KHO:2016:116

Ulkomaalaisasia – Humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty oleskelulupa – Oleskeluluvan peruuttaminen – Karkottaminen – Epäselvä kotipaikka – Selvitysvelvollisuus – Kielianalyysi – Asiantuntijalausunto – Paikallistuntemusta koskevat tiedot – Somalia – Somalimaa – Asian palauttaminen Maahanmuuttovirastolle – Humanitaarista suojelua koskevan sääntelyn kumoaminen – Asian vireilläolo tuomioistuimessa

Vuosikirjanumero: KHO:2016:116
Antopäivä: 17.8.2016
Taltionumero: 3389
Diaarinumero: 94/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:116

Maahanmuuttovirasto oli päättänyt peruuttaa valittajalle humanitaarisen suojelun perusteella myönnetyn määräaikaisen oleskeluluvan. Maahanmuuttovirasto oli oleskeluluvan peruuttamista koskevassa päätöksessään katsonut, että valittaja oli kotoisin Pohjois-Somaliasta eikä Etelä-Somalian Afgooyesta, jonka valittaja oli ilmoittanut kotipaikakseen ja jonka turvallisuustilanteen vuoksi valittajan oleskelulupa oli myönnetty. Maahanmuuttoviraston päätöksessä todettu johtopäätös valittajan kotipaikasta oli perustanut valittajalle oleskeluluvan myöntämisen jälkeen tehtyyn kielianalyysiin sekä siihen, että viraston mukaan valittajan kotiseudustaan kertoma oli jäänyt yleiselle ja ylimalkaiselle tasolle eikä valittaja ollut esittänyt todisteita henkilöllisyydestään tai kotipaikastaan. Hallinto-oikeus oli hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöstä koskevan valituksen.

Asiassa oli ratkaistavana, oliko valittajalle humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty määräaikainen oleskelulupa voitu peruuttaa Maahanmuuttoviraston päätöksessä todetun selvityksen perusteella. Tässä arvioinnissa oli otettava huomioon, että kysymys oli valittajalle myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta Maahanmuuttoviraston katsottua aikaisemmilla päätöksillään valittajan täyttäneen humanitaarista suojelua koskevan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset. Tämä seikka korosti Maahanmuuttoviraston selvitysvelvollisuutta sen osoittamisessa, että oleskelulupa oli myönnetty virheellisten tietojen perusteella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa esitetty kielianalyysilausunto oli asiantuntijalausunto sekä kielen testauksen että paikallistuntemuksen arvioinnin osalta. Kielianalyysilausunnon käyttämiselle selvityksenä asiaa ratkaistaessa ei muodostanut estettä se, että kielianalyysin suorittaneen analyytikon henkilöllisyyttä ei ollut lausunnossa ilmoitettu. Valituksessa esiin tuotujen kielianalyytikon luotettavuutta ja pätevyyttä koskevien väitteiden ei katsottu olevan luonteeltaan sellaisia, että ne olisivat antaneet yksinään aiheen epäillä kielianalyysilausunnon oikeellisuutta. Valittajan omasta kertomuksesta poikkeavaa käsitystä hänen kotipaikastaan ei voitu kuitenkaan perustaa yksinomaan kielianalyysin tulokseen, vaan asiaa oli arvioitava ottaen huomioon muukin käytettävissä oleva selvitys.

Asiassa esitetystä selvityksestä kielianalyysilausunnon tulos kielen testauksen osalta viittasi siihen, ettei valittajan ilmoitus kotipaikastaan ollut paikkansapitävä. Kielianalyysilausunnon paikallistuntemusta koskevan arvioinnin mukaan valittajan tiedot ilmoittamastaan kotipaikasta olivat ylimalkaiset, mutta tämän arvioinnin merkitys selvityksenä oli vähäinen, koska lausunnon perusteella ei voitu päätellä eikä tarkistaa valittajan kielianalyysissa kertomien tietojen laajuutta ja oikeellisuutta. Valittajan poliisin ensimmäisessä kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston puhuttelussa kotipaikastaan kertomat tiedot olivat olleet vähäisiä, mutta riittäneet vakuuttamaan Maahanmuuttoviraston siitä, että valittajan kotipaikka oli hänen ilmoittamansa Afgooyen kaupunki. Valittaja oli asian myöhemmissä vaiheissa kertonut varsin yksityiskohtaisesti ja laajasti tietoja kotipaikakseen ilmoittamasta kaupungista. Valittajan kertomuksessa kotimaan tapahtumista ja olosuhteista ei ollut ristiriitaisuuksia, ja valittajan perheenjäsenikseen ilmoittamat henkilöt olivat kertoneet tapahtumista ja olosuhteista pääosin samalla tavoin kuin valittaja.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että asiassa saatavilla oleva muu selvitys tuki sitä, että valittajan kotipaikkana voitiin pitää Afgooyen kaupunkia. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut kaiken käytettävissään olleen selvityksen perusteella katsoa, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena ollut tieto valittajan kotipaikasta oli ollut virheellinen sen perusteella, mitä kielianalyysilausunnossa oli esitetty arviona valittajan todennäköisestä kotiseudusta. Korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa tuli ottaa huomioon, että tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa tulee arvioitavaksi, onko kielteisen oleskeluluvan saanut henkilö täyttänyt oleskeluluvan saamisen edellytykset Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen ajankohtana, jolloin oleskeluluvan saaminen tätä koskevien edellytysten täyttyessä oli ollut ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun perusteella mahdollista. Lisäksi tuli huomioon ottaa erityisesti se, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä johtui, että valittajalla oli katsottava olleen Maahanmuuttoviraston valittajalle ensimmäisestä humanitaarisen suojelun perusteella myöntämästä oleskeluluvasta 15.10.2009 lähtien katkeamatta oikeus oleskella Suomessa.

Ulkomaalaislaki 1 §, 7 § 2 momentti, 58 § (358/2007) 4 ja 5 momentti, 88 a § (323/2009), 97 § 2 momentti (973/2007)

Hallintolainkäyttölaki 39 § 1 momentti ja 40 § 1 momentti

Oikeudenkäymiskaari 17 luku 34 §, 35 § ja 36 §

Päätös, josta valitetaan

Itä-Suomen hallinto-oikeus 16.12.2014 nro 14/5745/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttoviraston päätös 11.1.2013

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 11.1.2013 peruuttanut valittajalle myönnetyn määräaikaisen oleskeluluvan ja karkottanut hänet kotimaahansa Somaliaan (Somalimaahan). Valittajalle on määrätty 30 päivän aika vapaaehtoiselle maasta poistumiselle. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään myös hylännyt valittajan Pohjois-Karjalan poliisilaitokselle (1.1.2014 alkaen Itä-Suomen poliisilaitos) jättämän hakemuksen pysyvän oleskeluluvan myöntämisestä.

Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluina lausunut muun ohella seuraavaa:

Suomessa oleskelu

Hakija on saapunut Suomeen ja hakenut kansainvälistä suojelua 20.11.2008. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt 15.10.2009 hakijalle oleskeluluvan vuodeksi ulkomaalaislain 88 a §:n eli humanitaarisen suojelun perusteella hänen kertomansa mukaisen kotipaikan Afgooyen turvallisuustilanteen vuoksi. Pohjois-Karjalan poliisilaitos on myöntänyt hakijalle 1.10.2010 jatko-oleskeluluvan ajalle 15.10.2010–15.10.2014. Hakijalla on 7.4.2015 saakka voimassa oleva muukalaispassi.

Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa 14.8.2009 hakija on kertonut hakevansa kansainvälistä suojelua Somalian turvattoman tilanteen, heikkoon klaaniin kuulumisen ja Al Shabaabien uhkailujen takia. Hakija on kertonut syntyneensä ja asuneensa Afgooyessa Dhagahtuurin kaupunginosassa. Klaanitaustaltaan hakija on Asharaf ja hän kuuluu sen Hassan-alaklaaniin.

Hakijan puolisoa, lapsia ja muita huollettavia koskeva perheenyhdistämishakemus on ollut vireillä Maahanmuuttovirastossa.

Hakija on 19.11.2011 jättänyt pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen Pohjois-Karjalan poliisilaitokselle. Hakemus ratkaistaan samassa päätöksessä.

(---)

Kielianalyysi

Poliisi on teettänyt hakijalle kielianalyysin. 14.3.2011 annetun Skandinavisk Språkanalys Ab:n kielianalyysiraportin mukaan hakijan kielitaustaksi arvioidaan erittäin suurella varmuusasteella Pohjois-Somalian alueet Wogooyi-Gelbeed ja Togdheer. Hakijan ilmoittaman kielitaustan, Etelä-Somalian Afgooyen alue, todennäköisyysaste arvioidaan erittäin pieneksi.

Hakija puhuu somalin kieltä äidinkielen veroisesti. Hakijan kielenkäytössä on tiettyjä fonologisia, morfologisia ja syntaktisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä Pohjois-Somaliassa puhutulle somalille. Hakija muodostaa sanoja ja lauseita Pohjois-Somaliassa puhutulle somalille tyypillisellä tavalla. Hakija käyttää myös sillä alueella käytettyjä sanoja ja ilmauksia. Lausunnon mukaan hakija on kertonut ylimalkaisesti Afgooyen rakennuksista ja paikoista, kuten eräästä joesta, eräistä markkinoista ja eräästä sairaalasta. Hakija ei ole pystynyt osoittamaan näiden rakennusten tai paikkojen maantieteellistä sijaintia. Hakija on maininnut muutaman Afgooyen kaupunginosan nimen Dhagahtuurin lisäksi.

Maahanmuuttovirasto on kielitestin lopputuloksen vuoksi omasta aloitteestaan ottanut 1.11.2011 harkittavakseen hakijan oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskevan asian.

Kuuleminen kielitestin tuloksesta

Pohjois-Karjalan poliisi on 25.5.2011 kuullut hakijaa kielitestin tuloksesta. Hakijan on epäilty syyllistyneen perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä ja hakijaa on kuultu myös sen suhteen. Hakija on kiistänyt kielitestin tuloksen ja sen, että joku olisi neuvonut hakijaa kertomaan vääriä tietoja turvapaikkaa hakiessaan. Hakijan mielestä Somaliassa puhutaan yhtä ja samaa kieltä koko maassa. Hakija on kertonut asuneensa koko ikänsä Afgooyessa, jossa myös hänen vanhempansa ovat aina asuneet. Hakija on kertonut muun muassa, että Afgooye sijaitsee 30 kilometrin päässä Mogadishusta. Mogadishuun mennään Lafoolen yliopiston ja Siin Kadheerin kautta. Afgooyessa on Xaavo Taago, Dhagax tuur (Dhagahtuur), Siigaale ja 21 October -nimiset kaupunginosat. Hakijan asuinalue oli Dhagax Tuurissa Helawaaleyn alueella. Hakija on myös luetellut yleisiä Afgooyen paikkoja (ylä- ja ala-aste, linja-autoasema, vankila, iso sairaala, teleoperaattori, ravintola, moskeija, kaksi siltaa). Osan edellä mainituista paikoista hakija on nimennyt nimellä. Hakija on kuvannut joidenkin edellä mainittujen paikkojen sijaintia. Hakijan kertoman mukaan hänen asuinalueensa lähin moskeija oli Abdirahman.

Hakijaa vastaan on nostettu syyte perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä. Hakija on kiistänyt syytteen. Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on hylännyt syytteen. Käräjäoikeuden mukaan on jäänyt riittävän luotettavasti selvittämättä, että hakijan turvapaikkapuhuttelussa antama ilmoitus kotipaikastaan olisi väärä. Päätös on lainvoimainen.

Kuuleminen oleskeluluvan peruuttamis- ja karkottamisasiassa

Hakija on 23.11.2011 kirjallisessa vastineessaan ilmoittanut vastustavansa oleskelulupansa peruuttamista, maastapoistamista ja maahantulokieltoa. Hakija toivoo saavansa jatkaa elämää Suomessa.

1.12.2011 päivätyssä hakijan avustajan lisävastineessa maastakarkottamiseen ja oleskeluluvan peruuttamiseen liittyen ilmoitetaan viitaten käräjäoikeuden syytteen hylkäämispäätökseen, että olisi merkillistä, jos tuomioistuimen suullisessa käsittelyssä riittämättömäksi katsottu näyttö katsottaisiin Maahanmuuttovirastossa riittäväksi näytöksi oleskeluluvan peruuttamiseksi ja karkottamiseksi.

1.10.2012 päivätyssä avustajan lisävastineessa viitataan Kouvolan hovioikeuden 29.8.2012 antamaan päätökseen (dnro R 12/251, nro 722), jonka perusteella anonyymitodistelu ei ole sallittua eikä kielianalyysilausuntoa voida ottaa asiassa kirjalliseksi todisteeksi, koska laatijan henkilöllisyys ei ole tiedossa eikä häntä oikeudenkäymiskaaren mukaisesti voida kutsua kuultavaksi tuomioistuimeen. Tämän vuoksi hakijaa tulisi kuulla henkilökohtaisesti Maahanmuuttovirastossa oikeusturvan takaamiseksi.

