KHO:2016:125

Eläinsuojelu – Valvonta – Eläinsuojelulain 44 § – Kiireelliset toimenpiteet – Eläinsuojelulliset syyt – Eläimen lopettaminen – Asian riittävä ja asianmukainen selvittäminen – Puutteet eläintenpidossa – Eläinkohtainen tarkastelu

Vuosikirjanumero: KHO:2016:125
Antopäivä: 23.8.2016
Taltionumero: 3471
Diaarinumero: 1253/1/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:125

Valvontaeläinlääkäri ja 1. kaupungineläinlääkäri olivat A:n tilalla 26.11.2015 suoritetussa eläinsuojelulain 39 §:n mukaisessa uusintatarkastuksessa, A:n eläintenpidosta tehtyjen havaintojen perusteella ja A:n annettua kirjallisen vastineen, päätöksellään 9.12.2015 eläinsuojelulain 44 §:n mukaisena kiireellisenä toimenpiteenä määränneet kaikki A:n tilalla olevat yli sata nautaa viipymättä lopetettavik­si / teuraaksi toimitettaviksi eläinten enemmän kärsimyksen välttämiseksi. Päätös oli eläinsuojelulain 52 §:n nojalla määrätty noudatettavaksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

A ei hänen tilallaan vuosina 2012–2015 suoritetuissa useissa eläinsuojelutarkastuksissa annetuista neuvoista, kehotuksista ja määräyksistä huolimatta ollut saanut nautojensa hyvinvointia kohenemaan pysyvästi. Muun muassa tähän nähden oli tarkastuksessa 26.11.2015 tehtyjen havaintojen nojalla ollut perustellusti pääteltävissä, että eläinsuojelulain 42 §:n mukaisilla määräyksillä hänen eläintenpitoaan ei saataisi paranemaan eläinsuojelulain 1 §:n 1 ja 2 momentissa säädettyihin mainitun lain tavoitteisiin nähden riittävän nopeasti ja riittävällä varmuudella. Saadun selvityksen perusteella oli ollut pääteltävissä, että A ei kykene hoitamaan karjaansa asianmukaisesti. Kun lisäksi otettiin huomioon nautojen suuri määrä, eläinsuojelulain 44 §:ssä mainitut ensisijaiset toimenpiteet eivät olleet olleet tarkoituksenmukaisia. Näin ollen A:n tilalla ollut karja oli voitu kokonaisuudessaan määrätä lopetettavaksi tai teurastettavaksi.

Tarkastuksessa 26.11.2015 oli todettu, että tilanne A:n eläinten hyvinvoinnin kannalta oli edelleen huonontunut. Näissä oloissa ja nautojen suuren määrän vuoksi päätös eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin toimiin ryhtymisestä ei ollut edellyttänyt, että jokainen karjaan kuuluva eläin tarkastetaan erikseen.

Tarpeetonta viivytystä eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin välittömiin toimenpiteisiin ryhtymisessä on vältettävä eläinsuojelulain tavoitteiden vuoksi ja koska eläimen omistaja tai haltija on eläinsuojelulain 58 §:n perusteella vastuussa toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista. A:n annettua selityksensä 8.12.2015 eläinlääkärit olivat antaneet päätöksensä heti seuraavana päivänä. Toimenpiteisiin ryhtyminen ei ollut ollut lainvastaista sillä perusteella, että toimenpiteisiin ei olisi ryhdytty riittävän pikaisesti.

Eläinsuojelulaki (247/1996) 44 §

Päätös, jota valitus koskee

Helsingin hallinto-oikeus 6.4.2016 nro 16/0282/5

Eläinsuojelupäätös

Hyvinkään kaupungin valvontaeläinlääkäri ja 1. kaupungineläinlääkäri ovat, sen jälkeen kun asiassa oli 26.11.2015 yhteistyössä Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkärin kanssa tehty A:n nautakarjaan kohdistettu uusintaeläinsuojelutarkastus A:lle aikaisemmin eläinsuojelulain 42 §:n perusteella annettujen määräysten toteuttamisen tarkastamiseksi ja A:n annettua kirjallisen vastineen, päätöksellään 9.12.2015 eläinsuojelulain 44 §:n mukaisena kiireellisenä toimenpiteenä määränneet kaikki A:n tilalla olevat naudat viipymättä lopetettavik­si / teuraaksi toimitettaviksi eläinten enemmän kärsimyksen välttämiseksi. Päätös on eläinsuojelulain 52 §:n nojalla määrätty noudatettavaksi mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta.

Eläinlääkärien päätöksen perusteina ovat eläinsuojelulain 3, 4 ja 5 §:n, eläinsuojeluasetuksen 3, 9 ja 10 §:n sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3, 4, 7, 11 ja 13 §:n vastaiset jatkuvat laiminlyönnit vasikoiden kuivituksen ja eläinten kuivien makuupaikkojen järjestämisessä, nuorkarjan (sisältää sonnit) ruokinnassa, sorkkien hoidossa, sairaiden eläinten hoidossa ja eläimen tarvitseman eläinlääkärin hoidon sekä eläimen lopetuksen järjestämisessä. Päätöksen perustelujen mukaan eläimille aiheutetaan turhaa kipua ja kärsimystä. Kyseisistä laiminlyönneistä on annettu useasti määräyksiä, mutta A ei ole ottanut niitä huomioon. Laiminlyönnit jatkuvat, ja tilanne on huonontunut nopeasti. A ei näe, että tilalla olisi ongelmia eläinten hyvinvoinnissa.

Asian käsittely hallinto-oikeudessa

A on sittemmin täydentämässään valituksessa Helsingin hallinto-oikeudelle vaatinut, että eläinlääkärien päätös kumotaan ja päätöksen tehneet eläinlääkärit / Hyvinkään kaupunki velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Eläinlääkärien päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Asiassa tulee järjestää suullinen käsittely A:n itsensä sekä tilalla tarkastuksen tehneiden eläinlääkärien E:n ja F:n kuulemiseksi.

Hallinto-oikeus on välipäätöksellään 11.12.2015 nro 15/1127/5 hylännyt A:n vaatimuksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä vasikoiden ja nuorkarjan osalta, mutta muilta osin kieltänyt päätöksen täytäntöönpanon.

Valvontaeläinlääkäri, 1. kaupungineläinlääkäri ja toimialajohtaja ovat antaneet hallinto-oikeudelle lausunnot valituksen ja valituksen täydennyksen johdosta.

A on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen lausuntojen johdosta.

Hallinto-oikeus on toimittanut asiassa suullisen käsittelyn 22.3.2016. Suullisessa käsittelyssä on kuultu A:ta itseään sekä Hyvinkään kaupungin entistä valvontaeläinlääkäriä B:tä, Hyvinkään kaupungin 1. kaupungineläinlääkäriä C:tä ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston läänineläinlääkäriä D:tä. A:n nimeäminä todistajina suullisessa käsittelyssä on kuultu eläinlääkäri E:tä ja eläinlääkäri F:ää.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen eläinlääkärien päätöksestä ja vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Sovellettavat oikeusohjeet

Eläinsuojelulain tarkoitus ja eläintenpitoa koskevia säännöksiä

Eläinsuojelulain 1 §:n mukaan mainitun lain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta. Lain tarkoituksena on myös edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua.

Eläinsuojelulain 3 §:n mukaan eläimiä on kohdeltava hyvin eikä niille saa aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä. Tarpeettoman kivun ja tuskan tuottaminen eläimille on kielletty. Lisäksi eläintenpidossa on edistettävä eläinten terveyden ylläpitämistä sekä otettava huomioon eläinten fysiologiset tarpeet ja käyttäytymistarpeet. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä siitä, mitä on pidettävä tarpeettoman kärsimyksen, kivun ja tuskan tuottamisena eläimille.

Eläinsuojelulain 4 §:n mukaan eläimen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas ja turvallinen sekä muutoinkin tarkoituksenmukainen ottaen huomioon kunkin eläinlajin tarpeet. Eläimen pitäminen tarpeetonta kärsimystä tuottavalla tavalla on kielletty. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen pitopaikalle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.

Eläinsuojelulain 5 §:n mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta tai hylätä. Eläimen on saatava riittävästi sille sopivaa ravintoa, juotavaa ja muuta sen tarvitsemaa hoitoa. Eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Eläimen hyvinvointi ja olosuhteet on tarkistettava riittävän usein. Asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä eläimen hoidolle asetettavista vaatimuksista. Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsätalousministeriö voi antaa niistä tarkempia määräyksiä.

Eläinten pitopaikka ja eläinten hoito

Eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 ja 2 momentin mukaan eläimen pitopaikka sekä pitopaikan rakenteet ja laitteet on suunniteltava, rakennettava ja huollettava siten, että se on eläimelle turvallinen ja että pitopaikan palovaara ja eläimen karkaamisvaara ovat mahdollisimman vähäisiä. Pitopaikassa tulee voida ylläpitää puhtautta ja hyvää hygieniaa ja siellä olevat eläimet on voitava tarkastaa ja hoitaa vaikeuksitta. Pitopaikka ei saa vahingoittaa eläintä eikä vaarantaa sen terveyttä. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä ja kosteutta vastaan.

Eläinsuojeluasetuksen 4 §:n mukaan eläimen pitopaikka on pidettävä puhtaana. Pitopaikka ja siihen liittyvät sellaiset laitteet, joista eläinten terveys ja hyvinvointi riippuvat, on tarkastettava vähintään kerran päivässä. Eläinten terveyttä tai hyvinvointia vaarantavat viat on korjattava välittömästi ja, jollei se ole mahdollista, on ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin, jotta eläinten terveys ja hyvinvointi voidaan turvata vikojen korjaamiseen saakka.

Eläinsuojeluasetuksen 8 §:n mukaan hoidossa olevan eläimen terveydestä ja yleisestä hyvinvoinnista sekä eläimen puhtaudesta ja sen tarvitsemasta muusta kehonhoidosta on huolehdittava.

Eläinsuojeluasetuksen 9 §:n 1 momentin mukaan hoidossa olevalle eläimelle on annettava sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa ravintoa riittävästi.

Eläinsuojeluasetuksen 10 §:n mukaan, jos hoidossa oleva eläin on ihmisen välittömässä valvonnassa tai tavoitettavissa, on eläimen kunto ja terveydentila sekä hyvinvointi tarkastettava vähintään kerran päivässä ja tarvittaessa useamminkin. Tarkastuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota synnytystä odottaviin, juuri synnyttäneisiin, vastasyntyneisiin, sairaisiin, heikkokuntoisiin ja vahingoittuneisiin eläimiin.

Eläinsuojeluasetuksen 11 §:n mukaan eläimen sairastuessa tai vahingoittuessa sille on viipymättä annettava tai hankittava asianmukaista hoitoa. Sairas tai vahingoittunut eläin on tarvittaessa sijoitettava asianmukaiseen tilaan erilleen muista eläimistä. Sairauden tai vamman laadun niin edellyttäessä eläin on lopetettava tai teurastettava.

Nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:n 3 momentin mukaan nautojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, parret, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava.

Saman asetuksen 4 §:n 1 momentin mukaan eläinsuojan lattian on oltava sellainen, että nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin. Tarvittaessa nautojen makuualue on kuivitettava. Asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan alle kaksiviikkoisella vasikalla on oltava hyvin kuivitettu makuupaikka. Asetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota tiineyden loppuvaiheessa, poikimisen aikana ja kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Vasikat on tarkastettava vähintään kaksi kertaa päivässä.

Valvonta

Eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin mukaan aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, tarkastuseläinlääkäri, rajaeläinlääkäri tai poliisi voi kieltää sitä, joka rikkoo mainittua lakia tai sen nojalla annettua säännöstä tai määräystä taikka lopetusasetusta, jatkamasta tai toistamasta lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka lopetusasetuksen vastaista menettelyä taikka määrätä tämän asian laatuun nähden riittävässä määräajassa täyttämään velvollisuutensa.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaan, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, aluehallintovirasto, kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa hoitava viranhaltija, tarkastuseläinlääkäri, rajaeläinlääkäri tai poliisi voi 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

Eläinsuojelulain 44 §:ää koskevissa hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu seuraavaa: "Eläinsuojelullisten syiden niin vaatiessa voitaisiin ehdotetun pykälän 1 momentin mukaan ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi kysymyksessä silloin, kun eläinsuojelulliset epäkohdat ovat niin suuria ja pikaista korjausta vaativia, että ehdotetun lain 42 §:ssä tarkoitetuilla kielloilla ja määräyksillä ei voitaisi saada tilanteeseen korjausta riittävän nopeasti ja riittävällä varmuudella.

