KHO:2015:181

Puolustusvoimat oli kilpailuttanut lentokaluston teräsrunkoisten PVC-sääsuojien hankinnan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (puolustus- ja turvallisuushankintalaki) mukaisena hankintana. Hankintayksikkö sai tarjoukset A Oy:ltä ja B Oy:ltä.

A Oy oli toimittanut tarjousten jättämiselle asetettuna määräpäivänä 15.11.2013 tarjouksensa Puolustusvoimien postilokeroon. Lähetys oli kuitenkin leimattu saapuneeksi vasta 18.11.2013 eli tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen. Puolustusvoimat oli katsonut, että B Oy:n tarjous oli ainoa määräajassa saapunut tarjous. Puolustusvoimat oli 27.11.2013 pyytänyt B Oy:tä täsmentämään tarjoustaan sekä 29.11.2013 tarkentanut tarjouspyyntöään. B Oy:lle oli annettu aikaa 3.12.2013 saakka toimittaa Puolustusvoimille täsmennetty tarjouksensa. Puolustusvoimien havaittua, että A Oy:n tarjous olikin saapunut ajoissa, Puolustusvoimat varasi A Oy:lle mahdollisuuden toimittaa täsmennetty tarjouksensa 17.12.2013 mennessä. Hankintayksikkö valitsi 27.12.2013 A Oy:n tarjouksen, mutta päätti 30.1.2014 keskeyttää hankintamenettelyn. A Oy ja B Oy valittivat hankintayksikön keskeytyspäätöksestä markkinaoikeuteen.

Markkinaoikeus hylkäsi A Oy:n ja B Oy:n valitukset. Markkinaoikeus katsoi, että hankintamenettelyn keskeyttäminen oli perustunut todellisiin ja perusteltuihin syihin, eikä hankintayksikkö ollut hankintamenettelyn keskeyttäessään menetellyt puolustus- ja turvallisuushankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti. A Oy valitti markkinaoikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että asiassa saadun selvityksen perusteella hankinnan kohteena olevat sääsuojat ovat välttämättömiä lentokaluston talvitoimintakyvyn ylläpitämiseksi, eikä lentokalustoa voida talviolosuhteissa käyttää ilman niitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Sääsuojien oli siten katsottava liittyvän puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan lentokaluston käyttö- ja ylläpitovaiheeseen. Näin ollen hankinnassa oli kysymys puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n mukaisesta puolustushankinnasta, ja hankintaan oli tullut soveltaa puolustus- ja turvallisuushankintalakia, kuten Puolustusvoimat oli tehnytkin.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että hankintamenettelyn keskeyttämisen edellytyksenä oleva todellinen ja perusteltu syy voi johtua myös hankintayksikön omasta toiminnasta tai laiminlyönnistä aiheutuvasta hankintamenettelyn virheellisyydestä. Lisäksi korkein hallinto-oikeus totesi, ettei asiassa ollut perusteita katsoa, etteivät hankintayksikön hankintamenettelyn keskeyttämisen perusteiksi esittämät syyt olisi olleet puolustus- ja turvallisuushankintalain 75 §:n 1 momentin mukaisia todellisia ja perusteltuja syitä hankintamenettelyn keskeyttämiselle tai että hankinnan keskeyttämisen tarkoituksena tai seurauksena olisi ollut valittajan syrjiminen. Asian oikeudelliseen arviointiin ei vaikuttanut se valituksessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty seikka, että tarjouksissa ilmoitetut hintatiedot olivat mahdollisesti tulleet muiden tarjoajien tietoon.

A Oy:n valitus hylättiin ja markkinaoikeuden päätöksen lopputulos pysytettiin.

Laki julkisista hankinnoista (348/2007) 7 § 1 momentti

Laki julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista (1531/2011) 3 § 1 momentti 23 kohta, 5 § 1 momentti, 2 momentti 1 ja 2 kohta sekä 4 momentti

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi) 2 artikla a, b ja c alakohta

Päätös, josta valitetaan

Markkinaoikeus 15.5.2014 nrot 317–318/14

Asian aikaisempi käsittely

Puolustusvoimat on ilmoittanut 17.8.2013 julkaistulla EU-hankintailmoituksella sekä 31.8.2013 julkaistulla korjausilmoituksella neuvottelumenettelyllä toteutettavasta Ilmavoimien Materiaalilaitoksen lentokaluston teräsrunkoisten PVC-sääsuojien hankinnasta.

Ilmavoimien Materiaalilaitokselle on toimitettu A Oy:n ja B Oy:n tarjoukset.

A Oy on toimittanut tarjousten jättämiselle asetettuna määräpäivänä 15.11.2013 tarjouksensa Ilmavoimien Materiaalilaitoksen postilokeroon. Lähetys on kuitenkin leimattu saapuneeksi vasta 18.11.2013 eli tarjousten jättämiselle asetetun määräajan jälkeen.

Ilmavoimien Materiaalilaitos on katsonut, että B Oy:n tarjous on ainoa määräajassa saapunut tarjous. Ilmavoimien Materiaalilaitos on 27.11.2013 pyytänyt B Oy:tä täsmentämään tarjoustaan sekä 29.11.2013 tarkentanut tarjouspyyntöään. B Oy:lle on annettu aikaa 3.12.2013 saakka toimittaa Ilmavoimien Materiaalilaitokselle täsmennetty tarjouksensa.

Ilmavoimien Materiaalilaitoksen havaittua, että A Oy:n tarjous on saapunutkin ajoissa, Materiaalilaitos on varannut A Oy:lle mahdollisuuden toimittaa täsmennetty tarjouksensa 17.12.2013 mennessä.

Ilmavoimien Materiaalilaitoksen johtaja on 27.12.2013 tekemällään hankintapäätöksellä (141/HY2013) valinnut A Oy:n tarjouksen.

