KHO:2016:107

Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) – Arviointimenettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa – Määräyksenvarainen YVA-menettely – Yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa – Hankkeen pilkkominen – Vesitalousasia – Vedenhankinta – Pohjavesi – Natura 2000

Vuosikirjanumero: KHO:2016:107
Antopäivä: 1.7.2016
Taltionumero: 2932
Diaarinumero: 3406/1/15 ja 1471/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:107

Aluehallintovirasto oli myöntänyt yhtiölle A vesilain mukaisen luvan pohjaveden oton lisäämiseen Selänpään pohjavesialueella 600 kuutiometristä 2 000 kuutiometriin vuorokaudessa. Ennen lupa-asian vireille tuloa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus oli yhtiön A pyynnöstä tehnyt päätöksen YVA-menettelyn soveltamisesta hankkeeseen, jonka tarkoituksena oli ottaa kyseiseltä pohjavesialueelta pohjavettä 6 000–7 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Yhteysviranomainen oli perustellut arviointimenettelyn soveltamista koskevaa päätöstään hankkeen sijainnilla suhteessa läheiseen Natura 2000 -alueeseen sekä hankkeen yhteisvaikutuksilla muiden suunnitteilla olevien hankkeiden, kuten yhtiön B hankkeiden, kanssa.

Yhtiö A oli toimittanut yhdessä yhtiön B kanssa laatimansa Selänpään pohjavedenottohanketta koskevan arviointiohjelman ja ympäristövaikutusten arviointiselostuksen yhteysviranomaiselle. YVA-menettelyssä tarkastelluissa vaihtoehdoissa otettava vesimäärä vaihteli nollavaihtoehtoa lukuun ottamatta välillä 8 000–22 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto siitä olivat valmistuneet vasta vesitalouslupaa koskevan päätöksen jälkeen.

Yhtiön A lupahakemuksen mukainen hanke oli ottomäärältään selvästi pienempi kuin arviointivelvollisuuden osalta oli säädetty tai mihin yhteysviranomainen päätöksellään oli ottanut kantaa. Hanke oli ottomäärältään myös pienempi kuin YVA-menettelyn kohteena olleet eri vaihtoehdot, hankkeen tosiasialliset ympäristövaikutukset rajoittuivat suppealle alueelle eikä hankkeella ollut sellaista vuorovaikutusta tai muuta tosiasiallista yhteyttä muiden YVA-menettelyn kohteena olleiden hankkeiden kanssa, että se olisi vaikuttanut YVA-menettelyn vaihtoehtotarkasteluun. Vesilain mukaisen luvan myöntäminen yhtiölle A pohjaveden oton lisäämiseen ei näin ollen merkinnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeneen päätöksen kohteena olleen hankkeen pilkkomista siten, että se olisi tullut katsoa YVA-lain tai YVA-direktiivin vastaiseksi arviointivelvollisuuden kiertämiseksi.

Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki) 4 §, 7 §, 13 § 1 momentti

Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-asetus) 6 §, 7 §

Vesilaki (587/2011) 3 luku 4 §, 11 luku 3 § 2 momentti

Luonnonsuojelulaki 65 §

YVA-direktiivi 2011/92/EU 2 artikla

Luontodirektiivi 92/43/ETY 6 artikla

Päätös, jota valitus koskee

Vaasan hallinto-oikeus 24.9.2015 nro 15/0255/2

Asian aikaisempi käsittely

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 8.9.2014 vesilain (587/2011) nojalla tekemällään päätöksellä nro 146/2014/2 muuttanut Itä-Suomen vesioikeuden 8.11.1971 antamaa päätöstä nro 89/Ym/71 ja myöntänyt Liikelaitos Kouvolan Vedelle (nykyisin Kouvolan Vesi Oy) toistaiseksi voimassa olevan luvan ottaa pohjavettä Kouvolan kaupungin Selänpään kylässä sijaitsevalla kiinteistöllä Vedenottamo 286-444-34-1 olevasta Vuohijärven vedenottamosta lupamääräyksessä 1 sanotun määrän käytettäväksi yhdyskunnan vesihuollon tarpeisiin Kouvolan kaupungissa.

Aluehallintoviraston päätöksessä annetut lupamääräykset korvaavat Itä-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 87/Ym/71 lupamääräykset kokonaisuudessaan.

Luvan saajan on maksettava vedenoton aiheuttamasta rakennetun vesivoiman menetyksestä päätöksestä ilmenevät kertakaikkiset korvaukset.

Aluehallintoviraston päätökseen on sisältynyt seuraavat lupamääräykset:

1. Vuohijärven vedenottamosta saadaan ottaa pohjavettä enintään 2 000 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna.

2. Vedenottamoa on käytettävä siten, ettei kenellekään aiheudu enempää haittaa kuin vedenhankinnan järjestämiseksi on välttämätöntä.

3. Vedenottamo on varustettava luotettavilla vesimäärän mittauslaitteilla. Otetuista vuorokausittaisista vesimääristä (m3/d) on pidettävä kirjaa Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen hyväksymällä tavalla.

4. Luvan saajan on tarkkailtava veden ottamisen vaikutuksia pohjavesioloihin hakemukseen liitetyn tarkkailusuunnitelman mukaisesti.

Tarkkailutulokset on tarkkailusuunnitelmassa esitetyin määräajoin toimitettava Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

5. Luvan saaja on velvollinen korvaamaan veden ottamisesta mahdollisesti aiheutuvan edunmenetyksen. Mikäli vedenottamon käyttämisestä on seurauksena veden saannin estyminen tai huomattava vaikeutuminen, on luvan saajan, ellei asiasta ole sovittu, viipymättä korvattava aiheuttamansa vahinko tai korvaukseen oikeutetun alueen omistajan tai muun erityisen oikeuden nojalla vettä ottavan niin vaatiessa hyvitettävä vahinko vesilain 13 luvun 15 §:ssä säädetyin toimenpitein.

6. Lisävedenoton aloittamisesta on 60 vuorokauden kuluessa kirjallisesti ilmoitettava aluehallintovirastolle sekä Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle ja Kouvolan kaupungin ympäristönsuojeluviranomaiselle.

Aluehallintovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Itä-Suomen vesioikeus on 8.11.1971 antamallaan päätöksellään nro 89/Ym/71 myöntänyt silloiselle Valkealan kunnalle luvan pohjavedenottamon tekemiseen ja oikeuden ottaa pohjavettä Valkealan kunnan Vuohijärven kaava-alueen asutuksen vedentarpeen tyydyttämiseksi. Luvan haltijana on nykyisin Kouvolan kaupunki, joka omistaa kiinteistön, jolla Vuohijärven ottamo sijaitsee. Vuohijärven ottamo on viime vuodet toiminut varavedenottamona. Ottamoalueelle on vuonna 2013 rakennettu uusi siiviläputkikaivo.

Vedenoton lisääminen Vuohijärven vedenottamosta on tarpeen Kouvolan kaupungin vedentarpeen turvaamiseksi ja hyvälaatuisen juoma- ja talousveden toimitusvalmiuden takaamiseksi.

Tarkoituksena on kehittää erityisesti Kuusankosken alueen vesihuoltoa. Kuusankosken talousvesi tuotetaan pääasiassa Pilkanmaan pintavesilaitoksella, jossa käytetään Kymijoen vettä raakavetenä. Pintavesilaitokselle on ilmennyt laadullisia vaihteluita erityisesti kesäajan lämpiminä ajanjaksoina, mutta myös kylmän raakaveden kautena. Lisävedenoton avulla vähennetään Pilkanmaan pintavesilaitoksen merkitystä ja vähennetään riskitekijöitä sekä valmistetaan vedenjakelua Kuusankosken alueella. Vedenoton lisäämisestä saatavaa hyötyä on vaikea arvioida rahassa.

Pohjavedenotto alentaa hakemuksen mukaan pohjaveden pintaa vedenottamokiinteistöllä noin 0,7 m. Lähimmät käytössä olevat yksityiskaivot sijaitsevat noin 250 metrin etäisyydellä vedenottamosta. Pohjavedenpinnan aleneman näissä lähimmissä kaivoissa arvioidaan olevan 10–20 cm. Kauempana vaikutusta on vaikea erottaa pohjaveden luontaisesta pinnanvaihtelusta. Ennalta arvioiden ei vedenotto aiheuta yksityiskaivojen vedenoton estymistä tai huomattavaa vaikeutumista.

Vuohijärven vedenottamo sijaitsee Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan sekä Selänpäänkankaan Natura-alueiden ulkopuolella. Vedenotolla ja pohjaveden pinnan alenemisella ei ole vaikutusta harjumuodostumien metsäisiin luontotyyppeihin, koska sen kasvillisuus ei ole pohjaveden varassa. Muodostuman reunoilla olevat lähdesuot ja lähteet ovat niin kaukana hankealueesta, ettei suunnitellulla pohjavedenotolla ole vaikutusta niiden vesitaseeseen. Vedenotto ei vaikuta kielteisesti Natura-alueen luontoarvoihin.

Hanke ei vaikuta Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaan liitetyn Kaakkois-Suomen vesienhoidon toimenpideohjelman vuoteen 2015 tavoitteiden toteuttamista.

Pohjavedenoton lisääminen ei lupamääräykset huomioon ottaen vaaranna yleistä terveydentilaa tai turvallisuutta, aiheuta huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka suuresti huononna paikkakunnan asutus- tai elinkeino-oloja. Vedenoton lisäämisestä yleisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Vastauksena lausuntoihin ja muistutuksiin aluehallintovirasto on lausunut seuraavaa:

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (ELY-keskus) lausunnosta aluehallintovirasto on todennut, että ELY-keskuksen 12.3.2013 antama päätös ympäristövaikutusten arvioinnin soveltamistarpeesta koskee hanketta, jossa tarkoitus on ottaa pohjavettä 6 000–7 000 m3/d Selänpäänkankaan suppa-alueelta. Päätöksen mukaan hankkeeseen sovelletaan YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä.

Aluehallintovirasto on todennut, että nyt käsiteltävänä olevassa hakemuksessa on kysymys Vuohijärven vedenottamon kapasiteetin lisäämisestä määrästä 600 m3/d määrään 2 000 m3/d. ELY-keskuksen ympäristövaikutusten arvioimista koskevan päätöksen pohjana oleva vesimäärä on kolme kertaa suurempi, ja osa suunnitellusta kaivoista sijaitsi lähellä Natura-alueen lähteikköjä. ELY-keskuksen YVA-päätöksessä ei ole tarkasteltu eikä otettu kantaa haettuun 2 000 m3/d suuruiseen vedenottoon. YVA-päätös ei siten koske tätä lupahakemusta eikä vaikuta sen käsittelyyn aluehallintovirastossa.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Kouvolan Vesi Oy:n väitteen Kymenlaakson Vesi Oy:n puuttuvasta valitusoikeudesta sekä hylännyt Kymenlaakson Vesi Oy:n ja Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen valitukset aluehallintoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus on lisäksi hylännyt Kymenlaakson Vesi Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Sovellettavia oikeusohjeita

Vesilain 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos 1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua; tai 2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Vesilain 4 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan veden ottamista koskevaa lupa-asiaa ratkaistaessa on vesiesiintymään kohdistuvat veden ottamistarpeet sovitettava yhteen.