Perustelut oleskeluluvan peruuttamisen osalta

(---)

Hakija ei ole edelleenkään esittänyt mitään todistetta henkilöllisyydestään tai kotipaikastaan. Kielianalyysiraportin mukaan hän puhuu somalin kieltä, joka on erittäin suurella varmuusasteella Pohjois-Somaliasta. Kielitestin tulosta tukevat seuraavat seikat:

Hakijan kotiseudustaan kertoma on turvapaikkaprosessin aikana ja kielitestauksessa jäänyt yleiselle ja ylimalkaiselle tasolle. Kielitestilausunnon mukaan hakija on luetellut yleisiä paikkoja, mutta hän ei ole pystynyt kuitenkaan osoittamaan paikkojen sijaintia. Poliisin kuulemisessa 25.5.2011 hakija on osannut kertoa kotiseudustaan aiempaan nähden enemmän, vaikkakin hakijan kertoma on edelleen paljolti yleisten ja yleisesti tiedossa olevien paikkojen irrallista luettelemista. Maahanmuuttovirasto katsoo, kuten syyttäjäkin on katsonut käräjäoikeudessa, että on mahdollista, että hakija on selvittänyt ja opetellut yleisesti tiedossa olevien julkisten rakennusten ja paikkojen nimet ja sijainnin. On myös mahdollista, että hakijalle on opetettu tai kerrottu kyseisiä tietoja. Tätä tukee se, että hakijan luettelemat yleiset tiedot kotipaikastaan ovat olleet osin ylimalkaisia. Hakija ei ole esimerkiksi nimennyt Afgooyen kaupunginosista/-alueista Baalguurea, joka kuitenkin karttatietojen (Wikimapia) mukaan näyttäisi olevan yksi iso alue Afgooyessa. Hakijan kertoman mukaan hänen asuinalueellaan Dhagahtuurissa lähin moskeija oli Cabdi Raxmaan (Abdirahman) ja että Afgooyen suurin moskeija on nimeltään Afgooyen moskeija. Sen sijaan Maahanmuuttoviraston saaman tiedon mukaan (Tellus maatietovastaus 21.7.2009 ja 23.1.2012) Dhagahtuurin kaupunginosassa on ollut vuonna 2006 eli silloin, kun hakija on ollut kertomansa mukaan vielä maassa, seuraavat moskeijat: Kuwait Mosque, joka on suurin moskeija Afgooyessa, rakennettu Kuwaitin toimesta; Qasimi Mosque ja Suqa xoolaha Mosque. Hakijan mainitsemasta Dhagahtuurissa sijaitsevasta Abdirahman-nimisestä moskeijasta ei ole tietoa. Hakija on myös kertonut ristiriitaisesti, että Somaliassa puhuttaisiin koko maassa yhtä ja samaa murretta. Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan Somalian pohjoisosien murrealueella puhutaan pääasiassa Pohjois-Somalian murretta (Somalimaan alue) ja Daroodin murretta (Puntmaan alue), kun taas osia Keski- ja Etelä-Somaliasta kuuluu benadir-murrealueeseen. Lähteiden mukaan somalin kielessä etelän ja pohjoisen murteissa on selvät ja tunnistettavat erot (Landinfo, November 2006).

Hakija ei ole esittänyt uskottavaa syytä sille, miksi hän puhuu Pohjois-Somalian murretta, vaikka hän on kertomansa mukaan syntyisin Etelä-Somalian Afgooyesta ja asunut siellä koko ikänsä. Maahanmuuttovirasto pitää epäuskottavana, että kielitestin tulos voisi olla niin selkeä ja vahva, mikäli hakija ei olisi koskaan asunut Pohjois-Somaliassa. Asiassa ei ole selvitetty, että hakijalle suoritetussa kielianalyysissa olisi erityisiä puutteita. Jos hakija olisi asunut koko ikänsä väittämässään paikassa, olisi luultavaa, että hänen puheessaan olisi piirteitä sen alueen murteesta.

Kokonaisuudessaan hakijan kotipaikkaa koskevia seikkoja arvioiden selvitys osoittaa hakijan olevan selvästi kotoisin Pohjois-Somaliasta, suhteessa johon kansainvälistä suojelua koskeva hakemus olisi tutkittu, jos hakijan kotipaikka olisi ollut viranomaisten tiedossa tuolloin.

Hakijan antaman oleskeluluvan peruuttamista ja karkottamista koskevan vastineen mukaan käräjäoikeuden syytteen hylkäämisen vuoksi hakijan oleskelulupaa ei tulisi peruuttaa eikä hakijaa karkottaa. Maahanmuuttovirasto toteaa, että tässä asiassa on kyse ulkomaalaislain mukaisesta hallintoasiasta, jonka osalta viranomaisen harkintavaltaa ei rajoita rikosprosessiin sisältyvä näytön arviointi. Lisäksi on todettava, että rikosasiassa syyttäjän näyttötaakka on vahvempi kuin hallintoasiassa viranomaisen selvittämisvelvollisuus. Tuomitsemiskynnys on tätäkin korkeampi ja selvästi korkeampi kuin esitutkinnan aloittamisen tai syytteen nostamisen kynnys. Syyte voidaan katsoa toteen näytetyksi vain, jos asiassa ei jää varteenotettavaa epäilyä syyllisyydestä. Hakijan kohdalla syytekynnys on ylittynyt. Hallintoasiassa viranomaisen näyttökynnys on syytekynnystä alhaisempi. Asiassa on hallinto- ja oikeuskäytännön mukaisella tavalla riittävästi selvitetty hakijan kotipaikkaa, ja kokonaisuudessaan seikkoja arvioiden selvitys osoittaa hakijan olevan suurimmalla todennäköisyydellä kotoisin Pohjois-Somaliasta.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijan todellisen kotipaikan paljastuttua kaikkea, mitä hän on sanonut kansainvälistä suojelua hakiessaan, on pidettävä epäuskottavana. Asian ratkaisussa ei voida ottaa huomioon hakijan Afgooyessa tapahtuneeksi kertomia uhkia eikä sen olosuhteita. Maahanmuuttovirasto katsoo myös, että hakijan kertoma Al-Shabaabin taholta tuleva uhka ei ole todellinen Pohjois-Somaliassa. Al-Shabaab herättää edellä mainitulla alueellakin huolta, mutta radikaali-islamistit eivät kuitenkaan pysty toimimaan avoimesti. Päävastuu islamistien vastaisessa taistelussa ja Al-Shabaabin kurissapitämisessä Somalimaassa on alueen turvallisuusviranomaisilla.

Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan Ashrafit ovat vähemmistöklaanin asemassa Somaliassa, mutta he voivat integroitua alueensa valtaklaaneihin ja saada heiltä suojelua. Ashrafit ovat jakaantuneet ympäri Somaliaa, mutta he ovat keskittyneet Mogadishuun (Immigration and Refugee Board of Canada; Danish Immigration Service 2000). Joka tapauksessa pelkästään vähemmistöklaaniin kuulumista ei voida yksinään pitää perusteena kansainväliselle suojelulle.

Hakija ei ole esittänyt mitään turvapaikkaperusteita Pohjois-Somaliaan nähden. Maahanmuuttovirasto katsoo myös, että alueen turvallisuustilanteen perusteella hakija ei ole ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa.

Kun otetaan huomioon asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, Maahanmuuttovirasto katsoo hakijan harhauttaneen viranomaisia turvapaikkaprosessin aikana. Kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa hakiessaan hakija on antanut tietoisesti henkilöllisyyttään koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja tai salannut sellaisen seikan, joka olisi saattanut estää oleskeluluvan myöntämisen. Mikäli hakijan oikea kotipaikka olisi ollut päätöksentekijän tiedossa, ei oleskelulupaa humanitaarisen suojelun perusteella olisi myönnetty. Koska hakija on kotoisin Somalian Somalimaasta eikä aiemmin ilmoittamansa mukaisesti Afgooyesta, niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei myöskään enää ole olemassa.

Perustelut pysyvän oleskeluluvan osalta

Ulkomaalaislain 56 §:n 1 momentin mukaan pysyvä oleskelulupa myönnetään ulkomaalaiselle, joka on jatkuvan oleskeluluvan saatuaan luvallisesti oleskellut maassa yhtäjaksoisesti neljän vuoden ajan, jos edellytykset, joiden perusteella ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, ovat olemassa ja pysyvän oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislaissa mainittuja esteitä.

Maahanmuuttovirasto toteaa, että hakijan voimassaoleva jatkuva oleskelulupa on edellä esitetyin perustein peruutettu. Edellytykset, joiden perusteella jatkuva oleskelulupa myönnetään, eivät ole enää hakijan kohdalla olemassa, eikä hakijalle näin ollen voida myöntää pysyvää oleskelulupaa.

Perustelut karkottamisen osalta

(---)

Maahanmuuttovirasto on edellä mainituin perustein peruuttanut hakijan määräaikaisen oleskeluluvan eikä hakijalle ole myönnetty pysyvää oleskelulupaa. Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla hakija oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Ulkomaalaislain 149 §:n mukainen peruste maasta karkottamiselle on siten olemassa.

Hakija ei ole maasta karkottamisesitykseen antamassaan vastineessa tai kuulemisissa tuonut esiin mitään sellaisia seikkoja, jotka puoltaisivat oleskeluluvan peruuttamatta jättämistä. Asiassa ei ole ilmennyt, että hakijalla olisi muita oleskelulupaperusteita, työ- tai opiskelupaikkaa, tai erityisiä siteitä Suomeen. Kansaneläkelaitoksen rekisteritarkastuksen perusteella hakija saa työttömyysturvaa/koulutustukea. Hakijalla ei ole Suomessa perhesiteitä. Hakijan perhe jäi Somaliaan silloin, kun hän lähti maasta. Hakijan sosiaalisten ja kulttuuristen siteiden voidaan katsoa painottuvan hakijan kotimaahan. Hakija ei ole myöskään nuorena ja terveenä miehenä haavoittuvassa asemassa Somalian Somalimaassa.

Verrattaessa maasta karkottamisperustetta eli oleskeluluvan edellytysten puuttumista kokonaisharkinnassa maasta karkottamista vastaan puhuviin seikkoihin, kuten hakijan maassa oleskeluaikaan (noin 4,2 vuotta) sekä Suomessa tuona aikana syntyneisiin siteisiin, joita ei ole, voidaan hakijan tapauksessa maasta karkottamisperusteita pitää kokonaisharkinnan perusteella selvästi painavampina.

Hakijan maasta karkottaminen ei ole hakijan kotialueen eli Somalian Somalimaan tämän hetkisessä vakaassa turvallisuustilanteessa ulkomaalaislain 147 §:n vastaista. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan karkottaa hänen kotimaahansa Somalian Somalimaahan ilman, että hän voi joutua siellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Perustelut vapaaehtoiselle paluulle

Ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä tai karkottamista koskevassa päätöksessä määrätään vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa ulkomaalaisen on poistuttava maasta vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisen paluun aika lasketaan siitä, kun päätös on täytäntöönpanokelpoinen. Aikaa voidaan erityisestä syystä pidentää.

Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan maahantulokielto määrätään, jos ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut vapaaehtoisesti. Maahantulokielto määrätään erillisellä päätöksellä.

Maahanmuuttoviraston päätös 8.5.2013

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 8.5.2013 hylännyt valittajan 24.2.2010 Pohjois-Karjalan poliisilaitokselle (1.1.2014 alkaen Itä-Suomen poliisilaitos) jättämät hakemukset, joilla valittaja on hakenut perhesiteen perusteella oleskelulupaa puolisolleen, tyttärilleen, pojilleen, veljelleen, sisarelleen ja sisarenpojalleen.

Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluina lausunut muun ohella seuraavaa:

(---)

Johtopäätökset

Maahanmuuttoviraston 11.1.2013 antaman päätöksen johdosta perheenkokoajalla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomeen. Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei perheenkokoajan perheenjäsenille tai muille omaisille voida ainakaan tässä vaiheessa myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto ei ole tutkinut muita oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä, koska perheenkokoajalla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomeen.

Maahanmuuttovirasto katsoo, ottaen huomioon kaikki asiassa esitetyt seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan, etteivät edellytykset oleskeluluvan myöntämiselle hakijoille perhesiteen perusteella täyty. Maahanmuuttovirasto katsoo asiassa saadun selvityksen perusteella, että hakijat ja perheenkokoaja voivat halutessaan viettää perhe-elämää perheenkokoajan kotiseudulla Pohjois-Somaliassa Wogooyi-Gelbeed ja Todgheer -alueilla ja että on perusteltua aihetta epäillä perheenkokoajan saaneen oman oleskelulupansa vääriä tietoja antamalla ja syyllistyneen näin ollen maahantulosäännösten kiertämiseen.

Hakijoina olevat lapset asuvat huoltajakseen ilmoitetun perheenkokoajan puolison kanssa. Perheenkokoaja oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Lapsen edun ei voida katsoa edellyttävän oleskeluluvan myöntämistä alaikäisille hakijoille, vaan heidän etunsa mukaista on jatkaa perhe-elämää huoltajansa kanssa.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska perheenkokoajalla ei ole oleskelulupaa Suomeen.

