KHO:2015:139

Yhtiö oli hallinto-oikeuteen 25.6.2012 saapuneella valituskirjelmällään hakenut muutosta elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen antamaan päätökseen. Hallinto-oikeus oli antanut asiassa päätöksensä 27.6.2014. Yhtiö oli esittänyt vaatimuksen oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kuluneen ajan vuoksi 17.4.2015 korkeimmalle hallinto-oikeudelle, jossa oli vireillä yhtiön valitus hallinto-oikeuden päätöksestä.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annettu laki (hyvityslaki) oli tullut sovellettavaksi hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa hyvityslain muuttamisesta annetulla lailla. Lainmuutoksen voimaantulosäännöksen mukaan laki oli tullut voimaan 1.6.2013. Lisäksi voimaantulosäännöksessä todettiin, että mainitun lain voimaan tullessa tuomioistuimessa tai lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lautakunnassa vireillä olevassa asiassa sovellettiin mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Hyvityslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen sanamuoto poikkesi 1.1.2010 voimaan tulleen hyvityslain (vuoden 2010 hyvityslaki) voimaantulosäännöksestä, jonka mukaan laissa tarkoitettu hyvitys voidaan määrätä maksettavaksi myös asiassa, joka oli vireillä lain tullessa voimaan. Vuoden 2010 hyvityslaki ei ollut koskenut hallintotuomioistuimia. Asiassa sovellettavana olleen lainmuutoksen esitöistä ei ilmennyt, miksi voimaantulosäännös poikkesi sanamuodoltaan vuoden 2010 hyvityslain voimaantulosäännöksestä. Myös hyvityslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen viittaus aikaisempiin säännöksiin jäi hallintotuomioistuinten osalta epäselväksi. Korkein hallinto-oikeus myös totesi, että hallintotuomioistuinten osalta ei ollut aikaisemmin ollut voimassa vastaavia hyvitystä koskevia säännöksiä.

Hyvityslain tarkoituksena oli taata tehokas kansallinen oikeussuojakeino oikeudenkäynnin keston muodostuessa sellaiseksi, että sitä voitiin pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan vastaisena oikeudenkäynnin viivästymisenä. Tällöin valtio voitaisiin tuomita korvaamaan viivästymisestä aiheutunut ihmisoikeusloukkaus. Lähtökohtana ei siten voinut olla, että hyvityslain muutoksen voimaantulo lykkääntyisi hallintolainkäytössä esimerkiksi valtiontaloudellisista syistä, vaan voimaantulosäännöstä oli tulkittava ihmisoikeusmyönteisellä tavalla niin, että oikeudenkäynnin osapuolille oli myös annettava mahdollisuus samaan oikeussuojaan mahdollisimman nopeasti kansallisessa muutoksenhaussa kuin mikä olisi mahdollista ihmisoikeustuomioistuimessa.

Edellä lausuttu huomioon ottaen korkein hallinto-oikeus tutki yhtiön vaatimuksen, joka koski oikeudenkäynnin viivästyksen hyvittämistä asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kuluneen ajan vuoksi.

Laki oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain muuttamisesta (81/2013), voimaantulosäännös

Päätös, josta valitetaan

Vaasan hallinto-oikeus 27.6.2014 nro 14/0221/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on 21.5.2012 tekemällään päätöksellä Nro EPOELY/14/07.04/2012 päättänyt, että Oy A:n suunnittelemaan Uttermossan enintään kahdeksan tuulivoimalaitoksen maatuulivoimahankkeeseen Kristiinankaupungissa tulee soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Päätöksen mukaan tuulivoimahankkeiden hankekokonaisuuteen luetaan kuuluvaksi tuulivoimalaitosten lisäksi myös sähkönsiirto, kuten voimajohto, maakaapelit ja sähköasema.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Oy A:n valituksen ELY-keskuksen päätöksestä sekä yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa lausunut seuraavaa:

