KHO:2016:137

Arvonlisävero – Poikkeukset myynnin verollisuudesta – Rahoituspalvelu – Arvopaperikauppa – Välitys – Osakkeiden myyntiin ja ostoon liittyvät palvelut – Investointipankkitoiminta – Onnistumispalkkio – Kuukausipalkkio

Vuosikirjanumero: KHO:2016:137
Antopäivä: 27.9.2016
Taltionumero: 4043
Diaarinumero: 4216/2/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:137

Investointipankkitoimintaa harjoittava A Oy suoritti asiakkailleen asiakkaan yritysjärjestelyihin liittyviä palveluja, jotka käsittivät muun ohella asiakkaan avustamisen osakkeiden tai liiketoiminnan myynnissä tai ostossa. A Oy toimi asiakkaan taloudellisena edustajana ja neuvonantajana liittyen järjestelyn suunnitteluun ja toteuttamiseen. A Oy:n saama toimeksianto saattoi tähdätä myös pelkästään osakkeiden myyntiin tai ostoon. Myyntitoimeksiannoissa A Oy:n tehtäviin kuului muun muassa potentiaalisten ostajatahojen etsiminen ja yhteydenotot heihin, tarjousten arviointi, due diligence -prosessin suunnittelu ja koordinointi sekä avustaminen neuvotteluissa ja esitysten ja esitysmateriaalin teossa. Ostotoimeksiannoissa A Oy:n tehtäviin kuului muun muassa asiantuntijoiden työn koordinointi, ostokohteen arviointi ja analysointi, tarjousten laatiminen, dokumenttien kommentointi ja korjaus, prosessin suunnittelu, due diligence -prosessin koordinointi sekä avustaminen materiaalien valmistelussa. A Oy:n tehtäviin myynti- tai ostotoimeksiannoissa ei sisältynyt neuvonantoa verotuksellisissa eikä juridisissa kysymyksissä.

A Oy sai vastikkeena toimeksiannon hoitamisesta onnistumispalkkion (success fee), jos kauppa toteutui. Onnistumispalkkio määräytyi joko osuutena kauppahinnasta tai kiinteämääräisesti. Onnistumispalkkioiden osalta asiassa oli kysymys siitä, oliko A Oy:n suoritettava arvonlisäveroa onnistumispalkkioista siinä tapauksessa, että toimeksianto johti liiketoimintakaupan sijasta osakkeiden myyntiin tai ostoon. Myynti- ja ostotoimeksiantoon liittyvää palvelukokonaisuutta pidettiin arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettuna arvopapereita koskevan liiketoimen välityksenä ja siten arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna rahoituspalvelun myyntinä, josta A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa.

Lisäksi A Oy sai vastikkeena yleensä kuukausipohjaisen kiinteän palkkion (retainer fee), joka tyypillisesti oli onnistumispalkkiota vähäisempi. A Oy sai pitää tämän palkkion, vaikka järjestely ei toteutuisi. A Oy:n oli oikaistava arvonlisäverollisena veloittamansa retainer fee verottomaksi, jos toimeksianto johti osakekauppaan. Jos toimeksiantosopimus tähtäsi vain osakkeiden myyntiin tai ostoon, A Oy:n ei ollut suoritettava arvonlisäveroa tästä palkkiosta, vaikka toimeksiannon mukainen osakekauppa jäisi toteutumatta.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylättiin. Korkein hallinto-oikeus ei muuttanut keskusverolautakunnan antamaa ennakkoratkaisua.

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu ajalle 16.11.2015–31.12.2016.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 momentti 1 kohta, 41 § ja 42 §

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 2 artikla 1 kohta c alakohta ja 135 artikla 1 kohta f alakohta

Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-2/95, SDC; C-349/96, CPP; C-235/00, CSC Financial Services; C-453/05, Ludwig; C-540/09, Skandinaviska Enskilda Banken; C-29/08, SKF; ja C-259/11, DTZ Zadelhoff

Päätös, josta valitetaan

Keskusverolautakunnan päätös 16.11.2015 nro 43/2015

Asian käsittely keskusverolautakunnassa

Ennakkoratkaisuhakemus

A Oy, jäljempänä myös yhtiö, on esittä­nyt ennakkoratkaisuhakemuksessaan seuraavaa:

Tausta

Yhtiö tarjoaa investointipankkipalveluja, jotka keskittyvät yrityskaup­poi­hin ja -järjestelyihin, pääomamarkkinatransaktioihin ja omistaja-arvopalveluihin. Ennakkoratkaisuhakemuksen kohteena ovat ainoastaan osto- ja myyntitoimeksiantoihin liittyvät palvelut.