Maahanmuuttovirasto on ottanut ulkomaalaislain 66 a §:n mukaisesti huomioon edellä mainitut seikat. Kaiken edellä mainitun huomioon ottaen oleskeluluvan myöntämiselle ei ole ulkomaalaislain mukaisia edellytyksiä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Itä-Suomen hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen ja valittajan Maahanmuuttoviraston päätöksistä 11.1.2013 (määräaikaisen oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskeva asia sekä pysyvän oleskeluluvan hakemista koskeva asia) ja 8.5.2013 (perhesiteen perusteella myönnettäviä oleskelulupia koskevat asiat) tekemät valitukset.

Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavasti:

Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Oikeutta suulliseen käsittelyyn on tarkasteltava myös ottaen huomioon perusoikeuksien sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin oikeuden oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asettamat vaatimukset.

Valituksessa on vaadittu, että valittajaa on kuultava oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskevassa asiassa.

Oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskevan asian ratkaisun päätösharkinnassa on huomattava merkitys niillä seikoilla, joista voidaan päätellä, mistä päin Somaliaa valittaja on kotoisin. Poliisi on kuullut valittajaa hänelle tehdyn kielianalyysin tuloksesta ja lisäksi valittajaa on kuultu turvapaikkamenettelyssä ja perhesideperusteisten oleskelulupahakemusten yhteydessä. Valittajaa on siten kuultu henkilökohtaisesti useita kertoja tuomioistuinkäsittelyä edeltävässä hallintomenettelyssä ja lisäksi esitutkinnassa. Mahdollisimman varhain dokumentoitu aineisto tämän asian ratkaisun kannalta oleellisista seikoista antaa niistä luotettavimman kuvan.

Hallinto-oikeus arvioi, että suullisella käsittelyllä ei ole saatavissa asian ratkaisun kannalta merkittävää lisäselvitystä. Asia on ratkaistavissa kirjallisen aineiston perusteella. Perusoikeuksia ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevat säännökset eivät käsillä olevassa tilanteessa edellytä suullisen käsittelyn toimittamista.

Pääasia

Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 58 §:n (358/2007) 4 momentin mukaan määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa taikka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos oleskelulupaa haettaessa on tietoisesti annettu hakijan henkilöllisyyttä koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salattu sellainen seikka, joka olisi saattanut estää oleskeluluvan myöntämisen.

Ulkomaalaislain 58 §:n (358/2007) 5 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa.

Ulkomaalaislain 149 §:n (358/2007) 1 momentin 1 kohdan mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.

Ulkomaalaislain 147 §:n (358/2007) mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, josta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle.

Ulkomaalaislain 147 a §:n (195/2011) 1 momentin mukaan käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätään vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa ulkomaalainen voi poistua maasta vapaaehtoisesti. Vapaaehtoisen paluun aika lasketaan siitä, kun päätös on täytäntöönpanokelpoinen. Aikaa voidaan erityisestä syystä pidentää.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin (380/2006) mukaan käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Ulkomaalaislain 114 §:n 1 momentin (323/2009) mukaan oleskelulupa myönnetään perhesiteen perusteella pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen tai tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenjäsenelle, jos perheenkokoaja asuu Suomessa tai hänelle on myönnetty oleskelulupa Suomeen muuttoa varten, ja hakijan ei katsota vaarantavan yleistä järjestystä, turvallisuutta tai kansanterveyttä.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin (380/2006) mukaan, jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin mukaan oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä, jos on perusteltua aihetta epäillä ulkomaalaisen tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen. Ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 28/2003 vp) on todettu muun muassa, että laiton maahanmuutto tarkoittaa yhä useammin laillisten maahantulokeinojen väärinkäyttämistä. Viisumia ja oleskelulupaa haetaan perusteella, joka ei vastaa maahantulon todellista tarkoitusta. Myös turvapaikkamenettelyä voidaan käyttää väärin.

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 66 a §:n (380/2006) mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan mukaan jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä ja kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen, paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi, tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

Selvitys

Valittaja on saapunut Suomeen vuonna 2008. Maahanmuuttovirasto on 15.10.2009 myöntänyt valittajalle jatkuvan (A) oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella ajalle 15.10.2009–15.10.2010. Pohjois-Karjalan poliisilaitos on 1.10.2010 myöntänyt valittajalle jatko-oleskeluluvan ajalle 15.10.2010–15.10.2014. Valittaja on 24.2.2010 hakenut perheenjäsenikseen ilmoittamilleen hakijoille oleskelulupia perhesiteen perusteella.

Valittajaa on kuultu turvapaikkapuhuttelussa 14.8.2009 ja perheenyhdistämishaastatteluissa 18.2.2011 ja 13.2.2012 sekä rikoksesta epäiltynä 25.5.2011. Suomen Addis Abeban suurlähetystössä on 30.5.2012 kuultu hakijoista valittajan perheenjäsenikseen ilmoittamia puolisoa, veljeä, siskoa, tytärtä ja siskon poikaa.

Turvapaikkapuhuttelussa valittaja on kertonut syntymäpaikakseen Afgooyen. Turvapaikkaperusteikseen valittaja on maininnut Somalian turvattoman tilanteen, erityisesti Al-Shabaab-ryhmän uhkailut. Valittaja on kuulunut Ashraaf-klaaniin, joka on heikko klaani. Valittaja on asunut Afgooyessa Dhagaxtuur-alueella. Lähellä on ollut tori nimeltään Hiliwaalay dameeralay. Valittajan perheellä on ollut perheyritys, mutta valittaja on itse työskennellyt maanviljelyspuolella. Al-Shabaab on polttanut valittajan perheen talon. Valittaja on lähtenyt pois Afgooyesta palon jälkeen eikä hän ole nähnyt perhettään sen jälkeen. Isän kaveri on järjestänyt salakuljettajan, joka on vienyt valittajan pois Somaliasta. Valittajan vaimo ja lapset ovat menneet paikkaan nimeltä 21 October, joka on kaupungin alue.

Perheenyhdistämishaastattelussa valittaja on ilmoittanut kotikunnakseen Afgooyen Etelä-Somaliassa. Valittaja kuuluu Ashraaf-klaaniin ja sen Hassan-alaklaaniin ja tämän Ahmed-alaklaaniin. Valittajan mukaan hän on asunut Hiliualin alueella, joka on yksi osa isompaa Dhagaxtuurin aluetta. Talon lähellä on ollut moskeija nimeltään Abdirahman. Valittaja on joutunut erilleen perheestään vuonna 2008.

Valittajalle on tehty kielitesti 14.3.2011. Skandinavisk Språkanalys AB:n lausunnon mukaan valittajan kielitaustaksi on erittäin suurella varmuusasteella arvioitu Pohjois-Somalian alueet Wogooyi-Gelbeed ja Togdheer. Valittajan ilmoittaman kielitaustan Etelä-Somalia Afgooyen alueen todennäköisyys on arvioitu erittäin pieneksi. Hän puhuu somalia äidinkielen veroisesti. Valittajan kielenkäytössä on tiettyjä fonologisia, morfologisia ja syntaktisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä Pohjois-Somaliassa puhutulle somalille. Valittaja muodostaa sanoja ja lauseita Pohjois-Somaliassa puhutulle somalille tyypillisellä tavalla. Lisäksi hän käyttää tiettyjä Pohjois-Somaliassa puhutulle somalille tyypillisiä sanoja ja ilmauksia.

Kielianalyysin kohtaan "tietojen tarkistus" on kirjattu valittajan kertoneen ylimalkaisesti Afgooyen rakennuksista ja paikoista, kuten eräästä joesta, eräistä markkinoista ja eräästä sairaalasta. Valittaja ei ole pystynyt osoittamaan näiden rakennusten tai paikkojen maantieteellistä sijaintia. Valittaja on maininnut muutaman muun Afgooyen kaupunginosan nimen.

Kielianalyysin tuloksen johdosta valittajan on epäilty syyllistyneen perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä. Esitutkinnassa valittaja on edelleen kertonut syntyneensä ja olevansa kotoisin Afgooyesta Etelä-Somaliasta ja että hänen vanhempansakin ovat aina asuneet Afgooyessa. Valittaja on viettänyt suurimman osan elämästään siellä eikä hän ole asunut muualla. Valittaja on kertonut, että Afgooye kuuluu Shabeela Hoosen lääniin, kaupunginosan nimi on Dhakar Tuur. Mogadishu on noin 30 kilometrin päässä ja sinne pääsee Afgooyesta normaalia pikitietä pitkin Lafoolen yliopiston ja Siin Kag´dheerin kautta. Afgooyen kaupunginosia ovat Xaavo Taago, Dhagax Tuur, Siigale ja 21 October. Valittaja on asunut Dhagax Tuurin kaupunginosassa, ostoskeskuksen lähellä. Ihmiset ovat paikkakunnalla maanviljelijöitä, asukkaita on noin 12 000. Afgooyessa on monia klaaneja, muun muassa Ashraaf. Paikkakunnalla on iso vankila, ala- ja yläaste, iso sairaala, teleoperaattori. Lähin moskeija on nimeltään Cabdi Raxmaan ja se sijaitsee noin 2–3 minuutin kävelymatkan päässä valittajan kotoa. Afgooyen suurin moskeija on nimeltään Afgooyen moskeija ja se sijaitsee Shabeelen joen ylittävän sillan luona. Siltoja on kaksi, isompi on Afgooyen reunalla ja pienempi keskustassa. Lentokenttä, joka tunnetaan nimellä numero 50, on noin 20 kilometrin päässä. Valittaja on tullut Suomeen turvattomuuden takia, Al Shabaab on uhannut valittajaa. Perhe on jäänyt Somaliaan, ja he ovat menneet sieltä Etiopiaan. Valittajan mukaan kielitesti ei pidä paikkaansa, ja hän kiistää valehdelleensa viranomaisille. Somaliassa puhutaan yhtä kieltä, ja se on Somalian kieli.

Kielitestin tuloksen johdosta osittain uudelleen suoritetussa perheenyhdistämishaastattelussa valittaja ei ole muuttanut aikaisempaa kertomustaan kotipaikastaan. Valittaja on lausunut, ettei hän ole saanut rangaistusta tuomioistuimesta.

Pohjois-Karjalan käräjäoikeus on hylännyt syytteen perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä. Tuomio on lainvoimainen.

Valittaja on opiskellut kansanopistossa peruskoululinjalla vuosina 2011–2012 ja hän on ollut työharjoittelussa vuosien 2010–2011 aikana. Valittaja on ollut vuosina 2012–2013 Maahanmuuttajien polku ammattiin -koulutuksessa, jonka hän on keskeyttänyt päästyään opiskelemaan ammattiopiston järjestämään automekaanikon koulutukseen. Ammattiopiston todistuksen 21.2.2014 mukaan valittaja on ajalla 25.3.2013–21.2.2014 suorittanut raskaan kaluston-/maanrakennuskoneen asentajan koulutuksen. Pohjois-Karjalan työ- ja elinkeinotoimiston todistuksen 3.12.2014 mukaan valittaja on ollut työttömänä 25.2.2014 lähtien.

Valittaja on hallinto-oikeudelle toimittanut syntymätodistuksen, jonka mukaan hän on syntynyt Afgoyessa.

Valittaja on täydentänyt perhesidevalitustaan puolisonsa raskaustodistuksella ja lentolipuilla, joilla valittaja osoittaa olleensa Etiopiassa lapsen siittämisen aikaan.

Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskeva asia on tullut vireille viranomaisaloitteisesti. Maahanmuuttoviraston on tullut huolehtia asian selvittämisestä. Asianosaisen on myötävaikutettava yhteistyöllään siihen, että asian ratkaisemiseen tarvittavat tiedot tulevat esille mahdollisimman kattavasti ja totuudenmukaisesti. Valittajalle on varattu tilaisuus antaa vastine maastakarkottamisesitykseen. Valittaja on antanut vastineita ja hänellä on ollut lainopillinen avustaja. Asian käsittelyssä ei ole tapahtunut hallinto-oikeudessa esitetyn väitteen mukaisia kuulemisvirheitä. Hallinto-oikeus toteaa myös, että asian käsittelyn yhteydessä voidaan saatuna selvityksenä ottaa osaltaan huomioon perhesideperusteisen oleskelulupahakemuksen sekä rikosasian yhteydessä ilmenneet seikat asiaan vaikuttavilta osin. Rikosasiassa annetulla ratkaisulla ei ole välitöntä yhteyttä ulkomaalaisasian oikeudelliseen arviointiin, vaan päätösharkinta tehdään hallintolainkäytön harkintaperusteilla ja laintulkinnalla.

Valittaja on myös vedonnut siihen, että anonyymiä kielianalyysiä ei saa ottaa asiaa ratkaistaessa lainkaan huomioon.

Kyseisen kielianalyysin tekijää on pidettävä hallintolainkäyttölain 40 §:n 2 momentissa tarkoitettuna asiantuntijana, joka ei ole valitusviranomaisen määräämä. Tällöin on voimassa mitä todistajasta säädetään. Hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos asiassa vedotaan yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuullaan suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä. Hallinto-oikeus katsoo, että hallintolainkäytön järjestyksessä käsiteltävässä asiassa kielianalyysi voidaan ottaa saatuna selvityksenä huomioon, vaikka analyysin tehneen kielianalyytikon henkilöllisyyttä ei ole paljastettu eikä häntä siten voida kutsua todistajana suullisesti kuultavaksi.

