KHO:2016:133

Lastensuojelu – Sijaishuoltopaikan muuttaminen kiireellisen sijoituksen aikana – Valituskielto – Huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen hylkääminen – Kiireellisen sijoituksen raukeaminen – Täytäntöönpanomääräys

Vuosikirjanumero: KHO:2016:133
Antopäivä: 16.9.2016
Taltionumero: 3870
Diaarinumero: 586/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:133

Hallinto-oikeus oli hylännyt kunnan sosiaalihuollon viranhaltijan tekemän hakemuksen lapsen huostaanottamisesta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta. Hallinto-oikeus oli tähän ratkaisuun liittyen todennut hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momenttiin viitaten, että päätös oli pantava täytäntöön vasta, kun päätös oli saavuttanut lainvoiman. Hallinto-oikeus oli samalla päätöksellä hylännyt lapsen äidin valitukset lapsen kiireellisestä sijoituksesta, kiireellisen sijoituksen jatkamisesta sekä sijaishuoltopaikan muuttamisesta kiireellisen sijoituksen aikana.

Lapsen vanhemmat valittivat hallinto-oikeuden päätöksestä viimeksi mainitulta valitukset hylkäävältä osalta sekä täytäntöönpanoa koskevan lausuman osalta. Asiassa tuli ensinnä ratkaistavaksi, voitiinko hallinto-oikeuden päätökseen valituksen hylkääviltä osilta hakea muutosta. Lastensuojelulain 92 §:n 1 momentin mukaan lain 43 §:ssä tarkoitetusta lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momentin mukaan kiireellistä sijoitusta ja sen jatkamista koskeviin hallinto-oikeuden päätöksiin ei saa hakea muutosta. Korkein hallinto-oikeus katsoi lain tarkoituksen ja systematiikan huomioon ottaen, että kiireellisen sijoituksen aikana tehtyyn sijaishuoltopaikan muuttamista koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saanut lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momentin nojalla hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Vanhempien valitusta siltä osin kuin se koski kiireellistä sijoitusta, kiireellisen sijoituksen jatkamista ja sijaishuoltopaikan muuttamista kiireellisen sijoituksen aikana ei tutkittu.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että hallinto-oikeuden täytäntöönpanoa koskeva toteamus oli ymmärrettävissä hallinto-oikeuden antamaksi täytäntöönpanomääräykseksi, jonka perusteella lapsen sijoitusta sijaishuollossa voidaan jatkaa siihen saakka, kunnes hallinto-oikeuden päätös lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä on saanut lainvoiman. Korkein hallinto-oikeus tutki vanhempien valituksen tältä osin sekä kumosi ja poisti täytäntöönpanomääräyksen lausuen perusteluna, että hallinto-oikeus ei ollut hakemuksen hylätessään tehnyt täytäntöönpanoa edellyttävää päätöstä. Vaikka kiireellisen sijoituksen tilanteissa hallinto-oikeuden huostaanottohakemuksen hylkäävä päätös johtaa lapsen kotiin palauttamiseen, kotiin palauttamisessa ei ole kysymys huostaanottohakemuksen hylkäävän päätöksen täytäntöönpanosta hallintolainkäyttölain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan kotiin palauttaminen johtuu kiireellisen sijoituksen raukeamisesta. Hallinto-oikeus ei ollut voinut antaa valituksenalaista määräystä lapsen sijaishuollon jatkumisesta hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentin nojalla.

Lastensuojelulaki 39 § 3 momentti, 43 § 3 momentti ja 92 § 1 ja 3 momentti

Hallintolainkäyttölaki 31 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 20.1.2015 nro 15/0046/6

Asian tausta

X:n kaupungin sosiaali- ja kriisipäivystyksen sosiaalityöntekijä on päätöksellään 9.5.2014 sijoittanut kiireellisesti A:n ja B:n lapsen, vuonna 2014 syntyneen C:n vastaanottoperheeseen 9.5.2014 lukien.

X:n kaupungin Y:n alueen lastensuojelun palveluiden johtava sosiaalityöntekijä on päätöksellään 6.6.2014 jatkanut C:n kiireellistä sijoitusta D:n ja E:n perheessä 9.6.2014 lukien.

X:n kaupungin Y:n alueen lastensuojelun palveluiden johtava sosiaalityöntekijä on päätöksellään 3.7.2014 muuttanut C:n sijaishuoltopaikan D:n ja E:n vastaanottoperheestä F:n vastaanottoperheeseen 3.7.2014 lukien.

