KHO:2016:165

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Perheside – Adoptio – Lapsen etu – Tosiasiallinen huoltajuus

Vuosikirjanumero: KHO:2016:165
Antopäivä: 7.11.2016
Taltionumero: 4634
Diaarinumero: 1617/3/15
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:165

Valittajien ja hakijan välille oli vahvistettu 3.2.2012 Norsunluurannikon alioikeudessa ns. heikko adoptio eli adoption simple. Adoption simple on Suomen oikeusjärjestelmän mukaan lähinnä huoltajuussuhde. Hovioikeus oli päätöksellään 7.12.2012 vahvistanut valittajille hakijan huoltajuuden. Asiassa oli kyse siitä, muodostaako Norsunluurannikolla vahvistettu ns. adoption simple sellaisen perhesiteen hakijan ja valittajien välille, että hakijaa voidaan ulkomaalaislain 37 §:n ja 50 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä pitää valittajien perheenjäsenenä.

Valittajien suhde lapseen täytti muodollisen huoltajuusedellytyksen. Tosiasiallista perhe-elämää hakijan ja valittajien välillä ei ollut väitettykään olleen. Oleskelulupa oli tällä perusteella hylätty, koska perhesidettä ulkomaalaislain 37 §:n tai 50 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä ei ollut. Asiakirjoista ei ilmennyt, että hakija olisi täysin riippuvainen huoltajistaan. Toive saada lapselle paremmat elinolosuhteet Suomessa kuin mitä hänellä kotimaassaan on, ei vastaa täyttä riippuvuutta ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin tarkoittamassa mielessä. Hakijaa ei tämän vuoksi voitu pitää lain tarkoittamana muuna omaisena, jolle voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella.

Se, että huoltajuutta hakijan kotimaassa kutsutaan heikoksi adoptioksi, ei voi merkitä, että sille annettaisiin Suomessa erilainen merkitys kuin muille huoltajuussuhteille oleskelulupaa harkittaessa. Tällainen menettely olisi kansainvälisen adoptiojärjestelyn kiertämistä. Adoptio tulee toteuttaa adoptiolaissa tarkoitetussa järjestyksessä.

Lain tarkoittamaa perhesidettä tai kiinteää perhe-elämää ei ollut. Hakijan kulttuuriset ja sosiaaliset siteet painottuivat selvästi kotimaahan. Tämän vuoksi ei ollut aihetta arvioida asiaa eri tavoin myöskään ulkomaalaislain 66 a §:n valossa.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa.

Ulkomaalaislaki 37, 50 ja 66 a §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 21.4.2015 nro 15/0457/1

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on päätöksellään 20.12.2013, dnro 2628/110/2013, hylännyt Norsunluurannikon kansalaisen A:n perhesiteen perusteella myönnettävää oleskelulupaa koskevan hakemuksen, koska hakija ei ole perheenkokoajan B:n perheenjäsen.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta ja valituksen sekä valittajien oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Suullinen käsittely

Kun otetaan huomioon asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Pääasia

Asiassa on kysymys siitä onko hakijalla ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin ja 50 §:n 1 momentin perusteella oikeus oleskelulupaan Suomessa perhesiteen perusteella. Koska kysymyksessä on asia, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso. Jos Suomessa asuva henkilö on alaikäinen lapsi, perheenjäsen on hänen huoltajansa.

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Valittajat ovat hakeneet oleskelulupaa perhesiteen perusteella vuonna 2006 syntyneelle hakijalle. Valittajat asuvat Suomessa ja toinen heistä on hakijan setä (myöhemmin perheenkokoaja) ja toinen heistä on tämän puoliso (myöhemmin perheenkokoajan puoliso). Perheenkokoajalla on pysyvä oleskelulupa Suomessa. Hän on muuttanut Suomeen vuonna 2005 ja hänen puolisonsa on Suomen kansalainen. Perheenkokoajalla ja hänen puolisollaan on myös yhteinen vuonna 2006 syntynyt tytär.

Norsunluurannikon tasavallan Abidjan-Plateaun alioikeus on 3.2.2012 myöntänyt hakijan huoltoa koskevat oikeudet perheenkokoajalle ja tämän puolisolle. Helsingin hovioikeus on hakemuksesta 7.2.2012 vahvistanut edellä mainitun vieraassa valtiossa annetun lapsen huoltoa koskevan päätöksen. Päätöksen mukaan hakijan biologiset vanhemmat ovat 18.8.2011 antaneet suostumuksensa siihen, että lapsen huoltoa koskevat oikeudet määrätään perheenkokoajalle ja tämän puolisolle.

