KHO:2016:167

Ulkomaalaisasia – Oleskelulupa – Muu omainen – Toissijaista suojelua saanut perheenkokoaja – Kiinteä perhe-elämä – Kohtuuttomuus

Vuosikirjanumero: KHO:2016:167
Antopäivä: 8.11.2016
Taltionumero: 4647
Diaarinumero: 2037/4/16
ECLI-tunniste: ECLI:FI:KHO:2016:167

Asiassa oli ratkaistavana, oliko oleskeluoikeuden epääminen toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen Irakin kansalaisen vanhemmilta ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuutonta muun ohella sen vuoksi, että asianomaisten oli Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ulkomaalaislain 115 §:n tarkoituksena oli mahdollistaa ydinperhettä laajemman perheyksikön olemassaolon jatkuminen Suomessa. Jotta perheenkokoajan ja oleskeluluvan hakijoiden tarkoituksena voitiin katsoa olevan kiinteän perhe-elämän jatkaminen, heidän oli täytynyt asua vakiintuneesti yhdessä jo lähtömaassaan ja oleskelulupaa oli haettava sen vuoksi, ettei perheyhteys katkeaisi. Olosuhteiden tuli olla sellaiset, että yhdessä asumisen voitiin olettaa jatkuvan täällä. Perheen kokoonpanon tuli lähtökohtaisesti pysyä ennallaan, eikä kiinteän perhe-elämän jatkamisesta ollut kyse esimerkiksi silloin, kun perheenkokoaja oli oleskeluluvan hakijoiden luota lähdettyään perustanut uuden perheen.

Jos todettiin, että asianomaisten tarkoituksena oli aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa, oli vielä arvioitava, oliko oleskeluluvan epääminen sen vuoksi kohtuutonta. Epäämistä ei ollut pidettävä kohtuuttomana, jos perheenkokoajan maasta muuttaminen oli ollut vapaaehtoista, harkittua ja suunnitelmallista, koska siinä tapauksessa perheenkokoaja ja oleskeluluvan hakijat olivat voineet ottaa huomioon sen, että heidän kiinteä perhe-elämänsä katkeaa. Epäämistä ei ollut pidettävä kohtuuttomana myöskään, jos oleskeluluvan hakijat eivät olleet hakeneet oleskelulupaa viipymättä perheenkokoajan saatua oleskeluluvan, koska silloin asianomaisten voitiin katsoa hyväksyneen sen, että kiinteä perhe-elämä oli katkennut. Arvioinnissa oli myös merkitystä hakijoiden olosuhteilla kotimaassa.

Perheenkokoaja oli asunut oleskelulupaa hakeneiden vanhempiensa kanssa koko elämänsä ja myös avioitumisensa jälkeen siihen saakka, kun hän oli lähtenyt Suomeen. Ei ollut syytä epäillä, etteikö perheenkokoajan, hänen vaimonsa ja lastensa sekä oleskeluluvan hakijoiden tarkoitus olisi jatkaa yhdessä asumistaan Suomessa. Asianomaisten tarkoituksena oli katsottava olevan aikaisemmin viettämänsä kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa. Koska perheenkokoaja ei ollut voinut palata kotimaahansa, hänen ja hänen vanhempiensa välisen perhe-elämän ei ollut katsottava päättyneen vapaaehtoisesti. Perheenkokoajan vanhempien oli katsottava hakeneen oleskelulupaa viipymättä. Näin ollen ja kun otettiin vielä huomioon se, että perheenkokoajan vanhemmilla ei ollut enää sukulaisia kotipaikassaan ja heidän oli kertomansa mukaan muutettava säännöllisin väliajoin asunnosta toiseen, oleskeluluvan epäämistä oli pidettävä ulkomaalaislain 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Vanhemmille oli myönnettävä oleskeluluvat ulkomaalaislain 115 §:n nojalla.