A on valittanut Helsingin hallinto-oikeuteen kiireellistä sijoitusta ja sen jatkamista sekä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevista päätöksistä.

X:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimen lastensuojelun avopalvelupäällikkö on Helsingin hallinto-oikeuteen 4.7.2014 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että C otetaan X:n kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan huostaan ja että hänen sijoitustaan F:n vastaanottoperheessä jatketaan. Hallinto-oikeuteen saapuneessa hakemuksen muutoksessa on vaadittu, että C sijoitetaan G:n ja H:n sijaisperheeseen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Helsingin hallinto-oikeus on, toimitettuaan 27.11.2014 suullisen käsittelyn, valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, hylännyt A:n valitukset, jotka koskivat kiireellistä sijoitusta ja sen jatkamista sekä sijaishuoltopaikan muuttamista 3.7.2014.

Hallinto-oikeus on lisäksi hylännyt X:n kaupungin sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan tekemän C:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen muutoksineen. Hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentin nojalla hallinto-oikeus on todennut, että päätös on pantava täytäntöön vasta, kun päätös on saavuttanut lainvoiman.

Hallinto-oikeus on päätöksensä perusteluissa, siltä osin kuin nyt on kysymys, selostanut sovellettavat oikeusohjeet ja asiassa saadun selvityksen sekä selvityksen arviointina ja johtopäätöksinään lausunut seuraavaa:

Kiireellinen sijoitus ja sen jatkaminen

Asiassa saadusta selvityksestä ilmenee, että äidin psyykkinen vointi on etenkin raskauden aikana ollut heikko ja epävakaa. Äiti on tämän itsekin myöntänyt, mutta sanonut sen johtuneen raskaudenaikaisesta masennuksesta ja unettomuudesta. Ennen C:n syntymää ja tämän jälkeenkin lastensuojeluviranomaisille on tehty useita lastensuojeluilmoituksia liittyen äidin aggressiiviseen ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen sekä epäilyihin perheväkivallasta. Äiti oli kieltäytynyt vastaanottamasta hänelle tarjottuja avohuollon tukitoimia.

Sosiaalityöntekijällä on ollut perusteltu syy arvioida, että C:n terveys ja kehitys ovat uhanneet vakavasti vaarantua äidin hoidossa lastensuojelulain 40 §:ssä tarkoitetulla tavalla. C:n kiireellisen sijoituksen on katsottava olleen tarkoituksenmukainen, perusteltu ja lapsen edun mukainen ratkaisu. Näissä olosuhteissa ja kun otetaan huomioon, että C:n lastensuojelun tarpeen selvittäminen on ollut vielä kesken, on myös kiireellisen sijoituksen jatkaminen ollut välttämätöntä. Äiti ei ole valituksessaan tuonut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida asiaa toisin. Hallinto-oikeus myös toteaa, ettei viranomaisen menettelyssä ole tapahtunut virhettä, kun kiireellistä sijoitusta on 6.6.2014 tehdyllä päätöksellä jatkettu 9.6.2014 lukien. Valituksenalaisia päätöksiä ei ole syytä muuttaa.

Sijaishuoltopaikan muuttaminen

Asiakirjoista ilmenee, että vanhemmat olivat tuoneet esiin tyytymättömyyttään D:n ja E:n vastaanottoperheeseen ja äiti oli myös esittänyt epäilyjä C:n pahoinpitelystä perheessä. D oli häntä kuultaessa ilmoittanut kokevansa syytökset niin raskaina, ettei hän ollut enää halukas ottamaan C:tä takaisin kesälomansa jälkeen. Vanhemmat eivät heitä kuultaessa olleet esittäneet ketään henkilöä lähipiiristään sijaishuoltopaikaksi. Vaihtoehto C:n sijoittamisesta isoäidin luokse oli ilmennyt vasta myöhemmin päätöksen tekemisen jälkeen. C:n isä oli häntä kuultaessa ilmoittanut hyväksyvänsä F:n vastaanottoperheeksi. Näissä olosuhteissa sijaishuoltopaikan muuttaminen F:n vastaanottoperheeseen on katsottava olleen C:n edun mukainen ratkaisu ja kyseinen perhe on kyennyt vastaamaan C:n tarpeisiin. Asiassa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden vuoksi F:n vastaanottoperheen olisi katsottava olleen sopimaton C:n lyhytaikaiseksi sijaisperheeksi. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Lastensuojelulaki 38 § 1 ja 3 momentti, 40 §, 45 § 1 momentti ja 50 §

Hallintolainkäyttölaki 31 § 1 momentti

Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvän muutoksenhakuohjeistuksen mukaan päätökseen ei lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla siltä osin kuin se koskee kiireellistä sijoitusta ja sen jatkamista. Muilta osin päätökseen tyytymätön saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Laura Palmu, Johanna Kähärä ja Anni Haapalinna. Esittelijä Marko Ahlstedt.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A ja B ovat yhteisessä valituksessaan ja sen täydennyksessä vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan muilta kuin huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen hylkäämistä koskevilta osin.