Saman pykälän 2 momentin mukaan jos vettä ei riitä käytettäväksi kaikkiin tarpeisiin, noudatetaan näiden kesken seuraavaa etusijajärjestystä:

1) veden ottaminen käytettäväksi ottamispaikan lähistössä tavanomaista kiinteistökohtaista käyttöä varten;

2) veden ottaminen yhdyskunnan vesihuoltoa varten paikkakunnalla;

3) veden ottaminen paikkakunnan teollisuuden käyttöön tai muuten käytettäväksi paikkakunnalla sekä yhdyskunnan vesihuoltoa paikkakunnan ulkopuolella palveleva veden ottaminen;

4) veden ottaminen johdettavaksi tai kuljetettavaksi muualla käytettäväksi muuta tarkoitusta kuin yhdyskunnan vesihuoltoa varten.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia.

Saman pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Päätös on tehtävä viipymättä, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa siitä, kun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on saanut hankkeesta riittävät tiedot. Ennen päätöksentekoa on arviointimenettelyn tarpeesta käytävä riittävät neuvottelut asianomaisten viranomaisten kesken ja hankkeesta vastaavalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Päätös on annettava tiedoksi hankkeesta vastaavalle siten kuin hallintolain (434/2003) 60 §:ssä säädetään. Päätöksestä on tiedotettava viipymättä kuuluttamalla vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla siten kuin julkisista kuulutuksista annetussa laissa (34/1925) säädetään. Päätös on julkaistava myös sähköisesti ja lähetettävä tiedoksi asianomaisille viranomaisille.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Saman pykälän 2 momentin mukaan hanketta koskevasta lupapäätöksestä tai siihen rinnastettavasta muusta päätöksestä on käytävä ilmi, miten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto on otettu huomioon.

Asiassa saatu selvitys

Aluehallintovirasto on muuttanut Itä-Suomen vesioikeuden 8.11.1971 antamaa päätöstä nro 89/Ym/71 ja myöntänyt Kouvolan Vesi Oy:lle toistaiseksi voimassa olevan luvan pohjaveden oton lisäämiseen Selänpäässä sijaitsevasta Vuohijärven pohjavedenottamosta. Vanhan luvan mukaan otettava vesimäärä sai olla enintään 600 m3/d ja aluehallintovirasto on valituksenalaisessa päätöksessään myöntänyt lisäystä niin, että pohjavettä saadaan ottaa enintään 2 000 m3/d kuukausikeskiarvona laskettuna.

Vuohijärven pohjavedenottamo sijaitsee Kouvolan kaupungin Selänpään kylässä kiinteistöllä Vedenottamo 286-444-34-1 Selänpään I luokan pohjavesialueella (0590901A). Pohjavesialueen kokonaispinta-ala on noin 24,21 km2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala noin 19,14 km2. Selänpään pohjavesialueen osa-alueella A on arvioitu muodostuvan pohjavettä noin 20 000 m3/d. Alueella tehtiin kesällä 2013 kaivopaikkatutkimus, jonka perusteella pisteeseen K1 rakennettiin siiviläputkikaivo. Pohjavesi purkautuu luonnontilaisena kohti Vuohijärveä. Vedenottamoalueella ja sen lähiympäristössä pohjaveden pinta on tasolla noin +77–78 m meren pinnan yläpuolella. Koepumppaustietoihin ja kaivon antoisuustietoihin perustuen arvioidaan jatkuvakestoisen, hakemuksen mukaisen vesimäärän ottamisen alentavan pohjaveden pintaa vedenottokiinteistöllä noin 0,7 metrillä. Lähimmät käytössä olevat yksityiskaivot sijaitsevat noin 250 metrin etäisyydellä vedenottokohteesta sen länsi- ja pohjoispuolella. Vaikutuksen näihin lähimpiin kaivoihin arvioidaan olevan 10-20 cm.

Vedenottamon sijoituspaikka on noin 50 metrin päässä Natura 2000 -verkostoon kuuluvasta aluekokonaisuuden Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankangas (FI0424002) rajauksesta.

Hankkeen tavoitteena on parantaa varsinkin Kuusankosken alueen vesihuoltoa sekä kehittää ja varmentaa myös Kouvolan keskustaajaman vesihuoltoa ja tuoda lisävarmuutta vedenjakeluun kokonaisuutena. Pohjavedenotolla turvataan riittävän ja hyvälaatuisen vesimäärän saanti myös poikkeusoloissa erityisesti vanhoilla vedenottamoilla esiintyvien laatuongelmien vuoksi.

Kymenlaakson Vesi Oy ja Kouvolan Vesi Oy suunnittelevat hanketta (ns. yhteishanke), jonka tarkoituksena on selvittää pohjaveden ottamisen mahdollisuudet Kouvolassa Selänpään pohjavesialueelta. Hankkeen tarkoituksena on parantaa Kymenlaakson alueella yli 150 000 asukkaan talousveden toimituksen varmuutta ja korvata pintaveden käyttöä. Kaakkois-Suomen ELY-keskus on päätöksessään 12.3.2013 todennut, että hankkeeseen ottaa pohjavettä Selänpään pohjavesialueelta sovelletaan YVA-lain 6 § mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Yhteysviranomaisen lausunto arviointiselostuksesta on valmistunut 25.6.2015.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös

Lisävedenoton tarve

Kouvolan Vesi Oy:n hakemuksen mukaan pohjaveden ottamisella Vuohijärven vedenottamosta on tarkoitus turvata Kuusankosken alueen vedenhankintaa vähentämällä ainoana vesilähteenä toimivan Pilkanmaan pintavesilaitoksen merkitystä. Lisäksi Kouvolan Vesi Oy on vastineessaan hallinto-oikeudelle esittänyt, että käytössä olevilla pohjavedenottamoilla on havaittu laatuongelmia (muun muassa mangaani), minkä takia kapasiteettia tarvitaan muilta ottamoilta. Lisävedenottoa on haettu vain 2007 rakennetun runkolinjan johtamiskapasiteetin verran. Hallinto-oikeus katsoo, että hakijalla on näin ollen katsottava olevan tarve veden oton lisäämiseen Vuohijärven vedenottamosta riittävän ja hyvälaatuisen raakaveden saannin turvaamiseksi yhdyskunnan vesihuollon tarpeisiin Kouvolan Vesi Oy:n alueella.

Natura

Vuohijärven vedenottamo ei sijaitse Natura-alueella, mutta alue ulottuu lähimmillään noin 50 metrin päähän Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan Natura-alueesta (FI0424002). Vesijohtolinjojen rakentamisesta on Kouvolan Vesi Oy:n mukaan sovittu erikseen maanomistajien kanssa, eikä niitä rakenneta Natura-alueelle eikä siitä ole päätetty valituksenalaisessa aluehallintoviraston päätöksessä. Vedenotosta johtuvan pohjaveden alenemisen alueelle sijoittuu todennäköisesti suojelun perusteena olevista luontotyypeistä "Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit" -luontotyyppiä, joka ei ole herkkä pohjaveden tason muutoksille. Lähin lähde sijaitsee noin 1,4 kilometrin etäisyydellä vedenottamosta ja vedenoton vaikutusalueen on arvioitu ulottuvan noin 200 metrin etäisyydelle kaivosta. Yhteysviranomaisen 25.6.2015 päivätyssä lausunnossa Selänpään pohjavedenottohankkeesta arvioidaan yhteishankkeen eri vaihtoehtojen (VE1, VE2, VE3) vaikutuksia luontotyyppeihin. Lausunnosta ilmenee, että myös Kouvolan Vesi Oy:n valituksenalainen hanke on sisältynyt arvioinnissa tarkasteltuihin laskelmiin ja mallinnuksiin. Arvion mukaan jos Selänpään hanke ei toteudu ja vaihtoehtoon 0+ sisältyvä Vuohijärven vedenottamon vedenottomäärän nosto 2 000 m3:iin/d toteutuu, aiheutuu vedenotosta samanlaisia pohjavesivaikutuksia kuin tarkastelluissa vaihtoehdoissa (VE1, VE2, VE3). Koska vedenottomäärä on pienempi, jäävät vaikutukset vähäisemmiksi eikä niillä ole merkittävää heikentävää vaikutusta Natura-alueen pohjavesivaikutteisiin luontotyyppeihin. Huomioon ottaen edellä oleva sekä aluehallintoviraston perustelut, hallinto-oikeus katsoo, että vedenotto ei ennalta arvioiden merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon eikä näin ollen ole syytä tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia.

Vesilaki ja ympäristövaikutuksen arviointimenettely (YVA)

Kymenlaakson Vesi Oy on valituksessaan katsonut, että aluehallintoviraston päätös on vesilain 3 luvun 4 §:n vastainen muun muassa, koska Kouvolan Vesi Oy:n hanke estää valittajan sekä Kouvolan Vesi Oy:n yhteishankkeen toteutumisen, ja vesilain 4 luvun 5 §:n vastainen, koska lupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon muita vedenottohankkeita, kuten vireillä oleva yhteishanke. Hallinto-oikeus katsoo asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella, että kyseessä on kaksi erillistä hanketta. Hankealueet ovat tosin jossain määrin päällekkäisiä, mutta valituksenalainen hanke on ottomäärältään ja ympäristövaikutuksiltaan huomattavasti pienempi suhteessa yhteishankkeeseen. Kouvolan Vesi Oy ei ole ilmoittanut luopuvansa yhteishankkeesta tai arvioinut oman hankkeensa vaikuttavan haitallisesti yhteishankkeeseen. Kouvolan Vesi Oy:n vanha Itä-Suomen vesioikeuden 8.11.1971 antaman päätöksen nro 89/Ym/71 perusteella myönnetty vedenottolupa on otettu huomioon yhteishankkeessa. Kouvolan Vesi Oy:n vesitalouslupahakemuksen kanssa samaan aikaan ei lupaviranomaisessa ole ollut vireillä muita samaa aluetta koskevia vesitaloushankkeita. Yhteishanketta koskien on alueelle valmistunut vesihuollon yleissuunnitelma ja ELY-keskus on määrännyt yhteisen hankkeen YVA-käsittelyyn. Hallinto-oikeus katsoo, ettei yhteensovittamista eri lupa-asioiden välillä näin ollen ole ollut tarpeen tehdä.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus ja Kymenlaakson Vesi Oy ovat molemmat valituksissaan esittäneet, että hankkeeseen olisi tullut soveltaa YVA-lain mukaista YVA-menettelyä sekä arvioida hankkeen vaikutukset yhdessä yhteishankkeen vaikutusten kanssa ja että aluehallintoviraston päätös on YVA-lain 13 §:n vastainen.