Osto- ja myyntitoimeksiannoissa toimeksiannon perusrakenne on tyypil­lisesti samankaltainen ja sisältää seuraavat keskeisimmät vaiheet:

- arvostus (valuaatio)

- ajoitus (transaction timing)

- transaktion rakenne

- miksi kannattaa ostaa tai myydä (investment story/case)

- ostajien identifiointi ja kontaktointi

- neuvottelut yhdessä asiakkaan ja legal advisorin kanssa.

Yhtiö myy palveluitaan yritysasiakkaille, julkiselle sektorille, institutio­naalisille sijoittajille ja yksityisasiakkaille.

Myyntitoimeksiannossa yhtiö toimii myyjän edustajana sen omistaman yhtiön omistuspohjan uudelleen järjestelyyn liittyvässä toimeksiannossa, joka toteutetaan joko myymällä yhtiön osakekanta osittain tai kokonaan tai toteuttamalla jokin muu omistajien hyväksymä rahoitus- tai omistus­järjestely.

Myyntitoimeksiannoissa ei lähtökohtaisesti tavoitella erityisesti osake- tai liiketoimintakauppaa, vaan kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia.

Yhtiön tehtävänä yhdessä toimeksiantajien kanssa on:

- päivittää mahdolliseen omistus- tai rahoitusjärjestelyyn liittyvä yritys­presentaatio tuloksen, taseen ja tulosennusteiden osalta

- avustaa asiakasta transaktion toteuttamiseen tähtäävissä neuvotteluissa sekä tarvittavien esitysten ja esitysmateriaalien teossa liittyen, mutta ei rajoittuen, seuraaviin tehtäviin:

- teollisten ostajakandidaattien identifiointi

- yhteydenotto potentiaalisiin ostajiin / sijoittajiin

- mahdollisen rajoitetun huutokaupan järjestäminen

- indikatiivisten tarjousten arviointi

- avustaminen tarkentavissa kauppaneuvotteluissa

- due diligence -prosessin suunnittelu, valmistelu ja koor­dinointi

- sitovien tarjousten arviointi ja

- avustaminen lopullisissa sopimusneuvotteluissa.

Yhtiö ei toimeksiantoon liittyen anna toimeksiantajille juridista tai kirjanpidollista neuvontaa. Toimeksiantoon ei myöskään sisälly yksityis­kohtainen neuvonanto verotuskysymyksissä eikä verovaikutusten selvittäminen.

Hakemuksen liitteenä olevan sopimusmallin lisäksi yhtiö tekee myös muutoin saman sisältöisiä sopimuksia, joissa ainoana tavoitteena on osakekauppa.

Ostotoimeksiannossa yhtiö toimii ostajan edustajana tietyn kohteen osakkeiden tai liiketoiminnan hankintaa koskevassa toimeksiannossa. Yhtiö vastaa mahdollisen järjestelyn tehokkaasta toteuttamisesta yhteis­työssä toimeksiantajan kanssa. Yhtiön tehtävänä ostotoimeksiannoissa on tyypillisesti muun muassa:

- toimeksiantajan ja muiden asiantuntijoiden työn koordinointi

- kohteen soveltuvuuden arviointi suhteessa ostajan strategiaan ja nykyisiin liiketoimintoihin

- kohteen oston tai muun omistusjärjestelyn vaikutuksen arviointi osta­jan taloudelliseen asemaan ja tunnuslukuihin

- kohteen taloudellisen aseman analysointi

- tarvittavien arvonmääritysten tekeminen

- indikatiivisen tarjouksen ja lopullisen tarjouksen kirjoittaminen, toimeksiantajan ja muiden asiantuntijoiden kommenttien koordinointi ja kirjoittaminen tarjouksiin

- transaktioprosessin dokumenttien kommentointi ja korjaus kirjallisesti

- transaktioprosessin suunnittelu ja transaktioprosessin etenemisestä huolehtiminen

- due diligence -prosessin koordinointi

- avustaminen asiakkaan sisäisen päätöksentekomateriaalin valmiste­lussa, alustavien hallitusmateriaalien kirjoittaminen toimeksiantajalle

- avustaminen neuvotteluissa, neuvottelustrategian luomisessa sekä tarvittavien esitysmateriaalien teossa

-avustaa asiakasta muiden neuvonantajien valinnassa ja

- avustaminen tarvittaessa transaktion rahoituksen kilpailutuksessa.