Ilmavoimien Materiaalilaitoksen suunnitteluosasto on 30.1.2014 tekemällään päätöksellä (CK1534) päättänyt keskeyttää hankintamenettelyn.

Hankinnan ennakoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on hankintayksikön ilmoituksen mukaan ollut 450 000–³³720 000 euroa.

Merkitään, että Ilmavoimien Materiaalilaitoksen toiminta on lakannut 1.1.2015 ja sen tehtävät ovat siirtyneet Puolustusvoimien Logistiikkalaitokselle.

Markkinaoikeuden ratkaisu

Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään siltä osin kuin täällä on kysymys hylännyt A Oy:n valituksen sekä hylännyt Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Kysymyksenasettelu

Valituksissa esitetyn perusteella asiassa on kysymys ennen muuta siitä, onko hankintayksikön menettely keskeyttää kysymyksessä oleva hankintamenettely ollut virheellinen. Toisaalta valittajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että hankintayksikkö on menetellyt hankintamenettelyssä ennen keskeytystä virheellisesti. Asiassa on A Oy:n toissijaisen vaatimuksen johdosta kysymys myös hyvitysmaksun määräämisen edellytyksistä.

Sovellettavat säännökset

Julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (puolustus- ja turvallisuushankintalaki) 2 §:n 1 momentin mukaan hankintayksikön on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet, kohdeltava hankintamenettelyn osallistujia tasapuolisesti ja syrjimättä sekä toimittava avoimesti ja suhteellisuuden vaatimukset huomioon ottaen, jollei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisista valtion keskeisistä turvallisuuseduista muuta johdu.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 75 §:n 1 momentin mukaan hankintamenettely voidaan keskeyttää vain todellisesta ja perustellusta syystä.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 96 §:ssä on säädetty markkinaoikeuden toimivaltaan kuuluvista oikeusturvakeinoista. Jos hankinnassa on menetelty puolustus- ja turvallisuushankintalain tai sen nojalla annettujen säännösten tai Euroopan unionin lainsäädännön vastaisesti, markkinaoikeus voi pykälän 1 momentin mukaan: 1) kumota hankintayksikön päätöksen osaksi tai kokonaan; 2) kieltää hankintayksikköä soveltamasta hankintaa koskevassa asiakirjassa olevaa virheellistä kohtaa tai muuten noudattamasta virheellistä menettelyä; 3) velvoittaa hankintayksikön korjaamaan virheellisen menettelynsä; 4) määrätä hankintayksikön maksamaan hyvitysmaksun asianosaiselle, jolla olisi ollut todellinen mahdollisuus voittaa tarjouskilpailu virheettömässä menettelyssä; 5) määrätä hankintayksikölle tehottomuusseuraamuksen; 6) määrätä hankintayksikön maksamaan valtiolle seuraamusmaksun; 7) lyhentää hankintasopimuksen sopimuskauden päättymään määräämänsä ajan kuluttua.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 97 §:n 1 momentin mukaan hyvitysmaksu voidaan määrätä maksettavaksi, jos 96 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettu toimenpide saattaisi aiheuttaa hankintayksikölle, muiden oikeuksille taikka valtion turvallisuusedun tai yleisen edun kannalta suurempaa haittaa kuin toimenpiteen edut olisivat taikka jos valitus on pantu vireille vasta hankintasopimuksen tekemisen jälkeen. Hyvitysmaksua määrättäessä otetaan huomioon hankintayksikön virheen tai laiminlyönnin laatu, valituksen kohteena olevan hankinnan arvo ja hakijalle aiheutuneet kustannukset ja vahinko.

Asian arviointi

Hankintayksikön esittämät syyt hankintamenettelyn keskeyttämiselle ovat liittyneet siihen, ettei tarjoajien tasapuolisesta kohtelusta ole enää voitu varmistua sen jälkeen, kun hankintayksikkö on erehdyttyään tarjouksen saapumisen ajankohdasta ensin päätynyt palauttamaan määräajassa saapuneen tarjouksen myöhässä saapuneena takaisin tarjoajalle ja tämän jälkeen korjaamaan tätä virheellistä menettelyään. Markkinaoikeus katsoo, että hankintayksikön keskeytyspäätöksessään ilmoittama peruste on asianmukainen ja riittävä hankinnan keskeyttämiselle. Näin ollen hankintamenettelyn keskeyttäminen on perustunut todellisiin ja perusteltuihin syihin.

Se asiassa esitetty seikka, että keskeytetyssä hankintamenettelyssä ilmoitettujen tarjoushintojen tuleminen muiden tarjoajien tietoon johtaa kilpailun ja hintojen vääristymiseen, mikä vaarantaa tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun toteutumisen mahdollisessa uudessa hankintamenettelyssä, ei anna aihetta arvioida keskeytyspäätöksen oikeellisuutta toisin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole muutoinkaan todettavissa, että hankintayksikkö olisi hankintamenettelyn keskeyttäessään menetellyt tarjoaja kohtaan syrjivästi tai muutoin epätasapuolisesti.

Hankintayksikkö ei näin ollen ole hankintamenettelyn keskeyttäessään menetellyt julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annettujen oikeusohjeiden vastaisesti.

Hyvitysmaksun määrääminen on puolustus- ja turvallisuushankintalain 97 §:n 1 momentin nojalla toissijainen seuraamus 96 §:n 1 momentin 1–3 kohdassa tarkoitettuihin seuraamuksiin nähden, ja se tulee harkittavaksi vain niissä tapauksissa, joissa 96 §:n 1 momentin 1–³³3 kohdassa tarkoitetut seuraamukset eivät 97 §:n 1 momentissa ilmenevistä syistä tule kysymykseen.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 96 ja 97 §:ssä säännellyn hyvitysmaksun määrääminen ei ole käytettävissä oleva seuraamus silloin, kun tarjouskilpailussa tarkoitettua hankintasopimusta ei ole enää kyseisen tarjouskilpailun perusteella tarkoituskaan tehdä, vaikka hankintamenettelyn kuluessa olisikin tapahtunut virheitä. A Oy:lle ei siis jo tästä syystä ole käsillä olevassa tapauksessa edellytyksiä määrätä hyvitysmaksua.