Hallinto-oikeus toteaa, että kyseessä oleva vedenoton lisäämistä koskeva hanke on niin pieni (2 000 m3/d), että siihen ei erikseen YVA-lain mukaan sovelleta YVA:a eikä ELY-keskus ole vaatinut Kouvolan Vesi Oy:n hankkeelle Vuohijärven vedenottamon vedenoton tehostamisesta YVA-arviointia. Lupapäätöksen kohteena oleva vesitaloushanke on asiakirjoissa olevan selvityksen perusteella ollut osapuolten tiedossa ja se on otettu yhteishankkeen YVA-menettelyssä huomioon. Koska kyseessä on kaksi erillistä hanketta, ei kyse voi olla yhteishankkeen pilkkomisesta eikä YVA-lain 13 § YVA-lain tai sen esitöiden perusteella tule sovellettavaksi valituksenalaiseen hankkeeseen. Kun otetaan huomioon otettava veden määrä suhteessa muodostuvan pohjaveden määrään, asiakirjoissa oleva selvitys ja se, että Kouvolan Vesi Oy:n vesitalouslupahakemuksen kanssa samaan aikaan ei lupaviranomaisessa ole ollut vireillä muita samaa aluetta koskevia vesitaloushankkeita, tämän vedenottohankkeen ympäristövaikutuksia ei yhdessä muidenkaan alueen toimintojen kanssa voida pitää niin mittavina, että harkinnanvaraista arviointimenettelyä olisi sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n perusteella. Valituksissa esitetty vaatimus ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen hylätään.

Lopputulos

Vaikka ainoa tätä vedenottoa varten tehty uusi selvitys on 2013 tehty kaivonpaikkatutkimus, asiassa esitetty selvitys vedenoton lisäämisen vaikutuksista on ollut riittävä lupaharkinnan ja lupamääräysten asettamisharkinnan kannalta. Otettavan veden määrän osalta hallinto-oikeus toteaa, että otettavan veden määrä 2 000 m3/d on päätöksessä rajattu tasolle, joka ennalta arvioiden on alueelta pumpattavissa ilman merkittäviä vaikutuksia ympäristön tilaan.

Kymenlaakson maakunnallinen vesihuollon kehittämissuunnitelma ei ole oikeudellisesti sitova. Suunnitelma otetaan huomioon asiassa annettuna selvityksenä.

Vedenotosta ei lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu vesilain 3 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitettua seurausta. Vedenotosta saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin edunmenetyksiin. Luvan myöntämisen edellytykset täyttyvät. Näillä ja muutoin aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevillä perusteilla hallinto-oikeus katsoo, ettei aluehallintoviraston päätöstä ole valitusten ja niissä esitetyistä perusteista johtuen syytä miltään osin kumota ja lupahakemusta hylätä.

Oikeudenkäyntikulut

Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että Kymenlaakson Vesi Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa hallinto-oikeudessa vahinkonaan.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Reijo Hellman, Marjatta Korsbäck ja Juha Väisänen. Esittelijä Maria Ingerström.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

1. Kymenlaakson Vesi Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja aluehallintoviraston päätökset kumotaan ja Kouvolan Vesi Oy määrätään korvaamaan valittajalle hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Yhtiö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kymenlaakson Vesi Oy on Kymenlaakson alueen suurin vedentoimittaja. Yhtiön osakkaina ovat seuraavat kaupungit: Kotka 70 %, Hamina 21 % ja Kouvola 9 %. Yhtiön tehtävänä on hankkia hyvälaatuista talousvettä osakkailleen omakustannusperiaatteella.

Syksyllä 2008 Kymenlaakson kunnat ovat omissa käsittelyissään hyväksyneet alueellisen vesihuollon kehittämissuunnitelman. Kehittämissuunnitelmaan sisältyy Kymenlaakson Vesi Oy:n sekä Liikelaitos Kouvolan Veden yhteishanke, jonka tavoitteena on ottaa Selänpään pohjavesivarat käyttöön vuosina 2015–2020. Hankkeella pyritään parantamaan koko Kymenlaakson alueella yli 150 000 asukkaan talousveden toimituksen varmuutta sekä korvaamaan pintaveden käyttöä talousveden valmistuksessa. Kyseinen hanke on vireillä. Liikelaitos Kouvolan Vesi on yhtiöitetty Kouvolan Vesi Oy:ksi 5.9.2014.

Kouvolan Vesi Oy suunnitteli Kouvolan Selänpään pohjaveden ottohanketta, jossa oli tarkoitus ottaa pohjavettä 6 000–7 000 m3/d. Se pyysi ELY-keskukselta ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n mukaista päätöstä siitä, sovelletaanko sen suunnittelemaan Selänpään pohjavesien hyödyntämishankkeeseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. ELY-keskus päätti 12.3.2013, että hankkeeseen tulee soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Pääperusteluna YVA:n tarpeelle ELY-keskus piti suunnitellun ottamishankkeen yhteisvaikutuksia suunnitellun yhteishankkeen kanssa. Tämä YVA-menettely ei ole käynnistynyt.

Kymenlaakson Vesi Oy ja Kouvolan Vesi Oy käynnistivät YVA-lain mukaisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn koskien Selänpään yhteishanketta. YVA-ohjelma valmistui 20.12.2013 ja YVA-selostus 9.4.2015. Tästä selostuksesta yhteysviranomaisena toimiva ELY-keskus on antanut lausuntonsa 25.6.2015.

Kouvolan Vesi Oy:tä koskevasta harkinnanvaraisen YVA-menettelyn tarvetta koskevasta päätöksestä, yhteishankkeesta ja sen vireillä olevasta YVA-menettelystä huolimatta Kouvolan Vesi Oy haki nyt valituksen kohteena olevaa lupaa pohjavedenoton lisäämiseen Selänpäässä sijaitsevasta suljetusta ja puretusta Vuohijärven vedenottamosta 30.8.2013.

Kouvolan Vesi Oy:n hankkeeseen olisi tullut soveltaa YVA-lain mukaista YVA-menettelyä. YVA-lain 13 §:n mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Yhteishankkeen arviointiselostus on valmistunut vasta 9.4.2015 ja yhteysviranomainen on antanut siitä lausunnon 25.6.2015. Lupa on myönnetty ennen kuin yhteishankkeen arviointiselostus ja yhteysviranomaisen lausunto on ollut käytettävissä.

Yhteishankkeen YVA-menettelyssä tarkastellaan vedenottoa, joka sijoittuisi samalle Selänpään I uokan pohjavesialueelle kuin luvassa tarkoitettu Kouvolan Vesi Oy:n Vuohijärven vedenotto. Kouvolan Vesi Oy:n hanke estää yhteishankkeen täysimittaisen toteutumisen.

Aluehallintovirasto on myös virheellisesti katsonut, että Kouvolan Vesi Oy:n hakemuksessa on ollut kysymys pelkästään Vuohijärven vedenottamon kapasiteetin lisäämisestä. Pohjaveden otto Vuohijärvellä on lopetettu vuonna 2004 ja rakenteet purettu vuosina 2011–2012. Tuolloin ottamosta on pumpattu vettä alle 100 m3/d. Kouvolan Vesi Oy:n hakemuksessa on todettu, että kaivo l on rakennettu kesällä 2013 ja täysimääräinen vedenotto siitä on tarkoitus aloittaa vuoden 2014 aikana. Näin ollen alueen vaikutus alueen vesitaloudelle ei ole pelkästään valituksenalaisessa päätöksessä mainittu 1 400 m3/d, vaan hakemuksen täysimääräinen määrä 2 000 m3/d. Alueelta ei ole tosiasiassa otettu pohjavettä yli kymmeneen vuoteen. Toiminnan uudelleen aloittamisen tosiasialliset vaikutukset ovat suuremmat kuin vanhan toiminnan kapasiteetin nostamisen. Vedenoton uudelleen aloittamisesta ja olennaisesti aiempaa ottamista suuremmalla määrällä olisi tullut tehdä YVA-lain mukainen arviointi ennen päätöksen antamista.

Vuohijärven vedenottamon vaikutukset ulottuvat Kouvolan Vesi Oy:n hakemuksen mukaan noin 250 metrin päässä sijaitseviin yksityiskaivoihin alentaen niiden pohjaveden pintaa. Natura-alue sijaitsee noin 50 metrin päässä Vuohijärven vedenottamosta. Pohjavedenoton tyypillinen vaikutus on pohjavedenpinnan alentuminen, minkä takia on selvää, että hankkeella on samanlaisia vaikutuksia kuin ELY-keskuksen YVA-päätöksessä 12.3.2013 tarkoitetulla hankkeella ja myös yhteishankkeella. ELY-keskuksen 25.6.2015 antamassa lausunnossa arvioidaan yhteishankkeen eri vaihtoehtojen (VEI, VE2, VE3) vaikutuksia luontotyyppeihin. Lausunnosta ilmenee, että myös Kouvolan Vesi Oy:n valituksenalainen hanke on sisältynyt arvioinnissa tarkasteltuihin laskelmiin ja mallinnuksiin. Jos Selänpään hanke ei toteudu ja vaihtoehtoon 0+ sisältyvä Vuohijärven vedenottamon vedenottomäärän nosto 2 000 m3:iin/d toteutuu, aiheutuu vedenotosta arvion mukaan samanlaisia pohjavesivaikutuksia kuin tarkastelluissa vaihtoehdoissa (VEI, VE2, VE3).

Kouvolan Vesi Oy:n hankealue sijaitsee 50 metrin päässä Natura 2000 -alueesta ja vedenoton vaikutusalueen on arvioitu ulottuvan 200 metrin päähän vedenottamosta. Lupaa myönnettäessä ei ole varmistuttu siitä, että hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia Natura 2000 -alueen koskemattomuuteen. Varmuuden koskemattomuudesta on oltava olemassa silloin, kun lupa myönnetään. Nyt jo lupahakemuksessa on arvioitu, että hankkeen vaikutusalue ulottuu Natura 2000 -alueelle. Luonnonsuojelulain mukainen Natura-arviointi olisi tullut tehdä ennen lupa-asian ratkaisemista.

Natura-arviointiin ryhtymisen kynnys on erittäin matala. Tämä tarkoittaa, että sen tekemättä jättämisen tapauksessa on oltava käytännössä täysi varmuus siitä, että hankkeella ei missään olosuhteissa, arvioituna yhdessä muiden hankkeiden kanssa, saata olla merkittäviä vaikutuksia Natura-alueeseen. Vaikutusten ei-merkittävyys saattaa usein selvitä riittävällä varmuudella vasta Natura-arvioinnin tultua tehdyksi. Siksi arvioinnin tekemättä jättämisen on perustuttava hyvin selvään näyttöön vaikutusten jäämisestä aiheutumatta.