Yhtiön tehtäviin ei kuitenkaan sisälly neuvonanto verotuksellisissa eikä juridisissa kysymyksissä.

Hakemuksen liitteenä olevan sopimusmallin lisäksi yhtiö tekee myös muutoin samansisältöisiä sopimuksia, joissa ainoana tavoitteena on osakekauppa.

Palkkio toimeksiannoista määräytyy onnistumispalkkiona (success fee) osakekaupan tai muun järjestelyn toteutuessa. Onnistumispalkkion lisäk­si veloitetaan yleensä kuukausipalkkio tai kiinteä palkkio, joka on kui­ten­kin onnistumispalkkioon nähden tyypillisesti vähäisempi. Palkkioi­den lisäksi yhtiö laskuttaa toimeksiantoon liittyviä kuluja, tyypillisesti esimerkiksi painokuluja, tilattavia yhtiöasiakirjoja ja matkakuluja.

Onnistumispalkkio (success fee). Yhtiö saa onnistumispalkkion ainoas­taan, jos suunniteltu järjestely toteutuu. Laskutusperuste syntyy transak­tion toteutumisajankohtana. Onnistumispalkkio määritellään sopimuk­sissa joko kiinteänä palkkiona, tiettynä prosenttiosuutena kauppahinnas­ta ja/ tai asiakkaan päätäntävallassa olevana summana sovitulla vaihtelu­välillä.

Kuukausipalkkio (retainer fee). Toimeksiannoissa määritellään yleensä kiinteä, normaalisti kuukausittain maksettava palkkio (retainer fee). Retainer fee -palkkion yhtiö saa pitää riippumatta siitä, toteutuuko järjes­tely vai ei.

Ennakkoratkaisukysymykset

1. Katsotaanko yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatut palvelut arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiseksi rahoitus­palvelun myynniksi, kun yhtiö myy

- hakemuksessa kuvatun myyntitoimeksiantopalvelun ja järjestely toteutuu osakekauppana

- hakemuksessa kuvatun ostotoimeksiantopalvelun ja järjestely toteutuu osakekauppana?

2. Jos toimeksiannossa on tavoitteena joko osakekauppa tai liiketoimin­ta­kauppa, yhtiö on laskuttanut kiinteän osuuden arvonlisäverollisena. Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, tuleeko yhtiön korjata palveluista verollisena laskutettu kiinteä osuus (retainer fee) jälkikäteen verottomaksi, jos järjestely toteutuu lopulta osake­kauppa­na?

3. Jos sopimuksen tavoitteena on ainoastaan osakekauppa ja osake­kauppa ei toteudu lainkaan, yhtiön palkkioksi jää sovittu kiinteä osuus (retainer fee). Katsotaanko yhtiön myymä palvelu arvonlisäverottomaksi rahoituspalvelun myynniksi myös tässä tapauksessa?

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu

1. Yhtiön hakemuksessa kuvaillut palvelut katsotaan arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 koh­dan mukaiseksi rahoituspalvelun myynniksi, kun yhtiö myy

- hakemuksessa kuvatun myyntitoimeksiantopalvelun ja järjestely toteutuu osakekauppana

- hakemuksessa kuvatun ostotoimeksiantopalvelun ja järjestely toteutuu osakekauppana.

2. Yhtiön tulee korjata jälkikäteen kiinteä palkkionsa (retainer fee) verottomaksi, jos kauppa toteutetaan osakekauppana.

3. Jos sopimuksen tavoitteena on ainoastaan osakekauppa, eikä se toteudu lainkaan, yhtiön palkkioksi jäävää kiinteä osuutta (retainer fee) pidetään siitä huolimatta arvonlisäverottomana rahoituspalvelun myyntinä.

Ennakkoratkaisu on annettu ajalle 16.11.2015–31.12.2016.

Keskusverolautakunta on perustellut antamaansa ennakkoratkaisua seuraavasti:

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Lain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan rahoituspalveluna pidetään arvopaperikauppaa. Pykälän 3 momen­tin mukaan arvopaperi­kaupalla tarkoitetaan osakkeiden ja muiden niihin verrattavien osuuk­sien, saatavien sekä johdannaissopimusten myyntiä ja välitystä, myös silloin, kun ne eivät perustu asiakirjaan.

Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (arvonlisä­verodirektiivi) 135 artiklan 1 kohdan f ala­koh­dan mukaan verosta on vapautettava liiketoimet, mukaan lukien välitys mutta lukuun ottamatta hallintoa ja tallessapitoa, jotka koskevat osak­keita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopape­reita, ei kuitenkaan tavaroiden hallintaan oikeuttavia asiakirjoja ja 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja oikeuksia ja arvopape­reita.

Unionin tuomioistuimen (EUT) vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan arvonlisäverodirektiivissä tarkoitetut vapautukset ovat unionin oikeuteen perustuvia itsenäisiä käsitteitä, joiden tarkoituk­sena on välttää eroavai­suudet arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa eri jäsenvaltioissa (muun muassa asiat C-349/96, CPP, kohta 15, C-540/09, Skandinaviska Enskilda Banken, kohta 19 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 19).

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on niin ikään todettu, että vapautusten määrittelyyn käytettyjä ilmaisuja on tulkittava suppeasti, koska nämä vapautukset ovat poikkeus siitä yleisestä periaat­teesta, jonka mukaan arvonlisäveroa peritään jokaisesta verovelvollisen suorittamasta vastik­keellisesta palvelusta (muun muassa asiat C-453/05, Ludwig, kohta 21 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 20 oikeuskäytäntöviittauksineen).

Näiden ilmaisujen tulkinnan tulee kuitenkin soveltua yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joihin kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY 13 artiklassa (nykyisen arvonlisäverodirektiivin 135 artikla) säädetyillä vapautuksilla pyritään, ja tulkinnassa on noudatettava yhtei­seen arvon­lisäverojärjestelmään kuuluvaa verotuksen neutraalisuuden periaatetta. Tämä suppean tulkinnan sääntö ei näin ollen tarkoita sitä, että 13 artiklassa tarkoitettujen vapautusten määrittelemiseksi käytettyjä ilmaisuja tulisi tulkita niin, että vapautukset menettäisivät tavoitellut vaikutuksensa (asia C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 21 oikeuskäytäntö­viittauksineen).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan (nykyisen arvonlisä­verodirektiivin 135 artiklan 1 kohta) merkityksen osalta oikeuskäytännössä on todettu, että liiketoimet, jotka koskevat osakkeita ja muita arvopapereita, ovat arvopaperimarkkinoilla toteu­tettuja liiketoimia, ja arvopaperikaupalla tarkoitetaan toimia, joilla osapuolten oikeudellista ja taloudellista tilannetta muutetaan (asiat C-2/95, SDC, kohdat 72 ja 73, C-29/08, SKF, kohta 48 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 22).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa (nykyisen arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohta) oleva ilmaisu "liiketoimet – – jotka koskevat arvopapereita", käsittää näin ollen liiketoimet, joilla voidaan luoda, muuttaa tai lakkaut­taa oikeuksia ja velvollisuuksia, joita osapuolilla on arvopapereiden perusteella (muun muassa asiat C-235/00, CSC Financial Services, kohta 33, C-29/08, SKF, kohta 48 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 23).

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että arvonlisäverojärjestelmän niiden tavoitteiden mukaisesti, jotka koskevat oikeusvarmuuden takaamista ja arvonlisäveron soveltamiseen liittyvien toimien helpottamista, huomioon on poikkeustapauksia lukuun ottamatta otettava kyseisen liiketoimen objektiivinen luonne (vastaavasti asiat C-29/08, SKF, kohta 47 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 25).

Oikeuskäytännön mukaan kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artik­lan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa (nykyisen arvonlisävero­direktiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohta) ilmenee, että ilmaisulla "mukaan lukien välitys" ei pyritä määrittelemään tässä säännöksessä säädetyn vapau­tuksen pääasiallista sisältöä, vaan sillä on tarkoitus laajentaa kyseisen vapautuksen soveltamisalaa välitystoimintaan (asiat C-235/00, CSC Financial Services, kohta 38 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 26).

Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 5 alakohdassa (nykyisen arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan falakohta) ilmaisulla "välitys" tarkoitetaan sellaisen välittäjänä toimivan henkilön toimintaa, joka ei toimi tiettyä finanssituotetta koskevan sopi­muksen osapuolena ja jonka toiminta koostuu muusta kuin tällaisten sopimusten osapuolten tyypillisistä sopimukseen perustuvista suorituk­sista. Välitystoiminnalla nimittäin tarkoitetaan palvelua, joka suoritetaan sopimuksen yhdelle osapuolelle ja josta tämä osapuoli suorittaa vastik­keen erillisenä välitystoimintana. Kyseinen toiminta voi käsittää muun muassa sen, että tälle osapuolelle ilmoitetaan tilaisuuksista tehdä tällai­nen sopimus ja että välittäjä on yhteydessä toiseen osapuoleen ja neuvot­telee asiakkaan nimissä ja puolesta vastavuoroisten suoritusten yksityis­kohdista. Tämän toiminnan tavoitteena on siis tehdä se, mikä on tarpeen, jotta kaksi osapuolta tekisivät sopimuksen, ilman, että välittäjällä olisi omaa intressiä sopimuksen sisällön suhteen (asiat C-235/00, CSC Financial Services, kohta 39 ja C-259/11, DTZ Zadelhoff, kohta 27).

EUT:n mukaan, kun yhtiö sai palkkion ainoastaan silloin, jos luotto­sopimus tehtiin, tätä voitiin pitää pääasiallisena suorituksena eli välityk­senä, sijoitusneuvonnan ollessa pelkästään liitännäinen palvelu (asia C-453/05, Ludwig, kohta 19).

Jotta palveluja voitaisiin pitää kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakoh­dassa (nykyisen arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohta) tarkoitettuina verosta vapautettuina liiketoimina EUT:n oikeuskäytännöstä ilmenevällä tavalla, niiden on kokonaisuutena arvioiden muodostettava sellainen erillinen kokonaisuus, jolla täytetään välityspalvelun erityiset ja olennai­set tehtävät (asia C-453/05, Ludwig, kohta 27 oikeuskäytäntöviittauksineen).

EUT:n tuomio asiassa C-540/09, Skandinaviska Enskilda Banken, koski osakkeiden liikkeelle­laskuun liittyviä niin sanottuja merkintätakuita. Siinä EUT totesi pelkän osapuolten välisen oikeudellisen ja taloudellisen tilanteen mahdollisen muutoksen täyttävän arvonlisäveron vapau­tuksen edellytyksen. Vaikka sijoittajat myöhemmin merkitsisivät osakeannin kokonaisuudessaan markkinoilla siten, ettei takuunantajan tarvitse enää ostaa merkitsemättä jääneitä osakkeita, merkintätakuusopimuksen teke­minen itsessään voi luoda, muuttaa tai lakkauttaa osakkeiden omistuk­seen perustuvia oikeuksia, ja tällainen mahdollisuus itsessään riittää määrittelemään tällaisen merkintätakuun kyseisessä oikeuskäy­tännössä tarkoitetuksi arvopapereita koskevaksi liiketoimeksi. Tässä tilanteessa on todettava, että kuudennen arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B koh­dan d alakohdan 5 alakohdan (nykyisen arvonlisäverodirektiivin 135 ar­tik­lan 1 kohdan f alakohta) tulkinnalla, jonka mukaan se, vapautetaanko merkintätakuupalvelu arvonlisäverosta vai ei, riippuu siitä, merkitäänkö liikkeelle lasketut osakkeet osittain vain kokonaan, loukattaisiin verotuksen neutraalisuuden periaatetta, johon muun muassa kyseisellä direktiivillä käyttöön otettu yhteinen arvonlisäverojärjestelmä perustuu ja joka estää sen, että samoja liiketoimia suorittavia taloudellisia toimi­joita kohdeltaisiin eri tavoin arvonlisäveroa kannettaessa (tuomion kohdat 32–33 ja 36 oikeuskäytäntöviittauksineen).

Yhtiön hakemuksessa kuvailemat myynti- ja ostotoimeksiannot täyttävät välityspalvelun erityiset ja olennaiset tehtävät. Yhtiön toimeksiannoista saatavista palkkiosta merkittävin osa tulee onnistumispalkkioina (success fee). Asiassa C-453/05, Ludwig, esitetyn mukaisesti voidaan pääsuoritteena silloin pitää sitä, että yhtiö pyrkii kaikin tavoin saamaan osapuolet solmimaan sopimuksen. Palvelukokonaisuuden pääsuoritteena voidaan hakemuksessa kuvailluissa tilanteis­sa, ottaen huomioon palkkio­rakenne, pitää yritysjärjestelyn välitystä. Muut hakemuksessa luetellut palvelut ovat välityspalvelun liitännäisiä. Palvelukokonaisuuden vero­kohtelua ei ole syytä jakaa osiin, vaikka yksittäisinä palveluina myytyinä osa palveluista saattaisi olla verollisia ja osa verottomia.