Ulkomaalaislaki 115 § 1 momentti

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 20.5.2016 nro 16/0221/71

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 2.7.2015 hylännyt Irakin kansalaisten valittajan isän A:n ja valittajan äidin B:n oleskelulupahakemukset. Hakemusten perusteena on ollut sukulaisuus valittajaan, joka on heidän Suomessa asuva täysi-ikäinen poikansa.

Maahanmuuttovirasto on selostanut soveltamansa säännökset ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Tosiseikat

Hakijat ovat perheenkokoajan vanhemmat. Perheenkokoajalle on myönnetty 18.6.2014 jatkuva (A) oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella päätöspäivämäärästä alkaen neljäksi vuodeksi. Perheenkokoajalla on Suomessa toissijainen suojeluasema.

Perheenkokoajan aviovaimo ja kaksi alaikäistä lasta ovat hakeneet oleskelulupaa Suomeen samanaikaisesti hakijoiden kanssa. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt heille 16.6.2015 jatkuvat (A) oleskeluluvat Suomeen perhesiteen perusteella ajalle 16.6.2015–16.6.2016.

Hakijat ovat kertoneet olevansa eläkkeellä. Kertomansa mukaan he ovat asuneet Bagdadissa koko ajan yhdessä perheenkokoajan sekä hänen vaimonsa ja lastensa kanssa siihen saakka, kunnes perheenkokoaja on lähtenyt pois kotimaasta. Kertomansa mukaan hakijoiden olisi tarkoitus asua myös Suomessa poikansa ja hänen perheensä kanssa. Hakijat ovat kertoneet olevansa riippuvaisia perheenkokoajasta, koska he ovat vanhoja eivätkä pärjää ilman perheenkokoajan tukea ja apua. Hakijoiden kertoman mukaan perheenkokoaja tukee heitä taloudellisesti. Kertomansa mukaan asianosaiset pitävät toisiinsa yhteyttä puhelimitse ja internetin välityksellä. Perheenkokoajan isä on kertonut, että hänellä on verenpainetta ja vatsahaava, minkä lisäksi hänellä on ollut kaksi silmäleikkausta. Hän on kertonut saaneensa Irakissa hoitoa sairauksiinsa. Perheenkokoajan äiti on kertonut, että hänellä on verenpainetta ja silmäsairaus.

Perheenkokoaja on kertonut, että hänellä on yksi veli, joka asuu Ruotsissa ja on Ruotsin kansalainen. Perheenkokoajan kertoman mukaan perheellä on sukulaisia Bagdadissa, mutta perheellä ei ole vahvoja suhteita heidän kanssaan. Perheenkokoajan mukaan hakijoiden ja perheenkokoajan välillä on vahvat sosiaalisuhteet ja hakijat ovat hänestä riippuvaisia psyykkisesti ja taloudellisesti. Kertomansa mukaan perheenkokoaja on auttanut hakijoita taloudellisesti. Perheenkokoajan mukaan hakijoilla on verenpainetta ja lääkkeitä ja heidän terveystilanteensa on vakaa. Perheenkokoajan kertoman mukaan perheen tilanne Irakissa on vaarallinen ja perhe pelkää terroristien tulevan surmaamaan heidät, mikä on vaikuttanut asianosaisten psyykkiseen vointiin.

Johtopäätökset

Vaikka hakijoiden on tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää perheenkokoajan kanssa Suomessa, oleskeluluvan epääminen ei ole kohtuutonta. Hakijat ovat asuneet koko ikänsä Irakissa ja heillä on Bagdadissa koti, jossa he voivat jatkaa asumistaan. He saavat Irakissa tarvitsemaansa hoitoa mahdollisiin terveysongelmiinsa. Hakijoilla on sukulaisia Bagdadissa, ja asiakirjoista ilmenee, että myös perheenkokoajan vaimon vanhemmat ovat Irakissa.

Oleskelulupaa ei myönnetä, koska hakijat eivät ole sillä tavalla riippuvaisia Suomessa asuvasta perheenkokoajasta, että he eivät voisi kohtuudella jatkaa elämistään kotimaassaan.