Kuulemismenettely

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan ennen päätöksentekoa on arviointimenettelyn tarpeesta käytävä riittävät neuvottelut asianomaisten viranomaisten kesken ja hankkeesta vastaavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Asiakirjojen mukaan ELY-keskus on ennen asian ratkaisemista varannut sähköpostitse viidelle eri viranomaistaholle tilaisuuden kommentoida hakemusta. Asiakirjoissa ei kuitenkaan ole yhtään kirjallista vastausta, jonka johdosta yhtiölle olisi voitu varata tilaisuus tulla kuulluksi. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeesta on kuitenkin 2.2.2012 ennen harkintapyynnön vireillepanemista käyty viranomaisneuvottelu, jossa myös yhtiön edustajat ovat olleet mukana. Edellä sanotun vuoksi ELY-keskuksen päätöstä ei ole syytä kumota ja palauttaa asiaa sille uudelleen käsiteltäväksi.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöön paneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon tai muun ympäristön erityispiirteen vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Asetuksen hankeluettelon perusteella Oy A:n hankkeeseen ei tule sovellettavaksi lain 4 §:n 1 momentin mukainen pakollinen arviointimenettely.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Saman lain 4 §:n 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Lain 5 §:n 2 momentin mukaan ellei 3 luvun säännöksistä muuta johdu, arviointimenettelyä ei sovelleta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen, jos vaikutukset on selvitetty muun lain mukaisessa menettelyssä tässä laissa edellytetyllä tavalla ja selvityksistä on kuultu kaikkia niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti muun muassa hankkeen ominaisuuksia, kuten hankkeen kokoa ja yhteisvaikutusta muiden hankkeiden kanssa. Lisäksi on tarkasteltava hankkeen sijaintia suhteessa nykyiseen maankäyttöön sekä vaikutusten luonnetta ottaen huomioon vaikutusten kohteena olevan väestön määrä, vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus, vaikutuksen todennäköisyys sekä vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus.

Hanke tarkoittaa Kristiinankaupungin eteläosaan sijoittuvaa maatuulivoimala-aluetta, joka käsittää enintään 8 tuulivoimalaitosta á 2–3,6 MW, yhteensä 16–28,8 MW. Suunniteltu hanke on kooltaan melko lähellä YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon mukaista rajaa. Voimaloiden suunniteltu napakorkeus on noin 100–140 metriä ja roottorin halkaisija 110–130 metriä. Lavan ollessa yläasennossa suunniteltu kokonaiskorkeus on noin 155–205 metriä. Lähin asuinrakennus Uttermossan kylän itälaidalla on noin 800 metrin etäisyydellä lähimmän voimalan sijoituspaikasta. Lähin vapaa-ajanasunto sijaitsee noin 600 metrin etäisyydellä voimalan nro 8 kaakkoispuolella. Yhteisvaikutusten osalta merkittävin lähialueen hanke on aivan hankealueen viereen suunniteltu toisen yhtiön 44, vastineen mukaan 37 tuulivoimalaitoksen Metsälän tuulivoimapuisto.

Kun otetaan huomioon hakemuksen mukaisten tuulivoimalaitosten lukumäärä ja koko sekä sijoituspaikan läheisyyteen sijoitettavaksi suunniteltujen muiden tuulivoimaloiden toiminnot kokonaisuudessaan ja toiminnoista aiheutuvat yhteisvaikutukset, hallinto-oikeus katsoo, että toimintojen yhteisvaikutukset on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin nojalla otettava huomioon momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole selvitetty, että hankkeen vaikutukset olisi arvioitu muun lain mukaisessa menettelyssä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaisesti.

Kun muutoin otetaan huomioon asiassa esitetyt vaatimukset, saatu selvitys ja ELY-keskuksen päätös ja sen perustelut, ELY-keskus on voinut päättää, että hankkeessa on suoritettava harkinnanvarainen YVA-menettely.