Hakija on Norsunluurannikon kansalainen, joka on syntynyt ja asunut koko ikänsä kotimaassaan. Hänen äitinsä toimitti hänet vauvana isän luokse huolehdittavaksi. Isän sisar huolehti hakijasta jonkin aikaa, mutta sittemmin hakija siirtyi isovanhempiensa huollettavaksi. Hakija asuu edelleen isovanhempiensa luona ja käytännössä hänen isoäitinsä huolehtii hänestä. Hakijan äiti eikä myöskään isä kykene tai halua huolehtia hakijasta. Perheenkokoaja on kertonut tavanneensa hakijaa useita kertoja vieraillessaan kotimaassaan Norsunluurannikolla. Perheenkokoaja ja hänen puolisonsa ovat tehneet yhdessä tyttärensä kanssa kolme viikkoa kestäneen matkan Norsunluurannikolle vuodenvaihteessa 2011–2012. Hakija vietti tämän matkan ajan heidän kanssaan.

Valittajat ovat hakijan virallisia huoltajia. Valittajat eivät ole asuneet yhdessä hakijan kanssa, eivätkä ole osallistuneet hakijan päivittäiseen hoitoon, eivätkä viettäneet yhteistä perhe-elämää hakijan kanssa. Valittajien tarkoituksena on todettu olevan viettää tosiasiallista, läheistä ja kiinteää perhe-elämää vasta Suomessa. Perheeseen kuuluisi tällöin perheenkokoajan ja tämän puolison lapsi sekä hakija, joka on samanikäinen kuin puolisoiden yhteinen lapsi. Asiassa ei ole tullut ilmi, että valittajat olisivat osallistuneet esimerkiksi taloudellisella tuella tai muullakaan tavalla hakijan elatuksesta huolehtimiseen aiemmin. Heidän tarkoituksenaan on tarjota hakijalle turvallinen ja vakaa perhe-elämä Suomessa.

Arvioitaessa valittajien ja hakijan suhdetta ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin kannalta, ratkaisevaa on tosiasiallinen huoltajuus. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hallinto-oikeus katsoo, että hakija ei ole perheenkokoajan ja tämän puolison ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukainen perheenjäsen, koska heitä ei ole pidettävä hakijan tosiasiallisina huoltajina. Hakija on elänyt lähes koko elämänsä isoäitinsä kanssa ja on hänestä riippuvainen. Hakija asuu edelleen isoäitinsä luona. Hakijalla on myös muita sukulaisia kotimaassaan.

Hänen tätinsä, joka asuu hakijan isovanhempien luona, on myös huolehtinut hakijasta. Lisäksi hakijan biologiset vanhemmat asuvat Norsunluurannikolla, vaikka eivät olekaan asiassa saadun selvityksen perusteella hakijan tosiasiallisia huoltajia.

Kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella huomioon on otettava hakijan perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Asiassa on otettava huomioon myös hakijana olevan lapsen etu sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyvät seikat.

Hallinto-oikeus katsoo, että hakijana olevan lapsen siteet painottuvat hänen kotimaahansa. Lapsen etu ei edellytä oleskeluluvan myöntämistä kun otetaan huomioon edellä selostetut olosuhteet kokonaisuudessaan.

Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 5, 37, 50 ja 66 a §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen ja Leena Karhu. Esittelijä Iisa Ylinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittajat (perheenkokoaja ja tämän puoliso) ovat pyytäneet lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittajat ovat vaatineet, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja A:lle (jatkossa myös hakija) myönnetään oleskelulupa. Valittajat ovat toissijaisesti vaatineet suullisen käsittelyn järjestämistä.

Valittajat ovat esittäneet perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Lapsen huolto on jo elokuussa 2011 siirretty Suomessa asuville huoltajille, joista toinen on kansalaisuudeltaan suomalainen. Huoltosuhde on vahvistettu niin lapsen kotimaassa kuin Helsingin hovioikeuden päätöksellä Suomessa. Epäselvyyttä huoltosuhteesta ja adoptiosta ei asiassa ole ollut.