Pykälässä tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä paitsi silloin, kun eläin kärsii jo ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta, myös silloin, kun eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletetta­vissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu pikaisesti. Ensisijaisesti eläimelle tulisi hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua, ruokaa, vettä tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä aineita. Eläimen hyvinvoinnille ehdottoman välttämättömillä aineilla tarkoitetaan esimerkiksi eläimen kiireelliseen lääkitsemiseen tarvittavia lääkkeitä. Ehdotuksen mukaan eläin voitaisiin lopettaa, toimittaa teurastettavaksi tai myydä, jos muiden keinojen käyttäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Eläin olisi lopetettava, mikäli eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan."

Asiassa saatua selvitystä

Eläinsuojelutarkastuksista tehtyjen päätösten perusteella A:n tilalla on tehty 15 eläinsuojelutarkastusta vuosina 2012–2015 (päätökset 28.5.2012, 18.7.2012, 14.8.2012, 17.12.2012, 14.2.2013, 28.3.2013, 14.6.2013, 11.10.2013, 26.2.2014 (AVI), 16.6.2014, 4.11.2014, 28.5.2015, 28.9.2015, 18.11.2015 ja 9.12.2015).

Tarkastuksissa, jotka on tehty välillä 8.5.2012–26.11.2015, on todettu tilalla olevan useita puutteita pikkuvasikoiden kuivituksessa, eläinten ruokinnassa, sairaiden eläinten hoitoon toimittamisessa sekä niiden terveyden- ja sairaanhoidossa, navetan olosuhteissa ja sekä eläinten että navetan puhtaanapidossa. Päätöksissä on toistuvasti annettu määräyksiä pääosin samojen asioiden korjaamiseksi välittömästi tai määräajassa.

Päätöksistä ilmenee, että nautojen hyvinvoinnista vastaa pääsääntöisesti A itse ja että A:n kanssa vuoden 2012 tarkastuksilla käydyissä keskusteluissa syyksi suurimpaan osaan eläinsuojelullisista puutteista oli ilmennyt aikapula. Päätöksissä on tuolloin suositeltu A:ta hankkimaan lisää työvoimaa, jotta eläinten hyvinvointi voidaan varmistaa ja estää tilanteen huonontuminen entisestään.

Eläinsuojelutarkastuksen 28.4.2015 perusteella tehdyssä päätöksessä 28.5.2015 on todettu muun ohella, että tarkastuksen alkaessa kello 9 A ilmoitti eläinten ruokinnan ja vasikoiden juoton olevan kesken. Tarkastuksen alussa heinää oli vain nuorten eläinten edessä etummaisissa karsinoissa. Muutoin ruokintapöytä oli hyvin tyhjä, heinänrippeitä oli siellä täällä. Naudat kuitenkin vaikuttivat rauhallisilta. Ensimmäisten karsinoiden edessä ollut heinä oli syvemmältä homeista ja näytti korsiintuneelta ja värittömältä, ja siitä tuli paikoin selkeä homeen haju.

Eläinten kunnon osalta yleisilme oli, että vasikat ja nuorkarja on laihaa, pienikokoista ja lihasköyhää. Etenkin nuorkarjan seassa usealla oli erittäin pitkä karva, ja ne olivat lihasköyhiä, ja niillä oli pömpöttävä vatsa. Useat eläimet näyttivät pienikokoisilta ikäänsä nähden (muun muassa korvanumerot 235, 237, 256, 258, 212, 239, 240, 243, 246, 253 ja 209). Lehmä korvanumeroltaan 219 oli erillään karsinassa. Ylös ajettaessa sen oli hankalaa nousta, ja se liikkui huonosti. Sillä oli vasemman puoleisen lonkkakyhmyn seudulla isokokoinen paise tai muu vastaava. Lehmien puolella ollut lähes kahdeksanvuotias vanha lehmä korvanumerolla 358 liikkui huonosti ja oli erittäin laiha (kuntoluokka 1+), ja sillä oli pitkät sorkat. A:lle suositeltiin tämän lehmän lopettamista eläimen pidempien kärsimysten välttämiseksi. Sonni korvanumerolla 211 oli loukannut sarvensa.

Navetta oli likainen. Lehmien ja nuorkarjan ritilälattia oli likainen ja paikoin erittäin liukas ulosteen takia, mutta edellisen tarkastuksen kaltaista syvää liejua ei ollut. Lypsyrobotti oli edelleen likainen. Kaikki vesikupit toimivat.

Tarkastushetkellä navetassa ei ollut yhtään alle kaksiviikkoista vasikkaa. Korvamerkkejä puuttui useilta vasikoilta. Silmiinpistävää vasikoiden karsinoissa oli niiden ryhmitys. Pieniä ja isompia samoissa karsinoissa. Vasikat makoilivat karsinan ritilälattialla eivätkä makuualueella, joka oli erittäin likainen ja märkä ulosteesta.

Neljännessä karsinassa yksi vasikka varoi vasenta takajalkaansa. Sen vasen kinner ja vuohisen alue olivat erittäin turvoksissa, eikä vasikka halunnut varata painoa jalalle.

Navetan rehuvarastossa oli lattialla viiden vasikan ruhot siinä kunnossa, että ne ovat olleet varastossa jo jonkin aikaa (silmät mädäntyneet tai rotat syöneet). A:n mukaan vasikat olivat syntyneet kuolleina, eikä hänellä ole ollut aikaa haudata tai toimittaa niitä Honkajoelle. Navetan viereisestä metsiköstä löytyi pieni vasikan kallo, joka on ilmeisesti vastasyntyneen/kuolleena syntyneen eläimen kallo. Tilan vasikkakuolleisuus korkea, tilalla oli viisi kuollutta eikä yhtään alle kaksiviikkoista vasikkaa.

Päätöksessä 28.5.2015 on todettu, että annettuja määräyksiä ei ole noudatettu. Nuorkarja on edelleen laihaa, eikä ruokinta ole riittävää tai laadukasta. Sairaita eläimiä ei ole hoidatettu eläinlääkärillä tai ajoissa lopetettu, vaan navetasta löytyi useampi eläinlääkärin hoitoa vaativa eläin. Vasikoiden kuivituksen osalta määräyksen täyttämistä ei voitu tarkastaa, koska tilalla ei ollut tarkastushetkellä alle kahden viikon ikäisiä vasikoita.

A:lle on annettu 28.5.2015 seuraavat eläinsuojelulain 42 §:n mukaiset määräykset ja määräajat:

1. Vasikoilla oltava käytettävissä sopiva makuupaikka. Niiden karsina ja makuualue on pidettävä puhtaana ja kuivana. Määräaika välittömästi.

2. Haittaeläinten torjunnasta on huolehdittava. Määräaika välittömästi.

A:lle on annettu 28.5.2015 uudestaan seuraavat määräykset:

1. Nuorkarjan ruokintaa on tehostettava heti.

2. Sairaat eläimet on aina hoidettava ja ajoissa kutsuttava eläinlääkäri tai ne on lopetettava. Eläinlääkäri on tarvittaessa kutsuttava uudelleen.

Eläinsuojelutarkastuksen 1.9.2015 perusteella tehdyssä päätöksessä 24.9.2015 on todettu muun ohella, että tilalla oli viisi alle kahden viikon ikäistä vasikkaa, joiden karsinassa ei aluksi ollut lainkaan kuiviketta, makuualusta oli märkä ja karsinassa oli lantaa. Tarkastuksen aikana A heitti hieman purua vasikoiden makuualustalle, mutta määrä oli aivan liian vähäinen. Vastasyntynyt vasikka oli laitettu samaan karsinaan muiden kanssa. Se oli vielä syntymän jäljiltä märkä ja makasi täristen, eikä se ollut vielä saanut ternimaitoa. Muut vasikat juotettiin ämpäreistä tarkastuksen aikana, nopeimmat pääsivät juomaan. Samalla tavalla toimittiin isompien vasikoiden kanssa varmistamatta, että kaikki pääsivät juomaan. Niidenkin karsinan lattia oli märkä ja likainen. Suurin osa nuorkarjasta oli laitumella. Paikalla olevassa karjassa oli useampia pitkäkarvaisia, pömppömahaisia, lihasköyhiä ja laihoja eläimiä (korvanumeroilla 243, 239, 227, 244 ja 256).

Lehmien puolella oli muiden joukossa aamulla synnyttänyt lehmä. Navetta oli likainen, ja lehmien makuuparret olivat likaisia. Käytävät olivat täynnä lantaa, märkiä ja liukkaita. Lannanpuhdistaja laitettiin tarkastuksen aikana käyntiin. Lypsyrobotti oli pinttyneen lannan peitossa. Lehmien puolella oli sinne kuulumattomia esineitä, joihin lehmät voivat loukkaantua (parrenerottaja/portti, jonka A poisti kehotuksesta). Heinän laatu vaihteli, osa oli hyvää, osa jopa hieman homeista. Varasto oli siivottu vanhasta rehusta, mutta rotanulostetta oli edelleen reilusti.

Päätöksessä 24.9.2015 on todettu, että annettuja määräyksiä ei ole noudatettu. Nuorkarjan osalta ei pystytty arvioimaan tilannetta kokonaisuutena, mutta havaittavissa oli puutteita useamman yksilön ruokinnassa.

A:lle on annettu 24.9.2015 seuraavat eläinsuojelulain 42 §:n mukaiset määräykset, joita on heti noudatettava:

1. Alle kaksiviikkoisilla vasikoilla on oltava hyvin kuivitettu makuupaikka. Kuivituksen määrää on lisättävä heti.

2. Kaikilla vasikoilla on oltava käytettävissä sopiva makuupaikka. Vasikoiden karsina ja makuualue on pidettävä puhtaana ja kuivana.

3. Eläinten pitopaikka on pidettävä puhtaana. Nautojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, parret, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava.

4. Nuorkarjan ja vasikoiden riittävästä ruokinnasta on huolehdittava. On varmistettava, että kaikki vasikat pääsevät juomaan/syömään vähintään kahdesti päivässä.

5. Haittaeläintorjunnasta on huolehdittava.

Eläinsuojelutarkastuksen 29.10.2015 perusteella tehdyssä päätöksessä 18.11.2015 on todettu muun ohella, että alunperin maitohygieniatarkastuksena alkaneella tarkastuksella rehuvarastosta löytyi kyljellään makaava, erittäin huonokuntoinen hieho, joka makasi koko ajan samassa asennossa. Eläin hengitti pinnallisesti ja tuskaisen oloisesti ja oli ulostanut ja virtsannut alleen. Sieraimet olivat veriset. Eläimen vasen sarvi oli katkennut, mutta roikkui edelleen sen päässä kiinni. A kertoi, että eläinlääkärin kanssa oli puhelinkeskustelussa edellisenä aamuna päädytty siihen, ettei tappelussa loukkaantunutta eläintä kannata hoitaa. A:n mukaan eläin oli vielä tarkastuspäivän aamuun saakka syönyt ja märehtinyt rintansa päällä maaten, kyljelleen se oli mennyt vasta tarkastuspäivän aamuna. A kertoi, että eläimelle on sovittu lopetus tarkastuspäivän illaksi. Tarkastuseläinlääkäri katsoi, että eläin on lopetettava heti. A lopetti eläimen kehotuksesta, mutta lopetus ei onnistunut ensimmäisellä kerralla, vaan eläin rupesi virkoamaan pulttaamisen, ulos siirtämisen ja pistämisen jäljiltä. Lehmän lopettaminen onnistui vasta toisella yrittämällä.

Samalla tarkastuksella 29.10.2015 havaittiin, että pienten vasikoiden karsinassa oli yhdeksän vasikkaa, joista kolmelta puuttuivat korvamerkit. Niillä ei ollut lainkaan kuivikkeita, ja makuualusta oli kostea. Ruokintapöytä oli melko tyhjä. Heinän laatu vaihteli; osa oli hyvää, osa jopa hieman homeista. Rehuvarastossa oli edelleen rotanulostetta lattialla.