Sillä seikalla, että ELY-keskus ei ole tehnyt päätöstä kuukauden kuluessa siitä kun se on saanut hankkeesta riittävät tiedot, ei ole merkitystä tätä asiaa hallinto-oikeudessa ratkaistaessa.

Hallinto-oikeus toteaa, että yhtiön mainitsemilla muilla päätöksillä ei ole tässä asiassa oikeudellisesti ratkaisevaa merkitystä, koska päätös tulee tehdä aina tapauskohtaisesti kussakin asiassa ilmenneet olosuhteet huomioon ottaen.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä ja 75 §:ssä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Saman lain 74 §:n 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.

Asian lopputulos huomioon ottaen ja kun oikeudenkäynti ei ole aiheutunut viranomaisen virheestä, ei ole kohtuutonta, että yhtiö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 4 § ja 6 § 1 momentti

Asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 7 §

Hallintolainkäyttölaki 74 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Liisa Talvitie, Marja Lampi, joka on myös esitellyt asian, ja Yrjänä Honkavaara.

Valitusasian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Oy A on valituksessaan ensisijaisesti vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös ja ELY-keskuksen päätös kumotaan ja korkein hallinto-oikeus toteaa, että enintään kahdeksan tuulivoimalaitoksen hanke ei edellytä YVA-menettelyä. Toissijaisesti yhtiö on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa ja poistaa Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen ja ELY-keskuksen päätöksen ja palauttaa asian ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi YVA-menettelyn tarpeesta päättämistä varten. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että yhtiö vapautetaan oikeudenkäyntimaksusta hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja että ELY-keskus velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vielä yhtiö on vaatinut, että se vapautetaan YVA-menettelyn tarvetta koskevan ELY-keskuksen päätöksen maksusta.

Yhtiö on valituksensa perusteluissa uudistanut aiemmin lausumansa sekä esittänyt muun ohella, että hieman ennen varsinaista päätöksentekoa 20 kilometrin säteellä ei ollut muita tuulipuistohankkeita vireillä kuin yhtiön hanke ja EPV Tuulivoima Oy:n Metsälän tuulivoimapuistoa koskeva hanke. YVA-menettelyn tarvetta olisi pitänyt tarkastella tuossa tilanteessa, eikä siten, että tarkasteluun on otettu mukaan myös paljon myöhemmin vireille tulleet tuulivoimahankkeet.

Uttermossan kahdeksan voimalan rakentamishankkeessa ei ole kyse sellaisesta YVA-lain 4 §:n tarkoittamasta yksittäistapauksesta, jossa YVA-menettely olisi tarpeen. Hankealue on pieni ja hyvin tiiviiksi suunniteltu. Kaikki suunnitellut voimalat, voimaloiden väliset maakaapelit ja uudet huoltotiet sijoittuvat kokonaan yhtiön omistajien omistuksessa oleville metsätiloille.

Hankealue kuuluu Pohjanmaan parhaisiin tuulivoima-alueisiin, kuten Pohjanmaan maakuntaliitto on todennut Uttermossan osayleiskaavaluonnoksesta antamassaan lausunnossa. Vaihekaava 2:n kaavaluonnoksen tuulivoima-alueiden määrittelyssä on tehty laaja-alainen arviointityö tuulivoimatuotantoon hyvin soveltuvien alueiden määrittelemiseksi. Maakuntakaavan aluerajaukset ovat käyneet läpi monet kriteeristöt ja soveltuvuusarvioinnit.

Alueeseen ei liity mitään niistä erityispiirteitä, joihin viitataan YVA-asetuksen 7 §:ssä. Yhteisvaikutukset Metsälän tuulivoimapuiston kanssa eivät muodosta merkittäviä haitallisia yhteisvaikutuksia. Yhteisvaikutusten arviointi oli tarkoitus ja on edelleen tarkoitus käsitellä vireillä olevassa Uttermossan osayleiskaavaprosessissa. Hankkeen pieni koko ja sen sijainti, vähäiset luontovaikutukset, jo tehdyt luontoselvitykset ja muut ympäristöselvitykset sekä vireillä oleva Uttermossan kahdeksan tuulivoimalan osayleiskaavaa koskeva menettely huomioon ottaen hankkeeseen ei olisi ollut tarpeen soveltaa YVA-lain mukaista arviointimenettelyä.