Niin Norsunluurannikon viranomaiset adoptiosta päättäessään kuin Helsingin hovioikeus lapsen huollosta päättäessään ovat todenneet, että lapsen etu tässä tapauksessa on se, että lapsi adoptoidaan ja että lapsen huolto uskotaan B:lle ja tämän vaimolle C:lle. Adoption ja huoltosuhteen laillistamisprosessi on aloitettu lapsen ollessa vain 5-vuotias. Nyt lapsi on 9-vuotias, ja edelleenkin perheen toinen lapsi, jota perhe kaipaa ja odottaa kotiin Suomeen. Lapsen tilanne kotimaassa on karu ja elinolosuhteet kaikin tavoin ankeat.

Lapsen iäkäs isoäiti lupautui hoitamaan lasta siihen asti, kunnes lapsi pääsisi huoltajiensa luokse. Isoäiti ei ole lupautunut koskaan huolehtimaan lapsesta pitkään vaan olettanut kyseen olevan lyhytaikaisesta sijoituksesta. Esimerkiksi kotona asunut täti ei ole halukas saati kykenevä huolehtimaan lapsen hoidosta omien voimavarojensa ja elämäntilanteensa vuoksi. Lapsen biologiset vanhemmat ovat hylänneet lapsen jo vuosia sitten.

Maahanmuuttoviraston virkamies on ilmoittanut, ettei ongelmia olisi tiedossa, kun hakijalapsen toinen huoltaja on Suomen kansalainen. Tämä oli se lähtökohta, johon perhe ja lapsen isoäiti luottivat kun sopivat lapsen asumisesta isoäidin kotona.

Adoptio- ja huoltosuhde Suomeen on syy siihen, että lapsen siteet painottuvat Suomeen, maahan jossa hänen etunsa toteutuisi parhaiten. Vanhemmilla on mahdollisuudet, tahto ja rakkaus saada lapsi tänne perheen normaaliksi jäseneksi ja huolehtia hänestä kaikin mahdollisin tavoin, kuten he huolehtivat biologisesta tyttärestäänkin. Hakijalapsella on hyvät ja lämpimät välit huoltajiinsa ja siskoonsa, jotka hän kaikki tuntee jo pienestä. Hän pystyy puhumaan adoptioisänsä kanssa omaa äidinkieltään ja adoptioäitiänsä hän ymmärtää ranskaksi. Lapsi tietää, että vaikka muuttaakin huoltajiensa luokse kotiin Suomeen, hän kykenee säilyttämään luontevan suhteensa isoäitiinsäkin, sillä perhe toki vierailee lapsen kotimaassa aika ajoin, kuten tähänkin asti.

Vaikka valtioilla ei ole yleistä velvoitetta kunnioittaa perheenjäsenten asuinpaikkavalintaa, ovat sopimusvaltiot kuitenkin velvollisia huolehtimaan siitä, että perhe-elämän suojaa kunnioitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa määritellyllä tavalla.

Valittajat viittaavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja esimerkiksi ratkaisuun Jeunesse vs. Alankomaat (3.10.2014), jossa hollantilaisten viranomaisten ei katsottu tapauksen olosuhteissa kiinnittäneen oleskeluluvan epäämistä koskevassa päätöksessään riittävästi huomiota erityisesti päätöksen vaikutuksista lapsiin ja ettei riittävää intressipunnintaa ja sen myötä oikeudenmukaista tasapainoa yksityisen ja julkisen edun välillä ollut löydetty. Yksityistä etua, muun muassa lasten etua ja perhe-elämän suojaa, oli siis asiassa loukattu enemmän kuin mitä julkisen edun toteuttamiseksi oli katsottava oikeudenmukaiseksi, viitaten nimenomaisesti myös lapsen oikeuksien yleissopimuksen vaatimukseen lapsen edun ensisijaisuudesta.

Maahanmuuttovirasto saati hallinto-oikeus ei ole selvittänyt lapsen edun käytännön toteutumista Norsunluurannikolla. Ne eivät ole millään tavoin kyenneet näyttämään lapsen edun olevan elää kotimaassaan ilman huoltajiaan ja adoptioperhettään.