Edellä mainituilla perusteilla A Oy:n ja B Oy:n valitukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 91 §:n 2 momentin mukaan hankinta-asiassa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen sovelletaan muun ohella, mitä hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentissa säädetään.

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen valittajat saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hankintamenettelyn keskeyttäminen on keskeyttämispäätöksen mukaan perustunut hankintamenettelyn virheisiin. Mainittu seikka huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että myös hankintayksikkö saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus:

1. kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja vahvistaa, ettei hankintayksiköllä ole ollut julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain mukaista perustetta hankinnan keskeyttämiselle siten, että 27.12.2013 tehty hankintapäätös (141/HY2013) jää voimaan; ja

2. velvoittaa hankintayksikön korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa viivästyskorkoineen.

A Oy on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Hankinnan keskeyttämispäätös on seurausta hankintayksikön omasta huolimattomasta ja virheellisestä menettelystä, joka ei ole kuitenkaan ollut laadultaan sellaista, että hankintamenettelyn keskeyttämiselle olisi ollut riittäviä perusteita. Mikäli hankintayksikkö olisi menetellyt huolellisesti, hankinta olisi toteutettu hankintapäätöksen mukaisesti A Oy:n kanssa.

Hankintayksikkö on 27.12.2013 tekemällään hankintapäätöksellä valinnut A Oy:n tarjouksen. B Oy on tehnyt hankintapäätöksestä oikaisuvaatimuksen hankintayksikölle sekä valituksen markkinaoikeuteen. B Oy on vaatinut muun ohella, että hankintapäätöstä oikaistaan siten, että se valitaan toimittajaksi. Perusteeksi oikaisuvaatimukselleen B Oy on esittänyt sen, ettei A Oy:n tarjous olisi saapunut hankintayksikölle tarjouspyynnön mukaisesti määräajassa ja A Oy:n tarjous olisi siksi tullut hylätä myöhästyneenä.

A Oy on todistettavasti toimittanut tarjouksensa määräpäivänä 15.11.2013 tarjouspyynnössä mainittuun hankintayksikön postilokeroon, mutta hankintayksikkö on virheellisesti leimannut tarjouskuoreen saapumispäiväksi 18.11.2013. Sanotusta johtuen hankintayksikkö on palauttanut A Oy:n tarjouksen avaamattomana. Tämän jälkeen hankintayksikkö on myöntänyt virheensä ja pyytänyt A Oy:tä toimittamaan tarjouksensa uudelleen 17.12.2013 mennessä sekä huomauttanut lisäksi siitä, että tarjouspyyntöä on 29.11.2013 täsmennetty.

B Oy on oikaisuvaatimuksessaan ja valituksessaan markkinaoikeudelle vedonnut myös siihen, ettei hankintayksikkö ole voinut varmistua siitä, että A Oy:n hankintayksikön pyynnöstä toistamiseen toimittama tarjous oli sama kuin A Oy:n aikaisemmin toimittama tarjous. B Oy:n mukaan hankintayksikön menettely on vaarantanut tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun.

A Oy:n tarjouksen palautuminen on johtunut hankintayksikön omasta huolimattomasta menettelystä. Hankintayksikkö on menetellyt oikein pyytäessään A Oy:tä toimittamaan tarjouksensa uudelleen. Tällä menetellyllään hankintayksikkö on varmistunut siitä, että se käyttää puolustus- ja turvallisuushankintalain 2 §:n mukaisesti hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet sekä kohtelee tarjoajia tasapuolisesti ja syrjimättömästi.

Hankintayksikkö on 12.12.2013 esittänyt A Oy:lle pyynnön tarjouksen uudelleentoimittamiseen ja varannut tarjouksen toimittamiselle aikaa viisi päivää eli 17.12.2013 saakka. Kyseinen aika on ollut kohtuullinen ottaen huomioon, että tarjouspyyntöä on 29.11.2013 täsmennetty.

A Oy:llä ei ole ollut joulukuussa 2013 tietoa siitä, montako tarjousta hankintayksikkö on vastaanottanut, kuka tai ketkä ovat antaneet tarjouksen eikä siitä, mikä on ollut muiden tarjousten sisältö ja hinta. A Oy on 16.12.2013 toimittanut tarjouksensa hankintayksikölle uudestaan. A Oy:llä ei ole ollut todellisia mahdollisuuksia eikä syytä muuttaa aikaisemmin toimittamaansa tarjousta, vaan tarjous on lähetetty hankintayksikölle samansisältöisenä kuin aiemmin.

Hankintayksikkö on tehnyt B Oy:n oikaisuvaatimuksen johdosta päätöksen aikaisemman hankintapäätöksensä poistamisesta, hankinnan keskeyttämisestä ja uuden tarjouskilpailun järjestämisestä. Päätöksessä on todettu, että hankinnan keskeyttämiselle on olemassa puolustus- ja turvallisuushankintalain 75 §:n mukainen todellinen ja perusteltu syy, sillä tarjoajien tasapuolinen kohtelu ei ole toteutunut sen vuoksi, että tarjoajilla on ollut eripituinen aika tarjousten jättämiseen, ja tarjoukset on käsitelty eri aikaan. Lisäksi perusteluissa on todettu, että tasapuolinen ja syrjimätön kohtelu voidaan turvata ainoastaan järjestämällä uusi tarjouskilpailu.