Ennen asian vireilletuloa ELY-keskuksessa 15.3.2012 on 2.2.2012 pidetty Uttermossan tuulivoimahankkeen osayleiskaavan ensimmäinen vi³ranomaisneuvottelu, jossa YVA:n tarpeettomuudesta vallitsi yhteinen näkemys. Yhteisvaikutukset läheisen Metsälän tuulivoimapuistohankkeen ja siitä laadittavan osayleiskaavan kanssa katsottiin voitavan arvioida riittävän kattavasti tulevassa kaavaselostuksessa.

On kohtuutonta ottaa huomioon sellaisten hankkeiden yhteisvaikutuksia, joita koskevat suunnitelmat eivät ole Uttermossan YVA-tarpeen selvittämispyyntöä koskevan kirjelmän laatimishetkellä olleet edes julkisesti esillä. Lisäksi ELY-keskus on tehnyt YVA-tarveharkintapäätöksen vasta 21.5.2012, kun se olisi pitänyt tehdä sen sijaan viimeistään 15.4.2012.

Yhtiötä ei ole kohdeltu tasapuolisesti vastaavien YVA-asetuksen kokorajan alle jäävien hankkeiden kanssa. Onkin perusteltua katsoa, että Uttermossan tuulivoimapuisto ei olisi edellyttänyt YVA-menettelyä siinä tilanteessa, kun ELY-keskuksen valituksenalainen päätös on tehty. Myös valitusasian käsittelyyn kulunut yli kahden vuoden aika ja olosuhteiden muuttuminen tulisi ottaa huomioon.

Yhtiön tuulipuisto ei edellytä YVA-menettelyä nykytilanteessakaan, kun yhtiön tuulipuistolle laaditaan omaa tuulivoimaosayleiskaavaa. Metsälän tuulipuiston voimalamäärä on enää 34 voimalaa ja kyseinen tuulivoimahanke on osayleiskaavoitettu ja läpikäynyt YVA-menettelyn, kuten muutkin Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut tuulivoimapuistohankkeet.

Asian käsittelyssä on tapahtunut menettelyvirhe, kun yhtiötä ei ole kuultu asianmukaisesti ennen YVA-menettelystä päättämistä. Yhtiötä ei ole kuultu ennen YVA-menettelyn tarpeesta päättämistä, vaikka ELY-keskuksen kanta oli muuttunut siitä, mikä se oli ollut viranomaisneuvotteluissa. Asiakirjojen mukaan ELY-keskus on ennen asian ratkaisemista varannut sähköpostitse viidelle eri viranomaiselle tilaisuuden kommentoida hakemusta YVA-menettelyn tarpeesta päättämisestä. Yhtiön tietoon ei kuitenkaan ole saatettu ennen asian ratkaisemista, miltä viranomaisilta näkemyksiä on pyydetty ja mitä ne ovat vastanneet. Yhtiölle olisi tullut varata mahdollisuus lausua niiden seikkojen osalta, jotka ovat puoltaneet YVA-menettelyn edellyttämistä. Koska näin ei ole tapahtunut, menettely on virheellinen kuulemisen laiminlyönnin vuoksi.

Hallinto-oikeuden päätös on liian ylimalkainen, puutteellisesti ja riittämättömästi perusteltu, eikä täytä hallintolainkäyttölain 53 §:n ja 54 §:n kohtien 4, 5 ja 6 vaatimuksia. Hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ovat varsin lyhyet ja ylimalkaiset siltä osin, kun niissä arvioidaan hankkeen ominaisuuksia ja suhdetta ympäristöön. Hallinto-oikeus painottaa yhteisvaikutuksia, mutta ei kuvaa tarkemmin, mistä yhteisvaikutuksista on kysymys. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainittu lähin asuinrakennus on toiminnanharjoittajien oma asunto.