Jotta yhtiön myymä palvelukokonaisuus olisi arvonlisäverosta vapau­tettu liiketoimi, sen tulee täyttää EUT:n vapautukselle asettamat edelly­tykset. Vapautuksen edellytyksenä on, että kyseessä on sellaisen arvo­papereita koskevan liiketoimen välitys, joilla voidaan luoda, muuttaa tai lakkaut­taa oikeuksia ja velvollisuuksia, joita osapuolilla on arvopaperei­den perusteella. Kyseessä on arvopapereita koskeva välitys myös silloin, kun sillä annetaan mahdollisuus arvopapereita koskevaan liiketoimeen. Tällöin ei ole merkitystä, vaikka suunniteltua arvopapereita koskevaa liiketoimea ei lopulta suoritettaisi, vaan siitä luovuttaisiin.

Asiassa C-259/11, DTZ Zadelhoff, annetussa tuomiossa EUT otti kantaa tilanteeseen, jossa toimeksiantoa tehtäessä ei tiedetty, toteutuuko järjes­tely lopulta verollisena vai verottomana liiketoimena. Tuomion kohdan 25 mukaan riippumatta siitä, millaiset myyjän alkuperäiset aikomukset mahdollisesti olivat, lopulta toteutettu liiketoimi oli objektiiviselta luonteeltaan osakkeita koskeva liiketoimi, ja näin ollen se oli poikkeus­tapauksia lukuun ottamatta otettava huomioon tällaisena. Kun yhtiön asiassa yritysjärjestely lopulta toteutetaan osakekauppana, tämä aiheut­taa sen, että myös palvelukokonaisuuden kaikkien jo tehtyjen veloitus­ten katsotaan koskevan osakkeiden välitystä koskevia liiketoimia. Siten niiden tulee olla verottomia.

Yhtiön hakemuksessaan kuvaamaa myyntitoimeksiantopalvelun myyntiä pidetään EUT:n tarkoittamana arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisena arvopapereita koskevan liiketoimen välityksenä, ja siten arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisena rahoituspalvelun myyntinä, kun yritysjärjestely toteutuu osakekauppana.

Yhtiön hakemuksessaan kuvaamaa ostotoimeksiantopalvelun myyntiä pidetään EUT:n tarkoitta­mana arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisena arvopapereita koskevan liiketoimen välityksenä, ja siten arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukai­sena rahoituspalvelun myyntinä, kun yritysjärjestely toteutuu osakekauppana.

Yhtiön tulee korjata jälkikäteen kiinteä palkkionsa (retainer fee) verottomaksi, jos kauppa toteutetaan osakekauppana ja yhtiö on laskuttanut palvelut verollisena. Lopulta toteutettu liiketoimi on silloin arvopapereita koskevan liiketoimen välitys.

Jos sopimuksen tavoitteena on ainoastaan osakekauppa eikä se toteudu lainkaan, yhtiön palkkioksi jäävää kiinteä osuutta (retainer fee) pidetään siitä huolimatta arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan f ala­kohdan mukaisena arvopapereita koskevan liiketoimen välityksenä, ja siten arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaisena rahoitus­palvelun myyntinä.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan vaatinut, että keskusverolautakunnan päätös kumotaan kohdan 1 osalta ja uutena ennakkoratkaisuna tältä osin lausutaan, että yhtiön hakemuksessa kuvailtuja palveluja ei katsota arvonlisäverolain 42 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiseksi rahoituspalvelun myynniksi. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on lisäksi vaatinut, että keskusverolautakunnan ennakkoratkaisu poistetaan kohtien 2 ja 3 osalta.

Vaatimustensa tueksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on esittänyt muun ohella seuraavaa:

EUT ei ole antanut tuomiota, jota voisi käyttää suorana oikeusohjeena käsillä olevan asian ratkaisemisessa. EUT:n kannanotoista voidaan kuitenkin tehdä käsilläkin olevassa asiassa päätelmiä.