Hankintamenettelyn keskeytymisestä johtuen A Oy:n tarjouksen hintatiedot ja muut yksityiskohtaiset tiedot ovat tulleet muiden tarjoajien tietoon, mikä johtaa kilpailun ja hintojen vääristymiseen uudessa hankintamenettelyssä sekä vaarantaa tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun. Selvää on, että uudessa tarjouskilpailussa tullaan antamaan A Oy:n aikaisemmin antamaa tarjousta alhaisempia tarjouksia. Alan laskusuhdanteen ja kilpailutilanteen vuoksi on oletettavaa, että alalla toimivat ovat valmiita tekemään toimituksia jopa alle omakustannushinnan.

Markkinaoikeus ei ole valituksenalaisessa päätöksessään ottanut kantaa siihen, mikä painoarvo hankinnan keskeyttämisen edellytyksille tulisi antaa toisiinsa nähden. Asiassa on tarpeen saada korkeimman hallinto-oikeuden kannanotto siihen, miten asiaa tulisi arvioida tilanteessa, jossa hankinnan keskeyttämiselle on mahdollisesti olemassa todellinen ja perusteltu syy, mutta ratkaisu johtaa hankintalain perusperiaatteiden vastaisesti tosiasiassa tarjoajia syrjivään kohteluun sekä kilpailun vääristymiseen markkinoilla.

Puolustusvoimat on valituksen johdosta antamassaan selityksessä vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää A Oy:n valituksen ja velvoittaa A Oy:n korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut 3 000 eurolla viivästyskorkoineen.

Puolustusvoimat on selityksessään lausunut muun ohella seuraavaa:

Hankintayksikkö on pyrkinyt hankintamenettelyn keskeyttämisellä tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän menettelyn varmistamiseen. Markkinaoikeus on katsonut keskeyttämiselle olleen asianmukaiset ja riittävät syyt sekä nimenomaisesti todennut, ettei hintatietojen tuleminen muiden tarjoajien tietoon vaikuta keskeytyspäätöksen oikeellisuuden arviointiin. Valituksessa ei ole esitetty mitään perusteita, joiden vuoksi olisi syytä katsoa markkinaoikeuden ratkaisun olleen virheellinen.

Hankintamenettelyssä on tapahtunut hankintayksiköstä johtuva virhe, kun A Oy:n tarjous on leimattu saapuneeksi vasta 18.11.2013 ja palautettu avaamattomana, vaikka se tosiasiassa oli toimitettu perille määräajassa 15.11.2013. Hankintayksikkö on siten saanut hyväksyttävän tarjouksen sekä B Oy:ltä että A Oy:ltä. Hankintayksikkö on pyrkinyt oikaisemaan virheellistä toimintaansa antamalla A Oy:lle mahdollisuuden toimittaa tarjouksensa uudelleen.

B Oy:n tekemän oikaisuvaatimuksen käsittelyn yhteydessä hankintamenettelyn kulkua on arvioitu uudelleen ja päädytty keskeyttämään hankinta. Perusteena keskeyttämiselle on ollut se, että tarjoajien tasapuolista kohtelua ei ole voitu taata.

Tarjousten avaamisvaiheessa B Oy:n tarjous on katsottu ainoaksi määräajassa saapuneeksi tarjoukseksi, ja hankintayksikkö on 27.11.2013 pyytänyt B Oy:tä täsmentämään tarjousta siinä olleiden puutteiden vuoksi. Lisäksi tarjouspyyntöön on 29.11.2013 tehty tarkennus. B Oy on saanut toimittaa pyydetyt täsmennykset tarjoukseensa ja tarjouspyynnön tarkentamisen johdosta tarvittavat muutokset 3.12.2013 mennessä. Tarjous on saatujen täsmennysten jälkeen vastannut tarjouspyyntöä.

A Oy:lle on annettu mahdollisuus jättää tarjouksensa uudelleen 17.12.2013 mennessä. Yhtiölle on samalla annettu mahdollisuus tarjouspyynnön tarkennusten huomioimiseen tarjouksessaan. Yhtiön alun perin toimittama tarjous on asiaankuuluvasti palautettu avaamattomana.

Tosiasiassa menettelyn kulku on hankintayksikön virheestä johtuneen tarjouksen palauttamisen jälkeen muodostunut sellaiseksi, että tarjoajilla on ollut eripituinen aika tarjousten jättämiselle, eikä hankintayksikön ole toisaalta ollut mahdollista varmistua siitä, ettei A Oy:n tarjoukseen ole tehty mitään muita korjauksia kuin mitä tarjouspyynnön tarkennus on edellyttänyt. Hankintamenettelyn keskeyttämiselle on siten ollut puolustus- ja turvallisuushankintalain 75 §:ssä tarkoitettu todellinen ja perusteltu syy, koska hankintamenettelyn tasapuolisuudesta ei ole voitu varmistua.

Hankintamenettelyn keskeyttämispäätös ei ole liittynyt tarjousten hintatasoon eikä sillä ole millään tavalla pyritty syrjimään valittajaa tai muita tarjoajia. Kyse ei ole ollut tinkimiskierroksen järjestämisestä eikä tarkoituksena ole ollut kiertää lain säännöksiä.

Hankintamenettelyn keskeyttämisestä ja uudelleen kilpailuttamisesta seuraa itsestään selvästi, että tarjoajat voivat osallistua ja tehdä uuden tarjouksen, mutta tämä ei vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkitse minkään edelliseen tarjouskilpailuun osallistuneen tarjoajan syrjimistä.

B Oy ei ole sille varatusta mahdollisuudesta huolimatta antanut selitystä A Oy:n valituksen johdosta.

A Oy on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hankintayksikkö on palauttanut A Oy:n tarjouksen avaamattomana lähes kolme viikkoa alkuperäisen tarjousajan umpeutumisen jälkeen. Mikäli hankintayksikkö olisi menetellyt huolellisesti, se olisi palauttanut yhtiön tarjouksen heti sen jälkeen, kun se on virheellisesti katsonut tarjouksen saapuneen myöhässä.