Kielianalyysin perusteella valittajan kielitaustaksi on erittäin suurella varmuusasteella arvioitu Pohjois-Somalian alueet Wogooyi-Gelbeed ja Togdheer. Analyysin suorittanut Skandinaviska Språkanalys AB käyttää tulosten ilmoittamisessa eri varmuusasteita. Lausunto laaditaan siten, että arviointi on suoritettu erittäin suurella, suurella, keskisuurella, pienellä tai erittäin pienellä varmuusasteella. Tässä tapauksessa analyysi on antanut käytetyllä arviointiasteikolla luotettavimman arvion valittajan käyttämästä kielimurteesta ja sen esiintymisalueesta Somaliassa.

Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (KHO 2013:23) käsitellyt kielianalyysin asemaa ja huomioon ottamista kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että kielianalyysi antaa luotettavan tuloksen hakijan käyttämästä kielimurteesta ja sen esiintymisestä Somaliassa. Sen perusteella ei voida kuitenkaan vielä täydellä varmuudella päätellä hakijan kotipaikkaa. Hakijan omasta kertomuksesta poikkeavaa käsitystä hänen kotipaikastaan ei voida näin ollen perustaa yksinomaan kielianalyysin tulokseen, vaan asiaa on arvioitava ottaen huomioon muukin käytettävissä oleva selvitys.

Valittaja on häntä eri vaiheissa kuultaessa johdonmukaisesti kertonut syntyneensä ja olevansa kotoisin Afgooyesta, Etelä-Somaliasta. Valittaja ei ole esittänyt uskottavaa syytä sille, miksi hän puhuu Pohjois-Somalian murretta. On myös epäuskottavaa, että valittajan puheessa ei olisi mitään jälkiä Afgooyen, Etelä-Somalian murteesta, jos hän on asunut siellä väittämänsä tavoin koko Somaliassa asumansa ajan.

Saadun selvityksen mukaan valittaja on pystynyt kuvailemaan Afgooyen alueesta yleisesti tiedossa olevia paikkoja ja rakennuksia. Valittajan tietämys väitetystä kotipaikastaan on ollut yksityiskohtaisempaa myöhemmin suoritetuissa kuulemisissa kuin alun perin turvapaikka-asian yhteydessä. Mahdollista on siten, että valittaja on jälkikäteen selvittänyt ja opetellut yleisesti tiedossa olevien rakennusten ja paikkojen sijainteja Afgooyessa.

Kun otetaan huomioon kielianalyysin tulos ja valittajan väittämänsä kotipaikan yleisluonteinen tuntemus, voidaan perustellusti katsoa, että valittaja ei ole kotoisin Afgooyesta, vaan Pohjois-Somaliasta (Somalimaasta). Hallinto-oikeudelle 10.6.2014 toimitettu ja 26.5.2014 päivätty valittajaa koskeva syntymätodistus ei anna aihetta arvioida valittajan kotipaikasta saatua selvitystä toisin.

Valittajan voidaan perustellusti katsoa kansainvälistä suojelua hakiessaan tietoisesti antaneen henkilöllisyyttään koskevia ja muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja, joka olisivat saattaneet estää oleskeluluvan myöntämisen. Tässä tilanteessa myöskään määräaikaisen oleskeluluvan peruste ei enää ole olemassa eikä valittajalle voida myöntää pysyvää oleskelulupaa.

Valittajan oleskelulupa on peruutettu, eikä hänellä ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomessa. Asiassa on siten olemassa ulkomaalaislaissa säädetty karkottamisperuste. Valittaja on ollut työharjoittelussa. Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajalla olisi Suomessa vakinaista työpaikkaa ja valittaja on ollut työtön helmikuusta 2014 alkaen. Valittaja on osallistunut koulutuksiin, mutta saadun selvityksen mukaan kyseessä eivät ole olleet opiskelijan oleskelulupaan oikeuttavat opinnot. Valittajan perhesiteet painottuvat Somaliaan. Hallinto-oikeus katsoo, että karkottamista puoltavat näkökohdat ovat ratkaisun oikeasuhtaisuutta punnittaessa painavampia kuin karkottamista vastaan olevat näkökohdat.

Valittaja voidaan karkottaa kotimaahansa Somaliaan (Somalimaahan) ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Valittajalla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomeen. Valittajan perheenjäseniksi ilmoitetuille hakijoille ei voida tässä tilanteessa myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Asiassa ei ole ollut tarvetta DNA-tutkimuksen toimittamiselle biologisen perhesiteen selvittämiseksi, vaan Maahanmuuttovirasto on voinut katsoa, ettei DNA-tutkimusta ole tarpeen tehdä oleskeluluvan myöntämisedellytysten puuttuessa. Yllä mainituista syistä myöskään valittajan ja oleskeluluvan hakijoiden yhteisen perhe-elämän viettämistä Somaliassa ei ole tarpeen enempää selvittää. Asiassa esitetty lisäselvitys ei anna aihetta arvioida asian lopputulosta toisin.

Maahanmuuttovirasto on riittävässä määrin ottanut huomioon ulkomaalaislain 6 §:n lapsen edun ja 66 a §:n perhesiteet sekä kulttuuriset ja sosiaaliset sidokset sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklan. Oleskeluluvat perhesiteen perusteella tai valittajan muina omaisina on voitu jättää myöntämättä.

Maahanmuuttoviraston päätösten lopputuloksia ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut ja

Ulkomaalaislaki 7 § 2 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Pentti Sorsa, Kati Korsman ja Pia Gröning, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt, että hänelle myönnetään lupa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja hänelle myönnetään pysyvä oleskelulupa ja perhesiteeseen perustuvia oleskelulupia koskeva asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Mikäli hallinto-oikeuden päätöstä ei kumota, hänelle on myönnettävä ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin mukainen tilapäinen oleskelulupa.

Valittaja on vielä vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Suullisen käsittelyn toimittamista on pyydetty valittajan kuulemiseksi kotipaikkatiedoistaan, suoritetun kielitestin toteuttamisesta sekä ristiriitaisuuksista eri kertomusten välillä ja niiden syistä.

Valittaja on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Kielianalyysin tekijä on ollut sekä asiantuntija että todistaja. Siltä osin kuin kielianalyysin tekijä on lausunnossaan lausunut erityisistä ammattitiedoistaan eli kokemussäännöistä, häntä voidaan pitää asiantuntijana. Siltä osin kuin kielianalyysin tekijä on lausunut lausunnossaan muista kielitestistä ilmenevistä seikoista muun muassa paikallistuntemuksesta, alueen väestöstä ja klaanisidonnaisuuksista, häntä voidaan pitää tavallisena todistajana.

Hallinto-oikeus on katsonut, että kielianalyysin tekijää on pidettävä hallintolainkäyttölain 40 §:n 2 momentissa tarkoitettuna asiantuntijana, joka ei ole valitusviranomaisen määräämä. Hallinto-oikeus ei ole ottanut huomioon sitä, että kielianalyysin tekijä on lausunnon antaessaan ollut myös tavallisen todistajan asemassa. Kyseiseltä osin kielianalyysin tekijän lausunto on yksityisluonteinen kirjallinen todistajankertomus, johon Maahanmuuttovirasto on vedonnut. On tarpeellista, että kielianalyysin tekijää voidaan kuulla paikallistuntemuksesta, alueen väestöstä ja klaanisidonnaisuuksista lausutusta. Kielianalyysiä koskevia nauhoituksia ei ole nimetty todisteeksi eikä niitä todennäköisesti ole enää saatavilla.

Siltä osin kuin kielianalyysi on luonteeltaan asiantuntijan antama lausunto, lausunnon antajan erityinen ja yleinen kelpoisuus on voitava varmistaa. Lausunnon antajalla ei ole asiakirjojen perusteella akateemista tutkintoa tai yliopistollista koulutusta kielitieteestä. Asiakirjoista ei käy ilmi, minkä tasoinen asiakirjoissa mainittu analyytikon Djiboutissa hyväksytysti suorittama somalin murteita koskeva koe on ollut. Asiantuntijan yleistä kelpoisuutta ja rehellisyyttä ei voida siten varmentaa. Koska asiantuntijan henkilöllisyys ei ole tiedossa, eivät myöskään asiantuntijan erityiseen kelpoisuuteen ja puolueettomuuteen liittyvät seikat ole tiedossa.

Kielianalyysilausunnon antajan kuuleminen on välttämätöntä. Ottaen huomioon asiaa koskevat kulukorvaussäännökset valittajalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta kyseenalaistaa Maahanmuuttoviraston käyttämän kielianalyysin tulosta hankkimalla toisen asiantuntijan mielipidettä asiassa.

Perätöntä lausumaa viranomaismenettelyssä koskeva asia on ollut vireillä esitutkinnassa ja käräjäoikeudessa samaan aikaan kuin esillä oleva oleskelulupaprosessi. Asioilla on yhteys toisiinsa kielianalyysin vuoksi, ja kielianalyysi on merkityksellinen kaikissa vireillä olevissa prosesseissa. Mitä ilmeisimmin valittajan ei olisi tarvinnut alistua kielitestin tekemiseen. Kun valittajalle ei ole kerrottu oikeudesta kieltäytyä kielitestistä esitutkinnan yhteydessä, kysymyksessä olevaa aineistoa ei voida ottaa huomioon rikosprosessissa eikä hallintolainkäytössäkään.

Valittaja on viitannut hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa asiassa annetuista viranomaistiedoista lausuttuun. Missään vaiheessa ei ole edes väitetty, että valittaja olisi käyttänyt Maahanmuuttoviraston päätöksessä viitattua somalinkielistä materiaalia maantiedon opiskeluun. Kun valittajaa on rikosasian yhteydessä kuultu Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa kotipaikkatietämyksestä, hän on yksityiskohtaisesti ja tarkasti voinut kertoa tiedossa olevista seikoista. Valittajan oleskelulupaa koskevan asian käsittely on perustunut lähes yksinomaan suoritettuun kielianalyysiin, eikä valittajan kotipaikastaan kertomiin seikkoihin.

Valittaja on viitannut hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa kotipaikkatietoja koskevista seikoista lausuttuun. Ainakin osa väitetyistä epäjohdonmukaisuuksista johtuu Maahanmuuttoviraston virheellisistä tulkinnoista ja paikkatiedoista sekä mahdollisista käännösvirheistä.

On ilmennyt, että kielitestin tekijä on epäpätevä ja että hänen kielitieteellinen koulutuksensa on mitä ilmeisimmin puutteellista. Kun kielianalyysiraportti perustuu 15 minuutin mittaiseen äänitteeseen, kielianalyysin perusteella ei voida tulla perustellusti siihen lopputulokseen, että valittaja ei ole kotoisin Afgooyesta, vaan Pohjois-Somaliasta (Somalimaasta).

Valittaja ei kansainvälistä suojelua hakiessaan ole tietoisesti antanut henkilöllisyyttään koskevia ja muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja, jotka olisivat saattaneet estää oleskeluluvan myöntämisen. Määräaikaisen oleskeluluvan peruste on siten olemassa, eikä valittajaa voida karkottaa Suomesta.

Valittaja on oleskellut Suomessa pitkähkön ajan. Hän on opiskellut Suomessa ja käynyt Suomessa töissä. Hän on ollut työharjoittelussa sekä kouluttautunut sangen ansiokkaasti. Hänellä on siten edellytykset työllistyä Suomessa, ja hänen sosiaaliset olosuhteensa painottuvat Suomeen. Valittajan kaikki siteet ovat Suomeen.

On vaarana, että valittaja joutuu missä tahansa Somalian osassa epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi. Näin ollen häntä ei voida karkottaa Somaliaan.

Valittajan perheenjäseniksi ilmoitetuille hakijoille on myöntävä oleskelulupa perhesiteen perusteella. Valittajalle on 5.1.2015 syntynyt lapsi, jolle tulisi myös myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella. Viimeksi mainittu seikkakin puoltaa perhesideperusteista oleskelulupaa koskevan asian palauttamista Maahanmuuttoviraston käsiteltäväksi.

Maahanmuuttovirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut valituksen ja suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen hylkäämistä. Maahanmuuttovirasto on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa sekä perustellut vaatimuksiaan lisäksi muun ohella seuraavasti:

Maahanmuuttovirasto on liittänyt lausuntoonsa Skandinavisk Språkanalys AB:ltä saamansa yhtiön sisäisen selvityksen analyytikkoa ea20 koskevista väitteistä. Selvityksen mukaan analyytikko on yli 20 vuotta sitten saanut vähäisestä rikoksesta tuomion, joka on poistunut rikosrekisteristä jo 17 vuotta sitten. Selvityksessä on lisäksi muun ohella todettu, että analyytikon tekemien kielianalyysien CV-osassa luki aiemmin, että hän on opiskellut sosiologiaa Tukholman yliopistossa. Hän ei ole valmistunut, mikä olisi voitu mainita CV:ssä. Sinänsä Skandinavisk Språkanalys AB:n mukaan aiemmilla opinnoilla ei ole merkitystä kielianalyytikon työssä. Olennaista on henkilön luontainen kyky analysoida kieltä, mitä vielä kehitetään yrityksen sisäisessä koulutuksessa.