Natura-arvioinnin teettämisen tärkeydestä Euroopan unionin tuomioistuin on antanut useita päätöksiä. Päätöksen C-127/02 mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukainen arvio on tehtävä, kun on mahdollista, että hanke vaikuttaa merkittävästi alueen koskemattomuuteen ja suojelutavoitteisiin. Pelkkä mahdollisuus, että hanke yksin tai yhdessä jonkin toisen suunnitelman kanssa vaikuttaa alueeseen, riittää laukaisemaan arvioinnin tarpeen. Näin ollen hanke tai suunnitelma voidaan hyväksyä ilman Natura-arviointia vain, kun objektiivisen seikkojen perusteella ei jää järkevää epäilyä hankkeen haitattomuudesta Natura 2000 -alueen suojeluarvoille.

Päätöksessä C-239/04 esitetyin tavoin nyt puheena olevan vedenottohankkeen kannalta on olennaista, että luvan antamisen hetkellä ei saa olla olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että haitallisia vaikutuksia ei aiheudu. Sillä seikalla, että myöhemmin käy ilmi, ettei hankkeella ollut vaikutuksia tai merkittäviä vaikutuksia suojeltuun alueeseen, ei ole merkitystä.

Jos Natura-alueen, joka on perustettu muun muassa arvokkaiden suppa- ja lähde-esiintymien takia, läheisyydessä (50 metriä) suunnitellaan vanhan pohjavedenottamon uudelleen käynnistämistä, ei voida katsoa, ettei tieteelliseltä kannalta katsottuna jäisi järkevää epäilyä toiminnan vaikutuksista alueen koskemattomuuteen.

Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjaratkaisussaan KHO 2008:72 tulkinnut edellä mainittua unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä vastaavasti, että Natura-arviointi on mahdollista jättää tekemättä vain, jos on ennalta objektiivisesti arvioituna poissuljettua, että toiminta merkittävästi heikentäisi alueen valinnan perustana olevia luontoarvoja.

Tapauksessa C-127/02 vahvistettiin, että Natura-arvioinnissa on otettava huomioon myös muut suunnitelmat ja hankkeet. Komission laatimassa tulkintaoppaassa luontodirektiivin 6 artiklasta todetaan, että 6 artiklan 3 kohtaa tulkittaessa on tärkeä huomata, että yhteisvaikutusta koskevan säännöksen taustalla on pyrkimys ottaa huomioon kumulatiiviset vaikutukset, jotka usein tulevat ilmi vasta ajan myötä. Tässä yhteydessä on mahdollista ottaa huomioon suunnitelmat tai hankkeet, jotka ovat jo päättyneet, hyväksyttyjä mutta keskeneräisiä tai joiden suunnittelu ei ole vielä lopussa. Yhteishankkeessa on kyse suunnittelussa olevasta hankkeesta, jonka suunnittelu ei ole vielä lopussa. Yhteishankkeen suunnittelun keskeneräisyys ei näin ollen ole poistanut sen huomioon ottamisen velvollisuutta Kouvolan Vesi Oy:n hankkeen Natura-arvioinnin tarpeellisuuden kannalta lupaa myönnettäessä. Yhteishanke on ollut viranomaisten, myös aluehallintoviraston tiedossa, vähintäänkin riittävällä tavalla ja tiedon tasolla ja sen YVA-menettely on lupaa myönnettäessä ollut meneillään.

Tehtyä virhettä ei poista se, että valituksenalainen päätös on otettu huomioon yhteishankkeen YVA-menettelyssä jälkeenpäin eikä myöskään se, että yhteishankkeen yhteydessä on tehty kattava Natura-arviointi. Tässä ei myöskään ole kysymys siitä, mikä lopputulos Natura-arvioinnissa olisi valituksenalaisessa ottamishankkeessa saavutettu, vaan yksinkertaisesti siitä, että arviointi on jätetty tekemättä vastoin unionin tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä.

YVA-asetuksen 6 §:n hankeluettelon 10 a kohdan mukaan pohjaveden otto tai tekopohjaveden muodostaminen edellyttää YVA-lain mukaista arviointimenettelyä, kun vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä. Liikelaitos Kouvolan Veden hanke (2,19–2,56 miljoonaa kuutiometriä) ei ole yksinään YVA-asetuksen hankeluettelon mukainen hanke. YVA-lain 4 §:n ja YVA-asetuksen 7 §:n mukaan hankkeen YVA-menettelyn tarvetta harkitessa yhteysviranomaisen tulee kuitenkin ottaa huomioon eri hankkeiden yhteisvaikutukset.

ELY-keskus on edellyttänyt YVA-menettelyä Vuohijärven pohjavedenottohankkeessa. Asiassa ei ole ollut tarpeen tehdä uutta päätöstä, koska kyse on samasta asiasta, joka on asiallisesti ratkaistu 12.3.2013 tehdyssä päätöksessä.

Valituksenalaisen hankkeen, YVA-päätöksessä 12.3.2013 tarkoitetun hankkeen ja yhteishankkeen tavoitteena on Kymenlaakson vedenhankinnan turvaaminen ja talousveden toimitusvarmuuden parantaminen sekä pintaveden korvaaminen parempilaatuisella pohjavedellä. Valituksenalaisessa hankkeessa on kysymys lainvastaisesta YVA-menettelyä edellyttävän hankkeen pilkkomisesta osiin tarkoituksena välttää YVA-menettely.

Kymenlaakson vesihuollon kehittämissuunnitelman mukainen merkittävin pohjavedenottohanke on Kouvolan Vesi Oy:n ja Kymenlaakson Vesi Oy:n yhteishanke, jota koskeva YVA-menettely on vasta 25.6.2015 saatu päätökseen. Selänpään pohjavesialue on Kymenlaakson tärkein pohjavesivaranto, minkä takia alueen suunnittelussa ja vaikutusten arvioinnissa on tärkeää ottaa huomioon koko Kymenlaakson vesihuollon tarpeet. Hanke on siten ristiriidassa myös Kymenlaakson vesihuollon kehittämissuunnitelman kanssa.

Edellä mainittujen hankkeiden lisäksi sekä Kouvolan Vesi Oy että Kymenlaakson Vesi Oy ovat toimittaneet aluehallintovirastolle sen 8.9.2014 tekemän päätöksen ja hallinto-oikeuden 24.9.2015 tekemän päätöksen välisenä aikana useita erilaisia lupahakemuksia vedenottoon liittyen.

Kouvolan Vesi Oy on toimittanut 27.4.2015 koepumppauslupahakemuksen 4 000 m­3/d:lle, joka koskee Selänpään pohjavesialueella sijaitsevaa Vuohijärven pohjavedenottamoa. Tämän jälkeen Kouvolan Vesi Oy on hakenut samalle alueelle ja pohjavedenottamolle lupaa lisätä pohjavedenottoa 4 000 m3­/d:iin. Kymenlaakson Vesi Oy on puolestaan 1.7.2015 toimittanut aluehallintovirastolle vedenottolupahakemuksen, jota on täydennetty 30.9.2015. Lupahakemus on koskenut samalla Selänpään pohjavesialueella sijaitsevia Halisenromppujen (3 000 m3­/d), Hunkerinromppujen (2000 m3­/d) ja Näkkimistön (1 000 m3­/d) vedenottamoita.

Edellä mainitut lupahakemukset ovat seurausta siitä, että Kouvolan Vesi Oy on hakenut yhteishankkeesta erillistä lupaa ja aluehallintovirasto on tämän myöntänyt. Kouvolan Vesi Oy:n toiminta on johtanut hallitsemattomaan samaan pohjavesialueeseen kohdistuviin lupahakemusten määrän kasvuun, mikä on selkeä esimerkki YVA-velvoitteen alaisen hankkeen kielletystä pilkkomisesta.

2. C on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 10.5.2016 saapuneessa, hallinto-oikeuden päätöksessä ilmoitetun valitusajan päättymisen jälkeen toimittamassaan kirjelmässä vaatinut menetetyn määräajan palauttamista, aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätösten kumoamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. C on vaatinut, että Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus määrätään selvittämään turvallisempi vaihtoehto nyt suunniteltujen vedenottohankkeiden tilalle. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. C on ilmoittanut olevansa asianosainen Kouvolan Vesi Oy:n asiakkaana sekä maanomistajana Kymenlaakson Vesi Oy:n Utti–Keltakangas-vesiputken alueella. Kouvolan Vesi Oy:n ja Kymenlaakson Vesi Oy:n asiakkaita ei ole asian käsittelyssä kuultu.

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on ilmoittanut, että se ei anna valituksen johdosta lausuntoa.

Kaakkois-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (ELY-keskus) on antanut valituksen johdosta vastineen, jossa se on katsonut valituksen perusteluiden olevan asianmukaiset. ELY-keskus on 12.3.2013 tehnyt päätöksen YVA-menettelyn soveltamistarpeesta Kymenlaakson Vesi Oy:n ja Kouvolan Vesi Oy:n Selänpään pohjavedenottohankkeeseen. Päätöksen mukaan hankkeeseen tulee soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Aluehallintoviraston Kouvolan Vesi Oy:lle myöntämä lupa pohjaveden oton lisäämiseksi Vuohijärven vedenottamosta on osa YVA-harkintapäätöksessä tarkoitettua hanketta.

Kouvolan Vesi Oy on antanut Kymenlaakson Vesi Oy:n valituksen ja ELY-keskuksen vastineen johdosta selityksen, jossa se on esittänyt, että valitus tulee hylätä. Lisäksi selityksessä on todettu muun ohella seuraavaa:

Valituksenalaisessa asiassa on kyse Kouvolan Vesi Oy:n vedenottohankkeesta, jonka tarkoituksena on parantaa, kehittää ja varmentaa yhteiskunnallista vesihuoltoa ja tuoda lisävarmuutta vedenjakeluun. Pohjaveden otolla turvataan riittävän ja hyvälaatuisen vesimäärän saanti myös poikkeusoloissa, erityisesti vanhoilla vedenottamoilla esiintyvien laatuongelmien vuoksi. Kouvolan Vesi Oy:llä on tarve veden oton lisäämisen Vuohijärven vedenottamolta riittävän ja hyvälaatuisen raakaveden saannin turvaamiseksi yhdyskunnan vesihuollon tarpeisiin. Hankkeessa on kyse ainoastaan olemassa olevan vedenottamon käytön tehostamisesta. Jo olemassa olevan luvan mukaista vedenottoa, 600 m3/d, nostettaisiin 1 400 m3/d:llä eli ottomäärä olisi yhteensä 2 000 m3/d.

Lupapäätöksen mukainen vedenoton tehostaminen mahdollistaa talousveden johtamisen jo pääosin rakennettua linjaa myöten Valkealan kirkonkylään sekä edelleen Kouvolan ja Kuusankosken suuntaan. Linjan täysimittainen käyttöönotto parantaa Keski-Valkealan vesiosuuskunnan vedenlaatua ja painetasoja eli sillä on merkitystä myös yli 300 haja-asutusalueen kuluttajan vedenhankinnan varmistamiseen Valkealan kunnan ja Keski-Valkealan vesiosuuskunnan vedenhankinnan kehittämisestä vuosina 2006–2007 laatiman suunnitelman mukaisesti. Vuohijärven vedenottamo toimii Kouvolan ja Kuusankosken alueen kokonaisvesimäärän vedenjakelun tarpeellisena osana ja varavesijärjestelmänä.