Metsälän tuulipuisto käsittää oleellisesti vähemmän voimaloita kuin alun perin kaavailtiin. Nyt voimaloita on enää 34 kappaletta. Hallinto-oikeuden tietoon oli myös saatettu, että yhtiö on itse päättänyt käynnistää YVA-menettelyn hankkeen turvaamiseksi hallinto-oikeuden ratkaisun viipyessä.

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on lausunnossaan uudistanut aiemmin lausumansa sekä esittänyt muun ohella, että valituksessa on väitetty, että neuvottelussa 2.2.2012 ennen harkinta-asian vireille tuloa olisi katsottu, että YVA-menettely ei ole tarpeen. Neuvottelupöytäkirjasta käy ilmi, että YVA-menettelyn tarpeesta on keskusteltu ja viereinen Metsälän YVA-hanke on ollut tiedossa. Muistion on laatinut konsultin edustaja ja siihen on kirjattu hankkeen olevan kokonsa puolesta alle YVA-asetuksen hankeluettelon ja että harkinnanvarainen YVA-tarve ratkaistaan ja että lähtökohtaisesti on oletettu, että YVA-menettelyä ei tarvittaisi. Vasta seuraavassa kohdassa on selostettu ELY-keskuksen edustajan toteamus, jossa on todettu konsultin kanssa sovituksi, että YVA-harkintapyyntö toimitetaan ELY-keskukselle, kun luonto- ja muut selvitykset ovat valmistuneet. Vielä myöhemmin samassa pöytäkirjassa ELY-keskuksen edustaja on kommentoidessaan Metsälän ja Uttermossenin yhteisvaikutusten selvittämistä koskevaa ehdotusta nimenomaisesti todennut, että ensin on kuitenkin harkittava YVA-tarve ja tehtävä siitä päätös. ELY-keskuksella ei ole tuossa vaiheessa ollut kantaa YVA-menettelyn tarpeeseen. Asiassa ei ole saatu sellaisia suullisia tai kirjallisia lausumia, jotka olisivat vaikuttaneet asian ratkaisuun. Väite siitä, että ELY-keskuksen kanta olisi muuttunut viranomaisneuvottelun jälkeen, ei näin ollen pidä paikkaansa.

Viitatuissa muissa alle 10 voimalan tuulivoimahankkeissa, joissa YVA-menettelyä ei ole pidetty tarpeellisena, tilanne on ollut erilainen. Hankkeiden välinen etäisyys on niissä ollut useita kilometrejä toisin kuin käsillä olevassa asiassa.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus on perusteeton, eikä YVA-harkintapäätöksestä ole peritty maksua.

Oy A on vastaselityksessään uudistanut aiemmin lausumansa sekä muun ohella viitannut Iin Olhavan tuulipuistoa koskevaan hankkeeseen ja Kalajoen Juurakon tuulivoimahankkeeseen, joiden ei ole katsottu edellyttävän YVA-menettelyä. Jälkimmäisen läheisyyteen on suunnitteilla peräti neljä suurta tuulipuistoa. Myös Uttermossan tuulivoimapuiston tapauksessa olisi ollut mahdollista toimia joustavasti ilman YVA-menettelyä. ELY-keskus ei kiistä, etteikö sille olisi tullut kannanottoja YVA-menettelyn tarpeellisuuteen liittyen. Näiden kannanottojen sisältö ei ole yhtiön tiedossa. Tapahtuneen kuulemisvirheen vuoksi asia tulee palauttaa ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi ellei suoraan voida vahvistaa, että hanke ei ylipäätään edellytä YVA-menettelyä.

Oy A on toimittanut useita lisäkirjoituksia.

Vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä

Oy A on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 17.4.2015 saapuneessa kirjoituksessaan vaatinut 3 000 euron hyvitystä, koska asian käsittely hallinto-oikeudessa on kestänyt yli kaksi vuotta sekä hyvityksen korottamista vielä 2 000 eurolla, koska viivästyksellä ja pääasialla on yhtiölle erityistä merkitystä. Vielä yhtiö on vaatinut, että hyvitysvaatimuksen laatimisesta aiheutuneet kulut 372 euroa sisältäen arvonlisäveron määrätään korvattavaksi valtion varoista.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa perittävän oikeudenkäyntimaksun määräämättä jättämisestä jätetään tutkimatta.

2. Korkein hallinto-oikeus on muutoin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

4. Oikeudenkäynnin viivästyksen hyvittämistä koskeva vaatimus ja vaatimus hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden kulujen korvaamisesta hylätään.

Perustelut

1. Oikeudenkäyntimaksujen määräämättä jättämistä koskeva vaatimus

Hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa perittävää oikeudenkäyntimaksua koskevan vaatimuksen tutkiminen ei, kun otetaan huomioon tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 9 ja 10 §, kuulu korkeimman hallinto-oikeuden toimivaltaan.

2. Pääasia

Korkein hallinto-oikeus toteaa selvyyden vuoksi, että asiassa saadun selvityksen mukaan ELY-keskuksen nyt kysymyksessä olevasta päätöksestä ei ole peritty maksua. Lopputulos huomioon ottaen asiassa ei tarpeen lausua myöskään siltä osin kuin yhtiö mahdollisesti on tarkoittanut asian uudelleen käsittelyn yhteydessä perittävästä maksusta vapauttamista.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei valituksessa esitettyjen näkökohtien johdosta ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, yhtiölle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

4. Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämistä ja hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevat vaatimukset

Yhtiö on hallinto-oikeuteen 25.6.2012 saapuneella valituskirjelmällään hakenut muutosta ELY-keskuksen 21.5.2012 antamaan päätökseen. Hallinto-oikeus on antanut asiassa päätöksensä 27.6.2014. Vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä on esitetty korkeimpaan hallinto-oikeuteen 17.4.2015 saapuneessa kirjoituksessa.

Oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä annetun lain (jäljempänä hyvityslaki) 4 §:n 1 momentin mukaan arvioitaessa, onko oikeudenkäynti viivästynyt, otetaan oikeudenkäynnin keston lisäksi huomioon erityisesti:

1) asian laatu ja laajuus;

2) asianosaisten, viranomaisten ja tuomioistuinten toiminta oikeudenkäynnissä;

3) asian merkitys asianosaiselle.

Pykälän 2 momentin mukaan oikeudenkäynnin viivästymistä arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö, joka koskee ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen soveltamista.

Hyvityslain 5 §:n 2 momentin mukaan hallintolainkäyttöasiassa oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa, kun vireillepanoasiakirja on toimitettu asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle. Oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika alkaa kuitenkin jo oikaisuvaatimuksen tai muun vastaavan hallintomenettelyssä käsiteltävän vaatimuksen tekemisestä, jos tällainen vaatimus on lain mukaan tehtävä ennen kuin päätökseen saa hakea muutosta valittamalla. Erityisestä syystä oikeudenkäynnin kestona huomioon otettava aika voi alkaa tätä aikaisemmasta ajankohdasta.

Hyvityslain 7 §:n 1 momentin mukaan hyvitystä on vaadittava pääasiaa käsittelevältä tuomioistuimelta. Vaatimus on tehtävä hyvissä ajoin ja viimeistään ennen pääasian käsittelyn päättymistä puhevallan menettämisen uhalla. Pykälän 2 momentin mukaan vaatimusta ei voi tehdä vasta korkeimmassa oikeudessa eikä valituslupaa edellyttävässä asiassa korkeimmassa hallinto-oikeudessa ilman pätevää syytä.