Tarkastuksella 29.10.2015 havaittiin myös kaksi vasikanraatoa pusikossa lähellä lietesäiliötä. A:n mukaan vasikat olivat syntyneet kuolleina edellisenä päivänä. Kuitenkin toiselta vasikalta oli jo pää puoliksi syöty.

Tarkastuksen 29.10.2015 perusteella A:lle on 18.11.2015 annettu seuraavat eläinsuojelulain 42 §:n mukaiset määräykset, joita on heti noudatettava:

1. Sairaat eläimet on aina hoidettava ja ajoissa kutsuttava eläinlääkäri, tai ne on lopetettava. Eläinlääkäri on tarvittaessa kutsuttava uudelleen.

2. Eläimen lopettaminen on suoritettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti. Eläimen saa lopettaa vain lopettamisen osaava henkilö. Eläimen lopettavan henkilön on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

3. Kaikilla vasikoilla on oltava käytettävissä sopiva makuupaikka. Vasikoiden karsina ja makuualue on pidettävä puhtaana ja kuivana.

4. Haittaeläintorjunnasta on huolehdittava.

Eläinsuojelupäätökseen 9.12.2015 kirjattujen 26.11.2015 tehtyjen tarkastushavaintojen mukaan jokaisessa ikäryhmässä on selkeitä nääntymisen merkkejä. Enemmistö vasikoista sekä nuorkarjasta on kitukasvuista, laihaa, lihasköyhää, pömppömahaista ja pitkäkarvaista. Eläinten joukossa oli useita yksilöitä, joiden paino arvioitiin kymmeniä tai satoja kiloja normaalin ikäisensä alapuolelle. Ruokintapöydällä ollut heinä oli huonolaatuista; homeista, korsiintunutta ja ravintoköyhää.

Pikkuvasikoiden pitopaikat eivät olleet makuualueiden osalta asianmukaiset, vasikat olivat märkiä ja likaisia, monien jalat olivat vahingoittuneet, ja useamman nivelet olivat paksuuntuneet. Vasikkakarsinoiden vieressä oli neljän vasikan raadot. Lehmien pihaton puolelta löytyi vastasyntynyt vasikka makuulta jalat sammakkoasennossa lehmien jalkojen seasta, erittäin lantaisella käytävällä. Vasikka oli yltä päältä lannassa ja liukasteli useaan otteeseen yrittäessään nousta ylös. Se oli jäädä lehmien jalkoihin niiden astellessa sen ylitse. Vasikka tärisi kylmyydestä. Ruokintapöydän toisesta päädystä löydettiin nuori eläin kyljellään heikosti potkien. Eläin oli erittäin puhaltunut eikä päässyt itse nousemaan ylös, se olisi tukehtunut ilman apua. Ulostemäärän perusteella eläin oli maannut paikalla pidempään.

Tila oli erittäin likainen, ja kaikki eläimet kulkevat lannan seassa ja ovat likaisia. Lehmien seasta löytyi erittäin monta eläintä, joilla oli lantapanssareita. Osalla eläimistä todettiin pitkät sorkat, joita ei ole hoidettu ajallaan.

Tilanne tilalla on huonontunut huomattavasti erittäin lyhyessä ajassa, eikä annettuja määräyksiä, koskien muun muassa vasikoiden kuivitusta, ruokintaa ja sairaiden eläinten hoitoa, ole edelleenkään noudatettu.

Eläinsuojelutarkastuksella 26.11.2015 otetuista valokuvista ilmenee muun muassa, että kuvissa oleva nuorkarja on laihaa, navetta on likainen ja vasikat ovat likaisia ja märkiä ja lehmillä on lantapanssaria.

Lopen Eläinlääkäriasema Oy:n eläinlääkärien F ja E todistuksen 2.12.2015 mukaan tilalla samana päivänä omistajan pyynnöstä tehdyssä tarkastuksessa on todettu muun ohella, että lypsävien, ummessa olevien ja poikivien hiehojen kuntoluokat olivat keskimäärin 3,38 (lypsäviä lehmiä 34, ummessa 13), kun lypsylehmän tavoitekuntoluokka on 3–3,5. Joukossa oli useita ylikuntoisia (8 kpl) ja vain yksi alikuntoinen (korvanumero 701), jonka kuntoluokka oli 2,5. Tämä lehmä on omistajan mukaan menossa teuraaksi mahouden vuoksi.

Korvanumero 168 eläimen oikea silmä on sokea ja vasemmassa silmässä harmaakaihia, mutta sen kuntoluokka on 3,5. Tämän ryhmän eläinten karvapeitteissä oli havaittavissa lievää lantaisuutta, muutamalla alkavaa lantapanssaria.

Kaikki yhdeksässä karsinassa olleet naudat on käyty läpi. Karsinassa 1 olevien viiden ison sonnin kuntoluokka on yli 3 ja sonnit ovat puhtaita. Karsinassa 2 olevien kahden ayshire-pikkusonnin kuntoluokka on 3- ja viiden friisiläisen kuntoluokka 3,5. Sonnit ovat puhtaita.

Karsinassa 3 olevien viiden ayshire-hiehon kuntoluokka on yli 3, ja ne ovat puhtaita. Karsinassa 4 siemennystä odottavien 19 pienen hiehon kuntoluokat ovat 2,5–3,5, ja ne ovat puhtaita. Ryhmäkarsinassa 5 olevat kahdeksan yli 2-viikkoista pikkuvasikkaa ovat normaalikuntoisia ja puhtaita. Ryhmäkarsinassa 6 olevien kolmen friisiläissonnin kuntoluokka on 2,5. Omistajan mukaan ne ovat isommassa ryhmässä ollessaan jääneet alakynteen. Karsinassa 7 olevista viidestä alle viikon ikäisestä juottovasikasta ei ole huomautettavaa. Karsinassa 8 olevista neljästä vasikasta kahden ayshiren kuntoluokka on 1,5 ja kahden friisiläisen 2,5. Karsinassa 9 olevien viiden vasikan kuntoluokat ovat 1,5 (2 friisiläistä), 2 – (ay­shire) ja 2 (2 ayshireä).

Karsinoiden 6, 8 ja 9 vasikoiden eli alle puolivuotiaiden ruokintaa on tehostettava. Saatavilla oleva kuivaheinä on liian karkeaa, pitkää ja energiaköyhää. Suositellaan säilörehun ja hienomman kuivan heinän syöttämistä. Ohra-kaura-seoksen väkevöittämiseksi on suositeltu rypsiä tai vasikan herkkumyslin antamista vapaasti.

Eläinsuojelupäätöksen 29.12.2015 mukaan A:n tilalla 16.12.2015 nuorkarjan teuraalle lähettämisen yhteydessä lypsylehmille tehdyssä tarkastuksessa on havaittu, että erittäin monen eläimen sorkat olivat liian pitkät, kiertyneet tai muulla tavoin hoitamatta. Enemmistö eläimistä oli erittäin likaisia ja lantaisia, ja erittäin monella lehmällä oli lantapanssari, ja ainakin kahdella näkyi myös avoimia hiertymiä ihossa. Yksi lehmä oli lähes kolmijalkainen, se ontui oikeata etujalkaansa. Yksi lehmä oli erittäin laiha, ja sen takapää vaikutti erittäin heikolta. Tarkastuksen perusteella on annettu seuraavat eläinsuojelulain 42 §:n mukaiset määräykset: Viimeksi mainitut kaksi lehmää on heti hoidatettava eläinlääkärillä tai lopettava, jos niitä ei haluta hoitaa. Lehmien sorkat on hoidatettava, etenkin pöytäkirjassa mainittujen eläinten osalta kiireellisesti. Lantapanssarit on heti puhdistettava ja hiertymät hoidettava eläinlääkärin puolesta tai eläinlääkärin ohjeiden mukaan, samoin on heti huolehdittava eläinten yleisestä hyvinvoinnista ja puhtaudesta.

A:n tilalta 16.12.2015 teurastettavaksi toimitetuista eläimistä laaditun selvityksen (Taulukot 1–4) sekä A:n itsensä teuraalle 15.12.2015 toimittamista eläimistä saadun teurastuspöytäkirjan 152835 sekä toimialajohtajan ja 1. kaupungineläinlääkärin 31.12.2015 päivätyn lausunnon mukaan ruhojen laatuluokka on lähes poikkeuksetta ollut huonointa P-, P tai P+ luokkaa ja huonointa rasvaluokkaa 1. Lähes kaikkien nautojen päiväkasvu on ollut selvästi alle 190 g, mitä pidetään maailman kaikkien rotujen nälkiintymisrajana. Suomessa päivittäinen nettokasvu alle kaksivuotiailla lypsyrotuisilla sonneilla on 350 g ja hiehoilla 250 g. Laatutilojen tavoitteena puolestaan on yli 600 g:n keskimääräinen päiväkasvu lypsyrotuisilla lihanaudoilla, ja hälytysrajana on alle 500 g:n keskimääräinen päiväkasvu. Tavoitteena on alle 2 %:n kuolleisuus ikäluokassa 6 kk–teuras. Eläinlääkärien käyttämän ohjeistuksen mukaan, jos teurasruhoista on rasvaluokassa 1 alle viisi nautaa tai alle 30 %, tilanne on hyvä. Jos rasvaluokassa 1 on yli kymmenen nautaa ja yli 50 % teurastetuista, tilalla on korjattavaa.

Eläinsuojelupäätöksen 28.1.2016 mukaan A:n tilalla 14.1.2016 tehdyllä tarkastuksella on havaittu, että lypsylehmien ruokintapöytä oli tyhjillään. Ainoastaan vasikoiden karsinan päädyssä oli homeista rehua, johon muu karja kuin vasikat ei yltänyt.

Navetassa oli likaista. Enemmistö eläimistä oli erittäin likaisia ja lantaisia. Erittäin monella lehmällä oli lantapanssari (päätöksessä yksilöity seitsemän lehmää), osalla näkyi myös hiertymiä ihossa (päätöksessä yksilöity viisi lehmää). Sorkkahoitajan on todettu käyneen hoitamassa osan eläimistä edellisen tarkastuksen jälkeen, mutta muutamalla eläimellä todettiin edelleen pitkät sorkat (yksilöity yksi eläin). Lehmä korvanumerolla 107 ontui oikeaa etujalkaansa, lehmä oli lähes kolmijalkainen. Tarkastuksella 16.12.2015 oli annettu määräys hoidattaa tai lopettaa muun muassa tämä lehmä. Lehmä lopetettiin pidempien kärsimysten välttämiseksi tarkastuksen lopussa. Toinen lehmä oli laiha, ja sen takapää vaikutti heikolta. Se nosteli kävellessään takajalkojaan tavallista korkeammalle. Tätäkään lehmää ei ole määräyksestä huolimatta hoidettu.

Tilalle on syntynyt neljä vasikkaa edellisen tarkastuksen jälkeen. Ne olivat ilman korvamerkkejä yhdessä karsinassa. Osa vasikoista näytti alle kaksiviikkoisilta, mutta niiden iästä ei saatu tarkastuksella tietoa. Vasikoilla oli niukasti purua kuivikkeena betonilattian päällä. Lattia oli rikki seinän vierestä niin, että vasikka saattoi satuttaa itsensä sorkanmentävässä reiässä. Osalla vasikoista oli ripuli. Juomakuppi oli liian korkealla vasikoiden kokoon nähden niin, että jäi epäselväksi, pystyvätkö ne itse juomaan kupista.