Vedenotto ei ennalta arvioiden merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon eikä näin ollen ole syytä tehdä luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista Natura-arviointia.

Valituksenalaisen vesitalousasian kanssa samaan aikaan ei lupaviranomaisella ole ollut vireillä muita samaa aluetta koskevia vesitaloushankkeita. Yhteensovittamista eri lupa-asioiden välillä ei ole ollut tarpeen tehdä.

Vedenoton lisäämistä koskeva hanke on niin pieni, että siihen ei erikseen YVA-lain mukaan sovelleta YVA-menettelyä. Lupapäätöksen kohteena oleva vesitaloushanke on otettu yhteishankkeen YVA-menettelyssä huomioon. Koska kyseessä on kaksi erillistä hanketta, ei kyse voi olla yhteishankkeen pilkkomisesta eikä YVA-lain 13 § YVA-lain tai sen esitöiden perusteella tule sovellettavaksi valituksenalaiseen hankkeeseen.

Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen ja Kouvolan Vesi Oy:n tilaama selvitys vesihuollon kehittämistarpeista valmistui vuonna 2012. Selvitystyön perusteella tavoitteeksi asetettiin Pilkanmaan pintavesilaitoksen käytöstä luopuminen yhtenä päävesilähteenä. Tämä tapahtuisi lisäämällä pohja- tai tekopohjaveden käyttöä.

Vuonna 2012 valmistuneen selvitystyön lopputuloksena syntyi suunnitelma, jossa huomioidaan koko Pohjois-Kymenlaakson vedenhankinta (6 000–7 000 m3/d). Tehtävän suunnitelman pohjana on vuonna 2009 valmistunut Kymenlaakson vesihuollon kehittämissuunnitelma, jossa on muun muassa määritetty uusia ottamoja rakennettavaksi Selänpään pohjavesialueelle. Kouvolan Vesi Oy pyysi tämän hankkeen osalta ELY-keskukselta lausuntoa YVA-menettelyn tarpeellisuudesta. ELY-keskus totesi antamassaan lausunnossa, että hankkeen toteuttaminen edellyttää YVA-menettelyä.

Kymenlaakson Vesi Oy aloitti YVA-menettelyn valmistelun keväällä 2013. Kouvolan Vesi Oy ilmoitti halukkuutensa osallistua YVA-hankkeeseen toisena hankevastaavana ja osallistui YVA-menettelyn kustannuksiin. Niin sanotun yhteishankkeen osalta on sovittu ainoastaan YVA-hankkeen konsulttityön kustannusjaosta. Varsinaisen hankkeen toteuttamisesta ei ole tehty osapuolten välillä mitään sopimuksia ja esimerkiksi toteuttamisen edellyttämiä valtuustojen päätöksiä rahoituksesta ei ole. Hankkeen toteutusaikataulu on vielä avoin. Hankkeen vesimäärävarausten jakosuhteet ovat sopimatta. Hankkeen toteuttaminen on vielä esimerkiksi aikataulun osalta siinä määrin avoin, että Kouvolan Vesi Oy:llä on toimimisvelvollisuus esimerkiksi varavesijärjestelmien osalta erikseen ja yhteishankkeen toteuttamisesta riippumatta.

Yhteishanke ei ollut valituksen kohteena olevaa lupapäätöstä tehtäessä myöskään sillä tavalla valmis hanke, että se olisi tullut ottaa huomioon yhteisvaikutuksia arvioitaessa. Erityisesti yhteisvaikutusten arvioinnille ei ole tarvetta, koska hankkeiden yhteisvaikutukset tulivat yhteishankkeen YVA-menettelyssä ja siinä tehtävässä Natura-arvioinnissa asianmukaisesti huomioiduiksi ja arvioiduiksi. Lupapäätöksen ja sitä koskevan valituksen kohteena oleva lupa-asia on tullut vireille ennen YVA-menettelyn vireilletuloa.

Kymenlaakson Vesi Oy on vedonnut keskeisenä valitusperusteena siihen, että valituksen kohteena oleva hanke vaarantaa yhteishankkeen. Kymenlaakson Vesi Oy ei ole esittänyt selvitystä siitä, miten tämä väitetty vaarantuminen konkreettisesti tapahtuu. Kymenlaakson Vesi Oy ei ole yksilöinyt sitä, miten tämä päätös vaikuttaisi yhteishankkeen lupaharkintaan tai -määräyksiin ja miten lupapäätös vaikuttaisi yksityiseen etuun. Kymenlaakson Vesi Oy ei voi yksipuolisesti määritellä, että Kouvolan Vesi Oy:n olemassa olevan vedenottamon kapasiteetti siirtyisi sellaisenaan yhteishankkeen käyttöön.

Välittömästi YVA-yhteysviranomaisen 25.6.2015 antaman lausunnon jälkeen Kymenlaakson Vesi Oy jätti YVA-menettelyn kohteena olevasta alueesta vesilupahakemuksen aluehallintovirastolle. Sillä ei siis ole ollut tarkoitusta toteuttaa YVA-menettelyn kohteena ollut hanketta yhteishankkeena, vaikka se on näin esittänyt valituksessaan.

Kouvolan Vesi Oy on hakenut valituksen kohteena olevassa lupa-asiassa lupaa lisävedenotolle, koska sen tulee turvata alueen vesihuolto muun muassa asianmukaisilla varavesijärjestelmillä. Viranomaisten kanssa yhteisesti sovitun tavoitteen mukaisesti pintavesilaitokset korvataan jatkossa pohjavesilaitoksilla. Kouvolan Vesi Oy:n käytössä olevilla pohjavedenottamoilla on havaittu laatuongelmia (muun muassa mangaania), minkä takia kapasiteettia tarvitaan muilta ottamoilta. Lisäksi lupapäätöksellä tehostetaan tai otetaan käyttöön jo olemassa oleva infrastruktuuri. Lisävedenottoa on haettu vain 2007 rakennetun runkolinjan johtamiskapasiteetin verran.

Vuohijärven pohjavedenottamon vedenottotoiminnan perusta on toiminnassa oleva vedenottamo ja lainvoimainen lupapäätös sekä jo suunnitellun ja pääosin rakennetun infrastruktuurin käyttöönotto. YVA-menettelyn kohteena oleva yhteishanke on kokoluokaltaan ja vaikutuksiltaan merkittävästi suurempi.

Pohjaveden oton lisäämisen vaikutusten arvioidaan ulottuvan noin 200 metrin etäisyydelle ottokaivosta. Lähin lähde on noin 1,4 kilometrin etäisyydellä. Pohjavedenottamon vaikutusalueella on vain harjumetsät-luontotyyppiä (Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit, 9060), joka ei ole miltään osin pohjavesivaikutteinen luontotyyppi. Harjumetsiin luetaan harjujen kangasmetsät sekä harjuille ominaiset kuivat lehdot.

Vuohijärven ottamon 2 000 m3/d:n vedenotto ei voi aiheuttaa saman suuruusluokan vaikutuksia kuin valituksessa viitattujen VE1, VE2 ja VE3 vaihtoehtojen 8 000–22 000 m3/d (+ 18 000 m3/d suojaimeytys) vedenotto. Vuohijärven vedenoton vaikutukset rajoittuvat myös alueellisesti. Vaikutukset kohdistuvat Hunkerinromppujen alueelle, ei Halisenromppujen purku- ja lähdeympäristöön.

Vedenotosta johtuvan pohjaveden alenemisen arvioidaan ulottuvan noin 200 metrin etäisyydelle vedenottamosta. Noin 200 metrin etäisyydellä aleneman arvioidaan olevan 20 cm. Vedenoton vaikutusalueella tarkoitetaan aluetta, jolla pohjavedenpinta alenee pumppauksen seurauksena. Vaikutusalue ulottuu Natura-alueella vain noin 2,1 hehtaarin alalle.

Lupahakemuksessa on myös todettu, että suojelun perusteena olevat pienialaiset lähde- ja suoluontotyypit Fennoskandian lähteet ja lähdesuot sekä mäntyvaltaiset puustoiset suot sijoittuvat kauemmaksi eikä pohjavedenoton vaikutus ulotu niihin asti.

Valituksessa esitetään virheellisesti, että toiminta sijoittuisi 50 metrin etäisyydelle suppa- ja lähde-esiintymistä.

Alueella olevien ja sinne suunniteltujen hankkeiden yhteisvaikutusten osalta YVA-lausunnossa todetaan, että suunnitellulla Vuohijärven ottamon vedenotolla ei ole merkittäviä haitallisia vaikutuksia pohjavesiolosuhteisiin tai Natura-alueisiin. Valituksen kohteena olevan hankkeen osalta todetaan erikseen, että 2 000 m3/d:n pohjavedenotto ei vaikuta haitallisesti pohjavesioloihin tai Natura-alueisiin missään hankevaihtoehdossa. Virtausmallin mukaan missään vaihtoehdossa vedenotolla ei ole juuri vaikutusta Kauriosuolle purkautuviin vesimääriin. Vedenoton määrä valituksen kohteena olevassa hankkeessa on olennaisesti vähäisempi kuin YVA:ssa tarkastelluissa vaihtoehdoissa, joten hankkeen vaikutuksetkin ovat vähäisemmät. Koska yhteishanke ei aiheuta merkittävää haittaa, ei myöskään valituksen kohteena olevalla hankkeella ole tällaisia vaikutuksia.

Lupapäätöstä tehtäessä ei ollut mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä haitallisista vaikutuksista luontotyypeille ja alueen koskemattomuudelle. Koskemattomuudella tarkoitetaan koko Natura-alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan säilymistä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen säilymistä elinvoimaisina, joiden vuoksi alue on valittu Natura-verkostoon. Ilman Natura-arviointia asiassa on täysi varmuus siitä, että missään olosuhteissa, arvioituna yhdessä muiden hankkeiden kanssa, hankkeella ei saata olla merkittävää vaikutusta Natura-alueeseen.

Lupapäätöksen kohteena oleva hanke on kooltaan ja vaikutuksiltaan arvioiden olennaisesti erilainen kuin hanke, jota YVA-menettelyä koskeva ELY-keskuksen 12.3.2013 tekemä päätös koskee. Nyt kyseessä olevassa hankkeessa on kyse ainoastaan olemassa olevan vedenottamon ottomäärään lisäämisestä. Hankkeen vaikutukset ovat sekä pohjavesialueen että Natura-alueen kannalta arvioiden vähäiset, käytännössä merkityksettömät. Mikäli ELY-keskus olisi katsonut, että hankkeen vaikutukset olisi tullut arvioida YVA-menettelyssä, olisi asiasta tullut tehdä päätös ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n mukaisesti. Asiassa olisi tullut kuulla hankeen toteuttajaa, mitä ei ole tapahtunut.