A Oy:llä ei ole ollut mitään tarvetta muuttaa tarjoustaan eikä se ole myöskään niin tehnyt. A Oy:n tarjouksen arvonlisäveroton hinta on ollut 610 056 euroa, ja B Oy:n tarjouksen arvonlisäveroton hinta 680 400 euroa. Ottaen huomioon, että tarjouskilpailun ratkaisuperusteena on ollut alin hinta, tarjousten hintaero osoittaa selkeästi sen, ettei A Oy ole muuttanut alkuperäistä tarjoustaan tai saanut minkäänlaista etua siitä, että tarjous on palautunut sille hankintayksikön menettelyn johdosta.

A Oy on toimittanut oikeudenkäyntikulujaan koskevan selvityksen.

Puolustusvoimille ja B Oy:lle on lähetetty tiedoksi A Oy:n vastaselitys ja oikeudenkäyntikuluja koskeva selvitys.

Korkein hallinto-oikeus on pyytänyt Puolustusvoimilta selitystä muun ohella siitä, millä perusteella Puolustusvoimat on kilpailuttanut asiassa kysymyksessä olevan lentokaluston teräsrunkoisten PVC-sääsuojien hankinnan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain eikä julkisista hankinnoista annetun lain mukaisesti. Lisäksi Puolustusvoimia on pyydetty toimittamaan selvitys hankinnan kohteen teknisistä eritelmistä, jotka mahdollisesti liittyvät hankinnan luonteeseen puolustus- ja turvallisuushankintalaissa tarkoitettuna puolustushankintana.

Puolustusvoimat on antamassaan selityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hankintapäätöksessä 27.12.2013 (141/HY2013) on todettu, että hankittavat sääsuojat ovat puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja puolustustarvikkeita, koska ne sisältyvät Euroopan yhteisöjen neuvoston päätöksellä 255/1958 hyväksymään sotatarvikkeiden luetteloon.

Hankintapäätöksen perusteluista poiketen nyt kysymyksessä olevat lentokaluston PVC-sääsuojat eivät kuitenkaan ole puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja puolustustarvikkeita, niiden osia tai osakokonaisuuksia. Lentokaluston sääsuojat on suunniteltu Puolustusvoimien tarpeiden mukaan, mutta teknisiltä ominaisuuksiltaan tai materiaaleiltaan ne eivät eroa markkinoilta saatavissa olevista sääsuojista.

Lentokaluston PVC-sääsuojat ovat puolustustarvikkeista (hävittäjät) erillisiä, mutta niiden elinkaaren aikana tarvittavia tavaroita, joita ilman puolustustarvikkeiden käyttö ei ole tarkoituksenmukaisella tavalla mahdollista. Lentokaluston PVC-sääsuojat liittyvät suoraan lentokaluston elinkaareen ja ovat välttämättömiä lentokaluston talvitoimintakyvyn ylläpitämiseksi. Näin ollen kysymys on puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta puolustushankinnasta. Lentokaluston käyttäminen ei talviolosuhteissa ole tarkoituksenmukaisella tavalla mahdollista ilman sääsuojia. Lisäksi lentokaluston sääsuojat tukevat lento- ja työturvallisuutta.

Lentokaluston ulkopintoihin voidaan talviolosuhteissa ruiskuttaa glygoliseosta, joka mahdollistaa lentotoiminnan myös talviolosuhteissa. Ruiskutuksen vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen, eikä menetelmä sovellu esimerkiksi hävittäjän päivystystehtäviin. Tämän lisäksi Hornet-kaluston kuomussa on pinnoite, joka ei siedä suoraan pinnalle asennettavaa suojapeitettä, joten kone on säilytettävä lentokonesääsuojassa sen lumesta vapaana pitämiseksi.

Osa lentokaluston rakenteista ja laitteistoista on pidettävä lämpimänä, jotta voidaan varmistaa niiden häiriötön toiminta. Lentokaluston sääsuojien lämmitys toteutetaan sitä varten suunnitelluilla lentokonelämmittimillä (NGH-1). Kuuma ilma tuotetaan sääsuojan ulkopuolella, koska lämmitintä ei saa viedä samaan tilaan lentokoneen kanssa. Kuuma ilma tuotetaan polttokäyttöisellä lämmittimellä ja se puhalletaan sääsuojan sisään letkujen välityksellä. Sääsuojan sisällä lentokalusto pysyy kokonaisuudessaan sulana ja lämpimänä. Erityisesti sulana pidettäviä osia ovat lentokoneen siivet ja ohjainpinnat, joihin kertynyt lumi ja jää vaikuttavat välittömästi lentokoneen aerodynamiikkaan ja siipien muodostamaan nosteeseen.

Lentokoneen kuomuun tarttunut lumi ja jää haittaavat ohjaajan näkyvyyttä. Lentokoneen imuaukkojen ympäristöön tarttunut jää saattaa irrotessaan mennä moottoriin ja aiheuttaa vaurioita turbiinin siipiin. Lentokoneen elektroniikan toimintavarmuus paranee oleellisesti, jos laitteistot saadaan pidettyä lämpiminä ja kuivina. Lisäksi on huomioitava, että sijoittamalla lentokalusto ja sen huoltamiseen tarvittava maakalusto lentokaluston sääsuojaan, parannetaan oleellisesti lentokonehuoltotyön työturvallisuutta ja tätä kautta myös lentoturvallisuutta.

A Oy on Puolustusvoimien selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa:

Hankinnassa on ollut kyse puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta puolustushankinnasta hankintayksikön esittämien perusteiden mukaisesti.