Tilalla oli noin 45 lypsylehmää, edellä mainitut vasikat sekä noin 15 yksilöä nuorkarjaa. Nuorkarjaa ei tarkastettu. Ontuvan lehmän lopettamismääräyksen lisäksi päätöksellä on annettu seuraavat eläinsuojelulain 42 §:n mukaiset määräykset: Lehmän (korvanumero 0051) vointia on seurattava, ja tarvittaessa sille on kutsuttava eläinlääkäri tai se on lopetettava. Määräaika heti. Niiden lehmien sorkat, joita ei joulukuussa ole hoidettu, on hoidatettava 31.3.2016 mennessä. Lantapanssarit on puhdistettava ja hiertymät hoidettava eläinlääkärin toimesta tai eläinlääkärin ohjeiden mukaan, sekä eläinten yleisestä hyvinvoinnista ja puhtaudesta on huolehdittava, määräaika heti. Alle kaksiviikkoisilla vasikoilla on heti oltava kuivitettu makuupaikka, ja kuivituksen määrää on heti lisättävä. Eläinten pitopaikka on pidettävä puhtaana. Nautojen pitoon tarkoitetut eläinsuojat, parret, karsinat, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja tarvittaessa desinfioitava. Karjan riittävästä ruokinnasta on huolehdittava. On varmistettava, että kaikki vasikat pääsevät juomaan vettä. Edellä mainittujen määräysten määräaika on heti.

Suullisessa käsittelyssä saatu selvitys

A kertoi, että kyseessä on hänen syntymäkotinsa maatila, jonka hän on hankkinut itselleen noin kaksitoista vuotta sitten. Tällä hetkellä tilanpito on hänen päätoimensa. Aikaisemmin hän on ollut pankkimaailmassa järjestelmäasiantuntijana, mutta jäänyt jo pois työelämästä. A on koulutukseltaan insinööri, ja käynyt lisäksi maamieskoulun. Hän on tehnyt maataloustöitä lapsuudesta lähtien.

A asuu Vantaalla ja käy Hyvinkäällä olevalla tilallaan päivittäin. Lisäksi hän saa tietoa navetasta kotiin laajakaistayhteyden välityksellä. A hoitaa karjansa itse. Laskelmien mukaan yksi henkilö pystyy lypsyrobotilla varustetussa pihattonavetassa huolehtimaan noin 150 eläimestä. A kasvattaa ja jalostaa karjansa itse. Jalostuksen myötä joukossa on huippuyksilöitä.

A oli laskenut, että menettelemällä omalla toimintatavallaan hän pystyisi pitämään tilansa toiminnassa ja kuolettamaan muun muassa 2008–2009 rakennetun pihattonavetan rakentamisaikaiset lainat. Eläinlääkärien päätösten vuoksi hän on kuitenkin joutunut hakeutumaan velkasaneeraukseen. A:lle on aiheutunut koko ajalta 1,5 miljoonan euron vahingot tästä asiasta. Pelkästään karjan uusintaan tarkoitettujen jalostuseläinten tappamisesta on tullut 100 000 euron suuruiset vahingot. Päätöksen tehneillä eläinlääkäreillä ei ole kokemusta käytännön praktiikasta, mikä on johtanut virheelliseen ja tosiasioita vastaamattomaan ratkaisuun ja petokseen sekä ajojahtiin A:ta kohtaan. Tarkastuseläinlääkärit ovat aina tulleet tilalle ilmoittamatta.

A selvitti pihattonavettansa toimintaperiaatteita. A:lla on Rehuraision ja asiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti laadittu ruokintasuunnitelma, ja pihaton lehmäpuolella ruokinta tapahtuu automaattisesti tietojärjestelmän kautta. Eläinten ruokinta on tarkkaan suunniteltu siten, että eri vaiheessa (lypsävät, ummessa olevat jne.) olevat lehmät ja hiehot saavat koostumukseltaan sopivaa ruokaa sopivan määrän. Ruokinta perustuu siemennyskorttien perusteella laskettavaan kiertoon. Lehmät lypsävät hyvin, joten niiden oloissa ei voi olla suuria puutteita. Esimerkiksi 14.1.2016 tapettavaksi määrätty lehmä numero 107 on ollut maidontuotoltaan A:n paras lehmä. Se lypsi hieman alle 50 kg vuorokaudessa, ja lineaarisen käyrän mukaan laskettuna sen maidontuotos olisi ollut lähes 16 000 kg vuodessa. A jätti hallinto-oikeudelle raportin lehmien maidontuotannosta.

Eläimet on käyty läpi eläinlääkäri E:n kanssa, eikä ongelmia ole havaittu. Toki pihattonavetassa ja isossa karjassa on aina jotain ongelmia, eläimille sattuu ja tapahtuu. A:n kokemuksen mukaan eläimille tulleet vammat kuitenkin parantuvat yleensä noin viikon kuluessa. A:lla on eläinlääkäri E:n kanssa tehty terveydenhuoltosopimus. Tilalla ei yleensä ole kuolleita eläimiä. Utaretulehdusongelmaa ei ole, koska lehmät käyvät robotilla lypsyllä 2,7 kertaa vuorokaudessa, robotti on puhdas, ja navettaan tulee porakaivovesi. Lisäksi tilalla käy muitakin eläinlääkäreitä kuin E, ainakin F on käynyt, sekä Tuuloksen lääkäri ja Mäntsälän lääkäri (S:n klinik­ka).

Vasikat ovat ikä- ja kasvuluokkien mukaisissa ryhmäkarsinoissa. A:n ruokinta- ja jalostussuunnitelman mukaan eläimille annetaan riittävä määrä ruokaa siten, että kasvukäyrä pysyy kohtuullisena ennen lihotusvaihetta. Aivan yleinen käytäntö on, että eläimiä ruokitaan niukemmin, kunnes niiden poistoajankohta on tiedossa. Noin kaksi kuukautta ennen teuraaksi lähettämistä eläimet lihotetaan teuraskuntoon. Vasikoille juotettavan maidon määrä, kaksi litraa, on eläinlääkäri G:n aikanaan antaman ohjeen mukainen ja käytännössä sopivaksi todettu. Tilalta tulee 3–4 miljoonaa kiloa lantaa vuodessa, joten eläinlääkäreiden väite siitä, ettei eläimiä ruokittaisi, ei voi pitää paikkaansa.

A laittaa vasikoille kutterilastua makuupaikkaan, mutta olkea vasikoille ei ole mahdollista laittaa kuivikkeeksi, ei myöskään kutteripurua nilkkoihin saakka ulottuvaa kerrosta, koska sellainen määrä tukkisi lannanpoistojärjestelmän. Tietyssä vaiheessa eläin siirretään karsinasta opettelemaan pihattoelämää. Jos eläin ei opi järjestelmää, se kuihtuu ja menehtyy.

Todistajana kuultu eläinlääkäri E on käynyt tilalla A:n pyynnöstä vuoden 2016 puolella yhden kerran hoitamassa pikkuvasikoita. Samalla on kävelty navetta läpi, mutta aikuisia nautoja käynnillä ei ole hoidettu. Edelliset käynnit ovat olleet 2.12.2015 ja 1.5.2015. E ei ole käynyt tilalla 2.12.2015 ja 7.1.2016 välisenä aikana. Vuonna 2014 E on käynyt tilalla viisi kertaa, ja hänen muistinsa mukaan kaikki käynnit ovat koskeneet vasikoita. Yleensä on hoidettu pikkuvasikoita, jotka ovat olleet ripulissa, nivelvaivaisia tai joilla on ollut ongelmia napaan liittyen. Tällaiset vaivat aiheutuvat yleensä siitä, että vasikat eivät joko saa ternimaitoa riittävästi tai riittävän nopeasti syntymän jälkeen, tai niiden saama ternimaito on heikkolaatuista.

A:lla on ollut eläinten terveydenhuoltosopimus (ns. Naseva) E:n kanssa, ja E on käynyt A:n pyynnöstä kaksi kertaa kyseisillä käynneillä. E:n kokemuksen perusteella vastaavankokoisella tilalla eläinlääkärikäyntejä olisi tyypillisesti 1–2 kertaa kuukaudessa.

Yhdessä eläinlääkäri F:n kanssa tehdyllä käynnillä 2.12.2015 karja on käyty läpi. Nuorkarjaa oli yhdeksässä karsinassa. Kolmessa karsinassa oli sellaista nuorkarjaa, jonka kunto oli alakantissa (8 eläimen kuntoluokka oli 1,5–2,5). Pikkuvasikoilla oli kuivikkeena kutteripurua, mutta niiden kuivitus oli niukkaa, kuten muulloinkin. Yhdeksän karsinaa oli puhtaita, vasikoiden ei 2.12.2015 todettu olevan lantaisia. Lypsylehmäpuolella makuupaikat/parsimatot olivat kunnossa ja suhteellisen kuivia. Lehmäpuolella olleissa eläimissä oli lievää lantaisuutta, mikä on normaalia pihatto-olosuhteissa. Lantapanssarit aiheuttavat ongelmia maito- ja lihahygieniassa ja kiristävät eläimen ihoa. Lehmän numero 107 kuntoluokaksi arvioitiin 3,5. E:n muistin mukaan lehmä oli ummessa ja melko pian poikiva. Jos lehmä lypsää 49 kg, se ei voi olla kovin sairas. Lypsävien ja ummessa olevien lehmien kuntoluokkien keskiarvo oli 3,38.

Kysyttäessä E:ltä, olivatko eläimet 2.12.2015 näyttäneet siltä, että niiden päiväkasvu on teurastusraportin 16.12.2015 perusteella alittanut maailmanlaajuisen nälkiintymisrajan (190 g/päivä), E oli yllättynyt. Hänen mukaansa nuorkarjaan kuuluneet eläimet eivät ulkoisesti tarkasteltuina olleet näyttäneet niin huonokuntoisilta. Tarkastuksella 2.12.2015 eläinten ikä, joka on olennainen seikka kuntoluokituksessa, ei kuitenkaan ollut E:n tiedossa ja tarkastukseen oli aikaa vain noin kaksi tuntia. Eläinten hyvinvointiin vaikuttavat muun muassa ruokinta, puhtaus ja olosuhteet kokonaisuutena.

E arvioi, että A:n navetta on sinänsä hyvä ympäristö eläintenpitoon. Pito-olosuhteissa näkyvimmät ongelmat ovat pikkuvasikoiden hoidossa, mikä kostautuu heikkokasvuisuutena eläinten teini-iässä. Nuorkarjan hoitoon pitäisi panostaa heti vasikan syntymästä lähtien. Eläimen kasvun tulisi olla tasaista koko kasvukauden, ei vasta viime tipassa tehtyä tehostamista. Se ei ole asianmukaista. Myöskään eläinten ongelmiin ei ole reagoitu tarpeeksi nopeasti; eläinlääkäriä ei tilalle juurikaan ole kutsuttu, vaikka vastaavankokoisilla tiloilla käydään 1–2 kertaa kuukaudessa. Tilalle ei ole tehty eläinlääkärikäyntejä esimerkiksi lehmien utaretulehdusten vuoksi, mikä ei ole normaalia. On todennäköistä, että hoidettavaa olisi ollut. Silti meijeriin 2.12.2015 mennyt maito oli hämmästyttävän hyvälaatuista.

Isännällä ei ole karjanpitokoulutusta, hän on enemmän pankkimies kuin karjanhoitaja, mistä E:n arvion mukaan ongelmat suurimmaksi osaksi aiheutuvat. Lisäksi isäntä tekee kaiken yksin. Tämän kokoisessa yhden lypsyrobotin navetassa tarvittaisiin ainakin kahden ja kesäaikaan jopa kolmen ihmisen työpanos.

Todistajana kuultu eläinlääkäri F on käynyt tilalla yhdessä E:n kanssa 2.12.2015. Tätä ja vuonna 2014 tehtyä yksittäistä käyntiä lukuun ottamatta hän ei ole käynyt tilalla viime vuosina, mutta tuntee tilan historian vuodesta 1982 lähtien.

Lehmät käytiin 2.12.2015 läpi yksittäin, nuorkarja yleissilmäyksenä lähinnä ryhmittäin, karsinoittain. F kertoi kiinnittäneensä huomiota siihen, että tarjolla ollut heinä oli huonolaatuista ja ravinneköyhän näköistä. Se oli korsiintunutta, tikkuista ja silminnähden liian myöhään korjattua. Nuorkarjalla ei ollut myöskään välttämättä tarjolla niille sopivaa väkirehua. Yleisarvion perusteella karsinoiden 6, 8 ja 9 nuorkarja oli laihaa ja alikuntoista ja niiden osalta A:lle annettiin ohjeet ruokinnan muuttamisesta. Siemennystä odottavien pienten hiehojen karsinassa 4 kuntoluokaltaan 2,5 olleet yksilöt olivat alikuntoisia, tavoitekuntoluokka olisi 3–3,5.