Skandinavisk Språkanalys AB:n mukaan missään tilanteessa yksittäinen analyytikko ei ratkaise kielianalyysin lopputulosta. Kun analyytikko on laatinut analyysin, lingvisti käy tapauksen läpi hänen kanssaan tarkentavia kysymyksiä esittäen. Tarvittaessa lingvisti keskustelee tapauksesta kollegojensa kanssa ja kysyy myös muiden analyytikoiden mielipidettä yksittäisistä ongelmakohdista. Vaikeissa tapauksissa analyytikot voivat analysoida kielen ryhmätyönä. Näitä tarkistuksia ei kirjata näkyviin asiakkaan kielianalyysilausuntoon.

Kaikkien analyytikoiden työn jälkeä testataan säännöllisesti. Yksi viidesosa kaikista analyyseista menee sisäiseen tarkistukseen, missä toinen analyytikko tekee uuden analyysin tietämättä ensimmäisen analyysin lopputulosta. Ruotsin viranomaiset lähettävät vuosittain Hollannin IND:lle satunnaisesti Skandinavisk Språkanalys AB:n tekemiä analyysejä tarkistettaviksi. Toistaiseksi kaikkien analyysien tulokset ovat olleet yhtäpitäviä. Skandinavisk Språkanalys AB:n mukaan analyytikko ea20:n työ on ollut virheetöntä ja laadukasta ja hän jatkaa työskentelyään analyytikkona normaalisti.

Edellä esitetty selvitys huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei näe syytä epäillä valittajalle tehdyn kielianalyysin lopputulosta valituksessa esitetyin perustein.

Maahanmuuttovirasto on myöntänyt valittajalle 12.2.2015 tilapäisen B-oleskeluluvan maasta poistamisen estymisen vuoksi vuodeksi ulkomaalaislain 51 §:n 1 momentin perusteella. Karkottamisen täytäntöönpanosta on samalla luovuttu.

Ulkomaalaislain 51 §:n 3 momentin mukaisesti valittajan perheenjäsenille ei voida myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella.

Suullisella käsittelyllä ei ole saatavissa asiaan sellaista olennaista lisäselvitystä, jolla olisi vaikutusta asian ratkaisuun. Asia on ratkaistavissa käytettävissä olevan asiakirja-aineiston perusteella.

Valittaja on Maahanmuuttoviraston lausunnon johdosta antamassaan vastaselityksessä ja sen korjauksessa lausunut muun ohella, että epäselväksi edelleenkin jää, minkä kokeen analyytikko on suorittanut pätevöityäkseen lausunnon antajaksi. Analyytikko ea20:n luontaista kykyä analysoida kieltä on hankala arvioida. Skandinavisk Språkanalys AB:n koulutuksesta on annettu summittaisia tietoja. Siten edellytykset harkita analyytikon ea20 asiantuntemusta puuttuvat, ja epäselväksi jää, onko kysymyksessä sellainen asiantuntijalausunto, joka voidaan ottaa vastaan kirjallisena.

Asiantuntijan suullisen kuulemisen mahdollisuutta voidaan perustella todistelun välittömyydellä ja asiantuntijatodistelun varmuuden lisääntymisellä. Asianosaisilla ja tuomioistuimella on mahdollisuus tehdä epäselvien ja riitaisten seikkojen osalta täydentäviä kysymyksiä asiantuntijalle. Asia on riitainen useidenkin asiaan liittyvien seikkojen osalta. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset myös edellyttävät, että asianosaisella on tosiasialliset mahdollisuudet häntä vastaan esitetyn näytön riitauttamiseen. Pelkästään mahdollisuus kirjallisen asiantuntijalausunnon johtopäätösten riitauttamiseen ei takaa riittävää puolustautumisoikeutta. Tosiasiallisen riitauttamismahdollisuuden takaaminen edellyttää asiantuntijan kuulemista henkilökohtaisesti tuomioistuimessa. Asianosaisen puolustusmahdollisuuksien heikentyessä vähenee todistelun arvo.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Itä-Suomen hallinto-oikeuden päätöksen 16.12.2014, Maahanmuuttoviraston päätöksen 11.1.2013 ja Maahanmuuttoviraston päätöksen 8.5.2013. Asia palautetaan valittajan pysyvää oleskelulupaa ja hänen perheenjäsenikseen ilmoitettujen hakijoiden oleskelulupia koskevilta osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

Perustelut

1. Pääasia

1.1 Ulkomaalaislain säännökset

Ulkomaalaislain (301/2004) 1 §:n mukaan ulkomaalaislain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa.

Ulkomaalaislain 7 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen on huolehdittava asian selvittämisestä. Asianosaisen on esitettävä selvitystä vaatimuksensa perusteista ja muutoinkin myötävaikutettava oman asiansa selvittämiseen. Viranomaisen on osoitettava asianosaiselle, mitä lisäselvitystä asiassa tulee esittää. Selvityspyynnön tulee olla yksilöity sekä oikeassa suhteessa niihin selvityskeinoihin, jotka asianosaisella on hänen olosuhteensa huomioon ottaen käytettävissään.

Ulkomaalaislain 88 a § (323/2009) 1 momentin mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä turvapaikan tai toissijaisen suojelun antamiselle ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia taikka siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta.

Ulkomaalaislain 88 a § (323/2009) on kumottu ulkomaalaislain muuttamisesta annetulla lailla (332/2016), joka on tullut voimaan 16.5.2016. Ulkomaalaislain muuttamista koskevassa laissa (332/2016) ei ole siirtymäsäännöksiä. Ulkomaalaislain muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 2/2016 vp) on todettu, että lakiehdotuksen voimaan tullessa vireillä olleisiin hakemuksiin sovellettaisiin oleskelulupahakemuksen ratkaisuhetkellä voimassa olevaa lakia. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain muuttamista koskevassa laissa (332/2016) tai sen esitöissä ei ole otettu huomioon tilanteita, joissa humanitaariseen suojeluun perustuvaa oleskelulupaa koskeva asia on lakimuutoksen (332/2016) voimaan tullessa vireillä hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tilanne, jossa kielteisen oleskeluluvan saanut henkilö on käyttänyt laillisia oikeussuojakeinojaan ja valittanut saamastaan kielteisestä oleskelulupapäätöksestä, ei rinnastu tilanteeseen, jossa oleskelulupahakemus on vasta vireillä Maahanmuuttovirastossa. Tuomioistuimessa vireillä olevissa asioissa tulee arvioitavaksi, onko kielteisen oleskeluluvan saanut henkilö täyttänyt oleskeluluvan saamisen edellytykset Maahanmuuttoviraston päätöksen tekemisen ajankohtana, jolloin oleskeluluvan saaminen tätä koskevien edellytysten täyttyessä on ollut ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun perusteella mahdollista.

Ulkomaalaislain 97 §:n 2 momentin (973/2007) mukaan maahanmuuttovirasto suorittaa turvapaikkapuhuttelun, jossa suullisesti selvitetään hakijan perusteet häneen kotimaassaan tai pysyvässä asuinmaassaan kohdistuneesta vainosta tai muista oikeudenloukkauksista ja niiden uhkista.

Ulkomaalaislain 58 §:n (358/2007) 4 momentin mukaan määräaikainen tai pysyvä oleskelulupa taikka pitkään oleskelleen kolmannen maan kansalaisen EY-oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos oleskelulupaa haettaessa on tietoisesti annettu hakijan henkilöllisyyttä koskevia tai muita päätökseen vaikuttaneita vääriä tietoja taikka salattu sellainen seikka, joka olisi saattanut estää oleskeluluvan myöntämisen.

Ulkomaalaislain 58 §:n (358/2007) 5 momentin mukaan määräaikainen oleskelulupa voidaan peruuttaa, jos niitä edellytyksiä, joiden perusteella oleskelulupa myönnettiin, ei enää ole olemassa.

1.2 Asian arvioinnin lähtökohdat

1.2.1 Yleisiä näkökohtia kansainvälistä suojelua hakevan kotipaikan selvittämisestä

Kansainvälistä suojelua hakevan ulkomaalaisen on esitettävä perusteet hakemukselleen ja sellaiset merkitykselliset tiedot, joiden perusteella voidaan päätellä suojelun tarve. Kansainvälisen suojelun antaminen edellyttää muun ohella tietoa hakijan henkilöllisyydestä ja kansallisuudesta sekä kotimaasta ja asuinpaikasta.

Useinkaan kansainvälistä suojelua hakevalla ulkomaalaisella ei ole esittää passia tai muuta henkilöllisyyttä osoittavaa todistusta selvityksenä henkilöllisyydestään ja kotimaastaan. Mainittuja seikkoja on selvitettävä muulla keinoin. Ensisijainen keino hakijan henkilöllisyyden ja kotimaan selvittämiseksi on hakijan kuuleminen poliisin tai rajavartiolaitoksen taikka Maahanmuuttoviraston toimesta, missä kuulemisessa hakijalle esitettävillä kysymyksillä voidaan varmistautua siitä, että hakijan ilmoittamat tiedot henkilöllisyydestään ja kotimaastaan ovat oikeat.

Jos kansainvälistä suojelua hakevan henkilöllisyydestä ja kotimaasta sekä asuinpaikasta ei saada riittävää varmuutta, yksi keino mainittujen seikkojen selvittämiseksi on kielianalyysi, jossa hakijan puhuman kielen perusteella arvioidaan hänen kielitaustaansa ja tehdään päätelmiä hakijan kotimaasta ja asuinpaikasta.

1.2.2 Maahanmuuttoviraston selvitysvelvollisuudesta oleskeluluvan peruuttamistilanteissa

Maahanmuuttovirasto on todennut valittajan oleskeluluvan myöntämistä koskevassa päätöksessään 15.10.2009, että puuttuvien matkustusasiakirjojen vuoksi valittajan kotimaasta lähdön ajankohtaa, matkustustapaa ja matkareittiä koskevat epäselvyydet ovat vaikeuttaneet turvapaikkahakemuksen tutkintaa ja arviointia. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että hakijan kertomus on jäänyt täsmentymättömäksi, mikä on viraston mukaan myös heikentänyt hakijan suojelun tarpeen uskottavuutta.

Päätöksessään mainitsemista epäilyksistä huolimatta Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittaja on humanitaarisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, koska valittaja ei voi palata kotimaahansa siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi. Maahanmuuttoviraston päätöksessä valittajan kotipaikkana on pidetty Afgooyen kaupunkia Etelä-Somaliassa.

Valittajalle on tehty kielianalyysi sen jälkeen, kun hänelle on myönnetty määräaikainen oleskelulupa. Kielianalyysin perusteella valittajan kielitaustaksi on erittäin suurella varmuusasteella arvioitu Pohjois-Somalian alueet Wogooyi-Gelbeed ja Togdheer ja erittäin pienellä todennäköisyysasteella Etelä-Somalian Afgooyen alue.

Maahanmuuttovirasto on kielianalyysilausunnon lopputuloksen vuoksi omasta aloitteestaan ottanut harkittavakseen valittajan oleskeluluvan peruuttamista koskevan asian. Maahanmuuttovirasto on valituksenalaisella päätöksellään 11.1.2013 peruuttanut valittajan määräaikaisen oleskeluluvan ja on perustellut päätöstään kielianalyysin tuloksella sekä sillä, että viraston mukaan valittajan kotiseudustaan kertoma on jäänyt yleiselle ja ylimalkaiselle tasolle eikä valittaja ole esittänyt todisteita henkilöllisyydestään tai kotipaikastaan. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään katsonut, että valittaja on kotoisin Pohjois-Somaliasta eikä Etelä-Somalian Afgoyeesta, jonka valittaja on ilmoittanut kotipaikakseen ja jonka turvallisuustilanteen vuoksi valittajan oleskelulupa on myönnetty.

Asiassa on ratkaistavana, onko valittajalle humanitaarisen suojelun perusteella myönnetty määräaikainen oleskelulupa voitu peruuttaa Maahanmuuttoviraston päätöksessä 11.1.2013 todetun selvityksen perusteella. Tässä arvioinnissa on otettava huomioon, että kysymys on valittajalle myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisesta Maahanmuuttoviraston katsottua aikaisemmilla päätöksillään valittajan täyttävän humanitaarista suojelua koskevan oleskeluluvan myöntämisen edellytykset. Tämä seikka korostaa Maahanmuuttoviraston selvitysvelvollisuutta sen osoittamisessa, että oleskelulupa on myönnetty virheellisten tietojen perusteella.

1.3 Kielianalyysin käyttäminen selvityksenä oleskelulupa-asiassa

1.3.1 Asiassa esitetty kielianalyysi

Valittajalle tehdyn kielianalyysin on suorittanut yksityinen yritys Skandinavisk Språkanalys AB Pohjois-Karjalan poliisilaitoksen toimeksiannosta. Kielianalyysiä koskevan lausunnon mukaan kielianalyysi on perustunut 15 minuutin mittaiseen CD/DVD-tallenteeseen. Lausunnon merkintöjen mukaan kysymys ei ole ollut suorasta analyysista, jossa äänite perustuu puhujan ja Skandinavisk Språkanalys AB:n väliseen keskusteluun.