Asiassa on kysymys siitä, onko hankintayksiköllä ollut puolustus- ja turvallisuushankintalain 75 §:n mukainen todellinen ja perusteltu syy keskeyttää hankinta. Pykälä vastaa asiallisesti hankintalain 73 a §:ää hankintamenettelyn keskeyttämisestä. Mikäli asiassa katsottaisiin, että hankintaan olisi tullut soveltaa hankintalakia, A Oy:n valitus pysyy perusteiltaan samana.

Kysymyksessä oleva hankinta on seurausta Suomen ilmasto- ja sääolosuhteista, joista johtuen vastaavanlaisten sääsuojien tarve ei ole sama kaikissa unionin jäsenvaltioissa.

Puolustusvoimille ja B Oy:lle on lähetetty tiedoksi A Oy:n vastaselitys.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää A Oy:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkein hallinto-oikeus velvoittaa A Oy:n korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 000 eurolla viivästyskorkoineen. Viivästyskorko määräytyy korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi on kulunut korkeimman hallinto-oikeuden tämän päätöksen antamisesta.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun perustelut

1. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi 2009/81/EY

Hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi) johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan "sotilaskalustolla" tarkoitetaan kalustoa, joka on erityisesti suunniteltu tai sovitettu sotilaallisiin tarkoituksiin ja tarkoitettu käytettäväksi aseena, ammuksena tai sotamateriaalina.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 12. perustelukappaleen mukaan direktiivissä olisi otettava huomioon hankintaviranomaisen/hankintayksikön tarpeet tuotteiden koko elinkaaren, toisin sanoen tutkimuksen ja kehittämisen, teollisen kehittämisen, tuotannon, korjauksen, nykyaikaistamisen, muuttamisen, huoltamisen, kuljetuksen, koulutuksen, testaamisen, markkinoilta poistamisen ja hävittämisen ajan. Näihin vaiheisiin voi sisältyä esimerkiksi tutkimustyö, arviointi, varastointi, kuljetus, integrointi, huolto, purkaminen, tuhoaminen ja kaikki muut alkuperäisen suunnitelman mukaiset palvelut.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 14. perustelukappaleen mukaan direktiivissä olisi otettava huomioon hankintaviranomaisen/hankintayksikön tarpeet töissä ja palveluissa, jotka eivät liity suoranaisesti sotilaskaluston tai arkaluontoisten tarvikkeiden toimittamiseen, mutta jotka ovat tarpeen tiettyjen sotilaallisten tai turvallisuuteen liittyvien tarpeiden täyttämiseksi.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin 1 artiklan 5 kohdan mukaan "sotilaskalustolla" tarkoitetaan direktiivissä kalustoa, joka on erityisesti suunniteltu tai sovitettu sotilaallisiin tarkoituksiin ja tarkoitettu käytettäväksi aseena, ammuksena tai sotamateriaalina.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin 1 artiklan 26 kohdan mukaan "elinkaarella" tarkoitetaan direktiivissä kaikkia mahdollisia peräkkäisiä tuotteen vaiheita, toisin sanoen tutkimusta ja kehitystä, teollista kehittämistä, tuotantoa, korjausta, nykyaikaistamista, muuttamista, ylläpitoa, kuljetusta, koulutusta, testausta, poistoa ja hävittämistä.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin 2 artiklan mukaan, jollei perustamissopimuksen 30, 45, 46, 55 ja 296 artiklasta muuta johdu, direktiiviä sovelletaan puolustus- ja turvallisuusalan hankintoja koskeviin sopimuksiin, joiden tarkoituksena on

a) puolustustarvikkeiden sekä kaikkien niiden osien, komponenttien ja/tai osakokonaisuuksien hankinta;

b) arkaluonteisen välineistön sekä kaikkien sen osien, komponenttien ja/tai osakokonaisuuksien hankinta;

c) hankkia rakennusurakoita, tavaroita ja palveluja, jotka liittyvät suoraan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin niiden kaikkia ja mitä tahansa elinkaaren vaiheita varten; (- - -)

Puolustus- ja turvallisuushankintalaki

Julkisista hankinnoista annetun lain (hankintalaki) 7 §:n 1 momentin mukaan lakia ei sovelleta julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (puolustus- ja turvallisuushankintalaki) 5 §:ssä tarkoitettuihin hankintoihin.

Puolustus- ja turvallisuushankintalailla on pantu täytäntöön puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 3 §:n 1 momentin 23 kohdan mukaan elinkaarella tarkoitetaan kaikkia mahdollisia peräkkäisiä tuotteen vaiheita eli tutkimusta ja kehittämistä, teollista kehittämistä, tuotantoa, korjausta, nykyaikaistamista, muuttamista, ylläpitoa, huoltoa ja huollon järjestämistä, varastointia, kuljetusta, koulutusta, testausta, poistoa ja hävittämistä.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan puolustushankintoja ovat hankinnat, jotka koskevat puolustustarvikkeita, niiden osia tai osakokonaisuuksia. Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan turvallisuushankintoja ovat hankinnat, jotka koskevat rakennusurakoita, tavaroita tai palveluita, jotka liittyvät suoraan 1 kohdassa tarkoitettujen tavaroiden johonkin elinkaaren vaiheeseen. Pykälän 4 momentin mukaan puolustustarvikkeella tarkoitetaan tavaraa, joka on erityisesti suunniteltu tai sovitettu sotilaallisiin tarkoituksiin ja tarkoitettu käytettäväksi aseena, ammuksena tai puolustusmateriaalina.

