täyttyy, ei merkitystä ole sillä, että osia kiinteistöstä on myöhemmin ollut muussa kuin myyjien omaa asumista palvelevassa käytössä. Luovutettaessa kiinteistö kolmella erillisellä kaupalla samanaikaisesti ennakkoratkaisun mukaisesti, on kaikkia kolmea luovutusta pidettävä oman asunnon luovutuksina.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Maija Vesala, Markku Lambert ja Outi Siimes. Asian esittelijä Jouko Tuomi (eri mieltä).

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen ja lausuu uutena ennakkoratkaisuna, että siirtokelpoisten vuokraoikeuksien kohteena olevien maapohjien luovutukseen ei voida soveltaa tuloverolain 48 §:n oman asunnon luovutuksen verovapautta koskevaa säännöstä.

Verosaajien oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Pitkäaikaisen, siirtokelpoisen kiinteistörekisteriin kirjatun vuokraoikeuden haltijan oikeudet maapohjaan voidaan varsin laajasti rinnastaa itsenäisen kiinteistön omistajan oikeuksiin siitä alkaen, kun vuokrasopimus on laadittu ja vuokraoikeus on kirjattu.

Oikeuskäytännössä luovutuksia on pidetty verovapaina, kun myyntihetkellä yhden kiinteistöyksikön muodostavasta kiinteistöstä myydään samanaikaisesti tai verrattain läheisillä kaupoilla vakituisessa asumiskäytössä ollut tontin osa rakennuksineen ja samasta tontista määräaloja ja kun kiinteistö on kaupantekohetkellä muodostanut yhden rekisteriyksikön. Sen sijaan, jos kiinteistölle on vahvistettu sitova tonttijako tai sillä on suoritettu maanmittaustoimitus (tonttijako/tontinmittaus tai määräalan lohkominen), jossa maapohja on jaettu eri rekisteriyksiköiksi, rakentamattoman alueen myynti ei ole verovapaa. Näin siitäkin huolimatta, vaikka myyjä olisi aikaisemmin käyttänyt koko kiinteistöä vakituisena asuntonaan säädetyn kahden vuoden ajan ennen tontinjaon vahvistamista tai maanmittaustoimitusta. Siirtokelpoisen vuokraoikeuden tekeminen ja kirjaaminen kiinteistörekisteriin sekä maapohjan rakentaminen tulee rinnastaa edellä mainittuihin toimituksiin.

Käsillä olevassa tapauksessa siirtokelpoisten vuokrasopimusten tekemisen ja kirjaamisen oikeusvaikutukset ovat verrattavissa edellä mainittuihin maanmittaustoimituksiin, joissa yhdestä kiinteistöyksiköstä muodostuu vaiheittain useampi itsenäinen kiinteistö. Kun verovelvolliset myyvät vuokratut määräalat niiden vuokraajille, määräalojen luovutuksiin ei siten voida soveltaa oman asunnon verovapaussäännöksiä, vaan määräalojen luovutukset ovat veronalaisia luovutuksia, vaikka ne myydään samanaikaisesti vakituisessa asumiskäytössä olleen rakennuksen ja siihen liittyvän maapohjan kanssa.

Se, että vuokraoikeudenhaltija on rakentanut vuokraamalleen alueelle vakituisen asunnon, osoittaa, että kysymyksessä oleva maapohja on siirtynyt pois maapohjan omistajan (myyjän) hallinnasta ja oman asuinkäytön piiristä jo sillä hetkellä, kun vuokrasopimus on tehty ja rakennus on rakennettu. Tätä käsitystä tukee myös muun muassa se, että vuokraoikeuden haltijan verotuksessa rakennusta ja sen alla olevaan maapohjaan kohdistuvaa siirtokelpoista vuokraoikeutta käsitellään kiinteistönä.

Oman asunnon verovapaussäännös on poikkeus luovutusten yleisestä veronalaisuudesta ja sitä tulee erityissäännöksenä tulkita suppeasti.

X on antanut vastineen ja muun ohella todennut, että vuokrasopimukset on tehty tavanomaisten ehtojen mukaan niin, että vuokralaisella on vuokranantajaa kuulematta oikeus rakentaa ja siirtää vuokraoikeus kolmannelle. Nämä ehdot ovat olleet välttämättömiä, jotta vuokralaiset ovat saaneet vuokrasopimukset asuintalon rakennuslainojen vakuudeksi.

