KHO:2016:130

Elatustuki – Aiheettomasti maksettu elatustuki – Elatustuen takaisinperintä – Takaisinperintäsaatavan vanhentuminen – Vanhentumisaika – Siirtymäsäännös

Vuosikirjanumero: KHO:2016:130
Antopäivä: 13.9.2016
Taltionumero: 3799
Diaarinumero: 1960/3/14
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:130

Elatustuet, joiden takaisinperinnästä kaupunki oli tehnyt kaksi päätöstä, oli maksettu elatusturvalain (671/1998) nojalla. Elatusturvalaissa ei ollut säädetty elatustuen takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta. Elatusturvalain kumonneen elatustukilain (580/2008) 26 §:ään sen sijaan sisältyi säännös takaisinperintäsaatavan vanhentumisajasta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että elatustukilain siirtymäsäännöksiä oli tulkittava siten, että elatusturvalain nojalla maksettujen elatustukien takaisinperintään oli sovellettava elatustukilain 26 §:n säännöstä takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta.

Kaupungin päätökset elatustuen takaisinperinnästä oli tullut tehdä viiden vuoden kuluessa elatustuen maksupäivästä lukien. Mainittua ajankohtaa aikaisemmin maksettuja elatustukia koskevat takaisinperintäsaatavat olivat vanhentuneet.

Elatusturvalaki (671/1998) 5 §, 21 § 1 momentti, 22 § ja 26 § 2 momentti

Elatustukilaki (580/2008) 26 §, 46 § 1, 3 ja 8 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 9.5.2014 nro 14/0389/6

Asian aikaisempi käsittely

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston alainen viranhaltija oli päätöksellään 25.4.2013 päättänyt periä A:lta takaisin vuonna 1993 syntyneen B:n elatusta varten A:lle maksettuja elatustukia yhteensä 1 457,73 euroa. Määrä vastaa elatusvelvolliselta suoraan 20.12.2007 ja 9.3.2009 saatuja elatusapuja.

Viranhaltija oli päätöksellään 26.6.2013 päättänyt periä samalla perusteella A:lta takaisin hänelle ajalta 1.7.2003–31.3.2009 maksettuja elatustukia yhteensä 6 887,46 euroa, jotka vastaavat elatusvelvolliselta suoraan ajanjaksolla 30.1.2004–23.12.2008 saatuja elatusapuja.

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on 10.12.2013 tekemällään päätöksellä (§ 235) pysyttänyt alaisensa viranhaltijan päätökset.

A on valittanut jaoston päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että jaoston päätös kumotaan ja elatustuen takaisinperinnästä luovutaan.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Elatusturvalain (671/1998) 21 §:n 1 momentin mukaan, jos elatustukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena taikka jos tuen nostaja on vastaanottanut elatusapua suoraan elatusvelvolliselta samana aikana, jolta elatustukea on maksettu, aiheettomasti maksettu elatustuki peritään takaisin tuen nostajalta. Lain 23 §:n mukaan takaisinperinnästä voidaan luopua kokonaan tai osaksi, jos takaisinperintä on tuen nostajan olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta, eikä aiheeton maksaminen ole johtunut nostajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä tai jos aiheettomasti maksettu määrä on vähäinen.

Elatusturvalain korvannut elatustukilaki on tullut voimaan 1.4.2009. Lain siirtymäsäännöksiä koskevan 46 §:n 1 momentin mukaan kunta käsittelee elatustuen takaisinperintää koskevat asiat ajalta ennen lain voimaantuloa. Kunnan ratkaisemissa elatustukiasioissa sovelletaan ennen elatustukilain voimaantuloa voimassa olevaa lakia eli elatusturvalakia. Pykälän 3 momentin mukaan sellaiset muutoksenhakuasiat, jotka tulevat vireille elatustukilain voimaantulon jälkeen, mutta jotka koskevat päätöstä, joka on annettu vanhan lain nojalla, käsitellään vanhan lain muutoksenhakua koskevien säännösten mukaisesti.