Kysyttäessä, olivatko nuorkarjaan kuuluneet eläimet näyttäneet siltä, mitä 16.12.2015 teurastettujen eläinten päiväkasvun perusteella (alle 190 g/päivä) voidaan todeta, F oli yllättynyt. Eläimet eivät olleet ulkoisen tarkastelun perusteella vaikuttaneet niin huonokuntoisilta. Eläinten ikä ei ollut tiedossa kuntoarviota tehdessä. Lihavuuskuntoluokka kertoo tarkemmin eläinten ruokinnasta ja ruuan laadusta. Jos karkean rehun energiaväkevyys ei ole riittävä eli jos rehu on ravintoköyhää, päiväkasvu voi jäädä matalaksi. Siihen vaikuttaa myös eläimen terveydentila. Jos on tai on ollut sairauksia, ravinto ei välttämättä imeydy riittävästi. Käynnillä 2.12. ei havaittu merkkejä tarttuvista taudeista. Jos vasikka on pienenä kärsinyt hengitystietulehduksista, ripulista tai muista tulehduksista, sen kasvupotentiaali kuitenkin heikkenee koko kasvatusajaksi.

Vastasyntyneille vasikoille tulisi antaa ternimaitoa niin paljon kuin ne juovat, suositus on vähintään 6 litraa päivässä, jopa 9 litraa. Isommille vasikoille maitoa tulisi antaa jopa 12 litraa päivässä, 6–9 viikon ikäisiksi saakka. Lisäksi vasikoilla tulee olla vapaasti saatavilla juomavettä ja niille tulee antaa väkirehua ja hyvälaatuista heinää. Vasikoiden ripulia, napaongelmia ja tulehduksia voidaan ehkäistä juottamalla niille syntymän jälkeen mahdollisimman paljon hyvälaatuista ternimaitoa ja noudattamalla hoidossa hyvää hygieniaa. Kasvatustapa riippuu siitä, onko kyse sonneista vai hiehoista, ja päiväkasvutavoitteesta. Jos kasvatetaan teurassonneja, ne ovat yleensä aika vahvalla ruokinnalla koko kasvatusajan. Hiehoja ei voi ruokkia kovin voimakkaasti ruhojen rasvoittumisen vuoksi. A:n korsirehu ei ollut sellaista, jolla eläimiä voisi pelkästään kasvattaa.

Lehmissä ei ollut lausunnossa 2.12.2015 mainittua yhtä yksilöä lukuun ottamatta huomautettavaa. Maho lehmä numero 701 oli laiha ja menossa teuraalle. Selvästi ylikuntoisia oli kahdeksan kappaletta. Lehmien makuuparret olivat kuivat ja olosuhteet asianmukaiset. Lehmät olivat normaalin puhtaita muutamalla yksilöllä ollutta lantapanssaria lukuun ottamatta. Keskimääräisiin karjoihin nähden olosuhteissa 2.12.2015 ei ollut suurta poikkeamaa. F on nähnyt paljon hurjempiakin navetoita.

Useimmiten yhden lypsyrobotin navetan karjaa hoitaa useampi kuin yksi ihminen. Satapäisessä karjassa eläinlääkärin tarve on yleensä kerran kuukaudessa tai kahdessa, jos ei ole suurempia ongelmia. Se, mihin eläinlääkäriä tarvitaan, on tilakohtainen asia. Halvaantunut lehmä tarvitsee tilalla annettavan kalsium- ja yleishoidon lisäksi eläinlääkärin hoidon mahdollisimman nopeasti, muutamassa tunnissa tai viimeistään puolen vuorokauden kuluessa.

Eläinlääkärit B ja C kertoivat, että A:n tilalla on jouduttu tekemään paljon valvontaa. Eläinsuojelutarkastukset tehdään ennalta ilmoittamatta, ne ovat yllätyksellisiä. Eläinsuojeluvalvontaa tekevillä eläinlääkäreillä ei ole mukanaan eläintenhoitovälineitä tai lääkkeitä, ei myöskään eläimenlopettamisvälineitä.

A ei ole noudattanut useiden vuosien aikana hänelle annettuja useita määräyksiä, vaan jokaisella tarkastuskerralla pikkuvasikoilla on ollut riittämätön määrä kuiviketta ja vasikat ovat olleet märkiä ja palelevia. Eläinten makuupaikat ovat olleet märkiä. B:n mukaan riittävä kuivikkeen määrä pikkuvasikalla olisi joko eläinlääkärin polveen saakka ulottuva olkimatto tai vähintään nilkkaan saakka ulottuva kerros purua. Tarkastustilanteissa A:n karsinoihin heittämät yhdestä kahteen lapiollista purua ei ole riittävä määrä. Eläimet ovat olleet laihoja. Myös heinä on useilla kerroilla ollut huonolaatuista, ja navetassa on aina ollut joku eläin henkitoreissaan tai vailla hoitoa, ja tilalta on alkanut löytyä eläinten raatoja. Tilan vasikkakuolleisuus on todella suuri, mikä kertoo muun muassa siitä, että poikivista lehmistä ei huolehdita riittävästi eikä syntyneille vasikoille anneta ternimaitoa riittävästi. Lehmien makuupaikat olivat kuivuneen ja pinttyneen lannan peitossa ja likaiset. Vaikka makuualustat ovat kaltevia, valokuvista näkyy, että pinta on kostea.

A:n lypsykarja saa automaattisesti rehua. Nuorkarjalla ei ole automaattista ruokintaa, vaan se on riippuvainen A:n ruokkimisesta. Vaikka tietokone helpottaa eläinten hoitoa, eläinten tilannetta on pystyttävä seuraamaan muutenkin, pelkkä tietokonevalvonta ei riitä. Tästä on osoituksena se, että tilalta löytyy aina sairaita eläimiä. Eläimet hoidetaan vasta, kun tarkastajat määräävät, mikä ei ole eläinten edun mukaista. Pelkkä lehmän tuotos ei myöskään kerro, miten eläin tosiasiassa voi, koska lehmä lypsää, vaikka sen olosuhteet olisivat millaiset tahansa. A on kertonut, että hiehot siemennetään tavallista myöhemmin, koska jos ne synnyttävät kaksivuotiaina, ne kuolevat ensimmäisen lypsyn/lypsykauden aikana. Tämä on ymmärrettävää, koska A:n eläimet ovat niin pienikokoisia, etteivät ne pysty synnyttämään vielä siinä iässä. Ne eivät ole kasvaneet normaalisti eivätkä siten ole riittävän isoja.

Mitä tulee A:n tapaan totuttaa eläimiä pihattojärjestelmään, täytyy vasikkakarsinasta lantaraapan saapuville siirrettäviä pelkääviä eläimiä kyetä valvomaan, etteivät eläimet jää raapan alle ja kuole.

Syksyllä 2015 tilanne on alkanut entisestään huonontua. Tilalle oli viimeksi edellisenä keväänä annettu määräyksiä tilanteen korjaamiseksi. Tarkastuksella 1.9.2015 havaittiin, ettei niitä ollut noudatettu. C:n maitohygieniakäynti lokakuussa 2015 laajeni eläinsuojelukäynniksi, kun varastosta löytyi lähes kuollut, hyvin sairas eläin. Marraskuun 2015 käynnillä tilalta löytyi lisää kuolleita vasikoita. Kun tilalta löytyi joka kerta hyvin sairaita tai kuolleita eläimiä, tilanteen nähtiin nopeassa tahdissa huonontuneen paljon.

Esimerkiksi ruokintapöydällä 26.11.2015 kyljellään maannut eläin oli reilusti puhaltunut eli sen pötsissä oli runsaasti ilmaa, mikä on hoitamattomana eläimelle hengenvaarallinen tila. Jos puhaltunut eläin joutuu kyljelleen eikä pääse siitä ylös, tilanne on eläimelle hengenvaarallinen. Eläimen ympärillä oli runsaasti ulostetta, ja se oli niin puhaltunut, että se oli maannut siinä pitkään. A ei ollut kuitenkaan havainnut eläintä, vaikka hän on kertonut aina käyvänsä navetan läpi. Tilallisen pitäisi itsensä kyetä huomaamaan tällaiset tilanteet.

Lokakuun tarkastuksella varastosta kyljeltään makaamasta löytynyt lähes täysin reagoimaton eläin oli selvästi maannut paikalla pitkään, vaikka A:n mukaan se oli ollut vain pari tuntia aiemmin pystyssä varastossa, jonne A oli kertonut siirtäneensä sen edellisenä päivänä tappelun tai muun vastaavan tapahtuman jäljiltä vahingoittuneena.

Eläinlääkärien 9.12.2015 tekemässä päätöksessä ei ole katsottu vain yksittäistä asiaa, vaan useita seikkoja, eläinten kuntoa ja olosuhteita kokonaisuutena sekä sitä, onko mitään parannuksia tapahtunut ja mihin suuntaan tilanne on menossa. Koska A ei noudata määräyksiä eikä näe omassa toiminnassaan mitään korjattavaa, tilanteen ei voida olettaa jatkossakaan korjaantuvan. Näissä olosuhteissa ei voida katsoa vain lypsylehmien kuntoluokitusta. Tila toimii niin, että syntyvistä vasikoista kasvatetaan tuotantoeläimiä, joista tilallisen pitäisi saada elanto. Tila ei kuitenkaan toimi, jos eläinten olosuhteet eivät ole hyvät ja tasapainoiset. Viranomaisten kesken on kokonaisarviona aiempien tarkastusten, tilan eläinkuolleisuuden ja teurastuspöytäkirjoista ilmenevien seikkojen perusteella päädytty siihen, että määrätään koko karja lopetettavaksi.

Joulukuun 2015 tarkastuksen jälkeen on lisäksi ilmennyt, että tuolloin tutkittaviksi määrätyt kaksi lehmää oli jätetty hoitamatta, vaikka A oli vastineessaan eläinsuojelueläinlääkäreille ilmoittanut, että eläinlääkäri E on käynyt hoitamassa eläimet. Tämä on eläinten kannalta todella huolestuttavaa.

Aluehallintoviraston eläinlääkäri D totesi, että tilan eläinkuolleisuus on suuri. Hoitavan eläinlääkäri E:n käyntikertojen lukumäärän perusteella A:lla ei ole ilmeisesti käynyt riittävän usein eläinlääkäri hoitamassa eläimiä. Se kielii siitä, että poikimisia ei valvota, esimerkiksi navetasta oli lannan seasta löydetty vastasyntynyt vasikka, joka ei ollut saanut ternimaitoa. Tästä alkaa eläinten huono hoito, mitä näyttää kuolintilastojen perusteella tapahtuvan tilalla enemmänkin eli kyse ei ole vain satunnaisesta asiasta. Tilalta löytyneissä raadoissa oli esimerkiksi jo vuoden ikäinen, mutta vasikan painoinen eläin.

Poikiva lehmä tarvitsee valvontaa ja on muun muassa altis utaretulehdukselle, jota tilalla ei jostain syystä ole todettu. Sitä ei kuitenkaan tiedetä, paljonko robotti lypsää ohi tankin. Ainoastaan meijeriin lähtevä maito tutkitaan.

Marraskuun käynnillä navetassa makasi edellisenä päivänä poikinut lehmä, joka ei noussut ylös. Se vaikutti halvaantuneelta. A kertoi antaneensa sille hoitoa suun kautta. Makaavalle lehmälle ei kuitenkaan saa antaa nielun kautta hoitoa, koska lehmän kaula on halvaantunut. Lehmä tarvitsee suonensisäistä hoitoa.

A:lla ei ollut myöskään mitään käsitystä, mitä tarkastuksella puhaltuneena löydetylle eläimelle tulisi tehdä. Eläin oli tukehtumispisteessä. A:ta neuvottiin nostamaan eläin rinta-asentoon, jotta se pääsee vetämään henkeä ja röyhtäisemään pötsiin kertyneen ja keuhkot lyttyyn painaneen kaasun ulos. Eläin sai avun viime hetkellä ja säilyi hengissä.

Lehmien hoitaminen vain robotin ja tietokoneen kautta ei riitä. Karjanhoidossa tarvitaan ammattitaitoa ja niin sanottua karjasilmää, jotta hoitoa edellyttäviin tilanteisiin osataan puuttua ajoissa.