Kielianalyysilausunnon kohdassa "Tulokset" on ilmoitettu puhujan kielitaustan arviointia koskevan tuloksen varmuusaste, puhujan ilmoittaman kielitaustan todennäköisyysaste sekä yhteenveto arvioidusta kielitaustasta. Lausunnon kohdassa "Analyysi" on esitetty arvio puhujan kielen tasosta sekä havaintoja puhujan kielenkäytön fonologiasta ja prosodiasta, morfologiasta ja syntaksista sekä sanastosta. Lausunnon kohdassa "Tietojen tarkistus" on todettu puhujan antamat tiedot kotipaikakseen ilmoittamasta paikasta sekä arvio annetuista tiedoista. Kohdan mukaan puhujan tiedot esitetään oikeina/väärinä ja yksityiskohtaisina/ei-yksityiskohtaisina tai analyytikolle tuntemattomina tietoina, ellei vastaava analyytikko pysty ratkaisemaan, mitkä puhujan tiedoista ovat oikeita tai vääriä.

Lausunnossa on ilmoitettu kielianalyytikko tunnisteella "ea20" ja vastaava kielitieteilijä nimeltä. Lausunnon on allekirjoittanut kielitieteilijä. Lausunnossa on kielianalyytikon taustaa koskevia tietoja sekä analyytikon ja kielitieteilijän koulutusta ja työkokemusta koskevia tietoja.

1.3.2 Asiantuntijaa ja todistajaa koskevat säännökset

Hallinto-oikeuden käsitellessä valittajan asiaa hallintolainkäyttölain 7 luvun asian käsittelyä ja selvittämistä koskevat säännökset ovat olleet voimassa siinä muodossa kuin ne ovat olleet ennen lailla 799/2015 säädettyjä muutoksia.

Hallintolainkäyttölain 39 §:n (586/1996) 1 momentin mukaan suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla todistajana henkilöä, jonka asianosainen tai päätöksen tehnyt hallintoviranomainen nimeää tai jonka kuulemista valitusviranomainen pitää tarpeellisena. Jos asiassa vedotaan yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuullaan suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä.

Hallintolainkäyttölain 40 §:n (586/1996) 1 momentin mukaan valitusviranomainen voi hankkia erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon yksityiseltä asiantuntijalta noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 46 §:n 2 momentissa, 47 ja 48 sekä 49–52 §:ssä säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan, jos asianosainen nojautuu asiantuntijaan, joka ei ole valitusviranomaisen määräämä, tästä on voimassa, mitä todistajasta säädetään.

Hallintolainkäyttölain 7 luvun asian käsittelyä ja selvittämistä koskevia säännöksiä on muutettu lailla 799/2015, joka on tullut voimaan 1.1.2016. Siten korkeimman hallinto-oikeuden käsitellessä valittajan asiaa asiaan sovellettavaksi tulevat hallintolainkäyttölain 7 luvun asian käsittelyä ja selvittämistä koskevat säännökset lailla 799/2015 säädetyssä muodossaan.

Hallintolainkäyttölain 39 §:n (799/2015) 1 momentin mukaan suullisessa käsittelyssä voidaan kuulla todistajana henkilöä, jonka asianosainen taikka päätöksen tehnyt hallintoviranomainen nimeää tai jonka kuulemista valitusviranomainen pitää tarpeellisena. Jos asiassa vedotaan yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuullaan suullisesti vain, jos se on tarpeen asian selvittämiseksi.

Hallintolainkäyttölain 40 §:n (799/2015) 1 momentin mukaan valitusviranomainen voi hankkia erityistä asiantuntemusta vaativasta kysymyksestä lausunnon yksityiseltä asiantuntijalta noudattaen soveltuvin osin, mitä siitä säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 34–36, 43, 45, 46 ja 50 §:ssä, 51 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 52 ja 64 §:ssä.

Hallituksen esityksessä (HE 245/2014 vp) laiksi hallintolainkäyttölain muuttamiseksi 40 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu, että pykälässä ei enää säädettäisi siitä, että asianosaisen nimeämään asiantuntijaan sovelletaan todistajia koskevia säännöksiä. Ehdotettu muutos vastaisi oikeudenkäymiskaaren ehdotettuja muutoksia.

Vuoden 2016 alusta voimaan tulleen oikeudenkäymiskaaren 17 luvun (732/2015) 34 §:n mukaan asiantuntijaa kuullaan erityisiä tietoja vaativista kokemussäännöistä sekä niiden soveltamisesta asiassa ilmenneisiin seikkoihin. Saman luvun 35 §:n 1 momentin mukaan asiantuntijan on oltava rehelliseksi ja alallaan taitavaksi tunnettu. Pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijana ei saa toimia se, joka on asiaan tai asianosaiseen sellaisessa suhteessa, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 36 §:n 1 momentin mukaan asiantuntija antaa lausuntonsa kirjallisesti. Pykälän 2 momentin mukaan asiantuntijaa on kuultava tuomioistuimessa suullisesti, jos:

1) se on tarpeen asiantuntijan lausunnon epäselvyyksien, puutteellisuuksien tai ristiriitaisuuksien poistamiseksi;

2) tuomioistuin katsoo sen muusta syystä tarpeelliseksi; tai

3) asianosainen sitä pyytää eikä kuuleminen ole ilmeisesti merkityksetöntä.

1.3.3 Kielianalyysin luonne selvityksenä

Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, että kielianalyysin tekijä on hallintolainkäyttölain 40 §:n 2 momentissa (586/1996) tarkoitettu asiantuntija. Valittaja on katsonut, että kielianalyysin tekijä on kielen analysoinnin osalta hallintolainkäyttölaissa tarkoitettu asiantuntija, mutta todistajan asemassa paikallistuntemuksesta, kysymyksessä olevan alueen väestöstä ja klaanisidonnaisuuksista lausumansa osalta. Se, onko kielianalyysin tekijää pidettävä asiantuntijana vai todistajana, on merkityksellinen määritettäessä, minkä säännöksen nojalla ratkaistaan vaatimus kielianalyysin tekijän kuulemisesta tuomioistuimessa.

Hallintolainkäyttölakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 217/1995 vp) on määritelty asiantuntija prosessin ulkopuoliseksi henkilöksi, jota käytetään todistuskeinona asian ratkaisemiselle merkityksellisten kokemussääntöjen selvittämiseksi. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan asiantuntija selvittää kokemussääntöjä ja todistaja tosiseikkoja, mutta käytännössä eron tekeminen voi olla vaikeata. Hallituksen esityksen mukaan käytännössä asiantuntijana käytettäisiin tietyn ammattipätevyyden omaavaa henkilöä.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun todistelua koskevien säännösten muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 46/2014 vp) on 34 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu, että asiantuntijalta edellytetään erityisiä tietoja, jotka käytännössä saadaan koulutuksen tai kokemuksen taikka molempien kautta. Hallituksen esityksen mukaan asiantuntijatodistelun kohteena ovat ennen muuta kokemussäännöt ja todistaja tyypillisesti kertoo omista havainnoistaan.

Mainitussa hallituksen esityksessä on todettu rajanvedosta asiantuntijan ja todistajan välillä seuraavasti: "Melko tavallista kuitenkin on, että sama henkilö kertoo paitsi kokemussäännöistä myös havaitsemistaan tosiseikoista. Rajanvetoon voitaisiin soveltaa sääntöä siitä, että asiantuntijan osalta ensiksi ovat kokemussäännöt ja sitten havainnot, todistajan osalta ensiksi ovat havainnot ja sitten kokemussäännöt. Valintaperusteena voidaan pitää sitä, onko tietolähde vaihdettavissa toiseen todistelun siitä ainakaan periaatteessa huonontumatta vai onko tietolähteellä sellaisia ainutkertaisia havaintoja, joita ei periaatteessa muilla ole, eikä häntä siksi voida todistelun kärsimättä vaihtaa toiseen tietolähteeseen."

Edellä kuvatulla tavalla kielianalyysia koskeva lausunto on sisältänyt kaksi osaa. Yhtäältä siihen on sisältynyt analysoitavan puhujan puheen analysointi ja toisaalta arviointi puhujan paikallistuntemuksesta hänen ilmoittamastaan kotipaikasta.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittajan puheen analysoinnin osalta lausuntoa on pidettävä luonteeltaan asiantuntijalausuntona, jossa paitsi kielianalyytikko myös kielitieteilijä kielen asiantuntijana ammattitaitonsa perusteella arvioivat puhujan puhetta. Lausuntoon sisältyvässä "Tietojen tarkistusta" koskevassa kohdassa kielianalyytikko arvioi puhujan antamia tietoja puhujan kotipaikakseen ilmoittamasta paikasta oikeina tai väärinä ja yksityiskohtaisina tai ei yksityiskohtaisina. "Tietojen tarkistusta" koskevassa kohdassa kielianalyytikko arvioi puhujan selvitystä kotipaikakseen ilmoittamasta paikasta näiden tietojen yksityiskohtaisuuden ja maantieteellisen oikeellisuuden perusteella. Paikallistietojen arvioinnissa on katsottava olevan kysymys kokemussääntöjen soveltamiseen rinnastuvasta arvioinnista. Kielianalyysilausunto on siten katsottava asiantuntijalausunnoksi kokonaisuudessaan ja siten myös paikallistuntemuksen arvioinnin osalta.

1.3.4 Kielianalyytikon henkilöllisyyden ilmaisematta jättäminen

Valittaja on katsonut, ettei kielianalyysilausuntoa voida ottaa asiassa selvityksenä huomioon, koska kielianalyytikon henkilöllisyyttä ei ole ilmaistu. Valittaja on vedonnut asiassa Kouvolan hovioikeuden tuomioon 29.8.2012, jossa kielianalyysilausuntoa ei ole hyväksytty todisteeksi niin sanottuna anonyymina todisteluna.

Sanottuun Kouvolan hovioikeuden tuomioon on eräiden valittajien toimesta viitattu jo aiemmin korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavina olleissa asioissa. Vuosikirjapäätöksen KHO 2015:14 oikeudellisessa arvioinnissa on viitattu mainittuun Kouvolan hovioikeuden tuomioon 29.8.2012 ja todettu, että todistelua rikosasian oikeudenkäynnissä koskevat oikeudenkäymiskaaren 17 luvun säännökset. Tämän lisäksi on todettu, että Kouvolan hovioikeuden tuomio perustuu lähtökohtaan, jonka mukaan rikosasian käsittelyssä sekä todistajia että asiantuntijoita tulee voida kuulla suullisesti oikeudenkäynnissä, jotta syytetyllä on mahdollisuus kuulustella todistajaa ja arvioida todistajankertomuksen luotettavuutta. Vuosikirjapäätöksessä KHO 2015:14 Kouvolan hovioikeuden tuomiosta ilmenevä päätelmä kielianalyysilausunnon luonteesta kiellettynä anonyyminä todisteluna on esitetty muutoksenhakijan lausumana.

Korkein oikeus on sittemmin ennakkopäätöksessään KKO 2015:86 arvioinut mainittua Kouvolan hovioikeuden päätöstä. Korkein oikeus on katsonut, ettei nimetöntä asiantuntijalausuntoa voida pitää sellaisena anonyyminä todisteluna, jonka vastaanottaminen ei ole sallittua (kohta 21). Korkein oikeus on ratkaisussaan lausunut, ettei yleiseksi ja ehdottomaksi edellytykseksi kirjallisen asiantuntijalausunnon hyväksymiselle todisteluna oikeudenkäynnissä voida asettaa sen antajan henkilöllisyyden ilmoittamista. Korkein oikeus on viitannut siihen, että asiantuntijalausunnon luotettavuuden arvioinnissa olennainen merkitys saattaa olla sen viranomaisen tai yhteisön yksilöimisellä, jonka palveluksessa olevasta asiantuntijasta on kysymys. Lausunnon edellyttämästä asiantuntemuksesta vastaa tällöin myös sanottu viranomainen tai yhteisö ja lausunnon antaneen henkilön ammattitaito ja hänen ammatti- tai virkanimikkeensä voidaan kuvata erikseen lausunnossa (kohta 23). Lausunnon antajan henkilöllisyyden ilmaisematta jättäminen voi kuitenkin vaikuttaa todisteen näyttöarvoa alentavasti. Näyttöarvon alentaminen on todisteen hyödyntämiskieltoon verrattuna ensisijainen vaihtoehto (kohta 30).

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että kielianalyytikon henkilöllisyyden ilmoittaminen liittyy kysymykseen mahdollisuudesta arvioida kielianalyysilausunnon luotettavuutta ja sen antajien kelpoisuutta kielianalyysilausunnon antamiseen.