Vapautusten suppean tulkinnan periaatteen tavoitteena on se, että vapautukset eivät laajene tulkintojen myötä. Monitahoisten liiketoimien osalta ratkaisun lähtökohta on se, että verotus määräytyy suoritekohtaisesti, paitsi jos jakaminen on keinotekoista. Jos verotusta ei määritetä suoritekohtaisesti, verokohtelun ratkaisee pääsuorite. Välitystoiminnalla tarkoitetaan palvelua, joka suoritetaan sopimuksen yhdelle osapuolelle ja josta tämä osapuoli suorittaa vastikkeen erillisenä välitystoimintana. Palvelusuorituksen luonne verollisena/verottomana palveluna perustuu palvelun luonnehdintaan. Sillä seikalla, mihin seikkoihin vastikkeen määrä on sidottu, ei ole merkitystä palvelusuorituksen verollisuuden/verottomuuden luonnehdinnassa.

KHO:n julkaisemattoman päätöksen 21.8.2013 taltionumero 2586 seuraamisesta seuraa, että corporate finance -toiminta on vähennykseen oikeuttamatonta rahoituspalvelun myyntiä. EUT:n oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että corporate finance -palvelut olisivat verottomia rahoituspalveluja. Yhtiön palvelusuoritusta voidaan pitää kokonaisuudessaan arvonlisäverollisena. Yhtiö ei itse myy osakkeita ja toisaalta palvelusuoritukset menevät pelkkää välitystoimintaa pidemmälle. Tapa, jolla vastike määritellään, ei vaikuta palvelun luonteen määrittelyyn.

Yhtiö on valituksen johdosta anta­massaan vastineessa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Oikeudenvalvontayksikön mukaan yhtiön suorittamissa palveluissa on kyse yhdestä yhtenäisestä palvelukokonaisuudesta. Yhtiö on tältä osin samaa mieltä. Yhdellä yksittäisellä osakkeiden osto- tai myyntitoimeksiantoon liittyvällä toimeksiannon vaiheella ei ole yhtiön asiakkaalle itsenäisesti tarkasteltuna merkitystä, vaan toimeksiannon eri vaiheet ovat kaikki osaltaan tarpeellisia ja tähtäävät sopimuksen syntymiseen osapuolten välillä. Nämä toimenpiteet eivät ole asiakkaiden kannalta tavoite sinällään, vaan keino nauttia pääasiallisesta palvelusta parhaissa olosuhteissa (asiat C-308/96 ja C-94/97, Howden Court Hotel). Toimeksiannon eri vaiheiden jakaminen osiin olisi keinotekoista, sillä yhtiön asiakkaat ostavat yhtiöltä kokonaispalvelun, jonka tarkoituksena on saada osakekauppa syntymään yhtiön asiakkaan kannalta parhain mahdollisin ehdoin (asia C-349/96, CCP).

Oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan tuonut esille, että sillä, laskutetaanko monitahoisesta palvelusta vain yksi hinta, vai onko asiassa sovittu eri hinnat, ei ole sellaisenaan liittymisperiaatteen soveltumista arvioitaessa ratkaisevaa merkitystä. Tämä pitää sinänsä EUT:n oikeuskäytännön valossa paikkansa, mutta oikeudenvalvontayksikkö argumentoi asiasta, joka ei ole ollut keskusverolautakunnan ratkaisussa merkityksellinen, koska palvelua ei ole määritelty sen mukaan, onko käytössä ollut yksi vai useampia laskutuksia.

EUT:n oikeuskäytännöstä käy ilmi, että sopimuksen sisältöä voidaan pitää merkittävänä viitteenä suorituksen yhtenäisyyden arvioinnissa (asia C-392/11, Field Fisher Waterhouse). Sille, että sopimuksessa sovitaan yhdestä yhtenäisestä palvelusuorituksesta, tulee siis antaa lähtökohtaisesti ratkaiseva merkitys. Vain siinä tapauksessa, että kysymyksessä olisi oikeuden väärinkäyttö, voidaan tästä poiketa (asia C-425/06, Part Service Sarl). Täysin alalla vakiintuneessa sopimusmallissa ei tästäkään ole kysymys.