Hakijoiden kotimaassa on mahdollista palkata ulkopuolista apua, jos hakijat eivät pärjää kotona yksin. Pelkkä taloudellinen riippuvuus ei ole peruste oleskeluluvan myöntämiselle. Perheenkokoaja voi tukea hakijoita taloudellisesti asuinmaahan.

Hakijoiden kotimaassa vallitsevat olosuhteet, hakijoiden siellä mahdollisesti kokemat ongelmat, perheenkokoajan huoli hakijoista ja sukulaisten halu asua lähellä toisiaan eivät ole sellaisia ulkomaalaislaissa tarkoitettuja seikkoja, joiden nojalla ydinperheen ulkopuoliselle omaiselle myönnettäisiin oleskelulupa perhesiteen perusteella.

Yleisen elämänkokemuksen perusteella kotimaastaan Suomeen muuttaneen perheenkokoajan on muuttaessaan pitänyt tietää, että kotimaahan jäänyt omainen mahdollisesti tarvitsee ikääntymisestä johtuen jossain vaiheessa ulkopuolista apua.

Ikääntyminen ja siitä johtuvat sairaudet eivät ole sellaisia olennaisia muutoksia, joiden perusteella hakijat eivät voisi kohtuudella jatkaa elämistään kotimaassaan.

Oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ei loukkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaa, koska omaisten välillä ei ole sopimuksen suojaamaa riittävän läheistä, tosiasiallista perhe-elämää. Ulkomaalaislain 66 a §:n mukaiset seikat eivät edellytä oleskeluluvan myöntämistä.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.

Hallinto-oikeus on selostanut soveltamansa säännökset ja asiassa saadun selvityksen ja perustellut päätöstään seuraavasti:

Hakijoiden ei voida esitetyn selvityksen perusteella katsoa olevan ulkomaalaislain 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla täysin riippuvaisia perheenkokoajasta. Taloudellinen riippuvuus ei sellaisenaan muodosta laissa tarkoitettua täyttä riippuvuutta. Ikääntyminen ja siitä johtuvat sairaudet eivät ole sellaisia seikkoja, joiden perusteella hakijat eivät voisi kohtuudella jatkaa elämäänsä Bagdadissa tai jotka muodostaisivat laissa tarkoitetun riippuvuussuhteen. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan hakijoiden terveystilanne on vakaa ja he saavat sairaanhoitoa Irakissa. Lisäksi asiakirjoista ilmenee, että hakijoilla on sukua Bagdadissa ja myös perheenkokoajan vaimon vanhemmat ovat siellä. Perheenkokoaja voi tukea hakijoita Suomesta käsin. Hallinto-oikeus katsoo kuten Maahanmuuttovirastokin, että näissä olosuhteissa hakijoiden oleskeluluvan epääminen ei ole kohtuutonta.

Ulkomaalaislain 66 a § ei anna aihetta arvioida asiaa toisin. Hakijat ovat asuneet koko elämänsä Irakissa ja heidän kiinteät siteensä ovat perheenkokoajaa, hänen perhettään, ja veljeään lukuun ottamatta Irakissa. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen ja Hanna Lähdeniemi. Esittelijä Minna Miettinen.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja oleskeluluvan hakijoille myönnetään oleskeluluvat.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Hakijat ovat asuneet samassa taloudessa perheenkokoajan kanssa aina perheenkokoajan poismuuttoon asti. Perheenkokoajan poismuutto on johtunut hänen henkeensä ja terveyteensä kohdistuvasta uhasta. Vaikka perheenkokoaja olisi tiedostanut, että vanhemmat tulevat ikääntymisestään johtuen jossain vaiheessa tarvitsemaan ulkopuolista apua, hänen on täytynyt oman turvallisuutensa vuoksi jättää vanhempansa ja hakea suojelua toisesta maasta.

Perheenkokoaja ei ole lopettanut kiinteän perhe-elämän viettämistä yhdessä vanhempiensa kanssa, vaikka on ollut pakotettu lähtemään kotimaastaan. Yhteys on säilynyt päivittäisenä yhteydenpitona iäkkäisiin vanhempiin, minkä lisäksi perheenkokoaja on pyrkinyt auttamaan heitä taloudellisesti.