Hyvityslain 10 §:n mukaan, jos asianosaiselle myönnetään hyvitys, hänelle määrätään samalla valtion varoista korvattavaksi hyvityksen vaatimisesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset kulut, jollei niitä muutoin korvata valtion varoista. Hyvitysvaatimuksen käsittelystä ei peritä maksua.

Viivästymishyvitysjärjestelmä on tullut sovellettavaksi hallintotuomioistuimissa käsiteltävissä asioissa hyvityslain muuttamisesta annetulla lailla (81/2013). Lainmuutoksen voimaantulosäännöksen mukaan laki tuli voimaan 1.6.2013. Lisäksi voimaantulosäännöksessä todetaan, että mainitun lain voimaan tullessa tuomioistuimessa tai lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lautakunnassa vireillä olevassa asiassa sovelletaan mainitun lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Hyvityslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen sanamuoto poikkeaa 1.1.2010 voimaan tulleen hyvityslain (vuoden 2010 hyvityslaki) voimaantulosäännöksestä, jonka mukaan laissa tarkoitettu hyvitys voidaan määrätä maksettavaksi myös asiassa, joka on vireillä lain tullessa voimaan. Vuoden 2010 hyvityslaki ei ole koskenut hallintotuomioistuimia. Nyt sovellettavana olevan lainmuutoksen esitöistä (HE 85/2012 vp) ei ilmene, miksi voimaantulosäännös poikkeaa sanamuodoltaan vuoden 2010 hyvityslain voimaantulosäännöksestä. Myös hyvityslain muuttamisesta annetun lain voimaantulosäännöksen viittaus aikaisempiin säännöksiin jää hallintotuomioistuinten osalta epäselväksi. Korkein hallinto-oikeus myös toteaa, että hallintotuomioistuinten osalta ei ole aikaisemmin ollut voimassa vastaavia hyvitystä koskevia säännöksiä.

Hyvityslain tarkoituksena on taata tehokas kansallinen oikeussuojakeino oikeudenkäynnin keston muodostuessa sellaiseksi, että sitä voidaan pitää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan vastaisena oikeudenkäynnin viivästymisenä. Tällöin valtio voitaisiin tuomita korvaamaan viivästymisestä aiheutunut ihmisoikeusloukkaus. Lähtökohtana ei siten voi olla, että hyvityslain muutoksen voimaantulo lykkääntyisi hallintolainkäytössä esimerkiksi valtiontaloudellisista syistä, vaan voimaantulosäännöstä on tulkittava ihmisoikeusmyönteisellä tavalla niin, että oikeudenkäynnin osapuolille on myös annettava mahdollisuus samaan oikeussuojaan mahdollisimman nopeasti kansallisessa muutoksenhaussa kuin mikä olisi mahdollista ihmisoikeustuomioistuimessa.

Edellä lausuttu huomioon ottaen yhtiön vaatimus oikeudenkäynnin viivästyksen hyvittämisestä asian käsittelyyn hallinto-oikeudessa kuluneen ajan vuoksi on tutkittava.

Kun hallinto-oikeus on antanut asiassa päätöksensä 27.6.2014 käsittelyajaksi hallinto-oikeudessa on muodostunut hieman yli kaksi vuotta. Oikeudenkäynnin kesto on kokonaisuudessaan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksentekohetkellä ollut hieman yli kolme vuotta. Noin kahden vuoden käsittelyaikaa hallinto-oikeudessa ja hieman yli kolmen vuoden kokonaiskäsittelyaikaa kahdessa eri oikeusasteessa ei voida pitää kohtuuttoman pitkänä. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asian laatu yhtiön vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä on näin ollen hylättävä.

Kun yhtiön vaatimus hylätään, myös vaatimus hyvityksen vaatimisesta aiheutuneiden lain 10 §:ssä tarkoitettujen kulujen korvaamisesta on hylättävä.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petteri Leppikorpi.