Selvityksen arviointi

Vasikat ja nuorkarja

A:n noin 110 eläintä käsittävässä karjassa vasikoita ja nuorkarjaa on eläinlääkärien tehdessä päätöksensä 9.12.2015 ollut yhteensä noin 60 ja lehmiä noin 50. A:lla on lypsykarja, jonka hän kasvattaa itse omista vasikoista. Osa vasikoista kasvatetaan lihakarjaksi ja myydään teuraaksi.

Eläinsuojelutarkastuspäätöksissä kuvattujen havaintojen, valokuvien ja tarkastuksilta otettujen videotallenteiden sekä teurastusselvitysten perusteella suurin osa vasikoista ja nuorkarjasta on ollut lihasköyhää ja ikäänsä nähden pienikokoista ja pienipainoista. Karjan 2.12.2015 A:n pyynnöstä tarkastaneilla eläinlääkäreillä ei ole ollut tiedossaan eläinten ikää, minkä vuoksi heidän tekemänsä silmämääräinen arvio eläinten kuntoluokista ei ole vastannut sittemmin teurastusselvityksen johdosta ilmennyttä todellista tilannetta.

Valvontaeläinlääkärit ovat arvioineet eläinten kunnon olevan seurausta siitä, että eläimet eivät ole saaneet riittävästi sopivaa ravintoa. Useilla tarkastuksilla on havaittu, että eläimille annettu heinä on heikkolaatuista, jopa homeista. Vasikat eivät ole saaneet riittävästi juotavaa. Suullisessa käsittelyssä todistajina kuultujen eläinlääkäreiden kertomusten perusteella A:n pikkuvasikoilla eläinlääkärin hoitoa vaatineet vaivat ovat tyypillinen seuraus puutteellisesta ternimaidon saannista. Eläinlääkäri F:n mukaan nykysuositus on, että vastasyntyneen vasikan annetaan juoda niin paljon kuin se haluaa ja että pikkuvasikalle annetaan vähintään kuusi litraa maitoa päivässä, vasikan iästä riippuen jopa yhdeksän tai kaksitoistakin litraa. Myös F oli kiinnittänyt huomiota siihen, että eläimille tarjolla ollut heinä oli ollut silmin nähden ravinneköyhää ja heikkolaatuista.

A itse on kertonut noudattavansa karjan suhteen omaa jalostusmenetelmäänsä. Siihen kuuluu muun ohella se, että pihaton automaattiruokinnan ulkopuolella karsinoissa niin sanotusti käsiruokinnassa olevat eläimet saavat rajoitetun määrän ravintoa siihen kasvuvaiheeseen saakka, kunnes niiden lihotus teurastuspainoon aloitetaan. Vasikoiden juottamisessa A noudattaa toiselta eläinlääkäriltä aikanaan saamaansa ja hyväksi toteamaansa ohjetta, jonka mukaan kaksi litraa kahdesti päivässä on riittävä määrä, koska vasikan juoksutusmahaan ei mahdu enempää maitoa kerralla.

A:lle on viimeisten neljän vuoden aikana annettu lukuisia määräyksiä muun muassa eläinten ruokkimisen tehostamiseksi, mutta esimerkiksi eläimille annettu heinä on jatkuvasti ollut myös silmin nähden heikkolaatuista ja vasikoiden juottaminen on ollut puutteellista.

Eläinten ja sittemmin ruhojen merkittävään alipainoon nähden on pidettävä selvänä, että eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi välttämättömiä ruokintamääräyksiä ei ole noudatettu. Hallinto-oikeus katsoo, että A:n käyttämä ruokintatapa, jossa eläimet eivät ole saaneet jatkuvasti riittävästi ruokaa ja juomaa kasvaakseen normaalisti, on eläinsuojelulain 3 ja 5 §:n sekä eläinsuojeluasetuksen 9 §:n vastainen.

Tarkastusten perusteella on ilmennyt, että riittävästä ruokinnasta huolehtimisen laiminlyönnin lisäksi karjasta ei ole muutoinkaan huolehdittu asianmukaisesti, koska pienimmillä vasikoilla ei ole ollut riittävän kuivaa ja pehmeää makuupaikkaa ja isommatkin vasikat ovat olleet ajoittain märkiä ja pääsääntöisesti vailla riittävän kuivaa pitopaikkaa. Vasikoissa on ollut ripuloivia ja nivelturvotuksesta kärsiviä yksilöitä, joille ei ole aina edes määräyksistä huolimatta hankittu asianmukaista hoitoa. Pihaton puolelta on löytynyt lehmien jaloista vastasyntynyt vasikka. Lisäksi karjan kanssa samassa tilassa on säilytetty kuolleita vasikoita, joista kaksi vasikkaa oli A:n mukaan kuollut jäätyään automaattisen lantakolan alle ja jouduttuaan lantakouruun ja kaksi oli kuollut ripuliin. Eläinlääkäreiden esittämän selvityksen mukaan tilan vasikkakuolleisuus on huomattavan suuri. Tilan vasikoiden kokonaiskuolleisuus on vuonna 2015 ollut 58 prosenttia, kun sen pitäisi olla enintään 3 prosentin tasolla. Hallinto-oikeus katsoo, että A on menetellyt eläinsuojelulain 3, 4 ja 5 §:n, eläinsuojeluasetuksen 1, 4, 8, 9, 10 ja 11 §:n sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 7 §:n vastaisesti laiminlyömällä pikkuvasikoiden asianmukaisesta kuivituksesta ja makuupaikasta sekä niiden tarvitsemasta sairaanhoidosta huolehtimisen sekä laiminlyömällä muiden vasikoiden tai nuorkarjan riittävästä kuivituksesta ja terveellisistä ja turvallisista kasvuolosuhteista asianmukaisesti huolehtimisen.

Lehmäpihaton puolella olevat lehmät ja hiehot

Lehmien ruokinnassa ei ole ruokinta-automaatin osalta todettu olevan puutteita, eikä niin sanotun lehmäpihattopuolen karjan ole eläinsuojelutarkastuksilla epäilty laajemmalti kärsivän ravinnon puutteesta.

Usealla tarkastuksella on kuitenkin todettu, että ruokintapöydällä oleva heinä on ollut ravinneköyhän näköistä ja heikkolaatuista. Tarkastuspäätöksessä 16.6.2014 pihatossa on todettu olevan laihoja lehmiä.

Tällä puolella olevasta karjasta on usein löytynyt eläinlääkäriavun tarpeessa olevia yksittäisiä eläimiä, joiden avuntarve on selvästi ollut pitkittynyt ja siten laiminlyöty. Muun muassa toukokuussa 2014 tarkastuksella oli havaittu, että korvanumerolla 137 olevan lehmän etupolvi oli turvonnut ja lehmä pystyi varaamaan jalalle vain hieman painoa kävellessään. Lehmä vaikutti kärsivän kovaa kipua. Korvanumerolla 146 olevan lehmän sarvi oli kasvanut alaspäin ja painunut posken ihon sisään, ja iho oli rikki ja haava erittävä, ja lehmä kärsi kovasta kivusta. Lokakuussa 2015 ilmeisesti tappelussa vahingoittunut hieho oli ollut henkitoreissaan jo ainakin edellisestä päivästä lähtien. Marraskuussa 2015 ilmeisesti poikimahalvauksesta kärsivä lehmä oli ollut vailla hoitoa edellispäivästä lähtien, ja lisäksi navetasta lannan seasta rämpimästä oli löytynyt vastasyntynyt vasikka ja ruokintapöydältä puhaltunut nuori eläin.

Viimeksi 16.12.2015 tehdyllä käynnillä lehmän, korvanumero 107, oli todettu toisen etujalan aristamisen vuoksi olevan lähes kolmijalkainen, ja eläin oli määrätty hoidatettavaksi. Myös toinen lehmä oli laihuuden ja heikolta vaikuttaneen takapään vuoksi määrätty hoidettavaksi. A on joulukuussa 2015 ilmoittanut, että eläinlääkäri on käynyt tutkimassa ja hoitamassa eläimet, mutta tästä huolimatta molemmat ovat olleet hoitamatta vielä 14.1.2016.

Karjan sorkat ovat jatkuvasti olleet ylipitkiä ja hoitamatta ainakin osalla karjasta siten, että sorkkien hoitoa koskevia eläinsuojelumääräyksiä on vain osittain noudatettu.

Eläimille on aiheutettu turhaa kärsimystä ja kipua pitkittämällä tarpeellisen terveydenhoidon ja sairaanhoidon hankkimista tai jättämällä eläimet kokonaan hoitamatta. Vaikka kyse on sairaanhoidon osalta viime vuosina ollut sinänsä yksittäisistä eläimistä, niitä on löytynyt usealla tarkastuksella. Tähän nähden ja suullisessa käsittelyssä tilan eläinlääkärikäynneistä esille tulleiden seikkojen perusteella on ilmeistä, että tilalle ei kutsuta eläinlääkäriä aina, kun se olisi eläinten hyvinvoinnin kannalta välttämätöntä, eikä annettuja määräyksiä sairaiden tai vahingoittuneiden eläinten hoidattamisesta ole myöskään noudatettu. Menettely on siten ollut eläinsuojelulain 3 ja 5 §:n ja eläinsuojeluasetuksen 8, 10 ja 11 §:n vastaista.

Lisäksi eläinsuojelutarkastuksilla on usein kiinnitetty huomiota navetan likaisuuteen ja/tai lantaisuuteen, lehmien makuupaikkojen likaisuuteen ja myös lehmät ovat olleet ajoittain likaisia ja joillakin on ollut lantapanssareita. Myös poikivien hiehojen ja lehmien alue on ollut liejuinen/lantainen. Todistajina kuultujen A:n eläinlääkäreiden mukaan tietty määrä lantaisuutta pihatto-olosuhteissa on tavallista. Eläinsuojelutarkastuksilla otettujen kuvien ja tarkastuspäätösten perusteella makuuparsissa on kuitenkin jatkuvasti ollut pinttynyttä lantaa ja lattiat ovat usein olleet lannassa ja liejuiset. Kuvien perusteella kyse ei ole ollut pelkästään siitä, että lantakourun kohdalla on tavanomaiseen tapaan ollut lantaa ennen lantakolan käyttöä. Hallinto-oikeus katsoo, että eläinten olinpaikkojen riittävästä puhtaudesta ei ole huolehdittu asianmukaisesti. Menettely on ollut eläinsuojelulain 4 §:n ja eläinsuojeluasetuksen 4 ja 8 §:n sekä nautojen suojelusta annetun valtioneuvoston asetuksen 3 ja 4 §:n vastaista.

Hallinto-oikeuden johtopäätökset

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella suurin osa eläimistä riippumatta ikäryhmästä on jollain tavalla kärsinyt joko tilan olosuhteista, ravinnon puutteesta, hoidon puutteesta tai näistä kaikista. Vaikka suuri osa eläinsuojelumääräyksistä on koskenut vasikoiden ja nuorkarjan ruokintaa ja vasikoiden kuivitusta, on lähes jokaisella tarkastuksella kuitenkin myös annettu määräyksiä koskien tilan puhtautta sekä sairaiden eläinten hoitoa, mikä on koskenut myös vanhempia eläimiä. Viime aikoina lähes jokaisella tarkastuksella on jouduttu määräämään A joko hankkimaan välitöntä eläinlääkärin hoitoa tai lopettamaan eläimiä. Usealla tarkastuksella on löydetty yksittäisiä eläimiä, jotka ovat sairastaneet jo pidempään ja joutuneet kärsimään ilman eläinlääkärin hoitoa.

Hallinto-oikeus katsoo, että karjaan kuuluvia eläimiä ei voida tarkastella ainoastaan yksilötasolla, vaan niitä tulee tarkastella eläinsuojelullisista syistä eläintenpidon suhteen myös koko karjan tasolla.

