KHO:2016:55

Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Jordanian kansalaiselle A:lle Suomen kansalaisuutta, koska hän ei täyttänyt kielitaitoedellytystä eikä siitä ollut perusteita poiketa. Hallinto-oikeus hylkäsi A:n valituksen. Hallinto-oikeus ei ottanut asian ratkaisussa huomioon valittajan sille toimittamaa lääkärinlausuntoa, koska päätöksen perustelujen mukaan kansalaistamisen edellytysten oli täytyttävä kansalaisuushakemuksen ratkaisuhetkellä.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kansalaisuuslain 45 §:n 2 momentin säännös ei ole esteenä sille, että Maahanmuuttoviraston kansalaisuutta koskevasta päätöksestä valittava voi hallintolainkäyttölain säännösten nojalla toimittaa valitusviranomaiselle lisäselvitystä jo hakemusvaiheessa esittämiensä perusteiden tueksi.

Valittaja oli toimittanut hallinto-oikeudelle 6.11.2013 allekirjoitetun lääkärinlausunnon tukemaan hänen kansalaisuushakemuksessaan esittämäänsä perustetta poiketa kielitaitoedellytyksestä. Lausunto sisälsi lyhyen selostuksen valittajan jo hakemusvaiheessa esiin tuomista oppimis-, lukemis- ja kirjoittamisongelmista sekä lääkärin näkemyksen ongelmien pysyvyydestä. Edellä mainittuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää ottamatta lääkärinlausuntoa huomioon ja siten päätösharkinnassaan sivuuttaa tätä lausuntoa, vaan arvioida sen merkitys ratkaistavana olevan oikeuskysymyksen kannalta. Koska hallinto-oikeudelle toimitettu lääkärinlausunto ei osoittanut valittajaa kykenemättömäksi täyttämään kielitaitoedellytystä, valitus hylättiin.

Hallintolainkäyttölaki 23 § 1 momentti 3 kohta, 25 § 1 momentti 3 kohta ja 27 § 2 momentti

Kansalaisuuslaki 45 § 1 ja 2 momentti

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 24.4.2015 nro 15/0338/2

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto ei ole 11.10.2013 tekemällään päätöksellä myöntänyt Jordanian kansalaiselle A:lle (s. 21.6.1970) Suomen kansalaisuutta, koska hän ei ole täyttänyt kielitaitoedellytystä eikä siitä ole ollut perusteita poiketa.

Maahanmuuttovirasto ei ole ottanut kantaa muiden kansalaistamisen edellytysten täyttymiseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovelletut oikeusohjeet

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hänellä hakemusta ratkaistaessa muiden lainkohdassa mainittujen edellytysten täyttyessä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai näiden sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

Kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 6 kohdan estämättä muun ohessa, jos:

3) hakija ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa vuoksi täyttämään kielitaitoedellytystä;

4) muutoin on olemassa erittäin painava syy kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle.

Kansalaisuuslain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 80/2010 vp) mukaan kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin kielitaitoedellytyksestä poikkeamisesta hakijan terveydentilan taikka aisti- tai puhevamman perusteella. Kohta vastaisi tuolloin voimassa olleen lain (359/2003) 18 §:n 2 momenttia. Sitä koskevan hallituksen esityksen (HE 235/2002 vp) mukaan poikkeaminen kielitaitoedellytyksestä pelkästään hakijan terveydentilan perusteella edellyttäisi sellaista huonokuntoisuutta, sairautta, kehitysvammaisuutta tai muuta vammaa, jonka perusteella kielitaitoedellytystä olisi mahdoton täyttää tai kohtuutonta vaatia sen täyttämistä.

Hallituksen esityksen (HE 80/2010 vp) yksityiskohtaisten perusteluiden mukaan lain 18 b §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisena erittäin painavana syynä voitaisiin pitää esimerkiksi olosuhteita, jolloin laissa edellytetyn kielitaidon tason saavuttaminen olisi hakijan kohdalla tosiasiallisesti mahdotonta. Tällaisia syitä voisivat olla esimerkiksi todennetuista oppimisvaikeuksista tai puutteellisesta koulutuksesta johtuva selvästi alentunut oppimiskyky. Kielitaitoedellytyksestä poikkeaminen erittäin painavan syyn perusteella edellyttäisi aina hakijan erityistilanteen huomioon ottavaa kokonaisharkintaa. Esimerkiksi suomen tai ruotsin kielen opiskelun olisi tullut olla hyväksyttävästä syystä tosiasiallisesti mahdotonta.

Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arviointi

Valittaja on kansalaisuushakemuksessaan pyytänyt poikkeamista kielitaitoedellytyksestä terveydentilansa perusteella. Valittaja on liittänyt hakemukseensa 22.10.2012 päivätyn lääkärinlausunnon, jonka mukaan hänellä on hyvin paljon ongelmia kirjoittamisessa, lukemisessa ja oppimisessa. Valittaja haluaisi oppia, mutta muistiin ei jää mitään vahvasta yrityksestä huolimatta. Lisäksi hakemuksen liitteenä on ollut erityisopettajan 20.6.2012 päivätty lausunto lukitutkimuksesta, jonka perusteella sanotussa lausunnossa on todettu valittajan suoriutumisessa tulleen esille lukuisia lukivaikeuteen viittaavia piirteitä. Maahanmuuttovirasto on 9.9.2013 pyytänyt kirjallisesti valittajaa täydentämään hakemustaan ja toimittamaan täydennyspyynnössä yksilöidyt todistukset ja lääkärinlausunnot tai muun selvityksen kolmen viikon kuluessa kielteisen päätöksen uhalla, koska hän ei ollut esittänyt riittävää selvitystä kielitaidosta eikä perusteesta, jolla kielitaitoedellytyksestä voidaan poiketa. Tämän seurauksena valittaja on toimittanut 8.10.2013 päivätyn lääkärinlausunnon, joka on samansisältöinen kuin 22.10.2012 päivätty lääkärinlausunto. Valittaja on esittänyt hallinto-oikeudelle 6.11.2013 päivätyn lääkärinlausunnon, jonka mukaan valittajan oppimis-, lukemis- ja kirjoittamisongelmat ovat pysyviä.

Hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirastolle esitettyjen lääkärinlausuntojen ja erityisopettajan lausunnon perusteella valittajalla todetut luki-, kirjoittamis-, oppimis- ja muistivaikeudet vaikuttavat todennäköisesti heikentävästi hänen mahdollisuuksiinsa opiskella suomen kieltä. Maahanmuuttovirastolle esitetystä selvityksestä ei kuitenkaan ilmene valittajan terveydentilasta sellaista selvitystä, jonka perusteella olisi tullut katsoa, että hänen on pysyvästi mahdotonta oppia suomen kieltä ja että häneltä siten olisi kohtuutonta vaatia kielitaitoedellytyksen täyttämistä. Valittaja ei ole myöskään esittänyt Maahanmuuttovirastolle sellaista selvitystä, jonka perusteella kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle olisi ollut erittäin painava syy. Kansalaistamisen edellytysten on täytyttävä kansalaisuushakemuksen ratkaisuhetkellä. Maahanmuuttoviraston päätöksen jälkeen vasta hallinto-oikeudelle esitettyä selvitystä ei voida ottaa asiassa huomioon.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Maarit Lindroos ja Kaija Sarasma. Esittelijä Sami Aalto.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Vaatimustensa tueksi valittaja on esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittajan terveydentila ei ole muuttunut Maahanmuuttoviraston ratkaisuhetken tilanteesta. Valittajan vaikeudet oppia suomen kieltä ovat olleet jo tuolloin pysyväisluonteisia. Hallinto-oikeuden olisi tullut ottaa lisäselvityksenä huomioon hallinto-oikeudelle toimitettu lääkärinlausunto.

Valittaja on täyttänyt kansalaistamisen edellytykset kielitaidosta poikkeamisen osalta Maahanmuuttoviraston päätöksen ratkaisuhetkellä. Valittaja on terveydentilansa vuoksi pysyvästi kykenemätön täyttämään kielitaitoedellytystä. Hänellä on lailliseen ja pitkäaikaiseen oleskeluun perustuvat kiinteät siteet Suomeen. Hän on asunut pysyväisluonteisesti Suomessa yli kymmenen vuoden ajan. Hänen puolisonsa ja lapsensa ovat saaneet Suomen kansalaisuuden. Näin ollen kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle on myös erittäin painava syy.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa esittänyt valituksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja todennut muun ohella seuraavaa:

Valittaja ei ole täydennyspyynnöstä huolimatta ennen Maahanmuuttoviraston päätöstä esittänyt riittävää selvitystä kansalaisuuslain kielitaitoedellytyksen täyttymisestä eikä perusteesta, jolla siitä voitaisiin poiketa. Valittaja on kertomiensa oppimis- lukemis- ja kirjoittamisongelmien mahdollisesta olemassaolosta huolimatta pystynyt kotimaassaan suorittamaan lukio-opintoja. Hänen kertomistaan muistiongelmista ei ole esitetty diagnoosia. Valittaja ei ole osoittanut kärsivänsä sairaudesta, joka estäisi pysyvästi kielen oppimisen. Asiassa ei ole myöskään selvitetty, että kielen opiskelu olisi valittajalle hyväksyttävästä syystä tosiasiallisesti mahdotonta ja että asiassa siten olisi erityisen painava syy poiketa kielitaitoedellytyksestä. Valittajan sukulaisten kansallisuudet ja hänen pitkä asumisensa Suomessa eivät sinänsä ole perusteita myöntää valittajalle Suomen kansalaisuutta.

A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

Sovellettavat säännökset

Hallintolainkäyttölain 23 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan valitus tehdään kirjallisesti. Valituskirjelmässä, joka on osoitettava valitusviranomaiselle, on ilmoitettava perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Hallintolainkäyttölain 25 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan valituskirjelmään on liitettävä asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle.

Hallintolainkäyttölain 27 §:n 2 momentin mukaan valittaja saa valitusajan päättymisen jälkeen esittää uusia perusteita vaatimuksensa tueksi, jollei asia sen johdosta muutu toiseksi.

Kansalaisuuslain 13 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan ulkomaalaiselle myönnetään hakemuksesta Suomen kansalaisuus, jos hänellä hakemusta ratkaistaessa muiden lainkohdassa mainittujen edellytysten täyttyessä on suomen tai ruotsin kielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito tai näiden sijasta vastaavan tasoinen suomalaisen tai suomenruotsalaisen viittomakielen taito (kielitaitoedellytys).

Kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus 13 §:n 1 momentin 6 kohdan estämättä muun ohessa, jos:

3) hakija ei pysty terveydentilansa taikka aisti- tai puhevammansa vuoksi täyttämään kielitaitoedellytystä;

4) muutoin on olemassa erittäin painava syy kielitaitoedellytyksestä poikkeamiselle.

Kansalaisuuslain 45 §:n 1 momentin mukaan hakijan on liitettävä kansalaisuushakemukseensa 17 §:ssä tarkoitettu selvitys suomen tai ruotsin kielen taidostaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan, jos hakija haluaa hakemuksensa tueksi vedota johonkin kansalaisuuslain poikkeussäännökseen, hänen tulee liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa.

Oikeudellinen arviointi

Asiassa on ratkaistavana, voidaanko kielitaitoedellytyksestä poiketa kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla valittajan terveydentilan perusteella tai 4 kohdan nojalla erittäin painavan syyn vuoksi.

Kansalaisuuslain mukaiseen poikkeamisperusteeseen vetoavan hakijan tulee kansalaisuuslain 45 §:n 2 momentin nojalla liittää hakemukseensa selvitys, johon hän perustaa vaatimuksensa. Mainittu säännös ei kuitenkaan ole esteenä sille, että Maahanmuuttoviraston kansalaisuutta koskevasta päätöksestä valittava voi hallintolainkäyttölain säännösten nojalla toimittaa valitusviranomaiselle lisäselvitystä jo hakemusvaiheessa esittämiensä perusteiden tueksi.

Valittaja oli toimittanut hallinto-oikeudelle 6.11.2013 allekirjoitetun lääkärinlausunnon tukemaan hänen kansalaisuushakemuksessaan esittämäänsä perustetta poiketa kielitaitoedellytyksestä. Lausunto sisältää lyhyen selostuksen valittajan jo hakemusvaiheessa esiin tuomista oppimis-, lukemis- ja kirjoittamisongelmista sekä lääkärin näkemyksen ongelmien pysyvyydestä. Edellä mainittuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut jättää ottamatta lääkärinlausuntoa huomioon ja siten päätösharkinnassaan sivuuttaa tätä lausuntoa, vaan arvioida sen merkitys ratkaistavana olevan oikeuskysymyksen kannalta.

Asiaa ei kuitenkaan ole aihetta palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, vaan korkein hallinto-oikeus ottaa lausunnon huomioon arvioidessaan, onko valittajan kohdalla perusteita poiketa kielitaitoedellytyksestä.

Hallinto-oikeudelle toimitetun terveyskeskuslääkärin antaman lausunnon ei voida katsoa osoittavan, että valittaja olisi suomen kielen oppimiseen liittyvien ongelmiensa vuoksi kansalaisuuslain 18 b §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin kykenemätön täyttämään kielitaitoedellytystä. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Jani Taskila.