Puolustus- ja turvallisuushankintalain antamiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 76/2011 vp) lakiehdotuksen 5 §:n 2 momentin 2 kohtaa koskevissa perusteluissa on todettu, että erillisellä tavaralla, palvelulla ja rakennusurakalla tarkoitetaan puolustustarvikkeesta erillistä tuotetta, joka sinänsä on käytettävissä ja hankittavissa kyseessä olevasta puolustustarvikkeesta erillisenä. Jotta tavaran, palvelun ja rakennusurakan voitaisiin katsoa suoraan liittyvän puolustustarvikkeen elinkaaren johonkin vaiheeseen, tulee näiden välisen yhteyden olla niin läheinen, että kyseessä olevaa puolustustarviketta ei voitaisi käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla ilman hankinnan kohteena olevaa tavaraa, palvelua tai rakennusurakkaa. Elinkaaren määritelmä sisältyisi lain 3 §:n 1 momentin 23 kohtaan. Määritelmä on luonteeltaan laaja kattaen tavaran elinkaaren alkaen tutkimuksesta ja kehittämisestä ja päättyen tavaran käytöstä poistamiseen ja hävittämiseen.

Edelleen esitöiden (HE 76/2011 vp) mukaan 5 §:n 2 momentin 2 kohdan nojalla lain soveltamisalaan kuuluisivat esimerkiksi asejärjestelmien testilaitteet, erityistyökalut sekä huollossa tai ylläpidossa käytettävät järjestelmäkohtaiset laitteet ja välineet. Lainkohdan nojalla lain soveltamisalaan kuuluisivat myös asejärjestelmiin liittyvät muut välineet ja laitteet kuten hävittäjä- tai helikopterilentäjien erikoisasut ja -kypärät. Lainkohdan kattamia palveluja puolestaan olisivat puolustustarvikkeeseen suoraan liittyvät palvelut, kuten huolto, kunnossapito, korjaus ja uudenaikaistaminen. Lainkohdan tarkoittamia palveluita voisivat myös olla asejärjestelmien tai kaluston käyttö- tai kunnossapitokoulutus, varastointi, kuljetus ja hävittäminen. (- - -) Rakennusurakoista lain soveltamisalaan kuuluisivat esimerkiksi asejärjestelmää tai sen ampumatarvikkeita varten hankittavien varasto- ja säilytystilojen rakennusurakat tai puolustustarvikkeiden testipaikkoihin liittyvät rakennusurakat.

Oikeudellinen arviointi

Hankintaan sovellettava lainsäädäntö

Asiassa on esikysymyksenä ratkaistava, onko Puolustusvoimien tullut noudattaa hankintamenettelyssä hankintalakia vai puolustus- ja turvallisuushankintalakia.

Puolustusvoimat on kilpailuttanut lentokaluston teräsrunkoisten PVC-sääsuojien hankinnan puolustus- ja turvallisuushankintalain mukaisena hankintana. Hankintaa koskevassa hankintailmoituksessa on ilmoitettu muun ohella sääsuojien päämitat sekä runkoa ja katekangasta koskevat tekniset vaatimukset. Lisäksi hankintailmoituksen mukaan sääsuojien on tullut täyttää Suomen rakentamismääräyskokoelman osan B1 tuuli- ja lumikuormia koskevat vaatimukset.

Tarjouspyynnön liitteenä 1 olleen vaatimusmatriisin kohdassa 2 "Järjestelmäkuvaus" on ilmoitettu, että suoja on tarkoitettu lentokaluston varastointiin. Vaatimusmatriisin kohdassa 8.1.2 on mainittu, että sääsuojan rakenteen on mahdollistettava suojan purku, siirto ja pystytys uudestaan uuteen paikkaan. Kohdassa 8.3.1 on mainittu, että suojan katemateriaali on valmistettu värisävyltään harmaasta PVC-kankaasta.

Hankintapäätöksestä 27.12.2013 ilmenee, että Puolustusvoimat on katsonut, että kysymyksessä on puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu puolustustarvikkeiden sekä niiden osien tai osakokonaisuuksien hankinta taikka saman pykälän 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettu palvelu, joka liittyy suoraan 1 kohdassa tarkoitettuihin tarvikkeisiin niiden elinkaaren jossain vaiheessa. Hankintapäätöksen mukaan hankittavat sääsuojat kuuluvat sotatarvikeluettelon kohtaan 10; sotilaskäyttöön tarkoitetut ilma-alukset ja niihin liittyvä varustus, koska ne on suunniteltu sotilaskäyttöön tarkoitetun lentokaluston ilmailumateriaalin säilytykseen.

Puolustusvoimien korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antaman selvityksen perusteella hankinnan kohteena olevia lentokaluston sääsuojia ei ole erityisesti suunniteltu tai sovitettu sotilaallisiin tarkoituksiin. Hankinnassa ei siten ole ollut kysymys puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaisesta puolustushankinnasta.

Sääsuojat on tarjouspyynnön mukaan tarkoitettu puolustusvoimien lentokaluston, kuten esimerkiksi hävittäjien varastointiin. Kyseistä lentokalustoa on pidettävä puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 4 momentin mukaisena puolustustarvikkeena ja siten lain 5 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna tavarana.

Asiassa on näin ollen arvioitava, liittyvätkö hankinnan kohteena olevat sääsuojat puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan lentokaluston johonkin elinkaaren vaiheeseen.

Puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivissä on tarkoitettu antaa merkitystä hankintayksikön tarpeille määritettäessä puolustustarvikkeen elinkaarta. Tätä ilmentää puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 12. perustelukappaleessa oleva toteamus siitä, että direktiivissä olisi otettava huomioon hankintayksikön tarpeet. Samassa perustelukappaleessa on todettu esitettävän esimerkkejä elinkaaren vaiheista, joten kysymyksessä olevaa listaa elinkaaren vaiheista ei voida pitää tyhjentävänä. Samaa ilmentää puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivin johdanto-osan 14. perustelukappaleen toteamus hankintayksikön tarpeiden huomioon ottamisesta töissä ja palveluissa, jotka eivät liity suoranaisesti muun ohella sotilaskaluston toimittamiseen, mutta jotka ovat tarpeen tiettyjen sotilaallisten tai turvallisuuteen liittyvien tarpeiden täyttämiseksi. Myös puolustus- ja turvallisuushankintalain 3 §:n 1 momentin 23 kohdassa säädetty elinkaaren määritelmä on laaja kattaen puolustustarvikkeen hankintavaiheen, käyttö- ja ylläpitovaiheen sekä poiston ja hävittämisen.