Kuten yhtiön sopimuksista on todettavissa, yhtiö tekee asiakkaan kanssa sopimuksen, jonka tavoite on osakkeiden tai liiketoiminnan myynti tai osto. Tämä on sopimuksen ainoa tavoite ja kaikki toimenpiteet palvelevat tätä tarkoitusta. Yhtiön palkkio tästä palvelusta on kaupan toteutumisen perusteella maksettava success fee, joka kattaa kaikki toimeksiannon eri vaiheissa suoritetut toimenpiteet ja joka maksetaan vain, jos osakekauppa toteutuu. Merkitykseltään tyypillisesti vähäisemmän retainer feen tarkoituksena on sitouttaa asiakas prosessin eteenpäin viemiseen.

Yhtiön osakkeiden myynti- tai ostotoimeksiannon ei myöskään voida katsoa muodostavan välityksestä erillistä uutta kokonaisuutta EUT:n asiassa C-44/11, Deutsche Bank, antaman tuomion mukaisesti. Kysymyksessä on osakkeiden välitys.

Oikeudenvalvontayksikkö on viitannut valituksessaan EUT:n asioissa C-235/00, CSC Financial Services, ja C-453/05, Ludwig, antamiin tuomioihin. Mainitun oikeuskäytännön mukaan välitystoiminnalla tarkoitetaan palvelua, joka suoritetaan sopimuksen yhdelle osapuolelle ja josta tämä osapuoli suorittaa vastikkeen erillisenä välitystoimintana. Kyseinen toiminta voi käsittää muun muassa sen, että tälle osapuolelle ilmoitetaan tilaisuuksista tehdä tällainen sopimus ja että välittäjä on yhteydessä toiseen osapuoleen ja neuvottelee asiakkaan nimissä ja puolesta osapuolten vastavuoroisten suoritusten yksityiskohdista. Tämän toiminnan tavoitteena on siis tehdä se, mikä on tarpeen, jotta kaksi osapuolta tekisivät sopimuksen ilman, että välittäjällä olisi omaa intressiä sopimuksen sisällön suhteen.

Tästä on yhtiön toiminnassa nimenomaisesti kyse. Yhtiön myymän palvelun tarkoituksena on joko löytää osakekokonaisuudelle ostaja ja saada kauppa toteutumaan, tai vastaavasti ostajan edustajana saada kauppa toteutumaan ostajalle hyväksyttävin ehdoin. Kaikki yhtiön tehtävät palvelevat tätä tarkoitusta eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin kaupan aikaansaaminen ja osapuolten yhteen saattaminen. Maksettavat palkkiot ovat korvaus palveluista, joilla yhtiö saattaa arvopaperikaupan osapuolet yhteen osakekaupan tekemiseksi ja järjestää kauppojen toteutumisen.

Kysymyksessä olevan kaltaisissa osakkeiden myynti- tai ostotoimeksiannoissa sopimukseen pääsemisen osalta ei ole riittävää, että yhtiö esimerkiksi vain soittaisi potentiaalisille ostajille/myyjille, vaan kaupan toteutuminen edellyttää taloudellisten taustatietojen käytettävissä oloa. Näin ollen palvelujen on katsottava kokonaisuutena arvioiden muodostavan sellaisen erillisen kokonaisuuden, joka täyttää välityspalvelun erityiset ja olennaiset tehtävät (asia C-453/05).

Yhtiö on katsonut, että oikeudenvalvontayksikön valitus tulee hylätä perusteettomana.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastaselityksessä uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä ja vaatimansa sekä esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa:

Palvelun luonteen verollisuus/verottomuus vaikuttaa perustavalla tavalla verovelvollisen asemaan arvonlisäverotuksessa. EUT:n oikeuskäytännöstä ei ole pääteltävissä, että corporate finance -palvelua suorittavan tahon toiminta olisi verotonta eli käsittäisi suppeasti tulkiten osakkeita koskevia liiketoimia käsittävän kokonaisuuden tai arvopaperin välitystä. Konsulttipalvelujen ja toisaalta verosta vapautettujen osakkeita koskevien liiketoimien välinen rajanveto edellyttää tulkintaa. Ei ole selvää, että corporate finance -palvelun luonnehdinta luonteeltaan verottomaksi olisi tällaisen palvelun myyjän etujen mukaista kaikissa tilanteissa/olosuhteissa. Palvelua ei voida toisaalta myöskään luonnehtia tällaisesta lähtökohdasta käsin.

Yhtiö on antanut Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastaselityksen johdosta lausuman.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.

Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Keskusverolautakunnan päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät keskusverolautakunnan päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, keskusverolautakunnan päätöksen muuttamiseen ei ole perusteita.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Marita Eeva.

 
Julkaistu 27.9.2016