Vaikka kielianalyytikon henkilöllisyyttä ei ole lausunnossa ilmaistu, lausunnossa ilmoitettujen analyytikkoa koskevien taustatietojen, koulutuksen ja työkokemuksen perusteella on mahdollista arvioida hänen pätevyyttään kielianalyysin suorittamiseen. Merkitystä asiassa on annettava lisäksi sille, että Maahanmuuttoviraston selitykseensä liittämän Skandinavisk Språkanalys AB:n selvityksen mukaan yksittäinen analyytikko ei ratkaise kielianalyysin lopputulosta. Kielianalyysin tarkastaa lausunnossa nimeltä mainittu ja ammatillisen osaamisensa suhteen muutoinkin yksilöity kielitieteilijä, joka Skandinavisk Språkanalys AB:n selvityksen mukaan käy tapauksen läpi yhdessä analyytikon kanssa ja tarvittaessa keskustelee tapauksesta kollegojensa ja muiden analyytikoiden kanssa. Näitä tarkistuksia ei kirjata näkyviin kielianalyysilausuntoon.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että merkityksellistä myös on, että kielianalyysilausunnosta ja sen vaatimasta asiantuntemuksesta vastaa lausunnon antanut yritys Skandinavisk Språkanalys AB. Yhtiö on selvityksessään kielianalyysien laadunvalvontaa kuvatessaan todennut analyytikoiden työtä testattavan säännöllisesti. Sisäisenä tarkastuksena muun muassa suoritetaan yhdelle viidesosalle kaikista analyyseista uusi analyysi, jonka tekee toinen analyytikko tietämättä ensimmäisen analyysin lopputulosta. Lisäksi Ruotsin viranomaiset lähettävät vuosittain Hollannin maahanmuuttoviranomaiselle IND:lle (Immigratie- en Naturalisatiedienst) satunnaisesti Skandinavisk Språkanalys AB:n tekemiä analyysejä tarkistettaviksi.

Edellä mainittujen seikkojen perusteella on ainakin lähtökohtaisesti mahdollista arvioida kielianalyytikon ja kielitieteilijän pätevyys kielianalyysin suorittamiseen ja lausunnon antamiseen. Se, ettei analyytikon henkilöllisyyttä ilmoiteta kielianalyysilausunnossa, saattaa vaikeuttaa lähinnä kielianalyytikon rehellisyyden ja puolueettomuuden arviointia. Tällaisiin analyytikkoa koskeviin väitteisiin on mahdollista pyytää selvitys kielianalyysilausunnon antaneelta yritykseltä ja tarvittaessa järjestää myös suullinen käsittely mainittujen seikkojen selvittämiseksi. Kielianalyytikon henkilöllisyys samoin kuin muut analyysin tekemiseen liittyvät taustaseikat Maahanmuuttovirasto voi tarvittaessa selvittää, mikäli kielianalyysin luotettavuutta ei voida muutoin arvioida.

Kuten korkein hallinto-oikeus on jo aikaisemmassa oikeuskäytännössään (KHO 2013:23, KHO 2014:114 ja KHO 2015:14) vakiintuneesti katsonut, kielianalyysilausunnon käyttämiselle selvityksenä kansainvälistä suojelua koskevaa oleskelulupa-asiaa ratkaistaessa ei muodosta estettä se, että kielianalyysin suorittaneen analyytikon henkilöllisyyttä ei ole lausunnossa ilmoitettu. Valittajan käsillä olevassa asiassa esittämästä ei johdu tarvetta arvioida asiaa toisin.

1.3.5 Kielianalyytikon luotettavuutta ja pätevyyttä koskevat väitteet

Valittaja on viitaten Ruotsissa julkisuudessa esillä olleisiin tietoihin lausunut osoittautuneen, että valittajan kielianalyysin tehnyt analyytikko ea20 ei ole koulutuksensa puolesta pätevä ja hänen kielitieteellinen koulutuksensa on puutteellista.

Maahanmuuttovirasto on liittänyt lausuntoonsa Skandinavisk Språkanalys AB:ltä saamansa selvityksen analyytikkoa ea20 koskevista väitteistä. Skandinavisk Språkanalys AB:n selvityksessään lausuman mukaan analyytikko ea20 on saanut yli 20 vuotta sitten vähäisestä rikoksesta tuomion, joka on poistunut rikosrekisteristä 17 vuotta sitten. Skandinavisk Språkanalys AB:n selvityksen mukaan analyytikon tekemien kielianalyysilausuntojen ansioluettelo-osassa on aiemmin mainittu, että hän on opiskellut sosiologiaa Tukholman yliopistossa. Hän ei ole kuitenkaan valmistunut, mikä Skandinavisk Språkanalys AB:n mukaan olisi ollut syytä mainita ansioluettelossa. Skandinavisk Språkanalys AB:n mukaan aiemmilla opinnoilla ei ole kuitenkaan merkitystä kielianalyytikon työssä, vaan olennaista on henkilön luontainen kyky analysoida kieltä, mitä kehitetään yrityksen sisäisessä koulutuksessa.

Kun huomioon otetaan, mitä edellä on lausuttu kielianalyytikon henkilöllisyyden ilmoittamatta jättämisestä sekä asiassa saatu selvitys analyytikkoa ea20 koskevista rikosrekisteristä jo poistuneista tiedoista, joilla ei ole vaikutusta analyytikon ammattitaitoon, sekä se, mitä Skandinavisk Språkanalys AB on lausunut kielianalyytikon ammattitaidosta ja sen kehittämisestä, ei valittajan asiassa esittämien kielianalyytikkoon ea20 liittyvien seikkojen voida katsoa antavan yksinään aihetta epäillä kielianalyysilausunnon oikeellisuutta.

1.3.6 Kielianalyysin huomioon ottaminen selvityksenä

Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (KHO 2013:23, KHO 2014:114 ja KHO 2015:14) käsitellyt kielianalyysiä selvityksenä kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Korkein hallinto-oikeus on todennut muun ohella, että kielianalyysin suorittaminen on perusteltua, mikäli henkilön kotipaikasta ei ole käytettävissä luotettavaa selvitystä, ja henkilön oma kertomus on ristiriitainen. Kielivariaatiot saattavat muuttua eri syistä. Tähän voivat vaikuttaa esimerkiksi maan sisäinen muuttoliike, pitkäaikainen asuminen toisella paikkakunnalla sekä erilaiset asuinympäristöön ja ympäristöolosuhteisiin liittyvät syyt. Myös henkilön iällä, sukupuolella, ammatilla, sosiaaliryhmällä ja terveydentilalla sekä muilla yksilöllisillä ominaisuuksilla voi olla vaikutusta asiaan. Kielianalyysin tulosta on siten arvioitava tällaiset yksilölliset seikat huomioon ottaen.

Korkein hallinto-oikeus on päätöksessään KHO 2015:14 katsonut, että hallinto-oikeuden on tullut hallintolainkäyttölain 33 §:n mukaisesti ottaa huomioon kielianalyysi kirjallisena selvityksenä Maahanmuuttoviraston päätöksen perusteista. Ratkaisussaan korkein hallinto-oikeus on lausunut, että kielianalyysi on voitu ottaa huomioon ilman, että kielianalyysin tekijää kuullaan suullisesti todistajana ja ettei ratkaistavana olleessa asiassa ollut ilmennyt erityistä syytä kuulla kielitestin tekijää todistajana asiassa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että näiden lähtökohtien mukaisesti on arvioitava kielianalyysiä selvityksenä myös tässä asiassa.

Myös eräiden muiden Euroopan valtioiden tuomioistuimissa on arvioitu kielianalyysin huomioon ottamista asiassa esitettynä selvityksenä valittajan kielitaustasta.

Yhdistyneen kuningaskunnan Supreme Courtin tuomiossa ([2014] UKSC 30) on alempana oikeusasteena toimivan Upper Tribunalin ratkaisuun ([2010] UKUT 329 (IAC)) viitaten lausuttu, ettei Skandinavisk Språkanalys AB:tä voida pitää erehtymättömänä ja että tuomioistuinten on tiedostettava virheen mahdollisuus ja varattava jutun osapuolilla tilaisuus riitauttaa kielianalyysin tulos. Supreme Court on todennut tuomiossaan muun ohella, että kielianalyysilausunnon osalta kysymys ei ole anonyymistä todistelusta sen tavanomaisessa merkityksessä. Kielianalyysilausunto on annettu lausunnon tehneen ja yksilöidyn organisaation nimissä ja se pohjautuu eri tavoin ansioituneiden laatijoidensa yhteistyöhön (tuomion 43 kohta). Supreme Court on tuomiossaan painottanut myös sitä, että tuomioistuimen on kussakin tapauksessa arvioitava kriittisesti kielianalyysiä muun todistusaineiston valossa (kohta 46). Supreme Court on tuomiossaan arvostellut analyytikoiden kykyä arvioida varmuudella valittajan puhetavan perusteella tämän maantieteellistä alkuperää (61 kohta).

Migrationsdomstolen (Ruotsi) on päätöksessään 6.11.2014 nr UM 2162-14 arvioinut Ruotsin maahanmuuttoviranomaisena toimivan Migrationsverketin Skandinavisk Språkanalys AB:llä teettämän kielianalyysilausunnon merkitystä valittajan kielitaustan määrittämisessä. Skandinavisk Språkanalys AB:n lausunnon mukaan valittajan kotipaikka oli Pohjois-Somaliassa. Valittajan itsensä esittämän toisen kielianalyysilausunnon mukaan hänen kielitaustansa oli varmuudella Etelä-Somaliassa. Migrationsdomstolen katsoi, ettei asiassa esitettyä selvitystä kokonaisuutena arvioiden voitu poissulkea sitä, että valittajan kielitausta oli hänen ilmoittamassaan Etelä-Somaliassa. Migrationsdomstolen kumosi Migrationsverketin päätöksen ja palautti asian viranomaisen käsiteltäväksi.

1.4 Valittajan asiassa esitetyn selvityksen arviointi

1.4.1 Valittajan kuuleminen Maahanmuuttovirastossa oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskevassa asiassa

Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten hallinto-oikeus, ettei valittajan kuulemisessa Maahanmuuttovirastossa oleskeluluvan peruuttamista ja maasta karkottamista koskevassa asiassa ole tapahtunut kuulemisvirhettä.

1.4.2 Kielianalyysilausunto

Valittajalle 14.3.2011 tehdyssä kielianalyysilausunnossa valittajan kielitaustaksi on erittäin suurella varmuusasteella arvioitu Pohjois-Somalian alueet Wogooyi-Gelbeed ja Togdheer, ja valittajan ilmoittaman kielitaustan Etelä-Somalian Afgooyen alueen todennäköisyys on arvioitu erittäin pieneksi. Lausunnon mukaan valittaja puhuu somalia äidinkielen veroisesti.

Valittajaa koskevan kielianalyysin tulos osoittaa varsin yksiselitteisesti valittajan kielitaustaksi Pohjois-Somalian, eikä valittajan kotipaikakseen ilmoittamaa Etelä-Somalian Afgooyen kaupunkia. Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (KHO 2013:23 ja KHO 2014:114) todennut, että kielianalyysi antaa luotettavan tuloksen hakijan käyttämästä kielimurteesta ja sen esiintymisestä. Kielianalyysin perusteella ei voida kuitenkaan vielä täydellä varmuudella päätellä hänen kotipaikkaansa. Valittajan omasta kertomuksesta poikkeavaa käsitystä hänen kotipaikastaan ei voida näin ollen perustaa yksinomaan kielianalyysin tulokseen, vaan asiaa on arvioitava ottaen huomioon muukin käytettävissä oleva selvitys.

Koska tässä asiassa ei voida sulkea pois sitä, että valittajan esittämä muu selvitys antaisi aiheen arvioida hänen kotipaikkansa toisin kuin mitä kielianalyysilausunnosta ilmenee, eikä siten kielianalyysilausunnon perusteella voida varmuudella päätellä valittajan kotipaikkaa, asiaa arvioitaessa on otettava huomioon muukin käytettävissä oleva selvitys.

1.4.3 Todistukset ja selvitykset henkilöllisyydestä

Valittajalla ei ole ollut Suomeen saapuessaan henkilöllisyyttään osoittavia asiakirjoja. Poliisin kuulustelussa 9.4.2009 valittajan henkilöllisyyden, matkareitin ja maahantulon selvittämiseksi valittaja on kertonut, että syntymätodistus hänellä on joskus ollut, mutta se on hävinnyt valittajan paetessa asunnostaan Somaliasta. Valittaja on myös kertonut, ettei hänellä ole tallella matkustusasiakirjoja salakuljettajan hävitettyä ne.

Valittaja on toimittanut hallinto-oikeudelle 26.5.2014 päivätyn syntymätodistuksen, jonka mukaan hän on syntynyt Afgooyessa. Todistuksen on antanut Somalian Addis Abeban suurlähetystö.

Maahanmuuttoviraston päätöksessä 15.10.2009, jolla valittajalle on myönnetty oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, on todettu, että valittajalta on yritetty ottaa sormenjälkiä Suomessa tuloksetta.

1.4.4 Valittajan paikallistuntemusta koskeva selvitys

Kielianalyysilausunnon paikallistuntemusta koskeva kohta

Valittajaa koskevan kielianalyysilausunnon kohdassa "Tietojen tarkistus" on todettu seuraavasti: "Puhuja ilmoittaa syntyneensä ja kasvaneensa Etelä-Somalian Afgooyen kaupungin Dhagahtuurin kaupunginosassa. Hän kertoo ylimalkaisesti Afgooyen rakennuksista ja paikoista, kuten eräästä joesta, eräistä markkinoista ja eräästä sairaalasta. Hän ei pysty osoittamaan näiden rakennusten tai paikkojen maantieteellistä sijaintia. Hän mainitsee muutaman muun Afgooyen kaupunginosan nimen."