Kymenlaakson Vesi Oy on antanut vastineen ja selityksen johdosta vastaselityksen, jossa se on todennut muun ohella seuraavaa:

Kyse on YVA-harkintapäätöksessä 12.3.2013 tarkoitetun hankkeen pilkkomisesta osiin siinä tarkoituksessa, että vältetään YVA-menettely. Mikäli aluehallintoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset jäisivät voimaan, hyväksyttäisiin menettely, jossa YVA-menettely vältettäisiin laatimalla useita pienempien hankkeiden lupahakemuksia samalle alueelle.

Yhteishanketta koskeva YVA-menettely oli jo käynnissä, kun Kouvolan Vesi Oy haki pohjavedenoton lisäystä. YVA-menettely on pitkä ja kallis prosessi, johon ei ryhdytä, ellei hanketta ole tarkoitus toteuttaa. Yhteishanke on otettu huomioon jo YVA-päätöksessä 12.3.2013. Yhteishanke on ollut olemassa jo tuolloin, ja se olisi siten tullut ottaa huomioon aluehallintoviraston päätöstä tehtäessä.

Kouvolan Vesi Oy:llä on ilmeinen tarkoitus nostaa otettavan veden määrää tasolle 4 000 m3/d ja edelleen 5 000 m3/d. Kouvolan Vesi Oy on esittänyt tutkimuslupahakemuksen 27.4.2015. Lisäksi Kouvolan Vesi Oy on hakenut aluehallintovirastolta 20.7.2015 pohjaveden oton lisäämistä Selänpään Vuohijärven vedenottamosta määrään 4 000 m3/d. Tutkimussuunnitelman mukaan Vuohijärven vedenottamo on suunniteltu korvaamaan Okaniemen vedenottamon, vaikka hakemuksessa on esitetty, että Vuohijärven vedenottamon tarkoituksena on vähentää Pilkanmaan vedenottamon merkitystä. Aluehallintovirasto on 30.11.2015 hylännyt lupahakemuksen ennenaikaisena, sillä nyt kyseessä oleva valituksenalainen päätös ei ole lainvoimainen.

Kysymys ei ole ainoastaan olemassa olevan vedenottamon käytön tehostamisesta. Mikäli yhteishanke on mahdollista toteuttaa vain vaihtoehdon 8 000 m3/d mukaisena, on 2 000 m3/d vedenotolla merkittävä vaikutus yhteishankkeesta saatavaan hyötyyn. Kouvolan Vesi Oy:n aikeina on nostaa vesimäärää määrään 5 000 m3/d, mikä vaarantaisi yhteishankkeen ja saattaisi jopa tehdä tästä toteuttamiskelvottoman.

Kouvolan Vesi Oy ei esitä minkäänlaista selvitystä tai muuta arviota, mihin perustuu varmuus siitä, ettei hanke vaikuta merkittävästi Natura-alueen koskemattomuuteen tai suojeluperusteisiin. Lupahakemukseen ei ole liitetty asianmukaisia selvityksiä hankkeen vaikutuksista. Koska aluetta koskee YVA-harkintapäätös, tulisi selvitysten selkeästi osoittaa, että hankkeella ei ole todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia Natura-alueen luontoarvoihin yhdessä muiden aluetta koskevien hankkeiden kanssa. Nyt selvityksissä ei oteta lainkaan kantaa yhteisvaikutuksiin.

Kouvolan Vesi Oy on toimittanut vastaselityksen johdosta lisäkirjoituksen, joka on toimitettu tiedoksi Kymenlaakson Vesi Oy:lle.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus ei tutki C:n valitusta. Korkein hallinto-oikeus hylkää C:n hakemuksen menetetyn määräajan palauttamisesta valituksen tekemistä varten hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian Kymenlaakson Vesi Oy:n valituksesta. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

3. Kymenlaakson Vesi Oy:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään.

Perustelut

1. Ratkaisu C:n muutoksenhakuun

Sikäli kuin C on tarkoittanut valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, hänen olisi säilyttääkseen puhevaltansa tullut hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn laillisen valitusosoituksen mukaan toimittaa valituskirjelmänsä korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 30. päivänä päätöksen antopäivästä, sitä päivää lukuun ottamatta. Valituskirjelmä olisi näin ollen tullut toimittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen viimeistään 26.10.2015. Valituskirjelmä on saapunut tänne 10.5.2016 ja siis valitusajan päätyttyä. Tämän vuoksi valitus on hallintolainkäyttölain 26 §:n 1 momentin ja 51 §:n 2 momentin nojalla jätettävä tutkimatta.

Vesilain 15 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla annettuun viranomaisen päätökseen haetaan valittamalla muutosta Vaasan hallinto-oikeudelta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään. C ei ole myöskään valittanut aluehallintoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen, eikä hallinto-oikeus ole muuttanut aluehallintoviraston päätöstä. C on siitäkin syystä menettänyt oikeutensa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta sikäli kuin hänellä olisi asiassa valitusoikeus.

Hallintolainkäyttölain 61 §:n 2 kohdan mukaan menetetty määräaika voidaan palauttaa sille, joka laillisen esteen tai muun erittäin painavan syyn vuoksi ei ole voinut määräajassa hakea muutosta päätökseen.

C ei ole hakemuksessaan esittänyt laillista estettä tai muuta erittäin painavaa syytä, jonka perusteella hänelle tulisi palauttaa menetetty määräaika valituksen tekemistä varten.

2. Ratkaisu Kymenlaakson Vesi Oy:n valitukseen

Sovellettavat säännökset

Vesilain (587/2011) 3 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan lupa vesitaloushankkeelle myönnetään, jos 1) hanke ei sanottavasti loukkaa yleistä tai yksityistä etua tai 2) hankkeesta yleisille tai yksityisille eduille saatava hyöty on huomattava verrattuna siitä yleisille tai yksityisille eduille koituviin menetyksiin.

Vesilain 4 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan veden ottamista koskevaa lupa-asiaa ratkaistaessa on vesiesiintymään kohdistuvat veden ottamistarpeet sovitettava yhteen. Jos vettä ei riitä käytettäväksi kaikkiin tarpeisiin, noudatetaan näiden kesken pykälän 2 momentissa säädettyä etusijajärjestystä.

Vesilain 11 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan, jos hakemus koskee luvan myöntämistä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/1994) tarkoitetulle hankkeelle, hakemusasiakirjoihin on liitettävä mainitun lain mukainen arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy vesilain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, tätä selvitystä ei ole esitettävä uudestaan. Hakemukseen on tarvittaessa liitettävä luonnonsuojelulain (1096/1996) 65 §:ssä tarkoitettu arviointi.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-laki) 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Pykälän 3 momentin mukaan harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne.

YVA-lain 7 §:n 1 momentin mukaan hankkeen ympäristövaikutukset on selvitettävä YVA-lain mukaisessa arviointimenettelyssä ennen kuin hankkeen toteuttamiseksi ryhdytään ympäristövaikutusten kannalta olennaisiin toimiin.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan arviointi on kuitenkin suoritettava viimeistään ennen 13 §:ssä tarkoitettua päätöksentekoa.

YVA-lain 13 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon.

Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (YVA-asetus) 6 §:n 10 a kohdan mukaan hanke, johon sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, on pohjaveden otto, jos vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä.

YVA-asetuksen 7 §:n mukaan harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti 1) hankkeen ominaisuuksia, kuten muun ohella hankkeen koko, yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa ja luonnonvarojen käyttö; 2) hankkeen sijaintia, kuten muun ohella alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky sekä luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon luonnon- ja maisemansuojelualueet, sekä 3) vaikutusten luonnetta.

YVA-lain ja -asetuksen säännöksillä on pantu kansallisesti täytäntöön tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/92/EU (YVA-direktiivi) ja sitä edeltänyt neuvoston direktiivi 85/337/ETY. YVA-direktiiviä on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/52/EU, jonka kansalliselle täytäntöönpanolle säädetty määräaika päättyy 16.5.2017.

YVA-direktiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ennen luvan myöntämistä arvioidaan niiden hankkeiden vaikutukset, joilla etenkin laatunsa, kokonsa tai sijaintinsa vuoksi todennäköisesti on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä.

Sanotun pykälän 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään.

Luonnonsuojelulain 65 §:llä on pantu kansallisesti täytäntöön luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun direktiivin 92/43/ETY (luontodirektiivi) 6 artiklan 3 kohta. Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin.

Lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Etelä-Suomen aluehallintovirasto on 8.9.2014 myöntänyt Kouvolan Vesi Oy:lle vesilain mukaisen luvan ottaa pohjavettä Kouvolassa Selänpään kylässä sijaitsevasta Vuohijärven vedenottamosta. Lupamääräysten mukaan pohjavettä saadaan ottaa enintään 2 000 kuutiometriä vuorokaudessa kuukausikeskiarvona laskettuna. Ennen lupa-asian vireilletuloa Kaakkois-Suomen ELY-keskus oli 12.3.2013 päättänyt, että Kouvolan Vesi Oy:n suunnittelemaan hankkeeseen ottaa Selänpäästä pohjavettä 6 000–7 000 kuutiometriä vuorokaudessa sovelletaan YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Selänpään pohjavedenottohanketta koskeva ympäristövaikutusten arviointiselostus valmistui 9.4.2015, ja ELY-keskus antoi siitä lausuntonsa 25.6.2015.

Kymenlaakson Vesi Oy on valituksessaan katsonut, että Kouvolan Vesi Oy:n hankkeeseen olisi tullut soveltaa YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ja luonnonsuojelulain 65 §:n mukaista arviointimenettelyä. Hankealuetta koskee ELY-keskuksen YVA-harkintapäätös, ja valituksen kohteena oleva lupahakemus on valittajan käsityksen mukaan merkinnyt päätöksen kohteena olleen hankkeen kiellettyä pilkkomista. Hankealue sijaitsee vain noin 50 metrin etäisyydellä Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen rajasta eikä valituksen kohteena olevaa vesitalouslupaa myönnettäessä ole valittajan käsityksen mukaan ollut poissuljettua, että hanke merkittävästi heikentäisi alueen valinnan perusteena olevia luontoarvoja.

Asiassa on Kymenlaakson Vesi Oy:n valituksesta otettava kantaa siihen, olisiko lupahakemuksen mukainen hanke edellyttänyt Natura-arvioinnin tekemistä. YVA-lain mukaisen arviointimenettelyn osalta kysymys on puolestaan siitä, onko aluehallintovirasto voinut myöntää vesilain mukaisen luvan pohjavedenottoon ennen kuin se oli saanut käyttöönsä edellä mainitun arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Tämän kysymyksen arvioimiseksi on tarkasteltava, onko lupapäätöksen kohteena ollut vedenottohanke merkinnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn kohteena olleen vedenottohankkeen pilkkomista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevien säännösten vastaisesti.

Saatu selvitys

Kouvolan Vesi Oy:llä on vesioikeuden 8.11.1971 myöntämä toistaiseksi voimassa oleva lupa pohjavedenottoon Vuohijärven vedenottamolla. Lupamääräysten mukaan otettava vesimäärä saa olla enintään 600 kuutiometriä vuorokaudessa. Vanhat vedenottorakenteet on purettu ja Kouvolan Vesi Oy on rakentanut paikalle uuden kaivon kesällä 2013. Yhtiö on 30.8.2013 hakenut lupaa pohjavedenoton lisäämiseen 2 000 kuutiometriin vuorokaudessa.