Perheenkokoajan varat eivät riitä ulkopuolisen avun palkkaamiseen hakijoille Irakissa, eikä hakijoilla ole mahdollisuutta palkata apua myöskään itse. Hakijoiden on myös oman turvallisuutensa vuoksi pakko muuttaa asuinpaikkaansa säännöllisin väliajoin, mikä vaikeuttaa avun palkkaamista. Hakijat ovat myös täysin riippuvaisia perheenkokoajasta ja hänen perheestään, joka on saanut oleskeluluvan Suomeen. Tähän asti asunnon vaihdoissa Irakissa on auttanut perheenkokoajan vaimo, joka on jäänyt asumaan perheenkokoajan vanhempien kanssa Irakiin. Nyt perheenkokoajan vaimo ja lapset eivät enää asu Irakissa. Asuntojen vaihto avustettunakin on vaikuttanut hakijoiden psyykkiseen vointiin.

Perheenkokoajan vaimon vanhemmat, jotka olivat aikaisemmin Bagdadissa, ovat paenneet Turkkiin. Perheenkokoajan vanhemmat ovat vailla lähiomaisia Irakissa. Hakijat ovat täysin riippuvaisia perheenkokoajasta.

Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Valittajan ja hakijoiden välisen kiinteän perhe-elämän voidaan katsoa katkenneen valittajan solmittua avioliiton 3.2.2011 puolisonsa kanssa ennen Suomeen tuloaan ja muodostettuaan näin oman perheen, jonka kanssa hän viettää kiinteää perhe-elämää. Perheenkokoajan vaimon vanhempien Turkkiin muutosta ei ole esitetty selvitystä, kuten todistusta oleskelusta Turkista tai turvapaikkahakemusta. Näin ollen heidän Irakista poistumisestaan ei voida varmistua. Turvapaikan hakeminen ei ole mahdollista ulkomailta käsin.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Perheenkokoajan perhe ei ole muuttunut, vaikka perheenkokoaja on mennyt naimisiin. Hän ei ole lakannut pitämästä vanhempiaan perheenään. Hänen kulttuurissaan perheen käsite on laajempi kuin Suomessa. Perhe-elämä ei ole missään vaiheessa katkennut, vaan yhteistä perhe-elämää on vietetty perheessä, johon on naimisiinmenon jälkeen liittynyt myös miniä. Perheenkokoajalla on velvollisuus pitää huolta omista vanhemmistaan. Perheenkokoajan puolison vanhemmat ovat lähteneet Turkkiin. Tilanne Turkissa pakolaisalueilla on kaoottinen, eikä asiakirjojen hankkiminen ole yksinkertaista. Hakijat ovat sen verran iäkkäitä ja huonokuntoisia, etteivät he kykene muuttamaan kokonaan toiselle alueelle. He ovat hengenvaarassa. Inhimillisten syiden vuoksi heidän on saatava oleskelulupa Suomeen.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen.

Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskelulupien myöntämiseksi.

Perustelut

1. Sovellettavat säännökset

Ulkomaalaislain 37 §:n 1 momentin mukaan mainittua lakia sovellettaessa perheenjäseneksi katsotaan Suomessa asuvan henkilön aviopuoliso sekä alle 18-vuotias naimaton lapsi, jonka huoltaja on Suomessa asuva henkilö tai tämän aviopuoliso.

Ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentin (323/2009) mukaan oleskelulupa myönnetään pakolaisen, toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen taikka tilapäistä suojelua saaneen ulkomaalaisen muulle omaiselle, jos oleskeluluvan epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että asianomaisten on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää tai että omainen on täysin riippuvainen Suomessa asuvasta perheenkokoajasta. Pykälän 2 momentin (301/2004) mukaan oleskeluluvan myöntäminen ei edellytä, että ulkomaalaisen toimeentulo on turvattu.

Ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentin (323/2009) tulkinnassa voidaan ottaa huomioon kumotun vuoden 1991 ulkomaalaislain (378/1991) 18 c §:n (537/1999) 3 momentin perustelut. Ulkomaalaislain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 50/1998 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan 18 c §:n 3 momentin osalta muun ohella seuraavaa:

"Pykälän 3 momentissa ehdotetaan, että myös ydinperheen ulkopuoliset omaiset voisivat saada oleskeluluvan.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artikla edellyttää tosiasiallista kiinteää perhe-elämää suojeltavan. Yleensä tällöin on kyseessä ydinperhe, mutta poikkeuksellisesti myös ydinperheen ulkopuolisten henkilöiden kesken voi vallita 8 artiklassa mainittu perhe-elämä. Tätä suhdetta ei aina välttämättä voida kuvata täydeksi riippuvuudeksi. Sen vuoksi tällainen tilanne vaatii erillistä mainintaa 3 momentin poikkeussäännöksessä.

Momentin soveltamisessa ei edellytettäisi selvitystä turvatusta toimeentulosta. Sen sijaan yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen perustuvat taikka muut painavat syyt, jotka puhuvat oleskeluluvan myöntämistä vastaan, tulee ottaa huomioon. Pykälän 1 momentin myönnetään sanamuodosta eroavalla voidaan myöntää sanamuodolla ilmaistaan tarkoitus, että viranomainen voisi 1 momentissa mainittuja tapauksia vapaammin ottaa harkinnassaan tällaisia tekijöitä huomioon. Momentissa tarkoitetussa tilanteessa edellytetään lisäksi, että oleskeluluvan epääminen olisi kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet huomioiden kohtuutonta. Säännöstä, jonka perusteella ydinperheen ulkopuolinen lähiomainen voisi ilman toimeentuloedellytystä muuttaa Suomeen, olisi tulkittava suppeasti. Tarkoitus on edelleen soveltaa Suomessa suomalaista perhekäsitettä ja vain poikkeuksellisesti myöntää harkinnan perusteella oleskelulupia kiinteään perhe-elämään perustuen.

Jotta henkilön katsottaisiin olevan täysin riippuvainen jo Suomessa asuvasta perheenjäsenestään edellytettäisiin yleensä, että he ovat aiemmin asuneet samassa taloudessa ja että pakottavat syyt ovat johtaneet erilleen muuttamiseen ja toiseksi, että heidän keskinäinen riippuvuutensa on jatkunut toisen osapuolen ollessa Suomessa. Jos asianomaiset eivät ole aikaisemmin asuneet yhteistaloudessa edellytetään, että olosuhteissa on tapahtunut olennainen muutos hakijan kohdalla, jonka vuoksi hänen ei voi enää kohtuudella edellyttää jatkavan elämistään yksin kotimaassaan. Riippuvuuden tulisi olla mahdollisen taloudellisen riippuvuuden lisäksi henkistä, sillä Suomessa jo asuva voi lähettää rahaa omaiselleen toiseen maahan. Täyteen riippuvuuteen voivat vaikuttaa esimerkiksi painavat sosiaaliset tai kulttuurisidonnaiset syyt, vaikea sairaus tai vakava vamma, joka osoitetaan asianmukaisesti esimerkiksi lääkärintodistuksella. Tässä momentissa tarkoitettu omainen voisi olla esimerkiksi täysi-ikäisen henkilön iäkäs vanhempi tai hyvin poikkeuksellisesti täysi-ikäinen naimaton sisarus. (– –)"

2. Asiassa saatu selvitys

Perheenkokoaja on hakenut Suomesta kansainvälistä suojelua 13.1.2014. Hänelle on myönnetty 18.6.2014 jatkuva oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, ja hänellä on Suomessa toissijainen suojeluasema.

Perheenkokoajan vanhemmat ovat hakeneet oleskelulupaa 31.10.2014 Suomen Ankaran-edustustossa. Samaan aikaan ovat hakeneet oleskelulupaa perheenkokoajan vaimo ja kaksi alaikäistä lasta, joille on myönnetty jatkuvat oleskeluluvat Suomeen 16.6.2015.