Valittajan mukaan hänen kielianalyysissä antamansa tiedot kotiseudustaan eivät ole yksityiskohtaisia sen vuoksi, ettei haastattelijalla ollut minkäänlaista paikallistuntemusta eikä kotipaikkatietoja tarkemmin kysytty. Valittajaa koskevan kielianalyysilausunnon merkintöjen mukaan kielianalyysiä ei ole suoritettu suorana analyysinä, jossa analyysi tehdään puhujan ja Skandinavisk Språkanalys AB:n välisestä äänitetystä keskustelusta.

Asiassa esitetyn perusteella kielianalyysilausunnon kohtaan "Tietojen tarkistus" on kerätty äänitteeltä ilmeneviä valittajan toteamia tietoja ilmoittamastaan kotipaikasta. Valittajalle esitetyt kysymykset ja hänen antamansa vastaukset eivät ole lausunnosta nähtävissä. Tämän vuoksi ei ole ollut mahdollista tarkistaa, ovatko kielianalyysilausuntoon kirjatut huomautukset valittajan kotipaikakseen ilmoittamasta kaupungista paikkansapitäviä. Tämän tarkistamisen mahdollisuuden merkitystä korostaa se, että kielianalyysin suorittanut analyytikko on kielianalyysilausuntoon sisältyvään häntä koskevaan ansioluetteloon merkityn mukaan käynyt Somaliassa viimeksi 2000-luvulla ja siten edellisestä käynnistä on kulunut aikaa. Lausunnosta ei ole myöskään mahdollista päätellä sitä, miten yksityiskohtaisesti valittaja on kysymyksiin vastannut ja miten laajasti hänellä on ollut ylipäätään mahdollisuus käytettävissä olevan ajan puitteissa esittää ilmoittamaansa kotipaikkaa koskevia tietoja. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi kielianalyysilausuntoon valittajan paikallistuntemuksesta kirjatun tiedon merkitys selvityksenä asiassa on vähäinen.

Ennen oleskeluluvan myöntämistä poliisin kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston puhuttelussa annetut tiedot

Poliisin kuulustelua 9.4.2009 valittajan henkilöllisyydestä, matkareitistä ja maahantulon selvittämisestä ja Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelua 14.8.2009 koskevista pöytäkirjoista ilmenee, että valittajalle on esitetty vain yksi tai kaksi kysymystä hänen kotipaikastaan eikä häntä ole lisäkysymyksiä esittämällä pyritty saamaan kertomaan laajemmin ja yksityiskohtaisempia tietoja kotipaikakseen ilmoittamasta kaupungista. Poliisin kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston puhuttelussa valittajan kertomat tiedot kotipaikakseen ilmoittamasta Afgooyen kaupungista ovat olleet niukat, mutta asiassa ei voida sulkea pois sitä, että valittajan kertomien tietojen vähäisyys on johtunut siitä, ettei valittajaa ole tarkentavia kysymyksiä esittämällä pyritty saamaan kertomaan todellisia tietojaan kotipaikastaan.

Asian arvioinnissa on otettava huomioon myös se, että valittajan ennen oleskeluluvan myöntämistä kotipaikastaan kertomien tietojen vähäisyydestä huolimatta Maahanmuuttovirasto on pitänyt valittajan ilmoitusta kotipaikastaan siinä määrin uskottavana, että virasto on myöntänyt hänelle oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella kyseisen alueen turvallisuustilanteen vuoksi.

Oleskeluluvan myöntämisen jälkeen poliisin kuuluisteluissa annetut tiedot

Valittaja on 24.2.2010 hakenut perheenjäsenikseen ilmoittamilleen hakijoille oleskelulupia perhesiteen perusteella. Valittajaa on kuultu 18.2.2011 Pohjois-Karjalan poliisilaitoksella hakemuksen johdosta. Valittaja on tässä yhteydessä antanut selvitystä paikasta, jossa hän on asunut yhdessä puolisonsa kanssa, sekä lähistöllä olleesta moskeijasta. Valittaja ei ole poliisikuulustelussa 13.2.2012 halunnut muuttaa aikaisempaa kertomustaan kotipaikastaan.

Valittajan on epäilty syyllistyneen perättömään lausumaan viranomaismenettelyssä, ja häntä on kuultu rikoksesta epäiltynä esitutkinnassa 25.5.2012. Valittaja on tässä yhteydessä antanut kotipaikakseen ilmoittamaansa Afgooyen kaupunkiin liittyviä tietoja, jotka ovat koskeneet muun ohella Afgooyen maantieteellistä sijaintia osana valittajan yksilöimää lääniä, välimatkaa ja matkareittiä Mogadishuun, kaupungin infrastruktuuria liikenneyhteyksineen, kaupunginosia, julkisia laitoksia, kuten sairaalaa, kouluja ja vankilaa, sekä paikallisväestöä. Valittaja on myös antanut elinpiiriään Afgooyessa koskevia tarkempia tietoja, jotka ovat liittyneet lähemmin valittajan asumiseen, ostospaikkoihin ja lähimpään moskeijaan.

Maahanmuuttovirasto on valittajan oleskeluluvan peruuttamista koskevassa päätöksessään 11.1.2013 viitannut siihen, että valittaja on esitutkinnassa osannut kertoa kotipaikakseen ilmoittamasta Afgooyesta aiempaan nähden enemmän. Maahanmuuttoviraston mukaan on mahdollista, että valittaja on selvittänyt ja opiskellut yleisesti tiedossa olevien julkisten rakennusten ja paikkojen nimet ja sijainnin. Kuten edellä on todettu, poliisin ensimmäisessä kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston puhuttelussa valittajan kotipaikastaan esittämien tietojen vähäisyys on voinut johtua siitä, ettei valittajan tietojen yksityiskohtaisuutta tai laajuutta ole kuulustelussa ja puhuttelussa pyritty selvittämään valittajalle tehdyillä lisäkysymyksillä. Näin ollen oleskeluluvan peruuttamista koskevan päätöksen perusteena ei voida vedota siihen, että valittajan myöhemmin kuuluisteluissa kertomat laajemmat ja yksityiskohtaisemmat tiedot johtuisivat tietojen opiskelusta esitutkintaa varten.

Maahanmuuttovirasto on valittajan oleskeluluvan peruuttamista koskevassa päätöksessään 11.1.2013 myös katsonut, että valittajan myöhemmin antamat tiedot ovat ylimalkaisia, koska valittaja ei ole nimennyt yhtä Afgooyen kaupunginosista, ja että valittajan Afgooeyn moskeijoista kertomat tiedot eivät pidä paikkaansa. Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaan valittaja on todennut, että Somaliassa puhutaan vain yhtä murretta. Valittajan mukaan ainakin osa väitetyistä epäjohdonmukaisuuksista on johtunut Maahanmuuttoviraston virheellisistä tulkinnoista ja tiedoista sekä mahdollisesti käännösvirheistä.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että valittajan kotipaikakseen ilmoittamasta Afgooyen kaupungista ja hänen elinpiiristään siellä antamien tietojen voidaan katsoa tukevan valittajan esittämää käsitystä kotipaikastaan eivätkä Maahanmuuttoviraston päätöksessään mainitsemat seikat anna aihetta arvioida asiaa toisin.

1.4.5 Valittajan kertomukset tapahtumista kotimaassaan

Valittaja on kertonut lähtöään edeltävistä tapahtumista ja olosuhteista kotimaassaan johdonmukaisesti samalla tavoin Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa ja poliisin eri aikoina suorittamissa kuulusteluissa. Myös Suomen Addis Abeban suurlähetystössä 30.5.2012 kuullut valittajan lähiomaiset ovat kertoneet perhettä koskeneista tapahtumista ja perheen asumisolosuhteista pääosin vastaavalla tavalla kuin valittaja. Kertomusten johdonmukaisuus ja yhdenmukaisuus tukee valittajan kotipaikastaan antamien tietojen uskottavuutta.

1.5 Johtopäätös valittajan asiassa esitetyn selvityksen arvioinnista

Asiassa esitetystä selvityksestä kielianalyysilausunnon tulos kielen testauksen osalta viittaa siihen, ettei valittajan ilmoitus kotipaikastaan ole paikkansapitävä. Kielianalyysilausunnon paikallistuntemusta koskevan arvioinnin merkitys selvityksenä on vähäinen, koska lausunnon perusteella ei voida päätellä eikä tarkistaa valittajan kertomien tietojen laajuutta ja oikeellisuutta. Valittajan poliisin ensimmäisessä kuulustelussa ja Maahanmuuttoviraston puhuttelussa kotipaikastaan kertomat tiedot ovat olleet vähäisiä, mutta riittäneet vakuuttamaan Maahanmuuttoviraston siitä, että valittajan kotipaikka on hänen ilmoittamansa kaupunki. Valittaja on asian myöhemmissä vaiheissa kertonut varsin yksityiskohtaisesti ja laajasti tietoja kotipaikakseen ilmoittamasta Afgooyen kaupungista. Vaikka onkin niin, että mahdollisimman varhain dokumentoitu paikallistuntemus antaa luotettavimman kuvan henkilön paikallistuntemuksesta, on asian arvioinnissa kiinnitettävä huomiota siihen, ettei Maahanmuuttovirasto ole edellä todetusti myöntäessään valittajalle oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella kyseenalaistanut valittajan esittämää selvitystä kotipaikastaan. Valittajan kertomuksessa kotimaan tapahtumista ja olosuhteista ei ole ollut ristiriitaisuuksia, ja valittajan perheenjäsenikseen ilmoittamat henkilöt ovat kertoneet tapahtumista ja olosuhteista pääosin samalla tavoin.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa saatavilla oleva muu selvitys tukee sitä, että valittajan kotipaikkana voidaan pitää Afgooyen kaupunkia. Näin ollen Maahanmuuttovirasto ei ole voinut kaiken käytettävissään olevan selvityksen perusteella katsoa, että oleskeluluvan myöntämisen perusteena ollut tieto valittajan kotipaikasta olisi ollut virheellinen sen perusteella, mitä kielianalyysilausunnossa on esitetty arviona valittajan todennäköisestä kotiseudusta.

1.6 Lopputulos

Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päätöksensä perusteena olevan selvityksen nojalla katsoa, että valittajan kotipaikka ei olisi valittajan ilmoittama Afgooyen kaupunki Etelä-Somaliassa. Tämän vuoksi Maahanmuuttoviraston päätös 11.1.2013 ja hallinto-oikeuden valituksenalainen päätös on kumottava valittajalle humanitaarisen suojelun perusteella myönnetyn oleskeluluvan peruuttamisen osalta.

Koska valittajan määräaikaista humanitaarisen suojelun perusteella myönnettyä oleskelulupaa ei ole tullut peruuttaa Maahanmuuttoviraston päätöksen 11.1.2013 perusteena olevan selvityksen perusteella, Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan pysyvää oleskelulupaa koskevan hakemuksen hylkäämisen osalta ja asia palautetaan tältä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Oleskeluluvan myöntämistä harkittaessa on otettava huomioon paitsi se, mitä edellä jaksossa 1.1. Ulkomaalaislain säännökset on lausuttu ulkomaalaislain 88 a §:n (323/2009) kumoamisesta johtuvasta tuomioistuimissa vireillä olevia asioita koskevasta sääntelemättömästä asiaintilasta, myös erityisesti se, että tästä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä johtuu, että valittajalla on katsottava olleen Maahanmuuttoviraston valittajalle ensimmäisestä humanitaarisen suojelun perusteella myöntämästä oleskeluluvasta 15.10.2009 lähtien katkeamatta oikeus oleskella Suomessa.

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 8.5.2013 hylännyt valittajan jättämät hakemukset oleskelulupien myöntämisestä perhesiteen perusteella valittajan perheenjäsenikseen ilmoittamille hakijoille. Maahanmuuttovirasto on päätöksensä perusteluina lausunut, että Maahanmuuttoviraston 11.1.2013 antaman päätöksen johdosta perheenkokoajalla ei ole voimassa olevaa oleskelulupaa Suomeen. Maahanmuuttovirasto on katsonut, ettei perheenkokoajan perheenjäsenille tai muille omaisille voida ainakaan tässä vaiheessa myöntää oleskelulupaa perhesiteen perusteella. Maahanmuuttovirasto ei ole tutkinut muita oleskeluluvan myöntämisen edellytyksiä.

Korkein hallinto-oikeus on edellä katsonut, ettei valittajan määräaikaista humanitaarisen suojelun perusteella myönnettyä oleskelulupaa ole tullut peruuttaa Maahanmuuttoviraston päätöksen 11.1.2013 perusteena olevan selvityksen perusteella. Näin ollen Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan mainittujen perhesiteen perusteella haettujen oleskelulupien osalta ja asia palautetaan myös näiltä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

2. Suullista käsittelyä koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely.

Asiassa annettavaan ratkaisuun nähden suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaisesti tarpeen asian selvittämiseksi.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari ja Alice Guimaraes-Purokoski. Asian esittelijä Anne Nenonen.

 
Julkaistu 17.8.2016