Myytävät määräalat eivät ole samankokoisia kuin vuokratut alueet. Alun perin tontista vuokrattiin laskennallisesti sen verran, kuin rakennusoikeus vaati, välittämättä siitä, minkälaisen pihakokonaisuuden talot vaativat. On ollut täysin selvää, että vuokrasopimuksessa sovitut maa-alat määritellään osittain uusiksi ennen myyntiä ja lohkomista. Vuokrasopimuksella sovitun siirtokelpoisen vuokraoikeuden oikeusvaikutukset eivät voi olla verrattavissa maanmittaustoimituksiin tai sitovaan tonttijakoon niin kuin oikeudenvalvontayksikkö on katsonut. Koska vuokratut alueet ja myytävät alueet eroavat toisistaan sekä rakennustensa että kokonsa puolesta, ei voida katsoa, että kyseessä olisi ollut alun perin sitova tonttijako tai maanmittaustoimitus.

Vero-oikeudessa kiinteistön kauppa katsotaan tapahtuneen silloin, kun kauppakirja on allekirjoitettu. Vuokrasopimuksen allekirjoittamishetki laajentaisi tuntuvasti kiinteistökaupan käsitettä vero-oikeudessa. Vuokrasopimuksen solmimishetkellä ei ole ollut tarkoitus tehdä maanmittaustoimitusta, jossa kiinteistöyksiköstä muodostettaisiin useampi itsenäinen kiinteistö. Sovitun yksityisoikeudellisen muodon sivuuttaminen on vero-oikeudessa hyvin poikkeuksellista. Näissä tilanteissa on usein syytä soveltaa samalla verotusmenettelystä annetun lain veronkiertopykälää. Käytännössä pitäisi pystyä todistamaan, että yksityisoikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta.

Y:lle on varattu tilaisuus vastineen antamiseen. Hän ei ole antanut vastinetta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen ja muun ohella todennut, että vuokraoikeuksien panttaus vuokralaisten rakentamien asuinrakennusten rakennuslainojen vakuudeksi osoittaa, että vuokralaisen asema rinnastuu esimerkiksi tässä suhteessa itsenäisen kiinteistön haltijan asemaan. Kun vuokrasopimus on pitkäaikainen ja sisältää ehdon, jonka mukaan maapohjan omistaja on velvollinen lunastamaan vuokralaisen rakennukset, maapohjaan kohdistuvan vuokraoikeuden arvo voi käytännössä olla huomattava. Vuokralaisella on sekä disponointiin että käyttöön liittyviä vahvoja oikeuksia. Siirtokelpoisen vuokrasopimuksen tekeminen ja sen kirjaaminen muuttaa maapohjan omistajan oikeusasemaa enemmän kuin pelkkä tonttijaon vahvistaminen sitovana noudatettavaksi. Tällainen vuokrasopimus merkitsee maapohjan omistajan aseman huomattavaa supistumista, kun vuokralaiselle syntyy vuokrasopimukseen perustuvat käyttö- ja luovutusoikeudet. Mitään vastaavaa maanomistajan oikeusaseman kaventumista ei tapahdu tonttijaon vahvistamisen yhteydessä. Asiassa ei ole kysymys yksityisoikeudellisen muodon sivuut­tamisesta, vaan siitä, mikä vero-oikeudellinen vaikutus tehdylle siirtokelpoiselle vuokrasopimukselle on annettava, kun tuloverolain 48 §:ssä säädettyä oman asunnon luovutusvoiton verovapautta koskevaa säännöstä tulkitaan.