Päätös on perusteltu suurelta osin lapsen Suomeen adoptoinnista ja huoltosuhteen vahvistamisesta huolimatta vain väitteellä lapsen siteistä kotimaahansa, mikä on lähes ennenkuulumatonta silloin, kun kyse on adoptio- ja huoltosuhteesta oleskeluluvan myöntämisen perusteena.

Valittajat ovat korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antamassaan lisäselvityksessä todenneet, että hovioikeus ei ole voinut vahvistaa adoptiota Suomessa, koska kyseessä on heikko adoptio eikä vahva. Tämän vuoksi perheenkokoajalle ja tämän vaimolle on Suomessa vahvistettu A:n huoltajuus. Lisäselvityksen mukaan vahvan adoption vahvistaminen Norsunluurannikolla olisi edellyttänyt adoptiovanhemman ja adoptoitavan asuneen yhdessä vähintään kuusi kuukautta.

Maahanmuuttovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon.

Valittajat ovat antaneet vastaselityksen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Valittajien vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Lain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen sitä pyytää. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton.

Kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys, perusteet, joiden vuoksi suullista käsittelyä on pyydetty, sekä selvitys, jota suullisessa käsittelyssä on ollut tarkoitus esittää, hallinto-oikeus on voinut katsoa suullisen käsittelyn toimittamisen hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomaksi. Samasta syystä suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n nojalla tarpeen asian selvittämiseksi myöskään korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

2. Pääasia

Sovellettavat oikeusohjeet

Ulkomaalaislain 6 §:n mukaan mainitun lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 50 §:n 1 momentin mukaan Suomessa asuvan Suomen kansalaisen perheenjäsenelle ja tämän alaikäiselle naimattomalle lapselle myönnetään perhesiteen perusteella jatkuva oleskelulupa Suomessa tai ulkomailla haettuna.

Pykälän 2 momentin mukaan jatkuva oleskelulupa myönnetään Suomessa asuvan Suomen kansalaisen muulle omaiselle kuin perheenjäsenelle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta Suomen kansalaisesta. Muun omaisen on odotettava lupahakemuksen käsittelyä ulkomailla.

Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaan, kun oleskelulupaa on haettu perhesiteen perusteella, luvan myöntämättä jättämistä harkittaessa on otettava huomioon ulkomaalaisen perhesiteiden luonne ja kiinteys, hänen maassa oleskelunsa pituus sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan lapsen etu on asetettava etusijalle ja sille on annettava merkittävää painoarvoa, mutta lapsen etu ei yksin voi olla määräävä asian ratkaisun kannalta (mm. Berisha v. Sveitsi, 30.7.2013, kohta 51 ja Neulinger ja Shuruk v. Sveitsi, 6.7.2010, kohta 135, Jeunesse v. Alankomaat, 3.10.2014, kohta 109).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan maahantulo voidaan estää vaikka lasten elinolosuhteet lähtömaassa olisivat karut, jos kulttuurisiteet selvästi painottuvat sinne ja lapset eivät ole kovin pieniä. (I.A.A.v Iso-Britannia, 25960/13, kohta 46). Kokonaisharkinnassa erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ikään, heidän tilanteeseensa lähtömaassa sekä riippuvuuteensa vanhempiinsa (Tuquabo-Tekle v. Alankomaat, 1.12.2005, kohta 44).

Tosiseikat

Valittajien ja hakijan välille on vahvistettu 3.2.2012 Norsunluurannikon alioikeudessa ns. heikko adoptio eli adoption simple.

Saadun lisäselvityksen mukaan adoption simple tarkoittaa muun ohella, että adoptoitu pysyy alkuperäisen perheensä jäsenenä. Adoptoijat käyttävät vanhemman oikeuksia samoin edellytyksin kuin aviolapsen ollessa kyseessä. Elatusvelvollisuus pysyy voimassa adoptoidun ja hänen biologisten vanhempiensa välillä. Biologiset vanhemmat eivät kuitenkaan ole elatusvelvollisia muutoin kuin siinä tapauksessa, että adoptoitu ei saa elatusta adoptoijilta. Adoptoitu säilyttää perintöoikeuden alkuperäiseen sukuunsa.

Lisäselvityksen mukaan Norsunluurannikolla on mahdollista vahvistaa myös ns. adoption plenière. Se olisi kuitenkin edellyttänyt adoptiovanhempien ja adoptoitavan asuneen yhdessä vähintään kuusi kuukautta.