A ja B ovat uudistaneet kaiken asiassa aiemmin lausumansa sekä vaatimustensa tueksi esittäneet muun ohella seuraavaa:

Hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt C:n huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen. X:n kaupungin sosiaali- ja terveystoimi ei useista pyynnöistä huolimatta ole kuitenkaan suostunut palauttamaan C:tä kotiinsa, vaikka kiireellinen sijoitus on rauennut lastensuojelulain 39 §:n 3 momentin 2 kohdan perusteella.

Sosiaalitoimi teki 29.1.2015 uuden päätöksen kiireellisen sijoituksen jatkamiseksi siitä huolimatta, että hallinto-oikeus oli vain noin viikkoa aiemmin päätöksellään hylännyt C:tä koskevan huostaanottohakemuksen. Tämä osoittaa sosiaalitoimen toiminnan omavaltaisuutta ja harkintavallan väärinkäyttöä myös valituksenalaisissa asioissa, jotka liittyvät olennaisesti hylättyyn huostaanottohakemukseen.

X:n kaupungin perhe- ja sosiaalipalveluiden lastensuojelun avopalvelupäällikkö on antanut selityksen, jossa esitetään muun ohella seuraavaa:

X:n kaupungin sosiaalitoimi sai hallinto-oikeuden päätöksen tiedoksi 23.1.2015, minkä jälkeen välittömästi kartoitettiin perheen kannalta tarkoituksenmukaisia tukitoimia. Sosiaalitoimessa tulkittiin hallinto-oikeuden päätöstä siten, että kiireellinen sijoitus on voimassa siihen asti, kunnes hallinto-oikeuden päätös saa lainvoiman. Lastensuojelulain esitöissä asiaa tulkitaan kuitenkin toisella tavalla, mistä syystä asiassa tehtiin uusi kiireellinen sijoitus, kun A ja B vaativat 29.1.2015 C:n välitöntä kotiuttamista ilman suunnitelmallisia toimia. Tätä ei voitu tässä tilanteessa pitää C:n edun mukaisena ratkaisuna. Lastensuojelulain esitöistä ja korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä poiketen hallinto-oikeudet ovat laittaneet päätöksiin lähes aina myös täytäntöönpanomääräyksiä, mikä on herättänyt hämmennystä laintulkinnassa ja -soveltamisessa. Lain sanamuodon perusteella on epäselvää, raukeaako kiireellinen sijoitus hallinto-oikeuden päätöksen antopäivänä vai päätöksen saadessa lainvoiman.

A ja B eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta vastaselityksen antamiseen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen kiireellisen sijoituksen aikana tehtyä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevan päätöksen osalta eikä tutki valitusta siltä osin kuin se koskee kiireellistä sijoitusta, kiireellisen sijoituksen jatkamista ja sijaishuoltopaikan muuttamista.

2. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut valituksen siltä osin kuin se koskee hallinto-oikeuden antamaa täytäntöönpanomääräystä. Täytäntöönpanomääräys kumotaan ja poistetaan.

Perustelut

1. Hallinto-oikeus on hylännyt valitukset lapsen kiireellistä sijoitusta, kiireellisen sijoituksen jatkamista sekä kiireellisen sijoituksen aikana tehtyä sijaishuoltopaikan muuttamista koskevista päätöksistä. Hallinto-oikeuden päätöksessä on ilmoitettu lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momenttiin perustuvasta valituskiellosta kiireellisen sijoituksen ja sen jatkamisen osalta. Muilta osin päätöksessä on annettu valitusosoitus korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Lastensuojelulain 92 §:n 1 momentissa luetellaan ne lastensuojelulaissa tarkoitetut asiat, joita koskevista hallinto-oikeuden päätöksistä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Lastensuojelulain 92 §:n 3 momentin mukaan hallinto-oikeuden antamaan muuhun kuin 1 momentissa tarkoitettuun lapsi- ja perhekohtaista lastensuojelua koskevaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Lastensuojelulain 38 §:ssä tarkoitettuja kiireellistä sijoitusta ja sen jatkamista koskevia päätöksiä ei mainita lain 92 §:n 1 momentissa eikä niihin siten saa valittamalla hakea muutosta. Valitus on siten näiltä osin jätettävä tutkimatta.