Perheenkokoaja on syntynyt vuonna 1977, hänen isänsä vuonna 1939 ja hänen äitinsä vuonna 1942. Perheenkokoaja sekä hänen avioiduttuaan vuonna 2011 hänen vaimonsa ja vuosina 2012 ja 2014 syntyneet lapsensa ovat asuneet perheenkokoajan vanhempien kanssa samassa taloudessa Bagdadissa siihen saakka, kun ensin perheenkokoaja joulukuussa 2013 ja myöhemmin hänen vaimonsa ja lapsensa ovat lähteneet Suomeen. Perheenkokoajan vanhemmat ovat jääneet asumaan Bagdadiin.

Perheenkokoajan mukaan hänen vanhempansa ovat psyykkisesti ja taloudellisesti riippuvaisia hänestä. Perheenkokoaja tukee vanhempiaan taloudellisesti. Hän ja hänen vanhempansa pitävät yhteyttä puhelimitse ja internetin välityksellä. Perheenkokoajan isä on kertonut, että hänellä on verenpainetta ja vatsahaava ja hänelle on tehty kaksi silmäleikkausta. Isä on saanut sairaanhoitoa Irakissa. Perheenkokoajan äiti on kertonut, että hänellä on verenpainetta ja silmäsairaus. Perheenkokoajan mukaan hänen vanhempiensa terveystilanne on vakaa.

Perheenkokoajalla on veli, joka asuu Ruotsissa. Perheenkokoaja on kertonut, että perheellä ei ole enää sukulaisia Bagdadissa. Lisäksi perheenkokoaja on kertonut, että hänen vanhempiensa on muutettava turvallisuutensa vuoksi säännöllisin väliajoin.

3. Oikeudellinen arviointi

Perheenkokoajan vanhemmat ovat toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneen perheenkokoajan ulkomaalaislain 115 §:n 1 momentissa tarkoitettuja muita omaisia. Heille on siten myönnettävä oleskelulupa, jos sen epääminen olisi kohtuutonta sen vuoksi, että heidän on Suomessa tarkoitus jatkaa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää perheenkokoajan kanssa tai että he ovat täysin riippuvaisia perheenkokoajasta.

Täyden riippuvuuden osalta korkein hallinto-oikeus toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella perheenkokoajan vanhemmat ovat saaneet terveyden- ja sairaanhoitoa Irakissa. Heidän ei voida katsoa olevan täysin riippuvaisia juuri perheenkokoajasta terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvien tarpeidensa perusteella. Myöskään taloudellinen riippuvuus ei merkitse, että he olisivat täysin riippuvaisia perheenkokoajasta. Asunnon vaihtamista ja muuta tarvitsemaansa apua varten vanhemmille voidaan palkata ulkopuolista apua. Asianosaiset eivät ole siten osoittaneet seikkoja, joiden perusteella perheenkokoajan vanhempia voitaisiin pitää täysin riippuvaisina perheenkokoajasta.

Kiinteän perhe-elämän jatkamistarkoituksen osalta korkein hallinto-oikeus toteaa, että ulkomaalaislain 115 §:n tarkoituksena on mahdollistaa ydinperhettä laajemman perheyksikön olemassaolon jatkuminen Suomessa. Jotta perheenkokoajan ja oleskeluluvan hakijoiden tarkoituksena voidaan katsoa olevan kiinteän perhe-elämän jatkaminen, heidän on täytynyt asua vakiintuneesti yhdessä jo lähtömaassaan ja oleskelulupaa on haettava sen vuoksi, ettei perheyhteys katkeaisi. Olosuhteiden tulee olla sellaiset, että yhdessä asumisen voidaan olettaa jatkuvan täällä. Perheen kokoonpanon tulee lähtökohtaisesti pysyä ennallaan, eikä kiinteän perhe-elämän jatkamisesta voi olla kyse esimerkiksi silloin, kun perheenkokoaja on oleskeluluvan hakijoiden luota lähdettyään perustanut uuden perheen.