A:lle on maksettu elatustukea B:n elatusta varten 1.6.1999 lukien vuoteen 2011. Elatustuen maksaminen on perustunut 30.11.1994 tehtyyn ja X:n sosiaaliviraston 2.12.1994 vahvistamaan elatussopimukseen, jonka mukaan elatusvelvollinen maksaa elatusapua A:lle B:n elatusta varten 640 markkaa kuukaudessa 1.6.1996 lukien vuoteen 2011. A haki elatustukea elatusvelvollisen laiminlyötyä elatusavun suorittamisen. Elatustuki B:n elatusta varten on myönnetty 6.7.1999 annetulla päätöksellä 1.6.1999 lukien. Kyseisen päätöksen liitteenä lähetettiin tiedote, jossa muun muassa kerrotaan, että elatustuen nostaja ei saa vastaanottaa elatusapua suoraan elatusvelvolliselta laiminlyöntiperusteisen elatustuen myöntämisen jälkeen ja elatustuen nostajan on välittömästi ilmoitettava, jos elatustuen maksamiseen vaikuttavissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia.

Elatusvelvollinen on toimittanut Kansaneläkelaitokselle selvityksen vuosina 1996–2011 lapsensa B:n tilille maksamistaan elatusavuista. Viranhaltijan päätöksissä 25.4.2013 ja 26.6.2013 on laskettu, että elatusvelvollinen on maksanut 30.1.2004–9.3.2009 elatusapua yhteensä 10 646,38 euroa. Ajalta 1.7.2003–31.3.2009 korvattavaa elatustukea on maksettu yhteensä 8 345,19 euroa, mikä määrä virheellisesti maksettuja elatustukia on viranhaltijan päätöksillä päätetty periä takaisin A:lta. Elatusvelvollinen on maksanut elatusmaksut suoraan B:n tilille, johon A:lla on ollut käyttöoikeus. A ei ole ilmoittanut vastaanottaneensa elatusapua suoraan elatusvelvolliselta.

A on todennut, että elatusvelvollinen on laittanut lapsensa tilille rahaa jouluisin ja syntymäpäivinä, eikä A:n tiedossa ole ollut, että rahat olisivat olleet elatusapua. A on myös tuonut esiin olleensa yksinhuoltajana vastuussa pojastaan. Hallinto-oikeus katsoo, että elatusvelvollisen maksamien varojen on katsottava olevan elatusapua, kun otetaan huomioon niiden toistuvuus ja maksupäivien ajoittuminen. Elatusvelvollinen on maksanut elatusavut suoraan B:n tilille, johon A:lla on ollut käyttöoikeus. A ei ole esittänyt eikä asiassa ole muutenkaan ilmennyt syitä, joiden perusteella takaisinperintää olisi pidettävä kohtuuttomana. Näin ollen virheellisesti maksettu elatustuki on voitu periä häneltä takaisin. Jaoston päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Sinikka Välitalo ja Jouko Valonen. Esittelijä Sari Komonen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden sekä sosiaali- ja terveyslautakunnan jaoston päätökset kumotaan ja takaisinperinnästä luovutaan.

A on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti:

Elatusvelvollinen on siirtänyt suoraan alaikäisen lapsen tilille rahaa ennen joulua ja ennen lapsen syntymäpäiviä. On kohtuutonta, että nämä suoritukset katsottaisiin elatusavuksi. A ei ole pitänyt näitä suorituksia elatusapuna, koska elatusvelvollinen ei ole niin ilmoittanut. A ei ole saanut kysymyksessä olevia summia omalle tililleen. Myöskään maksuaikataulusta ei ollut sovittu. Näin ollen A ei ole vastaanottanut elatusapua suoraan elatusvelvolliselta.

A ei ole toiminut vilpillisesti nostaessaan elatustukea. Hän on hoitanut vaikeasti invalidisoituneen lapsen asioita yksin lapsen vauvaiästä asti. A on ollut vastuussa lapsen hyvinvoinnista hakiessaan apua lapsen psykiatris-neurologiselle oireilulle. Olosuhteet ovat olleet viimeiset kymmenen vuotta erittäin raskaat. A:n kaikki huomio on keskittynyt lapsen hoitoon ja siihen liittyvien viranomaisasioiden hoitamiseen.