X ja Y ovat antaneet vastineen ja vaatineet, että valitus hylätään ja heidän oikeudenkäyntikulunsa korvataan 300 eurolla. X ja Y ovat muun ohella todenneet, että asiassa täyttyvät kaikki Verohallinnon ohjeessa mainitut ehdot verovapaudelle: katkeamaton käyttö omana ja perheen asuntona, koko kiinteistö myydään ja kiinteistön eri osien omistusoikeuden luovutukset tehdään lyhyen ajan sisällä ja kiinteistöllä ei ole tehty vuokrattuja rakennuspaikkoja vahvistavaa tonttijakoa. Verohallinnon ohjeen mukaan vuokraamalla tapahtunut hallinnan luovutus ei vaikuta asiaan. Ennakkoratkaisu ja hallinto-oikeuden päätös ovat Verohallinnon ohjeiden ja korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneen tuloverolain 48 §:n tulkintakäytännön mukaisia. Vastine on lähetetty Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1) Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hyväksytään. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja Verohallinnon ennakkoratkaisun valituksenalaiselta osalta ja lausuu tältä osin uutena ennakkoratkaisuna, että ennakkoratkaisuhakemuksessa tarkoitettujen siirtokelpoisten vuokraoikeuksien kohteena olevien maa-alueiden luovutukset eivät ole tuloverolain 48 §:ssä tarkoitettuja verovapaita oman asunnon luovutuksia.

2) Korkein hallinto-oikeus hylkää X:n ja Y:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Perustelut

1. Pääasia

Tuloverolain 48 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan omaisuuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa vähintään kahden vuoden ajan omistamansa sellaisen huoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet tai osuudet tai sellaisen rakennuksen tai sen osan, jota hän on omistusaikanaan yhtäjaksoisesti vähintään kahden vuoden ajan ennen luovutusta käyttänyt omana tai perheensä vakituisena asuntona (oman asunnon luovutusvoitto). Pykälän 2 momentin mukaan oman asunnon luovutusvoittoa laskettaessa rakennukseen rinnastetaan myös sen rakennuspaikka siltä osin kuin se on pinta-alaltaan enintään 10 000 neliömetriä tai kaavoitetulla alueella enintään kaavan mukaisen tontin tai rakennuspaikan suuruinen.

X ja Y ovat vuodesta 1976 alkaen omistaneet noin 3 300 neliömetrin suuruisen tontin, jolla sijaitsee heidän asumiskäytössään oleva omakotitalo. X ja Y ovat vuokranneet vuonna 2003 solmitulla vuokrasopimuksella 880 neliömetrin alueen tontista ja vuonna 2008 solmitulla vuokrasopimuksella 800 neliömetrin alueen tontista siten, että vuokralaisilla on oikeus rakentaa ja siirtää vuokraoikeudet kolmannelle vuokranantajaa kuulematta. Kysymys on maakaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetuista käyttöoikeuksista, jotka on kirjattu lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Vuokratuilla alueilla on vuokralaisten rakennuttamat asuinrakennukset. X ja Y olivat asuneet omistamallaan kiinteistöllä sijaitsevassa rakennuksessa yli kahden vuoden ajan jo ennen kuin edellä mainitut vuokrasopimukset on tehty.

X:n ja Y:n tarkoituksena on myydä mainittu noin 3 300 neliömetrin suuruinen tontti kolmella kauppakirjalla kolmelle eri ostajalle. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, ovatko edellä mainitut vuokratut alueet osa tuloverolain 48 §:n 2 momentissa tarkoitettua rakennukseen rinnastettavaa rakennuspaikkaa, jonka luovutus on verovapaa.

Lain sanamuodon ja tarkoituksen mukaista on, että oman asunnon luovutukseen rinnastetaan rakennuksen rakennuspaikka sellaisena kuin se on luovutusajankohtana. Kun osa tontista on vuokrattu siirtokelpoisella vuokraoikeudella ja vuokraoikeuden haltija on rakennuttanut vuokraamalleen alueelle oman asuinrakennuksen, tontin on katsottava olevan tältä osin vuokralaisen rakennuksen rakennuspaikka. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatuissa luovutuksissa ei siten ole kysymys vuokrattujen alueiden osalta X:n ja Y:n omana asuntonaan käyttämän rakennuksen tuloverolain 48 §:n 2 momentissa tarkoitetusta rakennuspaikasta. Näiden vuokrattujen alueiden luovutuksiin ei voida soveltaa oman asunnon luovutuksen verovapautta koskevaa säännöstä.

2. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X:lle ja Y:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Paula Makkonen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Vesa-Pekka Nuotion äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Hannele Ranta-Lassila yhtyi:

"Kuten enemmistö myönnän valitusluvan ja tutkin asian. Hylkään valituksen. En muuta hallinto-oikeuden päätöstä.

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulokseen nähden hylkään X:n ja Y:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta."

 
Julkaistu 20.5.2015