Kun otetaan huomioon se, että vasikkakuolleisuus tilalla on ollut poikkeuksellisen korkea, ei voida tarkastella vasikoiden ja nuorkarjan ja toisaalta lypsykarjan olosuhteita toisistaan erillisinä asioina. Myös hiehojen, lehmien ja erityisesti poikivien lehmien pito-olosuhteilla voi olla vaikutusta vasikkakuolleisuuteen. Vasikoiden ja nuorkarjan hyvinvoinnilla on myös erityistä merkitystä, sillä näistä eläimistä on tarkoitus kasvattaa hyvin tuottavaa karjaa. Hallinto-oikeus toteaa, että eläintenpidon on eläinsuojelulain perusteella edistettävä kaikkien tilalla olevien eläinten terveyden ylläpitämistä koko karjan osalta, eikä se ole toteutunut tässä tilanteessa.

A on vedonnut siihen, että eläinsuojelulain 44 § edellyttää välittömiä toimenpiteitä ja että mikäli tilanne eläinlääkäreiden käsityksen mukaan on ollut riittävän vakava, heidän olisi tullut toimia sen mukaisesti. Toisaalta A on vedonnut siihen, että asiassa olisi tullut käyttää ensisijaisesti uhkasakkoa tai 44 §:ssä säädettyjä lievempiä keinoja.

Hallinto-oikeus toteaa, että eläinsuojelulain 44 §:n sanamuoto sinänsä edellyttää kiireellisten toimenpiteiden tarvetta. Kun kuitenkin otetaan huomioon eläinlääkärien 9.12.2015 tekemässä päätöksessä todetut ratkaisun perustelut siitä, että eläinten ruokinnan ja muun hoidon laiminlyönti on tilalla ollut pitkään tosiasiassa vallitseva olosuhde, mikä on todettavissa tarkastuspäätöksistä, tarkastuksilla otetusta kuvamateriaalista sekä teurastustodistuksista, ja että A ei ole halunnut noudattaa tai kyennyt noudattamaan eläinten hyvinvoinnin turvaamiseksi annettuja toistuvia ohjeita ja määräyksiä, on kaikki eläimet tähän nähden voitu eläinsuojelullisista syistä määrätä eläinsuojelulain 44 §:ssä tarkoitetulla tavalla teuraaksi toimitettaviksi, koska muiden keinojen käyttö ei ole tilan eläinsuojeluhistoria huomioon ottaen ollut enää tarkoituksenmukaista. Siihen nähden, että A on lukuisista ohjeista ja määräyksistä huolimatta systemaattisesti päättänyt noudattaa karjanhoidossa omia periaatteitaan, kyse ei ole ollut sellaisesta tilapäisestä olosuhteesta, jonka korjaantuminen olisi odotettavissa, mikäli karjalle hankittaisiin välittömänä apuna tilapäisesti muuta hoitoa tai lisäravintoa. Kun otetaan erityisesti huomioon eläinten pito-olosuhteisiin, hoitoon ja ruokintaan liittyvät jatkuvat ja useat laiminlyönnit, päätös on voitu tehdä erittelemättä jokaista eläintä. Olosuhteet ovat koskeneet koko karjaa. Eläinlääkärien 9.12.2015 tekemän päätöksen jälkeen annettujen tarkastuspäätösten perusteella olosuhteet tilalla eivät myöskään ole muuttuneet siten, että asiaa olisi nyt syytä arvioida toisin.

Hallinto-oikeus toteaa, että eläinsuojelulain tarkoitus on turvata eläinten hyvinvointi ja niiden hyvä kohtelu. Oikeus harjoittaa elinkeinoa tai omistuksen suoja eivät oikeuta eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten vastaiseen menettelyyn eläintenpidossa. Koska A:lle on annettu ainakin neljän viime vuoden ajan useita tilaisuuksia korjata laiminlyönnit eläinten hoidossa eikä asiassa ole hyväksyttävää syytä olla menettelemättä annettujen määräysten mukaisesti, eläinlääkärien 9.12.2015 tekemä päätös ei ole myöskään suhteellisuusperiaatteen vastainen.

Oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa

Asian ratkaisu ja hallintolainkäyttölain 74 §:ssä säädetty huomioon ottaen ei ole kohtuutonta, että A pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Eläinlääkärien päätöksen 9.12.2015 täytäntöönpano

Hallinto-oikeus on päätöksellään 11.12.2015 kieltänyt eläinsuojelupäätöksen 9.12.2015 täytäntöönpanon lypsykarjan osalta asian käsittelyn ajaksi. Hallinto-oikeuden nyt antama päätös huomioon ottaen syytä täytäntöönpanon kieltämiselle ei enää ole. Päätös voidaan panna eläinsuojelulain 52 §:n mukaan täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei korkein hallinto-oikeus asiassa mahdollisesti toisin määrää.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Ilkka Hartikainen (eri mieltä), Jaana Moilanen ja Minna Ruuskanen, joka on myös esitellyt asian.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös sekä valvontaeläinlääkärin ja 1. kaupungineläinlääkärin 9.12.2015 antama päätös kumotaan. Hyvinkään kaupunki on velvoitettava korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut viivästyskorkoineen. Asiassa on tarvittaessa järjestettävä suullinen käsittely näytön arvioimiseksi sekä A:n itsensä ja hallinto-oikeuden jo kuulemien eläinlääkärien kuulemiseksi uudelleen.

Hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä.

Valittaja on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa:

Jokaisen eläimen hyvinvointia ei ole selvitetty. Eläinsuojelutarkastuksessa 26.11.2015 keskityttiin nuorkarjaan ja vasikoihin. Niitä koskevat havainnot on yleistetty koko karjaan. Vasikoiden kuolleisuus ei kerro vanhempien lehmien ja sonnien hyvinvoinnista eikä oikeuta koko karjan lopettamiseen.

Vanhempien nautojen eli tuotantoeläinten kunnossa ei ollut vuonna 2015 havaittu juuri moitittavaa, eikä niiden ruokinnasta ollut annettu määräyksiä. Valittajan hallinto-oikeudessa kuulustuttamien eläinlääkärien E:n ja F:n eläinten ruokinnasta ja muusta hoidosta antamia suosituksia on noudatettu.

Kuivitus on säännösten perusteella pakollinen vain alle kaksiviikkoisille vasikoille. Muiden nautojen osalta riittää, että niillä on kuiva ja puhdas tila. Koska vasikoiden nukkumatila on kalteva, virtsa valuu ritilälattian kautta kouruun, josta lantakola kuljettaa virtsan ja lannan pois. Lisäksi vasikat oleskelevat mielellään reikälattialla, joka ei voi olla märkä. Määräykset kuivituksen lisäämisestä eivät siten perustu lakiin.

Osa väitetyistä puutteista, kuten likaisuus, on tulkinnanvaraisia. Näkökulma niihin riippuu siitä, onko asianomaisella eläinlääkärillä kokemusta tuotantoeläimistä. E:n ja F:n mukaan valittajan naudat olivat tarkastuksella 2.12.2015 pääosin puhtaita. Valittajan karja on ollut A-luokan maidontuottaja. Jos puutteet eläintenpidossa olisivat sellaisia kuin on väitetty, ne heijastuisivat välittömästi eläinten maidontuotantokykyyn. Käytännössä väitteet ja puutteet ovat pitkälti liittyneet vasikoiden ja nuorkarjan ruokintaan ja sairasteluun.

Vasikat ja nuorkarja on viety teuraaksi ilman, että toimenpiteen tarpeellisuutta olisi selvitetty eläinkohtaisesti. Säädetyt edellytykset eivät täyttyneet ainakaan kaikkien teuraaksi vietyjen eläinten osalta, vaan hyväkuntoisetkin eläimet on teurastettu.

Eläinsuojelulain 44 §:n sanamuoto on tyhjentävä. Pykälää on tulkittava ahtaasti. Myös pykälän perustelut huomioon ottaen on ennen eläinten lopettamista ryhdyttävä muihin pykälässä mainittuihin toimenpiteisiin, ellei tilanne ole aivan poikkeuksellinen.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä vain tietyn eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Pykälä ei mahdollista koko karjan lopettamista ilman, että sen mukaiset edellytykset on erikseen todettu jokaisen karjaan kuuluvan eläimen osalta. Hallinto-oikeuden kanta, jonka mukaan karjaa ei voida tarkastella ainoastaan yksilötasolla, on lakiin perustumaton.

Jos eläinsuojelulain 44 §:n mukaiset edellytykset olisivat täyttyneet, eläinlääkärien olisi tullut ryhtyä pykälässä mainittuihin kiireellisiin toimiin välittömästi marras–joulukuun vaihteessa 2015 tai viimeistään 14.1.2016, jolloin yksi lypsylehmistä lopetettiin.

Hallinto-oikeus on eläinsuojelulain 44 §:n perusteella arvioinut valittajan kykyä toimia maitotilallisena. Tuo kysymys kuuluu kuitenkin arvioitavaksi muussa yhteydessä, esimerkiksi eläintenpitokiellosta päätettäessä.

Eläinlääkärien asiassa antama päätös loukkaa valittajan omaisuudensuojaa ja oikeutta elinkeinon harjoittamiseen ja on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 1 artiklan vastainen. Henkilöön käyviä perusteita ei voida ottaa huomioon asiaa eläinsuojelulain 44 §:n perusteella ratkaistaessa.

Jos eläinsuojelulain 44 §:ää sovelletaan siten kuin asiassa tähän asti on tapahtunut, eläinten menetyksestä aiheutuu valittajalle ainakin puolen miljoonan euron vahinko. Koko karjan lopettaminen johtaa valittajan henkilökohtaiseen konkurssiin ja miljoonan euron vahinkoihin.

Tarkastuspöytäkirjoista ei ilmene sellaista merkittävää eläinsuojelullista syytä, jonka perusteella koko karja olisi lopetettava. Asiassa muun muassa eläinlääkäreitä kuulemalla esitetty näyttö on ristiriitaista ja on arvioitava uudelleen.

Hyvinkään kaupungin vs. toimialajohtaja ja 1. kaupungineläinlääkäri ovat vastineessaan esittäneet, että valitus oikeudenkäyntikuluja koskevine vaatimuksineen hylätään. Vastineessa on lisäksi esitetty muun ohella seuraavaa:

Tilanne on huonontunut lyhyessä ajassa. Asiassa käyttöön otetut välittömät toimet ovat olleet viimeinen keino eläinten suojelemiseksi. Valittaja ei ole vuosien kuluessa osoittanut mitään merkkejä siitä, että hän tulisi täyttämään eläinsuojelulain 42 §:n perusteella annetut määräykset. Päätöstä asiassa tehtäessä on todettu, että mainitun pykälän mukaisilla määräyksillä eläinten hyvinvointia ei voida turvata riittävän varmasti ja nopeasti.

Eläin eläimeltä tehty kehon kunnon tarkastelu ei tässä tapauksessa riitä, vaan on tullut tarkastella myös eläimen kokoa suhteessa ikään ja elinoloja. Kun lisäksi on otettu huomioon tilan pitkä eläinsuojeluhistoria, on todettu, että siellä olevat eläimet kärsivät jatkuvasta ravinnon puutteesta ja likaisuudesta, vasikoilla ei ole kuivaa makuupaikkaa, sairaat eläimet jätetään hoitamatta ja sorkkien hoito laiminlyödään. Kaikki puutteet eläintenpidossa eivät suoraan heijastu maidontuotantoon, vaan lehmä voi lypsää keskinkertaisen määrän maitoa ja silti kärsiä huonosta hoidosta, huonosta rehusta ja huonoista elinoloista sekä likaisuudesta.

Toissijaiset toimet ovat eläinsuojelulain 44 §:n mukaan mahdollisia, jos ensisijaiset keinot eivät ole mahdollisia tai ovat epätarkoituksenmukaisia. Eläimen omistaja tai haltija vastaa toimenpiteiden kustannuksista, kuten päätöksessä ja valittajaa sitä ennen kuultaessa on tuotu esiin. Hoidon hankkiminen muualta ei ole ollut tässä tapauksessa tarkoituksenmukaista. Valittaja on neuvoista, kehotuksista ja määräyksistä huolimatta kauan laiminlyönyt karjansa hoitoa. Hänen oikeusturvansa tässä asiassa ei ole vaarantunut, koska hän on neuvot, kehotukset ja määräykset aikoinaan saadessaan tullut tietoiseksi siitä, mitä häneltä edellytetään, ja hän on voinut valittaa aikaisemmista päätöksistä, joilla määräykset on annettu.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin toimiin voidaan ryhtyä tarvittaessa ennakollisesti. Ei siis tarvitse odottaa, että jokainen asianomaisista eläimistä kärsii. Riittää, että tosiasioiden ja saadun selvityksen perusteella on oletettavaa, että eläimet tulevat kärsimään. Pykälän perusteluiden mukaan pykälässä tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä paitsi silloin, kun eläin kärsii jo ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta, myös silloin, kun eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletettavissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu pikaisesti.