A on tehnyt muun ohella lyhennettyä työaikaa usean vuoden ajan ja hän on ollut myös virkavapaalla neljä vuotta lapsen vaatiman hoidon vuoksi. Näinä vuosina hän ei ole saanut apua lapsen isältä. Elatusvelvollinen on asunut ulkomailla. Hän ei ole pitänyt lasta luonaan lomilla tai tavannut lasta, joten kaikki kustannukset lapsen hoidosta ja tarpeista ovat olleet A:n vastuulla.

A ei ole nähnyt tilillepanokuitteja, jotka elatusvelvollinen on lähettänyt viranomaisille. Kelan yhteydenoton jälkeen elatusvelvollinen on päättänyt pojalleen syntymäpäivä- ja joululahjaksi lähettämiensä rahojen olevan elatusapua. A ei ole tiennyt rahasummien olevan elatusapua eikä siten ole tiennyt, että hänen olisi pitänyt ilmoittaa niistä viranomaisille.

A on toimittanut lisäkirjoituksen. Nordean tilillepanokuiteissa ei ole mitään viitettä siitä, että lapsen isä olisi tarkoittanut maksamansa rahat elatusavuksi A:lle. Maksujen päivämäärien perusteella A on olettanut rahojen olevan lapselle tarkoitettuja lahjarahoja. A on ilmoittanut sairastuneensa syöpään ja keuhkosairauteen. Lapsi on koko elämänsä ajan kärsinyt psykiatris-neurologisesta oireyhtymästä. Takaisinperinnässä huomioon tulisi ottaa kohtuullisuusnäkökohdat. Mikäli asian kannalta suullisen käsittelyn toimittaminen on tarpeen, A:ta voidaan kuulla suullisessa käsittelyssä.

X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toinen jaosto on antanut selityksen. Valituksessa korkeimmalle hallinto-oikeudelle tai muutoinkaan ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, joiden johdosta takaisinperinnän voitaisiin katsoa olevan kohtuutonta.

A on antanut vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta.

2. Korkein hallinto-oikeus muuttaa hallinto-oikeuden ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston ja sen alaisen viranhaltijan päätöksiä siten, ettei viranhaltijan 25.4.2013 tekemässä päätöksessä tarkoitettua elatustukisaatavaa peritä takaisin 25.4.2008 edeltävältä ajalta eikä viranhaltijan 26.6.2013 tekemässä päätöksessä tarkoitettua elatustukisaatavaa peritä takaisin 26.6.2008 edeltävältä ajalta.

Muilta osin valitus hylätään. Hallinto-oikeuden ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston ja sen alaisen viranhaltijan päätöksiä ei näiltä osin muuteta.

Perustelut

1. Suullisen käsittelyn toimittamista koskeva vaatimus

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi A on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota hän on ilmoittanut siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

2. Pääasia

2.1 Tosiseikat

A ja C ovat 30.11.1994 tehneet elatussopimuksen vuonna 1993 syntyneen lapsensa B:n elatuksesta. Elatussopimuksen mukaan elatusvelvollinen C suorittaa elatusapua lapsen elatusta varten 640 markkaa kuukaudessa 1.6.1996 alkaen vuoteen 2011. Elatusapu suoritetaan A:lle.

A on hakenut elatustukea elatusvelvollisen laiminlyötyä elatusavun suorittamisen. Elatustuki B:n elatusta varten on myönnetty 6.7.1999 annetulla päätöksellä 1.6.1999 lukien. A:lle on maksettu elatustukea yhtäjaksoisesti 1.6.1999 alkaen vuoteen 2011 saakka, jolloin B on täyttänyt 18 vuotta.

C on toimittanut selvityksen poikansa tilille maksamistaan suorituksista ajalta 30.1.2004–9.3.2009 yhteensä 10 646,38 euroa. X:n kaupungin viranhaltija on 25.4.2013 ja 26.6.2013 tekemillään päätöksillä katsonut elatusvelvollisen tekemät suoritukset elatusavuksi ja päättänyt periä A:lta takaisin elatustuet, jotka kaupunki on maksanut A:lle ajalla 1.7.2003–31.3.2009.