Hankinnan kohteena olevien sääsuojien voidaan katsoa liittyvän lentokaluston käyttö- ja ylläpitovaiheeseen.

Asiassa saadun selvityksen perusteella hankinnan kohteena olevat sääsuojat ovat välttämättömiä lentokaluston talvitoimintakyvyn ylläpitämiseksi, eikä lentokalustoa voida talviolosuhteissa käyttää ilman niitä tarkoituksenmukaisella tavalla. Sääsuojien on siten katsottava liittyvän puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla suoraan lentokaluston käyttö- ja ylläpitovaiheeseen. Näin ollen hankinnassa on ollut kysymys puolustus- ja turvallisuushankintalain 5 §:n mukaisesta puolustushankinnasta, ja hankintaan on tullut soveltaa puolustus- ja turvallisuushankintalakia, kuten Puolustusvoimat on tehnytkin.

Hankinnan keskeyttäminen

Hankintalain 73 a §:n mukaan hankintamenettely voidaan keskeyttää vain todellisesta ja perustellusta syystä.

Säännöstä koskevien esitöiden (HE 182/2010 vp, s. 22–23) mukaan keskeyttämisen syyn arvioinnissa hankintayksikön tulisi kiinnittää huomiota siihen, perustuuko hankintamenettelyn keskeyttäminen todellisiin syihin ja siihen, vaikuttaisiko ratkaisu syrjivästi ehdokkaisiin ja tarjoajiin. Mainitussa hallituksen esityksessä on paitsi unionin tuomioistuimen myös kotimaiseen oikeuskäytäntöön viitaten todettu hankintamenettelyn keskeyttämiseen suhtaudutun suhteellisen sallivasti, eikä uudella säännöksellä ole tarkoitus tiukentaa vallitsevaa tulkintakäytäntöä. Lisäksi hallituksen esityksessä on todettu, että jos hankinta päätetään toteuttaa myöhemmin, hankintayksikön tulisi varmistaa, että aiempaan menettelyyn osallistuneet tarjoajat eivät saa uudessa tarjouskilpailussa perusteetonta etua tai haittaa keskeytettyyn menettelyyn osallistumisen johdosta.

Talousvaliokunnan mietinnössä (TaVM 48/2010 vp) on mainitun säännöksen osalta todettu muun ohella, ettei hankintamenettelyn keskeyttäminen edellytä vakavien tai poikkeuksellisten seikkojen olemassaoloa.

Puolustus- ja turvallisuushankintalaissa on hankintalakia vastaava säännös hankinnan keskeyttämisestä. Lain 75 §:n mukaan hankintamenettely voidaan keskeyttää vain todellisesta ja perustellusta syystä.

Säännöksen esitöiden (HE 76/2011 vp s. 128) mukaan hankintayksikön tulee keskeyttämisen syyn arvioinnissa kiinnittää huomiota siihen, perustuuko hankintamenettelyn keskeyttäminen todellisiin syihin, ja siihen, vaikuttaako ratkaisu syrjivästi ehdokkaisiin tai tarjoajiin. Esitöissä (HE 76/2011 vp, s. 129) on todettu lisäksi, että mikäli hankinta päätetään perustellusta syystä kilpailuttaa myöhemmin, hankintayksikön tulee varmistua siitä, että aiempaan menettelyyn osallistuneet tarjoajat eivät saa uudessa tarjouskilpailussa perusteetonta etua tai haittaa keskeytettyyn menettelyyn osallistumisen johdosta.

Markkinaoikeuden päätöksestä ilmenevällä tavalla hankintayksikön esittämät syyt hankintamenettelyn keskeyttämiselle ovat liittyneet siihen, ettei tarjoajien tasapuolisesta kohtelusta ole enää voitu varmistua sen jälkeen, kun hankintayksikkö on erehdyttyään tarjouksen saapumisen ajankohdasta ensin päätynyt palauttamaan määräajassa saapuneen tarjouksen myöhässä saapuneena takaisin tarjoajalle ja tämän jälkeen korjaamaan tätä virheellistä menettelyään.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että hankintamenettelyn keskeyttämisen edellytyksenä oleva todellinen ja perusteltu syy voi johtua myös hankintayksikön omasta toiminnasta tai laiminlyönnistä aiheutuvasta hankintamenettelyn virheellisyydestä.

Asiassa ei ole perusteita katsoa, etteivät hankintayksikön hankintamenettelyn keskeyttämisen perusteiksi esittämät syyt ole olleet puolustus- ja turvallisuushankintalain 75 §:n 1 momentin mukaisia todellisia ja perusteltuja syitä hankintamenettelyn keskeyttämiselle tai että hankinnan keskeyttämisen tarkoituksena tai seurauksena olisi valittajan syrjiminen. Asian oikeudelliseen arviointiin ei vaikuta se valituksessa korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetty seikka, että tarjouksissa ilmoitetut hintatiedot ovat mahdollisesti tulleet muiden tarjoajien tietoon. Hankintayksikkö voi hankintamenettelyn keskeytettyään käynnistää uuden hankintamenettelyn, joka on keskeytettyyn hankintamenettelyyn nähden uusi ja erillinen. Hankintayksikön harkintavallassa on tällöin päättää, missä laajuudessa ja millä tavoin se järjestää uuden tarjouskilpailun.

Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentti, A Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos Puolustusvoimat joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Tämän vuoksi A Oy on hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin nojalla velvoitettava korvaamaan Puolustusvoimien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Riikka Innanen.