Tässä tapauksessa valittaja ei ole useiden vuosienkaan aikana ryhtynyt toimiin karjansa suhteen, vaan on ollut passiivinen tai on ryhtynyt riittämättömiin toimiin ja eläinten tilanne on huonontunut. On siten voitu riittävällä varmuudella päätellä, että on suuri vaara valittajan eläintenpidossa esiintyneiden ongelmien heijastumisesta pian hänen koko karjaansa.

A:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys vastineen johdosta.

A on toimittanut lisäselvitystä.

Hyvinkään kaupungin valvontaeläinlääkäri on toimittanut lisäselvitystä. Lisäselvitys on lähetetty A:n asiamiehelle tiedoksi.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on välipäätöksellään 2.5.2016 taltionumero 1856 keskeyttänyt hallinto-oikeuden valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon, kunnes valitusasia on ratkaistu tai sitä ennen toisin määrätään.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asiakirjat lähetetään Hyvinkään 1. kaupungineläinlääkärille 9.12.2015 annetun eläinsuojelupäätöksen täytäntöönpanoa varten.

3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, hallinto-oikeuden asiassa toimittama suullinen käsittely sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

Sovellettu lainkohta ja sen perusteluja

Eläinsuojelulain 44 §:n otsikkona on "Kiireelliset toimenpiteet". Pykälän mukaan asianomainen eläinlääkäri voi, jos eläinsuojelulliset syyt vaativat, eläinsuojelulain 42 §:n säännöksistä poiketen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tässä tarkoituksessa eläimelle voidaan hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta ehdottoman välttämättömiä aineita taikka, jos se ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista, eläin voidaan lopettaa tai toimittaa teurastettavaksi taikka myydä huutokaupalla tai käyvästä hinnasta muuten.

Eläinsuojelulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) lain 44 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu muun ohella seuraavaa: "Eläinsuojelullisten syiden niin vaatiessa voitaisiin ehdotetun pykälän (---) mukaan ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin eläimen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Tällainen tilanne olisi esimerkiksi kysymyksessä silloin, kun eläinsuojelulliset epäkohdat ovat niin suuria ja pikaista korjausta vaativia, että ehdotetun lain 42 §:ssä tarkoitetuilla kielloilla ja määräyksillä ei voitaisi saada tilanteeseen korjausta riittävän nopeasti ja riittävällä varmuudella.

Pykälässä tarkoitettu eläinsuojelullinen syy on kysymyksessä paitsi silloin kun eläin kärsii jo ehdottoman välttämättömän hoidon puutteesta, myös silloin, kun eläimen hoidosta vastaava henkilö on tavoittamattomissa tai jostain syystä kykenemätön hoitamaan eläintä ja on oletettavissa, että eläimen hyvinvointi tästä syystä vaarantuu pikaisesti.

Ensisijaisesti eläimelle tulisi hankkia hoitoa muualta tai hoitaja taikka rehua, ruokaa, vettä tai muita eläimen hyvinvoinnin kannalta välttämättömiä aineita. Eläimen hyvinvoinnille ehdottoman välttämättömillä aineilla tarkoitetaan esimerkiksi eläimen kiireelliseen lääkitsemiseen tarvittavia lääkkeitä. Ehdotuksen mukaan eläin voitaisiin lopettaa, toimittaa teurastettavaksi tai myydä, jos muiden keinojen käyttäminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista. Eläin olisi lopetettava, mikäli eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan."

Saatu selvitys

A:n lypsykarjatilalla on 26.11.2015 pidetty eläinsuojelulain 39 §:n mukainen tarkastus, jonka tarkoituksena on ollut A:lle annettujen eläinsuojelulain mukaisten määräysten noudattamisen valvominen. Tarkastusta pidettäessä tilalla oli nautarekisterin mukaan 109 nautaa. Lisäksi tarkastuksessa havaittiin joitakin merkittömiä vasikoita. A kasvattaa ja jalostaa karjansa itse.

Tilalla oli vuosina 2012–2015 pidetty 15 eläinsuojelutarkastusta, joissa A:lle oli toistuvasti annettu määräyksiä muun muassa vasikoiden ja nuorkarjan ruokkimisesta, vasikoiden kuivikkeista ja eläinten puhtaana pitämisestä. Tarkastuksissa oli myös toistuvasti tavattu sairaita tai muutoin ilman asianmukaista hoitoa jätettyjä eläimiä. Vasikkakuolleisuus tilalla on ollut suuri, ja sieltä on löytynyt kuolleita eläimiä.

A:n läsnä ollessa pidetyssä tarkastuksessa 26.11.2015 tehtyjen, hallinto-oikeuden ja eläinlääkärien asiassa antamissa päätöksissä kerrottujen havaintojen mukaan A:n karjanhoito ei tarkastusta pidettäessä edelleenkään täyttänyt eläinsuojelulain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisia vaatimuksia. Navetassa oli muun muassa neljä kuollutta vasikkaa ja puhaltunut nuori nauta, huonokuntoinen lehmä määrättiin lopetettavaksi välittömästi, eläimet olivat likaisia, ja lehmien jaloista löytyi vastasyntynyt likainen vasikka. Suurin osa nuorkarjasta oli silmin nähden alipainoista.

A:n navetassa on lypsyrobotti. Hän hoitaa karjansa yksin. Hän käy navetassaan päivittäin kotoaan Vantaalta käsin. Lisäksi hän valvoo navettaansa kotoaan Vantaalta laajakaistayhteyttä käyttäen. Lypsylehmät saavat rehunsa automaatilla, mutta nuorkarja ruokitaan käsin.

Valvontaeläinlääkäri ja 1. kaupungineläinlääkäri ovat, A:n annettua 8.12.2015 selityksen, 9.12.2015 antamallaan päätöksellä eläinsuojelulain 44 §:n perusteella määränneet A:n tilalla olevat naudat lopetettaviksi/teurastettavaksi toimitettaviksi. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellä hylännyt A:n valituksen.

Oikeudellinen arviointi

A:n valituksesta on ratkaistava, olivatko edellytykset eläinsuojelulain 44 §:n soveltamiseen olemassa, kun eläinlääkärit 9.12.2015 antoivat asiassa päätöksensä A:n tilalla olevien nautojen lopettamisesta tai teurastettavaksi toimittamisesta. Valituksen mukaan pykälän sanamuoto huomioon ottaen sen soveltaminen edellyttää, että kutakin eläintä tarkastellaan erikseen eikä päätöstä tule tehdä karjan tasolla, kuten tässä tapauksessa on tehty. Pykälässä tarkoitettuihin kiireellisiin toimenpiteisiin olisi valituksen mukaan myös ollut ryhdyttävä välittömästi, eli tässä tapauksessa sen olisi tullut tapahtua pian 26.11.2015 pidetyn tarkastuksen jälkeen.

Eläinsuojelulain 44 §:ää sovellettaessa on otettava huomioon mainitun lain 1 §:n 1 ja 2 momentissa säädetty lain tarkoitus eli eläinten suojelu parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä eläinten hyvinvoinnin ja hyvän kohtelun edistäminen. A ei hänen tilallaan vuosina 2012–2015 suoritetuissa useissa eläinsuojelutarkastuksissa annetuista neuvoista, kehotuksista ja määräyksistä huolimatta ole saanut nautojensa hyvinvointia kohenemaan pysyvästi. Muun muassa tähän nähden on tarkastuksessa 26.11.2015 tehtyjen havaintojen nojalla ollut perustellusti pääteltävissä, että eläinsuojelulain 42 §:n mukaisilla määräyksillä hänen eläintenpitoaan ei nytkään saataisi paranemaan eläinsuojelulain edellä mainittuihin tavoitteisiin nähden riittävän nopeasti ja riittävällä varmuudella. Tilalla esiintyneet puutteet eläinten ruokinnassa ovat koskeneet erityisesti vasikoita ja nuorkarjaa, jotka on ruokittu käsin. Lypsylehmät on ruokittu automaatilla, ja niiden osalta ruokinnassa ei ole ollut yhtä ilmeisiä puutteita. Tarkastuksilta on kuitenkin havaintoja myös lehmille syötetyn rehun huonolaatuisuudesta, laihoista lehmistä ja lehmien puhtaanapidon sekä terveyden- ja sairaanhoidon puutteista vasikoinnin yhteydessä ja muutoin. Saadun selvityksen perusteella on ollut pääteltävissä, että A ei kykene hoitamaan karjaansa asianmukaisesti. Kun lisäksi otetaan huomioon nautojen suuri määrä, eläinsuojelulain 44 §:ssä mainitut ensisijaiset toimenpiteet eivät ole olleet tarkoituksenmukaisia. Näin ollen A:n tilalla ollut karja on voitu kokonaisuudessaan määrätä lopetettavaksi tai teurastettavaksi.

Eläinsuojelulain 44 §:n sanamuoto viittaa yksittäisen eläimen hyvinvoinnin turvaamiseen ja turvaamisen vaatimiin toimiin. Tilalla aikaisemmin suoritetuissa useissa eläinsuojelutarkastuksissa tehtyjen havaintojen vuoksi puutteet, joita A:n eläintenpidossa oli toistuvasti esiintynyt, olivat viranomaisten tiedossa. Tarkastusta 26.11.2015 pidettäessä tehtyjen havaintojen perusteella on todettu, ettei puutteita ollut poistettu, vaan tilanne oli eläinten hyvinvoinnin kannalta edelleen huonontunut. Näissä oloissa ja nautojen suuren määrän vuoksi päätös eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin toimiin ryhtymisestä ei ole edellyttänyt, että jokainen karjaan kuuluva eläin tarkastetaan erikseen.

Eläinsuojelulain 44 §:n mukaiset välittömät toimenpiteet ovat pykälän otsikon mukaan kiireellisiä. Kuten mainitusta pykälästä ja saman lain 45 §:stä ilmenee, ne on tarkoitettu toteutettaviksi mahdollisimman pian.

Tarpeetonta viivytystä toimenpiteisiin ryhtymisessä on vältettävä eläinsuojelulain edellä mainittujen tavoitteiden vuoksi ja koska eläimen omistaja tai haltija on eläinsuojelulain 58 §:n perusteella vastuussa toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista. Tässä tapauksessa tarkastus, jossa tehtyjen havaintojen perusteella kiireellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty, on suoritettu 26.11.2015. Tarkastuksen jälkeen A:lle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi. Selityksen antamiselle asetettua määräaikaa on A:n asiamiehen pyynnöstä pidennetty. A:n annettua selityksensä 8.12.2015 päätös asiassa on annettu heti seuraavana päivänä 9.12.2015. A:n valitettua päätöksestä hallinto-oikeus on välipäätöksellään 11.12.2015 kieltänyt päätöksen täytäntöönpanon muiden nautojen kuin vasikoiden ja nuorkarjan osalta. Vasikat ja nuorkarja on toimitettu teurastettavaksi 16.12.2015. Näin ollen eläinsuojelulain 44 §:n mukaisiin toimenpiteisiin ryhtyminen ei ole ollut lainvastaista sillä perusteella, että toimenpiteisiin ei olisi ryhdytty riittävän pikaisesti.

A:n korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittaman lisäselvityksen perusteella ei myöskään ole pääteltävissä, että edellytykset eläinsuojelulain 44 §:n soveltamiseen olisivat eläinlääkärien 9.12.2015 antaman päätöksen jälkeen poistuneet, kun otetaan huomioon A:n eläintenpidosta saatu selvitys ja hänelle aikaisemmin annetut lukuisat eläinsuojelumääräykset.

Lopputulos

Edellä mainituilla perusteilla ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

3. Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Kari Tornikoski ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Petri Leinonen.

 
Julkaistu 23.8.2016