2.2 Asiassa ratkaistavat kysymykset

Asiassa on ensiksi ratkaistava, onko X:n kaupungin elatustukien takaisinperintäsaatava vanhentunut. Tämän lisäksi asiassa tulee ratkaistavaksi, onko elatustukien takaisinperinnälle ollut sovellettavassa laissa tarkoitetut perusteet ja onko asiassa siten voitu päättää elatustukien takaisinperinnästä.

2.3 Oikeusohjeet

Elatusturvalain (671/1998) 5 §:n 1 kohdan mukaan elatustukea maksetaan lapselle, kun elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun suorittamisen.

Elatusturvalain 21 §:ssä säädetään takaisinperinnän perusteista. Pykälän 1 momentin mukaan, jos elatustukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena taikka jos tuen nostaja on vastaanottanut elatusapua suoraan elatusvelvolliselta samana aikana, jolta elatustukea on maksettu, aiheettomasti maksettu elatustuki peritään takaisin tuen nostajalta.

Elatusturvalain 22 §:ssä säädetään takaisinperinnän toteuttamisesta. Pykälän 1 momentin mukaan takaisin perittävä määrä voidaan kuitata samalle lapselle myöhemmin maksettavista elatustukieristä, jos perittävä määrä on maksettu samalle nostajalle, jolle myös kuitattavat elatustukierät maksetaan. Saman pykälän 2 momentin mukaan takaisinperintää koskeva toimielimen lainvoimainen päätös voidaan panna täytäntöön kuten lainvoimainen tuomio.

Elatusturvalain 26 §:n 2 momentin mukaan elatustuen nostajan on välittömästi ilmoitettava toimielimelle elatustuen maksamiseen vaikuttavissa olosuhteissa tapahtuneista muutoksista.

Elatusturvalaki on kumottu 1.4.2009 voimaan tulleella elatustukilailla (580/2008).

Elatustukilain siirtymäsäännöksiä koskevan 46 §:n 1 momentin mukaan kunta käsittelee ja ratkaisee elatustukihakemukset ja takautumissaatavan perimättä jättämistä koskevat hakemukset, jotka ovat saapuneet ennen elatustukilain voimaantuloa. Kunta käsittelee myös elatustuen tarkistukset ja elatustuen takaisinperintää koskevat asiat ajalta ennen lain voimaantuloa. Kunnan ratkaisemissa elatustukiasioissa sovelletaan ennen elatustukilain voimaantuloa voimassa olevaa lakia (vanha laki). Kunta maksaa elatustuen elatustukilain voimaantuloon saakka.

Saman pykälän 3 momentin mukaan elatustukilain voimaan tullessa kunnan toimielimessä tai hallinto-oikeudessa vireillä olevat muutoksenhakuasiat käsitellään kunnan toimielimessä ja hallinto-oikeudessa vanhan lain mukaisesti. Myös sellaiset muutoksenhakuasiat, jotka tulevat vireille elatustukilain voimaantulon jälkeen, mutta jotka koskevat päätöstä, joka on annettu vanhan lain nojalla, käsitellään vanhan lain muutoksenhakua koskevien säännösten mukaisesti.

Saman pykälän 8 momentin mukaan ennen lain voimaantuloa aiheettomasti maksetun elatustuen tai elatusavun perusteella syntyneen takaisinperintäsaatavan vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika.

Elatustukilain 25 §:ssä säädetään takaisinperinnästä. Pykälän 1 momentin mukaan, jos elatustukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena, aiheettomasti maksettu elatustuki on perittävä takaisin tuen saajalta.

Elatustukilain 26 §:ssä säädetään takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta. Päätös 25 §:n 1 momentissa tarkoitetun aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä vahvistetun saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003) 10 ja 11 §:ssä säädetään. Tämän vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.