Vuohijärven vedenottamo sijaitsee Kouvolan kaupungissa Selänpään I luokan pohjavesialueella. Vedenottamo sijaitsee lähimmillään vain noin 50 metrin päässä Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan Natura-alueen rajasta. Natura-kohteen suojelun pääasiallisena perusteena on luontotyyppi harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (97 %), mutta lisäksi kohteessa esiintyvät luontotyypit Fennoskandian lähteet ja lähdesuot sekä mäntyvaltaiset puustoiset suot. Selänpäänkankaan alue on myös valtakunnallisen harjujensuojeluohjelman kohde.

Selänpäänkankaan delta on osa II Salpausselän reunamuodostumaa. Selänpään kohdalla reunamuodostumaan yhtyy kaksi niin sanottua syöttöharjua pohjoisluoteesta. Nämä näkyvät maastossa kahtena suppajonona (lounais-koillissuuntaiset Halisenromput ja pohjois-eteläsuuntaiset Hunkerinromput).

Selänpäänkankaalta on arvioitu saatavan pohjavettä 12 000–15 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Jos alueen enimmäistuotto hyödynnettäisiin, on Halisenromppujen alueelta arvioitu voitavan ottaa pohjavettä 7 000–9 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja Hunkerinromppujen alueelta 5 000-6 000 kuutiometriä vuorokaudessa.

Liikelaitos Kouvolan Vesi pyysi 27.11.2012 YVA-laissa tarkoitettuna yhteysviranomaisena toimivalta Kaakkois-Suomen ELY-keskukselta päätöstä siitä, sovelletaanko yhtiön suunnittelemaan Selänpään pohjavesien hyödyntämishankkeeseen ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Hankkeen tarkoituksena oli ottaa pohjavettä 6 000–7 000 kuutiometriä vuorokaudessa eli enimmillään 2,56 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Hankekokonaisuuteen kuului muun ohella pohjavedenottokaivojen rakentaminen Selänpäänkankaan suppa-alueelle, kaivoille johtavien teiden rakentaminen sekä vesijohtoputken rakentaminen Selänpäästä Pilkanmaan vesilaitokselle.

Kaakkois-Suomen ELY-keskus päätti 12.3.2013, että edellä mainittuun hankkeeseen sovelletaan YVA-lain mukaista ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. ELY-keskus on perustellut päätöstään erityisesti hankkeen yhteisvaikutuksilla muiden hankkeiden kanssa sekä vaikutuksilla Natura 2000 -verkostoon kuuluvan kohteen luontoarvoihin ja harjujensuojeluohjelmaan kuuluvan kohteen suojeluarvoihin. Yhteisvaikutusten osalta ELY-keskus on päätöksen perusteluissa tuonut esiin Kymenlaakson Vesi Oy:n aikeen ottaa pohjavettä Selänpäästä. Molempien hankkeiden vedenotto kohdistuu samaan pohjaveteen, rakentaminen kohdistuu samalle alueelle ja myös hankkeiden lähivaikutukset kohdistuvat samalle alueelle.

Kouvolan Vesi Oy:n ja Kymenlaakson Vesi Oy:n yhteinen Selänpään pohjavedenottohanketta koskeva arviointiohjelma valmistui 20.12.2013. Yhtiöt toimittivat 9.4.2015 Kaakkois-Suomen ELY-keskukselle pohjavedenottohanketta koskevan ympäristövaikutusten arviointiselostuksen.

ELY-keskus on antanut lausunnon arviointiselostuksesta 25.6.2015. YVA-menettelyssä tarkasteltiin kolmea Selänpään pohjavesivaroihin perustuvaa vedenhankinnan vaihtoehtoa sekä hankkeen toteuttamatta jättämistä. Kaikissa vedenhankinnan vaihtoehdoissa pohjavedenotto kohdistui Halisenromppujen tai Hunkerinromppujen alueelle taikka molemmille alueille, ja otettava vesimäärä vaihteli 8 000 kuutiometristä 22 000 kuutiometriin vuorokaudessa eli 2,92–8,03 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Arviointiselostuksen kohdassa 3.5 Liittyminen muihin hankkeisiin on kuvattu Kouvolan Vesi Oy:n omistaman Vuohijärven vedenottamon tilanne.

Valtioneuvosto on 3.12.2015 hyväksynyt Kymijoen–Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuosiksi 2016–2021. Selänpään pohjavesimuodostuman määrällinen ja kemiallinen tila on hyvä eikä sitä ole nimetty riskikohteeksi.

Natura-arvioinnin tarve

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan vaatimus suunnitelman tai hankkeen vaikutusten asianmukaisesta arvioinnista edellyttää sitä, että on olemassa todennäköisyys tai vaara siitä, että suunnitelma tai hanke vaikuttaa kyseiseen alueeseen merkittävästi. Kun otetaan erityisesti huomioon ennalta varautumisen periaate, tällainen vaara on olemassa, jos objektiivisten seikkojen perusteella ei voida sulkea pois sitä, että kyseinen suunnitelma tai hanke vaikuttaa merkittävästi kyseessä olevaan alueeseen (ks. asiat C-127/02, Waddenvereniging ja Vogelbeschermingsvereniging, C-6/04, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, ja C-418/04, komissio v. Irlanti). Edellytys merkitsee sitä, että jos on epäilyksiä merkittävien vaikutusten aiheutumatta jäämisestä, tällainen arviointi on suoritettava (C-98/03, komissio v. Saksa ja C-538/09, komissio v. Belgia).

Luontodirektiivin sanamuodosta ja edellä mainitusta unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia arvioitaessa hanketta tai suunnitelmaa on tarkasteltava kokonaisuutena sekä yhdessä yhteisvaikutuksia aiheuttavien muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa.

Kouvolan Vesi Oy:n Vuohijärven vedenottamo sijaitsee noin 50 metrin etäisyydellä Selänpään-, Anttilan- ja Hevosojankankaan Natura-alueen rajasta. Natura-alueen suojelun pääasiallisena perusteena on luontotyyppi harjumuodostumien metsäiset luontotyypit (97 %), mutta lisäksi kohteessa esiintyvät luontotyypit Fennoskandian lähteet ja lähdesuot sekä mäntyvaltaiset puustoiset suot. Harjumuodostumien metsäiset luontotyypit -luontotyyppi ei ole herkkä pohjaveden tason muutoksille. Ennalta arvioiden vedenotolla voisi siten olla vaikutusta lähinnä lähde- ja suoluontotyyppeihin.

Yhtiön lupahakemus on tarkoittanut pohjavedenoton lisäämistä 2 000 kuutiometriin vuorokaudessa. Pohjavedenoton aiheuttaman pohjaveden pinnan alenemisen arvioidaan lupahakemuksen mukaan ulottuvan noin 200 metrin etäisyydelle vedenottamosta. Kauempana alenemista ei voida erottaa luontaisesta pinnanvaihtelusta. Lähin lähde sijaitsee noin 1,4 kilometrin etäisyydellä vedenottamosta. Natura-alueen suojelun perusteena olevat pienialaiset lähde- ja suoluontotyypit sijaitsevat kaikilta osin niin kaukana vedenottamosta, ettei lupapäätöksessä tarkoitetulla vedenotolla voi olla vaikutusta niiden vesitaseeseen.

Vuohijärven vedenottamon läheisyydessä ei lupaa myönnettäessä ollut muita vedenottamoita, joiden vedenotolla olisi voinut olla yhteisvaikutuksia lupahakemuksen kohteena olleen hankkeen kanssa. Kuitenkin jo vuonna 2009 valmistuneessa Kymenlaakson vesihuollon kehittämissuunnitelmassa on määritelty uusia ottamoita rakennettavaksi Selänpään pohjavesialueelle. Pohjois-Kymenlaakson vedenhankintaa koskeva suunnitelma valmistui vuonna 2012. Kouvolan Vesi Oy on tämän suunnitelman toteuttamiseen liittyen aloittanut yhdessä Kymenlaakson Vesi Oy:n kanssa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn valmistelun keväällä 2013. Kouvolan Vesi Oy:n nyt kysymyksessä olevan hankkeen vaikutuksia Natura 2000 -verkostoon kuuluvalla alueella arvioitaessa olisi tullut ottaa huomioon 30.8.2013 vireille tullutta vesitalouslupaa käsiteltäessä myös suunnitteilla olevat ja riittävästi yksilöitävissä olevat hankkeet. Tällaisina hankkeina on pidettävä lupaa haettaessa tiedossa olleita YVA-ohjelmassa todettuja vaihtoehtoja. Näiden hankkeiden sijainti ja ottomäärät huomioon ottaen on ollut kuitenkin ennalta arvioiden pääteltävissä, ettei nyt kysymyksessä oleva hanke vaikuta siten, että yhteisvaikutuksen olisi arvioitava heikentävän Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen suojelutavoitteita.

Kun otetaan huomioon edellä lausuttu, vesitalousluvalla sallitun hankkeen vaikutukset mainitulle Natura 2000 -kohteelle ovat ennalta arvioiden niin vähäisiä, että merkittävien haitallisten vaikutusten aiheutuminen alueen suojelun perusteena oleville luontoarvoille on ennalta varautumisen periaatekin huomioon ottaen poissuljettu. Luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi- ja lausuntomenettely ei siten ole tämän lupa-asian ratkaisemiseksi ollut tarpeen. Päätöksiä ei ole näin ollen tällä perusteella syytä kumota.

Ympäristövaikutusten arviointivelvollisuus

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja komission ohjeita

Unionin tuomioistuin (aikaisemmin yhteisöjen tuomioistuin) on useissa ratkaisuissaan ottanut kantaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisalan laajuuteen ja siihen, miten eri vaiheissa toteutettavien hankkeiden yhteisvaikutukset on otettava huomioon soveltamista koskevassa harkinnassa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden johdonmukaisena linjana on ollut, että direktiivin soveltamisala ja tarkoitus on tulkittava hyvin laajasti (esimerkiksi asia C-72/95, Kraaijeveld ym.) ja että yksittäisten jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten ei pidä toiminnassaan pyrkiä tulkitsemaan sitä suppeammin.