Lisäselvityksessä todetaan, että hovioikeus ei ole voinut vahvistaa adoptiota Suomessa, koska kyseessä oleva adoption simple ei vastaa Suomen lainsäädännön mukaista adoptiota. Adoption simple on Suomen oikeusjärjestelemän mukaan lähinnä huoltajuussuhde. Tämän vuoksi hovioikeus on päätöksellään 7.12.2012 vahvistanut valittajille A:n huoltajuuden.

Perheenkokoaja on tavannut hakijaa käydessään kotimaassaan vierailuilla. Hän on perheensä kanssa oleskellut vuodenvaihteessa 2011–2012 kolme viikkoa Norsunluurannikolla, jonka ajan hakija vietti heidän kanssaan.

Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on kyse siitä, muodostaako Norsunluurannikolla vahvistettu adoption simple sellaisen perhesiteen hakijan ja valittajien välille, että hakijaa voidaan ulkomaalaislain 37 §:n ja 50 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä pitää valittajien perheenjäsenenä.

Adoptiota osapuolten kesken ei ole Suomessa vahvistettu, valittajille on sen sijaan vahvistettu hakijan huoltajuus. Hakija ei näin ollen ole valittajien Suomen oikeusjärjestelmän mukainen adoptiolapsi. Valittajat ja hakija eivät ole koskaan viettäneet yhteistä perhe-elämää, vaan se on ollut tarkoitus aloittaa Suomessa. Hakijaa ei sen vuoksi voi pitää myöskään ulkomaalaislain 37 §:n 3 momentissa tarkoitettuna kasvattilapsena, joka on huoltajiensa tosiasiallisessa huollossa.

Valittajien suhde lapseen täyttää muodollisen huoltajuusedellytyksen. Tosiasiallista perhe-elämää hakijan ja valittajien välillä ei ole väitettykään olleen. Oleskelulupa on tällä perusteella hylätty, koska perhesidettä ulkomaalaislain 37 §:n tai 50 §:n 1 momentin tarkoittamassa mielessä ei ole.

Huoltajuus on muodostettu nimenomaan tarkoituksessa aloittaa perhe-elämä. Tässä mielessä tilanne muistuttaa enemmän adoptiota kuin perheenyhdistämistä. Koska oleskeluluvan myöntäminen merkitsisi lapsen muuttoa Suomeen, niin luvan myöntämisen tosiasialliset vaikutukset rinnastuisivat adoptioon.

Se, että Suomen oikeusjärjestelmän mukaan huoltajuutta vastaavasta suhteesta hakijan kotimaassa käytetään nimitystä adoption simple, ei voi merkitä, että sille annettaisiin Suomessa erilainen merkitys kuin muille huoltajuussuhteille oleskelulupaa harkittaessa. Tällainen menettely olisi kansainvälisen adoptiojärjestelyn kiertämistä. Adoptio tulee toteuttaa adoptiolaissa tarkoitetussa järjestyksessä.

Asiakirjoista ei ilmene, että hakija olisi täysin riippuvainen huoltajistaan. Toive saada lapselle paremmat elinolosuhteet Suomessa kuin mitä hänellä kotimaassaan on, ei vastaa täyttä riippuvuutta ulkomaalaislain 50 §:n 2 momentin tarkoittamassa mielessä. Hakijaa ei tämän vuoksi voida pitää lain tarkoittamana muuna omaisena, jolle voidaan myöntää oleskelulupa perhesiteen perusteella.

Hakija on viettänyt koko elämänsä kotimaassaan. Hänellä ei sen vuoksi ole Suomessa asuvia huoltajiaan lukuun ottamatta erityisiä siteitä Suomeen. Hänen siteensä huoltajiin on muodostunut vierailujen aikana. Perheenkokoaja on vieraillut kotimaassaan yksin ja kerran koko perhe on käynyt kolmen viikon vierailulla Norsunluurannikolla.

Lain tarkoittamaa perhesidettä ei ole eikä osapuolten välillä ole ollut kiinteää perhe-elämää. Hakijan kulttuuriset ja sosiaaliset siteet painottuvat selvästi kotimaahan. Tämän vuoksi ei ole aihetta arvioida asiaa eri tavoin myöskään ulkomaalaislain 66 a §:n valossa.

Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Camilla Busck-Nielsen.

 
Julkaistu 7.11.2016