Elatustukilain 43 §:ää on muutettu lailla 857/2009 siten, että myös takaisinperintää koskevat kunnan saatavat ovat siirtyneet lain voimaan tullessa Kansaneläkelaitokselle. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä HE 156/2009 vp on kohdassa "3.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan" lausuttu seuraavasti: "Kunnat tekevät ratkaisunsa vanhaa lakia soveltaen, mutta Kansaneläkelaitos käsittelee asiat uuden lain mukaisesti lain 46 §:n 2 momentin nojalla. Tämä merkitsee, että siirtyviin takaisinperintäsaataviin sovelletaan elatustukilain vanhentumissäännöksiä. Siten Kansaneläkelaitos voi panna täytäntöön kunnan tekemän takaisinperintäpäätöksen vain, jos päätös on tehty viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien. Lisäksi Kansaneläkelaitos voi kohdistaa takaisinperinnän vain sellaisiin saataviin, jotka perustuvat enintään viisi vuotta aikaisemmin maksettuun elatustukeen, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu."

2.4 Takaisinperintäsaatavan vanhentumista koskevan kysymyksen oikeudellinen arviointi

Elatustuet, joiden takaisinperinnästä on nyt kysymys, on maksettu elatusturvalain 671/1998 nojalla, joka on kumottu 1.4.2009 voimaan tulleella elatustukilailla 580/2008. Elatustukilain 46 §:n 1 momentin siirtymäsäännöksen mukaan elatusturvalakia sovelletaan kunnan ratkaistessa elatustuen takaisinperintää koskevaa asiaa ajalta ennen elatustukilain voimaantuloa.

Elatusturvalaissa ei ole säädetty elatustuen takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta. Elatusturvalain kumonneen elatustukilain 26 §:ään sen sijaan sisältyy säännös takaisinperintäsaatavan vanhentumisajasta. Kyseisen pykälän mukaan päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien.

Elatustukilain siirtymäsäännöksiin ei sisälly nimenomaista säännöstä siitä, että elatusturvalain nojalla maksettujen elatustukien takaisinperintään sovelletaan elatustukilain 26 §:ää takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta. Elatustukilain 46 §:n 8 momentin siirtymäsäännöksessä säädetään kuitenkin takaisinperintäsaatavan vanhentumisajan laskemisesta tilanteissa, joissa kysymys on ennen elatustukilain voimaantuloa maksetusta elatustuesta. Mainitun momentin mukaan ennen lain voimaantuloa aiheettomasti maksetun elatustuen tai elatusavun perusteella syntyneen takaisinperintäsaatavan vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika. Tämä säännös jäisi merkityksettömäksi, jollei samalla katsottaisi, että elatustukilain mukaista vanhentumisaikaa on sovellettava myös elatusturvalain nojalla maksettujen elatustukien takaisinperintäsaatavaan.

Elatustukilain 43 §:n muuttamista koskevan lain 857/2009 vp esitöissä HE 156/2009 vp on lausuttu, että Kansaneläkelaitokselle siirtyviin takaisinperintäsaataviin sovelletaan elatustukilain vanhentumissäännöksiä. Mainitun hallituksen esityksen mukaan Kansaneläkelaitos voi panna täytäntöön kunnan tekemän takaisinperintäpäätöksen vain, jos päätös on tehty viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien. Tämä hallituksen esityksen lausuma puoltaa kantaa siitä, että sellaisia elatustukia ei voida periä takaisin, joiden maksamisesta on kulunut yli viisi vuotta takaisinperintäpäätöstä tehtäessä.

Elatustukilain siirtymäsäännösten tarkoituksena voidaan siten tulkita olevan, että elatusturvalain nojalla maksettujen elatustukien takaisinperintäsaatavaan sovelletaan elatustukilain 26 §:n säännöstä takaisinperintäsaatavan vanhentumisesta. Asian arvioinnissa merkitystä voidaan antaa myös sille, että paitsi elatusturvalain kumonneessa elatustukilaissa myös eräissä toimeentuloturvaa koskevissa laeissa on säädetty vastaavasta viiden vuoden vanhentumisajasta (lainmuutokset 350–371/2004). Elatustukilain siirtymäsäännöksen tulkitseminen siten, että viiden vuoden vanhentumisaika koskee myös elatusturvalain nojalla maksettuja elatustukia, johtaa siten vastaavaan vanhentumisaikaan kuin toimeentuloturva-asioissa yleensä.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että esillä olevassa asiassa on sovellettava elatustukilain 26 §:n takaisinperintäsaatavan vanhentumista koskevaa säännöstä, jonka mukaan päätös aiheettomasti maksetun etuuden takaisinperinnästä on tehtävä viiden vuoden kuluessa etuuden maksupäivästä lukien.