Tässä asiassa perheenkokoaja on asunut oleskelulupaa hakeneiden vanhempiensa kanssa koko elämänsä siihen saakka, kun hän on lähtenyt Irakista Suomeen joulukuussa 2013. Koska he ovat asuneet yhdessä myös perheenkokoajan avioitumisen jälkeen, kiinteän perhe-elämän ei voida katsoa päättyneen sen vuoksi, että perheenkokoaja on solminut avioliiton ja hänen perheeseensä ovat liittyneet myös hänen vaimonsa ja sittemmin hänen lapsensa. Perheenkokoajan ja oleskeluluvan hakijoiden välinen kiinteä perhe-elämä on siten jatkunut perheenkokoajan Suomeen lähtöön saakka. Asiassa ei ole syytä epäillä, etteikö perheenkokoajan, hänen vaimonsa ja lastensa sekä oleskeluluvan hakijoina olevien vanhempiensa tarkoitus olisi jatkaa yhdessä asumistaan Suomessa. Perheenkokoajan ja hänen vanhempiensa tarkoituksena on edellä todetuista syistä katsottava olevan aikaisemmin viettämänsä kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa.

Kun on todettu, että asianomaisten tarkoituksena on aikaisemmin vietetyn kiinteän perhe-elämän jatkaminen Suomessa, on vielä arvioitava, onko oleskeluluvan epääminen sen vuoksi 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuutonta. Epäämistä ei ole pidettävä kohtuuttomana, jos perheenkokoajan maasta muuttaminen on ollut vapaaehtoista, harkittua ja suunnitelmallista, koska siinä tapauksessa perheenkokoaja ja oleskeluluvan hakijat ovat voineet ottaa huomioon sen, että heidän kiinteä perhe-elämänsä katkeaa. Epäämistä ei ole pidettävä kohtuuttomana myöskään, jos oleskeluluvan hakijat eivät ole hakeneet oleskelulupaa viipymättä perheenkokoajan saatua oleskeluluvan, koska silloin asianomaisten voidaan katsoa hyväksyneen sen, että kiinteä perhe-elämä on katkennut. Arvioinnissa on myös merkitystä hakijoiden olosuhteilla kotimaassaan.

Perheenkokoajalle on myönnetty Suomessa toissijaista suojelua. Maahanmuuttovirasto on Bagdadin turvallisuustilannetta koskevan maatiedon huomioon ottaen katsonut, että hän olisi kotialueelleen palatessaan vaarassa kärsiä mielivaltaisesta väkivallasta kansainvälisen tai maan sisäisen aseellisen selkkauksen yhteydessä johtuvaa vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa. Koska perheenkokoaja ei ole voinut palata Irakiin, hänen ja hänen vanhempiensa välisen perhe-elämän ei ole katsottava päättyneen vapaaehtoisesti. Perheenkokoajan vanhemmat ovat hakeneet oleskelulupaa noin neljä kuukautta sen jälkeen, kun perheenkokoajalle on myönnetty oleskelulupa Suomeen, samaan aikaan perheenkokoajan vaimon ja lasten kanssa. Heidän on siten katsottava hakeneen oleskelulupaa viipymättä. Näin ollen ja kun otetaan vielä huomioon se, että perheenkokoajan vanhemmilla ei ole enää sukulaisia Bagdadissa ja heidän on kertomansa mukaan muutettava säännöllisin väliajoin asunnosta toiseen, oleskeluluvan epäämistä on pidettävä 115 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana.

Oleskeluluvan epääminen perheenkokoajan vanhemmilta olisi kohtuutonta sen vuoksi, että heidän on Suomessa tarkoitus jatkaa perheenkokoajan kanssa aikaisemmin viettämäänsä kiinteää perhe-elämää. Näin ollen vanhemmille on myönnettävä oleskeluluvat ulkomaalaislain 115 §:n nojalla.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Janne Aer, Petri Helander, Mikko Puumalainen ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.

 
Julkaistu 8.11.2016