Metsitystä ja turvetuotantoa koskevassa asiassa C-392/96 (komissio vastaan Irlanti) Euroopan yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että YVA-direktiivin liitteessä II mainittuja hankkeita koskevia raja-arvoja tai perusteita ei voitu asettaa niin korkealle tasolle, että direktiivin tarkoitusta kierrettäisiin jakamalla hankkeita pienempiin osiin, ja että oli arvioitava myös tällaisen lähestymistavan yhteisvaikutukset. Tuulivoimalan ja siihen liittyvien osatoimintojen yhteisvaikutuksia koskevassa asiassa C-215/06 (komissio vastaan Irlanti) oli kysymys erilaisista hanketunnusmerkistöihin kuulumattomista osatoiminnoista, kuten turpeen ottamisesta ja tiestön rakentamisesta, jotka muodostivat kuitenkin hankeyhteyden tuulivoimalan kanssa. Lentoasemia koskevissa asioissa C-02/07 (Abraham ym), C-275/09 (Brussels Hoofdstedelijk Gewest ym.) ja C-244/12 (Salzburger Flughafen GmbH) tuomioistuin on katsonut, että saman hankkeen laajennusten ja kumulatiivisten muutosten kokonaisuus voi aiheuttaa yhdessä merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Valtioiden rajan ylittävää 220 kV:n sähkölinjaa koskevassa asiassa C-205/08 (Alpe Adria) tuomioistuin katsoi sähkölinjan rakentamisen olevan yksi hanke, johon tuli soveltaa suoraan YVA-direktiivin 4 artiklan 1 kohtaa. Vastaavasti asiassa C-227/01 (komissio vastaan Espanjan kuningaskunta) tuomioistuin katsoi, että rataosuuden parantamista oli pidettävä osana laajempaa Välimeren käytävä -nimistä rautatiehanketta. Tuomioistuin katsoi, etteivät kansalliset viranomaiset voi jakaa kaukoliikennettä koskevaa hanketta vähämerkityksellisiin toisiaan seuraaviin osuuksiin.

Tapauksessa C–142/07 (Ecologistas en Acción-CODA), joka koski Madridin kehätien uudistamis- ja parannushankkeita, tuomioistuin korosti, että YVA-direktiivin tarkoitus ei saa jäädä toteutumatta siksi, että hanke pilkotaan, ja että sillä, ettei useiden hankkeiden yhteisvaikutuksia oteta huomioon, ei saa käytännössä olla sitä lopputulosta, että kaikki tietyntyyppiset hankkeet jäävät arviointia koskevan velvoitteen ulkopuolelle, vaikka niillä yhdessä todennäköisesti olisi direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja merkittäviä ympäristövaikutuksia. Tuomioistuin totesi, että erillisinä toteutettavat tien osat kuuluivat Madrid Calle 30 -kokonaishankkeeseen ja että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oli tarkasteltava, onko niitä käsiteltävä yhdessä erityisesti niiden maantieteellisen läheisyyden, samankaltaisuuden ja vuorovaikutuksen takia.

Euroopan komissio on antanut YVA-direktiivin tulkintaan liittyen ohjeen (European Union 2015 Interpretation of definitions of project categories of annex I and II of the EIA Directive). Tämä oikeudellisesti sitomaton ohje voidaan ottaa huomioon asiassa selvityksenä. Ohjeessa kiinnitetään huomiota siihen, ettei suunnitellun hankkeen pilkkomisella osahankkeiksi tule kiertää direktiiviä. Komissio on lisäksi julkaissut muun ohella oppaita YVA-direktiivin käytännön soveltamisesta. Oppaassa Guidance on EIA Screening 2001 on todettu, että yhteisvaikutuksiin liittyen tulisi YVA-direktiivin liitteen III tulkinnassa ottaa huomioon olemassa olevien hankkeiden lisäksi muut alueen läheisyydessä suunnitellut hankkeet. Uudessa YVA-direktiivissä (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/52/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin 2011/92/EU muuttamisesta) liitteen III vastaava kohta on kuitenkin muutettu seuraavaksi: yhteisvaikutus muiden olemassa olevien ja/tai hyväksyttyjen hankkeiden kanssa.

Oikeudellinen arviointi

Arvioitaessa sitä, onko kysymys säännösten kiertämiseksi tapahtuvasta hankkeen pilkkomisesta, tulee ottaa huomioon, mitä YVA-lain 4 §:n 1 ja 2 momentissa ja YVA-asetuksen 6 ja 7 §:ssä säädetään arviointimenettelyn piiriin kuuluvista hankkeista. Lisäksi arvioinnissa tulee ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan sääntelyn tarkoituksen toteutumisen varmistamiseksi ottaa muun ohella huomioon edellä kuvattu unionin tuomioistuimen käytäntö ja YVA-direktiviin tavoitteet.

YVA-laki ja YVA-asetus edellyttävät pohjaveden ottamishankkeen ympäristövaikutusten arviointia aina, kun otettavan pohjaveden vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä. Nyt kyseessä olevassa hankkeessa lupaa on haettu pohjavedenottoon 2 000 kuutiometrille vuorokaudessa kuukausikeskiarvona laskettuna eli noin 730 000 kuutiometrille vuodessa. Yhteysviranomaisen päätös arviointimenettelyn soveltamisesta on puolestaan koskenut hanketta, jossa pohjavettä olisi otettu enimmillään 2,56 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

Kyseessä oleva lupahakemuksen mukainen hanke on siten otettavan vesimäärän perusteella selvästi pienempi kuin pakollisen arviointivelvollisuuden osalta on säädetty tai mihin ELY-keskus määräyksenvaraista arviointimenettelyä koskevalla päätöksellään on ottanut kantaa. Myös vedenoton vaatimien rakenteiden ja niistä aiheutuvien vaikutusten kannalta lupapäätöksen kohteena ollut hanke on selvästi suppeampi kuin ELY-keskuksen arviointimenettelyn soveltamista koskevan päätöksen kohteena ollut hanke. ELY-keskus on perustellut arviointimenettelyn soveltamista koskevaa päätöstään YVA-lain 4 §:n 2 momentilla ja YVA-asetuksen 7 §:n mukaisista tekijöistä 1 kohdan b alakohdassa mainituilla hankkeen yhteisvaikutuksilla muiden hankkeiden kanssa sekä 2 kohdan c alakohdassa mainitulla hankkeen sijainnilla suhteessa läheiseen Natura 2000 -alueeseen. Osa YVA-menettelyssä käsitellyistä vaihtoehdoista on toisaalta ollut otettavan vesimäärän perusteella sen suuruisia, että YVA-menettelyn suorittamiseen olisi ollut velvollisuus jo YVA-lain 4 §:n 1 momentin mukaan.

Selänpään pohjavesialueelle on suunnitteilla useita pohjavedenottohankkeita, joiden ympäristövaikutusten arviointi on tapahtunut yhteisessä YVA-menettelyssä. Hankkeiden vaikutukset kohdistuvat sinänsä samaan pohjavesiesiintymään ja ovat samanlaatuisia kuin Kouvolan Vesi Oy:n nyt kysymyksessä oleva hanke. Myönnettäessä lupaa kyseessä olevalle Kouvolan Vesi Oy:n hankkeelle alueella ei kuitenkaan vielä ollut vireillä tai hyväksytty muita vedenottoa koskevia lupahakemuksia. Yhteisvaikutusten huomioon ottamista koskevaa YVA-asetuksen 7 §:n 1 kohdan b alakohdan säännöstä on lähtökohtaisesti tulkittava siten, että kysymys voi olla lähinnä sellaisista hankkeiden yhteisvaikutuksista, joiden toteuttaminen on aloitettu tai joille on myönnetty lupa. Esteenä luvan myöntämiselle hankkeelle ei siten ole pelkästään se, että alueelle on suunniteltu samantapaisia hankkeita tai niitä koskeva YVA-menettely on ollut vireillä. Arvioitaessa, onko lupamenettelyn kohteena olleessa hankkeessa ollut kysymys ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeneen päätöksen kohteena olleen hankkeen pilkkomisesta, hankkeen suhdetta YVA-menettelyyn ja siihen sisältyneeseen vaihtoehtotarkasteluun tulee arvioida tapauskohtaisesti.

Vaikka Kouvolan Vesi Oy:n vedenottamohankkeen lupaharkintaa tehtäessä muita hankkeita koskeva yhteinen YVA-menettely ei ollut vielä päättynyt, on asiassa ollut arviointiohjelman perusteella mahdollista ottaa huomioon YVA-menettelyn rajaukset ja menettelyn kohteena olevat eri vaihtoehdot sekä näiden vaihtoehtojen liittyminen lupahakemuksen kohteena olevaan hankkeeseen. Lupapäätöksen kohteena oleva vedenottohanke on tuotu esiin myös Selänpään pohjavedenottohanketta koskevassa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa kohdassa 3.5 Liittyminen muihin hankkeisiin. Lopullisen arviointiselostuksen perusteella lupapäätöksen kohteena olevan hankkeen ei ole todettu olevan esteenä arviointimenettelyssä tarkasteltujen vedenhankinnan vaihtoehtojen toteuttamiselle. Hanke on siten otettu huomioon toisia hankkeita koskevassa YVA-menettelyssä erillisenä itsenäisenä hankkeena ilman, että se olisi katsottu osaksi YVA-menettelyn kohteina olevia vaihtoehtoja. Kouvolan Vesi Oy:n hankkeen ei myöskään ole voitu ennakolta arvioiden katsoa vaikuttavan YVA-menettelyn kohteena olevien hankkeiden toteuttamiseen.

Kouvolan Vesi Oy on osallistunut yhteiseen YVA-menettelyyn hankkeesta vastaavana. Tämä seikka ei kuitenkaan sellaisenaan osoita, että hakemalla lupaa olisi pyritty toteuttamaan osahanke, joka olisi osa suurempaa kokonaisuutta. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan on pidettävä uskottavana sitä, että Kouvolan Vesi Oy:llä on ollut perusteltu syy vedenoton lisäämiseen alueella talousvetenä käytettävän pintavesien laatuvaihteluiden vuoksi ja että vanhan ottamon ottomäärä on ollut tähän riittämätön. Ottomäärää ei ole myöskään esitetty lisättäväksi suuremmaksi kuin on ollut välttämätöntä ilmoitetun hankkeen tarkoituksen toteuttamiseksi.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että Kouvolan Vesi Oy:n hanke on ottomäärältään selvästi pienempi kuin YVA-menettelyn kohteena olleet eri vaihtoehdot, hankkeen tosiasiallisten ympäristövaikutusten rajoittuminen suppealle alueelle ja YVA-menettelyn kohteena olevien vaihtoehtojen sijainti, ei vesitalousluvan kohteena olevalla hankkeella ole sellaista vuorovaikutusta tai muuta tosiasiallista yhteyttä muiden YVA-menettelyn kohteena olevien hankkeiden kanssa, että se olisi vaikuttanut YVA-menettelyn vaihtoehtotarkasteluun. Luvan myöntäminen pohjaveden oton lisäämiseen ei näin ollen ole merkinnyt ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeneen päätöksen kohteena olleen hankkeen pilkkomista siten, että se olisi tullut katsoa YVA-lain tai YVA-direktiivin vastaiseksi arviointivelvollisuuden kiertämiseksi.

Täydentävät perustelut ja lopputulos

Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, niissä mainitut aluehallintoviraston päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva ratkaisu

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Kymenlaakson Vesi Oy:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Tuomas Kuokkanen sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kaila ja Jukka Horppila. Asian esittelijä Tuire Taina.

 
Julkaistu 1.7.2016