X:n kaupunki on voinut 25.4.2013 ja 26.6.2013 tekemillään päätöksillä päättää elatustuen takaisinperinnästä vain päätöksen tekemistä edeltäneen viiden vuoden aikana maksettujen elatustukien osalta. Mainittua ajankohtaa aikaisemmin maksettuja elatustukia koskevat takaisinperintäsaatavat ovat näin olleet vanhentuneet.

Siten X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston alaisen viranhaltijan 25.4.2013 tekemässä päätöksessä tarkoitettua elatustukisaatavaa ei voida periä takaisin 25.4.2008 edeltävältä ajalta eikä viranhaltijan 26.6.2013 tekemässä päätöksessä tarkoitettua elatustukisaatavaa voi periä takaisin 26.6.2008 edeltävältä ajalta.

2.5 Takaisinperinnän perusteiden oikeudellinen arviointi

Asiassa on vielä ratkaistava, onko elatustuen takaisinperinnälle ollut elatusturvalain 21 §:ssä tarkoitetut perusteet siltä osin kuin niitä koskeva mahdollinen takaisinperintäsaatava ei ole vanhentunut.

Elatusturvalain 21 §:n 1 momentin mukaan takaisinperinnän perusteena on, että elatustukea on maksettu aiheetta tai määrältään liian suurena taikka tuen nostaja on vastaanottanut elatusapua suoraan elatusvelvolliselta samana aikana, jolta elatustukea on maksettu.

B:n elatusta varten on myönnetty elatustukea sillä perusteella, että elatusvelvollinen on laiminlyönyt elatusavun suorittamisen. Elatustuen maksamista koskevan päätöksen 6.7.1999 liitteenä olleessa tiedotteessa on todettu, että elatustuen nostaja ei saa vastaanottaa elatusapua suoraan elatusvelvolliselta laiminlyöntiperusteisen elatustuen myöntämisen jälkeen. Tiedotteen mukaan elatustuen nostajan on välittömästi ilmoitettava, jos elatustuen maksamiseen vaikuttavissa olosuhteissa tapahtuu muutoksia, ja virheellisesti maksettu elatustuki ja -apu peritään takaisin tuen nostajalta.

C on maksanut suorituksensa B:n pankkitilille, johon A:lla on ollut käyttöoikeus. A on katsonut, ettei elatustukea voida periä häneltä takaisin, koska hän ei ole mieltänyt C:n maksamia rahoja elatusavuksi vaan lahjoiksi B:lle.

C on kuitenkin tehnyt rahasuoritukset poikaansa B:tä varten. A on voinut nostaa ja käyttää lapsen isän maksamia suorituksia sekä käyttää niitä harkintansa mukaan elatukseen. C:n maksamia suorituksia on siten pidettävä elatusvelvollisen maksamina elatusapuina.

Koska A on nostanut samalta ajalta elatustukea kuin elatusapua on maksettu, elatustuen maksamista on pidettävä aiheettomana. Perusteet elatustuen takaisinperintään ovat näin ollen täyttyneet. Asiassa ei ole myöskään esitetty sellaisia seikkoja, joiden vuoksi elatustuen takaisinperintä olisi kohtuutonta.

2.6 Lopputulos

Kun päätös elatustuen takaisinperinnästä olisi tullut tehdä viiden vuoden kuluessa elatustuen maksupäivästä lukien, hallinto-oikeuden ja X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan toisen jaoston ja sen alaisen viranhaltijan päätöksiä on muutettava siltä osin kuin niissä on kysymys yli viisi vuotta aiemmin maksetuista elatustuista.

Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen muilta osin ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Niilo Jääskinen, Matti Halén, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Anne Nenonen. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.

 
Julkaistu 13.9.2016