Sijaishuoltopaikan muuttamista koskeva päätös 3.7.2014 on tehty kiireellisen sijoituksen aikana.

Sijaishuoltopaikan muuttamisesta niin huostassapidon kuin kiireellisen sijoituksenkin aikana säädetään lastensuojelulain 43 §:n 3 momentissa. Lastensuojelulain 92 §:n 1 momentin mukaan lain 43 §:ssä tarkoitetusta lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoa koskevasta hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Edellä todetusti kiireellistä sijoitusta tai sen jatkamista koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Valituskiellon alaan kuuluvissa kiireellistä sijoitusta koskevissa päätöksissä määrätään säännönmukaisesti lapsen sijaishuoltopaikasta kiireellisen sijoituksen aikana. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että lastensuojelulain jossain määrin tulkinnanvaraisesta sanamuodosta huolimatta lain tarkoitus ja systematiikka huomioon ottaen on selvää, että kiireellisen sijoituksen aikana tehtyyn sijaishuoltopaikan muuttamista koskevaan hallinto-oikeuden päätökseen ei saa lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momentin nojalla valittamalla hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätökseen liitetty valitusosoitus on ratkaisuosassa mainituilta osin poistettava ja valitus on jätettävä tutkimatta ratkaisuosassa mainituilta osin.

2. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt X:n kaupungin sosiaalihuollon johtavan viranhaltijan hakemuksen C:n huos­taanottamisesta ja sijaishuoltoon sijoittamisesta ja samalla todennut hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentin nojalla, että päätös on pantava täytäntöön vasta, kun se on saanut lainvoiman. Ratkaisuosaan sisältyvä päätöksen täytäntöönpanokelpoisuutta koskeva toteamus on ymmärrettävissä ja on käytännössä myös ymmärretty hallinto-oikeuden antamaksi täytäntöönpanomääräykseksi, jonka perusteella lapsen sijoitusta sijaishuollossa voidaan jatkaa siihen saakka, kunnes hallinto-oikeuden päätös lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen hylkäämisestä on saanut lainvoiman. Määräyksen perusteella C:tä ei ole palautettu vanhempiensa luokse hallinto-oikeuden päätöksen antamisen jälkeen.

Lastensuojelulain 39 §:n 3 momentin 2 kohdassa säädetään, että kun huostaanottoa tai sijaishuoltoa koskeva asia on vireillä hallintotuomioistuimessa, kiireellinen sijoitus raukeaa, jos hallinto-oikeus antaa huostaanottoa koskevassa hakemusasiassa päätöksen. Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt C:n huostaanottoa koskevan hakemuksen. C:n kiireellinen sijoitus on siten rauennut hallinto-oikeuden päätöksellä.

Hallinto-oikeus ei ole lapsen huostaanottoa ja sijaishuoltoon sijoittamista koskevan hakemuksen hylätessään tehnyt täytäntöönpanoa edellyttävää päätöstä. Vaikka kiireellisen sijoituksen tilanteissa hallinto-oikeuden huostaanottohakemuksen hylkäävä päätös johtaa lapsen kotiin palauttamiseen, kotiin palauttamisessa ei ole kysymys huostaanottohakemuksen hylkäävän päätöksen täytäntöönpanosta hallintolainkäyttölain 31 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Kotiin palauttaminen johtuu kiireellisen sijoituksen raukeamisesta.

Edellä todettuun nähden hallinto-oikeus ei ole voinut antaa valituksenalaista määräystä lapsen sijaishuollon jatkumisesta hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentin nojalla. Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvä määräys on kumottava ja poistettava.

Korkein hallinto-oikeus toteaa, että X:n kaupungin sosiaalitoimen 29.1.2015 tekemän uuden kiireellistä sijoitusta koskevan päätöksen antamisen jälkeen C:n kotiin palauttamatta jättäminen ei ole enää perustunut hallinto-oikeuden päätökseen sisältyvään täytäntöönpanomääräykseen.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Halén, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta, Petri Helander ja Maarit Lindroos. Asian esittelijä Helmi Lajunen.

 
Julkaistu 16.9.2016  Päivitetty 22.9.2016